31. toukokuuta 2020

Terassit kesäkuntoon

Pihamme ja terassimme ovat olleet muutaman vuoden aika vähäisellä käytöllä ja hoidolla. Toukokuussa olen yleensä pysytellyt koivuallergian takia sisätiloissa, kesäkuun viikonloput ovat kuluneet erilaisissa riennoissa tai maalaismummolassa ja heinäkuussa olemme lomailleet kodin ulkopuolella. Nyt edessä on suurimmaksi osaksi sitä samaa kuin on takanakin eli kotona oleskelua.

Kuten moni muukin, olen saanut inspiraation pihan ja terassien kohennukseen. Helatorstaina minulla oli pitkä viikonloppuvapaa ja to-la meni pihatöissä. Nyt sekä lasitettu terassi että ulkoterassi ovat lähes valmiit. Terasseista tulikin heti perheen uudet lempipaikat.


Terassin matto oli kulunut ja likainen. Se vaihtui uuten samaanlaiseen metritavarana myytävään mattoon. Terassilla olleet puupenkki ja jyhkeät pihatuolit olivat epäkätevät, raskaat ja tilaa vievät. Pihatuolit siirtyvät maalaismummolaan, penkki kierrätykseen ja tilalle hankin valkoiset, keveät ja pinoutuvat muovituolit, joita voi käyttää lisätuoleina. Yli 20-vuotias parvekepöytä pysyy yhä käytössä. Parvekepöydän ruskea pinta peittyy näppärästi uuden vahakangasliinan alle. Pöydän jalat haluan maalata valkoiseksi, mutta se ei ole työlistan kärkipäässä.

Lasitetun terassin ongelmana on se, että aurinkoisella säällä se on kuuma ja aurinko kärventää ruokailijoita. Hankimme yhdelle seinustalle verhot. Jämäkkä puuvillakangas varjostaa mukavasti ja kuosi on ihanan kesäinen.

Yllättävän hyvin pöydän saa varjoon

Pöydän ilme muuttuu pöytäliinalla täysin
Tässä vietämme vaarin toukokuisia synttäreita pullakahvien merkeissä

Pesimme kuopuksen kanssa yhdessä terassilasit

Sitten paljastava kuvapari Ennen ja Jälkeen. Marraskuussa terassimme on tyypillisesti muuttunut varastoksi. Omat ja taloyhtiön säilytystilat ovat sen verran vähäiset, että kaikki pyörät eivät aina mahdu varastoon. Viime vuonna meillä jäi 3 pyörää säilöttäväksi terassille. Kummasti sinne alkaa sitten kertymään yhtä ja toista muutakin säilöttävää. Tänä syksynä saatan päättää fillarointikauden niin ajoissa, että poikien pyörät mahtuvat taloyhtiön kellariin ;)

 Ennen ja Jälkeen

Lasiterassiin yhdistyy pienehkö ulkoterassi. Terassilla on kaasugrilli ja aurinkotuolit. Tuohon talon päätyyn paistaa klo 12-18. Nykyisin terassien trendisävy taitaa olla harmaa, mutta minä sävytin terassin lämpimän ruskeaksi. Hra Kepponen pesi terassin ja poikien kanssa käsittelimme sen puuöljyllä. Päätylaudat odottavat vielä käsittelyä. Käsittelin samalla öljyllä 20 vuotta vanhat kansituolitkin. Haaveilin hetken aikaa uusista, mutta päädyin pitämään vanhat. Aika surkean näköisistä tuoleista tuli ihan siistit. Kovapuukalusteet ovat todella pitkäikäisiä.

Sundeck

Tämän olisi voinut öljytä kahdestikin, mutta kelpaa näin. Olisipa ollut tuolistakin se Ennen kuva

Sitten Ennen ja Jälkeen kuva. Viime vuonna pintakäsittelin terassin värittömällä, minusta ruskea oli selvästi parempi valinta.


