Uusi ruoka (osa 2) ja paita

Minulle on tullut totaalinen pasta, jauheliha ja kanasuikale stoppi. 7 vuotta makaroonilaatikkoa on todellakin tehnyt tehtävänsä! Kaipaan vaihtelua ruokiin, uusia reseptejä ja uusia raaka-aineita!!

Usein aikaa ruuanvalmistukseen on se puolituntia ja sitä säestää nälkäisten narina. Olen silti päättänyt, että jokaisena vapaana viikonloppuna (siis sellaisena jolla ei ole pakollisia menoja) yritän jaksaa kokeilla uutta reseptiä tai peräti uutta raaka-ainetta (siis sellaista mitä en ole kotona valmistanut). Resepti ei voi olla kovin monimutkainen tai aikaa vievä, koska jauhelihakansakin pitää ruokkia.

Tässä uusi ruoka numero 2: Kampasimpukka alkupala

Kampasimpukoita, salottisipulia, parmesania ja pinjansiemeniä sitruunavoissa

Olipas herkkua!
Nopea valmistaa, ainoa miinus on kampasimpukoiden kilohinta.

1. Paista kampasimpukoita kuumalla pannulla voissa 30-40s per puoli.
2. Nosta kampasimpukat lautaselle. Ripottele suolaa ja vähän pippuria paistetuille kampasimpukoille. Voit peittää foliolla, jos pelkäät niiden jäähtyvän liikaa.
3. Lisää pannulle voita (30-50g) ja paista siinä salottisipulit pehmeiksi nopeasti.
4. Lisää pannulle sitruunamehua (1-3tl).
5. Kaada kuuma voi kampasimpukoiden päälle. Lisää muutama parmesanlastu ja pinjansiemeniä.

Kampasimpukoita saa pakasteena. Omani on Stockkalta irtomyynnistä.

Salottisipuleita oli myynnissä vain jättipussissa (jos käytin vain yhden ison), joten mies alkoi miettiä, että mihin muuhun ne sopisivat.  Alla Hra Kepposen annos, jossa on reilusti salottisipulia. Erinomainen oli sekin.

Salottisipulipihvi ja salaattia

Uusi ruoka 1: kana (kastike)saltimbocca

***

Olisi himo ommella. Kaikki kaavat ovat tietenkin hukkateillä :(

Onneksi oli sentään tällainen puolivalmis tekele odottamassa. Aika lötkön oloista on tuo puuvillatrikoo, saas nähdä miten se kestää käyttöä ja pesuja. 

Merenelävät paita esikoiselle. Satunnainen Ottobren kaava koossa 140.

***

Minulla on 24 tuntia lapsivapaata. Voisi laiskotella tai voisi jyrätä pyykkivuorta, sortteerata poikien vaatteita, siistiä paikkoja ja kylvettää kilpikonnaa. Tai sitten voisi näperrellä kortteja, korun tai ommella (jos ne kaavat löytyisi). Apua, mitäköhän tekis?

Uskaltaako lapsiperhe matkustaa Egyptiin???

Minulla on lomakuume - nimittäin joululomakuume :) Olen etsiskellyt koko perheelle sopivaa matkakohdetta. Kanarialta toki löytyy monia hyviä vaihtoehtoja, joiden ainoana huonona puolena on säiden arvaamattomuus. Lisäksi minä haluaisin vaihtelua (muulle perheelle Kanaria käy hyvin).

Olen etsinyt Kanarialle vaihtoehtoa saman pituisilla lennoilla ja suht samanlaisella budjetilla. Haemme hyvää hotellia, jossa on lämmitetyt uima-altaat, mielellään all inclusive ja joku mielenkiintoinen retkikohde. Retkeä lukuunottamatta altaalta ei ole tarkoitus poistua lainkaan. Ranta on plussaa, mutta ei välttämätön. Vaihtoehtoja tammikuulle ei ole monia. Päädyin jo Egyptiin.

Valitsin matkakohteeksi Finnmatkojen Marsa Alamin ja Layama Resortin. Matkabudjetillamme voisi jopa irrota kaksi viikkoa kyseisessä kohteessa. Kuvien ja kuvauksen perusteella se on hyvä.

Sitten alkoi jänistäminen. Jätin varaamatta. Iski vatsatautikauhu!

Pelkään erittäin paljon vatsatautia. Jos kolme lasta ripuloi niin siitä on rentouttava loma aika kaukana. Oksennustauti on minulle jotain aivan kauheaa. Parit keskustelupalstatkin olen vilkaissut. Niissä aina kerrotaan, kuinka *jonkun* lapset ovat joutuneet sairaalaan tiputukseen. Minusta olisi aivan karmeaa, jos lapsi päätyisi egyptiläiseen sairaalaan (kuulostaa vaan niin epäilyttävältä).

