Kesäpäivä Tampereella

Vietin ihanan ja helteisen päivän Tampereella ystävieni Annan ja Leenan kanssa. Ohjelmassa oli kulttuuria ja ruokaa. Lähes joka stopilla Tampereella löysimme jotain syötävää- ainakin jätskit. Aloitimme päivän kulttuuritarjonnan Tamperetalon Andy Warhol näyttelyllä.

Andy Warholin hienous ei minulle vieläkään auennut. Näyttelykin jätti vähän kylmäksi, mutta tulihan käytyä. Tokihan Warhol on ollut kolmen vuosikymmenen ajan suuri vaikuttaja New Yorkissa.

Näyttelyn jälkeen tapasimme Leenan ja pikaisen lounaan jälkeen jatkoimme kohti Pyynikin kesäteatteria. Siitä on kauan, kun olen viimeksi käynyt Pyynikillä ja olin jo täysin unohtanut, kuinka kaunista siellä on. Pitäisi mennä aivan erikseen ihailemaan aluetta.

Pyynikin kesäteatteri esitti musiikkinäytelmää Nuotin vierestä. Se ei ollut mikään täysosuma, ensimmäinen näytös ei meinannut päästä käyntiin millään eikä pääsolistin laulukaan ollut parhaassa vireessä. Toinen näytös sai vauhtia ja laulutkin kulkivat paremmin. Me Annan kanssa olimme kuitenkin ihan myytyjä Pyynikin kesäteatterille, koska koimme ensimmäistä kertaa molemmat pyörivän katsomon. Pirkanmaalaiselle Leenalle pyörivä katsomo oli jo ihan vanha juttu.

Pyörivästä katsomosta moikka!

Teatterin jälkeen menimme syömään Guru's kitchen and bar ravintolaan. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyimme tilaamaan jaettavaksi useita pieniä mezeannoksia. Ruoka oli todella hyvää! Suosikkini oli pinaattifilokääröt, bataattilohkot ja kanansiivet. Jälkiruoka oli aivan taivaallinen.

Illalla kuuntelimme Ratinan Tammerfesteiltä kantautuvaa musiikkia ja ihastelimme kesäistä Tamperetta, joka kuhisi elämää 💚

Heinäkuun kivat asiat

Järkytyksen ja surun keskellä olen yrittänyt jatkaa elämää. Minulla on ollut sellaisia menoja ja tapaamisia, jotka on sovittu puolikin vuotta etukäteen. Olen pitänyt niistä kiinni mahdollisuuksien mukaan.

Yksi tälläinen tapaaminen oli ystäväni Sirkun vierailu luokseni. Sirkkuun olen tutustunut somen välityksellä ja olemme jo vuosien aikana tavanneet kerran kesässä. Tapasimme yleensä Sirkun Pohjanmaan kodin ja appiukon erämaamökin välimaastossa. Apen myytyä mökin, jouduimme uudistamaan tapaamisrituaalia ja tänä kesänä oli vuorossa Helsinki-vierailu. Viime kesänä tein ihanan Etelä-Pohjanmaan retken Sirkun luokse.

Sirkun vierailun aikana ehdimme näkemään "perinteisiä" helsinkiläisiä vierailukohteita. Kävimme drinkeillä Löylyssä, kävimme ihmettelemässä menoa ja hieman tanssimassa Mummotunnelissa, syömässä snägärillä (eli siis grillikioskilla) Kauppatorilla. Kauppatorilla on aivan mahtava snägäri, jolla on katettu teltta ja poroburgeri oli yllättävän hyvä snägärituotteeksi. Grillikiskan suosikkituote on kuulemma makkaraperunat. Lisäksi kävimme uiassa Allas Seapoolissa sekä Kiasmassa.

 Mummotunnelista snägärin kautta puolilta öin kotiin. Olin liikkeellä autolla, niin kovin kauaa ei jaksa katsella Mummotunnelin menoa ;) Olisi ollut vientiä :D

Kiasmassa

Löylyssä

Helsinki-vierailuun kuului myös epätavallisempia "nähtävyyksiä". Kävi ihailemassa merellistä Helsinkiä Kallvikissa, joka on yksi suosikkipaikkojani koko kaupungissa. Luonto on siellä todella kaunis. Eksoottisin Itä-Helsinki kohteemme saattoi olla Puhoksen ulko-ostari. Puhos on ollut purku-uhan alla ainakin vuosikymmenen ja "perusmyymälät" ovat hylänneet Puhoksen. Tilalle on tullut maahanmuuttajien kauppoja, halal-lihaa, etnisiä ravintoloita ja Puhoksen vetonaula eli Alanya-kauppa. Noissa ruokakaupoissa on hauska vierailla, koska kauppojen valikoimat poikkeavat Prismasta aika lailla ja tälläkin kertaa myynnissä oli muutamia täysin uusia hedelmiä. Vähän sama fiilis kuin vuosikymmeniä sitten, kun ensimmäiset aasialaiset kaupat tulivat Helsinkiin ja ne olivat täynnä uusia yrttejä. Kauppojen asiakkaita ja henkilökuntaa katsoessa voisi melkein luulla olevansa ulkomailla. Kävimme ostamassa Alanyasta baklavaa jälkkäriksi. Kysyimme miesmyyjältä, että mikä on hänen suosikkibaklavansa ja ostimme niitä useampia lajitelmaamme. Baklavat meille pakannut naismyyjä laittoi yhden baklavan meille kaupanpäälliseksi, koska emme tulleet valinneeksi hänen suosikkibaklavaansa. Palvelu on siis ystävällistä ja sitä saa vähintään välttävällä suomen kielellä. Harmi, että unohdin kuvata baklavat. Tosin voinhan aina käydä ostamassa uusia, ihan vaan blogia varten :D

