31. toukokuuta 2022

Australian ruokia osa 1/2

Palaan vielä useamman postauksen verran huhtikuiseen Australian matkaani. Asuin siis suomalaisen ystäväni Marjukan luona Sydneyn vieressä. Ystäväni on hyvä kokki, hänen miehestäänkin on tullut hyvä kokki ja hänen teininsä ovat myös kiinnostuneita ruuasta. Luvassa oli siis hyviä aterioita ystäväni kotona sekä alueen ravintoloissa. Tässä parhaita ja mielenkiintoisimpia herkkupaloja.

Aloitetaan ostereista. Marjukka ja hänen poikansa rakastavat ostereita. Singaporesta kyläilemään tullut Inna rakastaa vielä enemmän ostereita ja ne ovat kuulemma järkyttävän kalliita Singaporessa. Sydney ja Australia rannikkokaupungit ovat yksi parhaista paikoista syödä ostereita ja söimmekin niitä kahdesti. Minä olin tätä ennen syönyt ostereita vain kerran ja ne eivät tehneet mitenkään vaikutusta. Tällä kertaa ostereiden kastikkeet olivat maukkaampia ja pidin pienemmistä Sydney rock ostereista enemmän. Ei niistä vieläkään tullut suurta herkkuani. Ehkäpä sitten kolmannella kerralla.

Tässä kuvaillaan ja astellaan Marjukan kotona ostereita tarjolle. Marjukan suosikkeja ovat pienemmät Sydney rock osterit. Minustakin ne ovat suuhun sopivampia kuin isommat osterit. Osterit myydään kaupan kylmäaltaasta valmiiksi avattuina.

Marjukan tekemällä liemellä höystetyt osterit

Ostereiden lisäksi söimme myös katkarapuja

Alkupalat valmiina. Nam!

Merenelävä alkupalojen jälkeen pääruokana oli pihviä ja itsetehtyjä ranskalaisia. Pihvi melkein suli suussa. Grillauksesta vastaa Marjukan puoliso.
 
Merenelävien ja pihvin jälkeen söimme Pavlovaa. Pavlova on Australian kansallisjälkiruoka. Ilmeisesti se on kehitelty balettitanssija Anna Pavlovan vierailun kunniaksi. Kaupoista saa ostaa valmiita laadukkaita marenkipohjia. Marjukan teinit kipaisivat kaupasta tarpeet ja kokosivat tämän herkun.

Kävimme syömässä ostereita lounaalla ulkoilmaravintolassa upeiden maisemien äärellä Newportissa.

Newportin osterit olivat isoja

Isoja katkarapuja söimme koti-illallisen lisäksi Cairnsissa Prawn Star kalastusaluksella ja ne maistuivat siellä ulkona snorklauspäivän jälkeen aivan älyttömän hyviltä.

Kahta eri sortti isoja katkarapuja Prawn Starissa

Prawn Star
 
Minäkin ehdin käydä kalakaupassa pyörähtämässä ja nämä pienet mustekalat olivat niin kiehtovan näköisiä.
 
Marjukan puoliso teki meille yhtenä iltana parsakaalipastaa. Marjukan poika oli innoissaan, koska se on todella hyvä pasta. Olin hieman hämmentynyt: teini joka rakastaa pihviä ja mereneläviä, odottaa tyytyväisenä parsakaalipastaa johon tulee sardellia tai anjovista. Omat teinini luultavasti pakenesivat maistamatta. Menin viereen tarkkailemaan, että miten valmistuu parsakaalipasta. Parsakaalia keitetään vain vähän ja se on todellakin al dente. Kauniit nuput säästetään ja pienitään tarvittaessa. Varsiosa pilkotaan hyvin pieniksi paloiksi. Pasta keitetään al denteksi. Pannulla kuullotetaan sipulia, siihen lisättiin hieman nestettä ja taisi olla liraus valkoviinietikkaa. Sekaan laitetaan pieni purkki sardellia tai anjovista ja se muhennetaan liemeen. Pasta, parsakaalit ja liemi sekoitetaan. Päälle raastetaan reilusti parmesaania. Tätä pitää vielä kehitellä meillä kotonakin. Meillä ei ole liiaksi hyviä kasvisruokareseptejä.