Perennapenkki on putsattu ja uusi kate levitetty, ensimmäiset kukat kukkivat jo. Mansikkamaa odottaa vielä uutta katetta. Nurmikon tila on surkea, voikukkaa pukkaa paljon, mutta nurmikon reunat ovat hyvin sammaloituneet. Odotan, että vihrepeukalovaarini kanssa saisimme nurmikon kesäkuun aikana parempaan kuntoon. Nurmikon huoltoa ei helpota se, että taloyhtiön ruohonleikkuri hajosi äskettäin. Nurmikon leikkaus on ollut melkein jokakesäinen ongelma. Taloyhtiön leikkuri on raskas ja vaikea saada käyntiin. Minä ja pojat emme siinä onnistu. Haaveilen kovasti robottileikkurista tai vähintäänkin omasta ruohonleikkurista. Oman leikkurin ongelma on jälleen säilytystilojen niukkuus.

Pätkä perennapenkkiä. Pionit ovat jo hyvässä kasvussa

 Pionien suhteen tavoite on tämä. Näin komeasti pionit kukkivat niinä kesinä, kun olin kotiäitinä

Näitä istutin viime kesänä 3kpl, vain yksi selvisi talvesta

Nämä akileiat ovat kestäviä ja kukkivat vuodesta toiseen. Tuossa niiden paikalla ei ole menestynyt mikään muu.

Vaari teki meille viime kesänä pikkuisen mansikkamaan ja se talvehti hyvin.

Pihalla on edelleen jäätävä määrä hommaa odottamassa. Olen suunnitellut liuskekivialuetta ja uutta näkösuojaa ja nurmikkokin pitäisi saada parempaan kuosiin. Mutta pala kerrallaan. Näissä hommissa parasta on se, että työn tulos näkyy ja paikat eivät ole taas nanosekunnissa huiskin haiskin. Lisäksi tänä kesänä luulisin aikaa riittävän pihahommiinkin.

Aurinkoista sunnuntaita!

26. toukokuuta 2020

Ruokaa ja pihaelämää

Karanteeniajan ilona on ollut ulkoilmaelämä, ruoka ja suklaa. Yleensä toukokuussa koivuallergia on pitänyt minut sisätiloissa täysin, mutta tänä vuonna siitepölymäärät ovat olleet niin pieniä, että oireet ovat pysyneet lääkityksellä hyvin kurissa. Olen ollut omalla pihallamme paljon enemmän kuin ikinä aikaisemmin toukokuussa. Olen myös saanut varsinaisen ulkonurkkien kohennusinspiraation. Helatorstaista lauantaihin tein pelkästään ulkohommia. Kuopuksemme auttoi minua reippaasti ulkohommissa. Sää oli mitä mahtavin ulkohommiin. Lauantaina pihallamme oli niin kuuma, että jouduimme kuopuksen kanssa vilvoittelemaan välillä puutarhaletkun avulla. Vaatutukseksi riitti shortsit ja toppi.

Urakoitavaa riittää vielä, mutta tulostakin näkyy niin hyvin, että se motivoi puurtamaan lisää. Ehkäpä pian pääsen näyttämään teillekin miltä kohennetut ulkotilat näyttävät, mutta ensin tässä pihaelämän ja tietysti ruuan fiilistelyä ;) Nyt jo kivaan käyttökuntoon talven jäljiltä raivattu ja ehostettu lasitettu terassimme on päässyt heti kovaan hyötykäyttöön. Keskimmäisemme pelaa siellä korttipelejä kaverinsa kanssa. Niin on mennyt käsihygieniaopit perille, että pojat pyyhkivät pöydän desinfiointiaineella ja sitten desinfioivat kätensä ennen kuin kumpikaan koskee pelikortteihin.

Pääsiäisenä söimme ensimmäistä kertaa ulkona omalla pihalla, tosin toppatakit päällä. Vaari istui omassa koronakahvilassaan takanamme. Ruokana oli naudanpihvit ja kanttarellikastiketta, lisukkeina perunaa, grillattuja maisseja ja salaatteja. Jopas maistui todella hyvältä!

