Voiko lepakot olla ihastuttavia?

Kymmenen vuotta sitten olimme koko perhe Tanskassa automatkalla. Se oli varsin mukava reissu. Kävimme Aarhusissa, Legolandissa, Egekosvin linnassa ja Randersin sademetsäkupolissa. Jälkimmäinen oli minusta hieno paikka. Siellä näin ensimmäistä kertaa todella isoja lepakoita, flying fox lajiketta. Olin hyvin hämmentynyt niin isokokoisista karvanaamaisista ja jotenkin söpöistä lepakoista. En tiennyt sellaisten olemassaolosta mitään. Koska ne lentelivät sademetsäkupolissa vapaana, päättelin niiden olevan ihmisille vaarattomia.

Tästä alkoi tutustumiseni Flying foxeihin, joka tulee huipentumaan ymmärykseen siitä, että osa lajeistä elää yhdyskunnassa ja kommunikoi keskenään. Ihan huikeita eläimiä!

Ensimmäinen näköhavaintoni flying fox lepakosta. Eikö olekin söpö?

Kuva ei ole kovin hyvä, mutta sen tarkoitus on näyttää, että flying foxeja elää myös yhdyskunnissa. Lepakoita pystyin laskemaan ainakin 10 kpl. Nämä kuvat siis Randersista.

Lueskelin tuolloin netistä flying foxeista. Ne syövät hedelmiä. Osa niistä on yöeläimiä, osa ei. Ne eivät lennä ja saalista kaikuluotauksen perusteella vaan ihan tavallisen näköaistin perusteella. Eli nämä lepakot eivät suhahda pääsi yli niin, että hiukset lepattavat vaan pitävät välimatkaa. Hedelmiä ne löytävät myös hyvän hajuaistinsa perusteella. Flying floxien paino vaihtelee 120g aina 1100g lajikkeesta riippuen. Siipien väli saattaa isoimilla lajeilla olla jopa 1,5m. Flying fox lepakkoja elää Etelä-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Australiassa ja joillakin Intian Valtameren saarilla. Ei siis ihme, etten ollut flying foxeista ikinä kuullutkaan.

Kuvassa suurikokokoisin flying fox lajike Golden Growned flying fox. Kuva lainattu artikkelista: https://allthatsinteresting.com/giant-golden-crowned-flying-fox

Wikipedian mukaan eläinten älykkyyttä mitataan arvioidulla suureella encephalization EQ (defined as the ratio between observed to predicted brain mass for an animal of a given size). Suomeksi enkefalisaatio, joka mittaa aivojen massaa eläimen kokonaismassaan jollain epälineaarisella laskennalla. Tuloksesi flying foxit saavat 1,2 joka vastaa keskimääräistä kotikoiran EQ:ta. Eli kyseessä on älykäs eläin.

Kaikista lepakoista voi välittyä ihmiseen vesikauhu, lisäksi flying foxit saattavat välittää muitakin viruksia, jotka voivat olla ihmiselle jopa tappavia. Eli näitäkin eläimiä kannattaa katsella välimatkan päästä eikä purentaetäisyydeltä.

 

Flying foxit lisääntyvät hitaasti, tyypillisesti naaras saa vuoden aikana vain yhden poikasen. Lepakot ovat siis nisäkkäitä ja ainoita lentäviä nisäkkäitä. Alalajeja on metsästetty sukupuuttoon noin 60 eri lajia. Paikoittain metsästyksen syynä on ollut halu suojella maanviljelijän satoa lepakoilta. Ihmisasutuksen ja talousmaiden levittäytyminen uhkaa lepakoiden elinolosuhteita. Lisäksi metsästys pienentää nopeasti kantoja. Ainakin Australiassa flying fox lepakoita suojellaan.

Kuva lainattu mielenkiintoisesta artikkelista Australian flying foxeista: https://ecos.csiro.au/flying-fox/

Seuraava näköhavainto flying foxista oli Malediiveilla. Yksi lepakko majaili puussa bungalowimme vieressä. Kävin ihailemassa häntä useasti ja yritin houkutella ihanilla hedelmämaistiaisilla puusta. Mutta lepakko ei ollut kiinnostunut tarjoamistani hedelmistä.

