Alkuviinit

Minulta on jäänyt luonnoksiin roikkumaan pari mielenkiintoista kokemusta, jotka haluan ehdottomasti jakaa. Yksi niistä liittyy alkuviineihin.

Lokakuussa 2018 olin työkaverini Sirpan kanssa lomamatkalla Georgiassa. Reissu oli tosi onnistunut ja tarjosi monta mieleenpainuvaa kokemusta. Työkaverini Jukka toimii vapaa-ajallaan viinikouluttajana ja suorittanut laajahkot opinnotkin viineistä. Jukka suosii itse luomuviinejä ja on suositellut minulle viinejä, jotka olisivat mahdollisimman ystävällisiä vatsalleni. Minun vatsani ei nykyisin siedä juurikaan alkoholia, mutta aterian kanssa viinilasillinen välillä tuntuu kovin houkuttelevalta. Ennen reissuamme Jukka kehotti meitä tutustumaan myös georgialaisiin alkuviineihin.

Kakheti on ehkäpä Georgian tunnetuin viinialue. Joka kylässä on paljon maistelupaikkoja. Nämä kuvat on Sighnaghin kylästä

Georgia ja Armenia ovat maailman vanhimmat viinintuotantomaat. Maiden välillä on jatkuva kisa siitä, että kumpi löytää vanhemmat todisteet viinintuonnostaan. Tällä hetkellä ilmeisesti Georgia johtaa, ja todisteet viinivalmistuksesta ajoittuvat aikaan 8000 eKr.

Tbilisistä löysimme kivan ravintolan, jossa melkein kaikkia ravintolan viinejä sai ostaa laseittain. Ravintolalla oli myös iso valikoima alkuviinejä. Ystävällinen tarjoilija kyseli makutottumuksistamme ja toi ensimmäisen alkuviinin maistettavaksi. Siinä katselimme hetken ajan Sirpan kanssa toisiamme ja mietimme, että kehtaako kumpikaan sanoa, että emme tykkää. Tarjoilija taisi jo arvata mielipiteemme ja ehdotti, että minkälaista voisimme maistaa seuraavaksi. Kolmannella maistiaisella löytyi Sirpalle sopiva alkuviini ja neljännellä minulle. Vakuutuimme, että alkuviineistä löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva viini. Usko oli tätä ennen horjuva, kahdessa edellisessä ravintolassa minulla oli jäänyt viinilasillinen juomatta.

Oikella lasissa pahaa alkuviiniä, vasemmalla georgialaisesta saperavi-rypäleestä tehty punaviini

Mikä on alkuviini? Alkuviini (natural wine) valmistetaan perinteisten tuhatvuuotisten menetelmien mukaisesti. Valmistusprosessi on luonnollinen eikä siihen puututa kemikaalein lainkaan. Käymistä ei kiihdytetä sokerilla ja hiivalla, vaan käyminen tapahtuu luonnollisesti rypäleisiin muodostuvan villihiivan avulla. Rikkiä viineihin ei lisätä lainkaan. Rypäleet viljellään biodynaamisesti ilman kemikaaleja ja rypäleet kerätään käsin.

Alkuviineistä:
https://www.alko.fi/juoma-ruoka/makujen-maailma/viinien-maailma/alkuviinit-tutuksi
https://sugar-universe.com/luonnollisen-viinin-abc/
https://yle.fi/uutiset/3-10696870

Ostimme netin kautta jo ennakkoon kuljetuksen Tbilisistä Kakhetin viinialueelle. Retkeen kuului vierailu kolmella viinitilalla, Bodben luostarissa sekä Sighnaghin kylässä. Viimeinen retken viinitiloista oli yksi Georgian parhaimmista viinitiloista Kindzmarauli, jonka tuotannosta 90% menee vientiin. Mielenkiintoisin oli ensimmäinen Numisin viinitila.

 Tälläiseen näkyyn olen tottunut viinitiloilla käydessäni: isoja tankkeja, joissa valmistusprosessia kontrolloidaan tarkasti kemikaalien avulla. Kuva on Kindzmaraulin tilalta.

Meillä ei ollut opastusta ja kuljettajamme ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää ja hänen venäjänsäkin oli hyvin heikko, joten emme tienneet yhtään mihin olimme saapuneet. Tulimme 500 vuotta vanhaan viinitilaan, jossa valmistetaan ainoastaan alkuviinejä. Pölähdimme suoraan tilan piskuiseen "viinimuseoon", johon yhdistyy myös viinin valmistustiloja. Isommille ryhmille yläkerrassa on ruokailu- ja viinimaistelutilat erikseen.

