Ihana, ihana talviviikonloppu

Voi kuinka olenkaan odottanut tällaisia talvisäitä! Aivan ihana viikonloppu. Ulkoilufani kiittää ja pyytää lisää! Suksien sijasta olen ollut liikkeellä jalkaisin. Hankkimani Icebugit ovat olleet loistohankinta polvivaivaiselle. Niillä suoriuduin tänään jäisestä pururadasta ja kalliolla kiipeilystäkin.

Ensin vähän talvimaisemia kotimme vierestä.

Harmi ettei jäälle ole päässyt Helsingissä tänä talvena lainkaan :(

Kylläpä on kirkas heijastus vedestä

Sitten sunnuntain eväsretken kuviin. Olimme esikoisen kanssa liikkeellä kahdestaan.

Aallot liplattelivat, merta katsellessa ei tuntunut yhtään helmikuulta.

Välillä paistoi niin kirkkaasti, että aurinkolasit olivat todella tarpeen.

Metsässäkin paistoi :)

Olemme käyneet tällä pururadolla kymmeniä kertoja, voi olla että sata on mennyt rikki. Paikan luonto pystyy yllättämään meidät usein vieläkin. Tällä kertaa meitä odotti rannan tuntumassa oleva jäämurska. Yksi pikkutyttö sanoi, että meri on nyt täynnä timantteja. Timantit pitivät tuulessa omaa jännittävää rahinaansa.

Huikean hieno jäämurskalahti

Lähikuvaa murskasta.

Esikoinen hetti kuvassa näkyvän kepin ja se jäi kellumaan murskaan

Rannalla oli isoja jäälauttoja vielä muutama jäljellä

Uskaltauduimme hyppäämään isolle jäälautalle vaikka melkein jo tuli vettä kenkään aiemmin. 

Oli jännä seistä lautalla tuijottelemassa jäämurskaa

Välillä paistoi ihanasti

Toivottavasti tällaisia talviviikonloppuja tulee vielä lisää. Mieli vetää kovasti sekä rinteeseen että laduille. Viikonlopun happi ja valohoidon jäljiltä olo poikkeuksellisen pirteä. Ulkoilu on niin ihanaa!

Vauhdikas hiihtolomanen Tampereella

Minihiihtolomasta näyttää tulevan perinne meille. Tänäkin vuonna meillä oli vain kaksi lomapäivää koululaisten hiihtolomaviikolle. Ihan ongelmaton tuo miniloma ei ole, koska käytännösssä tein melkein viiden päivän työt kolmessa pitkässä päivässä. Mutta kivaa oli viettää perheen kesken lomaa.

Lomakohteeksemme valikoitui Tampere, koska saimme yöpyä isovanhempien kaupunkikodissa. Minä tykkään kotimaisista kaupunkikohteista, koska niistä ja niiden lähettyviltä löytyy paljon mielenkiintoisia vierailukohteita ja tekemistä.

Yhden päivän vietimme Sappeen laskettelukeskuksessa. Päivä oli harmaa ja päättyi sumuun, mutta ei satanut mitään ja rinteet olivat hyvässä kunnossa. Laskettelijoita oli paikalla ihan reilusti, mutta ei niin paljoa, että varsinaisia hissijonoja olisi muodostunut. Hyvät olosuhteet kaiken kaikkiaan :)

Olemme käyneet Sappeella aikaisemminkin. Tykkään rinteistä, majoituskin oli hyvä, mutta oheispalvelut olivat vähän ontuvat etenkin iltaruokailun ja kaupassa käynnin suhteen. Päiväreissulla Sappee toimi hyvin.

Poikien kanssa on kiva lasketella. He osaavat käyttää hyvin hissiä ja pääsevät turvallisesti mäet alas ja vauhtiakin on juuri sopivasti.