Kierroksemme "huipentui" Kontulan muraleille.

Toinen heinäkuun piristysruiske oli pidennetty lounasretki työkaveiden kanssa. Ajoimme lounastamaan Kirkkonummen BistrOmatiin. Lounas oli jälleen erinomainen!

Haukiwallenberg

Joku versio pannacotasta, en muista mikä, mutta hyvää oli

Lounaan jälkeen kävimme tutustumassa työkaverini "hevostilaan". Tilalla on viisi hevosta ja niille kasvatetaan ruokaa talon pelloilla. Emännän hevoset eivät olleet suurin kiinnostuksemme kohde vaan kolleegamme pubi. Heillä on pari isoa ulkorakennusta ja toiseen isäntä on rakentanut itselleen pubin. Taitaa olla alueen ainoa pubi. Kolleegani on innokas oluen valmistaja ja kaikki kehuvat hänen oluitaan, minä en oluen päälle ymmärrä lainkaan. Saimmekin muutamista oluista pienet maistiaiset pubissa.

Laurin pubi

Baarissa on kirjoja, musiikkivehkeet, discovalot ja savukone. Nämä rajussa valon ja varjon kontrastissa näpsityt kuvat eivät tee pubille oikeutta. Todella paikallisten oluiden lisäksi isännältä onnistuu drinkitkin. Kolmeen naiseen joimme yhden Pimm'sin ja siihen tuli jäisiä mansikoita, limeä ja kurkkua ja kaikki tietysti oli baarin valikoimassa. En muistanutkaan, kuinka hyvää Pimm's on.

Pimm's

BistrOmatin lisäksi ehdin käydä Marjon kanssa Fukussa sushilounaalla. Kylläpäs maistui! 

En päässyt aloittamaan kesälomaa suunnitelmien mukaisesti ja kolmen viikon kesälomani, mikä tuntui jo etukäteen niin lyhyeltä, typistyi kahden ja puolen viikon lomaksi. Olen ollut viikon verran lomalla. Jos loma on lyhyt, niin sää on ainakin suosinut lomailua. Ollaan uitu lapsien kanssa tunteja päivittäin ja olen ehtinyt tapaamaan paljon ystäviänikin. Lomatunnelmista lisää myöhemmin.

Kivoja kesäpäiviä!

Hyvästi äiti!

Olen kirjoittanut tänä vuonna sairastamisesta ja kuolemasta. Tähän saakka sanat ovat löytyneet aika helposti. Mutta kun oma äiti menehtyy hetkessä aivan yllättäen, niin sanat katoavat.

Olen osannut varautua äidin lähtöön jo pidempään. Olen myös toivonut, että mieluummin elinvuosia vähemmän kuin enemmän, koska Alzheimer on vetänyt äidin kuntoa viime vuosina hyvin rajusti alaspäin. Toiveeni oli, että äiti pääsisi pois ennenkuin joutuisi vuodepotilaaksi, jota käännellään ja syötetään. Vaikka toiveeseeni vastattiin, niin äidin poismeno tuli shokkina. Tässäkin tilanteessa olisin toivunut äidilleni vähän lisää aikaa - edes tämä kesä. Äidillä oli juuri nyt asiat hyvin hoitokodissa.

Äitini omahoitajan kanssa katselimme äidin kuoleman jälkeen kansiota, jota hän kokosi äidilleni. Omahoitaja järjesti äidilleni omaa aikaa. Äidillä oli taksikortti ja käyttörahaa ja sillä he kävivät ostamassa mansikoita, jätskillä ja lounaalla. Viimeinen kuva äidistäni oli kuolinpäivän aamuna. Äiti oli ollut suihkussa ja omahoitaja oli laittanut äidille papiljotit ja äiti hymyili kuvassa. Todella, todella arvostan hoitajien panostusta äitini viimeisten kuukausien aikana. Noita ihania hetkiä omahoitajan kanssa ja meidän yhteisiä piknik-kahveja olisin halunnut äidilleni vielä muutamat lisää.