Olemme aivan varmasti riskiryhmää: Joku pojista hörppäsee kuitenkin vahingossa uima-allasvettä. Joku avaa suunsa suihkussa. Tai kun silmä välttää niin pöydälle pudonnut ruoka sujahtaa suuhun. Joku nappaisee ruokaa lautaseltaan käsin. Kuitenkin unohdan jossain vaiheessa käsidesin käytön. Jos ravintolassa tarjoillaan jäätelöä, niin sen laarin edessä on kiukkuepisodi siitä, kun maailman tyhmin äiti ei anna syödä sitä ja sieltä yritetään varmasti syödä salaa -edes lusikallinen.

Kuulisin erittäin mielelläni lapsiperheiden lomakokemuksia Egyptistä. Kenen vatsa kesti ja kenen ei?

Please, kertokaa kokemuksistanne. Sekä hyvistä että huonoista. Uskaltaako Egyptiin matkustaa lapsien kanssa?

Kannattaako vatsakkaan pukeutua pinkkiin boleroon?

Keltaisen jälkeen iski pinkkikuume. Miksi pukeutua aina tyylikkääseen mustaan, jos voi käyttää pinkkiä? ;)

Otsikossa siis päivän kysymys, että sopiiko bolero "keskivartalo-ongelmaiselle"? Etenkin pinkki bolero?

Mielestäni kuulostaa pahemmalta kuin näyttää :) Bolero toimi yllättävän hyvin, kävin jopa asussa töissä.

Alla kuvamateriaalia. Sen verran säästin itseäni, että jätin sivuprofiilin kuvaamatta. Mahakumpu tietenkin erottuu, mutta kyllä tuo pinkki on sen verran voimakas väri, että katse kiinnittyy siihen ensimmäiseksi. Koitin hämätä lisää ja siirtää katseen bolerosta suoraan varpaisiin. Jalassa on uudet pinkit korkokengät.

Pinkkikuume alkoi puuhelmistä, joista ehkä joskus tulee rannerengas. Sitten löytyi nuo Tamariksen korkkarit edullisesti Brandokselta. Sen jälkeen kaapista löytyi pinkki bolero (Hannan synttäreillä smoky eye silmämeikkitaitelijalta lipsahti drinkki päällyspaidalleni ja hätävaraksi löytyi tuollainen trikoinen bolero, jota Hanna ei enää halunnut takaisin ja vuoden marinoin sitä kaapissani).

Ihan putkeen ei pinkkikuumeen lievittäminen mennyt. Unohdin uutukaiset Marc Jacobsin suloiset pinkit korvanapit pöydälle, osta ne olivat pudonneet (tai siis pudotettu) karhealle laattalattialle, joka olikin haukannut palan päällysteestä :(  Nyt on to-do listalla rannekorun lisäksi korvakorut.

PS. Pinkki huivi on tilauksessa :)

Jalassa nämä (kuva Brandos)

Möllerin Pikkukalat

Meillekin tuli Buzzador-pakkaukset Möllerin Pikkukaloja. Mies on meidän perheen D-vitamiini vastaava ja hän löytänyt pojille sopivat tuotteet (yhdelle edelleen tippoja ja muille purutabletit). Nämä Möllerin pikkukalat kiinnostivat etenkin tuon Omega-3 takia. Omega-3 olen käyttänyt satunnaisesti itse, mutta lapset ovat jääneet kokonaan vaille hyvää tekeviä kalaölyjyjä :( Omega-3 ja D-vitamiini samassa tuotteessa on houkutteleva kokonaisuus.

Miten Pikkukalat maistuivat?

• Esikoisen mielestä oudolta, mutta syötävältä. 
• Kuopuksen mielestä oikeastaan ihan hyviltä. 
• Keskimmäisen mielestä jo haju oli niin paha, että hän ei syönyt yhtään kokonaista kalaa. 
• Omasta mielestäni maku on hedelmäinen ja makea. Sivumaku on jotenkin lääkemäinen ja se säilyy suussa pitkään. Koostumus on rasvainen. 

Maun suhteen Pikkukalat eivät pärjää meillä käytössä oleville D-vitamiineille, mutta tuon Omega-3 takia olen valmis harkitsemaan tuotteen vaihtamista (tästä täytyy toki neuvotella vitamiinivastaavan kanssa :) ). 

