30. kesäkuuta 2021

Ateriakassikokemuksia

Aina ajoittain ruuanlaittoinnostukseni on pahasti pakkasen puolella. Tympii koko homma ja tuntuu, että ei ole mitään ideoita ruuanlaittoon. Päätimme viimeinkin kokeilla niitä "ateriakasseja", joissa tulee raaka-aineet ja ohjeet kotiin toimitettuna. Valitsin ruokaboksin, koska puhelinmyyjä sitä minulle tyrkytti. Olisin voinut valita myös Sannan ruokakassin, mutta he eivät älynneet soittaa minulle :)

Ruokaboksin raaka-aineet olivat laadukaan oloiset ja saapuivat ajallaan. Ensi selauksella reseptivihko ei herättänyt suuria intohimoja. Sen totesimme heti, että pääraaka-aineen määrä on perheellemme lähes kaikissa annoksissa riittämätön. Eli oli pakko kuitenkin käydä kaupassa.

Resepteissä oli inhokkejamme: kokonainen lehtikaali ja nippu persiljaa. Hra Kepponen ei erityisesti voi sietää persiljaa. Päätimme kuitenkin seurata orjallisesti ohjeita. Iloksemme reseptit olivat todella hyviä! Söimme persiljasörsseliä possupihvin päällä todeten, että ensimmäistä kertaa elämässäni tykkäämme persiljasta. Jo voi hyvänen aika sentään - lehtikaalia olisi saanut olla pastassa enemmänkin!

Olemme olleet todella tyytyväisiä reseptiikkaan. Yhtä hyviä reseptejä en ole löytänyt netistä. Siihen saattaa olla syynä se, että valitsen sellaisia aika tutun oloisia reseptejä ja usein niistä tulee jätettyä jotain aineksia pois. En missään tapauksessa valitsisi ikinä reseptiä, johon tulee puntillinen persiljaa.

 
Pennepastaa, kanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, lehtikaalia ja parmesaania.
Tämä maistui myös nirsohkoille lapsillemme.

Reseptit ovat sinänsä helppoja, mutta vievät keskimäärin enemmän aktiivista valmisteluaikaa kuin vakioreseptimme. Resepteissä on paljon pilkkomista ja raastamista. Hra Kepponen sanoi, että reseptit ovat hänelle yksistään työpäivän jälkeen liian vaivalloisia. Syynä on todennäköisesti se, että Hra Kepponen kokeilee harvakseltaa uusia reseptejä ja uusi sujuu hitaammin. Kuten jo aiemmin totesin, niin pilkkomista ja raastamista riittää. Kahden hengen voimin ateriat valmistuivat tosi sutjakkaasti.

Alla kuva toimistusjaksomme nerokkaimmasta ateriasta. Meillä syödään aika paljon kaupan valmista savulohta. Perhe ei tykkää siitä, että lohi ei ole kuumaa. Tässä reseptissä savulohta paistettiin nahkapuoli alaspäin pannulla, kunnes lohi on kuumennut. Miksi en ole itse tuota tajunnut?

Perunaviipaleet loppuivat kesken, koska pojat rakastuivat niihin. Olen tehnyt joskus sellaisia työläitä perunaviipaleita, joissa uuniperunalajiketta viipaloitiin, huuhdeltiin vedessä ja kuivattiin ennen uunipellille laittamista. Tässä ohjeessa aivan tavallista perunaa viipaloitiin suoraan uunipellille, sekaan tuli fenkoolia, joka sopi perunan kaveriksi erinomaisesti. Pari ruokalusikallista öljyä perunoiden päälle ja vähän yrttejä ja noin 20min 200-asteissa uunissa. 

Jos olisin napannut reseptin netistä, olisin hyvinkin saattanut jättää fenkolin ostamatta. Mutta kun fenkoli tuli paketissa mukana, tuli se käytettyäkin. Minä olen aina tykännyt fenkolista ja fenkoliperunoita syödessäni ihmettelin, että miksi en juurikaan käytä fenkolia.

Ruokaboksin plussat ja miinukset:
+Erinomainen reseptiikka
+Laadukkaa raaka-aineet
+Uutta twistiä ruokiin
+Selkeät ohjeet, joilla helppo onnistua

-Ison boksin annoskoko ei riitä perheellemme
-Pakko käydä kaupassa hankkimassa pääraaka-ainetta lisää. Se torppaa boksin helppouden
-Hinta: iso boksi (4 ateriaa) 89€ eli aterian hinnaksi tulee 22,25€
-Hinta: moneen ateriaan pääraaka-ainetta pitää ostaa lisää ja nostaa hintaa entisestään

Meidän perheen ruokakulujen ja kulutuksen vuoksi meidän on edelleenkin tehtävä arjessa myös niitä laatikkoruokia ja keittoja, joista riittää ainakin osalle perheestä syötävää useammaksi kerraksi. Kulujen lisäksi se on myös ajankäyttökysymys. Emme pysty joka päivä venymään ruuanlaittamiseen, joka sisältää paljon erilaisia vaiheita ja sitä pilkkomista. 

