Hyvästi Vaari

Vaarin hienosti alkanut toipuminen katkesi yllättäen. 

Vaari ehti olla sairaalassa hyvin pirteä ja kognitiiviset kyvyt palautuivat hyvin.  Sunnuntaiaamuna hän vielä oli pyytänyt hoitajaa auttamaan kännykkänsä kanssa. Sitten tapahtui jotain eikä vaari enää puhunut kuin muutaman sanan tai puristi kättä vastaukseksi. Sairaalalääkäri teki vielä saman iltana Vaarille saattohoitopäätöksen, keuhkokuumeen annetaan viedä vaari ja hoito keskittyy kipujen poistamiseen ja olon tekemiseen mahdollisimman hyväksi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa kotona välillä nukkumassa vähän, muuten olimme Vaarin luona sairaalassa. Aluksi tuntui aivan käsittämättömältä, että rauhallisesti nukkuva ja vienosti kuorsaava Vaari, joka näytti ihan samalta kuin ennenkin, ei selviäisi. Reilu kolme vuorokautta saattohoidossa antoi aikaa minun mielelleni sopeutua tulevaan. Ehdin itkeä monet itkut ja jutella monet jutut.

Pojat ehtivät kaikki nähdä vaarin sairaalassa hyvää vauhtia toipumassa sekä käydä vielä jättämässä hyvästinsä sen jälkeen. Serkkuni ajoivat Vaarin pikkuveljen sairaalaan jättämään hyvästit. Silloin vaari vielä hetkeksi heräsi ja tiesi, että olimme kokoontuneet isommalla porukalla hänen luokseen.

Terveydenhuollon ammattilaiset ennustivat vaarille jo 60-vuotispäivistä alkaen lyhyehköä loppuelämää. Sydämen verisuonia pallolaajenettiin ja samoin alaraajojen laskimoita, Vaarille tehtiin ohitusleikkaus ja hän kävi lävitse raskaat syöpähoidot leikkausesta sytostaatteihin. Liikuntakyvyn vei vuonna 2017 murtunut jalka. Päästään Vaari oli skarppi ihan loppuun saakka. Tänä kesänä Vaari sai valmiiksi yli 100 sivun tekstin sukumme historiasta. Kuvat oli tarkoitus liittää vaarin kirjoitukseen minun kesälomallani. Teen parhaani projektin loppuun saattamisessa.

Vaari eli 89-vuotiaaksi. Suru hänen lähdöstään on syvä, mutta samaan aikaan tunnen kiitollisuutta. Vaari sai elää pitkän, onnellisen ja mielenkiintoisen elämän. Hän oli loppuun saakka henkisesti pirteä ja seurasi maailman menoa ja hoiti asiansa itse. Hän eli meidän perheemme mukana arjessa ja juhlassa.

Vaari on parin viime vuoden aikana puhunut voimien rajusta vähenemisestä sekä elämänhalun vähenemisestä. Hän valmistautui lähtöön ja valmisteli myös minua siihen. Minä kehittelin projekteja, odotettavia juhlia ja virstanpylväitä, vireyden ja elämänhalun ylläpitoon. 

Vaari toivoi nopeaa lähtöä suoraan omasta kodista. Tunnen kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että Vaari sai toivomansa lähdön. Olen kiitollinen myös siitä, että meillä oli mahdollisuus jättää hyvästit Vaarille ja viettää yhdessä hänen viimeiset vuorokautensa. Vaarin saattohoito toteutettiin hyvin, kiitos siitä Peijas AKOS1. 

Vaarin lähipiiri ehti kutistua hyvin pieneksi. Ennen sotaa syntyneistä miehistä harva elää melkein 90-vuotiaaksi. Vaarin piirin pienuus tuntui hieman raskaalta ja surulliselta asialta. Voimaa, lohtua ja toisen näkökulman asiaan tarjosi se, kuinka paljon minä ja perheeni olemme saaneet tukea ystäviltämme. Niin moni on sanonut minulle, että kaikkihan tietävät kuinka tärkeä isäsi oli sinulle ja sinä isällesi. Isäni oli suurin kannustaja elämässäni.

Suru ja ikävät tulevat aaltoina. Niiden jälkeen mieleen tulee kiitollisuus. Kiitos isä kaikesta.