***

Olen Buzzador ja tämä teksti on yksi buzzausraporttini. Buzzadorina saan kutsuja kampanjoihin silloin tällöin, joihin osallistumisesta päätän itse. Jos pääsen kampanjaan mukaan, testaan ensin tuotetta/palvelua itse, jonka jälkeen kerron tuotteista ystävilleni ja tuttavilleni keskustelemalla heidän kanssaan eli buzzaamalla. Kampanjan aikana laaditaan raportteja ja sen päättyessä täytetään loppuraportti. Tämä ei vie juurikaan aikaa, mutta on mukavaa.

Askartelua ja palmusunnuntaita

Tänä viikonloppuna on kädentaidot saaneet harjoitusta.

Tarkoituksenani oli tehdä iloisen värikäs pääsiäiskortti p*skarteluhaasteeseen nro 180, jossa pelattiin bingoa. Valitsin rivikseni kukka, pilkut ja X. Inspiraatio johdatti aivan toiseen suuntaan pääsiäisestä ja väreistä ja x:stäni tuli musta.

Kuvat eivät tänään onnistu hyvästä valosta huolimatta

Yksinkertaisella linjalla menen jälleen. Mustalla embossattu leimakuva, mustaa ja valkoista kartonkia, niitä kaivattuja pilkkuja paperissa. Yksi kukka, jossa myös pilkkuja ja päälimmäisenä Fimosta tekemäni "ruusu". Koristeina timantteja ja avain. Ajattelin laittaa äitienpäiväkortiksi, vaikka onkin musta.

Lopulta insiroidun tekemään pari pääsiäiskorttiakin. Alla olevalla kortilla osallistun Korttisirkuksen ihan ensimmäiseen haasteeseen. Haasteen mukaan kortissa pitää olla huumoria.

Doodle-hahmo toivottelee omaan tyyliinsa (vaiko Keppostyyliin?) hyvää pääsiäistä. Paperin tein itse, kun sopivaa ei varastoista löytynyt. Hahmo on päällystetty runsaalla Glossylla. Kinder-munan paperi on ahkerien virpojien jäljiltä.

Eilen illalla urakoimme esikoisen kanssa yli 20 virvontavitsaa. Höyhenien lisäksi laitoimme raitateippiä, piipunrassia, välillä keltaisia pieniä massapalloja ja jopa helmiä.

Meiltä lähti kaksi pikkuvelhoa virpomaan. Esikoinen ja kuopus kiersivät kadun tuttuja lapsiperheitä. Esikoinen jatkoi vielä virpomaan ystävänsä kanssa. Keskimmäinen on jälleen uhmaiässä ja tämän päiväisen käytöksen perusteella, hänen ei ollut mahdollista lähteä mukaan. Herkut kuitenkin jaettiin tasan kaikkien poikien kesken.

Meidän pihalla tuli vastaan tutut noitatytöt

Muutamat noidat kävivät virpomassa meitäkin.

Oli niin hyvin pukeutunutta sakkia, että piti laittaa tällainen kasvot sutattu kuva.

Velhojen herkut

Kävimme kuopuksen kanssa virpomassa vaarin ja mummunkin.

Ulkoilusäät ovat olleet ihan uskomattomat. Kolme aurinkoista viikonloppua putkeen ja meillä vielä jää kantaan. Rakastan kävellä tuolla. Valohoitoa parhaimmillaan!

Keskimmäisen sairastumisesta vatsatautiin on kulunut kohta viikko. Koko muu perhe on säilynyt terveena - outoa. Mutta niin tervetullut käänne :)

Venekerho valmistautuu toivekkaana kevääseen. Kaksi viikkoa 

sitten nuo poijusysteemit olivat laiturilla.

Leppoisaa Palmusunnuntain iltaa!

Reimaa ja Crocsia

Viime viikolla hain postista ne megatarjous kamat. Hyvältä ja ykköslaatuiselta näyttävät.

Kuopuksella on Reimatecin takki ja Crocsin lenkkarit. Housuina kaapista löytyneet käytetyt Jonathanit. Olin ajatellut hankkia kuopukselle mustat välikausihousut, mutta ehkä tuo harmaanrusehtava onkin juuri sopiva väri kurapetteri-ikäiselle :) Setti on kokoa 110cm, poika oli helmikuussa 110,5cm, joten syksyllä saatamme joutua siirtymään kakkossettiin. Kakkossettinä perheen sisäistä kierrätyskamaa.

Esikoisella on aivan uusi vaatekerta Reimatecciä ja jalassa uudet crocsit. Koko on 140. Lahkeet ovat vähän liian pitkät. Poika on arviolta 137cm.