Perheruokailuista kuvasaldo on yleensä tätä: joko kaikilla on suut täynnä ruokaa tai sitten vain tyhjiä lautasia.

Ennen vappua olimme maalaismummolassa. Avasimme veneilykauden esikoisen vahvalla 300m soudulla. Esikoinen oppi sen, että vanhan soutuveneen ohjautuvuus on olematon, jos sitä soutaa yksin eikä istu keskituhdolla.

Veneilykauden avaus

Maalaismummolassa kukki sinivuokot

Äitienpäiväviikonloppuna tarkenimme syödä pihalla ilman toppatakkeja. Silloin oli huikea auringonpaiste ja pihamme vähätuulisimmassa kohdassa tarkenin istua jopa t-paitasillani. Vaari oli menossa mukana omassa "eristysosiossaan". Grillasimme kasvisnyyttejä, maissia, porsaan grillipihvejä, jotka maistuivat hyvin mehiviltä sekä Pirkan valmiin grillitomaattisetin, jossa oli grillausastia, öljy ja mausteet valmiiksi mukana. Kesän ensimmäiset grilliruuat maistuvat aina niin hyvältä. Vielä säästelen kesän ensimmäisen campign-makkaran syömistä :D

Pojillakin on koronakaranteeni-look

Jopas maistui!

Muistutin poikia paristi äitienpäivästä ja jäin odottelemaan, että muistaako kukaan millään lailla. Onnittelukortit ja itsetehdyt lahjat loistivat poissaolollaan äitienpäiväaamuna. Tilanne korjaantui sillä, että esikoinen kömpi sängystä laittamaan minulle amerikkalaisia pannukakkuja aamiaiseksi. Hra Kepponen puolestaan järjesti ätienpäiväateriaksi bravuuriaan karstalohta (loheen paistetaan kunnon paistopinta kuumalla pannulla), parsaa ja hollandaisekastiketta. 

Äitienpäiväaamiaiseni a la teiniesikoinen

Äitienpäiväateria

Etukäteen ajattelin leipovani karanteeniaikana tavallista enemmän. Hiivaakin metsästimme jokaisella kauppareissulla. Leipomiseni jäi tavallista vähäisemmäksi. Yhdet cookiesit tein kuopuksen kanssa pakastetaikinasta tehtyjen pipareiden lisäksi. Hra Kepponen on paistanut useammat letut.

Lettukahvit pihalla

#supportyourlocal otettiin perheessämme vakavissamme ;) Jouduimme etsimään aukiolevaa ravintolaa, josta voisimme hakea noutoruokaa. Varmaan lähemmäs 90% lähialueen ravintoloista on ollut kiinni. Itiksen kauppakeskuksen thairavintola on yrittänyt sinnitellä bisneksessä ja myynyt takeawayna useita annoksia kaksi yhden hinnalla tai kolmen kahden hinnalla. Olemme syöneet ainakin kerran viikossa thaita. Ihan siihen pisteeseen saakka, että ajatus paneng currysta tai phad thaista tympäisee. Normaalihinnalla samasta paikasta saa myös kelvollista sushia ja sitä olen syönyt pahimpaan sushin himoon. Olemme kokeilleet muitakin ravintoloita sekä yhtä kotiintoimituspalvelua, mutta thaimaalainen nousi suosikiksi sekä maun että hinnan suhteen.

Sushia ja Tom Kha Gai keittoa

Paneng curry

Ainoa suunnitelma, jonka olen tehnyt kesäksi on se, että haluan käydä ravintolassa syömässä. Muuten loma- ja kesäsuunnitelmat ovat hyvin karanteenihenkisiä: kotona ja maalaismummolassa oleskelua lähinnä oman porukan kesken. Poikien kaverivierailut hoituvat valtaosin terassilla tai pihalla. 
 