Parsakaalipasta

Marjukalle tulee ajoittain paikallinen Ruokaboksi nimeltään Hello Fresh. Pääsin maistamaan siitäkin paria ateriaa. Marjukka puolisonsa kanssa sanoi oppineensa siitä pikamarinoinnin. Usein ohjeet sisältävät jonkun raaka-aineen marinoituna, esimerkiksi punasipulin. Marinointiaika on 15-30min. Mukana tulee mausteita ja muita tarvittavia tykötarpeita. Kanan sisäfileiden mukana tuli leipämurut leivitykseen ja niissä oli todella hyvin makua verrattuna suomalaisiin korppujauhoihin tai pankojauhoihin. Lisää tälläisiä vaihtoehtoja kotimaisiin kauppihin kiitos!
 
Hello Fresh boksista leivitetyt kanan sisäfileet, itsetehdyt ranskalaiset ja salaattia
 
Otin valokuvia muutamista houkuttelivimman oloisista Hello Fresh resepteistä. Tarkoituksenani on kokeilla kokata niitä omalle perheelleni. Olen jo valinnut, että mistä aloitan. Jaan sen jo ennakkoon teillekin.
 
Tästä näkee ainekset, määrät seuraavassa kuvassa

Tässä määrät ja ohjeet

Marjukka perheineen asuu "paritalossa". Jako on suomalaisittain erikoinen. Marjukan perheellä on alakerta ja toisella asukkaalla on yläkerta. Manlyssa on ihan ok pitää koiraa omalla pihallaan vapaana, jos koira ei aiheuta muille vaaraa. Yläkerran rouvan ihastuttava labradoodle juoksenteli pihalla ajoittain vapaana ja tuli aamulla terassille rapsuteltavaksi. Kun Marjukan puoliso grillasi, niin koira istui vieressä toiveikkaana. Tokihan uskollinen grillausavustus palkittiin pienillä makupaloilla.

Grillausta otsalampun valossa, paikalla uskollinen apulainen

Makkaroita ja salaattia

Pihviä ja parsakauden avaus minulle

Marjukan kodin lähistöllä oli useita kivoja ravintoloita. Minun suosikikseni nousi paikallinen thaimaalainen ja heidän ankka-annoksensa.

Erittäin herkullista ankkaa

Art gallery of New South Walesin fish and chips oli erinomainen

Saman paikan jälkiruoka

Vohveliannos ja näkymä Sydneyn keskustaan

Näitä ruokajuttujahan riittääkin sitten toiseenkin postaukseen, jossa sitten palaan ravintolaillallisiin.

Australiapostaukset:

Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta

27. toukokuuta 2022

Vähän parempaa kokkausta

Olin viime viikonloppuna yökylässä ystäväni Leenan luona Pirkanmaalla. Leenan kauniiseen kotiin on aina iloa tulla. Tästä postauksesta pääset hieman kurkistamaan siihen, minkälainen kaunotar vanhasta puutalosta on Leenan ja remontoinnin ammattilaisten käsissä tullut Leenan punainen puutalo.

Illalla minua odotti iltatee ja bagelit. Leena oli valmistanut tonnikalatäytettä, toisena vaihtoehtona oli kalkkunaa, lisäksi oli tomaattia, sipulia, salaattia, avokadoa ja juustoja. Siitä on kauan, kun olen viimeksi syönyt bageleita ja kylläpäs ne maistuivatkin hyvältä! Nam!


Meidän keskimmäinen soitti perjantai-iltana myöhään kaverinsa kanssa kysyäkseen, että mitä keski-ikäiset naiset tekevät yökylässä. Ensimmäiseksi mainitsin syömisen, jonka keskimmäinen sanoi kuuluvan asiaan. Sitten sanoin, että jutellaan kaikesta. Keskimmäinen sanoi, että he kutsuvat sitä paskan puhumiseksi ja on varmaan sama asia. No, ainakin aika lähellä. Sitten sanoin, että saatetaan vaikka katsoa leffa. Sekin kuuluu teinien yökyläilyyn, ainakin talvisin. Sanoin, että saatamme myös käydä jossain kivassa paikassa. Sekin kuuluu teinien yökyläilyohjelmaan. Tosin teinit käyvät notkumassa kauppakeskuksessa, mutta meistä museot ovat kivempia. Aikalailla yhteneväinen on sekä teinien että keski-ikäisten yökyläily ;)

Aamulla nukuimme pitkään ja aloitimme päivän erinomaisella aamiaisella. Leena keitti minua varten suosikkipuuroani kattilassa maitoon ja paistoi croissantitkin. Olen itse aika laiska pöydän kattaja, joskus laitan sentään lautasliinat. Leena kattaa pöydän kauniisti. Hänellä on kauniita astioita ja ihanan värikkäitä pöytäliinoja. Kyllä siitä kauniista kattauksesta tulee aina juhlavampi fiilis.