Aion kuitenkin syksyllä jatkaa ateriakassikokeilua sen takia, että saamme arkiruokailuun uusia vaihtoehtoja ja voin keräillä parhaat reseptit talteen. Ehkä jatkan Ruokaboksilla tai sitten kokeilen jotakin kilpailevaa vaihtoehtoa. Ruokaboksin tilauksia on ainakin helppo hallinnoida netissä ja sieltä voi valita, että minä viikkona ottaa ruokaboksin ja minä viikkona ei. Tuleehan tuostakin lisää muistettavaa arkeen ja säädettävää.

Oma kokemukseni on, että ateriakassipalvelu ei varsinaisesti helpota arkeani, mutta tuo ihanasti vaihtelua arkiruokiin.

Oletko kokeillut ateriakasseja?

PS. Ruokaboksin tilaajana minulla on jaettavissa 20€ alennus ensimmäisestä ruokaboksista koodilla WNQR. Ruokaboksilla pyörii koko ajan erilaisia tutustumiskampanjoita. 

PS2. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, olen kustantanut itse ruokaboksimme.

28. kesäkuuta 2021

Flunssajuhannus ja pioneja

Meillä on perheessä pyörinyt flunssaa jo pidempään. Onneksi ei sentään koronaa. Harmillisesti flunssailu on peruuttanut kaikki kesäkuun sosiaaliset tapahtumat. Ensin minun piti perua osallistumiseni ystävälläni Leenalla pidettyyn Kätevien Emäntien kokoontumiseen, sitten piti perua keskimmäisen kummien vierailu meille ja jouduimme keskimmäisen kanssa jäämään kotiin juhannukseksi. 

Meillä oli hyvin leppoisa juhannusaatto keskimmäisen kanssa kahdestaan. Katsoimme pojan aloitteesta yhdessä Toy Story 4 aamupalan kanssa, söimme pakastepizzaa, kuvasimme pionipenkkiäni ja teimme pikakakun. Nukuin pitkään ja luin vähän kirjaa. Siinähän se juhannusaatto sitten olikin.

Pionit ovat yksi lempikukistani ja oman pihan pionit ilahduttavat aina hurjasti. Minulla on perennapenkissä kolme pionia. Yksi tekee todella isoja kukkia, toinen normaalikokoisia kukkia ja kolmas ei yleensä kuki. Ehkäpä tämän kesän kukinnan jälkeen, kaivan ylös sen pionin, joka ei kuki.




Teimme myös jälkipolville mittauksia. Kukinto on kapeimmalta kohdaltaan noin 16cm.

 
Juhannuksena ehdin nautiskella rauhallisista aamiaisista ja kotimaisista mansikoista muutenkin kuin kakun päällä.
 
Yksi kesän parhaista jutuista on tuoreet marjat!
 
Oman lisämausteensa juhannukseen aiheutti se, että sydänsairaan vaarin asunto on kuumennut sellaiseksi, että päätimme vielä ennen juhannusta yrittää hankkia hänelle jonkun viilennyslaitteen. Laitteen valinta osoittautui yllättävän yksinkertaiseksi, kun valikoima oli lähes loppuunmyyty. Hra Kepponen kävi asentamassa laitteen juhannusaattona mökkimatkalla. Poistoputken ikkunaan tarkoitettu osa osoittautui sen verran kehnoksi, että Hra Kepponen kävi tekemässä uuden asennuksen juhannuspäivänä pahvilla ja ilmastointiteipillä :) Se osoittautui ainakin kestävämmäksi ratkaisuksi. Vuosien varrella ei taida olla ollut kovinkaan montaa ongelmaa, johon emme olisi kokeilleet jeesusteippiä.

Kun muu perhe palasi kotiin, appi oli pakannut mukaan ison palan erinomaista suklaakakkua. Varmaan melkein kaksi vuosikymmentä mielestäni Suomen paras leipomo oli Lohjan St. Honore. Kovaksi kakkoseksi nousi pohjanmaalainen Valkoinen Puu ja viime jouluna heidän kirsikkasuklaabrita nousi ykköskakukseni. Miehen suvussa St. Honore konditorian tuotteita on käytetty sen perustamisesta saakka juhlapäivinä.
 