Kivaa viikkoa!

24. toukokuuta 2020

Slåtmossen on hieno citysuo Jakomäessä

Pääsiäisenä kävin retkeilemässä ex-kolleegani Ilonan kanssa. Etsiskelimme rauhallisempaa ja vähän epätavallisempaa retkikohdetta. Ilona bongasi, että Jakomäessä on suo. Slåttmossen niminen suo on 7,4 hehtaarin luonnosuojelualue Helsingin puolella. Suo jatkuu suojelemattomana Vantaan puolella.

Sovimme, että pysäköimme autot Somerikon tien koirapuiston lähelle. Parkkipaikan löytäminen osoittautui suunniteltua vaikeammaksi. Siihen saattaa olla syynä tieremontti ja urheiluhallien parkkipaikat jäivät jotenkin tietyön varjoon ja siksi huomaamatta. Ilona taisi parkkeerasi Vantaan puolelle huoltoasemalle ja minä S-marketin pihaan. Löysimme toisemme ja pienen haparoinnin jälkeen myös suon.


 Google osoittaa aika hyvin suon oikean paikan

Slåttmossen on ihan ehta ja aito suo. Se tuoksui hurmaavasti suolta. Minulla on rakkaussuhde suohon. Isovanhempieni kesämökki oli isäni hankkimalla tontilla soisen lammen rannalla. Mökki oli pienen mäen rinteessä. Rantaan oli ajettu kuormakaupalla soraa, jotta siinä pystyi oleskelemaan. Mökkirannan vieressä kasvoi suopursut, tupasvillat, juolukat ja variksenmarjat. Vieläkin muistan suon tuoksumaailman ja tietenkin ne loppukesästä löytyneet muutamat ja sitäkin herkullisemmat lakat.

 Suopursusta tulee lapsuus mieleen

Suolla oli hyvin rauhallista. Näimme kolme muuta ulkoilijaa. Pitkospuilla sai siis kävellä rauhassa, nauttia maisemast ja haistella suon tuoksua. Istuimme kaatuneen puun rungolla eväskahveilla auringosta nauttien. Maiseman perusteella olisimme voineet olla vaikka jossain kansallispuistossa. Yksi asia paljasti, että olemme asutuksen lähellä. Porvoonväylältä kantautuu suolle liikenteen huminaa. Minun luontokokemustani liikenteenhumina ei haitannut lainkaan, saahan se citysuo jotenkin poiketakin muista soista.


Kuvasin hieno suota hävyttömän vähän. Tämä oli koronakaranteenin ensimmäinen kerta, kun tapasin ystävääni. Yritimme pitää 2m etäisyyttä ja samalla puhua pulputtaa aika rästiin jääneet kuulumiset. Kannattaa tutustua Slätmosseniin.

Suon reunamilla

Suon vieressä sijaitsee hiekkakuopat. Ne ovat muodostuneet lammiksi ja niitä on yhteensä neljä. Yksi Helsingissä ja loput Vantaalla. Lammet ovat ilmeisesti olleet paikallisten uimapaikkana jo pidempään, vaikka laiturit ja muu infra puuttuu. Uteliaisuudesta kävimme suon jälkeen kiertämässä tuonkin osan alueesta. Vastaamme tuli yksi hieno omatekoinen nuotiopaikka lammen rannalla. Nuotiopaikalla pysäytimme pikkupoikien urakan, jossa kaikki nuotiopaikalle haalitut kivet, istuinlaudat, pöytälevy ja ne pari pihatuolia piti heittää lampeen. Osa hiekkakuoppien alueesta oli sotkuista, roskikset olivat täynnä ja roskia oli pitkin tien viertä. Siistimisellä ja perusinfran parantamisella paikalla olisi mahdollisuus olla kaupunkikeidas ja uimapaikka. Vantaalla kun on krooninen pula uimapaikoista.

