29. syyskuuta 2019

Teinin kanssa: Ilmastolakkoa ja kasviota

Edelliseen lukuvuoteen verrattuna teini osoittaa selviä kypsymisen ja kasvamisen merkkejä. Ihan kaikkea ei tarvitse vastustaa vastustamisen vuoksi eikä ihan jokaisesta vastoinkäymisestä tai erimielisyydestä tarvitse hermostua pahanpäiväisesti.

Koulu sujuu teinillä vaihtelevasti: poika saa halutessaan kiinnostavista aineista kiitettäviä, mutta kantaa kotiin  seiskaa niistä aineista, jotka eivät kiinnosta. Yritämme panostaa ja painostaa teiniä siihen, että hän opettelisi yläasteen aikana säännölliseen koulutyöhön. Teinin itsensä on vielä vaikea ymmärtää rutiinien voimaa. Kuulemma 90% läksyistä ehtii hyvin tekemään koulussa välitunneilla. Tänä syksynä teiniä on kuitenkin ollut mahdollista kiristää ja maanitella läksyjen tekoon. Useimpina iltoina teini on saanut koko 20 minuutin kouluun panostuskiintiönsä täyteen :) Ehkä ensi lukuvuotena päästään yli puolen tunnin. En ole ollut aivan järkyttynyt koulutyöhön käytetyn ajan vähyydestä. Muistan, kuinka itse tein peruskoulussa läksyjä lähinnä poikkeustapauksissa. Lukion alku ja pitkä matematiikka ja fysiikka olivatkin työmäärän osalta varsinainen shokki.

Samaan aikaan puolukka sekä kukkii että siinä on kypsät marjat

Viime lukuvuonna teiniltä jäi ainakin yksi koulutyö palauttamatta. Koska ei kiinnostanut, niin pääsi unohtumaan. Tämä lukuvuosi on alkanut selvällä parannusaskeleella nimeltään viimetinka. Noh, ei siinä mitään, olen viimetingan ihminen itsekin.

Muutama viikko sitten teini alkoi jo keskellä viikkoa vaatimaan, että viikonlopuksi pitää mennä maalaismummolaan. Perillä selvisi syy maalaismummolavierailuun. Teinin piti maanantaina palauttaa digikasvio, joka oli annettu tehtäväksi jo toukokuun alussa. Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin maanantaina päättyi digikasvion keräämiseen annettu jatkoaika. Teini aloitti digikasvion keräämisen siis 48t ennen deadlinea. Pisteet kuitenkin siitä, että teinillä oli jonkinlainen käsitys siitä, että maalaismummolasta löytyy hyvin jäkäliä ja sammalia, joita olikin aikamoinen määrä listalla. Jotain on jäänyt mieleen lapsuuden metsäretkiltä ja mökkilomilta.

Poronpallerojäkälä

Teini ei paljoa minun seurastani enää perusta, mutta tuona viikonloppuna olinkin todella mielestä seuraa metsäkaverina ja kasvintunnistajana. Saimme hyvin kuvattua kasveja. Minusta digikasvion kerääminen oli hauskaa ja tykkäsin kuvailla sammalia ja jäkäliä ihan omaksi ilokseni.

Digikasvion keräämisen viehätys koki tällä viikolla romahduksen. Keskimmäinen sanoi, että hänen pitää tehdä digikasvio. 40 vapaavalintaista kasvia, joista 10 saa olla puita. Hyvänen aika sentään! Miten tuollaista aletaan keräämään näin myöhään syksyllä. Kohtahan ei ole enää lehtiäkään puissa. Vai onkohan viimetingan geeni periytynyt keskimmäisellekin?