 
Ihana pöytäliina, kuin aamiainen kukkakedolla!

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Visavuoreen. Ihastuin siihen niin kovasti, että teen siitä oman postauksen. Sitten oli vuorossa illallisen valmistaminen. Alkupalaksi valmistimme sesongin herkkua eli parsaa. Leena oli nähnyt telkkarissa Jamie Oliverin valmistavan parsalle avokadosta lämpimän kastikkeen ja ehdotti sitä kokeiltavaksi.

https://www.jamieoliver.com/recipes/avocado-recipes/avocado-hollandaise/

Reseptiin kuuluu kala ja luulenkin, että se avokadokastike olisi juuri parhaimillaan, kun annoksessa olisi sekä parsaa että kalaa.  Meillä oli pääruuaksi lohta. Minulla oli mukanani pakasteestani toiseksi viimeinen iso kantarellipussi ja olimme jo aiemmin päätyneet siihen, että pääruuaksi on lohta ja kantarellikastiketta. Siksi poikkesimme Jamien ohjeesta.

Tämän parsan keittoniksin paistinpannulla opin tänä keväänä ystävältäni Ilonalta. Leena oli jo kokeillut sitä aikaisemmin.

Avokadokastikkeen ainekset blenderissä. Kevätsipuleja haudutettiin nesteessä pannulla punaviinietikan ja sitruunamehun kanssa. Muut ainekset laitettiin suoraan blenderiin.

Valmis annos koristeltuna pecorinojuustolla. Ihanan vihreä annos! Avokadohollandaise on maultaan mieto, rakenne on ihanan kuohkea. Lisäsimme vielä maisteluvaiheessa kastikkeeseen lisää suolaa ja sitruunaa. Avokadokastike ei päihitä tavallista hollandaisea, mutta kivaa vaihtelua.

Savulohta, lohkoperunoita ja kantarellikastiketta


Jälkkäriksi meillä oli loput marjat ja purkillinen kermaa. Minä olin ajatellut kermavaahtoa, mutta Leena innostui tekemään kinuskikastikkeen.

Leenan kanssa on kiva kokata yhdessä. Leena on kyllä selvästi nopeampi keittiössä kuin minä. Ruuat onnistuivat tälläkin kertaa erinomaisesti. Tammikuussa kokkasimme hummeripastan ja jestas se oli hyvää. Hummeripastatunnelmiin pääset tästä: Kaverilla yökylässä.

Kivaa viikonloppua!

 

23. toukokuuta 2022

Vauhti kiihtyy

Tässä kuussa kirjoitin jo aikaisemmin, että viikkoni oli todella täynnä vauhtia ja kaikenlaista kivaa. Viime viikolla vauhti vielä kiihtyi entisestään. Eipä suotta valittu 50v synttäreilläni loppuelämäni biiksiksi Vauhti kiihtyy.

Huhtikuun alussa juhlimme keskimmäisemme ripille pääsyä. Konfirmaatiotilaisuutta ennen oli valokuvaus. Keskimmäisestä tulee usein perushyvät kuvat, mutta tällä kertaa, kun olisin tarvinnut kiitoskortit ja muita kuvamuistoja, kuvat olivat ihan hirveää kuraa. Pojan kaverin äiti sanoi ihan samaa. En tiedä, miten tuollainen bisnes voi kannattaa, jossa tuote on laadultaan aivan surkea.

Poikaa tietysti harmitti asia ja heti kuvat nähtyäni sanoin, että me otetaan jossakin muualla uudet kuvat. Katselin kuvastudioitten tarjontaa ja muistelin, kuinka väkinäiseltä ja hankalalta tuntui oma ylioppilaskuvaukseni studiossa. Sitten minulla välähti. Päätin kysyä, että voisiko ystäväni Hanna, joka on tehnyt lapsi-, perhe- ja katalogikuvausta ottaa pojastani kuvat Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Saimme Hannan kanssa sovittua yhteisen ajan.