Siistimisen lisäksi osa vierailijoista tarvitsisi tietoa, kuinka ulkoilualueilla kuuluu toimia. Siis muutkin kuin alakoululaiset. Jostain paljon eteläisemmästä heimosta oli kaksi autokuntaa lähtenyt hiekkakuopille viettämään pääsiäistä. Kevyen liikenteen väylä on tuossa kohtaa niin leveä, että ulkoilijat olivat karauttaneet autoilla suoraan lammen rannalle. Iltapäivän lepäilyä varten lammen rannalle oli pystytetty teltta. Ruoka kärysi grillissä ja houkuttelevat tuoksut leijuivat pitkälle. Isännät istuivat grillin luona, emännät olivat omissa puuhissaan. Ruuan jälkeen oli ilmeisesti vuorossa vesipiipun pössyttelyä. Availimme hieman keskustelua siitä, että oliko perille tuova reitti tarkoitettu moottoriajoneuvoille, mutta kireäksi muodostuneen tilanteen vuoksi päätimme jatkaa matkaa.  Suositten siis Slåtmossenin suota, mutta hiekkakuoppia en. Hiekkakuoppien alueen siisteys ja käyttö saa minulta lähinnä moitteita.

Autoilijat ulkoilemassa

17. toukokuuta 2020

Siunattu hiljaisuus

Koulut aukesivat.

Kotonamme vallitsi torstaina ja perjantaina siunattu hiljaisuus. Monta tuntia aikaa keskittyä omaan työhön. Ei meteliä, ei riitaa, ei jatkuvia kysymyksiä. Pakko sanoa, että se tuntui varsin hyvältä. Mikä siunattu hiljaisuus!

Siunatulla hiljaisuudella on kääntöpuolensa. Pelko koronan leviämisestä. Hesari on julkaissut tietoja koronatartunnoista per 1000 asukasta. Kolmea viikkoa sitten punaisena hohti Itäkeskus-Marjaniemi alueen postinumero. Siinä on yksi postinumero välissä meidän pientaloalueeseemme. Seuraavassa Hesarin tilastossa alueemme hohti samalla punaisella. Se pisti miettimään, että onko pari viikkoa koulua riskin arvoista.

Ala-asteen koulumme on kamppaillut sisäilmaongelmien kanssa pitkään. Vuosi sitten koulu määrättiin käyttökieltoon. Lapset kulkivat hiihtolomaan saakka busseilla toiseen vähemmän homeiseen kouluun. Hiihtoloman jälkeen lapset pääsivät parakkeihin. Parakkikoulut sopivat epidemia-aikaan minusta erinomaisesti. Oppilasmäärä on puolitettu kahteen eri paikkaan, koska kaikki parakit eivät mahtuneet vanhan koulun alueelle. Parakeiden oppilasmäärää on helpompi porrastaa ja esimerkiksi aulatiloja ja sisäänkäyntejä käyttää pienempi oppilasmäärä. Päätimme lähettää alakoululaiset kouluun. Saman päätöksen olivat tehneet lähes kaikki muutkin vanhemmat.

Teinin palaamisen yläasteelle ratkaise se, että oppilaat viettävät kaikki tunnit samassa luokassa eikä luokkien välisiä jako/yhdistelmätunteja pidetä. Pääosin opetuksesta vastaa luokanvalvoja. Teini on luonnontiede-matematiikkaluokalla, jossa oppilaita on vain 13. Jos esikoinen olisi ollut isolla luokalla, jossa olisi ollut huomattava määrä maahanmuuttajataustaisia oppilaita, olisimme saattaneet päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Onhan se toki epäreilua maahanmuuttajataustaisia oppilaita kohtaan, että vanhemmat suhtautuvat heihin hyvien varoen. Reaktio on ymmärrettävä, koska Helsingin kaupunki on tiedottanut, että esimerkiksi somaliyhteisössä korona on levinnyt selvästi rajummin kuin kuin kantaväestön keskuudessa.