Lisää digikasvion ja metsäretkeilyn riemua tuli siitä, että teini vahingossa myöhästyi bussista, jolla luokka meni metsäretkelle. Epäilemme, että vahinko ei ollut aivan vahinko. Joka tapauksessa teinille tuli tuosta hyvästä vanhempien järjestämä metsäretki sekä ylimääräisiä tehtäviä, nimittäin digisieniö. Onneksi vaari auttoi digisieniön kasaamisessa, minä en harmillisesti kovin montaa sientä tunnista. Metsäretki on vielä tekemättä. Olen vähän elätellyt toiveita, että saisin houkuteltua sienestävän ystäväni mukaamme ja saisimme jopa saalista retkeltä.


Torstaina teini ilmoitti todellakin olevansa ilmastolakossa perjantaina. Hetken jo riemuitsin, että perheessämme on tiedostava nuori. Ilmastolakkoilun päämotivaationa oli se, että kyllä eduskuntatalon portailla notkuminen aina koulupäivän voittaa. Toivon, että sieltä tilaisuudesta olisi jotain jäänyt itämään teinin mieleen. Onhan se viesti asian tärkeydestä jo tavoittanut teinin. Tosin iiedostavuuden tasossa olisi hieman nostettavaa, koska ilmastolakkoon menevä teini pummi autokyytiä metroasemalle ;)

Teinin kunniaksi pitää sanoa, että hän on hoidellut kotityöosuuttaan mukavasti. Oma-aloitteisuuteen on vielä matkaa, mutta pyynnöstä moni homma sujuu mutisematta ja nopeasti. Teini välillä auttelee keittiössä ruuanlaitossa ja pystyy tarvittaessa ruokkimaan sekä itsensä että veljensä. Olisi aika saada esikoinen hyville raiteille, koska ensi kesänä meillä on kaksi poikaa virallisesti teini-iässä. Voi elämä!

26. syyskuuta 2019

Nähtävyysvapaa Minsk

*Reissumuistoja kesäkuulta*

Yleensä, kun matkustan itselleni uuteen kaupunkiin, teen ensimmäiseksi tiukkaa karsintaa siitä, mitä haluan nähdä ja kokea. Noh, Minskissä ei ole tätä ongelmaa. Must see kohteita ei varsinaisesti ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Minskissä olisi koettavaa tai nähtävää.

Pääkadulla on komeita rakennuksia, joista komein lienee KGB:n talo. Siis Valko-Venäjällä on edelleen toiminnassa KGB. Tokihan moinen turvallisuusorganisaatio tarvitaan ja miten niin KGB-nimellä on huono kaiku? Pysyy kansalaiset kurissa, kun KGB on vahdissa ;)

 Keskustan pääkatu. Stalin rakennutti sodan jälkeen tuhoutunutta Minskiä uudelleen. 
Ihan komeata, tosin hyvin mahtipontista, jälkeä.

KGB

Vieläkään ei mahtunut koko KGB:n talo kuvaan

Suurimmassa osassa entisiä Itäblokin valtioita kommunismin merkkihenkilöiden patsaat on siivottu pois. Minskissä Leninin aukio on muuttanut nimensä Itsenäisyyden aukioksi, mutta aukiolla on edelleen Leninin patsas. Päivä oli niin kuuma, varjossa 30 astetta ja olimme kävelleet auringossa hyvän matkaa. Niinpä tunsin huimausta Leninin patsaan juuressa. Ehdin ajatella, että olisipa aika proosallista kommunismikiertuelaiselle ottaa ja pyörtyä Leninin patsaan juuren. Mielessäni kiittelin markkinataloutta, joka mahdollisti pikaisen siirtymisen ilmastoituun tilaan jääkylmien virvokkeiden äärelle.


Itsenäisyyden aukion reunalla sijaitsee punainen kirkko, joka on suosittu vierailukohde. Sisällä oli menossa jumalanpalvelus, jossa lauloi aivan mahtava kuoro.

Itsenäisyyden aukiota ja takana näkyy punainen kirkko


Punainen kirkko sisältä 

Minskin anti on siinä, että se on viimeinen neuvostoliittolainen maa maailmassa. Hassuhattuista puolimilitääristä valtion henkilökuntaa on pilvin pimein ja kaupan kassat istuvat 50-60-lukujen hilkat päässään. Olisin niin halunnut kuvata kauppojen myyjiä, mutta en kehdannut. Neuvostoliittolaisuus ei kuitenkaan näy palvelujen ja tavaroiden saatavuudessa: ravintoloita ja huvituksia riittää ja kauppojen hyllyt notkuvat tavaraa.

Salakuva ruokakaupan kassoista hilkat päässä.
Muistan elävästi kuinka lihatiskin myyjillä oli samantyyliset asut 70-luvulla Suomessa

Kaupungilla on paljon uusia, trendikkäitä kahviloita, mutta olisimme halunneet käydä kokemassa tämän paikan tunnelmaa. Harmillisesti tuo kahvila on auki vain arkisin, se sijaitsi ministeriön kivijalassa.

Moni sisätila on säilynyt sellaisenaan oletettavasti vuosikymmeniä. Yksi erinomainen aikaharppaus neukkutunnelmaan oli vierailu valkovenäläisen "Fazerin" kahvilamyymälä. Tilan päässä on kahvila, joka on muuttunut hyvin moderniksi. Muuten tila lienee alkuperäisessä muodossaan. Kahvila-asiakkaat voivat istua muhkeissa punaisten sohvien looseisessa isojen holvikaari-ikkunoiden ääressä. Vastakkainen seinä on varattu pienille myymälöille, joissa myydään suklaata ja muita herkkuja. Niin ja tietysti alkoholia. Sellaista kiskaa ei koko reissulla nähty, josta ei olisi saanut alkoholia. Täysin vapautettu alkoholin saatavuus lienee ainoa asia, jossa Valko-Venäjä on Suomea edellä.

Huomaa, että huivityyli sopii maan pääkaupunkiin viikonloppushoppailuun

Pikkuputiikin valikoimaa


Valko-Venäjän Karl Fazer.

Paikallisesta suklaasta pitää todeta, että se ei ollut yhtään hullumpaa. Se ei todellakaan muistuta menneiden vuosikymmenien varsin omalaatuista neukkusuklaata. Ostin töihin muutaman noita "huivimummo"-suklaalevyjä, jotka ovat ihan tavallista maitosuklaata, maultaan "huivimummo" muistuttaa eniten Pandan maitosuklaata. Takana näkyvä European Games urheilukisoja varten tehty tummasuklaa, jonka päällä oli kuivattuja marjoja, oli varsin erinomaista. Työkaverini Laurin kanssa saatiin syödä melkolailla kaksin kaikki suklaat. Mentiin monesti tauolle ottamaan teetä ja "huivimummot". Lappu "Tuliaisia Valko-Venäjältä" ilmeisesti sai monen jättämään maistamisen sikseen. Ehkäpä toimiston väelle tuli mieleen Kuubasta tuomani tuliaissuklaa, joka oli aivan karmeaa. Myöhemmin "huivimummon" viereen ilmaantunut Toblerone pussi tyhjeni ihan hetkessä.

Yllättävän hyvä "huivimummo" ja vielä parempi kisasuklaa

Kävimme ajelemassa hieman metrolla ja ihailemassa metroasemia. Metron vauhti oli niin kova, että suorastaan hirvitti. Kalusto ei ollut mitään uuden karheaa, vaan vahvasti veikkaan, että se on peräisin siltä ajalta, kun metro avattiin Minskissä v. 1984.




Metrolla huristelimme katsomaan Valko-Venäjän Kansalliskirjastoa. Erikoinen moderni rakennus on paikallisten ylpeys. Pientä sisäänpääsyä vastaan voi ajella hissillä rakennuksen korkeimpaan kerrokseen kahvilaan sekä käydä kävelemässä katolla.

Epätoivoinen yritys kuvata rakennusta vastavaloon

Maisema kirjaston katolta

Uusia kerrostaloja Kansalliskirjaston vieressä

Koksa sää oli hyvin helteinen vietimme aikaa puistoissa. Suurten puiden varjossa oli mukavan viileää. Puistot ovat siistejä ja turvallisia.



Kansallisoopperan edessä pikkupojat olivat keksineet keinon viilentyä


Kauniina kesäiltana terassiravintolat olivat täynnä, ihmiset kävelivät joen varren kävelyteitä ja hyvin suosittua oli myös polkuveneily. Laiskemmille tai pidemmälle lenkille haluaville oli vuokrattavissa myös moottorillisia polkuveneitä.



Ravintolaruoka oli ok, ei mitään ihmeellistä, mutta ihan hyvää. Ruokapaikat, kuten koko kaupunki, olivat myös hyvin siistejä. Kaikissa paikoissa joissa ruokailimme lista oli saatavilla myös englanniksi. Minskissä on turvallista liikkua myös iltaisin ja me kävelimmekin paljon. Teimme Minskin palveluelinkeinoille ja kapitalismille pienen kokeen. Lauantaina aloin soittelemaan retkifirmoihin kysyäkseni, että olisiko jollain myydä meille yksityisretki Valko-Venäjän linnoihin sunnuntaille. Soittelukierros jäi lyhyeksi, koska kaupat tuli heti ensimmäisen firman kanssa.


Neukkuhotellimme iltavalaistuksessa

Tämä kesä ja syksy on ollut sellainen, että tuntuu kuin tästä kesäkuisesta Minskin reissusta olisi jo vuosia. Tämä postaus on lojunut puolivalmiina luonnoksissa kuukausia. Piti taas todeta, että onneksi on blogi, koska muuten Minskin reissu olisi jotenkin kadonnut muistoistani. Aivain kuin äitini äkillinen kuolema olisi poistanut kesästäni viikkojen ajalta muistoja.

Muut postaukseni Valko-Venäjästä:

24. syyskuuta 2019

Reseptejä - Jatkoon/Ei jatkoon

Terveiset arkiruokailun inspiraation alhosta!

Uusia, herkullisia, helppoja ja nopeita ruokaohjeita, joilla ruokkia lauma nuoria miehiä, on yllättävän vaikea löytää. Etenkin kun nuorista miehistä yksi aikamoinen nirsoilija.Vanhat reseptit tökkivät ja siitä, mitä ruokaa laitetaan tänään, on tullut ärsyttävä päänvaiva. Olen surffaillut netissä ja yrittänyt etsiä kivoja reseptejä. Ajattelin postailla kokeiluistani, oli ne sitten hittejä tai huteja. Eli nyt ensimmäinen jatkoon päässyt resepti sekä kertakokeiluksi jäänyt resepti.

Jatkoon
Jauheliha-riisi-kasvisvuoka
Perusideana on se, että kypsä jauheliha yhdistetään raakaan riisiin ja kasviksiin. Päälle kaadetaan liha/kasvis/kanaliemi ja vuoka laitetaan uuniin, jossa riisi kypsyy. Vuoka maustetaan tacomausteella, joten siinä on vähän tex-mex vaikutetta. Kasvikseksi sopii hyvin paprika, kesäkurpitsa, tomaatti ja säilykepavut.

 
Meidän versiomme menee kutakuin näin:
400g naudanjauhelihaa
pieni sipuli, yksi kynsi valkosipulia
1 pieni tlk paseerattua tomaattia (n. 200g)
1 keltainen paprika
1/2 - 1 kesäkurpitsa
200g pakastemaissia
2,5dl riisiä esim basmatiriisiä
5dl lihalientä (perinteisiä lihaliemikuutioita 1 kpl)
juustoraastetta
Fajitas/Taco mausteosta 2rkl-0,5 pussia
(tacomausteen annostelu on osoittautunut vaikeaksi, 2rkl on minusta liian vähän)

1. Palastele kasvikset
2. Kuullota sipuli ja valkosipuli ja paista jauheliha. Mausta Tacomausteella
3. Valmista liha/kasvis/kanaliemi kuumennetusta vedestä ja liemikuutiosta
4. Sekoita ainekset uunivuoassa keskenään. Riisi raakana ja maissi jäisenä.
5. Lisää päälle juustoraaste
6. Paista uunissa 200 asteessa n. 45min (välillä teen niin, että lisään juustoraasteen kun paistoaikaa on kulunut 20min)


Arviot:
"Muuten hyvää, mutta kesäkurpitsa ja paprika pilaavat ruuan"
"En voi syödä, koska siinä on maissia"
"Ei maistu tex-mex" (ensimmäisellä kerralla 2 rkl tacomaustetta)
"Liian mausteista" (toisella kerralla 0,5ps tacomaustetta)

Aikuisten mielestä ihan kelpo arkiruoka. Esikoinen syö mukisematta, keskimmäinen siilaten kasviksia pois. Aika vähävaivainen valmistaa, helppo myös valmistella vaikka edellisenä iltana pilkkomalla kasvikset ja paistamalla jauhelihan. Tietenkin jos laittaa sekaan tuoreiden kasvisten sijasta vain herne-maissi-paprikapakastetta, niin ei tarvitse pilkkoa mitään. Olemme syöneet pari kertaa ja tacomausteen optimimäärä on vielä hakusessa. Yritän kasata ruuan pitkulaiseen vuokaan niin, että vasemmassa päässä on vähäisesti maissia ja siitä sitten kasvisten määrä lisääntyy kohti oikeaa reunaa.

Tähän ruokaan on netti pullollaan samankaltaisia reseptejä:
https://www.myllynparas.fi/reseptit/jauheliharisotto
https://www.valio.fi/reseptit/riisi-papu-jauhelihavuoka/

Ei jatkoon
Aasialainen appelsiini possu

Löysin reseptin blogista Kulinaari. Kuva oli hyvin houkuttelevan näköinen ja toki innostuin siitä, että samassa uunivuoassa possun kanssa valmistuu juurekset. Kuvittelin maun vivahtavan hieman makeaan ja että siinä olisi kivasti pikkaisen tulista jälkipotkua.

Ruoka menossa uuniin, alla juurekset, päällä pannulla ruskistetut porsaan file palaset, maustekastiketta ja appelsiiniviipaleita. Näyttää hyvältä!

Ruoka ei vastannut odotuksia. Ruuan ulkonäön pilaamisesta joudun syyttämään itseäni. Koska pojat eivät syö muita juureksia kuin punajuurta, niin käytin tietysti reilusti punajuurta. Se tarkoitti, että vuuan pohjalla oleva liemi oli punaista.

"Äiti hei, miksi toi liemi on noin ällön näköistä?" Kritisoi nuorisoraati

Reseptissä käytettiin Tabascon Sweet and Spicy kastiketta. Sweet osuus ei tullut odotusteni mukaisesti esiin, ruuassa ei minusta ollut makeutta tarvittavasti. Ruoka oli samaan aikaan aika mautonta, mutta liemi hapanta. Ruoka oli sen verran kaukana makutottumuksistamme, joten se ei pääse jatkoon. Esikoinen taittoi happamuutta päällystämällä perunat ja lihapalat ketsupilla.

Jos olisin viitseliäs ja luova kokkaaja, alkaisin toki kokeilemaan, että kuinka tuosta reseptistä saisi muokattua meille mieleisen. Ajatus possusta, appelsiinistä, makeudesta ja pienestä tulisesta potkusta kuulostaa niin hyvältä :) Jos sinulla on hyvä appelsiinipossuresepti, niin vinkkaa siitä minulle.

20. syyskuuta 2019

Erilainen viikko

Tällä viikolla olin tiistaista perjantaihin työantajani kurssikeskuksessa meren rannalla. Ajomatkaan kotoa pitää varata 1t 10min, mikä tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Maalaismummolasta kurssikeskukseen ajaa täysin ruuhkatonta reittiä 24min, joten päätin muuttaa maalle muutamaksi yöksi. Arkajalkana kaupunkilaisena vieroksun yksin asumista keskellä ei-mitään. Tarvitsin siis mörkökarkkoittimen :) Isäni lupautui kyseiseen tehtävään ja tuli kanssani maalle.

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Kurssikeskuksen merimaisemaa

Päivät kurssikeskuksessa olivat pitkät, Neljässä päivässä käytimme 30 tuntia aktiivista aikaa (kaikki tauot vähennetty ajasta) prosessien suunnitteluun ja optimointiin. Aivot meinasivat käydä ylikierroksilla vielä yölläkin. Lyhyt ajomatka oli erinomainen idea. Etenkin, kun aamut olivat kauniita ja aurinkoisia ja sain tankata ajomatkalla maaseudun kaunetta. Fiilis on ihan erilainen ajella maalaismaiseman lävitse kuin jonotella Kehä I autoletkassa! Sain nauttia aamusumusta ja auringonlaskusta järvellä ja kurssikeskuksessa istuin välillä kasvot maisemaikkunaan päin ja välillä ihailin merta. Illat olivat paljon kotioloja rennommat, kun istuimme metsän keskellä isäni kanssa kahdestaan.

 Maalaismummolan järvi aamu-usvassa



 Tämä kuva on otettu usvakuvien kanssa samalta laiturilta, mutta ilta-auringossa

Toivon, että maalaismummolareissu toi isälleni kivasti vaihtelua syksyyn. Hän pääsi ainakin lähelle luontoa ja paremmin ulkoilemaan kuin kaupungissa. Isäni tarjoama palvelutaso oli huikea. Aamulla eteeni ilmeistyi valmis puuro ja illalla minua odotti isäni erinomaiset kokkaukset
Minun tehtäväkseni jäi vain saunan lämmittäminen. Työnantaja tarjosi illallisen kurssikeskusessa. Silloin kun illastajien määrä on alle 10, ruoka tarjoillaan lautasannoksina pöytään ja se on yleensä hyvää ravintolatasoa. Niin oli nytkin. Nam!

Suppilovahverokeittoa

Maissikananrintaa, bataattijuuressosetta ja fenkolia

Lakka creme brulee

Maalaismummolan lähellä asuva kolleega kävi asioimassa Lohjalla ja piipahti St. Honoren konditoriassa. Niinpä sain hankittua isälleni ja minulle leivokset St. Honoreesta.

Mustikka-mascarponeleivos

Viikon raskaus ei tuntunut lainkaan pahalta, kun sain nauttia isäni seurasta, rantasaunasta, hyvästä ruuasta ja luonnon kauneudesta. 

Kivaa viikonloppua!

14. syyskuuta 2019

Vielä ehtii nähdä Erottajan uusrenesanssipalatsin

Helsingin Sanomien reilu viikko sitten artikkeli kertoi, että Erottajan upeaan uusrenesanssipalatsiin toteutetaan syykuussa Helsinki Design Weekin päänäyttely. Eli kenen tahansa on mahdollista päästä tutustumaan rakennuksen sisätiloihin. Mahtavaa! Helsinki Design Week on auki vielä lauantaina ja sunnuntaina (15.9.2019). Vielä siis kaksi päivää aikaa vierailla upeassa Erottaja 2.

Design ei ole minun juttuni, joten Helsinki Design Week ei ole saanut minua houkuteltua aiemmin käymään, mutta mahdollisuus päästä sisälle Erottaja 2 suorastaan poltteli. Kiinnostukseni rakennukseen heräsi, kun Hesari julkaisi alkuvuodesta jutun Erottaja 2 ja sen ostaneesta amerikkalaisesta sijoitusfirmasta. Artikkelin kuvat saivat minut ihastumaan rakennukseen. Pieni epäilys jäi kytemään sisääni, että onkohan nyt kuitenkaan kyseessä rakennus, josta voisi sanoa palatsiksi.

Uusrenesanssi palatsi osoitteessa Erottaja 2, rakennettu 1889-1891

 Ainakin ulkopuolelta Erottaja 2 näyttää palatsilta

Minusta Erottaja 2 on ihan oikea palatsi. Siitäkin huolimatta, että vuosien varrella osa upeista katoista on maalattu umpeen. Rakennuksessa on silti jäljellä suuri määrä kauniita yksityiskohtia kuten kattoruusukkeita, holvikaaria ja voimakkaita värejä. Rakennuksessa on myös 40 kakluunia!

Ensimmäiseksi vierailijaan tekee vaikutuksen rakennuksen rappukäytävä. Siinä tosiaan on palatsitunnelmaa.Porraskäytävä oli niin pramea, että Hra Kepponen mutisi jotain tuhatkertaisista tuloeroista. Olihan 1880-1890 vaihde katovuosien ja nälänhädän aikaa, siihen nähden pramean palatsin rakennus tuntuu oudolta.

Näkymä portaille

Muissa kerroksissa, siis alinta ja ylintä lukuunottamatta, kattomaalauksista ja -koristeista on jäljellä puolet. Niissäkin vanhan koristeellisemman version päälle on maalattu uusi yksinkertaistettu versio. Onneksi ylin kerros on ennallaan ja siellä on minusta talon kaunein katto. Porrastasanteen kattopaneeli on huikean kaunis ja sitä edeltään rappujen katto, jossa samanlainen koristelu reunustaa isoa kattomaalausta.

Porrastasanteen katto

Katto rappusten yllä ja yhdistyy porrastasanteen kattoon

Lähikuva kattomaalauksesta

Rakennuksen värimaailma on tumma ja voimakas, mutta hyvin tyylikäs.





Menin siis ensisijaisesti ihailemaan rakennusta enkä niinkään näyttelyä. Näyttelyssä oli muutamia upeita kokonaisuuksia. Tässä kolme suosikkiani. Sijalla kolme on säästöpossut. Noin keskikokoisen koiran kokoiset possut ovat niin ilmeikkäitä ja hellyyttäviä. Ihan hetken aikaa mietimme Hra Kepposen kanssa, että ostettaisiinko jokaiselle pojalle vähän isompi säästöpossu.


Toiselle sijalle listallani yltää sellainen perinteisen suomalaiset puudesignin ja Alvar Aallon jäljissä kulkeva installaatio. Oikeastaan kyllä possujen pitäisi sittenkin olla kakkosena!


Kiistaton ykkönen on aivan jumalaisen kaunis yläkerran parvekkeelle koottu keramiikkainstallaatio. Keramiikka ei itsessään ole se suurin ihastuksen aihe vaan kyseessä on kokonaisuus: koristeellinen parveke, takana näkyvä keltainen talo, taivas ja keramiikka.


Lyhyesti tietoa:
*Rakennuksen suunnitteli Theodor Höijer, joka on suunnitellut mm. Ateneumin
*Rakennusvuodet 1889-1891
*Rakennuttaja Henkivakuutusyhtiö Kaleva, asuinhuoneistoja ja liiketiloja
*Valtio osti kiinteistön vuonna 1913 ja siinä on asunut valtion korkeita virkamiehiä
*Toiminut tullihallituksen toimitiloina
*Vuonna 2018 rakennuksen osti BlackRock. Rakennus menee remonttiin ja siihen valmistuu noin kahden vuoden päästä liike- ja toimistotiloja.
*Kauppahinta oli 27 miljoonaa euroa

Mikäli rakennuksen historia ja Theodor Höijer kiinnostavat, kannattaa tutustua kahdessa ensimmäisessä kappaleessa linkitettyihin Hesarin artikkeleihin. Kattavasti tietoa on Marjon matkassa blogipostauksessa 

PS. Kun rekisteröityy Helsinki Design Weekille, niin lippu Erottaja 2 maksaa 9€ alennuskoodilla. Hämmentävästi kerrallaan voi ostaa vain yhden lipun.

Mukavaa viikonloppua!