Hoitajien mahtavaa työpanosta vasten tuntuu kurjalta se, kuinka huonosti osaston johto hoiti äidin poismenoon liittyvän kommunikoinnin ja organisoinnin. Saamamme tieto ei ollut ajantasaista. Alle 20 tunnin kuluessa kuolemasta isääni hoputettiin tyhjentämään äitini huone ja kun olimme 22 tunnin päästä paikanpäällä, oli äitini tavarat jo viety pois. Varastossa meitä odotti äidin tavarat, osa mustissa jätesäkeissä. Se työntekijä, joka oli joutunut tekemään pakkauksen jätesäkkeihin, oli tilanteesta yhtä pahoillaan kuin minä. Kuolintodistuksen tekevän lääkärin yhteystietojen selvittäminen kesti päiviä. Kaikki nämä olivat sellaisia asioita, joihin johdolla pitäisi olla selkeä toimintaprosessi ja ottaa vastuu asioiden hoitamisesta sekä muistaa se, että omaiset ovat tuossa hetkessä järkyttyneitä sekä surullisia. Olen vieläkin vihainen siitä, että isäni joutui tähän tilanteeseen surun keskellä. Onneksi olin itse paikalla, enkä toisella puolella maailmaa.

Pitkään odotettu kesäloma tuntuu aika toisarvoiselta, vaikka yritänkin pitää kiinni siitä, että elämään mahtuisi niitä keveitäkin hetkiä. Edessä on nyt tärkeämpi tehtävä: äidin valmistelu viimeiselle matkalleen.

Äiti 80-vuotispäivänään

21.7.1936-3.7.2019

Mitä teit kesäkuussa? Söin vähän kakkua

Heinäkuu on vyörynyt päälleni arvaamattomana ja kaaosmaisena. Ehkäpä siksi haluankin palata blogissani vielä kesäkuuhun ja kakkuihin.

Viikko sitten lauantaina ystäväni Tiinan poika pääsi ripille. Oli kiva päästä rippijuhliin todella pitkästä aikaa, viimeksi olen ollut 90-luvun alussa. Meidän perheen omia rippijuhlia saadaan vielä odotella muutama vuosi, koska näyttää siltä, että esikoisemme aikoo jättää väliin rippikoulun aivan kokonaan. Tiina ja hänen miehensä oli järjestänyt hienot juhlat ruokineen, viineineen ja todella näyttävine kakkuineen. Kakut olivat supercoolit! Rippipoika harrastaa kitaran ja rumpujen soittoa sekä kisaa Rubikin kuution ratkaisemisessa sekä SM- että MM-kisoissa. Kakut oli koristeltu harrastusten mukaisesti. Harrastukset olivat läsnä konfirmaatiossakin, rippipoika säesti kirkossa nuorten esitystä sähkökitaralla.

 

Kakut oli valmistanut http://www.kakkuhelmi.fi/

Herkut eivät rajoittuneet pelkästään kakkuihin vaan tarjolla oli myös macaronseja ja minimuffinseja. Ensimmäistä kertaa pääsin maistamaan vaahtokarkkineliöitä. Ne olivat todella hyviä, etenkin salmiakkivaahtis! Sää oli todella hyvä ja vieraat pystyivät istuskelemaan suurimmaksi osaksi ulkona. Ihanat juhlat hienolle nuorelle miehelle!

Sunnuntaina oli vuorossa tarjoilujen puolesta samanlainen setti eli lounas ja sen päälle kakkuöverit. Sunnuntain juhla oli kevättalvella kuolleen anoppini muistoksi hänen syntymäpäivänään. Anoppini olisi täyttänyt 70 vuotta. Englanniksi juhlia kuvaisi osuvasti adjektiivi bitter sweet. Meillä kaikilla on ikävä anoppia, etenkin tietysti apella. Anopilla oli hieno elämä: rakastava ja vaimoaan jumaloiva aviomies ja 49 yhteistä vuotta hänen kanssaan, raskas mutta hieno ura merkityksellisessä tehtävässä, kaksi lasta, neljä lastenlasta, läheisiä ystäviä kolmessa eri maassa ja koti maaseudun rauhassa. Ainoa mitä puuttui olisi ollut vähän lisää aikaa ja terveyttä.

Hedelmätuulihattukakku ja suklaakakku

Anopin juhlissa käytimme oman pihan ja pientareen kukkia

Anopin synttärijuhlien kakut oli hankittu St. Honore leipomosta Lohjalta. Minusta sieltä saa Suomen parhaimmat kakut. Anopilta on jäänyt selvästi elämään juhlajärjestelyihin liittyen "ruoka loppuu"-paniikki. Tällä kertaa överiksi oli mennyt kakkujen hankinta. Meillä oli maalaismummolasta poistuessamme mukana 2/3 siitä toisesta hedelmätuulihattukakusta ja melkein puolikas suklaakakku. Piti jo ulkoistaa kakkujen syömistä. Tiistaina toimistolla työkaverit popsivat pois hedelmätuulihattukakun anopin kunniaksi. 

Lomaan olisi neljä työpäivää. Innokas ja pitkä odotus onkin vaihtunut tunteeseen, että saatankin haluta siirtää lomani syksyyn. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä asiaa.