26. helmikuuta 2025

Upea, mutta hieman homeinen, lomaresortti Grenadassa

Hopeahäämatkamme ykköskohde oli Barbados ja kakkoskohde oli Grenada. Grenada valikoitui toiseksi kohteeksi vedenalaisen patsaspuiston vuoksi. Hra Kepponen hieman mutisi, että moisesta paikasta toiseen säntäilystä aiheutuu hirveästi vaivaa ja tokihan matkabudjettikin kasvaa. Grenadan hotellihinnat olivat selvästi Barbadosta halvemmat ja Hra Kepposta miellyttääkseni valitsin meille todella kivalta näyttävän All Inclusive hotellin ja lupasin, että patsaspuistosnorklailun lisäksi voidaan pysytellä hotellin alueella ja rentoilla ja uida. Näillä suunnitelmilla sekä vähäisillä tiedoilla lähdimme kohti Grenadaa.

Jo lentokoneen ikkunasta katseltuna meitä odottikin aika erilainen saari verrattuna Babradokseen. Grenada on mäkistä ja hurjan vehreää.


Grenada yläilmoista katseltuna

Saavuimme jo aamusta hotellillemme Royalton Grenadaan. Jätimme tavarat säilytykseen ja lähdimme heti nauttimaan hotellin rannasta ja katselemaan hieman ympärillemme. Hotellilla on jättimäinen tontti, jossa on mm. iso tekojärvi. Koko tontti oli niin vihreä, vehreä ja kauniisti hoidettu. Hotellihuoneita on useassa eri rakennuksessa.


Hotellissa oli paljon tälläistä osittain ulos avointa sisätilaa

Päivittäiset sadekuurot pitivät ympäristön vehreänä


Joka puolella oli niin kaunista

Tekojärvellä oli puu täynnä valkoisia lintuja


Hotellin ranta oli. Osa ihmisistä tykkää oleskella baarien ja altaiden lähettyvillä, joten rannalla oli myös hyvin rauhallista. Isot puut tarjosivat kivasti varjoa.



Pitihän sitä tutustua drinkkivalikoimaan, joka muuten oli varsin hyvä


Iltapäivällä saimme hotellinhuoneemme. Olin maksanut näköalasta ja hieman jo jännittikin, että millainen se mahtaisi olla. Näköala ihastutti.

Näiden näkymien äärellä parvekkeella olisi kiva lukea kirjaa ja ehkä nauttia lasillinen viiniä

Huone oli siivottu jollain voimakkaan tuoksuisella puhdistusaineella ja ilmastointi oli päällä varsin kovalla puhalluksella. Aloin heti epäilemään, ettei tässä nyt piiloteltaisi jotakin. Laitoimme ilmastointia pienemmälle ja menimme käymään kahvilassa. Palatessamme oli selvää, että puhdistusaineella ja puhalluksella peiteltiin erittäin selvää homeen hajua. Otin heti allergialääkkeen. Vartin päästä alkoi yskiminen. Oli aivan selvää, että en voisi jäädä tuohon huoneeseen. Epäilin, että en voisi välttämättä majoittua missään saman rakennuksen huoneessa. Lähdimme selvittelemään asiaa respan kanssa. He pyysivät meitä menemään illalliselle ja yrittävät sillä välin löytää meille huoneen toisesta rakennuksesta. Uusi huone löytyi, maksettu merinäköala jäi meidän tappioksemme ja bonuksena saimme rutkasti lisää käveltäviä rappusia. Tästä olisi voinut jäädä ehkä vähän paha mieli, mutta pääasia oli kuitenkin se, että pääsin pois homeisesta huoneesta. Meidän häämatkallammekin oli hotellihuoneessamme sellaista ummehtunutta kellarin hajua, mutta silloin se ei aiheuttanut mitään terveysongelmia. Aika paljon olen ollut eri hotelleissa ja vastaan on aina välillä sattunut tunkkaisiakin huoneita. Tämä kokemus meni top-3. Englannissa Bathissa jouduin myöskin vaihtamaan hotellihuonetta, se vaihto ei sujunut hyvässä hengessä. Irlannissa aamulla heräsin ääni painuksissa ja silmät todella punaisina hotellihuoneen jäljiltä. Siitä sitten vaan päiväksi asiakkaalle ihan sen oloisena, että olisin vetänyt baarikierroksen edellisenä iltana.

