Sunday Crafts

Sunnuntaina alkoi pahasti tympiä viime päivien ajanviete eli lukeminen ja jonkun ruudun töllääminen. Heti aamusta tuntui, että tänään on pakko tehdä jotain aivan muuta. Jäinen vihmasade ei houkutellut ulkoilemaan. Mitäs sitä sitten keksisi? Tuli Sunday Crafts päivä :) Vietin siitä suurimman osan ystävälläni Hannalla puuhailemassa.

Ensimmäisenä näytille kortti, jolla osallistun p*skarteluhaasteeseen nro 259. Paskiksessa oli bingoruudukko. Se tuntui ensin todella hankalalta, ajatus mallista tuli mieleen vasta, kun törmäsin suloisiin Tigerin eläintarroihin. Päädyin riviin tähti-toistoa-ompeleita.

Hannalla oli hieno sabluuna kankaanpainantaan. Piti tehdä äkkipyörähdys Lindexillä ja hakea paita tuunattavaksi. Esikoinen sai uuden paidan.

Esikoinen ensin sanoi, että ei pidä hyönteisistä. Onneksi myyntipuhe oli jo valmiina: "Katsopas tarkemmin! Nämä eivät ole hyönteisiä vaan egyptiläisiä skarabee-kuoriaisia". Johan kelpasi paita.

Tyhjensimme Hannan kanssa vanhat Fimovarastoni ja teimme herkkuja.

Englanninlakuista oli tarkoitus tulla avainnauha, mutta hätäinen askartelija unohti tehdä niihin reiät. Unbelievable! Katsotaan saanko liimattua jonkun koukun lakuihin. Ehkä niistä tulee korviksia tai magneetteja. Noista pienistä juustokakunpalasista tulee ainakin korvikset.

Olipas se kiva sunnuntai!

Legoukkeliprojekti osa 2

Laitoin osan askartelemistamme legoukkeleista jemmaan myöhempää käyttöä varten. Paksut ukkelit ovat kestäneen hyvin leikkiä myös alakerrassa, jossa on laattalattia. Ohuisiin on tullut murtumia.

Sitten projektin toisen osan tuotoksiin: ensimmäisenä ukkelihattu. Ukkeli on kiinni vahvalla askarteluliimalla. Ukko sinänsä selvisi koepesusta (käsinpesu), mutta permanent tussilla piirretyt koristelut lähtivät pois. Liimauksenhan voi tarvittaessa uusia ja hattuja ei tule pestyä kovin usein.

Nämä ukkelit -tai siis mies, nainen ja eläin- ovat magneetteja.

Tunnistatko ketkä hahmot ovat reunoilla?

"Man in black" -ukkeli on puolestaan pinssi. Mikäli esikoinen valitsee koulurepukseen muun kuin mustan, ukkeli päätyy koristamaan reppua.

Projektiin kuuluu vielä kolmas osa, mutta sen toteutus jäänee lomalle. Tällaisina viikonloppuina ei malta näperrellä. Pojat avasivat tänään uimakauden rannalla. Olemme asuneet 10v tässä asunnossa, jossa on aika lähellä uimaranta. Joka kesä olemme uineet, yhtenä kesänä tosin vasta heinäkuun lopussa. Ikinä aikaisemmin ei ole vesi ollut näin aikaisin kesäkuussa lämmintä!

Ihanaa helleviikonloppua!

Perheen yhteinen askarteluilta

Tein viikonloppuna pari prototyyppiä ja ne nähtyään pojat olivat heti innostuneita askartelemaan.
"Äiti, voidaanko me ihan oikeasti tehdä tuollaisia lego-ukkoja?"
"Äiti, tehdään niitä heti!"

Idean nappasin jenkkiäidin blogista, johon sattumalta eksyin (urlin olen valitettavasti jo hukannut). Jalostin sitä sen verran eteenpäin, että taikataikinan tai vaalean perusaskartelumassan sijasta käytimme värillisiä Fimo-massoja. Muotit olen hankkinut Legon omasta webbikaupasta. Muotti on alunperin tarkoitettu jääpalojen tekoon. Jääpalojen sijasta olen pakastanut niissä mehua, pojista on ihanaa syödä pieniä legoukkomehujäitä.

Homma on yksinkertaista: täytetään muotti eri värisillä fimoilla. Me teimme esikoisen kanssa vähän ohuempia ukkoja, koska suurin osa niistä menee meidän seuraavaan projektiimme. Mies ja pienemmät pojat tekivät paksumpia ukkeleita, jotka kestävät leikkiä paremmin. Ukkelit pellille ja paistumaan ohjeen mukaisesti. Jäähtyneitä ukkeleita voi koristella permanent tusseilla tai maaleilla. Värikkäille Fimo-ukoille riittänee silmät ja suu.

