30. marraskuuta 2014

Tee Se Itse: Joululahja 2

Taitaa olla niin, että tämän joulun lahjojen pääraaka-aine on suklaa. Mutta ei käy kieltäminen, etteikö se olisi yksi jaloimmista raaka-aineista.

Pieneksi joulumuistamiseksi päiväkodin henkilökunnalle valmistuu tänä jouluna Rocky Road tyyppinen joulusuklaa.


Aineksina oli 100g tummaa suklaata ja 75g maitosuklaata, murusteltuja piparkakkuja, palasteltuja pistaaseja ja minivaahtokarkkeja. Ajatuksenani oli ropsauttaa suklaasulaan kanelia, mutta jonkun keskeytyksen takia unohdin sen.

Suklaat sulatin mikrossa matalalla (300W) teholla. Suklaasulan sekoitin muihin aineksiin ja levitin leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Sitten jääkaappiin jähmettymään. Aivan jähmeäksi ei kannata antaa massan kovettua, koska silloin siitä ei saa piparkakkumuotilla otettua paloja. Kannattaa vartin päästä katsoa suklaan jähmettyminen ja ottaa palat piparkakkumuotilla irti.

Valmis joulusuklaamassa

Otin levystä neljä sydäntä ja laitoin ne takaisin jääkaappiin jähmettymään. Toki tein koemaistelun suklaalle ja minusta se oli erinomaista. Valmiit sydämet koristelin valkosuklaaraidoilla.

Kaupoista saa ostaa valmiita sellofaanipusseja. Minulla ei olle sellaisia, joten yritin askarrella pussin. Suosittelen kyllä niitä valmiita pusseja :)



28. marraskuuta 2014

Tee se itse: joululahja 1

Näyttääkin yllättäen siltä, että pojat valitsevat jo perinteeksi muodostuneen yllätyspussukan / joulusukan sijasta Lego Star Wars kalenterit. Esikoisella ei olekaan ikinä ollut Lego-kalenteria ja tämä on varmaan viimeinen joulu, jolloin se vielä vetoaa. Koska energiatasoni ovat pohjalukemissa, olen melkein tyytyväinen kalenterivalintaan, vaikka lähemmäs satasen kustannus joulukalentereista sapettaa pahasti.

Joulusukasta vapautuvan ajan ja minimaalisen energiani ajattelin suunnata itsetuunattuihin joululahjoihin. Saas nähdä montako lahjaideaa kertyy. Mutta ainakin yksi tulee tässä :)

Suklaakranssi
Kranssit ajattelin laittaa joulumuistamisiksi poikien opettajille. Ajattelin antaa ne opeille ennen joulujuhlaa.



Suklaisesta kranssista voi käydä ohikulkiessaan napsaisemassa suklaan ja jättää paperin kiinni kranssiin. Kranssin pitäisi näyttää ihan kivalta tyhjentyessäänkin. Suklaa ei lopu aivan hetkessä. Sinisessä kranssissa on n. 450g suklaata ja punaisessa melkein 600g.

Kranssit olen tehnyt yksinkertaisesti liimaamalla kuumaliimalla suklaakonvehteja kääreen toisesta päästä kranssipohjaan. Hiukan koristeita kaveriksi ja siinä se. Punainen oli ensimmäinen versio ja saadakseni valkoisen kranssipohjan peittoon siihen meni hurja määrä suklaata. Jos kranssi on tarkoitettu oveen, kannattaa se pitää mahdollisimman kevyenä (tyyliin reilu 300g). Siihen auttaa se, että päällystää kranssin karkkipapereilla. Koska kranssit ovat painavia kannattaa harkita tukevan pahvin liimaamista kranssipohjan taakse, jotta styroksi ei ala murtua. Tarkoituksenani on myös kokeilla, minkä näköinen suklaakranssista tulee pienemmällä kranssipohjalla.

Päällystin styroksikranssin karkkipapereilla ensin sisäreunalta. 
Päädyin päällystämään sen myös ulkoreunalta. 
Karkkejakin meni tuplamäärä yläkerrokseen.