Juhannuspäivän ohjelmani oli siis loikoilua, lepäilyä, pionien ihailua ja kakkukahvit. Eli aivan melkein identtinen edellisen päivän kanssa. Hurahdin jälleen uuteen kännykkäpeliin ja se haukkasi ison osan juhannuspäivästäni. En kerro siitä ystävälleni Jonnalle ainakaan vielä. Aikaisemmat pelihurahdukset ovat välillä johtaneet kaverin pelihurahdukseen ja sitten on pelattu yhdessä ja/tai kilpaa ihan urakalla. Ehkäpä sitten lomalla kerron hurahduksestani.
 

Sen verran olin sairaana, että ei harmittanut ohjelman puute eikä kotona köllöttely. Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä rennommin suhtaudun juhlapäiviin. Niitä on toki kiva viettää ja juhlapäivät tuovat iloa vuoteen ja rytmittävät vuotta. Mikään hirveä harmistus ei ole se, että juhlapäivän kulku ei olekaan oletusten mukainen. Joskus juhannuksena on +8, joskus flunssa ja joskus taas kaikki onnistuu yli odotusten.
 
Minulla työt jatkuvat vielä. Edessä on viikko töitä, sitten viikko lomaa ja jälleen viikko töitä ja sitten varsinainen loma. Ensimmäisellä lomapätkällä olen menossa ex-työkaverini Sirpan kanssa pohjoiseen. Ensi viikolla pitää jaksaa ponnistella töiden lisäksi hankkimaan hyttyshattu ja laukku täyteen offia.
 
Joko sinulla alkoi loma?
 
Kivaa uutta viikkoa!

21. kesäkuuta 2021

Kesästressi - meneekö kesä minulta ohitse?

Minulla on kesästressi! Pelottaa, että hyvät säät loppuvat ennenkuin lomani alkaa. Töissä on niin kiire, että en ole juurikaan ehtinyt enkä jaksanut nauttia edes kesäilloista. Jäänkö vaille kauniita kesäiltojakin puuttuvan auringonpaisteen lisäksi?

Kuopukselle iski viikolla sama tuska. Hän halusi ehdottomasti mökille uimaan. Ajoimme yhtenä iltana yhdeksän jälkeen pojan kanssa mökille ja menimme vielä yöllä saman tien uimaan.

Vaikka minulla oli työpäivä yritimme kaikin mahdollisin keinoin nauttia kesäpäivästä. Aloitin työt jo todella aikaisin aamulla terassilla vehreyden ja linnunlaulun keskellä. Kävimme syömässä hampurilaiset Kirkkonummen BistrOmatissa.

Pysähdyimme matkalla Kirkkonummen keskustasta mökille ihailemaan Wohls Gårdia. Siellä oli avannut kartanon kesäkahvila ja välittömässä läheisyydessä on toinenkin kesäkahvila. Ehdin jo suunnitella, että seuraavana päivänä syömme tai ainakin käymme kahveilla kartanossa nauttimassa Blomma cateringin tarjoiluista.

Wohls Gårdin ulkorakennus, minusta jotenkin niin suloinen

Kumpi on söpömpi? Tämä vai edellinen? En pysty päättämään

Kuva päärakennuksesta lainattu, koska vierailuni ajan talon edessä seisoi kuorma-auto.
Kuva https://www.wohlsgard.fi/

Takapihan puoli

Maisema takapihalta

Kartanon kesäkahvilan ruuan ja makeiden herkkujen laatu on vielä tsekkaamatta, mutta onpahan sitten jotain ohjelmaa kesälomalle. Hiljainen maaseutu kesämökin lähettyvillä on herännyt uuteen kukoistukseen. Lomaohjelmana on ainakin: pullakahvit sekä keittolounas lähileipomossa, kahvit bypias myymälässä Sjökullassa, lounas ja/tai kahvit Wohls Gårdissa ja lounas Wohls Gårdin viereisessä kesäkahvilassa, Sjundbyn linnan kahvilassa jätskillä käynti. Ja nämä kaikki siis noin vartin ajomatkan päässä mökiltä. Jos olisi tälläistä säätä, niin lomaohjelmaksi riittäisi uiminen ja lähiseudun ruokapalvelujen maistelu.

Lounasreissun ja Wohls Gårdissa pistäymisen jälkeen ehdimme ottamaan kuopuksen kanssa pienet lounasuinnit. Kuopus on notkea poika ja haluaa usein esitellä, kuinka saa laitettua jalan niskansa taakse tai molemmat jalat yhtäaikaa korville. Halusin ottaa kesäisen uimakuvan, joten tässä nyt sitten samalla notkeustodiste.

Jalka korvalla on hyvä uida :D

Ei mennyt kauaa uimisen jälkeen, kun poika alkoi valittelemaan tukkoista nenää ja karheaa kurkkua. Perheessämme oli aiemmin pyörinyt pientä flunssaa. Minä ja esikoinen kävimme kaiken varalta koronatestissäkin. Alkoi näyttää siltä, että kuopus saattoi olla tulossa flunssaan. Koska mökillä oli myös appi, päätimme että kuopus pysyy eristyksissä ja ajamme vielä illalla takaisin kotiin.