Keskimmäinen ja kuopus

Reippaan laskettelupäivän jälkeen vietimme lilluttelupäivän Nokia Edenissä. Asiakkaita oli todella paljon, poikia se ei haitannut, mutta minä kaipasin väljyyttä altaisiin. Löysimme sen verran rauhallisen nurkkauksen, että sain otettua muutavat sukelluskuvat pojista.

Keskimmäinen ja esikoinen

Kuopus ja keskimmäinen

Valgea Valas on niin nopea ja ketterä, että siitä ei juuri saa kuvia. Tuurilla tuli osa kuvaan ;)

Liikunnallisten puuhien jälkeen vuorossa oli museo. Kävimme katsomassa Vapriikissa Jääkauden jättiläiset. Tarkoituksenamme oli tutustua muihinkin näyttelyihin, mutta kahden aktiivipäivän jälkeen meillä oli suuria vaikeuksia aamuherätyksen suhteen. Pidimme kovasti Jääkausi näyttelystä, eläinten rekonstruktiot olivat kiehtovia. Kukapa ei haluaisi nähdä villasarvikuonoa tai mammuttia?

Näyttelyyn järjestetään myös yleisöopastuksia, josta pääsee nauttimaan sisäänpääsyn hinnalla. Lapsia varten on erillisiä taskulamppukierroksia. Tarkemmat tiedot löytyvät Vapriikin nettisivuilta. Minä olisin kovasti halunnut osallistua taskulamppukierrokselle.

Mammutteja

Luolakarhu

Vapriikin ympäristö itsessään on näkemisen arvoinen. Tehdasmiljöön ulkokuoret on hienosti säästetty, mutta sisältä löytyykin sitten ihan muita juttuja.

Mukavaa viikonloppua!

Hetkessä: Illallinen Tampereella

Vietämme minihiihtolomaa Tampereella appivanhempien kaupunkikodissa melkein ydinkeskustassa. Se mahdollisti meille illallisen aikuisten kesken. Pojat jäivät pizzojen, Netflixin ja jäätelön kanssa mummilaan huomattavasti mieluummin kuin lähtivät syömään aasialaista ruokaa. Tämä ei välttämättä jatku kauaa, esikoinen alkaa tykkäämään myös mausteista ja kohta meitä on kolme illastamassa. Jauheliha-makarooniveljeksillä on vielä pitkä matka eksoottisempien makujen sietämiseen.

Illallispaikaksi valitsimme Masu Asian bistron. Oli mielenkiintoista vertailla, kuinka Masu pärjää Helsingin Farangille ja Gaijinille sekä suosikilleni Yumelle. Minulla oli aika kirkkaana mielessä, mitä tilaisin. Olisin valinnut Hirata bun -pikkuburgereita alkupalaksi, sitten nigiri sushia ja mikäli maha olisi vetänyt niin vielä ribsejä. Päädyimme kuitenkin valitsemaan Nagai-menun.

Ensimmäiseksi pöytään tuli NANOHANA RABE AND WAKAME SEAWEED SALAD. En ole marinoidun merilevän ystävä, mutta salaatti oli todella maukas. Lisäksi lämmin salaatti oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Herkullinen ja lämmin salaatti broccolista, tomaatista, chilistä ja marinoidusta merilevästä. 

Seuraana vuorossa oli SEA SCALLOP and LIGHT GREEN CURRY. Kampasimpukat ovat herkkuani ja vihreä curry oli todella hyvää. Täytyypäs pitkästä aikaa herkutella kotonakin kampasimpukoilla.

Paksoita, seesamiöljyä ja vihreää currya.

Seuraavaksi tarjoiltiin ne himoitsemanani HIRATA BUN. Ehkäpä aterian parhain annos. Olisi keveysti voinut syödä ainakin kaksi lisää. Törkeän hyvää! Annos on hyvin samanlainen kuin Gaijinissa ja aivan yhtä hyvä. Melkein pitäisi ottaa tavoitteeksi opetella tekemään jotain vastaavaa itse. Jos tiedät reseptin, niin vinkkaa ihmeessä!!

