Retki Etelä-Pohjanmaalle

Loman lopuksi tein yhden naisen pienen roadtripin kotimaassa. Pääkohteeni oli vierailu ystäväni Sirkun luona. Sirkku oli passittanut muun perheensä mummolaan ja me saimme nauttia Sirkun perheen komeasta maalaistalosta kaksin ja pyöriä aivan vapaalla aikataululla reissuillamme.

Vierailuni alkoi makeasti maistelemalla Kauhajoella kahvila Valkoisen Puun kakkuja. Olipas ne hyviä. Mielestäni parhaat olivat hiukan erikoisempi speltistä leivottu marja-kinuskikakku sekä Britakakku. Marjakakussa mehevään pohjaan yhdistyi kirpeät marjat ja täyteläinen makea kinuski. Kakkuun oli käytetty lähituottajien munia, kermaa ja marjoja. Aivan mahtava kakku oli myös Valkoisen Puun Britakakku. Nämä kaksi hakkasivat minusta kahvilan myyntimenestyksen eli todella suklaisen suklaakakun. Olihan se herkkua sekin, mutta nykyisin minuun vetoaa paremmin kakut, joissa on vähän raikkautta mukana.

 

Suosikkikakkuni 

Kakkumaistiaiset ja ihanat cold brew kahvit

Kakkutiski

Valkoinen Puu toimii sievässä vanhassa puutalossa Kauhajoen keskustassa. Talo on hankerahojen ja kuntalaisten toimesta restauroitu upeaksi. Sanoisin, että Valkoinen Puu on sellainen idylli ja niin maukas, että 98% pääkaupunkiseudun kahviloista häviää sille. Valkoisella Puulla on kahvila myös Seinäjoella.

Ystäväni on todellinen ulkoilmaihminen ja liikkuu luonnossa aktiivisesti. Luvassa oli parhaita paloja etelä-pohjalaista luontoa ja uimista. Ensimmäiseksi teimme Sirkun ja koirien kanssa suoretken. Maisemat olivat komeat ja suon tuoksu ihana.

 Suolampi

Koirat kävivät välillä juomassa suolammesta 

Ystäväni ottama kihokkikuva

Suon reunassa on hiekkapohjainen reilunkokoinen lampi, jossa kävimme uimassa. Matkalla lammelle söimme mustikoita suoraan puskasta, myös toinen koirista marjastaa itse. Missään ei ollut muita kuin me kaksi, koirat ja lintuja. Iltapäivän kuumuudessa luontokin oli hiljaisimmillaan. Siellä sitten kelluimme äksinä lämpimässä vedessä suolammessa. Sanoisin, että ihanaa luontoluksusta.

Suolampi

Kuoharipullosta huolimatta ponkaisimme seuraavana päivänä reippaasti jatkamaan retkeilyä. Vuorossa oli Pyhävuoren pirunpelto. Pirunpelto on muinaisranta, joka on syntynyt jääkauden aikana. Jäätikön vetäydyttyä yli puolet Suomesta on ollut merenpohjaa. Vesi on kuljettanut erilaisia maa-aineksia ja hionut kiviä. Pirunpeltoja löytyy myös pitkältä sisämaasta. Pyhävuori sijaitsee arviolta 10km päässä Kristiinankaupungista. Minusta nuo jääkauden merkit ovat mielenkiintoisia.

Pyhävuoren pirunpelto on todella kookas

Kierroksemme jatkui Kristiinankaupunkiin. Siellä on hyvin säilynyt vanha puukaupunginosa. Iso osa yli satavuotiaista taloista on asuinkäytössä. Mukulakivikaduilla vallitsee leppoisa ja hiukan unelias tunnelma. Olisin voinut kierrellä katuja, vaikka kuinka kauan, mutta +30 asteen helle verotti voimia. Vanhassa kaupungissa sijaitsee kotimuseo Lebellin kauppiaantalo, joka esittelee elämää 1700-1800 lukujen Kristiinankaupungissa. En hikoilultani kyennyt sisätiloihin :D

random snap

Tämä taitaa olla se Lebellintalo takapihalta kuvattuna

random snap

Mikä piha!!!

Raatihuoneen kellotorni ja Ulrika Eleonoran kirkon kellotapuli

Kristiinankaupungin kaunein rakennus on ehdottomasti Ulrika Eleonoran kirkko. Punainen puukirkko on supersuloinen. Se on auki yleisölle ja sisätilatkin ovat syötävän suloiset. Kävimme koeistumassa herrasväen "karsinoita" kirkkosalissa ja hetken aikaa elin kuvitelmissani vuotta 1700 jolloin kirkko valmistui.

Ulrika Eleonoran kirkon pääty, takana pilkistää vinossa oleva torni

Kirkkosali

Oli ihanaa vierailla ystävälläni ja kokea hänen esittelemänään Etelä-Pohjanmaan helmiä. Hienoja paikkoja! Minusta kannattaa lähteä tutustumaan alueeseen. Etelä-Pohjanmaalla voi myös hankkia aivan unohtumattoman ja hullun saunakokemuksen Kammikylässä. Ystäväni järjesti siellä viime kesänä naisten saunaillan.