Tälläinen oli sitten uusi näköala uudesta huoneesta. En jaksanut enää alkaa vääntämään, että kuinka meille korvataan maksettu näköala

Ruoka oli aika keskinkertaista. Parasta oli aamiainen ja kahvila. Kahvilasta tosin aika usein oli moni juttu loppu, mutta siellä oli aina jotain hyvää pientä makeaa, hyvää kahvia ja jäätelöä. Rantabaarin pikkuannokset olivat myös hyviä.


Aamiaisen kruunasi vastapaistettu lettu, päällä kanelisokeria, kookoshiutaleita ja hedelmiä

Tässä tulee nyt laidasta laitaan juttuja ja seuraavaksi mekkojuttu. Lähtökohtaisesti en käytä mitään mekkoa tai paitaa joka paljastaa vyötärön, koska se on vartaloni paksuin kohta aika tasamitassa lantion kanssa. Tilasin kuvan mekon netistä 2021 ja unohdin palauttaa. Olen sovittanut sitä paristi vuoteen ja aina ilman vyötä ja Hra Kepponenkin on ollut sitä mieltä, että laita mekko takaisin kaappiin. Tällä kertaa sovitinkin sitä vyön kanssa ja sehän näyttää ihan käytettävältä. Aion ottaa tästä nyt opikseni ja kokeilla joskus jatkossakin, että kuolenko kauhusta, jos vyötäröni ei olekaan piilossa. Palauttamisesta otin jo heti taas opikseni.

Kolmen ja puolen vuoden kaapissa hilloamisen jälkeen tämä mekko pääsi vihdoin käyttöön

Mekosta sitten Grenadan eläimiin, Iltaisin Grenadassa alkoi kuulua pusikoista kovaääninen piipitys. Ajattelin, että onko se joku hyönteinen. Ääntä piti sammakot. Kovasti yritin nähdä edes pienen vilauksen näistä kovaäänisistä sammakoista, mutta pysyivät piilossa. Allaolevasta klipistä kuulet minkälaista ääntä sammakot pitivät.


Lintubongausten lisäksi bongasin myös paikallisen mangustilajikkeen. Kuvaa en ehtinyt saamaan siitä, mutta netistä löytyi.


Jos homeongelma ei olisi ratkennut, niin olisi ollut aika katastrofiloma. Se voisi olla mahdollista, että kaikki huoneet haisevat homeelta. Kuumiin ja kosteisiin maihin matkustaessa kannattaa olla allergialääkkeitä mukana, jos on yhtään riskiä, että home aiheuttaa ongelmia. Vieno kellarin tuoksu oli myös toisessa Barbadoksen hotellissamme, mutta siellä en tarvinnut edes allergialääkettä.

Kaikkiaan Grenadan hotellista jäi kuitenkin varsin positiiviset muistot. Sängyt olivat niin ihanan pehmeät, hotellin alue niin kauniisti hoidettu ja se ranta oli niin ihana. Kaikkiaan kakkoskohteen yhdistäminen reissuun toimi erinomaisesti ja ainakin minulle Grenadasta tulikin se ykköskohde.





Hääpäivämatkan teemaan liittyen yritimme ottaa söpöisiä yhteiskuvia meistä meressä. Se ei ole lainkaan helppoa keski-ikäisille. Etenkään kun kuvat on otettu vesitiiviillä pokkarilla, jolla selfietä ottaessa ei näe mitä kuvaa.


Grenada 01/25. Melkein 25v aviossa ja melkein 30v yhdessä


Puolet ajasta näytimme oikeasti tältä :D

Grenadan vehreä luonto kiinnosti meitä niin paljon, että vastoin suunnitelmiamme ponnistimme vielä lähtöpäivänä retkelle. Se oli aika näppärä järjestely. Otimme yksityisretken ja matkatavarat mukaan iltapäivällä ja retki päättyi suoraan lentokentälle. Retkestä tuli varsin mieleenpainuva, koska uskaltauduimme kontaktiin apinan kanssa. Mutta siitä lisää vielä myöhemmin.

25v hääpäivämatkan aiemmat postaukset:

23. helmikuuta 2025

Flunssaviikko ja helmikuun iloja

Blogissa on ollut hiljaista enkä ole jaksanut vierailla muidenkaan blogeissa. Kuten moni muukin, niin meidänkin perheemme sai aivan järkyttävän flunssan. Olemme kaikki olleet kipeinä. Hirveä limainen yskä, järkyttävä räkä, muutaman päivän kuume ja ihan käsittämätön voimattomuus on pitänyt minut viikon petipotilaana.