Nuo 20€ nahkaiset Crocs-lenkkarit olivat jälleen pojille tosi mieluisat. Harmi, ettei enää ollut meille sopivia kokoja jäljellä (ja hintakin oli noussut kolmeen kymppiin), olisin nimittäin ostanut toisen satsin samoja kenkiä.

Pipot ja hanskat puuttuvat vielä, mutta muuten kevääntulo ei aiheuta enää paniikkia :)

Melkein neon-väriä

Tammikuun alesta löytyi hyvin keväinen paita. Väri on jotain keltaisen ja limen väriltä, erittäin kirkas. Jopa duunipaikan miehet huomasivat uuden paitani :) Yleensä en käytä vaatteissa keltaista, se ei sovi minulle enkä muutenkaan erityisemmin pidä väristä. Keltaisenlime -tuo outo väri- sopikin minulle hyvin. Tässä paidassa tulee väkisinkin keväinen fiilis. Rennon toimistopäivän vaate farkkujen kanssa.

Valitettavasti kuvamateriaali on päivän käytön ja huolimattoman säilytyksen jälkeen näpsäisty, joten rypyt ovat sen mukaiset. Hetken jo harkitsin, että silitän äkkiä paitaa vähän ja sitten mies ottaa uudet kuvat -mutta se hetki meni ohitse nopeasti, etenkin kun leivontahommat odottavat.

Väri on hyvin vaikea saada toistumaan oikeana kuvatessa (ja salama paljastaa alustopin). Mutta väri on jotain noiden kahden kuvan väliltä. Etukappale on silkkiä (selittää ryppyisyyttä), hihat ja takakappale viskoosineulosta. Valmistaja Marc Aurel. Laadusta ei ole mitään tietoa eikä oikein odotuksiakaan.

Kaulassa on ihan uusi koruostos. Korun on suunnitellut työkaverini, joka oli kuulemma korua tehdessään jo ajatellut, että minä varmaan pitäisin siitä. Koru on hopeaa ja espanjalaisia puolijalokiviä. Korvakorut on tilauksessa. Koruinnostus siis sen kun kasvaa.

Himpun verran v*ttaa

Ei mitään mistä ei selvittäisi, mutta silti v*tuttaa.

Hain tänään keskimmäisen kesken päivän päiväkodista. Vatsatauti. Siitähän onkin tasan kaksi viikkoa, kun se oli meillä viimeksi. Keskimmäinen sairasti sen silloinkin. Tämä vaikuttaa astetta rajummalta.

Tähän mennessä kerätty:
5 vkoa sairastelua. Ilmeisesti influenssa ja putki huipentui vatsatautiin
1 vko yksin lasten kanssa (mies reissussa, onneksi oli hiljainen viikko)
ja nyt vko nro 7 alkaa vatsataudilla.

Mulla jäi yli 2 viikkoa sitten perjantaina yksi dokumentti kesken, kun keskimmäinen alkoi oksentamaan. Tänään sen piti valmistua. Unbelievable, mutta sama syy jälleen. Kyllä tämä kohta koettelee pomonkin huumorintajua.

Jos tekisin työtä, jossa pitäisi olla ihan fyysisesti paikalla, joutuisin varmaan irtisanoutumaan. Ei töissä käymisestä tulisi mitään. Sinänsä olen tosi onnekas, että voin tehdä työtä niin paljon etätyönä kotona eikä tunnitkaan ole sidottu. Mutta täytyy myöntää, että ketutuksen lisäksi alkaa voimat vähetä.

Tulisi jo terveet päivät, kesä ja loma. Ja tulisi mahdollisuus vaihtaa lomarahat vapaaseen. Mä niin tarvitsen sen 2 lomaviikkoa lisää!

Omin käsin

Kädentaitoharrastukseni ovat olleet jäissä - ei ole ollut aikaa eikä oikein inspiraatiotakaan (edelliset kortit olen tehnyt jouluksi). Kunnes tänään sattui molemmat samaan aikaan.

Tein tämän vuoden ensimmäisen korttini ja heti osallistun sillä p*skarteluhaasteeseen nro 179. Työssä piti olla maalia ja ressausta.

Leimakuvan päälle töpöttelin Distressejä. Reunat on ressattu ja ronskilla otteella vielä käsitelty Distressillä. Myös keltainen taustapaperi on ressattu. Vihreää maalia käytin kuviopaperin kulmiin. Perhonen on Marthan leikkurilla tehty ja sivelty Glossylla. Puu sai vielä muutamia minihelmiä kevään "silmuiksi".

Kun kerran pääsin vauhtiin, niin miksi tyytyä vain yhteen korttiin? P*skiksen innoittama tein vielä toisen kriteerit täyttävän kortin.