 

Ensin hieman Malediivien maisemia

 

Ja sitten valitettavasi hieman epätarkka kuva flying foxin ruokailuhetkestä. Joka päivä tuossa puussa roikkui lepakko. En tiedä oliko sama yksilö vai ei.

Ehdin jo unohtaa mielenkiintoiset lepakot, kunnes Australian reissulla näin isoja lepakkoparvia, jotka lensivät aamuisin ja iltaisin. Kyselin niistä ystävältäni. Hän arveli, että lepakot lentävä jonnekin etsimään ruokaa ja sitten takaisin "kämpilleen". Heidän edellinen asunto oli lepakkojen lentoreitin varrella ja joka aamu ja ilta talon ylitse lensi iso lepakkoparvi. Sitten ystäväni sanoi, että lähellä on flying fox lajikkeen suojelualue, joka on hyvin mielenkiintoinen. "Haluaisitko lähteä käymään siellä?" No, todellakin haluaisin! Harmillisesti en ottanut edes niitä huonoja pikkukiikareita matkalle mukaan.

 

Ensin pari kuvaa lepakkoparvesta, nämä on kuvattu Cairnissa.

Harmillisesti kuvista ei käy ilmi, kuinka iso lepakkoparvi oli.

No niin sitten siihen lepakkojen suojelualueeseen. Alueella suojellaan Australian isointa flying fox lajia Grey-Headed flying foxia, jonka elinpiirit kutistuu ihmisten valloittaessa yhän suuremman osan luonnosta itselleen. Hedelmiä syövät flying floxeilla on paikkansa ekosysteemissä. Ne toimivat pölyttäjinä ja kasvien siementen levittäjinä.

Aamuyöllä oli satanut niin paljon ettemme voineet lähteä kävelemään alueen sisäpuolelle iilimatoriskin takia. Jalkapöytäni oli hieman turvoksissa ja häijyn näköinen siihen aiemmin tarttuneesta isokokoisesta iilimadosta. Katselimme ja kuuntelimme alueen reunalta meininkiä flying foxien leirissä.

Grey-headed flying foxeilla on yli 20 erilaista huutoa. Eli heillähän on oma kieli! Uskomantonta. Lepatkotkin kommunikoivat sujuvasti keskenään! Kyllä maailmasta löytyy niin paljon mielenkiintoisia eläimiä.

Kuvausolosuhteet olivat kännykkäkameralle haastavat, mutta jotain sain ikuistetuksi. Alue on siis laaja ja lepakoita oli siellä todella paljon. Tämä laji on yöeläin ja kun alkaa hämärtämään parvi lähtee etsimään ruokaa ja aamulla palaa takaisin suojelualueelle.

Pystyn laskemaan tästä kuvasta noin kolmisenkymmentä lepakkoa

Sitten vielä lyhyt ääninäyte:

Maapallolle mahtuu paljon erikoisia, älykkäitä ja omalla tavallaan ihastuttavia lajeja. Voi kunpa monimuotoisuus säilyisi. Flying foxien bongaus oli riemastuttava kokemus! Innokkana lähetin heti perheelle runsaasti kuvamateriaalia, mutta sain aika vaisusti vastakaikua. Pojat varmaan ajattelivat, että äiti nyt on tuollainen höperö, joka jaksaa innostua lepakkojen näkemisestä :D 

 

Kotimaisia lepakoita hieman pelkään. Niitä saattaa eksyä sisään ja niiden ulossaaminen on hankalaa ja tokihan siinä pelottaa, että lepakko puraisee. Suomessakin lepakot levittävät sairauksia. Tuollaiset puussa torkkuvat lepakot eivät pelota samalla lailla kuin savupiipun raosta mönkivä ja nopeasti panikoituva lepakko (tosi tapaus).

Lukemani ja kokemani perusteella flying foxit ovat minusta hienoja eläimiä ja suorastaan söpöjä. Samaa vai eri mieltä?