Kuopusta harmitti, koska olin luvannut lämmittää hänelle rantasaunan. Kesästressissä päätin, että vaikka ei ole järkevää, niin lämmitän saunan flunssaiselle lapselle ja annan hänen uida sydämensä kyllyydestä. Kesästressiajatuksissa pyöri entä, jos vesi ei olekaan lämmintä enää lomallamme.

Illan viimeisten auringosäteiden valossa olimme kotimatkalla. Kesänvietto jäi tällä kertaa osaltamme noin 22t mittaiseksi. Kotimatkalla sain lahjottua flunssapojan poseeraamaan minulle tienpientareella kukkien keskellä. Olen maksanut kuvauspalkkion suklaana ja käyttöoikeuden instaani varten. Röyhkeästi kierrän sopimusta linkittämällä instakuvani tänne :)



Palasimme kotiin ja meitä odotti räkäinen ja kurkkukipuinen keskimmäinen. Flunssa on nyt kiertänyt koko perheen lävitse. Harmillisesti jouduimme peruuttamaan viikonlopuksi sovitut keskimmäisen myöhästyneet synttärit. Minulla oli kaksi menoa sovittuna kesäkuuhun ja jouduin perumaan molemmat. 

Kesästressaajan juhannus on alustavasti sellainen, että käydään mökillä päiväseltään. Viikonloppuna pitäisi saada aikaiseksi kotitöitä ja pihan siistintää ja Hra Kepponen on siirtynyt kuusi päiväiseen työviikkoon.

Pelottaako sinua, että hyvä kesäsää oli tässä vai uskotko että vielä heinäkuussakin aurinko paistaa?

Kärsiikö joku muu kesästressistä? Tunteeko joku pientä paniikkia "Kohta puolet kesästä mennyt etkä ole ehtinyt nauttimaan siitä"?

17. kesäkuuta 2021

Seulontatutkimuksen virheellinen positiivinen

Kevään kiireiseen työelämään lisäsi oman mausteensa elämäni ensimmäinen mammografia. Kävin toukokuun alussa mammografiassa. Muistan kuulleeni nuorempana vanhemmilta naisilta valitellua siitä, kuinka epämiellyttävää ja kivuliastakin mammografia on. Minusta tutkimus oli varsin nopea ja kivuton. Ystäväni Laura sanoi samaa ja hänkin oli ihmetellyt, että miksi mammografiasta on kuullut niin paljon huonoa.

Ehdin jo unohtaa koko mammografian. Sitten yhtenä aamupäivänä puhelimeen kilahti tekstarilla muistutus minulle varatusta ajasta, joka olisi kahden tunnin päästä. Tai siis reilun tunnin päästä siitä hetkestä kun luin viestin. 

Viesti tuli yritykseltä, jolle Helsingin kaupunki on ulkoistanut mammografiat ja jossa minäkin olin käynyt joukkoseulonnassa. Olin erittäin hämmästynyt, en tiennyt mitä asia koskee. Soitin kuvantamisfirmaan ja sieltä sanottiin, että minulle on varattu aika lisätutkimuksiin kuvani tutkineen lääkärin pyynnöstä. Puhelinpalvelu suositteli yrittämään paikalle tulemista, koska kyseessä tavallista mammografiaa pidempi tutkimus ja joutuisin odottamaan uutta aikaa. Minulle oli lähetetty kirje kotiin, mutta posti oli kulkenut hyvin hitaasti. Olin saanut tutkimuskutsun todennäköisesti edellisenä päivänä, mutta en ole vuosiin käynyt postilaatikolla enää päivittäin. Meille ei tule enää juuri mitään postia viikottaista naistenlehteä lukuunottamatta.

Ehdin kuin ehdinkin tutkimusajalleni. Tällä kertaa mammografia sattui oikein kunnolla. Toisen rinnan mammografian lisäksi minulle tehtiin rinnan ultraäänitutkimus. Kysyin ystäviltäni, että ovatko he kuulleet tälläisistä lisätutkimuskutsuista. Tuttavapiiriini ei kuulunut ketään, jonka kohdalle tai ystävän kohdalle olisi tälläinen uusintakutsu osunut. Ikävä kyllä moni tunsi rintasyövän sairastaneen naisen ja muutama siihen menehtyneen naisen.

Kun tulin tutkimuksista kotiin, tunsin itseni aivan pohjattoman väsyneeksi ja päätin ottaa ihan pienet päikkärit. 20min power nap muuttui kolmen tunnin uniksi, joka sitten sotki yöuneni. Aamuyön unettomina tunteina ehdin miettimään montaa ikävää skenaariota. Vajaan viikon sisään sain huojentavia uutisia: olen terve!