Ennen sairastumista töissä fasilitoin kahden päivän suunnitteluworkshoppia ja sillä viikolla meni melkein koko viikko meni valmistautumiseen ja workshoppiin. Kun ehkäpä jo huomenna eli maanantaina aloitan työt, niin rästissä on kahden viikon hommat. Melkein tässä jo harkitsen, että olisiko syytä kuitenkin lähteä vinkumaan lisää sairauslomaa työpaikkalääkäriltä, että saisin kuntoani ylös. Tänään olin n. 15min jaloillani ja sen jälkeen pitikin ottaa päikkärit. En tiedä, että kuinka jaksan tehdä töitä ensi viikolla. Mutta ehkä täytyy ensin kokeilla, että jos vaikka jaksaisinkin.

Meillä meni siis koko hiihtolomaviikko sairastaessa tai toipuessa. Keskimmäinen parani sen verran, että pääsi käymään tyttöystävällään. Suunnitelmana oli käydä Messillässä ja ehkä Vihti-Skissä laskettelemassa ja jossain kivassa ravintolassa lounaalla. Kaikki jäi tekemättä. Ennen lomaa vähän sorruin harmittelemaan, että hiihtolomasuunnitelmamme olivat aika vaisut. Että vaan lähinyppylällä laskettelua ja lounastamista. Sairasviikolla olisin ollut niin onnellinen, jos olisin edes jaksanut ulkoilla auringonpaisteessa. 

Ennen kun sairausputkemme aukesi, ehdimme käydä katsomassa meidän keskimmäisen vanhojen tansseja. Tämä oli toinen kerta, kun hän tanssi vanhat. Viime vuonna lukion ekaluokkalaisena hän tanssi isosensa parina. Viimevuotisissa jatkobileissä alkoi jo ensimmäiset parinjakomarkkinat vuoden päähän ja poikani tuli heti välitetyksi :) Kiva oli päästä katsomaan uudestaan tansseja ja sitä nuoruuden riemua.


Jopas oli pariksi tullut kaunis nuori neito



Aika lämmintä hommaa näyttää olleen tuo frakkipäällä tanssiminen

Toinen helmikuun piristysruike oli kun saimme Ilonan kanssa sovittua aamiaistreffit Cafe Engeliin. Treffiaamuksi sattui vielä ihanan aurinkoinen päivä!

Taivas oli upean sininen ja suurkirkko hohti auringonpaisteessa

Ilona sai meille ikkunapöydänkin


Aamiaislautaset taisivat olla hinnaltaa 17,8€ ja minä maksoin 1€ lisää, jotta sain annokseen kuuluvan suodatinkahvin vaihdettua latteen. Annokseen kuului ihanan rapeakuorinen sämpylä, kinkkua, juustoa, pala brie-juustoa, kurkkua, tomaattia, kananmuna ja hedelmäviipaleita. Oikein mukava ja maukas setti. Appelsiinimehun vaihtaminen muuhun mehuun onnistui sekin sujuvasti. 


Kaikissa kuvissa minusta näkyy uusi mekkoni. Olen siitä kirjoitellutkin, että ostan nykyisin todella vähän vaatteita. Nekin vähät mielelläni jostain tarjouksesta. Moni on lähtenyt mukaan viiden vaatteet ostovuosihaasteeseen. Minä en uskalla haastaa itseäni siihen, kun olen viimeiset viisi vuotta ostanut sellaista  about 10-15 vaatetta+kenkäparia. Ensi kesänä on pakko täydentään lyhythihaisten paitojen ja caprien määrää. Uuden mekkoni on valmistanut Nakoa. Minun piti ostaa Nakoalta ihan täyteen hintaan aivan toinen mekko, mutta olin hidas ja kokoni myytiin loppuun. Otin sitten myöhemmin tälläisen tarjousmekon, jota ajattelin enimmäkseen toimistokäyttöön. Ostin siis netistä. Olin varsin positiivisesti yllättynyt trikookankaan laadusta, saumojen laadusta sekä siitä, että mekon kappaleet on leikattu aivan langansuunnan mukaisesti. 

Toimistolla pyysin meidän assaria ottamaan pikaisen räpsyn uudesta mekostani kavereilleni. Assari ei ole oppinut vielä, että keski-ikäiset kuvataan aina yläviistosta :) Toivon mekolle monia käyttövuosia.

Ystävänpäiväaamuna minua odotti ruokapöydällä kukat ja pienet herkut. Hra Kepponen ihanasti muistaa minua aina ystävänpäivänä. Minä olen sitten usein puolestani laittanut jotain vähän parempaa ruokaa tai leiponut. Tänä vuonna en jaksanut, koska työt verottivat voimiani. Tilasimme sitten koko jengille pizzat kotiin ystävänpäivän kunniaksi.