Väsymyksestä huolimatta innostusta projektiin riitti -jopa kaksivuotiaalla, joka nyt nukkuu nyrkit täynnä ukkeleita.

Isi auttaa ja neuvoo

 2v jaksoi hienosti

 6v tekee jo kaiken itse ja suunnittelee homman etukäteen

 Jääpalamuotti täynnä Fimoa

 

 Uuniin menossa

Omat ukot valmiina -jee!

Ainakin näillä ukkeleilla jatkamme askarteluprojektia

Lämpimäisiä uunista ja p*skis 78

Tämän viikon p*skarteluhaasteessa nro 78 piti käyttää itse tehtyjä koristeita. Tein lapselle onnittelukortin. Oikeaan yläkulmaan on vielä tulossa synttärisankarin ikä. Omatekoista on tuo nauhasta tehty iso ruusuke ja sen keskellä oleva Fimosta tehty nappi. Leimakuvana digileima, joka on väritetty chalkseilla ja vähän sutaistu kimalleliimaa päälle.

Tällaisen satsin laitoin juuri uuniin paistumaan.

Niinpä niin - siellä uunissa on paistumassa nappeja. Tämä on Fimo-kokeiluni nro 2. Pojat ovat tänään todellakin käyneet hermoilleni. Meillä on jäänyt ulkoilu ihan minimiin ja olemme kohta mökkihöperöitä koko jengi. Pojille rähjäämisen sijasta vetäydyin hetkeksi muovailemaan. Luovuus ei kukkinut, siksi tein pari ruusua ja nappeja.  Turkoosit napit olen tehnyt värjäämällä valkoista Fimoa.

Jostain blogista luin äskettäin, kuinka heillä lapset tottuvat jo pienestä pitäen siihen, että vapaa-aika täyttyy erilaisilla urheiluharrastuksilla. Mihinkäs meidän pojat tottuvat? Kaipa siihen että äiti värittää, näpertää ja paistaa nappeja. Kohta varmaan raukat ihmettelevät, että saako kaupasta ostaa ihan valmiita nappeja :)

Ei se mitä teet, vaan mitä se tekee sinulle

Työelämän jargonilla päiväni oli tänään haasteellinen. Suorasukaisempi henkilö voisi todeta sen olleen ihan hanurista. Kaikki pojat olivat tänään viettämässä toipilaspäivää kotona. Sekä mieheni että minun oli pakko saada töitä tehtyä. Kiitos tekniikan ja etäyhteyksien mies on pitänyt puhelinkonferenssia keittiössä ja minä mailaillut hengentuotteitani sinne ja tänne. Välissä ruokin ja ulkoilutin poikia ja koestin terveyspalveluja. Keskittymistä hiukan haittasi se uusi leikkimoottorisaha, jota on vingutettu korvan juuressa tauotta ja jolla veljekset ovat leikkimielisesti jahdanneet toisiaan hurjasti kiljuen.

Noh, mitä tekee äiti tälläisen päivän jälkeen. Pakkaa lapset reippaalle kävelylenkille ja hien noustessa pintaan huolet haihtuvat samalla taivaantuuliin.

Ei tietenkään. Äiti lähtee shoppailemaan. Välttelee taitavasti ruotsalaisten rättiketjujen ansat, kiertää kaukaa Eurokankaan karmivan palalaarin vain päätyäkseen Sinelliin. Todella alkeellinen ansa. Kauppaan astuessani on mielessäni pitkä lista tarvikkeita, mitä en missään tapauksessa osta. Toisin kuin suklaalevyn edessä, pysyn Sinellissä päätöksessäni ja en osta yhtään leimailujuttua. Niinpä ostan ihanan houkuttelevia Fimo-massoja. Tehdäkseni niistä ... Siihen se ajatus sitten tyssäsi. Ostopäätökseen sillä ei ollut vaikutusta.

Leikkimoottorisahan päristessä äiti alkaa muovailemaan puolisalaa lapsiltaan. Intensiivisen muovailun tuloksen seurauksena on rauhoittunut mieli ja muutama nykerö. Parit hiukan muotopuolet napit ja alkeellisia kukkia. Tähän voi vaan Tiimarin myyjän paidan slogania mukaillen todeta "Ei se mitä teet, vaan mitä se tekee sinulle" ja mennä tyytyväisenä nukkumaan :)

PS. Mistä tietää, että onko paistanut Fimoa tarpeeksi?
PPS. Voiko noi paistaa saman tien?