Minua alkoi kiinnostamaan seulontatutkimusten virheelliset positiiviset. Sen verran löysin tietoa netistä, että noin 3% mammografiatutkimuksen ensimmäisistä tuloksista aiheuttaa lisätutkimuksia. Seulontaa tehdään 50-68 vuotiaille naisille.

Alla on taulukko pääkaupunkiseudun asukkaista ikäluokittain. Noin 67% ikäluokasta 45-59 kuuluu mammografiassa seurattaviin ja noin puolet ikäluokasta 60-74. Näistä noin puolet ovat naisia ja tutkimus tehdään parillisia vuosia täyttävälle. Eli pääkaupunkiseudulla vuosittaisia seulottavia on reilut 70000. Eli kutsun lisätutkimuksiin saanee parisen tuhatta naista. Jos sinulle käy kuten minulle, ei kannata heti huolestua. Merkittävä osa seulontatutkimusten positiivisista on virheellisiä.

Omalla kohdallani nämä seulontatutkimukset ovat aiheuttaneet huolta ja huonoja unia aikaisemminkin. Olen tähän mennessä osallistunut kolmeen eri tyyppiseen seulontatutkimukseen ja olen saanut jokaisesta yhden virheellisen positiivisen. Aikamoista sattumaa, vai mitä?

Mammografiaa edeltävän virheellisen positiivisen tuloksen sain kuopuksen raskausaikana rakenneultrassa. Vauvan kehitys vastasi viikkoja, elimet olivat normaalisti kehittyneet. Ultraääniutkimuksessa etsitään mittausten perusteella erilaisia markkereita, jotka voivat olla merkki kromosomivirheestä. Kyseisiä markkeria löytyi ja edessämme oli päätös lisätutkimusten teosta. Päätimme tehdä lapsivesitutkimuksen. Jo tutkimuksen aluksi tutkiva lääkäri sanoi, että vauvan rakenteet ovat niin selkeät ja säännölliset, että hän uskoo kyseessä olevan virheellinen positiivinen. Etenimme kuitenkin tutkimuksessa lapsivesipunktioon. Sen perusteella kuopus oli kromosomistoltaan normaali poika.

Elämäni ensimmäinen joukkoseulonta oli kohdunkaulasyövän seulonta. Tulokseni perusteella tarvitsin jatkotutkimuksia. Vuoden päästä tapahtuneessa kontrollissa tilanteeni ei ollut vieläkään normalisoitunut ja sen johdosta jouduin perusteellisempiin tutkimuksiin. Yllättävästi alustava diagnoosi oli isokoinen todennäköisesti kuitenkin hyvälaatuinen kasvain. Melkein päädyin jo leikkauspöydälle ennenkuin selvisikin, että kyseessä olikin minun rakennepoikkeavuus. Että aika härdelliä on noista seulontatutkimuksista seurannut ;)

Jos seulontatutkimusten kriteerit ovat liian löysät, niin silloin jää huomaamatta poikkeamia. Jos kriteerit ovat taas liian tiukat, niin tulee paljon virheellisiä positiivisia. Asiantuntijat tekevät kokoajan työtä, että seulonnat olisivat hyvin balanssissa ja toki myös sen suhteen, että tutkimuksista saataisiin mahdollisimman paljon talousterveydellistä hyötyä yksilöille ja yhteiskunnalle. Tulevaisuudessa meillä on varmaan tekoälyohjelmistoja, jotka ihmisen lisäksi varmistavat tulosten laatua.

Kolmen virheellisen positiivisen jälkeenkin voin sanoa, että kannatan seulontatutkimuksia ja aion osallistua niihin jatkossakin. Olen toki sanonut tämän kolmannen tutkimuksen jälkeen vitsinä, että en tiedä, että viitsinkö enää mennä seulontatutkimukseen hakemaan virheellisen positiivisen. Seuraava tutkimus on jo kalenterissa odottamassa. Ymmärrän senkin, että seulontatutkimusten virheelliset positiiviset aiheuttavat paljon stressiä. Kaikki seulontatutkimukset ovat vapaaehtoisia. 

Osallistutko sinä seulontatutkimuksiin?

13. kesäkuuta 2021

Hurmaava alppiruusupuisto

Viime viikko meni kurkkukipuisena töitä painaessa. Esikoinen sairastui flunssaan viikolla. Olisin juuri ja juuri parantunut Kätevien Emäntien treffeille. Päätin sitten pelata todella varman päälle ja käydä koronatestissä ennen tapaamista. Kireän työaikatauluni taki en ehtinyt ajoissa koratestiin ja harmillisesti treffit jäivät väliin. Harmittaa, kun ohjelmaa kalenterissa on niin vähäisesti ja sitten sekin vähä peruntuu. Testitulos oli meillä molemmilla odotetusti negatiivinen.