Sinisen kranssin tein inspiroivassa seurassa Haltiakummin luona. Sitkeästi yritin työstää karkeista myös joulupallon, mutta se osoittautui sen verran hankalaksi, että olisi vielä pitänyt tehdä useampi prototyyppi. Tälläisen sputnikin tein Haltiakummia ärsyttämään ilahduttamaan.


24 tuntia olivat ihanat ja askartelun täyteiset. Juuri sellaista Hetkessä-piristystä elämään. Ja höpötyksen täytteiset. Karkkiaskartelujen lisäksi aloitin jo vuoden 2015 joulukorttien teon :) Haltiakummi hemmotteli minua erinomaisella risotollaan askartelujen lomassa.



Yllätyskalentereiden tavaroista ja tehtävistä kiinnostuneita varten olen laittanut linkit kolmen viime vuoden kalentereihin heti bannerin alapuolelle.

Kepposet toivottavat mukavaa joulunodotusta!

26. marraskuuta 2014

... ja ne juhli ja juhli ja juhli

Huh, huh, kolmet synttäritjuhlat ovat takana. Kyllä juhliminen ottaa voimille! Homman paras puoli on ehdottomasti se, että 5kk ei ole yksiäkään lastenjuhlia ;)

Ihan kivasti meni juhlaputki. Aloitimme kuopuksen 6v synttäreillä ja tutulla Halloween-teemalla. Juhliin kotiimme oli kutsuttu 9 eskarilaista. Meteli ja jutut olivat sen mukaisia.



Aloitimme rohkeustehtävillä. Aivojen (=pätkäspagettia) joukosta piti kaivaa Dumleja, piti syödä joko nakki- tai karkkisormi ja sitten piti syödä hiekkakuoriainen pääkallosta. Osa lapsista ei halunnut osallistua tehtäviin, uskaliaimmat tekivät sitten moneen kertaan. Pehmopallojen heittäminen aikuisten päähän oli mieluinen tehtävä. Jonotus pallonheittoon sujui jopa ongintaan jonottamista tyylikkäämmin :)  Ohjelmassa oli myös lyhyt extempore disco.

Synttärisankari kaivaa aivoja. Takana pelottavan näköinen vieras

Vahinkoraportti: hajonnut discopallo, kadonnut lahja


Seuraavaksi oli vuorossa kuopuksen ja esikoisen yhteiset sukulais- ja kummisynttärit. Tarjoiluna oli jauhelihapannaria, ruissipsejä, vähäsokerinen juustokakku ja Kakkugalleria marmorisuklaakakku.



Vahinkoraportti: suklaaakakkua jäi melkein puolet jäljelle. Puolet siitä on vyötärölläni ikuisesti.


Sitten oli vielä vuorossa esikoisen 10v juhlat. Olin luvannut hänelle tavanomaisesta poikkeavat juhlat 10v kunniaksi. Juhlat pidettiin Megazonessa. Koska Megazone ei ole lähellä, päädyimme järjestämään juhlavieraille sinne menokuljetuksen. Melkein meinasi tulla riita siitä, että ketkä mahtuvat tilataksiin ja ketkä joutuvat minun kyytiini. Tilataksin sijasta pihalle kurvasikin Kovasen minibussi ja kaikki vieraat mahtuivat sinne. Voi sitä riemua! Hra Kepponen joutui 10 pikkupojan kanssa minibussiin. Siinä yksin ajellessani kohti Megazonea mietin ainakin kerran, että mitäs jos tekisin oharit ja kääntyisinkin takaisin kotiin löhöämään.

Startti kohti Megazonea

Jihaa, oma bussikuljetus!

Megazonessa pelasimme kaksi kierrosta, minäkin olin elämäni ensimmäistä kertaa pelaamassa. Pojilla oli todella hauskaa! Viimeisen päälle taktikoiva aasialaisten joukko ärsyttikin meitä kaikkia.


Pelin jälkeen söimme synttäriherkut Megazonen juhlatilassa.



Vahinkoraportti: Yksi poika oksensi roskikseen. 