Roihuvuoren kirsikkapuisto



Valokuvaussessio oli todella rento ja hauska. Malli sai välillä puhua pälpättää ja puhui silloinkin, kun olisi pitänyt olla hiljaa. Kirsikkapuistossa suu auki olevan mallin lisäksi Hannan työtä vaikeutti liian kirkas auringonpaiste ja muut kävijät. Parhaat kuvat tulikin sitten kirsikkapuiston ulkopuolelta. Hanna otti hienoja kuvia ja itsekin yhden onnistuneet kännykällä. Poika oli tosi tyytyväinen kuviinsa. Siitä kertoo se, että olen saanut luvan käyttää niitä somessa.

Minun ottama kuva

Photo by Hanna J.

Photo by Hanna J.


Polveni on vihoitellut huhtikuun alusta saakka todella pahasti. Nivelrikon aiheuttama kuluma on ilmeisesti lisääntynyt, eikä edes taitavan fysioterapeutin hoidot tuo riittävää helpostusta asiaan. Yritän kaikin keinoin palata liikuntarutiineihini, jotta polvi saisi kaipaamaansa liikuntaa. Tiistaina avasin maauimalakauden Stadikalla. Uimastadionin ulkopuolella oli kyltit, joissa kerrottiin, että vesi ei ole vielä lämmennyt tavoitelämpötilaan, joka on 27 astetta. Ulkona oli jäätävä tuuli ja +10. 
 
Vesi oli aivan riittävän lämmintä 45min vesijuoksusessioon ystäväni Sirpan kanssa. Olen jo vuosia sanonut, että niin kiire minulla ei enää ole, että juoksisin. Altaasta noustuani piti oikein pidätellä itseäni, etten olisi lähtenyt liukkaalla kaakelilla juoksemaan saunaa kohti kieltokylteistä huolimatta. Jestas oli jäätävää altaasta noustessa, mutta muuten onnistunut maauimalakauden avaus.

Kohti Uimastadionia. Ei näytä kesäiseltä eikä edes keväältäkään


Torstaina osallistuin Women in Tech Finlandin aamuluennolle, jonka aiheena oli naisten urat teknologia-alalla. Päähoukuttimena oli Marianne Vikkula. Hän toimi useamman vuoden Slushin toimitusjohtaja ja nykyisin Woltin kansainvälisestä laajentumisesta vastaavana johtajana. Viime verotulojen julkaisun yhteydessä iltapäivälehdet antoivat Mariannelle tittelin Suomen kovatuloinen alle 30v nainen. Mielenkiintoista Marianne urassa oli se, että hän on työtä ja haasteita pelkäämättä päätynyt uuteen ja kaikki oikeastaan alkoi sattuman kautta jo opiskeluaikana. Marianne vaikutti terävältä, jalat maassa olevalta ja jotenkin aika tavalliseltakin tyypiltä. Hän kannusti rohkeasti tarttumaan haasteisiin. Suurin osa osallistujista on sen ikäisiä kuin minulla on työvuosia nykyisellä työnantajallani. Siitä huolimatta olen kokenut monia mielenkiintoisia kohtaamisia ja tykkään siitä, kuinka reippaasti nuoret naiset verkostuvat. Tällä kertaa kävin mielenkiintoisen keskustelun hackathonien järjesteämisestä.

Haastattelussa Marianne Vikkula

Women in Tech tilaisuus pidettiin Zalandon Technical Hubissa Kampissa. Zalandosta tuskin tulee ensimmäiseksi mieleen, että heillä on suuri satsaus teknologiaan. Kampissa työskentelee 150 ihmistä kehittämässä tulevaisuuden toimintoja Zalandolle nettiin.

Minun työnantajani toimii niin kilpailulla markkinalla, että kulukuuri ja -kuri ovat jatkuvat. Zalando elää aivan erilaista elinkaaren vaihetta ja työntekijöitä houkutellaan ja hemmotellaan työpaikan keskeisellä sijainnilla ja modernilla toimistolla biljardipöytineen. Zalandon naiselle naureskelin, että minun työpaikassani on ikäprofiili myös sellainen, että keppijumppa, niskaselkähartia taukojumppa on kysytympää kuin bilis :D

Sitten pieni kurkistus Zalando Tech Hubin työntekijöiden hienoon loungetilaan:




Tilassa oli myös tälläiset keinut, joihin kulkee sähkö istuinlaudan valaistusta varten.

Yleensä järjestäjä tarjoaa aamiaista.