Lohdutusohjelmaksi valitsin vierailun Haagan alppiruusupuistossa. Olen blogannut aikaisemminkin alppiruusupuistosta. Se on niin komea paikka, että haluan kirjoittaa siitä jälleen! Alppiruusupuisto on alunperin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue, joka on yleisölle avoin ja maksuton puisto. Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, silloin Helsingin kaupunki ja Helsingin yliopisto istuttivat 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto.



Rhodot ovat hyvin kookkaita, osa varmasti kurottelee yli kolmen metrin korkeuteen. Kukkia on valkoisesta voimakkaaseen aniliininpunaiseen. Uudemmalla atsalea-alueella kasvaa lisäksi keltaisia alppiruusuja. Alueella kulkee leveämpi hiekkatie ja sitten kapeampia pitkospuupolkuja. Osa reiteistä on kuin astuisi satumaahan, kun polkua reunustaa korkeat alppiruusut isoine kukkineen. 

Tällä kertaa saimme houkuteltua yhden lapsista mukaamme. Keskimmäinen lähti mukaamme jätskipalkalla :D Hän oli tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Päivä oli lämmin, mutta saimme muutaman tipan vettä niskaamme.


Puistossa on kaksi katselulavaa, joilta pääsee ihailemaan erinomaisesti kukkaloistoa. Atsalea-alueen alkureunassa on piknikpaikka. Sitten viime vierailun pöydät näyttivät uusilta. Puiston "sisäänkäynnin" kohdalla oli kaksikin jäätelökauppiasta siirrettävine kärryineen. Kauppa näytti käyvän erinomaisesti.

Katselulavalta kuvattua



 
Atsalea-alueella muutamat atsaleat olivat jo kukkineet. Minusta kukinta ei ollut yhtä komea kuin edellisellä käynnillämme 2019. Hieno se oli silti tänäkin kesänä.
 

 
Atsaleojen värit ovat niin voimakkaita, että olisi pitänyt olla järkkäri kuvaukseen
 
Puistossa on vielä kukinta päällä, mutta kovin pitkään ei kannata odotella. Minulta jälleen suuri suositus Haagan alppiruusupuistolle!
 

7. kesäkuuta 2021

Tapahtumarikkaan viikon ja lukuvuoden päätös

Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, niin viime viikon alkupuolelle mahtui yllättäviä tapahtumia kuten sisälle pyrkinyt kissa ja kilpikonna sekä yöllä kadonnut lapsi. Perjantaina tuttavani olivat nähneet Herttoniemessä hirviä ja somessa oli yhteinen näkemys, että hirvet ovat matkalla meille :)

 
Taloyhtiön ihania kukkia

Meillä oli rauhallinen perjantai ja lauantai. Hirvet eivät löytäneet perille. Sunnuntaiaamuna varhain viikko sai "arvoisensa" päätöksen. Esikoinen oli ystäviensä kanssa ulkona juhlimassa peruskoulun päättymistä ja oli saanut luvan olla ulkona tosi myöhään. Olin jo melkein unessa, kun kuulin pojan tulevan kotiin. Ehdin nukahtaa uudestaan, kunnes havahduin puheeseen. 

Meidän esikoisemme oli ystäviensä kanssa aamuyöstä poreammeessamme. Syy metelin voimakkuuden kasvamiseen oli se, että porealtaassa oli kaikki poreet päällä. Poreilu pitää sen verran kovaa ääntä, että jutteleminen poreiden ylitse vaatii kovaäänistä puhetta ellei jopa huutamista. Ensin ajattelin tylsänä keski-ikäisenä lopettaa nuorison aamuöisen kylpyvuoron kokonaan. Sitten vilkaisin altaaseen tarkemmin, siellä esikoisemme istui tyytyväisenä tyttöryhmän keskellä poreammeessa. Päädyinkin nappaamaan nuorisolta vain poreet pois päältä. Kömmin takaisin sänkyyn ja äänet pysyivät sellaisella tasolla, että sain nukuttua. Seinänaapurit olivat onneksi mökillä.

Naapurin huikean aniliininpunaiset kirsikankukat

Lukukausi on ohitse ja pojat ovat siirtyneet kesälomalle. Esikoisellamme on ollut opiskelumotivaation suhteen vaikeuksia yläasteella. Koulutyö on ollut suurin väännön ja riitelyn aihe vanhempien ja esikoisen välillä. Yhdeksäs luokka sujui selvästi kahdeksatta luokkaa paremmin ja esikoinen sai hieman päälle kahdeksan keskiarvon. Sillä aukeaa Helsingissäkin lukion ovet. Hienosti tsempattu! 