Koulun alkamisessa eniten hämmästytti se, kuinka moni opettaja on jättänyt palaamatta kouluun. Olen aika hämmästynyt siitä, että niin monet opettajat ovat THL:n määrittelemää riskiryhmää (siihen ei riitä verenapainetauti tai diabetes) tai juuri nyt tulikin kahden viikon sairausloma. Alakoulusta on käytännössä esimerkiksi kielten opetus päättynyt. Yläasteelta on matematiikan opetus päättnyt, vaikka tälläisen pätkän jälkeen kertaus olisi tehnyt hyvää. Minunhan on helppo täältä kotitoimistolta huudella, että menkääs nyt vaan kaikki opettajat reippaasti sinne kouluun duuniin. Ihmettelen silti, että miten toteutuu tasa-arvoisuus kun varhaiskasvatuksessa on kaikki toiminnot olleet auki koko karanteenin, mutta kouluasteella voidaan tuosta vaan sanoa, että tämä aine loppui nyt. Että saatte tästä vähän itsetarkastettavia tehtäviä. Tokihan ala-asteella osa opettajista on ollut koulussa pitämässä opetusta paikalla oleville 1-2lk oppilaille. Minua on jäänyt jurppimaan se, että osassa aineista opetustunnit ovat jääneet todella vähäisiksi.

Todella toivon, että koulujen alkaminen ei aiheuta koronapiikkiä. Päätös osallistua paikan päällä opetukseen on perheessämme tehty ja toistaiseksi nautimme sen eduista. Toivon, että hiljaisempi työaika auttaisi minua saamaan työpinoa pienemmäksi. Sen verran käyn hitailla kierroksilla, että melkein joka viikolta on jäänyt jotain rästiin.

Minä heittäydyin hurjaksi ja kävin ulkoilemassa kolmen työkaverini kanssa Pitkäkoskella. Edellisestä Pitkäkosken reissustani oli kulunut vähintään 20 vuotta. Parin metrin turvavälin pitäminen on neljän porukassa liikkuessa vaikeaa, mutta ainakin metrin saimme pidettyä. Olen liikkunut niin vähäisesti, että tuon pitkähkön kävelyreissun jälkeen nivelrikkopolveni olivat arat monta päivää. Kivaa oli! Luonto oli vielä tuolloin todella vaalean vihreää.

Onko sinun perheessäsi peruskoululaisia? Ovatko he palanneet kouluun? Millä fiiliksillä?




12. toukokuuta 2020

Magnolioita ja kirsikankukkia

Viime viikolla oli ihanan aurinkoisia päiviä. Hra Kepponen totesi minun käyvän nykyisin täysin aurinkoenergialla ja hän taitaa olla siinä aivan oikeassa! Olen istuskellut pihanpläntilläni ja käynyt ihailemassa kukkia.

Marjon blogista huomasin, että Torkkelinmäellä kukkii magnoliat. Olen jo pidempään haaveillut näkeväni kukkivan magnolian ja päätin lähteä magnolian bongausretkelle. Olin sen verran myöhään liikkeelle, että aurinko ei enää juuri talojen väliin paistanut, mutta se ei haitannut. Vaalean punaisessa magnoliassa oli hurjan paljon kukkia ja paljon nuppujakin jäljellä. Valkoisessa oli hieman vähemmän kukkia, mutta ne tuoksuivat ihanalta. Mieleen tuli joku vanhan ajan hajuvesi.

Kukkien kauneus ja tuoksu hurmasivat minut täysin!

En ole kummoinen viherpeukalo ja pihan plänttinikin on pieni, mutta haaveiden pihassani kukkisi keväisin valkovuokot, magnolia, omenapuu, pionit ja loppukesällä kypsyisivät pensasmustikat, mansikat ja sitten omenat.