Vanhoja viininvalmistusvälineitä, varsinainen yllätys on tilan takaosassa

Aluksi saimme pienen katsauksen tilan historiaan sekä pienen tietoiskun siihen, että kyseessä on alkuviinitila ja mitä alkuviinin tuottaminen tarkoittaa. Jo hetken päästä harpoimmekin tilan takaosaan katsomaan valmistusprosessia. Tilan perällä on jättimäisiä saviruukkuja haudattuna lattialle. Edellisenä päivänä käsin poimitut rypäleet oli murskattu ja rypälemehu kuorineen oli kaadettu saviruukkuihin. Ruukusta tosiaan näkyi vain suuaukko ja näky ruukkuun muistutti enemmän hernekeittoa kuin viiniä.

Käyminen on alkanut

Olimme Sirpan kanssa molemmat aika hämmentyneitä valmistusprosessista. Kyseessä ei ole kovin steriiliä touhua. Vieressä mies pesi harjan kanssa tuollaista jättiruukkua ja jäin miettimään että miten pesuveden jämät saa ruukusta pois. Sitä kun ei tuolta talon perustuksista niin vaan nosteta. 

 

Käyminen lähtee siis spontaanisti käyntiin, sekaan ei lisätä hiivaa tai sokeria. Villit hiivat rypäleiden pinnasta saavat aikaan sen. Rypäleet kerätään käsin ja murskataan isossa puukaukalossa. Siinä niitä villejä hiivoja varmaan kertyy. Käymisen aikana mäskiä pitää käydä säännöllisesti kääntelemässä. Käyminen sai lisäpontta kääntelystä ja ruukusta kuului aikamoista pulinaa kääntelyn yhteydessä. Kuvassa näkyvä keppi on siis tärkeä työväline viinin kääntelyssä. Niin hämmentyneitä olimme näkemästämme Sirpan kanssa, ettemme tajunneet mikä selfiemahdollisuus olisikaan ollut viinimäskin kääntelyssä. Meitä opastanut vanha herrasmies olisi varmasti antanut meidänkin sekoitella viiniä, mutta me vain katsoimme silmät ymmyrkäisin. Ehdin avointa ruukkua katsellessani miettiä muutaman skenaarion kuten kännykkä putoaa ruukkuun vahingossa, potkaisin likaa maasta ruukkuun vahingossa tai kompastun ja silmälasini putoavat ruukkuun.Meidän jäljiltämme ruukkuun ei päätynyt mitään ylimääräistä.

 

Tilan esittelykierroksen vetäjä ja takana käynnissä ruukunpuhdistus  

Pienempiä ruukkuja 

Luulen, että Numisin viinitilan ruukut eivät olleet aivan näin isoja. Tämä kuva on otettu yhden Georgian arvostetuimman viinitilan Kindzmaraulin pihalla. Kindzmaraul tekee pienen osan viineistään alkuviineinä

Kuvattu lainattu Numisi Wineryn FB-sivuilta

Käymisen jälkeen kävimme lävitse viinin muut valmistusvaiheet ja tutustuimme viinin säilytystiloihin. Sitten olikin vuorossa maistelu. Ronskin prosessin jälkeen mietin, että uskallanko edes maistaa. Sirpa teki reippaasti koemaiston ja totesi viinin olevan hyvää. Vatsani kesti nämä alkuviinit erinomaisesti ja maku oli hyvä.

Viinien takana oli maisteltavaksi vielä paikallinen pontikka

Tämä oli varsin erilainen viinitilakierros. Olen käynyt muutamalla tilalla aikasemminkin ja niissä vierailuissa on korostettu prosessin tarkkaa valvontaa lämpötilan ja lisättävien aineiden kuten hiiva, sokeri, rikkidioksidin avulla. Tarkoin kontrolloitu prosessin takaa tasalaatuisemman tuotannon. Noh, Numisissa tehdään viiniä eri tavalla. Alkuviinitilalla käyminen oli minusta erittäin mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kokemus. Oletko sinä tutustunut alkuviinehin?

 

Kaikkiaan Georgian reissu oli varsin elämyksellinen.

Georgian reissun postaukset:

Georgialainen ruoka

Armenian luostarit ja reissun paras ateria 

Georgia

Georgialainen ruoka

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, kiinnostukseni Georgiaan alkoi ruuasta. Odotukset ruuan suhteen olivat siis korkealla ja ne kyllä myös täyttyivät. Ruoka oli maukasta ja ärtyneen suoliston oireyhtymäni pysyi hyvin kurissa. Söin kasviksia, mutta en jäätelöä ja juomat join ilman jäitä.

Ajattelin että nytpä saan tehtyä postauksen, jossa on paljon ruokakuvia. Sitten aloin selaamaan kuviani. Mitenkä onkaan käynyt niin, että suurimmasta osasta ruokaa ei ole mitään kuvia. Tai sitten on niitä kuvia, että ateriasta on yksi vaivainen pala jäljellä ja sitä olen yrittänyt kuvata :D :D Hyvin maistui siis.

Tunnetuimmat georgialaiset ruuat lienevät khachapurileipä, khinkali-nyytit ja saslik-lihavartaat. Saslik vartaat ovat useinmiten porsasta tai lammasta. Toki nautaakin saa vartaana, mutta nauta on perinteisesti enemmän herkullisten lihapatojen raaka-aine. Saslikin seuraksi kannattaa tilata paria maustekastiketta ja vaikka salaattia lisukkeeksi.

Khachapureja valmistetaan useammalla eri tyylillä, mutta useinmiten saat eteesi kuuman, pyöreän leivän, jonka sisällä on juustoa. Muut tunnetut vaihtoehdot ovat sellaiset, joissa juusto on leivän päällä ja sitten sellainen veneen mallinen khachapuri, jonka päällä on runsaan juuston lisäksi kananmunaa. Khachapuri on ksinkertainen, mutta varsin maukas välipala tai aterian lisuke. Reissun parhaan khachapurin ostin 500 vuotta toimineesta kellarileipomosta, jonne piipahdimme opastetulla kävelykierroksella.

Yleisnäkymää leipomoon, valkeassa kupu on uuni, jossa paistetaan naanin näköisiä leipiä

Lähikuvaa unnista ja työtasolla leipiä 

Khachapurikuvan jouduin lainaamaan netistä, jotenkin khachapurit päätyivät mahaan niin nopeasti.

Leipomon valikoimaa

Khinkalit ovat nyyttejä, joiden sisällä on lihaa, sieniä tai juustoa sekä nestettä. Purastessa pitää olla valmis imaisemaan, ettei nesteet valu pitkin leukaa ja paitaa. Georgialaiset ovat kuulemma erinomaisia suutelemaan khinkalin syönnin takia, paras suutelija on se kenen khinkali lautasella ei ole yhtään nestettä :)

Etualalla sienitäytteiset khinkalit, taivaalliset juusto täytteiset munakoisorullat ja takana salaattia

Khinkalit syödään sormin ja päässä oleva kahva jätetään oikeaoppisesti syömättä

Georgialainen ruoka on maultaan hyvin täyteläistä ja mausteita käytetään paljon. Maut eivät ole suuta polttavia aasialaiseen tyyliin vaan selvästi miedompia ja jotenkin pyöreämpiä. Korianteri on hyvin yleinen mauste. Kasviksia Georgiassa käytetään hyvin monipuolisesti. Vaikka georgialainen keittiö on tunnettu liharuuistaan, on kasvissyöjän helppo ruokailla hyvin.

Salaatti ja takana georgialainen juustolautanen. Juustot ovat hyviä Georgiassa

Mausteinen naudanlihapata

Fine dining ravintolan sieni-pähkinäsalaatti

Parhaat ateriat georgialaiset ateriat söimme vanhan kaupungin tunnetulla ravintolakadulla. Se oli jotenkin hämmentävä kokemus, yleensä turistialueen ruuat eivät ole parhaita. Kävimme koestamassa Trip Advisorin suositteleman Barbarestan ravintolan, joka oli enemmän fine dining paikka. Hinta oli yli kaksinkertainen ravintolakatuun verrattuna ja ruoka reissun kehnointa. Alkuruoka + pääruoka + 2 lasia viiniä maksoi euroissa kolmisen kymppiä, joten ei yhtään harmittanut ei-niin-onnistunut fine dining kokemus.

Fine dinind ravintolassa istuskelu oli mukava kokemus, koska siellä oli elävää musiikkia. Nostan hattua tavalla esittää ravintolassa musiikkia. Yhdessä pöydässä istui mies ja kaksi naista. Miehellä oli kitara mukanaan ja kolmikko esitti välillä musiikkia sitten välillä he ruokailivat. Musa oli sellaista lyyristä ja kaunista, joten mikäs sitä oli kuunnellessa.

Fine dining ravintola

Georgialainen keittiö ei ole "jälkiruokakeittiö". Ilmeisesti suurten annoskokojen ja runsaan viinin jälkeen ei ole ollut tarvetta jälkkärille. Tai hedelmät ovat korvanneet jälkiruuan. Jälkiruokakulttuuri on toki rantautunut Georgiaankin ja ravintoloiden ruokalistoilta löytyy italialaisen ja ranskalaisen keittiön suurimmat suosikit kuten tiramisu ja creme brulee.

 Funicular-radan päässä kävin herkuttelemassa letuilla.

Reissun parhaan aterian söimme yllättäen Armenian puolella. Retkeemme kuului lounas yksityiskodissa. Talo oli rakennettu rinteeseen ja lounas tarjoiltiin katetulla terassilla. Siitä lisää tulevassa Armenia postauksessa.

Onko georgialainen keittiö sinulle tuttu?

Kiinnostaisiko kokeilla?

Georgia

Kiinnostukseni Georgiaa kohtaan alkoi niinkin arkisesta asiasta kuin leivästä. Jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, niin Kepposkan tie maailmalle vie vatsan kautta :)

Reilu pari vuotta sitten Kiovassa ystäväni bongasi georgialaisen hatchapuriravintolan ja vaati ehdottomasti päästä sinne. Itse en nähnyt mitään kovin kiinnostavaa ajatuksessa syödä ravintolassa, jossa tarjotaa pizzan näköisiä lätysköjä ilman täytteitä. Koska hatchapurit olivat edullisia, niin päätin ihan puhtaasta uteliaisuudesta tilata yhden jotta lounaani ei koostuisi pelkistä virvokkeista. Jouduin toteamaan, että hatchapurissa on leipä varsin jalossa muodossa ja kiinnostukseni Georgiaa kohtaan oli syttynyt. Sanottakoon, että edelleen parhaan hatchapurin olen syönyt Kiovassa.

Ensin piti tietenkin googlata, että onko Georgia sama kuin Neuvostoliiton aikana ollut Gruusia. Kyllä on! Neuvostoliiton romahdettua Georgia romahti rajusti. Se oli ollut neukkujen maatalousaitta vailla merkittävää teollisuutta sekä vailla merkittäviä luonnonvaroja ja vailla strategista sijaintia öljy/kaasuputken päällä. Alun itsenäisyyden vuodet olivat sekasortoisia ja maa muuttui turvattomaksi. Sitten joku presidenteistä päätti, että hyödynnetään sitä mitä Georgialla on tarjottavana: upea vuoristo, maailman vanhin viinintuotanto, Mustanmeren kaunis rannikko ja valtavan pitkä historia kristittynä maana muinaisine rakennuksineen. Presidentti päätti, että Georgiasta tulee matkailumaa. Katurikollisuus siivottiin pois, poliisikunta uusittiin ja kehitettiin matkailjoiden tarvitsemia palveluita. Homma yllättäen onnistui hyvin. Georgia on turvallinen maa matkailijalle, palvelut pelaavat ja ruoka on hyvää. Matkailijalle pahimmat riskit ovat hurja liikenne, ylensyönti ja liiallinen viinin juonti.

Matkamme oli onnistunut. Kohokohdaksi muodostui retki Armenian puolelle tutustumaan Unescon maailmanperintölistalla oleviin ortodoksiluostareihin. Tbilisissä tutustuimme vanhaan kaupunkiin. herkuttelimme georgialaisella ruualla ja maistelimme viinejä. Tbilisissä on sulfaattikylpylöitä ja vierailu sellaisessa kuului suunnitelmiimme. Tbilisin kaksipäiväinen kaupunkijuhla kuitenkin sotki suunnitelmiamme, niin että emme päässeet kylpemään. Se oli valitettava takaisku. Täysin vaille kylpyä emme jääneet, onnistuimme hellepäivän päätteeksi käymään Holiday Innin ulkoaltaalla uimassa ja heitimme melkoiset löylyt Harvian sähkökiukaalla. Löylyn heittoa ei hotellin puolesta mitenkään edesautettu, saunatiloissa ei ollut kauhaa eikä vesiämpäriä. Hyvät löylyt saimme aikaiseksi käyttämällä kauhana hiushoitoainepullon korkkia. Onneksi vesihana oli lähellä.

Tbilisin lisäksi tutustuimme Kakhetin alueeseen, joka on tunnettu viineistään. Sekin retki oli oikein onnistunut ja vierailu perinteisillä valmistustavoilla viiniä tuottavalla tilalla erittäin mielenkiintoinen. Georgia on toistaiseksi hyvin edullinen matkakohde.

Tbilisin ravintoloissa pärjäsi hyvin englannilla. Taksit osasivat auttavasti englantia. Taksikuskeista tuli yllättävän puheliaita, kun ystäväni jututti heitä hyvällä venäjällään. Viinitiloilla saimme opastukset varsin hyvällä englannilla.

 Georgian rajanaapurit: pohjoisessa Venäjä, Etelässä lännestä itään päin Turkki, Armenia, Azerbaidjan

Tbilisin katukuva on hyvin vaihteleva. Kadut ovat roskattomia, jalkakäytävät kohtuullisessa kunnossa ja iso osa kaduista on valaistuja. Valtion omistamat rakennukset ovat pääosin siistejä. Yksityisomisteisten kiinteistöjen kunto on hyvin vaihteleva. Georgian suhteellisen suuri juutalaisväestö muutti sekasorron vuosina Israeliin ja heidän omistuksistaan iso osa on seissyt tyhjillään parikymmentä vuotta. Turismi keskittyy valtaosin Tbilisin vanhaan kaupunkiin. Siellä mekin vietimme paljon aikaa.

Tbilisissä ei ole paljoa vanhaa jäljellä. Kaupunki on tuhottu vähintään 40 kertaa. Persialaiset (nykyisen Iranin alue) olivat jatkuvasti sotajalalla ja kahinoita on käyty "naapuriasukkaiden" kanssa Turkista Mongoliaan saakka. Valtauskontona on ortodoksisuus, mutta Tbilisistä löytyy kirkkoja lähes joka uskontokunnalle. Tbilisiläiset kehuskelevat uskonnollisella rauhanomaisuudellaan ja kuulemma Tbilisissä samassa moskeijassa ainoana maailmassa rukoilevat sekä shiiat että sunnit. Neuvostoaikana uskonnolliset rakennukset otettiin uusiokäyttöön ellei jyrätty matalaksi. Katolisessa kirkossa oli lentopallokenttä ja juutalaisten synogoogassa vieläkin elokuvateatteri ja toisessa teatteri. Vanhalle kaupungille on ominaista kauniit koristeelliset parvekkeet. Ja tietysti rempallaan olevat takapihat.

Sitten onkin aika lähteä virtuaalikierrokselle kohti vanhaan Tbilisiä. Olen kuvannut sieltä täältä kaikenlaista, enkä pelkästään niin kauneimpia kohtia.

Liberty Square, tuolta puun takaa alkaa katu joka vie läpi vanhan kaupungin.

Keskiajalla Silkkitien aikaan tietä kutsuttiin Shuabazaariksi eli keskimmäiseksi basaariksi.

Vanhan kaupungin puistokulmaus

Tässä kuvassa näkyy Silkkitien ajan basaarirakennusksen jäänteitä vasemmalla

Sitten yksi ränsistynyt takapiha

 Random alley snap

Suloinen puistokioski

1800-luvulla tbilisissä kulki raitiovaunut. Nyt yksi niistä on jäätelökioskina

Vanhankaupungin muureja ja suloisesti soliseva puro

Sitten niitä kauniita parvekkeita ja rakkauslukkoja

Lisää parvekkeita ja vanhankaupungin katuja

Samainen presidentti, joka päätti tehdä Georgiasta matkailumaan, satsasi myös paljon rakentamiseen. Hän rakennutti mm. Freedom bridgen, joka ylittää Kura-joen - ihan sopiva nimi likavesijoelle ;) Yksi presidentin moderneista rakennuksista Kura-joen toisella puolella on jäänyt kesken. Se on seissyt tyhjillään jo vuosikausia, rahoituksesta ja käyttötarkoituksesta ei ole päästy yksimielisyyteen. 

Freedom bridge

Pimeällä Freedom bridge on hienosti valaistu ja valot kulkevat aaltoina

Keskellä mahtipontinen presidentin linna ja oikealla tyhjillään seisova moderni rakennus

 Menimme funicularilla ylös kukkulalle ihailemaan näkymiä Tbilisiin. Paikka on paikkalisten lapsiperheiden suosiossa, koska kukkalalla sijaitsee huvipuisto.

Kukkulalta lähti useampia kivoja ulkoilureittejä

Tämä on turistien suosikkikylpylän sisäänkäynti

Palaan vielä erikseen georgialaiseen ruokaan ja viiniin omassa postauksessaan ja Armenian luostarit ansaitsevat ehdottomasti oman postauksensa.