Toivottavasti ehdin vielä tänään lueskelemaan blogeja ja toivottavasti voimia riittää työviikkoon.

Onko flunssa iskenyt sinuun tai perheeseesi?

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! Pysykää terveinä!

14. helmikuuta 2025

Hiihtolomavinkki: Puotilan taikatalvi on auki entistä hienompana!

Pääkaupunkiseudulle sateli tänään sentin verran lunta. Sillä ei vielä talvisiin puuhiin hiihtolomaviikolla päästä. Minulla onkin erinomainen menovinkki hiihtolomaan ja se on Puotilan kartanon taikatalvi.

Kävin ihastumassa Puotilan kartanon taikatalveen ennen joulua ystäväni Marjon kanssa. Loppiaisena joulu raivattiin pois ja tilalle tuli uusia valoelämyksiä. Meitä jäi Marjon kanssa kutkuttelemaan, että mitä kaikkea uutta taikatalveen tulekaan ja menimme paikan päälle uudestaan. Marjon hienoon postaukseen pääset *tästä*.

Uusintavierailu oli todellakin kannattava! Taikatalvesta oli tullut entistä näyttävämpi ja värikkäämpi. Olimme Marjon kanssa molemmat suorastaan haltioituneita. Osa valoelementeistä on vuorovaikutteisia, niihin voi vaikuttaa ainakin liikkumalla, koskettamalla, astumalla, istumalla, rummuttamalla ja jopa keinumalla valolaitteella. Hauskaa ihmeteltävää myös pienemmillekin lapsille ja toki myös aikuisille!

Minuun vetosi tällä kertaa erityisesti komeat ja värikkäät valotunnelit, jättiläispuu, isot sävyjä vaihtavat lehtipuut ja kirsikat. Se värien loisto oli niin ihanaa, etten meinaa edes osata valita kuvia tähän postaukseen. Kannattaa mennä!

Puotilan kartanon taikatalvi on avoinna 2.3.2025 saakka.
ti-su  17-21:30
Aikuiset 12€ /hlö, perhelipulla 2 aikuista ja max kolme 2-17 vuotiasta.

Näistä värivalotunneleista pidin erityisen paljon

Upean tunnelin päässä siintää kimalteleva meri ja vihreänä hohtavat palmut!


Valotunnelin päästä pilkottava meri näyttää näin ihanalta. Siellä on jos jonkinmoista merenelävää ja lintua ihasteltavaksi.

Snorklatessa en ole ikinä nähnyt merihevosta. Sen kyllä haluaisin vielä kokea. Puotilan taikatalvessa sekin on mahdollista.


Valotunnelit olivat lempparini, mutta kovin kauas niistä ei jäänyt jättipuu pitkine juurineen, joka sykki eri väreissä. Sillä oli hurjasti kokoa ja näköä.

Marjo sanoi, että hänen suosikkinsa oli punaiset juuret

Minun suosikkini oli siniset juuret.


Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin kirsikankukat nousivat myös suosikeiksini. Tammikuussa Hesari raportoi sellaisesta kauhistuksesta kuin, että urakoitsija tuhosi vääränlaisella leikkauksella Roihuvuoren kirsikkapuiston kukinnan vuosiksi eteenpäin https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010979117.html. Ehdin jo miettiä, että miten olisi kirsikkavalopuisto?



Alueelle jolla oli kukkia ja sieniä oli tullut myöskin vielä täydennystä. Ensimmäisellä vierailulla suosikkini olivat valokukat ja sinnekin oli tullut taustalle vielä lisää valoja.

Ensimmäisen vierailuni suosikkeja


Oma perheeni ei ole käynyt Puotilan Taikatalvessa vielä kertaakaan ja siksihän mietin, että pitäisikö minun mennä vielä kerran sinne.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!


9. helmikuuta 2025

Grenadan vedenalainen patsaspuisto

Barbadoksen lisäksi halusin kokea jonkun toisenkin Karabian saaren 25v häämatkallamme. Olin jo valitsemassa ihan muuta kohdetta, kun muistin, että Repolainen oli joskus kirjoittanut olleensa Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa. Eipä muuta kuin uudet googlaukset ja tutkimaan, että miten Grenada yhdistyisi Barbadokseen. Booking.com alkoi tyrkyttämään minulle hienoa All Inclusive hotelliakin. Niiden hinnat olivat Barbadoksella ihan pilvissä ja arvostelut sellaista seiskan tasoa. Hra Kepponen tuumasi hotelliesittelystä, että ollaan nyt ainakin päivä pidempään Grenadalla, niin ehditään nautiskelemaan hotellista. Kaikki muu tutustuminen Grenadasta jäi tekemättä - hyvä hotelli ja vedenalainen patsaspuisto ratkaisivat asian.