 

Lisää Sydneyn nähtävyyksiä

Aloitin jo kesähelteiden aikaan kirjoittelemaan keväisen Australian matkani viimeistä postausta. Koska uusia ihania kesämuistoja oli niin paljon, niin päätin lykätä Australian matkan muistelua syksyn pimeyteen. Tervetuloa virtuaalimatkalle kanssani Sydneyniin.

Taronga Zoo
Eläintarhat ovat ristiriitaisia - pitäisikö boikotoida vaiko ei. Sydneyn Taronga Zoo on varmastikin eläintarhojen parhaasta päästä. Alue on laaja, eläinten tilat isot, eri eläimiä on paljon, joten siellä saa kulutetuksi päivän todella helposti. Minulla ei ollut koko päivää laittaa Tarongaan, joten jouduin valitsemaan, että mitä eläimiä käyn katsomassa. Eläinten lisäksi Taronga Zoosta on komeat näkymät Sydneyn oopperalle ja Harbour bridgelle. Näkymä ylitti kaikki odotukseni, koska sain kuvaan noiden lisäksi kirahvit.

Kirahvien ruokinta oli käynnissä kun saavuin heidän aitaukselleen. Tällä kertaa kirahveista tuli Tarongan suosikkini. 

Hello there!

Valaistusolosuhteet ja zoomaus on haaste kännykälle, mutta sain samaan kuvaan kirahvit, Sydneyn oopperatalon ja Harbour bridgen.

Koalat halusin ehdottomasti käydä katsomassa. Ne ovat jotenkin niin suloisen näköisiä. Paitsi koaloitten pitkät kynnet.

Minulla ja koaloilla on paljon yhteistä, molempien lempipuuhaa on nukkuminen ja syöminen.

Reissuni ainoat kengurut näin Tarongassa. Minulla oli tarkoituksen tehdä päiväretki Blue Mountains kansallispuistoon, mutta sadesää sotki suunnitelmani. New South Walesin alueella on sää ollut sekaisin jo pitkään. Ensin maata ja osavaltiota piinasi hirvittävät maastopalot, sitten tuli todella sateinen syksy ja sitten sateita seurasi tulvat. Myös kevät NSW on ollut paljon normaalia sateisempi.

Lisää laiskoja australialaisia eläimiä

Australia linnut olivat jättimäisessä "lintutalossa", jonne pääsee vierailijat kävelemään. Australialaiset linnut ovat ihastuttavan värikkäitä, mutta todella pahaäänisiä.

Tästä gorillasta tuli vähän surullinen fiilis ja sitten päätinkin vielä ihailla maisemia ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen.

Sitten seuraavaan kohteeseen!

 

Tämä kuva paljastaa varmasti, että missä olen. Tietenkin chinatownissa.

Sydneyn chinatown on pieni ja nähtävää on rajoitetusti. Söin siellä lounasta, joka ei ollut sen kummoisempi kuin suomalaisten kiinalaisten ravintoloitten lounas. Varsinainen kohteeni oli pääsymaksullinen Chinese Friendship Garden. Se oli hyvin viehättävä paikka.

 

Chinese Friendship Garden

Puistossa oli monia upeita levähdyspaikkoja. Tämä oli ehkä se suosikkini, tästä pystyi ihailemaan kaunista vesiputousta. Kiinalaiset kyllä osaavat tehdä puistoja ihan viimeisen päälle. Tosin on japanilaisilla yhtä hyvät taidot.

Kuvassa poseeraa rauhoitettu Australian water dragon lajike. Kaksi jättimäistä päiväkoti-ikäisten ryhmää hieman häiritsivät puiston rauhaa, mutta ilman lapsia minulla olisi jäänyt tämäkin bongaamatta.

Tästä lainatusta kuvasta saa jonkinlaista käsitystä puiston koosta. Se ei ole mahtunut kuvaan.

