Erilainen Tallinna

Olin työkaverini Sirpan kanssa Tallinnassa lauantaina. Yleensä Tallinnan reissut menevät aikalailla saman kaavan mukaan: kuljeskellaan vanhassakaupungissa, käydään leivoskahveilla, katsellaan muutama kauppa ellei peräti ostoskeskus ja syödään jossain vanhankaupungin ravintoloista ja näpsitään aina samat kuvat suloisesti raatihuoneentorista. Sinänsä perushyvä Tallinnan ohjelma, mutta joskus rutiinien rikkominen tekee hyvää.

 Sää Tallinnassa oli lauantaina aivan mahtava

Perinteistä reissussamme oli laiva-aamiainen. Matkustimme 10:30 lähtevällä Tallinkin Megastarilla ja söimme myöhäisen aamiaisen. Aamiainen oli tosi ruuhkainen ja täyteen myyty, joten kaksi henkeä joutuu jakamaan pöydän tuntemattomien kanssa. Ruuan puolesta aamiainen oli oikein onnistunut. Valikoimasta löytyi muutama oikein hyvä ruokalaji ja muutkin olivat ihan hyvää aamiaistasoa. Jälkiruuat olivat pettymys, ne olivat aika mauttomia. Suklaamousse oli paras, mutta se maistui aivan jauhepussista tulevalta tavaralta. Kahvi oli järkytys! Herranjumala missään ei ole niin surkeaa kahvia kuin Tallinkilla :(

Laivalta lähdimme kävelemään kohti Kadriorg-puistoa. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta molemmat olemme googlailleet paikkaa useasti. Kävelyreittimme vei meidät ennestään tuntemattomien alueiden lävitse. Ihastelimme matkallemme osuneita puutaloja ja nautiskelimme auringonpaisteesta. Sää oli tosiaan aivan mahtava, aurinko paistoi koko päivä ja kevät oli selvästi Helsinkiä pidemmällä. Kävelymatkaa satamasta kertyy Googlen mukaan 1,6-1,9km riippuen valitusta reitistä.

Puiston alussa on hieno allas suihkulähteineen

Puisto itsessään on 70 hehtaarin suuruinen. Sen tunnetuimpia kohteita ovat Kadriorgin palatsi, joka on keisarillinen kesäasunto 1700-luvun alusta ja nykyinen taidemuseo sekä Viron Taidemuseo Kumu. Me jätimme Kadriorgin palatsin ja Kumun taidemuseot väliin ja vierailimme pienessä Mikkeli museossa sekä japanilaisessa puutarhassa.

Japanilainen puutarha oli söpö, vaikka se ei vielä näin aikaisin ollut parhaimmillaan. Minusta ihastuttavin paikka puistossa oli soliseva puro. Kävelyä kertyi puistossa nopeasti paljon, Kadriorgin palatsilta oli matkaa japanilaiseen puutarhaan 650m.

Suosikkini puistossa oli tämä ihanasta soliseva puro

Halusimme käydä Mikkelimuseossa, koska siellä oli georgialaisen taitelijan Pirosmanin näyttely. Viime lokakuussa Tbilissä näimme paljon kortteja, joihin oli painettu Pirosmanin naivistisia teoksia. Opastetulla kävelykierroksella selvisi, että Pirosmani on kuuluisin georgialainen taiteilija ja oikeastaan kansallissankari. Pirosmani eli 1862-1918, hän oli itseoppinut taidemaalari. Hän on maalannut paljon teoksia suoraan rakennusten seinille Tbilisissä - ravintolat ja majatalot tilasivat häneltä töitä tiloihinsa. Harmillisesti seinämaalauksia on säilynyt vähäisesti. Toinen mistä Pirosmani on kuuluisa, on maalaamisesta mustalle vahakankaalle. Musta tausta on aivan erilainen työstää kuin valkoinen ja se tuo värisävyt erilailla esiin ja kerroksia tarvitaan monta mustalle alustalle. Kuten monesta muustakin taiteilijasta, Pirosmanista tuli kuuluisa vasta kuolemansa jälkeen. Olisimme halunneet nähdä Pirosmani töitä jo Georgian reissulla, mutta emme harmillisesti ehtineet museoon Tbilisissä. Tallinna tarjosi meille mahdollisuuden korjata tilanteen ja samalla muistella mahtavaa Georgian matkaa.

Tässä yksi räpsy näyttelystä

Pirosmanista kerrotaan tarinaa, joka kuulemma kuvastaa georgialaisten miesten rakastumista ja tunteiden voimakkuutta. Pirosmani rakastui palavasti ranskalaiseen näyttelijään, joka vieraili Tbilisissä. Voittaakseen näyttelijättären kiinnostuksen Pirosmani myi kaiken omaisuutensa ja osti koko rahalla ruusuja naiselle. Tarina hiukan vaihtelee tässä kohtaa, että täyttivätkö ruusut naisen vuokrahuoneiston vaiko talon ulkopuolella olevan torin. Mutta niitä oli siis paljon! Pirosmani sai romanssinsa, mutta nainen palasi takaisin Ranskaan. Tästä tarinasta syntyi myöhemmin Alla Pugatsovan laulu Miljoona, miljoona ruusua, josta tuli suosittu myös kotimaisena käännösiskelmänä. Pirosmanin rakastumistarina on tähän saakka huikentelevainen mutta kuitenkin romanttinen. Tunteiden palo muuttuu holtittomaksi, kun sitä miettii Pirosmanin loppuelämää vasten. Hän kuoli aliravitsemukseen, osa lähteistä kertoo kuolinsyyksi hypotermian. Pirosmani eli siis kodittomana ja nälkäisenä ainakin loppuvuotensa.

Tämä taisi olla eniten postikorteiksi painettu Pirosmanin työ

Kadriorgin alue olisi tosiaan tarjonnut vaikka mitä muutakin, mutta näiden kokemusten jälkeen otimme pidemmän patikoinnin syömään. Ruokapaikaksikin valitsimme jotain meille uutta Tallinnassa, nimittäin kiinalaisen ravintolan. Emme mitenkään sattumalta, vaan olimme tilanneet jo etukäteen Pekingin ankan valmiiksi siivutettuna. Annos pitää tilata vähintään vuorokautta aikaisemmin, samoin letut.

Dao Hua, Mardi 1, aika lähellä Stockmannia

Ankka syödään siten, että letun sisään laitetaan ankkaa, purjoa ja kurkkua ja rutkasti kastiketta. Lisäksi söimme ankkaa myös valkosipulisen parsakaalin kera. Ankassa ei ollut moittimista, hyvä annos. Toki muistelen edelleen kaihoisasti jo lopettaneen ravintola Yumen Pekingin ankkaa, heidän annoksensa oli suorastaan jumalainen. Dao Hua jäi kyllä kauas tuosta Yumen jumalaisesta ankasta.

Kävelyä Tallinnassa kertyi kaikkiaan 15km. Ja montaa metriä emme kävelleet entuudestaan tutuilla reitillä. Saattaa olla, että seuraavallakin Tallinnan reissulla suuntaan aivan uusille nurkille.

Hauskaa Vappua!

Minä vietän vappua poikien kanssa ilman Hra Kepposta. Hän on tylsästi työreissulla. Ollaan laiskasti suunniteltu poikien kanssa leffojen tuijottamista ja kunnon herkkuövereitä :)

Ihana aamu

Olen järkyttävän aamu-uninen, joten arki vaatii minulta jatkuvaa ponnistelua, jotta suoriudun riittävän aikaisin nukkumaan, jotta voisin herätä vastoin biologista rytmiäni törkeän aikaisin. Aamujen ankeutta on lisännyt se, että mahani ei kestä aamulla kahvia. Torstaiaamuni oli poikkeuksellisen mahtava!

Torstaiaamuna ajelin seitsemän jälkeen kohti Helsingin keskustaa, valitsin pysäköintipaikan ja ihmettelin pysäköinnin edullista hintaa. Kas, maksullisuus alkaakin vasta klo 9. Ihanassa auringonpaisteessa kävelin Allas Sea Poolille, jossa treffasin työkaverini Ilonan, Otilian ja Sirpan aamu-uinnin merkeissä.

Aurinko paistoi, Helsinki näytti niin kauniilta, Suomenlinnan lautta näytti söpöltä ja toi kesäfiiliksen, jalkapohjia ei palellut Altaalla vaikka lipokkaat olivatkin jääneet matkasta ja Altaan vesi oli ihanan lämmintä. Suuremmat urheiluponnistukset jäivät väliin, kun halusin vain olla altaassa kasvot aurinkoon päin ja kuvittela olevani lomalla Välimerellä. Fiilis oli superkesäinen ja rento! Aivan mahtava ulkoallaskauden aloitus.

Minusta on keski-ikäisenä tullut ulkoallasasfani. Aamu-uinti tai vesijuoksu auringonpaisteessa on vaan niin mahtavaa. Toukokuun puolivälin paikkeilla aukeavat pääkaupunkiseudun maauimalat, kohta tässä aukeaa kausi rysäyksellä. Ehkä pitää maauimaloita odotellessa vielä kerran poiketa Altaalla.

Meillä oli vähän spesiaalimpi aamu torstaina ja sen kunniaksi söimme aamupalan Altaalla. Se oli todella maittava. Aamiaislautanen koottiin keittiössä valmiiksi ja siihen kuului täysjyväsämpylä, levitettä, salaattia, kurkkua, tomaattia, kinkkua, juustoa, keitetty kananmuna, croissant ja hilloa, luonnonjugurtti, mehu ja kahvia. Uinti+aamiainen kustansivat 20€.

Loppupäivä meni kuin siivillä, kun aamusta jäi niin mahtava fiilis.

Ihanaa perjantaita!

Pääsiäinen päivässä

Meidän pääsiäisemme kului suurimmaksi osaksi Berliinissä. Reissu oli onnistunut ja Berliini hemmotteli meitä auringonpaisteella ja parillakymmenellä lämpöasteella. Perinteiseen pääsiäisen viettoon meille jäi aikaa reilu vuorokausi.

 Työpaikkaruokalan pääsiäisasetelma oli tehty vanhoihin wokkipannuihin

Perheemme pääsiäistraditiot ovat aika vähäiset. Välillä olemme viettäneet pääsiäisen laskettelukeskuksessa, joka on minusta ihan paras pääsiäisen viettotapa. Muutoin pääsiäisenä tavataan läheisiä ja syödään. Pääsiäisruokamme on lähes poikkeuksetta lampaan filettä ja valkosipuliperunoita sekä Mignon-munat. Minä tykkään sekä mämmistä että pashasta, mutta lapset eivät syö kumpaakaan. Siksi molemmat herkut puuttuvat usein pääsiäispöydästämme. Juhlatunnelman luomiseen riittää muutamat koristeet ja kukat.

Reilun vuorokauden pääsiäisessä ehdimme syödä vaarin kanssa lammasaterian ja käydä kahvittelemassa äitini luona hoitokodissa. Kukkia ja koristeita emme ehtineet laittamaan kotiimme, mutta ihailimme niitä Talvipuutarhassa. Tapasimme siellä Hra Kepposen serkun perhettä. Pojat odottivat kovasti tapaavansa heidän kolmivuotiaan serkkupoikansa, mutta kevätflunssa esti heidän osallistumisensa Talvipuutarhatreffeille. Poikien vajaan vuoden ikäinen pikkuserkku sai sitten kaiken huomion :)

Meidän kuopus ja sylissä hänen pikkuserkkunsa

Talvipuutarhatreffit olivat mukavat. Onnistuimme lopulta saamaan pöydänkin. Ilmainen nukketeatteriesitys oli houkutellut paikalle normaalia enemmän vierailijoita. Pääsiäisenä Talvipuutarhassa olisi ollut kahvia ja pullaa myynnissäkin, mutta meillä oli omat piknik-eväät. Hieman kateellisina katsoimme nuorten naisten porukkaa, jolla oli runsas ja upean näköinen brunssi esillä ja laukusta pilkotti yksi kuoharikin. Hyvältä maistui perinteiset pullakahvit Talvipuutarhassa, mutta jäihän tuosta nuorten naisten brunssista itämään ajatus ihan omasta brunssista Talvipuutarhassa. Talvipuutarja on kiva treffipaikka etenkin joulun ja pääsiäisen aikaan, kun peruskasviston lisäksi siellä on paljon kukkiva kukkia ja koristeita.

Meidän pääsiäinen meni siis tosi kivasti ja vauhdikkaasti. Aika hurjaa, että ensi viikolla on jo vappu!

Kivaa viikkoa!

Meillä oli eväänä perinteiset pullakahvit ja vähän suklaaherkkua

 

Tätä herkkua vielä säästelen

Dokumenttielokuvasuositus

Minulla oli mahdollisuus nähdä jo ennakkoon Iiris Härmän ohjaama dokumenttielokuva Who made you (Outouden laakso) ja Iiris osallistui elokuvan jälkeiseen paneelikeskusteluun. Elokuva julkaistiin tammikuussa 2019 ja se on saanut runsaasti kiinnostusta ja sitä on esitetty monissa Tekoälytapahtumissa. Dokumenttielova kertoo siis tekoälystä ja robotiikasta, sen suomista mahdollisuuksista näyttäen konkreettisia tämän päivän esimerkkejä sekä haastattellen aiheen tutkijoita. Dokkari myös avaa hiukan sitä, että millaisia lainsäädännöllisiä muutostarpeita tekoäly tuo mukanaan sekä hiukan pohtii aiheen etiikkaa.

 Kuva lainattu http://www.guerillafilms.fi/

Minusta dokkari oli todella hyvä. Sen ehdoton tähti oli Michael Laakasuo. Jos minulta kysyttäisiin, että kenet julkisuuden henkilön haluaisin tavata, olisi listan kärkipäässä Laakasuo. Ihan kaikista maailman ihmisistä! Elokuva on jouheva, riittävän kansantajuinen. Minä olisin ehkä typistänyt ainakin yhden japanilaisen tutkijan haastattelun ja antanut aikaa enemmän Laaksuolle. Jos haluat lisätä ymmärrystäsi tekoälystä ja robotiikasta, niin tässä on erinomainen 54min mittainen mahdollisuus avartaa tietämystäsi mukavasti ja kiehtovasti paketoituna.

Dokkarin suomenkieliseksi nimeksi on annettu Outouden laakso, joka on minusta epäonnistunut nimivalinta. Mutta siitä huolimatta iso peukku minulta!

su 21.4.2019 12.00 Yle TV1
dokumentin voi katsoa myös Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4421752 
dokkarin traileri https://youtu.be/hjRbnldarls 
 

Ehkäpä Helsingin paras lounas

Monen vuoden ajan ruokailukohokohtiini on kuulut vuosittainen arkilounas Lehtovaarassa. Se ei ole pettänyt ikinä! Ruoka on ollut aina erinomaista. Koska lounaaseen voi valita sekä alkupala- että jälkiruokabuffeen, on ruokaa ollut aina myös riittävästi :) Keskellä päivää Lehtovaaran läheltä on aina löytynyt helposti parkkipaikkakin.

Vuonna 2018 jäi ainakin Lehtovaaran lounas väliin. Viime perjantaina korjasin tilanteen vuoden 2019 osalta ja kävimme ystäväni Lauran kanssa herkuttelemassa Lehtovaarassa.

Alkupalabuffet

Alkupalapöytä ei ole mikää jättiläismäinen tiski vaan aika kompakti. Pieniä kulhoja täytetään ahkerasti. Kaikkiaan ruokailu on hyvin rauhallinen kokemus, mikä on aika harvinaista buffetille. Alkupaloissa oli paljon erinomaisia makuja ja valikoimaa riittävästi. Omat suosikkini olivat voisulassa kieritetyt perunat, sienisalaatti, katkarapumousse, graavilohi ja mummonkurkut. Aivan ehdoton ykkönen tuo liharuoka, se varmaankin oli riimihärkää.

Alkupalapöydän ykkönen oli tuo juurikin sopivan rosee liha

Pääruokavaihtoehtoja on kolme ja pääruoka tarjoillaan pöytään. Me molemmat valitsimme ahvenannoksen. Ahvenet olivat kokin kalastamia, perkaamia ja valmistamia. Kastike oli taivaallista.

Jälkiruokapöydässä oli creme bruleeta, erinomainen täytekakku, pieniä browniepaloja, marmeladeja, minimarenkeja ja hedelmäsalaattia.

 Jälkkäreitä lautasellani

Tätä lounasta syödessä elämä oli kyllä ihanaa ;) Ulkonakin paistoi aurinko.

Lehtovaaran lounas maksaa tällä hetkellä 32€. Hintahan on kieltämättä korkea. Minähän totean usein, että moni lähtee esimerkiksi laivalle, jotta pääsisi buffeeseen. Koska minä olen vähän laiska risteilijä, niin minun buffeeni löytyy Lehtovaarasta ja bonuksena saan nukkua yöni omassa sängyssäni.

Koko perhe tonnilla Berliiniin

Tänä vuonna olen ottanut vakavasti budjettimatkailusuunnittelun. Googlailussani olen keskittynyt etsimään vain edullisia vaihtoehtoja. Halpojen vaihtoehtojen kärkikahinoissa on ollut Gdansk, Budapest, Praha, Berliini, Krakova ja Riika. Oikeastaan valinta oli helppo, sillä olen luvannut meidän pitkän saksan lukijoille motivaatiomatkan Saksaan, jossa lasten tehtävänä on hoitaa mahdollisimman pitkälle kaikki kommunikaatio. Minähän en osaa saksaa lainkaan. Aloin siis etsimään edullista matkaa Berliiniin.

AirBerlin-lentoyhtiön konkurssin myötä erittäin edulliset Berliinin lennot loppuivat. Sittemmin reittiä on alkanut operoimaan EasyJet ja lentoja saa jälleen hyvin edullisesti. Tavoitteeni oli, että 3-4 yötä ja lennot viidelle pitää irrota tuhannella eurolla, jotta perhe pääsisi Berliiniin. Helppo nakki! Lisäsin vielä vaikeuskerrointa sillä, että halusin ajoittaa reissun osittain pyhäpäivän päälle. Onnistui sekin.

Viime metreillä Hra Kepponen vaati budjetin kasvattamista, jotta saisimme tilavamman majoituksen. Tonnin budjetilla ei löytynyt sellaista perhehuonetta, jossa olisi ollut kaksi hotellihuonetta väliovella yhdistettynä. Tai voi olla, etten vaan jaksanut tarpeeksi hakea. Hra Kepponen oli sitä mieltä, että on parempi ettemme kuitenkaan majoitu neljäksi yöksi yhteen samaan isoon huoneeseen. Satasen lisäbudjetin turvin päädyimme vuokraamaan ison huoneiston.

Berliinissä aiomme käydä katsomassa muuria, Checkpoint Charlien, eläintarhan ja ehkäpä myös paikallisen Sea Lifen. Suunnitelmissa olisi myös rantapäivä Tropical Islands kylpylämaailmassa, jos jaksamme sinne saakka ponnistaa (n. tunnin matka). Tv-tornikin houkuttelisi, mutta aikomuksena on tutustua kaupunkiin leppoisaan tahtiin.

 Minulla on ollut pientä pandakuumetta sen jälkeen, kun Ähtäriin tuli pandat. Haluan kyllä nähdä Ähtärinkin pandat

Kuvat https://www.zoo-berlin.de/en/news/panda-blog

Kakkoseksi jäänyt Budapest on myöskin hyvä matkakohde lapsiperheelle. Meidän Budapestin to-do-listalla olisi ollut upean parlamenttitalon ihailu, Kalastajanlinnake ja sinne vievä pieni funicalar, päivittäiset leivoskahvit jossain ihanassa kahvilassa. Ehkäpä lyhyt jokiristeily Tonavalla. Reissun kohokohta olisi ollut vierailu Aquaworld-vesipuistossa, joka on Euroopan isompia. Aquaworldin lisäksi olisin halunnut viedä pojat kokemaan perinteisemmän unkarilaisen kylpylän. Olisimme varmaan käyneet eläintarhassa Budapestissäkin.

Oikeastaan ainoa budjettilistalta ulos rajautunut kohde oli Gdansk. Minusta se on hurmaavan kaunis, mutta en tiedä, että kiinnostaisiko se poikia riittävästi. Kaikki muut budjettikohteet ovat minusta hyviä myös tekemistä ja viihdykettä haluaville koululaisille.

Onko sinulla budjettimatkailuvinkkejä?

Hanoi

Vielä viimeinen postaus marraskuussa tekemästäni pienestä Aasian kierroksesta ja Hanoista. Aikaisemmin kirjoitin Hanoin vanhastakaupungista ja siitä, että sen hektisyys ja rosoisuus viehättivät minua paljon. Helposti kaaomainen liikenne, runsas ihmismäärä ja kaupankäynti alkavat tuntua rasittavalta ja siksi mietinkin, että miten matkailija voi rentoutua Hanoissa? Rentoutuminen olikin yllättävän helppoa, koska Hanoissa on monia pienempiä ja suurempia puistoja penkkeineen. Puistoissa voi istuskella aivan rauhassa, kauppiaat eivät tunkeneet iholle lainkaan.

Suosikkipuistoni on Hoan Kiem järveä kiertävä viheralue, jonne on maksuton sisäänpääsy. Matkalijoiden kuhina käy punaisella sillalla, joka on suosittu nähtävyys, samoin kuin sillan päässä oleva temppeli. Sillalta ei tarvitse kävellä kuin 100m eteenpäin, niin meno rauhoittuu ja ympärilläsi on vain puiden ihana vehreys ja joku satunnainen turisti.

Hoan Kiem järven viheralue - ihastuin palavasti vettä kohti kaartuviin puihin

Silta on suosittu nähtävyys ja siellä riitti kuhinaa

Vastavaloon kuvattu kuva ei paljasta sitä, että silta on kirkkaanpunainen

Vehreydestä pystyi nauttimaan myös temppelivierailujen yhteydessä. Kävimme tutustumassa pariin temppelialueeseen. Alla kuvia Temple of Literaturesta. Vehreä ja puistomainen ympäristö viehätti minua melkein enemmän kuin itse temppeli.

 Temple of literature muurien suojattua piha-aluetta. Mielestäni todella hurmaava! Ja mikä portti!

Aivan mahtava puu

 Temple of Literature

Temple of Literature sisäkuva

Isompien puistojen ja temppelipuistojen lisäksi pieniä, sieviä korttelipuistoja tuli vastaamme muutamia. Ne olivat kaikki siistejä ja rauhallisia ja kutsuivat hengähtämään hetkeksi, lepuuttamaan jalkoja ja nauttimaan suomalaisittain kivasta kesäsäästä.

Satunnainen kävelyreitillemme osunut puisto

Kävin vierailemassa Thang Longin linnoituksessa, joka on UNESCON maailmanperintökohde. Siellä vierailu oli varsin rauhallinen kokemus, koska paikalla oli minun lisäkseni vain muutama vierailija. Mielenkiintoisinta oli valokuvanäyttely Indokiinan sodasta 1950-luvulta.

 Thang Long

Yksi Hanoin suosituimpia vierailukohteita on Ho Chi Minhin mauseleumi. Vaikutti siltä, että moni vietnamilainen edelleen kunnioittaa Ho Chi Minhia suuresti. Netin mukaan jokaisena päivänä, kun mauseleumi on auki sen edessä kiertää pitkä jono. Joka syksy Ho Chi Minh käy Venäjällä palsamoitavana ja konstruoitavana. Ho Chi Minh oli jo palannut "ehostautumisreissultaan", mutta mauseleumi ei ollut auki eikä mitään informaatiota aukioloajoista löytynyt.

Vietnamilainen kehuttu kulttuurierikoisuus on vesinukketeatteri. Liput pystyi ostamaan jo etukäteen helposti netissä ja niille sai pikkurahalla hotelliin toimituksenkin. Onnistuimme saamaan hyvät paikat edestä. Näytelmä oli sinänsä jopa vauhdikas ja samalla tuli kuultua perinteistä vietnamilaista musiikkia. Kaikkiaan mukava kokemus.

 Näytös menossa, Thang Long Water Puppet Theatre

Hanoissa riitti muutamaksi päiväksi mukavasti nähtävää, tekemistä ja hyvää ruokaa. Shoppailumahdollisuudet katukaupassa ovat niistä kiinnostuneille lähes rajattomat. Yllätyksenä tuli tosiaankin se, että kaupungissa oli niin paljon ihanan vehreitä puistoja, jonne voi paeta kaupungin hektisyyttä.

Lähtisinkö uudestaan Hanoihin? Vietnam kiinnostaa minua entistä enemmän Hanoin vierailun jälkeen. Vietnamilla on tarjota upeita rantoja, kaunista luontoa sekä maalla että merellä, historiallisia ja kiehtovia nähtävyyksiä sekä hyvää ruokaa. Ihanahan olisi päästä näkemään ja kokemaan Vietnamia lisää. Pelkkä Hanoin matka ei ehkä houkuttele, mutta matkalla Vietnamissa viettäisin mielelläni toki hiukan aikaa Hanoissa.

 

Hotellillamme oli aivan mahtava kattobaari

Pienen Aasian kierroksen postaukset:

Osa 1, pieni Aasian kierros
Osa 2, Hong Kong ensimmäinen osa

Osa 3, Hong Kong toinen osa

Osa 4, Hanoin vanhakaupunki 

Osa 5, Halong Bay 

 

Kaksikerroksinen sushiliukuhihna

Tokiossa asuessani rakastuin kaiten sushi ravintoloihin. Kaiten sushi ravintolassa pöydät on ryhmitelty liukuhihnan ympärille. Kokit valmistavat jatkuvalla syötöllä annoksia liukuhihnalle ja asiakkaat poimivat niistä mieleisensä. Kokille voi myös huudella lautastoiveitaan. Aterian lopuksi noustaan seisomaan ja tarjoilija tulee laskemaan eriväriset lautaset ja antaa mukaasi laskun, joka maksetaan poistuessa. Tosi usein tuli syötyä lounas kaiten sushi paikassa Tokiossa. Se oli nopeaa, aika terveellistä ja todella herkullista. Jos tiesi sopivan paikan, niin lounas oli myös aika edullinen.

Helsingissä on ollut muutamia kaiten sushiravintoloita, harmillisesti niistä harva on toiminut pidempään. Olin erittäin yllättynyt, kun minulle selvisi, että Itä-Helsingissä sijaitsee kaiten sushiravintola. Ilmeisesti kotiani kaikkein lähimmässä kauppakeskuksessa on sushiliukuhihna pyörinyt tietämättäni jo pidempään. Säntäsin tietysti kokeilemaan paikan.

Wasabi Sushi ravintola toimii Easton-kauppakeskuksessa. Easton sijaitsee Itäväylän toisella puolella kuin kauppakeskus Itis. Olin paikalla lounasaikaan ja silloin oli mahdollista ostaa buffetlounas ilman liukuhihnaa tai liukuhihnalla. Lounaaseen ilman liukuhihnaa kuului sivupöydältä perussusheja kuten katkarapu- ja lohinigirejä ja muutamia makeja. Lisäksi tarjolla oli muutama lämmiruokavaihtoehto sekä salaattipöytä. Valitsin tietenkin liukuhihnasushin.

Hetken katselin liukuhihnaa hämmentyneenä. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt kaksikerroksista liukuhihnaa! Alakerroksessa kulki susheja ja muita kylmiä ruokia ja yläkerroksessa kulki lämpimiä ruokia.

Wasabi sushin kaksikerroksinen liukuhihna

Pidin erittäin paljon siitä, että liukuhihnalla kulki tasaisin väliajoin suomalaisissa sushibuffeteissa harvemmin näkyviä mereneläviä kuten mustekalaa ja kalmaria. Sushit olivat minusta perushyviä buffetsusheja, eivät tosin pärjää Sellon Fukun lounasbuffeelle. Keskityinkin sitten noihin mustekaloihin ja kalmareihin. Riisissä ei maistunut minusta riittävästi mirin. Riisin kosteus oli muuten hyvä. Wasabin joutuu itse askartelemaan nigiriin.

Keskellä mustekalanigirit

Tämä sushivalikoima kuului edullisempaan lounaaseen ilman liukuhihnaa. Toki liukuhihnan ääressä istuvat saivat hakea tästäkin pöydästä sushia.

Ohitse vilisti kyllä hyvin eksoottisia susheja, voisin vannoa nähneeni banaanisushinkin

Jos sushin osalta Wasabi sushi ei pärjää keskitasoa paremmin, niin liukuhihnan yläkerran tarjonta nostaa Wasabi sushin monen muun lounaspaikan ylitse. Yläkerran liukuhihnalla pyöri erittäin laaja valikoima ruokia, siellä oli sinisimpukoita, paistettua riisiä, japanilaisia nyyttejä, erilaisia kevätrullia, mustekalarenkaita ja ties vaikka mitä. Hieman miinusta siitä, että osa annoksista on nopeasti jäähtyviä.

Ehdoton suosikkini lämpimistä ruuista oli japanilainen nyytti gyoza, kastike piti huomata poimia hihnalta erikseen.

Lounaaseen kuului myös juomat. Sivupöydällä oli isoja, mutta lämpimiä limsapulloja. Sivupöydällä oli jääkulhokin, mutta se ei riittänyt jäähdyttämään juomia. Tuona päivänä minulla oli joku tavallista kiivaampi ajatusprosessi käynnissä, koska en muista, että mitä maksoin lounaasta. Se saattoi olla 12,9€. En myöskään huomannut, että lounaaseen kuului myös vaniljajäätelöä. Todennäköisesti kahviakin olisi ollut saatavilla.

Parasta minusta oli katsella liukuhihnalla ohitse lipuvia annoksia. Osa niistä oli hyvinkin eksoottisen näköisiä. Jos lapseni söisivät hyvin sushia ja aasialaisia ruokia, veisin heidät ehdottomasti lounaalle ihmettelemään kaksikerroksista liukuhihnaa. Minä varmasti palaan Wasabi sushiin. Kokemuksena kaksikerroksinen liukuhihna on kiva ja ruokavalikoima oli hyvin kattava.

Hyvästi mummi

Raskain mielin saatoimme viime viikonloppuna mummin viimeiselle matkalleen. Vaikka tiesimme, että mummi oli vakavasti sairas, hänen lähtönsä tuli silti yllätyksenä. Hyvästit ja kiitokset ehdimme mummille kertoa ja toivon, että hän ne vielä kuuli tai aisti.

Minulla ja anopillani oli yli 20-vuotinen suhde. Kertaakaan noiden vuosien aikana anoppini ei ole kohdellut minua ilkeästi tai ikävästi vaan aina lämpimästi, avoimesti ja kunnioittaen. Olen ollut tervetullut juhlapyhien viettoon, lomailemaan heidän maalaiskotiinsa sekä mukaan yhteisille hiihtomatkoille. Anoppini otti minut nopeasti osaksi perhettä.

Lämmön lisäksi anoppini oli myös hauska ja hullutteleva ihminen. Olemme juoneet yhdessä päiväkahveja leikkimökissä ja maanneet rautasängyissä keskellä pihaa lukemassa kirjoja. Anopin leikkisyys nousi vielä suurempaan kukoistukseen lastenlapsien myötä. Mummi keksi ja mahdollisti leikkejä pojille ja otti pojat mukaan arkisiin askareihin. Pojat odottivat reissuja mummilaan todella paljon. Kun pojat olivat vauvoja, mummista oli ihan parasta kantaa vauvaa rintarepussa. Arkistostani varmasti löytyy kuvia mummista vauva rintarepussa ja myöhemmin kuvia, joissa rintarepussa olevan vauvan lisäksi taapero roikkuu reppuselässä.

Anoppini oli tavallaan myös uranainen. Hän ei hakenut komeaa uraa, mutta koulutuksensa myötä teki pitkän uran oikeusministeriössä, hovioikeudessa ja käräjäoikeudessa. Mummi oli taatusti tarkka ja oikeudenmukainen. Mutta mummi oli myös stressaantunut ja väsynyt työstään. Oikeustapausten määrä paisui vuosien aikana sellaiseksi, että mummi teki lähes jatkuvasti kuusipäiväistä työviikkoa sekä työtä myös lomillaan. Arvostan mummin panosta, mutta tunnen myös surua ja hiukan turhautumistakin siitä, että työ vei niin paljon mummilta voimia.

Mummin lämmintä ja kilttiä luonnetta kuvaa hyvin hänen viimeisien päiviensä tapahtuma. Mummin ovelle koputti minulle aivan vieras nainen, joka pyysi saada tulla hyvästelemään mummin. Nainen oli ovella kyyneleet silmissä ja kukka mukanaan. Hän oli mummin fysioterapeutti ja jo puolen vuoden hoitosuhteen aikana, hänelle ja mummille oli kehittynyt niin hyvä hoitosuhde, että fysioterapeutti halusi tulla vapaa-ajallaan hyvästelemään mummin.

Ajattelen välillä, että se lämpö, rakkaus ja empatia, jota mieheni osoittaa läheisilleen on suoraan mummin perintöä. Mummi oli hieno ihminen, kasvatti kaksi hienoa poikaa ja säteili lämpöä ympäristöönsä. Oli etuoikeus saada niin mahtava anoppi! Säilyt sydämessäni aina!

Kiitos ja hyvästi mummi!