Paksusti Glossylla päällystetty tipunen seisoskelee rairuohon päällä ja taustalla kimaltelee taivas. Tipusen tausta on väritetty ensin Promarkerilla ja sitten käsitelty helmiäischalksilla. Taivaan kimallus katosi yökuvauksen mukana :(  Rairuohona on maalilla maalattu säkkikankaan palanen. Sekä tipu, että oranssi paperi on ressattu. Sitten reilu määrä sinisiä dropseja ja siinäpä se.

Kun kerran on tekemisen makuun päästy, niin päätin myös tehdä vaihtelun vuoksi jotain ruokaa, mitä en ole itse aikaisemmin valmistanut. Tänään syntyi helppo ja maukas kana saltimbocca.

Siellä muhii kanaset

Kana saltimbocca on helppo ruoka. Kanafileet palastellaan sopivan kokoisiksi, maustetaan suolalla ja pippurilla. Päälle laitetaan maun mukaan salvian lehtiä. Ohje suositteli 1-2 lehteä, itse laitoin 3. Päälle kääritään Parman kinkku. Minulla oli aitoa Parman kinkkua, mikä meinasi hajota käsiin. Voisin sanoa, että saman asian ajaa joku edullisempikin ilmakuivattu kinkku eikä tukevammat siivut haittaa lainkaan.

Paista kuumalla pannulla, jotta kinkku saa hyvän värin. Kanat voisi paistella pannulla sellaisenaan, mutta itse haudutin ne salvialla maustetussa kanaliemessä (n. 2dl) kymmenisen minuuttia. Italialaisittain kana saltimbocca tarjoiltaisiin sellaisenaan suolaisena alkupalana tai salaatin kanssa. Me söimme sen lämpimien vihannesten ja riisin kanssa.

Sitten italialaisten kauhuksi "raiskaan" koko ruokalajin. Haudutusliemestä saa suurustamalla erinomaisen kastikkeen.  Kanat voi toki vain valella hyvin liemellä ennen tarjoilua ja lorautella lientä riisin sekaan. Alankin kutsua tätä tästä lähtien kana kastikesaltimbocaksi ;)

Oman huoneen paras juttu

Esikoinen on ollut erittäin innostunut huoneensa sisustamisesta. Projekti on edennyt valitettavan hitaasti. Nyt alamme sentään olla siinä vaiheessa, että kaikki välttämätön on hankittuna. Kunhan vaan saisimme kaiken paikoilleen. Verhot ja parvisänky saavat vielä odottaa. Huone on sisustettu tätä ennen kotonamme suhteellisen tuntemattoman Ikean kalusteilla. Poika tykkää huonestaan paljon ja nyt paljastamme huoneen parhaimman jutun.

Huoneessa on siis Ikean Expedit (4x4 lokeroa), jossa on punaiset kaapit, valkoiset korit ja valkoiset laatikostot. Hieno on kirkkaan punainen ovi, mutta se hienoin juttu löytyy tämän oven takaa.

Sieltä paljastuu aivan oikea kassakaappi "integroituna" (ovesta pitää irrottaa saranat, jotta kaapin saa mitään rikkomatta ulos). Esikoinen näki joulun lelukuvastossa kassakaapin ja se oli toinen hänen lahjatoiveistaan. Korvatunturilta oli leikkikassakaapit loppuneet, joten lahjaksi tuli aivan oikea kassakaappi! Se toimii pattereilla, aukeaa koodilla ja pitää aivan hirvittävää meteliä, jos koodin syöttää kolmesti väärin. Pähee vehje!

Kassakaapissa poika säilyttää tietenkin rahansa, mutta välillä myös legoja :)

Hyytynyttä menoa uusista sandaaleista huolimatta

Viiden viikon sairasteluputken päälle tuli kuudenneksi viikoksi "yksinhuoltajaviikko". Olen niin tottunut hyviin yöuniin, että kolmen huonosti nukutun yön jälkeen heräsin tänään päänsärkyisenä raatona. Kellotin itseni sairauslomalle, mutta eihän siitä mitään tullut, kun puhelin soi jatkuvasti :(

Pojat ovat kyllä selvästi kasvaneet. Viikko on tähän saakka sujunut mukavasti. Ei ole muuta mainittavaa kuin se, että esikoinen on käyttäytynyt ihan superreippaasti. Häntä ei ole tarvinnyt hoputella vaan hommat ovat hoituneet esimerkillisesti. Nyrkkipullaakin on ollut liikkeellä vähäisesti ;)

Parina iltana olen sammunut poikien kanssa jo ennen ilta yhdeksää. Viikon ainoa huvini on ollut Brandosin ja SparToon kenkien, ja etenkin jämäparien, selailu noin 2 minuuttia kerrallaan. Jotain päätyi tilaukseenkin saakka. Kieli pitkällä olen odottanut näiden saapumista.