Keskimmäisellä ja kuopuksella sujui kevätlukukausi aika lailla oletusten mukaisesti ja hyvät todistukset tuli molemmille. Pojilla on 10 viikkoa edessä pelkkää lomailua. Olen kovasti kannustanut esikoista matematiikan kertauskurssille ja keskimmäistä ruotsin kertauskurssille. Säästin muutaman satasen, koska molemmat kieltäytyivät. Keskimmäinen olisi kyllä valmis kertaamaan matematiikkaa, mutta ainoastaan vanhempien kanssa. Minulla ei taida rahkeet riittää ruotsin opettamiseen ja valitettavasti Hra Kepposella ei ole tänä kesänä lomaa lainkaan. Toivottavasti hän ehtii pitämään edes muutaman irtovapaapäivän. Ei keski-ikäinen perheenisä oikein lomatta jaksa, vaikka pitääkin työstään todella paljon.

 

Päättäjäispäivänä keskimmäisellä ja kuopuksella oli suut messingillä. He saavuttivat tavoitekeskiarvonsa ja vaari oli luvannut siitä aika ruhtinaallisen rahapalkkion. Esikoinen jäi vain yhdellä kymmenyksellä tavoitteestaan ja vaari päätti maksaa melkein täysimääräisenä esikoisellekin palkkion. Joten alkoi hymyilyttämään esikoistakin.

Minä odotan lomaa kuin kuuta nousevaa! Uuteen viikkoon starttaan pahasti kurkkukipuisena ja mietiskelen juuri, että pitääkö tässä lähteä jälleen koronatestiin.

Onnea kevään uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille!
Ihanaa, että moni on pystynyt edes pienesti juhlimaan tärkeän etappinsa saavuttamista.


3. kesäkuuta 2021

Karannut kilpikonna ja muita viikon kuulumisia

Viikko on vasta yli puolen välin ja kaikenlaista tapahtumaa on mahtunut jo nyt tähän viikkoon.

Maanantai oli haikea päivä. Hyvä ystäväni ja kolleegani Sirpa oli viimeistä päivää töissä. Sirpa jäi eläkkeelle! Sitä ollaan porukalla ihmetelty, että miten niin nuorekas, nuoren näköinen, menevä ja energinen voikin olla eläkeläinen. 

Sirpan olen tiennyt nimeltä ja naamalta melkein parikymmentä vuotta. Loppuvuodesta 2015 olemme olleet samassa yksikössä töissä. Meistä tuli Sirpan kanssa nopeasti ystäviä myös työn ulkopuolella. Olemme vesijuosseet yhdessä useamman vuoden ja matkustelleetkin yhdessä. Kohta kolme vuotta sitten olimme Georgiassa ja viime kesänä Lapissa ja Lofooteilla. Parasta nykyisessä työssäni on ollut ehdottomasti työkaverit. Porukkamme alkaa harmillisesti hajoamaan töiden osalta, mutta pidämme yhtä vielä kuitenkin virtuaalikahvein ja whatsap-ryhmällä. 

Erityisen onnellinen olen ollut naistyökavereista. Hyvin miesvaltaisella alalla minulla on ollut useita työvuosia ilman yhtään naista samassa tiimissä. Sirpan läksijäisissä iski haikeus. Pari vuotta sitten toinen töistä ystäväksi tullut työkaverini Ilona vaihtoi firmaa. Viime kesänä koronan keskellä lähti lounasporukan Kati toiselle työnantajalle. Edellisessä muutossa Otilia joutui kokonaan toiseen taloon. Nyt lähti Sirpa. Harmikseni ympäriltäni katoavat naistyökaverit. Onneksi yhteys ja ystävyys on säilynyt ja niin tulee aivan varmasti käymään Sirpankin kanssa.

Sirpa on säilyttänyt nuoruuden ennakkoluulottoman ja reippaan asenteensa läpi työvuosiensa. Nuorena naisena Sirpa olisi halunnut opiskella ulkomailla. Se oli Sirpan opiskeluaikaan todella harvinaista herkkua eikä Sirpalla ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Sirpa kuuli, että Neuvostoliitto tarjosi vaihto-opiskelumahdollisuuksia siten, että koko opinnot suoritetaan venäläisessä korkeakoulussa. Ennakkoluulottomasti täysin venäjän kielen taidoton Sirpa tarttui mahdollisuuteen ja sai stipendin Leningradin teknilliseen korkeakouluun konetekniikan opintoihin ja opiskeli itsensä venäjäksi diplomi-insinööriksi. Sirpan opiskeluvuodet ovat aika ehtymätön hyvin juttujen sammio.