Perjantaina käväisin myöhäisellä luonaalla ystäväni ja hänen äitinsä kanssa keskustassa. Jälleen yksi keski-ikäisyyden merkki: tottakai halusin tavata ystäväni äitiä! Tutustuimme, kun mökkeilimme kevättalvella 2021 Torniossa. Oli tosi kiva tavata. Harmillisesti tämän kevättalven Tornion reissu jäi väliin koronasairastelun vuoksi.

Kävimme lounaalla filippiiniläisessä ravintola Paisanossa. Lounasaika oli jo lopuillaan ja henkilökunta valmistautui omaan lounaaseensa. Palvelu oli sekavaa eikä mitenkään ystävällistä, mutta ruoka oli erinomaista. Siis niin hyvää, että menen ehdottomasti uudestaan. Lounaslistalla oli muutama vaihtoehto, hinta oli noin 15€ sisältäen kahvin. Lounaan perusteella Paisano olisi myöskin mielenkiintoinen illallispaikka.

Crispy pork ihanassa hieman mahkeahkossa liemessä, nuudelit tarjoiltiin eri lautaselta. Ruuassa oli makua, mutta vain aavistus tulisuutta.

Paisanon perjantain ruokalista

Matkalla lounaalle tapahtui hauska yllätys. Chattailin kiihkeäsi assarimme kanssa vielä metrolaiturilla. Yhtäkkiä kuulin vierestäni tutun äänen ja vieressäni oli bloggaaja Tiia blogista https://tiiakoivusalo.fi/. Vuosikausia olemme seuranneet toistemme blogeja, mutta emme ole ikinä törmänneet missään tätä ennen. Ihana yhteensattuma!

Tämän vauhdikkaan arkiviikon päätteksi ajelin vielä perjantai-iltana Pirkanmaalle yökyläilemään ystäväni Leenan luokse. Bensan hinta on nykyisin niin kauhistuttava, että matkalla katselin kulutusmittaria ja mietin, että pitäisikö ajaa alinopeutta motarilla bensaa säästääkseni.

Minua jo hieman jännittää, että kestääkö raihnaisen keski-ikäisen kunto tätä kaikkea ihanaa töiden lisäksi. Tämän viikon aion vielä painaa samanlaisella intensiteetillä ja sitten on vuorossa vähäisempää vapaa-ajan ohjelmaa. Mutta jopas oli mahtava viikko! Etenkin kun viikonloppu tähän perään oli täynnä hyvää ruokaa, ystävän seuraa, kiinnostavia keskusteluja, upea museovierailu, kaunista säätä ja vaarin kanssa kahvittelua.

Kivaa uutta viikkoa!

20. toukokuuta 2022

Pasilan muraalit ja aarrekartta

Oikeastaan aarrekartta johdatti minut vihdoin ihailemaan Pasilan muraaleja. Tapasimme lauantaina säkenöivien keksiälkäisten kesken ja Sutkautuksia-blogin Taru veti meille aarrekartan teon. Kinttupolkuja-blogin Marika matkusti aarrekarttailemaan Turusta saakka. Tapasimme Marikan kanssa Pasilassa ja lähdimme kiertelemään netistä löytyvän kartan perusteella Itä-Pasilan muraaleja. Parhaiten Pasilan urbaania taidetta on esitelty täällä https://www.helsinkiurbanart.com/pasilan-katutaidekaupunginosa/ 

Itä-Pasila on rakennettu pääosin 70-luvulla ja se on senaikaisen betonirakentamisen mallilähiö. Ilmeisesti hyvien liikenneyhteyksien ja keskustan läheisyyden vuoksi Pasila on rakennettu aika tiiviisti. Betonilähiölle värikäs katutaide tekee hyvää. Minusta sitä voisi lisätä tulevien vuosien aikana, jolloin katutaiteestakin muodostuisi lisää kerroksellisuutta. Töitähän on kyllä nyt jo Pasilassa paljon. Muraalit ovat luvallisia teoksia.

Tsekkiläistaiteilija ChemiSil kritisoi työllään some-maailmaa
 
Etelä-Afrikkalaisen Breeze Yokon teos


Amerikkalaisen Wing Chown teos

Värien ja yksityiskohtien runsautta

Oikean yläreunan suomalaista järvimaisemaa muistuttava kohta on pikantti lisä

Helsingin suurin muraali esittää Ilmatarta ja maailman syntyä Sotkan munasta. Mallina toimi viereisessä talossa asuva Jenni Ahlapuro. 