Molinere bay underwater sculpture park on rakennettu vuonna 2006 ja se väittää olevansa maailman ensimmäinen vedenalainen patsaspuisto. Vastaavia patsaspuistoja on tehty Karibialle lisää Bahamalle ja St. Maartenille sekä Maleasian Langkawille. Myös erittäin isokoisia Jeesus-patsaita on upotettu muutamia veteen. Yhden niistä näin Floridassa Key Largosta tekemällämme snorklausretkellä. Ensimmäinen kolmes Christ of the Abyss patsaista on upotettuna Italiassa San Fruttuosassa. Toinen sijaitsee rannalla Grenadassa ja se tuli bongattua ja kolmas siis Floridassa meressä.

Grenadan vedenalaisessa patsaspuistossa on yli 60 teosta meressä. Niitä pääsee katsomaan sukeltaen, snorklaten tai lasipohjaveneestä. Me ostimme Viatorin kautta snorklausretken. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta ei onneksi tungosta. Snorklauksemme aikana näkyvyys alkoi heikentymään. Retkellä ei myöskään ollut saatavilla räpylöitä, mikä jäi hieman harmittelemaan. Olen niin tottunut sukeltamaan räpylöillä, että ilman niitä en päässyt alaspäin juuri lainkaan. Kuvamateriaali jäi näistä syistä aika kehnoksi. Olen yrittänyt jälkikäsittelyllä parannella kuvien laatua.

Sitten niihin patsaskuviin

Suosikkini on Vicissitudes-teos, jossa ympyrässä seisoo 26 luonnollisen kokoista lapsihahmoa. Taitelija Jason deCaires Taylorilta meni puoli vuotta patsaiden valmistamiseen ja 15000kg kuivabetonia.



Patsaiden täytyy kestää virtauksia ja ne on pitänyt tukea ja kiinnittää hyvin

Seuraava suosikkini oli The Lost Correspondent eli mies ja kirjoituskone syvyyksissä.



Sitten vielä muutamia muita patsaita



Kilppari bongattu! Tälläistä kilpparia en ollutkaan aikaisemmin nähnyt.

Tässä olen kuvannut itseni merenneidon kanssa. Kuvaan ei mahtunut muuta kuin varpaani.


Retki jatkui Flamingo baylle evästauolle sekä snorklaamaan lisää. Opas/kuljettaja jäi tällä pysähdyksellä veneeseen ja antoi minulle räpylänsä. Flamingo bay oli ihan kiva snorklauskohde, mutta joku hirmumyrsky tappoi siellä korallit ja toipumista ei minusta juurikaa näy. Se oli surullista.

Näin muutamia yksittäisiä koralliryppäitä


Tätä pitää hetki katsella että hahmottuu minkälaisen kalaparven aalto kippasi kallioiden ylitse päälleni. Tämä oli ihan kyseisen lahden paras juttu

Tässä näkyy myös pikkukalojen määrää vaikka parvi on vähän jo hajoamaan päin


Karibian meressä olen snorklannut Meksikossa, Floridassa, Kuubassa, Barbadoksella ja Grenadassa. Tokihan saman maan kohteet voivat erota paljonkin toisistaan, mutta kalojen ja korallien määrältä osalta selkeästi paras oli Floridan John Pennekamp Coral Reef State Park, Meksiko ei paljoa hävinnyt Floridalle.

Tällä lomalla sain snorklata ihanan paljon. Lomamatka oli sellainen kompromissi, koska Hra Kepponen ei halunnut lähteä kohteeseen, jossa vain snorklataan, syödään ja nukutaan. Kahden snorklausretken lisäksi snorklailin paljon toisen Barbadoksen hotellin rannalla. Grenadan hotellin rannallakin olisi voinut snorklata, mutta piti maistella AI:n drinkkilistaa hieman snorklauksen kustannuksella. Snorklaushaaveita minulla riittää. Edelleen päälimmäisenä on delfiinien bongaus snorklaten ja sardine run, jossa bongataan jättimäisiä pikkukalojen parvia ja niiden perässä kulkevia isompia petokaloja. Nyt juuri ei ole sellaista poltetta, että pitäisi päästä seuraavalla lomalla snorklaamaan. Toivottavasti parin vuoden päästä voisin taas panostaa lomakohteeseen, jossa on kiva snorklata. 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!