Tuore eläkeläinen keskellämme

Etätyöhön on alkuviikosta tullut vaihtelua alueen elämistön ansiosta. Tiistaista raportoin seuraavaa Facebookiin.

Keskiviikkona eläinpostaukseni sai suorastaan uskomattoman jatko-osan. Hra Kepponen lähti aamulla ennen kahdeksaa töihin ja lupasi heittää muuten koulusta myöhästyvän kuopuksen matkalla kouluun. Meni hetki ja Hra Kepponen palasi takaisin kotiin ja pyysi minua pihalle HETI katsomaan.

Ulko-ovemme läheisyydessä oli pieni kilpikonna. Hra Kepponen siinä mietiskeli ääneen, että eikös niin ole, että konnat eivät kuulu Suomen luontoon.


Facebookin kaverit olivat sitä mieltä, että konna oli valinnut meidät. Olisi suorastaan kohtalo, että saisimme konnalisäyksen perheeseemme :)

Aloitin kuitenkin operaation "konna kotiin". Ilmoitin konnasta alueen facebook-ryhmässä ja sitten keksin laittaa sähköpostia kaikille naapureille, jos he olisivat kuulleet karkuteillä olevasta konnasta. Naapurin rouva oli ollut edellisenä päivänä etsintäpartiossa mukana ja ilman mitään sen kummempia yhteystietojeni jakamisia vartin päästä sähköpostista ovikellomme soi. Tuntematon nainen oli siellä kysymässä, että onko totta, että olen löytänyt heiltä karanneen konnan. Naapurikin tuli pihalle kertomaan, että kyseiseltä perheeltä on konna karannut. Karkulainen oli heidän VilleGallensa ja niin VilleGalle pääsi onnellisesti takaisin kotiin.

VilleGalle ehti olla vajaan kaksi vuorokautta karkuteillä ja karkumatkaa kertyi kuitenkin ainakin pari sataa metriä. Onnea oli matkassa, koska meidän pihamme jälkeen tulee autotie ja sen toiselta puolelta alkaa ulkoilualue. Jos konna olisi sinne saakka päässyt, niin voi olla, että sitä ei olisi ikinä löydetty.

VilleGalle oli kyllä niin söpö, että hän olisi mielellään saanut viettää meillä vähän kauemmin. En ehtinyt edes kunnolla seurustelemaan konnan kanssa. Naapuri kertoi, että lapset olivat olleet aivan lohduttomia, että sinänsä hyvä, että VilleGalle pääsi nopeasti takaisin kotiin.

Sisälle tulleeseen kissaan vielä sen verran, että kissaahan on yritetty saada alueelta kiinni kohta vuoden. Ihmeesti kissa selvisi kovan pakkastalven ylitse. Se on kuitenkin niin arka, että en ehtinyt saamaan ovea kiinni ennenkuin kissa ehti livahtamaan ulos. Asutusten läheisyydessä kissa pyörii jatkuvasti. Olen raportoinut havaintoni. Omistajalla on ollut useita loukutusyrityksiä.

***

Jos naapureilta katosi konna, niin meiltä oli tänä aamuna kadonnut lapsi. Hra Kepponen meni herättämään kuopusta, joka ei yllättäen ollutkaan sängyssään eikä vessassa eikä alakerrassa. Siinä sitä oli hämmenyksen hetki. Mihin on joutunut 12-vuotiaamme yön aikana?

Meidän kadonnut lapsi löytyi parvekkeelta :) Pojalle oli tullut alkuyöstä liian kuuma (niin oli minullakin) ja hän oli mennyt jäähdyttelemaan parvekkeen pihakeinuun. Uudet pehmusteet ovat kuulemma varsin mukavat ja poika oli nukahtanut keinuun. Hra Kepponen oli illalla nukkumaan mennessään sulkenut parvekkeen oven, joka napsahtaa saman tien lukkoon. Kuopus oli herännyt aamuyöstä, mutta ei ollut päässyt sisälle. Kukaan meistä ei herännyt, hänen olisi pitänyt pitää oikein kunnolla meteliä. Kuopus oli sitten tuumannut, että mikäs tässä ja mennyt takaisin keinuun nukkumaan. Poika heräsi parvekkeelta, kun isi etsi häntä.

Parvekekeinu "varasänkynä" ei ole meillä täysin uusi ilmiö. Odottaessani esikoista kroppani jäähdytysjärjestelmä sekosi pahemman kerran ja koko loppukesän minulla oli todella tukalan kuuma. Silloin olen nukkunut usein osan tai koko yön tuossa samaisessa keinussa parvekkeella.

Hyvin oli poika tarennut koko yön pelkällä fleecepeitolla, parveke on lasitettu.
Kuvassa ne uudet ja ihanan paksut keinun pehmusteet