4. kesäkuuta 2020

Kaikuja kepposelämästä - kuinka kastella tv-taso

Viikolla oli sellainen sattumus, josta tuli mieleen elävästi poikien pikkulapsivuodet. Silloin sattui ja tapahtui melkein jatkuvalla syötöllä. Porukalla pojat ratsasivat kaapit ja söivät herkut salaa pöydän alla. Sieraimeen on lipsahtanut ksylitolpastilli sekä erinäisiä pikkuleluja. On teipattu ja tikattu pieniä vammoja ja yksi kipsikin on tarvittu. Vesipyssyjä on yritetty täyttää sekä mehulla että pissalla. Kaikki hölmöilythän olivat vaan pikkukepposia ;)

Kepposet ja muut hölmöilyt ovan muuttaneet muotoaan ja harventuneet todella paljon. Tämän päivän hölmöilyt ovat kadonneita tavaroita, tekemättömiä läksyjä ja liikuntatunteja ilman liikkakamoja ja eväsretkiä ilman eväitä. Tällä viikolla siis palasimme hetkellisesti vanhaan kunnon kepposaikaan.

Hölmyilyn kohteeksi joutui uusi tv-taso jo ennenkuin saimme sen käyttöön. Olen etsinyt pitkään tasan 150cm leveää ruskeaa tv-tasoa. Melkein vuoden jälkeen yllättäen Ikeaan tuli tv-taso, joka ei aivan vastannut vaatimuksia, mutta joka voisi jotenkin istua kirjahyllyjemme väliin. Pahaksi onneksi tv-tason syvyys ei ole riittävä, jotta siihen mahtuisi Hra Kepposen hankkima soundbar. Koska Ikean tv-taso oli kuitenkin ainoa vuoden aikana löytynyt kelvollinen ratkaisu, päätin tuunata sen meille sopivaksi. Hankin Bauhausista toisen tason, jonka ruuvasin kiinni Ikean tv-tasoon. Harmillisesti Bauhausista ei löytynyt suoraan sopivan väristä tasoa, joten jouduin sävytyshommiin.

Sävytin ensimmäisen kerroksen pihalla hajuhaittojen vuoksi. Tv-taso oli vielä pihalla kuivamassa, kun keskimmäiselle tuli kaveri kylään pelaamaan korttipeliä lasiterassillemme. Juuri ennen kaverin tuloa muistutin poikaa, että taso on vielä märkä ja siihen ei saa missään nimessään nimessä koskea. Pyysin poikaa sanomaan asiasta ystävälleenkin.

Ensimmäinen käsittelykerta takana päin - vettä odotellessa

Korttipeli käynnistyi mukavasti ja minä tein ilman häiriötä etätöitä. Yhtäkkiä huomasin, että meidän olohuoneen ikkuna oli märkä vaikka ulkona paistoi kirkkaasti. Keskimmäinen oli saanut huippuidean leikkiä puutarhaletkulla ja kastella sekä itsensä että kaverinsa. Sekä tietenkin sen uuden tv-tason. Voi pölhöläispoikani, mitä menit tekemään! Hätäpäissäni aloin pyyhkimään vettä pois talouspaperilla. Kun suurimmat vedet oli pyyhitty, tajusin että minäkin olen hölmöilemässä. Tv-tason tahmeaan pintaa jää talouspaperista nukkaa. Tilanne vain pahentui.

Noh, erinäisten pyyhintä- ja uudellenkäsittely-yritysten jälkeen tv-taso on saatu ihan kivaan kuosiin. Todettiin, että eihän siitä tv-tason kannesta näy paljoakaan, kun päälle tulee telkkari ja se soundbar. No stress. Noin muuten minusta tuunaus on minusta ihan sen näköinen kuin isompi kansi kuuluisi kalusteeseen.


Kyllähän sitä nyt joka kesään joku pikku keppostelu pitää osua :D

10 kommenttia:

  1. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu lapsiperheissä:) Tosi kivalta kyllä tuo tv.taso näyttää! Kauniita kesäpäiviä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkkaiden poikien kanssa sattuu ja tapahtuu :D Se kasvattaa äitiä hyvin, ihan kaikesta ei jaksa ottaa minkäänlaisia kierroksia ja moni asia on helposti korjattavissa :D :D

      Kiitos samoin - ihania kesäpäiviä sinulle!

      Poista
  2. on kyllä hyvännäköinen taso! (ja terassin verhot myös, ihanat!)

    Luulisi, että keppostelu vähän vähenisi kun nuoriso kasvaa, ehkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Onhan tuo keppostelu ja muu hölmöily vähentynyt hurjasti, mutta saas nähdä milloin se loppuu kokonaan? Vai loppuuko :D

      Poista
  3. Hehe eli normipäivä siellä. Juu kun on lapsia, eläimiä ja kyllä meitä kömpelöitä aikuisiakin, niin sattuu ja tapahtuu. Kivaa viikonloppua teille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin, että aivot jatkavat kehittymistään noin 25 ikävuoteen saakka. Että ehkä tässä on vielä toivoa, kun hölmöilyjen määrä on kuitenkin ollut rajussa laskussa. Mutta vielä sattuu ja tapahtuu.

      Kiitos samoin - kivaa viikonloppua!

      Poista
  4. On niin onnistunut tuunaus, että minä en edes aluksi tajunnut, mitä oikein olit tuunannut. :-D En siis tajunnut, että tuo leveämpi taso ei kuulukaan tuohon pöytään.

    Näin sivullisena voisi ajatella, että poikien kepposteluja olisi joskus suorastaan ikävä, mutta ei taida olla näin...? ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edestä päin katsottuna minusta tv-taso on parempi isommalla kannella. Jos tilaan olisi mahtunut enemmän leveyttä kuin se 150cm, niin olisin laittanut kannen siitäkin suunnasta vähän ylitse. Meidän perheeseen lisäkansi on varmaan muutenkin tarpeen. Ikean levy on niin helppoista materiaalia, että siihen tuli jälkiä siitä, että oli auton takakontissa.

      Minulla on usein ikävä pikkulapsivaihetta ja kuinka hauskoja (ja toki raskaitakin) pojat silloin olivat. Jälkikäteen monet heidän toilailunsa naurattavat. Pojat ovat jo sen verran isoja, että keppos- ja pölhöilytahdin kuuluukin hiipua. Minä en kestäisi 13- tai 15-vuotiasta, joka käyttäytyy jatkuvasti kuin 5-vuotias :D :D :D

      Poista
  5. Kiitos nauruista ...ja anteeksi. Tuli myös poikien omat kepposet mieleen....Ja on ollut paljon niitä päiviä, jolloin on ilmassa huutoa, painintaa, urpoilua, riitoja, älämölöä, ei-sanoja, en mä jaksa auttaa-lausahduksia. Kiusaamista, kiusaamista, kiusaamista ja toisen ärsyttämistä. Veljesrakkautta sanan oikeassa merkityksessä.

    Onneksi ne kasvaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä päiviin mahtuu kaikenlaista tapahtumaa ja tunnelmaa :D

      Kivaa alkavaa uutta viikkoa!

      Poista