Sitten vielä lopuksi masentava empiirinen tutkimus siitä, paljonko poikien ryhmäkäyttäytyminen kehittyy 3-4 vuodessa.
Otos 1: Pöydällinen eskarilaisia synttärijuhlissa. Yksi sanoo pippeli. Kaikki nauraa kuollakseen.
Otos 2: Pöydällinen 9-10v synttärijuhlissa. Yksi sanoo terska. Kaikki nauraa kuollakseen.
Minultahan meinaa mennä hermo tuollaisiin juttuihin, Hra Kepponen vaan totesi lungisti, että "tuossa iässä on niin helppo olla hauska" 

22. marraskuuta 2014

Hetkessä: Pikkujoulut

Perjantaina vietimme ystäväni kanssa pikkujouluja. Pikkujoulujen viettäminen kahden sai alkunsa viime vuonna. Minulla ei ollut 10 vuoteen pikkujouluja, ei työpaikan eikä edes kaveriporukan, jos ei lasketa pikaisia glögejä mukaan. Niinpä viime vuonna teimme mitä parhaimman päätöksen, että pidämme ystäväni kanssa omat pikkujoulut!

Eilen oli siis vuorossa pikkujoulut nro 2. Fiilikseni alkoi ensimmäistä kertaa lähestyä jouluista, koska Helsingissä satoi eilen lunta. Esplanadi näytti niin tunnelmalliselta ja jouluvalot ihanilta! Lumisade meinasi syöstä illan aikataulun sekaisin, mutta ravintolan ystävällisen ja huomaavaisen palvelun ansiosta ehdimme teatteriinkin ajoissa :)

Aloitimme illan viehättävässä bistrossa nimeltään Copas y Tapas. Ravintola oli saanut hyvät arviot sekä eat.fi:ssä ja tripadvisorissa, mikä innosti kokeilemaan paikkaa siitäkin huolimatta, että ruokalistana on päivän lista, jota ei näe etukäteen netistä. Itse olen vähän tiukkis menujen näkyvyyden suhteen, haluan ehdottomasti nähdä minkätyylisiä annoksia ravintola tarjoaa ja mihin hintaan ja etukäteen. Eilinen joustaminen kannatti.

Copas y tapas tarjoilee tapaksia ja skandinaavistyylisiä pääruokia. Alkupalaksi 3 kpl tai pieneen nälkään 5 kpl tapaksia. Muistaakseni 5 kpl maksaa 22€. Tapaslautanen on ravintolan suunnittelema "päivän lautanen", jossa huomioidaan allergiat ja muut ruokarajoitteet.

Kolmen tapaksen lautasella oli samettisen pehmeää fenkolikeittoa, merellisellä moussella täytetty paprika, ilmakuivattuakinkkua jonkun hillokkeen ja kastikkeen kanssa. Minun selkeä suosikkini oli paprika ja ystäväni fenkolikeitto. Nam, mitä tapaksia!


Pääruuaksi valitsimme molemmat nieriää. Kaveriksi nieriälle oli ainakin grillattua kukkakaalia ja purjoa. Nahka oli paistettu täydellisen rapeaksi ja lisukkeet olivat suussa sulavat. Sitä vaan jaksan aina kummastella ravintoloissa, että kalassa on aina liian vähän suolaa. Vähäsuolaisuus on ihan jees, mutta ei kalan kanssa!


Hintaa tapaksille ja kalalle tuli 41€. Aika tyypillinen hinta keskustan ravintoloille, poislukien pastat ja pizzat.

Palvelu ravintolassa oli todella hyvää. Ei yhtään sellaista jäykistelyä tai teennäistä, vaan huomaavaista ja lämmintä. Ravintola myös piti hienosti huolta siitä, että ehdimme teatteriin. Parasta palvelua aikoihin!

Ravintolasta pingoimme Svenka Tearterniin katsomaan Mamma Mia musikaalia. Minähän olen kiertänyt Svenskanin kaukaa, koska ruotsin taitoni on aivan olematon. Aivan turhaan, koska sieltä saa lainaan tekstityslaitteen. Vaikka juoni oli minulle tuttu, oli kiva kuitenkin seurata vuorosanoja ja laulunsanojakin. Mamma Mia toimi hyvin Svenskanin näyttämöllä, joka on nykyisen mittapuun mukaan pieni. Hieno esitys! Hyvä tiimi. Pääosaa eli Donnaa esittävä Mia Hafrén oli aivan loistava. Mia voisi esiintyä aivan hyvin musikaalissa jossain maailman metropoleista!


Keskellä Mia Hafrén

Kuvat lainattu http://www.mamma-mia.fi/

Jälkkärit nautittiin Mamma Mian väliajalla

Koska olimme kuitenkin viettämässä pikkujouluja, niin pitihän sitä käydä yksillä cocktaileilla. Kiva oli istua ja höpöttää sekä hämmästellä keski-ikäisten juhlijoiden pikkujoulukuntoa jo ennen klo 23. Kämpin cocktailissa ei ollut kehumista. Minun drinkkini sekä näytti että maistui tiskivedeltä, johon oli lorautettu vodkaa.

Etuallalla lasillinen tiskivettä ja joulukuusen oksa

Koska viime vuonna vietimme pikkujouluja kolme päivää Pariisissa, kaihoisasti totesimme, että olisihan nuo cocktailit voinut siemaista jossakin muualla kuin Helsingissä. Mutta olihan meillä aivan loistavat pikkujoulut Helsingissäkin!

20. marraskuuta 2014

Ravintola Timbaali Porvoossa

Heinäkuussa teimme Kätevien Emäntien kanssa ihanan kesäretken helteiseen Porvooseen. Helteet ovat suloinen muisto vaan, mutta Porvoo on viehättävä matkailukohde myös näin joulun alla. Etenkin jos perjantaina saadaan kevyt lumikuorrutus tunnelmallisen vanhan kaupungin kattojen päälle. Silloin Porvoo on kuin postikortista.

Porvoo sopii kohteeksi myös herkkusuille. Siellä on monta hyvää ravintolaa ja kivaa kahvilaa. Kesäretkellämme kävimme maistelemassa ravintola Timbaalin Kapteenin noutopöydän. Noutopöytä on taas ajankohtainen, sillä kohta tarjolle tulee Timbaalin joulubuffet sekä joulumenut. Kaikki vaihtoehdot kuulostavat hyviltä, mutta valintani olisi todennäköisesti buffet punajuurigraavatun lohen, katajanmarjasilakan, haukipateen ja paahtopunajuurisalaatin kiinnostavuuden takia. Tarkka joulubuffetin sisältö löytyy tämän postauksen lopusta.

Palataanpas hetkeksi kesäisen lounaan tunnelmiin. Timbaali sijaitsee vanhan Porvoon sydämessä. Timbaali on tunnettu etanoistaan. Valkosipulietanat ovat ravintolan suosituin annos ja ravintolasta saa ostaa etanasäilykkeitä ja -pannuja. Timbaali on myös muutakin kuin etanoita ja me emme lounaallamme syöneet lainkaan niitä, vaikka gorgonzola etanat ovat kyllä yksi suosikkiherkuistani.



Kesällä tarjolla ollut Kapteenin pöytä oli kalavoittoinen. Kalojen lisäksi tarjolla oli salaatteja, lampaan satulaa, kasvistäytteistä munakasrullaa, yrttikanaa, fetaa sekä lihapullia. Niin ja erinomaista näkkileipää. Me kaikki pidimme Kapteenin pöydästä! Helteisenä kesäpäivänä kylmät kalaruuat ja salaatit olivat erinomainen vaihtoehto.



Suosikkini lohirulla

Toinen munakasrullista. Top-3 kamaa :)

Kalaterriiniä. Se jäi niukasti top-3 listan ulkopuolelle.

Lihapullat ja yrttikana. Lihapullat kylmän kastikkeen kanssa olivat erinomaisia.

Haltiakummi ja Anna

Oliskohan Leonidan lautanen. Itseltäni jäi nuo kehutut hölskykurkut maistamatta

Ensin söin salaattilautasen ja sitten varsinaisen herkkulautasen :)

Timbaalin etanasäilykkeet ja -tarvikkeet
Timbaalin etanat kasvavat etanafarmilla Italian Piemontessa.

Kaunis vanha puutalo muodostaa viehättävät puitteet ravintolalle. Sisustus on selkeä ja yksinkertainen, mausteena voimakkaita tapetteja ja pieniä sieviä yksityiskohtia. Ravintolarakennuksen lisäksi kesällä lisää asiakaspaikkoja tarjoaa tunnelmallinen terassi. Terassin porttikäytävä on jo koristelu jouluiseksi.



Postaus toteutettu yhteistyössä Timbaalin kanssa.


***
TIMBAALIN JOULUNOUTOPÖYTÄ
Sinappi‐ ja sipulisilliä
Katajanmarja‐ ja puolukkasilakkaa
Smetanaa, sipulia, hunajaa, suolakurkkua, cavi artia
Punajuurigraavattua lohta
Hyydytettyä sienisalaattia
Waldorfinsalaattia
Paahtopunajuurisalaattia
Haukipateeta ja tilliremouladea
Perunasalaattia
Vihersalaattia
***
Porkkana‐, lanttu‐ ja perunalaatikko
Joulukinkku, sinappi, herneet
Uunijuurekset
Keitetyt perunat
***
Suklaa‐kirsikkahalko
Juustoja, piparkakkuja, hillokkeita
Kahvi / tee
33 € / hlö 

https://www.facebook.com/GarlicEscargots
http://www.timbaali.com/

18. marraskuuta 2014

Juhlavalmisteluja

Poikien synttärijuhlaputki starttaa hiukan jälkijunassa huomenna. Talon valtaa kuopuksen 9 eskarikaveria. Teemana on tietenkin Halloween. Koristeet ovat aikaisempia vuosia kiltimpiä ja useissa juhlissamme paikalla käynyt karmea Halloween-hahmo P. Kallonen ei ilmeisesti ole tulossa juhliin. P. Kallosella on muistissa, että viime vuonna häntä lyötiin kuin vierasta sikaa. Esikoinen kavereineen hyökkäsi Kallosen kimppuun - onneksi sentään tyynyillä ja pehmoleluilla.

Hih, mitkä pallot löytyivät Halloween-jemmasta

Leikkeinä on pieniä syömistehtäviä kuten karkkisormen ja koppakuoriaisen syönti. Vaalea afrikkalainen hiekkakuoriainen pitää kaivaa pääkallosta, irroittaa kuoret ja herkutella vihertävä sisältö.

Hiekkakuoriaisia olkaa hyvät

Tämän vuoden "satsaus" on leikki. Olen ajatellut uhrata itseni ja Hra Kepposen maalitauluksi. Leikki kuuluu näin: "Nyt saatte heittää kuopuksen isää tai äitiä pehmopalloilla päähän! Eniten pisteitä saanut voitaa mahtavia palkintoja."

Meillä on tätä varten miehen kanssa matching pipot.

I'm SEXY and I know it

Vahinkoraporttia seuraa perästä :D

16. marraskuuta 2014

Marraskuun kepposia

Marraskuu sujuu tahmaisesti. Työt tökkii, lapset hölmöilee ja tappelee keskenään. Itse toimin kuin hidastetussa filmissä. Viikonloppuna pääsin päiväksi askartelemaan. Se tuli tarpeeseen, koska ensi viikko starttaa sairastupameiningillä. Kuopus on poikkeuksellisen pahasti kipeänä.

Mutta tässä teille makupaloja Kepposten marraskuun meiningistä.


Rohkeus haasteet
Syytän sinua Aku Hirviniemi ja koko Possen jengiä siitä, että alakoululaisten täytyy kilpailla rohkeushaasteilla. Olen ehdottamasti sitä mieltä, että tv-kanavilta saa tulla ainoastaan luontodokumentteja (ilman parittelua) ja klassista musiikkia ennen klo 21.

Kuva lainattu: www.mtv.fi

Onneksi haasteet ovat toistaiseksi olleet muuta kuin fyysikan lakien ylitysyrityksiä. Thank God tuo läheinen merenlahti ei ole jäässä.

Kaksi haastetta on kantautunut korviini esikoisen luokan poikien haastekisasta. Yksi poika tuli kouluun pikkusisaruksensa vaipoissa. Grande episodi päättyi siihen, että poika pissasi koulun vessassa niihin. Alakoululaisetkin ihmettelevät Pampersin imukykyä.

Oma poikani suoritti rohkeuskokeensa tekemällä hyvin loppusoinnutetun räppiriimin naapurin tytölle. Kaverit olivat olleet mukana ja auttaneet keksimään lisää navan alle meneviä riimipareja. Pojan mielestä aivan törkeää oli se, että hän oli ainoa, jolle tuli asiasta seuraamuksia. Sen siitä saa, kun kirjoittaa yhdenkin genitaalin synonyymin paperille!

***

Amatööri pettymystenaiheuttaja
Olen suhtautunut vakavasti siihen ammattikasvattajien ohjeeseen, että vanhemman tulee aiheuttaa pettymyksiä lapsilleen. Aina ei saa kaikkea. Minun olisi melkein pitänyt tuntea suurta onnistumista esikoisen valituksesta. Hän oli sitä mieltä, että hänen elämänsä on pelkkää pettymystä. Pettymystä pettymyksen perään, jotka on aiheuttanut äiti.

Pettymysten top 3:
1. Poika joutuu odottamaan 10 ylimääräistä päivää ulkoistettuja unelmasynttäreitään (koska joku typerys ei muistanut tehdä varausta ajoissa)
2. Edellisille ulkoistetuille synttäreille sai kutsua törkeän vähän kavereita.
3. Äiti majoitti pojan Nizzassa hotelliin, jossa ei ollut uima-allasta.


Sen verran alkaa olla 10v ajattelu jo kehittynyttä, että jälkikäteen heräsi sellainen ajatus, että tuolla listalla kannattaa pitää suunsa ihan supussa elämän suurista pettymyksistä.



Kuvat Nizzasta, koulujen syyslomalta vuodelta 2011
Todellakin näyttää pettymysten pettymys matskulta

***

Suudelma
Kuopuksella puolestaan on taas haasteita rakkausrintamalla. Tai siis oikeastaan siinä, että hänellä on ihalijoita. Rakkauskirjeen lähettäjä neito on kutsuttu kuopuksen 6v synttäreille. Kuopus mietteliäänä pohti, että pitäisiköhän kutsu kuitenkin perua, koska neidon vaatimukset ovat viime aikoina nousseet kohtuuttomiksi. Hän haluaa suudella huulille.




***

Räkäleivästä ripulirieskaan
Halloween-juhlissa tarjotut räkärieskat olivat niin hyviä, että Hra Kepponen on ryhtynyt kotimme suklaakondiittoriksi. Hänen ensimmäinen tuotteensa on ollut omatekoinen pistaasi-valkosuklaalevite. Valitettavaskti räkäleipä-nimitys on jäänyt elämään, onhan se niin paljon lyhyempi kuin pistaasi-valkosuklaalevitteellä päällystetyt keksit.

 Keksit kaupan levitteellä. Hra Kepposen versio on parempi!

Hra Kepponen on jatkanut tuotekehittelyä tummaan suklaaseen. Sen kanssa toimii parhaiten kookoshiutaleet. Käsissämme on selvästi maailmanmaineeseen nouseva menestystuote. Kunhan Hra Kepponen keksii sille paremman myyntinimen. Ripulirieska ei houkuttele, vaikka maku on hyvä.

Ripulirieska

Hyvää viikkoa!

11. marraskuuta 2014

Muutoksesta ja ammatillisesta epämukavuusalueesta

Tiedättehän nämä sanonnat tyyliin
"Opit eniten menemällä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle"
"Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella".

Mielestäni työelämässä hedelmällinen epämukavuusalueelle meneminen haastaa miettimään sen hetkisiä toimintapoja ja miettimään miten tehdä asiat paremmin. Tarkoitti se paremmin tekeminen sitten tyytyväisempiä asiakkaita, vapautunutta aikaa muille tehtäville tai pienentyneitä kustannuksia. Viime aikoina varmasti melkein jokaisessa työpaikassa on menty monta kertaa epämukavuusalueelle eli päätetty tehdä asioita toisin. Uudistaa. Viime vuosien teknologian hurja kehitys on mahdollistanut moneen tehtävään uusia toimintatapoja, eikä loppua näy.

 Epämukavuusalueelle meneminen haastaa työntekijän ajattelemaan uudestaan ympäristöään ja oppimaan uusia taitoja. Varmaan iso osa nyökyttelee päätään tällaisella kuvauksella siitä, että epämukavuusalueelle meneminen on kannattavaa. Ainakin monen työnantajan mielestä työntekijöiden pitää pystyä uudistumaan. Aivan varmasti moni haluaakin, mutta moni tarvitsee epämukavuusalueelle menemisessä tukea.

Voisin väittää olevani varsin kokenut epämukavuusalueen taaplaaja omalla toimialallani. En voi olla huomaamatta muutoksiin liittyvää trendiä. Toivon, että se koskisi vain omaa toimialaani, mutta pahasti pelkään, että moni muukin toimiala puristuu samanlaisen muutosmankelin lävitse. Huolestuttava trendi muutoksien läpiviennissä työntekijän kannalta on se, että yrityksen keskijohto on kyvytön johtamaan muutoksia.

Usein johdon tavoite on selkeä. Ensimmäinen tyhjäkäyntikierros tulee siitä, että moni ei usko tavoitteeseen. Työntekijöiden silmiä pitää avata, pitää uskaltaa tavoitella kunnianhimoisesti, tavoitteesta pitää puhua ja valaa uskoa. Seuraavaksi ongelmaksi usein muodostuu se, että keskijohto uskoo muutoksen koskevan kaikkia muita paitsi heitä. Henkilö, jonka pitäisi kannustaa muita epämukavuusalueella jatkaakin itse mukavuusalueella. Tulos on hyvin samanlainen, kuin jos ilmoitat lapsille, että tästä päivästä alkaen puolet lautasesta täytetään parsakaalilla, mutta omalla lautasellasi sitä ei ole. Pikalaastariksi hankitaan Alexander Stubbin näköinen konsultti keltaisessa kravaatissaan. Alkaa järjestelmällinen informaation piilotus ja poteroihin kaivautuminen. Sujuvin supliikkimies ja liukkain luikurinlaskettelija päätyvät hoitamaan kommunikaation. Niihin oikeasti korjattaviin kohtiin on vaikea pureutua tällä kokoonpanolla. Oman taistelunsa vaatii muutossuunnitelman toteutus ja mahdollinen vastarinta. Mutta tässä kohtaa ollaan yleensä jo melkein voitonpuolella, jos suunnitelma on hyvä.

Yritysten pitäisi ehdottomasti panostaa siihen, että keskijohto saa tarpeellisen koulutuksen muutoksien kanssa elämiseen, niiden toteuttamiseeen ja oppii kommunikoimaan niistä. Ja oppii hyödyntämään työntekijöiden näkemykset ja kokemukset.

Uskaltaisin väittää, että näissä muutosyrityksissä kytee myös toisenlainen pommi. Ehkäpä jopa pahempi kuin kyky viedä muutoksia lävitse. Väitän, että muutoksen kourissa kärsii ja rapautuu vähitellen perusesimiestyö. Koska henkilöstö taipuu, opettelee uutta ja joustaa, keskijohdolle tulee sellainen illuusio, että työtehtäviä, -vastuita ja -tapoja ei juuri tarvitse määritellä. Työntekijät ohjaavat ja motivoivat itse itsensä. Vajavaiset määrittelyt johtavat pahimmillaan siihen, että vastuu annettaan sinne, missä ei ole valtaa. Mikäli homma ei suju, jälkihoidoksi voi tulla syyllisten etsintä vajavaisten määrittelyjen korjaamisen sijasta.

Siinä vaiheessa, kun perustehtävien määrittely ja vastuut ovat epäselvät, kaivetaan pohjaa menestyksekkäältä muutokselta. Sekä menestyksekkäältä ammatilliselta kasvulta. Kun yhden paikan korjaat, niin seuraava onkin kohta rempallaan. Miten voit kehittää toimintatapaa, jos se malli on vaihteleva? Miten voit tehostaa, kun osa ajasta menee jatkuvasti sen selvittämiseen miten jotain voisi tehdä? Luonnollisesti tällainen verottaa työntekijöiden kapasiteettia: aikaa, ajattelua ja motivaatiota. Onko yrityksillä mitään arvokkaampaa menetettävää? 

Kirjoituksen kirvoitti omakohtainen epämukavuusalueelle joutuminen. Sain kesälomien jälkeen uuden projektiluontoisen työn virtuaalitiimissä. Neljän vuoden sisään tämä on kolmas suuri muutos. Poukkoilen epämukavuusalueella varsin vajavaisella tehtävien määrittelyllä eikä tavoitekaan ole selkeä. Itse näen poukkoilun syyksi rapautuneen esimiestoiminnan. Strukturoimatonta tavoitetta ja tehtäviä valutetaan organisaatiossa alaspäin, kunnes ei ole enää valutuskohdetta, jolloin laitetaan virtuaalitiimi työstämään hommaa.

Aivan varmasti jokainen tarvitsee työssään epämukavuusalueelle astumista. Sekin tekee välillä hyvää, että tehtävät ja vastuut kelluvat ja tarkentuvat tekemisen myötä. Mutta se, että epämukavuusalueella tarvotaan kerrasta toiseen rapautuneen esimiestoiminnan takia on pelkästään resurssien haaskausta. Lisäksi voisin omakohtaisen kokemuksen perusteella väittää, että jossain vaiheessa epämukavuusalueella oleminen ei enää jalosta. Jotta tiedot ja kokemukset syventyisivät, niitä tarvitsee alkuopin epämukavuusalueen jälkeen työstää rauhassa mukavuusalueella.

PS. Tosi tyhmä sana koko epämukavuusalue.

9. marraskuuta 2014

Amerikkalaiset pannukakut

Yksi maailman parhaimmista aamiaisista on amerikkalaiset pannukakut. Päälle vaahterasiirappia ja vadelmia. Taivaallista!

Olen jo pitkään himoinnut amerikkalaisia pannukakkuja ja netistä kuola valuen lukenut ohjeita. Minun ja pannukakkujen suhteen kehittymisen esteenä on ollut sopivan paistinpannun puute. Mikäpä olisi parempi tekosyy lettupannun hankintaan kuin isänpäivä :)

Amerikkalaiset pannukakut onnistuivat hyvin ja veivät kielen mennessään! Voi näitä jälkiruuaksikin tarjoilla ;)

Hyvää Isänpäivää!

Ohjeen perustaksi valitsin Myllyn Paras sivuston amerikkalaiset pannukakut. Luin monta ohjetta ja tämä vaikutti kaikkein parhaimmalta. Ohjetta sovelsin lisäämällä fariinisokerin määrä, jättämällä vaniljasokerin pois ja käyttämällä kermaviiliä ja oliiviöljyä. Ohjeessa saattoi valita, että kermaviiliä vaiko piimää.

3munaa
4rklfariinisokeria
5dlMyllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
3tlleivinjauhetta
½tlsuolaa
3dlmaitoa
2dlkermaviiliä
1/2dlextra virgin oliiviöljyä
1. Vaahdota munat ja fariinisokeri.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään
3. Sekoita kermaviili maitoon.
4. Lisää kuivat aineksi ja maito-kermaviili vuorotellen munasokerivaahtoon.
5. Lisää oliiviöljy.
6. Kuumenna lettupannu, käytä oivariinia tai voita paistamiseen. Paista hiukan alle keskilämmöllä molemmin puolin 
7. Kokoa pannukakuista torni, valuta päälle vaahterasiirappia, koriste marjoilla ja tomusokerilla.

Taikina on paksua ja kuplivaa 

Kaada lettupannun koloset aika täyteen taikinaa

Anna saada väriä

Herkkujen lisäksi isää on muistettu kortein ja lahjoin. 

Keskimmäisen tekemä pefletti ja kuopuksen huovuttama avaimenperä