Kuva lainattu: https://www.weekendnotes.com/chinese-garden/150971/

Siirrytäänpäs sitten seuraavaan puistoon Royal Botanic Gardens. Kuninkaallinen puutarha on peräti 30 hehtaarin kokoinen alue, joka on julkinen puisto ja tapahtumapaikka. Siellä on kasvien lisäksi ulkona taidetta ja taidekasvatusprojektien näyttelyitä. Sisähalleissa on ilmeisesti lisää kasveja ja näyttelyitä. Minä tyydyin kävelemään ulkona sen minkä huonoilla polvillani jaksoin. Paikka on ihastuttava. Ainakin näin keski-ikäisestä perspektiivistä, jossa puistot ja puutarhat ovat lähes poikkeuksetta vierailun arvoisia kohteita :)

 

Royal Botanic Garden

Tämä oli sellainen päivä, että välillä satoi ja välillä paistoi. Jos paistoi, niin tuli hiki. Kaverin luona pyykkikone hyrräsi ahkeraan.

Koululaisten taideprojekti oli valloittavan värikäs

Tavoilleni uskollisena kävin myös museoissa

Museum of Contemporary Art

Nykytaidetta käyn aina ihmettelemässä, mutta se tekee minuun vaikutuksen harvakseltaan. Olen enemmän perinteisen maalaustaiteen ystävä. Kyseisen museon plussa oli se, että siellä oli paljon ihanan värikkäitä töitä. Täytyy tunnustaa, että modernia taidetta suurempi syy museovierailuuni oli se, että olin lukenut, että kattoterassin kahvilasta on ihanat näkymät ja hyvää ruokaa.

Rakastan värejä, siksi tämä oli yksi suosikeistani

Taideteos, joka on tehty Sydney ostereista. Tällä teoksella oli hieno sanoma, mutta valitettavasti kuva tekstistä oli yhtä sumea kuin muistini.

Sain kahvilasta pöydän varjosta

Lautan lisäksi Museum of Contemporary Art on paras paikka oopperatalon ihailuun

Museon pihaltakin saa aivan uudenlaisen näkymän oopperataloon taideteoksen lävitse

Australian Museum
Matkani aikana oli NSW osavaltiossa koulujen loma-aika. Australian Museumissa oli lisämaksullinen legonäyttely ja museo oli muutenkin täynnä vierailijoita. Kokoelmissa on mm. Australian elämistöä ja aboriginaalien esineistöä. Vierailu jätti vähän kylmäksi, odotin hienompaa kokoelmaa ja enkä moista tungosta.

 

Kävin lueskelemassa infotaulut Australian vaarallisista elämistä: hämähäkeistä, käärmeistä, krokotiileistä, haista, jellyboxfish-meduusoista ja lionfish-kaloista. Ainoa, minkä näin oli lionfish

 

Kuva täältä: https://australian.museum/learn/animals/fishes/common-lionfish-pterois-volitans/

 

Minun vesipokkari kuvani ei ole kummoinen, kun en myöskään uskaltanut mennä kovin lähelle.
 

Art Gallery of New South Wales
Kävin piipahtamassa myös perinteisemmän maalaustaiteen museossa. Museossa on sekä kahvila että ravintola ja söin ravintolassa aivan älyttömän hyvän fish and chips annoksen. Olen käynyt niin paljon taidemuseoissa, että niiden on vaikea tehdä vaikutusta. Etenkin kun en tiedä mitään australiaisesta taiteesta. Vierailu oli kiva kokemus ja erinomainen ateria kruunasi sen.

Jestas miten hyvä fish and chips

Sydneyssä on siis paljon kulttuuritarjontaa ja mahtavaa on se, että kaikki käymäni museot ovat pääsymaksuttomia. Reissuni aikana olisi vielä saanut lippuja balettiin siihen upeaa oopperataloon tai ostaan oopperataloon opastetun kiertokäynnin. Ruokahan Sydneyssä oli myös erinomaista. Näin paljon minäkin ehdin nauttia kulttuuritarjonnasta, vaikka pääpaino reissussani olikin uimisessa ja snorklaamisessa. Sydney on myös mukavan turvallinen ja helppo liikkua. Se tekee yksin kaupungilla pyörimisestä mukavan huoletonta ja rentoa. Ihan parasta näissä kaupunkipäivissä oli se, että lautta lähti uimarannan vierestä. Minulla oli aina uimakamat mukana ja nähtävyyspäivän päätteeksi kävin uimassa. 