Poppamaija


Antti Männynvälin ihanat pandaportaat

Tämä on minusta kolmiuloitteisuudessaan ehkäpä Pasilan hienoin teos. Tekijä on sama kuin ensimmäisessä kuvassa eli ChemiSil.

Marika ja mummot. Tämä mummoteos oli yksi suosikeistani.

Plan B  tekemä kantaaottava teos

Plan B teoksesta tuli heti mieleen Jani Leinosen Kiasmalle toteuttama Tottelemattomuuskoulu, joka kritisoi rankasti kaupallisuutta, monikansallisia brändejä seka puhui luonnon puolesta. Tottelemattomuuskoulun näkemisestä on kulunut jo melkein 7 vuotta, aikamoisen muistijäljen se jätti.

Yksi Tottelemattomuuskoulun teoksista. Juttuni täällä: Klik

Kuvia Pasilan muraaleista riittäisi vielä vaikka kuinka, vaikka emme ehtineet kiertää kaikki teoksia. Suosittelen retkeä Pasilaan. Läheinen kauppakeskus Tripla tarjoaa hyvät mahdollisuudet lounastaa tai kahvitella retken päätteeksi. Vielä viimeinen kuva ja sitten kerron lisää päivän seuraavasta ohjelmanumerosta eli aarrekartan teosta. Kiitos Marika seurasta!


Tarun ja Marikan lisäksi kanssamme tuli aarrekarttailemaan Pinkki ja Leonida. Pinkillä ja Tarulla oli mukanaan lehtivuoret aarrekartan tekomateriaaliksi. Lyhyesti aarrekartan teossa poimitaan intuitiivisesti lehdistä kuvia jotka puhuttelevat. Tämä vaihe on sellaista vapaata unelmointia. Kun materiaalia on tarpeeksi sitä ryhmitellään ja karsitaan eli järjestellään ja priorisoidaan. Lopputuloksena on kollaasi, joka kuvastaa niitä asioita, joita haluaisit elämässäsi tavoitella. Aarrekartta tulisi ripustaa johonkin näkyvään paikkaan, jotta se auttaisi sinua priorisoimaan tekemisiäsi haaveidesi suuntaan. 

Lehtiä ja herkkuja

Tiukkaa keskittymistä

Paljon naurua ja puhetta


Todellakin sädehtiviä naisia <3
 
Oletko sinä tehnyt aarrekartan? Mitä pidit prosessista? Oliko sillä vaikutusta elämääsi?
 
Leonidan ja Hra Kepposen kanssa kävimme vielä keskustelua aarrekartasta ja matemaattisloogisesti orientoitunut Hra Kepponen tajusi heti aarrekartan tarkoituksen, senhän on tarkoitus olla jäsennelty visualisointi pidemmän aikavälin tavoitteista elämässä. Prosessissa on yritetty saada tekijä haaveilemaan isomman kaavan asioista sen sijaan, että perspektiivi keskittyisi vain pienempiin asioihin. Hra Kepponen sanoi, että kuvapankki toimii varmasti miehillekin. Keskustelimme myös siitä, että saisiko teinitkin ohjattua aarrekartan tekoon.

Juotiin kakkukahvit säkenöivien naisten kunniaksi. Tämän hetken lempikakkuni on lähileipurin mansikkakermakakku

Olipas kertakaikkiaan mahtava lauantai! Eikä se vielä tähän päättynyt, koska illalla katselimme perheen kanssa Euroviisuja.Varjelin tiukasti täytekakun viimeistä palaa vaaria varten ja kukaan pojista ei kehdannut syödä sitä. Täytyy muistaa tämä taktiikka, jos haluan säästää jotain herkkuja "kukaan ei saa syödä tätä, koska se on vaarille". Jos sanoisin, että herkku on minun, niin joku lipeäisi kuitenkin. Sunnuntaina kävin vaarilla kahvilla viimeinen kakkupala mukanani. 

Se on taas perjantai ja takana on jälleen kiireinen ja tapahtumarikas työviikko. Viikonloppuni on pyhitetty puoliksi kaveriajalle ja puoliksi rennolle perheajalle. Pihatyöt joutunevat jälleen odottamaan vuoroaan. Bloggauskin etenee valitettavan hitaasti täydestä kalenterista johtuen.

Kivaa viikonloppua!