Sandaalit olivat juuri niin ihanat kuin kuva antoi ymmärtää. Jalkapöydän ylitse kulkeva nahkaremmikin on juuri sopivan kokoinen. Mutta tuo nilkkaremmi. Miksi se on niin löysä?

Jalkani ei ehkä ole julkaisukelpoinen, mutta katsokaapas tuota remmiä. Remmi on noin löysä. Olisin olettanut sen istuvan paremmin. Oliko mielikuvani väärä? Minulla ei ole ollut yhtään täysin vastaavaa paria, joten en osaa arvioida, että onko tässä vikaa. Onko remmi liian löysä? Alkaako se haitata käytössä? Onko kokemusta?

Kuvakulmat ovat vaikeita. Tässä remmin löysyys ei näy samalla lailla. Pitäisikö palauttaa? Viikon aurinkoni takaisin Brandokselle?

Tänään kävimme poikien kanssa ostamassa sukkahousut (huomiseksi pitäisi kyetä laittautumaan ja pukeutumaan kunnolla). Poikien mielestä oli kerta kaikkiaan outo reissu:
-"Äiti mitä näissä paketeissa on?"
-"Äiti, mihin niitä sukkahousuja käytetään?"
-"Äiti, tultiinko me kauppaan pelkkien sukkahousujen takia?"
-"Äiti, miksi sun pitää käyttää tuollaisia?"

Lohdutukseksi ostimme poikien herkkua Ciabatta-sämpylöitä :)

Vähän veikkaan, että olemme taas kaikki unessa ennen yhdeksää tänään.

Saako vanhasta trikoopaidasta toimistokelpoisen?

Kääks, töihin pitää lähteä pian. Mitäköhän laittaisin päälleni?

Mitenkäs se vaatteiden valmiiksi katsominen illalla unohtui ainakin omalta osaltani taas? Puhtaiden pinossa on ryppyistäkin ryppyisempiä paitapuseroita ja pari vähemmän ryppyistä trikoota. En kykene silitykseen... Valintani on siis vähemmän ryppyistä eli halpistrikoota.

Tuskin ne toimiston aulasta kotiin tässäkään asussa käännyttävät, mutta onhan se ankea. Paidassa on tosin hippasen jujua rypytettyjen olkapäiden myötä. Saisiko vanhasta trikoosta toimistokelpoisemman vaatteen asustamalla?

Aloitetaan muhkealla huivilla, korkeammilla koroilla ja jatketaan mummon perintörannerenkaalla.

Huivi on niin dominoiva osa kokonaisuutta, että itselläni ei enää samalla lailla lainkaan silmä osu tuohon halpistrikooseen (joka olisi kannattanut silittää). Ainakin minulle kapeiden housujen kanssa sopii paremmin korot kuin balleriinat. Omasta mielestäni lopputulos parempi kuin lähtötilanne ja aikaa kului noin 2min ;)

Huivin sidontamallina on pikainen roiskaisu

Vein asustamisen omalla mittapuullani melkein överiksi, koska laitoin vielä kultaiset korvakorutkin. Siis peräti kolme juttua: huivi, rannerengas ja korvikset :)

Ei tästä niin suuri vaiva ollut, etten voisi alkaa asustamaan vaatteita vaikka useammankin kerran viikossa ;)

Jos sinulla on päivän pelastava tai piristävä asustevinkki niin laitapas jakoon.

Viikonlopun helmiä

Lauantaina olin Annan, Haltiakummin ja Leonidan kanssa Leimailutaivaassa. Olin liikkeellä sillä ajatuksella, että täytän perustarvikevarastot ja katselen uutuuksista, että olisiko siellä jotain "must have"-juttuja. Mutta siis lähinnä fiilistelypohjalla nauttien ilmapiiristä ja seurasta.

Sitten näin aivan täydellisiä sinisiä simpukankuorihelmiä. En voinut vastustaa niitä! Juuri sillä hetkellä päätin aloittaa uuden harrastuksen: korujen teon :) (Nyt jännittää, että päätyykö helmet ikinä koruksi saakka). Niinpä jumiudun luvattoman pitkäksi aikaa Helmien Talon ständille saamaan perustietoa korujen teosta ja hankkimaan tarvikkeet elämäni ensimmäiseen koruun (puuhelmiä ei lasketa). Palvelu ja opastus oli ensiluokkaista.

Kuva ei tee oikeutta helmille :(

Jos minulla olisi enemmän aikaa harrastaa, olisin ehdottomasti ostanut Annan hankkimat metallimaalit. Paperilohikäärmeen ständillä esitellyt mallityöt olivat upeita ja tekoprosessin arvaamattomuus mielyttäisi myös. Vähän siis jäi polttelemaan kyseiset maalit...

Päivä jatkui italialaisessa ravintolassa, jossa seuraamme liittyi Mirka. Jatkoimme Mirkan kotiin kahvittelemaan ja käymään jokaisen hankinnat lävitse. Kiitos seurasta naiset!

Tänään olen nauttinut upeasta säästä. Kyllä valo tekee hyvää! Nappasin kameran mukaani jäälle.

Pari kuukauden päästä nämä ja veneet ovat jo vesillä

Rakastan noita kaislapöheikköjä. Ne ovat aina erinäköisiä valaistuksesta 

ja vuoden ajasta riippuen. Nyt talviaurinko värjäsi tupsut valkoisiksi.

Olisi ollut pilkkipaikatkin valmiina

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Lohtuostos

Sairasteluputkessa lähti maanantaina käyntiin viikko numero 5. Vatsatauti kiersi miehen, keskimmäisen ja minut. Esikoisella tuli kovat vatsakivut keskiviikko iltana ja hän ollut pari päivää poissa koulusta. Muita oireita hänelle ei tullut. Kuopus on vielä jäljellä, toivottavasti ei tule viikko nro 6. Mies on reissussa ensi viikolla, joten viikossa riittää työtä muutenkin.

Sairasteluputken takia olin kovasti lohtuostoksen tarpeessa. Uusi kevättakkini kaipasi kaverikseen huivia.

Talvi/stressi-ihottuma aikoo siirtyä kaulalle

Kivasti osui värimaailma yhteen, vaikka tilauksen tein webbikaupan kuvan perusteella. Vaalean sininen tuntui pitkästä aikaa mieluiselta väriltä.

Sinistä ja beigeä, mutta sentään vähän kimallusta :)

Ei nämä yökuvat ole kovin kummoisia.

Huomenna suuntaan viettämään ihanaa päivää Leimailutaivaaseen ja sieltä syömään ja ehkäpä peräti askartelemaankin. Loput lohtuostokset olen aikeissa tehdä Leimailutaivaassa, tarvettakin on sillä perustarvikkeet ovat huvenneet aika vähiin.

Märehtijän ja hehkuttajan lomakertomus

Tässä kaksi erilaista näkökulmaa minilomaseemme

Hehkuttaja kertoo lähtöpäivästä
"Koska mies oli vielä toipilas, päätimme ottaa rennon lähdön: söimme rauhassa aamupalaa, lapset katselivat aamun suosikkitelevisio-ohjelmat ja pakkailimme tavarat. Oli oikeastaan pieni ihme, että vatsataudista huolimatta selvisimme tien päälle. Iltapäivän auringon paistaessa huumaavaan kirkkaasti ajoimme läpi idyllisen talvimaiseman Sappeen laskettelukeskukselle. Olipa matkalla kaunista!

Äkkiä sukset alle pojille ja pojat lastenrinteeseen. Keskimmäinen oppi heti käyttämään sompahissiä ja lastenrinne oli tosi mukava -ja mikä parasta kaikille maksuton! Vanhemmat saivat samalla ihailla punaista auringonlaskua ja pojilla oli mukavaa. Huoneistohotelli oli oikein kiva ja vastasi odotuksia. Sitten ruokaa, sauna ja nukkumaan."


Märehtijä kertoo lähtöpäivästä
"Tavaroiden pakkaaminen on hermostuttavaa, jopa karmeaa puuhaa, kun kolme yli-innokasta nassikkaa pyörii jaloissa koko ajan keskeyttäen työn. Minun pakkaamishitauteni ei ollut mitään miehen hitauteen suksitelineen asentamisen hitauteen verrattuna. Oli siinä kuulemma pitänyt lumitöitäkin välillä tehdä. Noh, siinä se meni yksi talven kauneimmista päivistä suksitelineen asennukseen, pakkaamiseen ja autossa istumiseen laskettelun sijasta.

Huoneistohotelli oli ihan mukava, mutta jos maksat majoituksesta viidelle, niin miksi yhdelle pitää itse pedata sänky? Varausjärjestelmäkin oli sen verran ahterista, että siinä ei pystynyt valitsemaan ikkunoiden suuntaa. Tottakai olisin halunnut ikkunat rinteeseen päin!

Ei ollut sinappia!"