Uimassa retkipäivän jälkeen. Alakulmassa näkyy Manlystä Sydneyä kohden lähtenyt lautta. Ystäväni kulkee lautalla töihin.

Edelliset Australian postaukseni uusimmasta vanhimpaan:
Fitzroyn paratiisisaari
Australian ruokia osa 2/2

Australian ruokia osa 1/2

Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta

Fitzroyn paratiisisaari

Palaan vielä keväiseen Australian matkaani parin postauksen verran. Matkakohteenani oli pääosin Sydney, jossa asuin ystäväni Marjukan ja hänen perheensä kotona. Meillä on ystävyyttä takana kohta 42 vuotta. Sydenystä lensimme Queenslandiin Cairnsiin päästäksemme snorklailemaan Suurelle Valliriutalle. Koko päivän snorklausretkestä kirjoitin jo aiemmin täällä: Suuri Valliriutta.

Toiseksi Great Berrier Reef retkeksi valitsimme rennomman reissun Fitzroyn saarelle. Saarella voi ainakin patikoida, snorklata ja osallistua lasipohjaveneretkelle. Saarella toimii myös hotelli, ravintola ja kauppa. 

Hotellimme uima-altaalla olin kuullut, että Fitzroy ei ollut yhtä hyvä snorklauspaikka kuiten ulkoriutat, joilla olimme jo vierailleet. Ensimmäisen snorklauksen perusteella olin aivan samaa mieltä. Toisella snorklauksella osuimme parempaan paikkaan ja snorklaus oli tosi hienoa.

Maisemaravintola

Viiniä ja rentoilua rantabaarissa

Fitzroyn sademetsää

Yhtenä päivänä lähdimme jokiristeilylle Port Douglasista. Toiveissa oli nähdä alligaattoreita. Yhtään ei näkynyt. Veneen kippari sanoi syyksi sen, että jokivesi on vielä niin lämmintä, että alligaattorit pysyttelevät päivisin vedessä. Olisimme saattaneet muuten olla pettyneitä risteilyn antiin, mutta risteilyn hintaan kuuluvat tapakset ja jättimukilliset kuoharia pehmittivät meidät :) Jokiristeily ei pärjännyt vertailussa lainkaan Suurella Valliriutalla snorklailulle, mutta ihan sympaattinen kokemus.

Joen mangrovemetsänäkymiä

Yritin kuvailla mangrovemetsän juuristoa

Minusta mangrovemetsät ovat samaanaikaan hienoja ja myös pelottavia. Juurikin sellaisia saalistavien krokotiilien ja myrkyllisten sammakoiden piilottelupaikkoja. 

Wikipedia kertoo seuraavasti mangrovesta: 

"Mangrove tai mangrovesuo on puiden ja pensaiden muodostamaa tiheää kasvillisuutta, jota kasvaa trooppisilla tai subtrooppisilla runsassateisilla alueilla merenrannikoilla ja jokisuistoissa. Tavallisesti sitä esiintyy rannoilla matalassa vedessä ja vuorovesien vaihteluvyöhykkeellä, kuitenkin suojassa voimakkaimmilta aalloilta. Kasvualustana on hiekka tai lieju, jota kasvillisuus sitoo tehokkaasti Mangroven katsotaan yleensä muodostavan oman biominsa."

Jokiristeilyllä. Päivä oli kuuma ja kostea, mikä näkyy minun kostuneista hiuksistani

Australiasta riittää kirjoitettavaa vielä yhteen juttuun. Ihan mielettömän paljon ehdin kokomaan ja näkemään kahdessa viikossa. Marjukka on lomaillut perheensä kanssa Suomessa ja tapasimme nopeasti vielä tällä viikolla ja Marjukka sanoi, että tule uudestaan Australiaan ja mennään snorklaamaan Uuteen Kaledoniaan. Minä, joka en ikinä edes haaveillut matkasta noin kauan, aloin miettimään, että voisinko kenties mennä velä toisenkin kerran elämässäni Australiaan. Lähitulevaisuudessa ei ole lomaa eikä rahaa, mutta kenties tulevaisuudessa.

Edelliset Australian postaukseni:
Australian ruokia osa 2/2

Australian ruokia osa 1/2

Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta