Alakoululaisten kesäloma

Pojilla on enää muutama päivä kesälomaa jäljellä. Nopeasti se pitkä kesäloma on hurahtanut, vaikka olenhan minä jo muutamaan kertaan huokaillut, että saisi se koulu jo alkaa ;)

Meillä on tänä vuonna ollut tavanomaista kevyempi kesä poikien lomajärjestelyjen osalta. Parina aikaisempana vuotena vuoden raskain kuukausi on ehdottomasti ollut kesäkuu, jolloin poikia on pitänyt kuljetella päiväleireille pitkin pääkaupunkiseutua. Kuljetukset ovat olleet sellainen aikasyöppö, että työtunnit on pitänyt kiriä kasaan iltaisin. Monena kesänä olen ostanut yhteensä 10 leiripaikkaa, joka on vastannut kulultaan melkein kahden kuukauden ruokakauppabudjettiamme. Olen monta kevättä ja kesää ollut todella pöyristynyt siitä, kuinka osa pienistä koululaisista jää 10 viikoksi pitkiksi päiviksi yksin kotiin.

Meidän kesämme helppouden syynä on pitkän kesäloman viettänyt Hra Kepponen. Hra Kepposen työpaikalla koko yksikkö lakkautettiin ja hänen työsuhteensa päättyi kesäkuun alkupuolella. Emme pitäneet tilannetta ihan hirveän stressaavana, koska molemmat ajattelimme, että todennäköisesti Hra Kepponen työllistyy jouluun mennessä. Työkuvio ratkesikin yllättävän nopeasti ja minun ensimmäisellä lomaviikolla Hra Kepponen kävi allekirjoittamassa uuden työsopimuksen.

Hra Kepposen lomasta johtuen jokaiselle viikolle ei ollut pakko kellottaa jotain ohjelmaa. Poikien kesäohjelma muodostuikin enemmän siltä pohjalta, että heillä olisi jotain mielekästä ohjattua tekemistä. Muutenhan siinä käy helposti niin, että pelaaminen tai muu ruudun tuijottaminen haukkaa lähes koko vapaa-ajan.

Teiniesikoinen vastusti tiukasti lähes kaikkea ohjattua toimintaa. "Leirit ovat pikkulapsille". Hänen kesäohjelmakseen muodostui vaarin kanssa mökkeily. Se oli ihan win-win juttu, koska vaari sai seuraa ja paikanvaihdoksen ja esikoinen pääsi irti kotiympyröistä. Aikaisempina kesinä vaari on ollyt hyvin sidottu kotiinsa, koska hän toimi äitini omaishoitajana. Esikoinen lupasi käydä myös aktiivisesti jollapurjehdusharrastuksessaan. Lupaus osoittautui aika katteettomaksi, mutta kauttahan on vielä jäljellä.

Keskimmäinen kävi viikon ajan shakkileiriä päiväleirinä kavereidensa kanssa. Kuopus nautti aivan täysillä omasta rauhasta. Pojathan jakavat sekä huoneen että pleikkarin ja jakaminen ei aina suju kivuttomasti. Molemmat pojat kävivät 4 päivää Espoon Telinetaitureiden trampoliinileiriä. EsTT:n alikoimissa olisi ollut myös parkourleiri. Välineistö Espoon Telinetaitureilla on huippuluokkaa ja meillä onkin manguttu yli tuhannen euron trampan perään. Vanha tramppa vetelee niin viimeisiään, että alustavasti olemme luvanneet uuden, mutta halvan kiinalaisen.

Pojat tykkäsivät trampoliinileiristä, vaikka bäkkäri eli voltti takaperin jäikin oppimatta. Meidän kuopus muuten vetelee vaikka minkämoisia temppuja. Minäkin tykkäsin Espoon Telinetaitureista. Meidän pojat eivät ole olleet ikinä niin väsyksissä minkään leirin jälkeen. Raukat eivät jaksaneet edes tapella ja olivat aikaisin sängyssä. Ainoa moite hinnasta.

 EsTT Mankkaalla. Iso peukku siitä että EsTT saa ikiliikkujatkin väsyneiksi ;)

Vietimme Hra Kepposen kanssa muutaman päivän lomaillen kahdestaan ja pari päivää rästikotitöitä tehden. Aikuisten loman mahdollisti se, että kuopus ja keskimmäinen olivat maanantaista perjantaihin leirillä siellä myös yöpyen. Esikoinen oli tuolloin vaarin kanssa mökillä. Meillä aikuisilla oli toiveet todella korkealla tuon leirin suhteen. Ajattelimme heti, että ensi kesänä saamme jälleen vapaata kahden kesken. Leiri meni ihan kivasti, mutta pojilla oli kaksi suurta valituksen aihetta. Ensinnäkin ruoka oli ollut huonoa. He olivat eläneet lähinnä voileivillä ja kiskalta ostamillaan karkilla ja jäätelöllä. Toisena pettymyksenä oli se, että leirillä oli ollut liian vähän ohjelmaa. Lisäksi pojat hämmästelivät sitä, että moni poika oli ollut meluisa ja huonokäytöksinen. Olin hämmentynyt tuosta asiasta, kun eivät nuo omat poikanikaan ole hiljaisia ja käytöstavat unohtuvat aina sillöin tällöin. Onneksi poikien huonekaveri oli ollut tosi kiva. Kyseisen leirin järjesti Nuoret Kotkat ja valitsin sen, koska se oli ainoa löytämäni sisätilamajoitusta heinäkuussa tarjoava vaihtoehto.

Kovasti toivon, että saisin pojat samalle tai jollekin vastaavalle leirille ensi kesänäkin. Yöpymisleirit ovat tällä hetkellä ainoa mahdollisuus saada kahdenkeskeistä aikaa enemmänkuin muutama tunti. Edellisistä kahden vietetyistä päivistä olikin kulunut 4 vuotta. Ensi vuodeksi haluaisin pienemmät pojat vähintään 4 yöksi leirille ja sen lisäksi 1-2 vkoa päiväleiriä jokaiselle - myös esikoiselle. Ensi kesänä teinin pitää osallistua edes sen viikon ajan johonkin kehittävään puuhaan.

Ensi kesää varten olisi todella kiva kuulla leirivinkkejä alakoululaisille! Etenkin sellaisista leireistä, jossa majoitutaan sisätiloissa, mutta varmasti pojat pärjäisivät sellaisellakin leirillä, jossa teltat ovat valmiina järjestäjän puolesta. Pojille mieluista puuhaa ovat esimerkiksi pallopelit, kaikki seikkailulliset jutut, melonta, pihapelit ja kiipeily.

Toivottavasti saisin mahdollisimman paljon leirivinkkejä!

Aamiaisluento Britannian suurlähetystössä

Viime viikollakin minulla oli todella mielenkiintoinen päivä. Women in Tech järjesti aamiaisluennon ja hiukan hieraisin silmiäni kutsun nähdessäni: paikkana oli British Embassy! Ilmoittauduin viivana mukaan, halusinhan päästä kurkistamaan suurlähetystöön 😉😉😉

Toinen luennoitsijoista oli Juliet Webster (work and equality resercher, London school of Economics). Hänen esityksensä oli todella mielenkiintoinen katsaus siihen kuinka teknologia on muuttanut työtä ja mitä ongelmia liittyy teknologia-alaan. Olisin voinut kuunnella ja kysellä Julietilta vaikka koko aamupäivän. Ihana hillitty britticharmi ja mikä tieto- ja näkemyspankki hän onkaan! Tosin valitettavasti hänen aineistonsa osoittaa, että teknologia-alallakin nollasopimukset ja freelancer-työt yleistyvät ja ne kohdistuvat selvästi laajemmin naisiin.

Britannian suurlähetystö on todella viehättävä. Varmasti kesällä varsinainen paratiisi merinäköaloineen ja isoine puutarhoineen. Tässä pieni virtuaalikierros

Varmaan joku kuninkaallinen vaakuna komeilee oviaukon yläpuolella

Olimme jälleen liikkeellä meidän työporukalla: Ilona, Sirpa ja minä

Sisällä meitä odotti salissa aamiaiskattaus. Ehkäpä kuitenkin päivän kohokohta oli se, että pääsin syömään croissanttini kuningashuoneen vaakunalautaselta.

Siellä se Ellun kruunu on lautasen reunaa koristamassa

Aamun kuvatuin kohde oli muffinit

Jestas noi muffinit oli kauniita ja myös hyviä

Tiloja koristi useat kuvat Elisabethista sekä suurikokoinen maalaus hänestä.

Kuningattaren signeeraama omakuva

Vitriinissä oli näytillä astioita. Samanlaisesta teekannusta tarjoiltiin teetä aamiaisella.

Vitriinissä on Philipin kirje, jossa hän kiittää Suomen vierailustaan ja saunasta

Näköala puutarhaan ja merelle

Suurlähettiläs yllätti minut epämuodollisuudellaan. Aamiaishuoneeseen tuli mies, joka siinä silmäili salia ja sitten hänen katseensa naulitui minuun. Ystävällisestä hymystä sain aivan sellaisen mielikuvan, että tunnemme toisensa. Minä yritin kelata muistilokeroitani, että kuka hän mahtaa ollakaan. Kohtahan siinä oltiin jo kättelemässä ja selvisi, että kyseessä oli suurlähettiläs itse. Emme siis todellakaan tunteneet. Enkä ehtinyt edes yhtään miettiä, että miten häntä pitäisi puhutella. Siitä tehokkaasti suurlähettiläs kävi tervehtimässä kaikki vieraat salissa ja vitsailemassa aamun sakeasta lumipyrystä.

Jopas oli aamu!

Croissantit kruunulautaselta

Laitettaisiko vielä joku riesa

Riesaraportti, osa 3

Torstaiaamuna keskimmäinen heräsi kärttyisenä ja tuli aamiaispöytään valitellen kipeitä korviaan. Lapsen silmäluomet olivat aivan turvoksissa, samoin punaisena hehkuvat korvat. Kasvot ja kaula olivat pahasti ihottumassa. Selvästikin allerginen reaktio täishampooseen *huoh ja kääks* Iskin allergialääkeet peliin ja toivoin, että reaktio hellittää eikä tarvitse lähtökiireessä viedä lasta lääkäriin.

Perjantaiaamuna pojan naama näyttikin onneksi paljon paremmalta. Aamulla soittelin vaarille kuulumisia. Toipumiseen oli tullut takapakkia. Leikattu jalka oli tulehtunut ja vaari siirrettiin vielä samana päivänä takaisin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin. *Huoh ja kääks* Toivottavasti ei ole mikään superbakteeri! Harmittaa, etten ehtinyt ennen lomaani käydä tapaamassa kumpaakaan vanhempaani. Täisavotta vei todella paljon aikaa.

Äitini vanhainkodista tuli perjantaina lounasaikaan puhelinsoitto "Kuule, sellaista soiteltiin, että äidiltäsi loppuu lääke x heti huomenna. Että voisitko tuoda huomenna viimeistään lisää?" Verenpaine huiteli 200, työt pitäisi saada valmiiksi ja kamat kassiin ja startti lentokentälle klo 15. My hero eli Hra Kepponen lupasi pelastaa tilanteen ja hoitaa asian lähtöni jälkeen.

Minua jäi mietityttämään soitosta, että olipa oudon kuuloinen lääke. Tarkastin äidin lääkelistan. Ei siellä ole sellaista lääkettä. Juuri kun aioin soittaa vanhainkotiin, sieltä soitettiin uudestaan: "hei vaan, nyt tuli sanottua ihan väärä lääke, se onkin lääke z joka loppuu". Olin vähän hämmentynyt tästä lääkeasiasta, näinkö asioita kuuluu hoitaa?

Onneksi olin jo siinä vaiheessa lomalla, kun hra Kepponen lunasti lääkettä ja apteekki sanoi, että lääkettä pitäisi olla jäljellä melkein kuukaudeksi... voihan se olla että olen itse sössinyt asian, mutta yllättävän epäjärjestelmälliseltä vaikutti vanhainkodin lääkehallinta.

Lähtökiireissäni ehdin vielä lataamaan BookBeatista houkuttelevimmat kirjat lomalle. Siellä oli kutkuttelevia uutuuksia. Vihdoinkin aikaa lukea.

Kun vihdoin kaiken hässäkän jälkeen istuin koneessa ja rentous alkoi vallata jäseneni, kaivoin tabletin esille lukeakseni. Tabletti ei käynnistynyt! Harkitsin hakkaavani tablettia hullunkiilto silmissäni lentokoneen pöytään. Nielin kiukkuni.

Voi Lenovo minkä menit tekemään!

Edes it-tukeni Hra Kepponen ei pysty auttamaan. Täppäri *kele ei käynnisty. Nyt minulla onkin sitten aikaa blogata kännykällä.

Todellakin toivon, että riesaputki katkesi tuohon täppäriin ja vaari toipuisi hyvin ja loma onnistuisi. Ainakin olemme ystäväni Jonnan kanssa onnellisesti perillä.

Mukavaa sunnuntaita!

Riesa se on pienempikin riesa

Viime päivinä elämäni on ollut aikamoista sompailua paikasta toiseen. Olen yrittänyt vierailla mahdollisimman usein sekä äitini luona vanhainkodissa että isäni luona sairaalassa. Olen vienyt tarpeellisia tavaroita molemmille, hoidellut pieniä hankintoja jne. Tietenkin kaikki tämä töiden ohella. Olen naulinnut katseeni maaliin, perjantaina illalla minulla alkaa loma. Kuormitus on ollut aikamoinen ja sen lisäksi on iskenyt huonon onnen putki.

Tiistaina suoritin itseni aamukoomassa kohti toimistoa. Autossa kiroilin, että unohdin ottaa lattetetran mukaani. Ostin sitten toimistolta kahvin ja työkavereiden kanssa vaihdeltiinkin pidempään ajatuksia ja kuulumisia kahvitilassa. Kun tulin takaisin paikalleni, ihmettelin pöydällä olevaa kahvitahraa. Se tuli repustani. Kääks! Repussani olikin yllättäen lattetetra ja se oli alkanut vuotamaan. Repussa oli työtietokoneeni. Kauhistuksekseni siihen oli valunut kahvia!

Kone onneksi käynnistyi vielä, mutta vaihtoonhan se menee. Kastuneen puolen usb-portit ovat rikki ja näyttö aika surkeassa kunnossa. Kyllä harmittaa.

Lattet näytön välissä

Seuraavaksi sitten teimme täilöydöksen perheessä. Ei ollut epäselvää lainkaan, että onko yhdellä lapsella täitä. Hirveä urakka oli pään putsauksssa ja uusinta tiedossa. Urakka jatkui sitten neljän muun pään tutkimisessa. Kolme puhdasta päätä ja yhdeltä saimme pienen saaliin. Samalla aloitimme järkyttävän pyykirumban, pakastuksen ja saunotuksen. Huomiselle on täysi jätesäkillinen pestävää vielä odottamassa. Huoh.

Sen verran on ajatukset harhailleet omilla teillään, että jännityksellä odotan poliisilta postia. Sairaala/vanhainkotireissujen yhteydessä on kahdesti välähtänyt peltipoliisi. Tietenkin sen jälkeen, kun kehällä on 80 vaihtunut juuri 60. Toisella kerralla vahvasti epäilen, että kameran oli pakko välähtää viereisen kaistan autolle. Mutta voi olla, että saan elämäni ensimmäisen ylinopeussakonkin tässä hässäkässä.

Perjantai-iltapäivänä odottaa lento lomalle. Jotain tavaroitakin pitäisi saada pakattua siihen mennessä. Töissä pitäisi ennen lomaa rykäistä joku projektisuunnitelman tynkä ja korjata yksi dokumentti. Nukkuminen on yliarvostettua ;) Onneksi Hra Kepponen on ollut hyvässä täitaisteluvedossa. My hero.

Että sellaista tänne *huoh*

Vuosi 2017

Tammikuu
Vuosi 2017 alkoi ihanasti matkalla. Vietimme onnistuneen viikon ystäväni Jonnan kanssa Kuuban Varaderossa. Teimme kokopäiväretken Sikojenlahdelle snorklaamaan sekä Havanaan. Muuten rentoilimme rannalla. Toki ehdimme vähän snorklaamaan Varaderossakin ja hankkimaan ilman kielitaitoa Jonnalle uuden hiusmallin.

Säät Helsingissä ovat kuvien perusteella olleet poikkeuksellisen aurinkoisia ja ulkoilin paljon. Tammikuulta löytyy monia kauniita ulkoilukuvia merenrannalta. Mieleeni jäi hyvin se, että Kallahdenkainalossa oli jäällä paljon ulkoilijoita, mutta reilun kilometrin päässä saman niemen päässä oli meri aivan sula. Toki huonollakin säällä tuli pelattua Pokemon Gota keskimmäisen kanssa ahkerasti ;) Oli ihana tammikuu!

Helmikuu
Helmikuukin alkoi ihanasti, olin ystävieni Annan ja Leenan kanssa Tampereella. Kävimme katsomassa Cabaree-musikaalin, illastimme Masussa ja kävimme drinkeillä Moro sky barissa. Hyvää ulkoilusäätäkin osui viikonlopuiksi -mikä ilo! Keskimmäisen ja kuopuksenkin kanssa avasimme murtsikkakauden. Keskimmäinen ja kuopus kävivät hiihtolomaviikolla laskettelukoulua Talmassa. olipas se kuljettelu taas yhtä sompailua. Esikoinen puolestaan kävi hiihtolomalla isovanhemmillaan Tampereella. Kulttuuriakin ehdin kokemaan Kiasmassa ja herkuttelemaan afternoon tealla työkavereiden kanssa Kämpissä. Helmikuukin oli tosi kiva kuukausi!

Maaliskuu
Maaliskuukin alkoi ihanasti, meillä oli koko perheen yhteinen talviloma. Ajelimme jälleen Vuokattiin. Pimeässä saavuimme perille tänä vuonnakin, mutta emme päässeet nauttimaan revontulista kuten edellisellä kerralla. Muutaman päivän ajan talvisää oli aivan täydellinen Vuokatissa. Puut olivat lumi- ja jääkuorruutteessa, taivas sininen ja aurinko paistoi. Noista päivistä otettiin kaikki irti. Auringonlaskutkin olivat taas vertaansa vailla. Vierailimme jälleen Angry Birds puistossa ja uutena kokemuksena teimme talvipatikoinnin vaaralle. Paluumatkalla yövyimme Jyväskylän kupeessa Peurungan kylpylähotellissa. Pienemmät pojat innostuivat kovasti vesiliukumäestä. Minusta Peurungassa parasta oli upea auringonlasku. Reissun jälkeen saimme flunssan. Loppukuu menikin sitten sairastelun merkeissä.

Huhtikuu
Huhtikuu oli kiva ja herkullinen kuukausi. Kävimme esikoisen ja Hra Kepposen kanssa Klaus K:ssa brunssilla ja heti perään käynnistimme parsakauden. Parsa on varma kevään merkki! Palmusunnuntaina meiltä lähti virpomaan yksi pikkutrulli. Saattoi hyvin olla viimeinen virvontakierros. Pääsiäiseen valmistauduin kukkakurssilla ja tosi simppeleillä askarteluilla. Hra Kepposen sukulaiset tulivat meille pääsiäisluonaalle, 7 aikuista, 4 poikaa ja 2 koiraa takasivat aikamoisen vilskeen :) Minulla ja Hra Kepposella oli pääsiäisen jälkeen pari päivää lomaa ja vietimme ne lähinnä ulkoillen ja kahvitellen. Loppukuusta teimme vierailun keskimmäisen kanssa hänen kummeilleen Mikkeliin -oli kiva retki. Anopin koira oli meillä pari viikkoa hoidoissa ja talo tuntui sen jälkeen niin tyhjältä, kun ei ollut koiraa pyörimässä koko ajan jaloissa. Kaikkiaan varsin mukava huhtikuu.

Toukokuu
Vapun päiväksi luvattiin todella kylmää säätä ja päädyimme viettämään vapunpäivän kotona. Sää ei kuitenkaan ollut niin kylmä kuin luvattiin, joten olisi varmaan kannattanut mennä Ullanlinnanmäelle. Vuotta aikaisemmin meillä oli todella kivaa siellä ystäväni perheen kanssa. Alkukuun säät olivat merkilliset, satoi lunta ja herneen kokoisia rakeita useamman kerran. 10.5 narsissini on lumihangessa ja valkovuokot kuolleet lumeen. Minulle toukokuu oli aivan mahtava kuukausi. Olin ostanut ystävänpäiväalesta halpamatkan Sardiniaan. Reissuun lähti kuopus ja keskimmäinen ja ystäväni Jonna poikansa kanssa. Meillä oli tosi onnistunut viikko ja säätkin olivat hyvät. Sardian rannat olivat upeita ja veneretkemme La Maddalenan saaristossa snorklauksineen aivan huikea. Toukokuussa vietimme tietysti äitienpäivää, keskimmäisen synttäreitä Megazonessa ja isäni 80v päivää. Kirsikankukintaakin ehdin ihailemaan, vaikka en ihan parhaaseen aikaan päässyt paikalle. Ihanassa säässä pääsin vielä kuun lopussa mukaan Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun kierrokselle Tammisaareen, Hankoon ja Siuntioon. Aivan mahtava toukokuu!

Kesäkuu
Kesäkuu on yksi vuoden hankalimmista kuukausista, koska omien töiden ohella pitää pyöritellä pikkukoulaisten päivät. Kesäkuusta tuli kuljetushärdellistä huolimatta aivan mahtava kuukausi! Kesäkuu alkoi toisella Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun retkellä, tällä kertaa Lohjalle. Kesäkuussa oli muutamia sen verran lämpöisiä päiviä ennen juhannusta, että piipahdimme maalaismummolassa saunomassa ja uimassa. Pokemon Gota tuli pelattua ahkerasti ja sen myötä ulkoilutua. Ensimmäistä kertaa ehdin käymään Haagan alppiruusupuistossa ja se on kyllä mahtava paikka. Tuula's life blogista voitin pääsyliput Taste of Helsinkiin. Olen sielläkin käymistä suunnitellut monena vuotena. Sää suosi vierailuamme Taste of Helsingissä ja onnistuimme nappaamaan pöytäpaikat ja viihdyimmekin todella pitkään siellä. Kuopus ja keskimmäinen kävivät tiedeleiriä Heurekassa ja kävimme sitten koko jengi siellä Body worlds-näyttely oli hieno. Esikoinen löysi kesäkuussa päiväleiriltä koko kesäksi itselleen uuden harrastuksen: jollapurjehduksen. Kuun lopussa lähdin Jonnan kanssa reppureissuun. Lensimme Korfulle, josta jatkoimme aivan huikeaan Meteoraan. Meteorasta jatkoimme Albaniaan. En oikein voi jälkikäteen ymmärtääkään, että sain tällaisen kesäkuun.

Heinäkuu
Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi Albanian Sarandassa. Palasimme Korfun kautta takaisin Suomeen ja minä menin töihin. Vietimme kesällä melkein 4 viikkoa Ukin mökillä. Sinne tuli nopea nettiyhteys, mikä mahdollisti etätyöskentelyn mökiltä. Toinen aikuinen teki etätöitä ja toinen lomaili poikien kanssa. Kesän lomasäät olivat kehnot. Hiukan ehdimme uida ennen veden viilenemistä, mutta muuten piti alkaa miettimään mökille viihdettä. Kävimme Seinäjoella Duudson parkissa tapaamassa ystävääni Sirkkua lapsineen, polskimme hotelli Mesikämmenen kylpylässä Ähtärissä sekä Nokia Edenissä, kävimme Mäntän Serchlacius-museot lävitse, tutustuimme Seitsemisen kansallispuistoon, kävimme Alavuudella keilaamassa, kävimme taas ihastelemassa Torisevan rotkojärviä ja syömässä kahvilan kookossuklaakakku sekä tapasimme kuopuksen kummitätiä perheineen. Mustikoitakin poimimme. Kotiin palattiin vasta elokuun puolella. Ihan hirveän paljon ehtii tehdä kolmessa lomaviikossa, kun ei ole rantakeliä. Heinäkuun mieleenpainuvin juttu oli Sirkun järjestämä savusaunailta Kammikylässä nevalla. Saunoimme urakalla ja vilvoittelimme suohon kaivetussa vallihaudassa. Saimme omistajalta luvan nukkua yömme Julmetun salissa. Vaikka säät oli surkeat, niin loma oli tosi onnistunut! Nyt mielen valtaa aikamoinen haikeus, koska ukki suunnittelee mökin myymistä ja kesä 2017 saattaa jäädä viimeiseksi kesäksi Virroilla.

Elokuu
Elokuun alussa vietimme vielä viimeiset mökkipäivät. Keskimmäinen sai hammashoitoa kyläkaupan pihalla, kun heiluva hammas ei omin voimin irronnut. Kätevien Emäntien kanssa teimme perinteisen kesäretken, tällä kertaa kohteena oli Tuusulanjärven taitelijamuseot. Oli kiva päivä. Tuusulaan palasin pian uudestaan, kävimme sielä isäni ja esikoisen kanssa kesäteatterissa. Kaupunkiin palattuamme pääsimme keskimmäisen kanssa Pokemon Go raidien makuun ja aika paljon tuli viikonloppuisin poketettua. Aloitimme myös huonekalukaupoissa ravaamisen ja syksyn aikana meille tulikin uusi sohva ja uusi ruokailuryhmä. Yhtenä nättinä iltana kävimme poimimassa työkaverini Ilonan kanssa vadelmia marjatilalla. Loppukuun huipentuma oli käynti Loviisan Wanhat talot tapahtumassa. Vaikka kävijöitä oli tungokseen saakka, tykkäsin tapahtumasta todella paljon.

Syyskuu
Syyskuu alkoi mahtavasti. Sain napattua Taiteiden yön tarjouksesta balettiliput itselleni ja ystävälleni Tiinalle. Kävimme ensin herkuttelemassa Farangissa. Jestas tofu voi olla hyvää! Baletti oli aivan huikean hyvä, suorastaan liitelimme sieltä kotiin. Kuun tympeisiin juttuihin kuului se, että koimme Citymarketin parkkipaikalla kolmannen kolarin *huoh*. Sen lisäksi autoa onkin kolhittu vain omaan autotalliin :) Syyskuussa koitti odotettu perhematkamme Lontooseen. Esikoisen kanssa lähdimme edeltä ja kävimme tutustumassa Cotswoldsiin, joka oli supersöpö. Matkaohjelmassa oli Harry Potter studiot, Tower, British Museum ja muita perinteisiä turistikohteita. Reissu meni hyvin ja nautimme koko perhe. Reissun jälkeen aloitimme sairastelun. Olimme koko jengi ihan kanttuvei korkeassa kuumeesa ja aivan järkyttäväsä yskässä. Huonoin tuuri kävi keskimmäisellä, joka sai jälkitaudiksi keuhkokuumeen ja päätyi hoitoon Lastenklinikalle. Itsekin olin sairauslomilla yhteensä 3vkoa, kun tauti ei meinannut millään mennä ohitse.

Lokakuu
Sairasteluni jatkui lokakuun puolelle. Jaksoin juuri ja juuri lähteä katsomaan Cirque du Soleilin Varekai-esitystä. Hyvä, että menin, show oli jälleen huikean taidokas. Piristystä työarkeen toi Women in Tech, johon osallistuin kollegoideni Ilonan ja Sirpan kanssa. Konferenssin jälkeen kävimme syömässä Helsinkiin avatussa Masussa. Serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa kävimme pelaamassa hyvän huonepakopelin ja sen jälkeen syömässä Rosterista. Minä tykkään huonepakopeleistä aivan hurjasti! Rostersissa lautaselleni valikoitui meritursasta. Loppukuusta olin jo taas ulkoilukunnossa -onneksi! Sairastelun takia rapujuhlat lykkääntyivät lokakuun loppuun Halloweeniksi. Mutta olihan kuitenkin jotkut juhlat ;) Vieraina oli ystäväni Jonna perheineen. Lokakuu kulki sairastelusta johtuen vielä tahmesti ja polvivaivani alkoi ikävästi vaikuttamaan myös selkään, mutta kuukauteen mahtui paljon kivoja juttuja. Reilusti plussan puolella kuitenkin!

Marraskuu
Marraskuussa laittelimme alakertaa kuntoon. Täytyy sanoa, että aikamoinen urakka jää ihan siitäkin, että kuljettaa huonekalujen mukana tulleet pahvit Sorttiasemalle henkilöautolla. Puhumattakaan siitä, että jouduimme tyhjentämään koko astiakaapin ja kirjahyllyt niiden siirtämistä varten. Uudet kalusteet ovat hurmanneet meidän kaikki. Etenkin sohva, kun eteen tuli uusi iso telkkari. Nojatuolin kanssa kipuilimme ja jouduimme tilaamaan ammattikasaajan. Ihan ensimmäinen kerta elämässä :) Pitkästä aikaa kävin katsomassa taidetta, tällä kertaa modernia taidetta Helsinki Contemporary galleriassa. Marraskuun lopussa keskimmäinen pääsi Helsingin pormestarin Suomi 100v juhliin ja vanhemmat saivat koululla ihastella nelosluokkalaisten tanssitaitoja. Kuun loppuun osui myös ystäväni Lauran ja minun joulutorimatka. Tänä vuonna teimme viikonloppuna yhden yön pikkureissu Tallinnaan. Meillä oli onnistunut reissu: hotelli oli ihana, joulutori sympaattinn ja hemmottelimme itseämme jalkahoidolla. Yllättäen tein todella paljon tarpeellisia hankintoja Tallinnan reisulta. Esikoisella ja kuopuksella on synttärit marraskuussa. Hra Kepponen vei kuopuksen Megazonen ja pizzalle ja minä esikoisen Santa Fehen. Marraskuuksi kiva kuukausi - jalkavaivoista huolimatta!

Joulukuu
Joululuu lähti loistavasti käyntiin Haloo Helsingin konsertilla, se oli yksi esikoisen vuoden kohokohdista. Noususuhdannetta jatkoimme juhlimalla koulussa, kotona ja työpaikalla itsenäisyyspäivää. Jouluiset puuhailut veivät mennessään: kävin kukkakurssilla, askartelimme Sirpan kanssa joulukortteja, poikien kanssa tuli leivottua ja he innostuivat kovasti pipareiden koristelusta. Tein jouluretken Turkuun ja tapasin siellä Marikan. Kävimme ihastelemassa ett hem museon joulua ja joulutorilla. Jouluvalmistelut jäivät viime tippaan, mutta ehdin saamaan kaiken valmiiksi.

Sitten elämä näytti nurjat puolensa. Isäni jalka meni aika säpäleiksi hänen kaatuessaan pihalle ja päädyin hoitamaan muistisairasta äitiäni, kunnes sain hänelle väliaikaisen paikan vanhainkodista. Tällä hetkellä tilanne on kunnossa, sekä isäni että äitini ovat asianmukaisessa hoidossa. Välipäivät ovat menneet töitä tehdessä ja vieraillessa vanhempien luona ja hoidellen kaikenlaista heihin liittyvää asiaa.

Vuosi on ollut hyvin antoisa ja siitä on syytä olla kiitollinen. Täysin levollisin mielin en kuitenkaan osaa suhtautua tulevaan. Vanhempieni asiat pyörivät mielessä ja töissäkin on odotettavissa aikamoista turbulenssia. Ensi vuoden haasteet täytyy ottaa vastaan päivä kerrallaan ja keskittyä nauttimaan täysillä hyvistä hetkistä.

Onnellista Uutta Vuotta!

Joulupuuhia

Monella tuntuu olevan joulu valmis jo tänän aatonaattona, mutta meillä on ollut tänäänkin puuhakas valmistelupäivä, koska eilen oli tavallinen työpäivä. Jääkaappi on täyteen ladattu, joulukuusessa on jo valot ja uunista nenään luikertelee joulutorttujen tuoksu.

Olen ehtinyt puuhailemaan paljon kaikenlaista jouluistamista yksikseni, aikuisessa seurassa ja etenkin poikien kanssa. Ykkösenä poikien joulupuuhissa on tietenkin ollut jouluherkut. Kuopuksen ja keskimmäisen lempipuuhaksi osoittautui piparien koristelu. Esikoinen on puolestaan kunnostautunut joulutorttujen teossa. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, että monetko tortut olemme syöneet - siis aika monet :)

Piparinkoristelustudio

Teinille moneen kertaan sanoin, että paljon hilloa, niin oli mokoma laittanut tahallaan vähän

Piparistudion valikoituja tuotoksia. Pipari jolla on silmät on tietenkin kilpikonna.

Oikealla kauneimmaksi valittu pipari

Kummityttöni ja hänen siskonsa kanssa leivoimme pipareita. Tytöillä ei mennyt kuin hetki, kun kilo taikinaa oli valmiina pipareina. Omilla pojilla on vielä heidän urakkansa edessä.

Anni keskittyy koristeluun

Työkaverini Sirpan kanssa pidimme joulukorttitalkoot. Sirpan mies toimi meille dj:nä hakien joulun kuumimmat uutuusbiisit. Strategisesti ajoitin talkoot Sirpan Suomi 100 vuotta juhlien jälkeiseen päivään ja pääsin maistelemaan monet edellisen päivän herkut. Ilta oli pitkä, mutta sain kerralla kaikki joulukortit tehtyä. Tänä vuonna oli keep it simple linja korteissa.

Käytin tänäkin vuonna rusehtavia ekokorttipohjia. Niihin tuli leimakuvia tai valmiita jouluisia kuvia. Koristeeksi useinpiin nauhaa ja kaksi pientä kulkusta. Osaan simppelisti vain timantteja.

Osa tekemistäni korteista

Sirpan ja Sirpan ystävien kanssa olin kukkakurssilla. Tämä oli kolmas kerta porukan mukana ja tykkäsin jälleen todella paljon. Teimme yhden asetelman oasis-sieneen ja toisena työnä istutuksen jouluiseen koriin. Valitsin siihen ihanan vaaleanpunaisen amarylliksen.

Pizza- ja viinitauko

Jouluasetelmia, oma tietysti edessä :)

Opettajillekin on askartelu ja pakattu pieniä lahjoja.

Virolaisia tuliaisia glögiä ja manteleita ja lapsen koristelema pipari

Työkavereiden kanssa kävimme omakustanteisella joululounaalla. Työnantajani on aikaa sitten lopettanut kaikkien juhlien kustantamisen, eli pikkujoulutkin ovat omakustanteiset. Osastosihteerimme järjesti meille glögihetken. Kustannus jäi riittävän pieneksi (ja helpommin hyväksyttäväksi), kun hän osti kaupasta glögit ja leipomon tehtaanmyymälästä joulutortut ja pyöräytti tiskikoneenkin ohjelman, jotta saimme mukeja. Arvostamme hänen viitseliäisyyttään korkealle!

Joululounaspaikkamme oli tyylikäs ja ruoka hyvää. Espoolaisille suosittelen Nokkalan Majakkaa. 

Graavilohta, mätimoussea, marinoituja kanttarellejä ja porsaankieltä.

Yllätys: porsaankieli oli parasta!

Paistettua lohta, paahdettua kurpitsaa, lehtikaalia ja yrttipestoa

Onhan tässä siis kaikenlaista jouluista tullut puuhattua. Joulu jatkunee yhtä puuhakkaissa merkeissä. Ohjelmassa on kinkun ryöstö vaarilta, häntä on toki varoitettu asiasta ennakkoon sekä joulukahvit mummin luona sairaalassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kerrankin sain ostettua Hra Kepposelle kivan lahjan, niin eikös se selvinnyt hänelle ennakkoon. Lapsille on hankittu lahjoja todella vähän, joten on mahdollista, että jouluna meillä on pari kiukkupussia.  Toisaalta pojilla ei ollut juuri mitään toteuttamiskelpoisia toiveita. Kiltteyteenkin nähden lahjamäärä on minusta sopiva ellei peräti yläkanttiin ;)

Keppospukki on pihtaillut lasten joululahjoissa ;) Varokaa moista pihistelijää!

Ihanaa Joulua kaikille!

Arkea ja hiilareita

On ollut taas sellainen viikko, että ensin oli maanantai ja sitten suoraan perjantai. Päivät vain katosivat käsistä. Tekemistä olisi joka puolella enemmän kuin ehdin ja jaksan. Päällimmäisenä listalla on se, että olemme kotona kohta vailla ruokailuryhmää. Tuolien pitäisi oikeastaan lähteä pois jo viikonloppuna, mutta joudumme vähän lykkäämään sitä, koska pöydän ääressä on hankala syödä seisten. Uusi sohvakin pitäisi valita.

Kodin laittamisen pitäisi olla kivaa puuhaa, mutta minä olen hirveän huono päättämään. Pidän selvästi aivan liian monenlaisista tyyleistä. Enkä ole kovin hyvä visioimaan, että mikä sopisi vanhojen huonekalujen kanssa yhteen. Uusista puhumattakaan. Saas nähdä milloin tulee valmista, vai jääkö puolitiehen ;)

Jos kalenteri täyttyi yli äyräiden elokuussa, niin samaa ongelmaa on havaittavissa syyskuulle. Onneksi ei sentään pelkkää työtä ja hoidettavia asioita, vaan myös kaikenlaista hupia. Huomenna pääsen ystäväni kanssa balettiin. Harmikseni en ehtinyt Taiteiden yöhön, mutta sain sentään ostettua silloin tarjousliput uutuusbalettiin Kamelianaiseen.

Kesällä tuli repsahdettua aivan urakalla pullaan, jäätelöön ja jopa karkkiin ja suklaaseen. Töiden alkaessa housut kiristävät ikävästi. On toki mahdollista, että Hra Kepponen on pessyt ne väärin ja ne ovat kaikki vain kutistuneet. Joka tapauksessa päätin, että aloitan kevyemmän elämän ja ennen kaikkea syön vähemmän viljatuotteita ja muita hiilareita. Jos ei ole muutenkaan mennyt ihan putkeen kaikki tässä kiireessä, niin hyvin heikon kohtalon koki vähähiilarinen ruokavalioni. Syytän siitä esikoistani.

Viime sunnuntaista alkoi putki. Silloin esikoinen leipoi mustikkamuffinsseja. Oli pakko syödä oma osuus, koska ne olivat aivan älyttömän hyviä. Resepti oli Kodin Kuvalehdestä ja siinä vain sekoitetaan ainekset: Helpot mustikkamuffinit.

Maanantaina esikoinen teki ruuan: spagettia ja jauhelihakastiketta. Ei kai yksikään perheenäiti voi kieltäytyä lapsen valmistamasta ateriasta? Ei kyllä kastikkeen mausta erottanut, että kuka sen perheestä oli valmistanut.

Esikoisen tekemää ruokaa

Tiistaina esikoisella olikin sitten vuorossa sämpylät. En mitenkään pysty vastustamaan tuoreiden sämpylöiden tuoksua. Sinne meni oma osuus.

Esikoisen tekemät sämpylät

Keskiviikkona esikoinen teki korvapuusteja. Minun ei ole mitenkään mahdollista vastustaa uunituoretta pullaa. Hyvää oli!

Täytyy tunnustaa, että viikolla ystäväni Lauran luona kahvilla söin croissantin sekä mutakakkua ja jäätelöä. Hupsista! Olin suunnitellut viikon siis salaattivoittoiseksi senkin takia, että torstaille oli sovittu työkaverin kanssa sushibuffet. Jouduin siis syömään senkin :) 

Koko viikonloppu on täyteen ohjelmoitu, mutta silti ihanaa, kun on perjantai! 

Äitiydestä ja äitienpäivästä

Äitiyteni lähestyy jälleen murroskohtaa. Tänä vuonna olen vielä kolmen alakoululaisen äiti, mutta vuoden päästä meillä on jo "virallisesti" murrosikäinen. Siitä pari vuotta eteenpäin ja olen kahden murrosikäisen äiti. Miten nämä vuodet menevät niin nopeasti?

Välillä kaipaan niitä pikkupallerovuosia. Pikkulapsivuosien rankkuus alkaa unohtua ja muistot ovat vuosi vuodelta kultaisempia. Voi ihanuus niitä muistojen sulopalleroita. Oikeasti olen kuitenkin helpottunut huoltotaakan pienestä kevenemisestä. Tosin samaan aikaan hämmästelen, että milloin se huoltotaakka oikeasti vähenee kunnolla. Ärsyynnyn siitä, että tietyissä asioissa ei riitä edes tuhannet toistot. Jankutan ja patistan samoista jutuista joka päivä, osaa olen jo jankuttanut jo yli 10 vuotta. Huomaan, että välillä jankutustilanteessa aivoissani risteilee ihan uusia kapina-ajatuksia, kuten "jos ei äidin opit auta, niin opettakoon sitten elämä ja maailma".  Silti vielä jankutan ja patistan hammaspesut, vaatteiden vaihdot, riittävän lämpimät vaatteet, hiusten pesut ja aamiaiset. Mutta kapina-ajatus itää: "Menkään kouluun likaisina, haisevina, nälkäisinä ja palelkaa  - eiköhän se elämä opeta!" Läksyjen patistelua joutunen suorittamaan täysi-ikäisyyteen saakka ;)

Hra Kepponen valmisti toiveestani minulle amerikkalaisia pannukakkuja.

Taivaallisen hyvää!

Samalla kun aivoissani risteilee kapina-ajatuksia siellä välähtee erilaisia pelkoja. Mitä minun pitäisi opettaa lapsilleni tulevaisuutta varten? Mitä taitoja he tarvitsevat? Miten pystyn suojeleman heitä maailman vaaroilta? Minkä verran on hyvä kannustaa ja patistaa ilman, että menee painostuksen puolelle? Miten pystyn opettamaan heitä olemaan reiluja ja avoimia, mutta kuitenkin suojaamaan sen verran sisintään, että palasia ei tarvitsisi olla jatkuvasti keräämässä? Pienten lasten kasvattaminen oli oikeastaan helppoa verratuna siihen, mitä taitoja pitäisi kannustaa esimerkiksi murrosikäinen oppimaan. Välillä mietin, että onko edes mahdollista neuvoa näin monimutkaisia asioita tyypille, jolle hampaiden pesukin on niin vaikeaa muistaa?

Kuopuksen tekemä kortti ja esikoisen tekemä kukka

Meillä on tällä hetkellä lasten kasvamisen suhteen jonkinlainen suvantovaihe menossa ja se tekee niin hyvää minulle. Meidän lapset kasvavat ja kehittyvät jotenkin konfliktihakuisesti. Sillä lailla rajoihin poukkoilevasti ja välillä romahtaen. Välillä kadehdin niitä, joiden lapset kasvavat sopuisasti.  En ole itsekään varsinaisesti konflikteja kaihtava ihminen, mutta olen käynyt jo niin vanhaksi ja väsyneeksi, että sieluni haluaa rauhaa. Onneksi nyt on ollut kasvun suhteen rauhallisempaa. Harmi vaan, rähinän määrä tuntuu olevan vakio. Meidän "paita ja peppu"-kaksikkomme ovat ryhtyneet riitelemään keskenään urakalla. Jatkuva rähinä ja erotuomarina toiminen on kuluttavaa. Olen päättänyt, että vaikka en jaksaisi mitään myllerrystä, niin siirrän kuitenkin keskimmäisen esikoisen huoneeseen ja esikoinen saa jakaa huonetta kuopuksen kanssa. Toivottavasti riitelyn määrä vähenee.

Sain Hra Kepposelta pienen ruusukorin. Kortin olen tehnyt aikaisemmin ja lähti anopille

Kuopus ja etenkin keskimmäinen haluaisivat tehdä kanssanamme koko ajan jotain. Isompien lasten vanhemmat kehottavat nauttimaan täysillä tästä ajasta, kohta tulevaisuudessa seuramme ei kuulemma juuri kiinnosta.  Esikoisesta on jo tuo havaittavissa. Hän ei ole enää jatkuvasti kärttämässä "tee mun kanssa jotain" vaan häntä joutuu välillä patistelemaan mukaan perhejuttuihin. Tunnen ajoittain surua siitä, että en jaksa aina tarttua tilaisuuteen puuhailla lasteni kanssa. Työ haukkaa vähintään 9 tuntia päivästäni. Sitten päälle ne kotityöt. En ole yhtään kotityöihminen. Koska kotitöitä riittää ihan joka väliin, niin sekin kuormittaa minua. Kun päivän pakolliset kuviot on hoidettu, haluaisin olla rauhassa ja tehdä itselleni mieluisia hommia enkä jaksaisi motivoitua esim. lautapelin pelaamiseen. Ajankäyttö on varsinainen paradoksi: samaan aikaan suren sitä, että en ehdi antamaan lapsilleni tarpeeksi aikaa ja samalla himoitsen omaa aikaani niin paljon, että olen valmis nipistämään sitä lasten "aikakiintiöstä".

Kuopuksen tekemä taulu

Äitienpäivänä pitää heittää huolet ja työt hetkeksi nurkkaan ja keskittyä nauttimaan päivästä. Minun päiväni kohokohdat ovat tämän jutun kuvituksena. Sain esikoiselta lahjaksi hänen askartelemansa paperikukan ja keskimmäiseltä kortin, jossa on valokuva hänestä. Kuopuksen lahjoja tiesin jo odottaakin, koska hän kävi urakoimassa niitä koulussa valmiiksi kolme ylimääräistä tuntia. Hän oli tehnyt sekä taulun sekä kortin. Tänä vuonna äitienpäivälahjojen suhteen koin murrosvaiheen. Sain kaikki lahjat vasta äitienpäivänä!! Aikaisempina vuosinahan poikia lahjat ovat poltelleet poikia niin paljon, että lahjat on aina avattu ennen varsinaista juhlapäivää :)

Meillä on vietetty äitienpäivää tavoillemme uskollisesti herkkuaamiaisen äärellä. Lasten korttien ja lahjojen lisäksi yleensä saan Hra Kepposelta kukkia. Lahjojen ostaminen ei ole toistaiseksi kuulunut tapoihimme. Ehkä sitten kun lapset eivät enää valmista minulle koulussa lahjoja, alan kärttämään kaupan paketteja.

Elämän tahti tuntuu nykyisin niin kiireiseltä, että äitienpäiväkin täyttyy arkisista askareista. Pyykkikone odottaa tyhjennystä, yksi koululainen kokeeseen kuulustelua ja syödäkin pitäisi. Mutta on tämä silti ollut minun päiväni - nukuin nimittäin päikkäritkin.

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Keskimmäisen kortti. Se meinasi jäädä saamatta, koska tekijä suhtaui työhönsä hyvin kriittisesti.