Ajauduimme juttusille toisen kukkabongarin kanssa. Hän kehotti meitä samalla käymään Alppipuistossa ihailemassa kirsikkapuita. Kukkabongari sanoi, että kirsikkapuut kukkivat upeammin kuin vakiopaikassamme Roihuvuoressa ja lisäksi Alppipuistossa oli kuulemma selvästi vähemmän ihmisiä.

Suuntasimme seuraavaksi Alppipuistoon. Kirsikkapuut ovat siellä tosi isoja ja ne olivat täynnä kukkia. Olipas hyvä, että saimme vinkin ja seurasimme sitä!







Kukkabongausreissu onnistui siis erinomaisesti. Ehkä yksi parhaista päivistäni tämän koronakaranteenin aikana!

Iloa ja voimia alkaneeseen viikkoon!

7. toukokuuta 2020

Kun korona vei elämästä värit

Takanani on niin monta viikkoa eristyselämää, että olen mennyt jo laskuissa sekaisin. Elämän perusstruktuurit ovat paikoillaan. Olemme kaikki terveitä, emme ole ilmiriidoissa, työsuhteeni jatkuu ja palkka tulee tilille säännöllisesti. Muistutan itseäni useinkin, että tästä kaikesta on näinä aikoina syytä olla kiitollinen - ja niin olenkin.

Olen perusluonteeltani elämäniloinen ja elämänjanoinen. Koronakaranteeni on tukahduttanut nuo piirteeni. Päivistäni on tullut harmaata massaa. Harmaa massa on latistanut intoani tarttua mihinkään. Olen pystynyt hoitamaan välttämättömimmän ja senkin välillä kehnosti. Se, että istuu viikon samassa yöpaidassa kaikki päivät ja suoriutuu tehtävistään korkeintaan kohtuullisesti, ainoastaan syventää elämän harmautta. Yritän aina välillä rimpuilla tästä irti. Mitä aurinkoisempi on sää, sitä paremmin se onnistuu.

Introvertti puolisoni Hra Kepponen porskuttaa eteenpäin vaikeuksitta. Hän onkin ollut kotitaloutemme tukipilari karanteeniviikkoina. Keskimmäinen poikamme pärjäilee karanteenioloissa kivasti. Hän saa itsenäisesti hoidettua suurimman osan etäkoulustaan. Tosin välillähän hän tekaisee tehtävät äkkiä pois alta, että pääsee kivempiin puuhiin. Ehkä jossain rinnakkaisuniversumissa jaksaisin paneutua valvomaan, että keskimmäinen tekisi tehtävänsä huolellisemmin. Tässä todellisuudessa en jaksa, koska on ne kaksi muutakin lasta.

Teiniesikoiselle, jota olemme pitäneet myöskin hyvin introverttinä, ero kavereista on ollut musertava. Teini on ollut törkeän huonotuulinen ja ei ole pystynyt pitämään sitä sisällään vaan on purkanut sitä etenkin vanhempiinsa, mutta toki myös veljiinsä. Olemme kyllä saaneet kuulla karanteeniaikana henkisestä jälkeenjäämisestämme säännöllisesti. Yritän ymmärtää häntä. Hän on iässä, jossa monet nuoret pitävät vanhempiaan noloina, tiukkiksina, ärsyttävinä jne. ja nyt joutuu viettämään vanhempien kanssa 24/7. Teinin koulunkäynti on vaatinut pakottamista, tietokonekieltoa ja muita sanktioita. Teinillä oli selkeä suunnitelma arvosanojen parantamiseen, mutta se ei nyt tule aivan toteutumaan.

Teini on opastanut kuopusta, kuinka suhtautua oikein etäkouluun. Kuopukselle 5. luokan oppimäärän opittavien asioiden on saksaa lukuunottamatta liian helppo. Kuopuksella olisi paljon muuta opittavaa koulussa kuten läksyistä, kokeista ja omista tavaroista huolehtiminen, ryhmässä toimiminen, uskallus pitää esityksiä, kirjojen lukeminen jne. Teinikin tietää, että kuopukselle oppiaineet ovat helppoja ja teini kertoi kuopukselle, mitä teini tekisi kuopuksen asemassa. Teinin mielestä kuopuksen tarvitsee osallistua kokeisiin ja palauttaa kaikki projektit. Huonompikin projektityö riittää. Niille muutamille etätunneille tarvitsee osallistua. Muuten ei kannata tehdä yhtään mitään. Näillä suorituksilla kuopuksen on mahdotonta jäädä luokalle ja ketä kiinnostaa jotkut ala-asteen numerot, eihän niillä ole mitään merkitystä. Tämän jälkeen kuopuksen motivoiminen koulutehtäviin on ollut tuskaisen vaikeaa. Pikkukundia ei ihan hirveästi ruutukiellotkaan hetkauta, koska ainahan voi nukkua. yli 12 tunnin unilla ja päivälevolla kuluu koronakaranteeni joutuisasti. Lapsi on myös kieltäytynyt kategorisesti ulkoilemasta. Olemme potkineet pojan sentään omalle pihalle istumaan.

Hra Kepponen on hoitanut suurimman osan tarvittavasta valvonnasta, jolla pojat saadaan etäoppitunneilleen ajoissa. Tilanne on kieltämättä kuormittava. Pojat eivät kyllä yhtään ymmärrä, että käyvät koulua itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten.

Meillä töissä on tehty aikamoisen paineen alla jo pidempään töitä. Suomalaisten kollegojen kesken ei vielä näy, että koronakaranteeni olisi vaikuttanut selvästi. Minulla on muutamia saksalaisia kolleegoita, jotka ovat jankkaavia, valittavia sekä reviiritietoisia toimintatavoiltaan. Nyt nuo piirteet ovat tulleet vielä voimakkaimmiksi. Tuntuu, että Saksan tiukemmat koronatoimet tuntuvat ihmisissä. Aikaisemmin nuo jankkaajat ovat kuitenkin jossain vaiheessa taipuneet kuuntelemaan toista osapuolta ja kyllähän he ammattilaisina aina asialliset argumentit ymmärtävät. Nyt tuntuu siltä, että jankkaajien kynnys kuunnella on noussut valtavasti. Olen tunnettu siitä, että työasioissa minua on todella vaikea provosoida ja lähes poikkeuksetta jaksan taivutella muut hakemaan yhteisen ratkaisun. Kyllä nyt ottaa koville! Olen niin maitohapoilla koronasta johtuen, että tunnin jankkaus ja siitä seurannut turhautuminen vie energiani niin, että en välttämättä toivu koko työpäivänä siitä.

Työssäni on se toinenkin puoli, jota kaipaan paljon. Meillä on siellä hyvä, oma porukka, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Todellakin kaipaan noita sosiaalisia kontakteja ja oman porukan yhteishenkeä. Melkein alkoi itkettämään, kun selvisi, että työnantajan nykyisten suunnitelmien mukaan pääsen takaisin työpaikalle joskus syyskuun tienoilla. Ehkä.

Työpaikan sosiaalisen elämän lisäksi kaipaan todella paljon ystäviäni ja mahdollisuutta kokea ja nähdä. Olisi niin ihana matkustaa, jos se vaan voisi tehdä turvallisesti. Nähdä sinisenä hohtava, lämmin meri ja kirkas aurinko. Tuntea etelän lämmin ja pimeä yö. Korvikkeena olen pyörinyt pääkaupunkiseudun vähemmän tunnetuissa luontokohteissa. Isäänikään en ole uskaltanut käydä tapaamassa, vaikka olemmekin viettäneet aika tiukkaa karanteenielämää. Pari kertaa isäni on käynyt meillä koronakahvilassa. Vaari istuu lasitetulla terassilla ja muu perhe istuu pihalla. Kattaus ja tarjoilu tehdään koskematta paljain astioihin tai ruokaan.

Miten sinulla sujuu tämä poikkeusaika?

Yhden hengen koronakahvila odottaa asiakastaan