Kuvia huoneistohotellista

Kaksion olohuone - jossa ikkunat siis väärään suuntaan

Makuuhuone 

 Alkovin kerrossänky

***

Märehtijä kertoo kokonaisesta laskettelupäivästä
"Aamulla aurinko paistoi, mutta tietenkin pakkasta piti olla -10. Kännykän laturikin oli jäänyt matkasta ja hoida siinä nyt sitten kahtia jakaantuneen perheen logistiikkaa ilman puhelinta.

Rinteet olivat ihan ok. Tosin eipä niitä nyt niin paljoa päässyt laskemaan, kun aikaa kului lähinnä lasten crossiradalla. Hyvä sää muuttui perhanan lumisateeksi. Luovutimme joksikin aikaa, mutta pitihän sitä maksettua päivälippua tulla illaksikin kuluttamaan lumisateeseen.

Keskimmäinen pääsi kanssani tyhjään perherinteeseen. Ihan hazardia hommaa! Pojalle pääsee vauhti kasvamaan liian kovaksi ja sitten ei aurakäännökset enää suju."


Hehkuttaja kertoo kokonaisesta laskettelupäivästä
"Aamulla oli ihana auringonpaiste ja lähdinkin heti esikoisen ja keskimmäisen kanssa lastenrinteeseen. Kuopukselle vuokrasin pulkan ja samalla sain kännykkälaturinkin lainaan -aina jotain unohtuu :)

Lapset tykkäsivät todella paljon kaikille ilmaisista lastenrinteistä ja etenkin crossiradasta. Oli kiva olla yhdessä rinteessä. Pojat pärjäsivät rinteessä niin hyvin, että kävin aina välillä laskemassa aikuisten mäkiä. Pulkkamäestä mies pystyi vahtimaan poikia rinteessä samalla kun pulkkaili kuopuksen kanssa.

Auringon paiste muuttui lumisateeksi ja menimme mökille lounastamaan ja pienille päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen palasimme keskimmäisen kanssa rinteeseen. Testasimme tyhjää perherinnettä. Keskimmäisen taidot eivät vielä aivan riitä aikuisten mäkeen, poikahan oli vasta kolmatta kertaa suksilla. Lisää treeniä ja ehkä opetusta paremmin aurakäännösten tekoon ja vauhdin sääntelyyn. Joka tapauksessa aikuisten mäki oli iso juttu!"

Päivän kuvasaldoa:

Aurinkoinen aamu, kuvassa majapaikka ulkoapäin

 

Olen aina tykännyt laskea näitä juuri lanattuja mäkiä :)

***

Hehkuttajan ja märehtijän kuvaus yöstä:
Oksennustauti iski. Klo 19-24 laatoitusta. Jäin henkiin.

***

Hehkuttajan kuvaus kotiinpaluu päivästä
"Sain yllättävän hyvin kuitenkin nukuttua ja aamulla pystyin vähän syömään leipää. Pojat kävivät aamusaunassa, mies pakkasi sillä välin suurimman osan tavaroista autoon. Sovimme, että mies lähtee poikien kanssa rinteeseen. Minä yritän saada loput tavarat autoon ja siistittyä huoneistoa. Ylitin itseni ja menimme vielä kuopuksen kanssa pulkkamäkeen ja sitten sille lupaamalleni munkille. Pojat ja mies saivat ihan kunnon laskettelupätkän."


Märehtijän kuvaus kotiinpaluu päivästä
"Rauhassa toipuminen ei ole äitejä varten. Jos leipä pysyy sisällä, on kunnossa siistimään vuokramökkiä, pakkaamaan tavaroita ja viihdyttämään yhtä lasta. Minkä jälkeen ei tietenkään enää voimat riitä lasketteluun. Toisaalta, mitä väliä, kun taas satoi lunta.


Päivän kuvasaldoa:

Esikoinen moikkaa hissistä

Minipujottelurata - keskimmäinen radalla

Pikkuherkuttelija

***
Neutraalin tyypin arvio Sappeesta

+Siistit, toimivat pikkukaksiot.
+Sesongin ulkopuolella kukkaroystävällinen hinnoittelu
+Vain 160km Helsingistä
+Hyvä ja ilmainen lastenrinne
+Reilusti rinnehenkilökuntaa, jolla on palveluasenne
+Rinteet hyvässä kunnossa

-Heikko ravintolatarjonta
-Ravintolat sulkeutuvat todella aikaisin (samaan aikaan rinteiden kanssa)
-Ei lisäpalveluita (ei kylpylää, hierontaa, koiravaljakkoa...)
-Pienehkö nyppylä ja rinteet sen mukaisia