Masun klassikko. ”Pikku burger” rapeaksi ja meheväksi paahdetulla possulla, 

korean majoneesia ja mausteista kurkkua.

Odotimme pöytään sushia menun mukaisesti, mutta ensin tarjoiltiinkin SYAKE SYAKE.

Se oli aterian laimein annos. Ei siinä mitään vikaa ollut, ihan ok.

Marinoitua lohitatakia japaninsinappikastikkeella, vesikrassia, gen-salaattia, piparjuurta, soijaa ja vesimelonia

Sitten se sushi. Halusin kokeilla paikan sushia, koska olin aivan varma, että Hans Välimäen resepteillä sushiriisissä on riittävästi viinietikkaa ja juuri sopiva ripaus makeutta. Useat sushipaikat kompastuvat mirin valmistuksessa ja käytössä. Mirin ei maistu tarpeeksi, ilmeisesti riisin jäähdytys on niin hidasta, että mirin haihtuu. Itse käytän kotioloissa hiustenkuivaajaa puhaltamaan kylmää ilmaa riisiin. Välimäki ei pettänyt - ihan täydellistä riisiä. Riisikriitikko kiittää :D

Ennen jälkiruokaa tuli vielä Hra Kepposen odottama annos KOKUHYO SURU SUTEKI. Oli hyvää, mutta dashi-sinappikastiketta olisi saanut olla selvästi enemmän. Koska tämä oli selvä pääruoka, annoskoko olisi voinut olla isompi.

Grillattua härän black angus-filettä "Hokkaido no miso tare".
Mureaa, todellista härkien härkää lisukkeenaan soijassa ja seesamiöljyssä wokattua metsäsientä ja pinaatia. Hot mustard spicy dashi with house raju!! Erilainen ja paahteinen.

Masu pärjäsi vertailussamme aivan tasavertaisesti Gaijinille ehkä jopa Farangille. Ehkä perusteetta väitän, että Yume olisi kuitenkin parempi. Sitten tuli pelin ratkaiseva annos eli jälkiruoka. Olen aina kritisoinut aasialaisten ravintoloiden jälkiruokia, ne eivät yllä muun aterian tasolle. Masu on tässä todella virkistävä poikkeus. Menuun kuuluva PEANUT BUTTER PUDDING AND CREAMY VANILLA ICE CREAM oli suussasulava herkku. Nam! Viereisen pöydän friteeratut banaanit näyttivät myös todella herkulliselta. Vielä jälkkärinkin jälkeen mietin, että olisi Yume sittenkin parempi ;) mutta Helsinkiin ei todellakaan tarvitse matkustaa erinomaisen aasialaisen ruuan perässä.

Lasku oli yhtä suuri kuin vertailupaikoissakin :( Ei tällaisissa paikoissa kovin usein raski syödä.

Kauniissa maisemissa tallustelimme mahat täynnä takaisin mummilaan. Ihana lomahetki aikuisten kesken.

Nukahtamiskyky

Kaikki tietää taaperoiden nukahtamiskyvyn. Uni voi iskeä kesken ruokailun ja otsa kopsahtaa illallislautaseen. Meillä vakio oli ostoskärryn istuimeen nukahtaminen. Joillakin supernukahtamisen taito säilyy yli taaperoiän, kuten meidän kuopuksellamme.

Yhtenä arki-iltana kuopus alkoi pilkkimään esikoisen huoneessa katsellessaan jotain tietokoneelta. Komensin pojan välittömästi suoraan sänkyyn. Kerrankin hän lähti liikkeelle vastalauseitta. Mutta mitenkäs kävikään?

Voimat olivat loppuneet kesken matkan puoleen väliin. Poika oli sikeässä unessa lattialla. Kyseessä ei ollut siirtyminen itäsiivestä länsisiipeen vaan ihan kompaktin rivarin päästä toiseen ;)

Tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen, kuopus on useasti nukahtanut television ääreen jopa lattialle, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun uni iski kesken muutaman metrin kävelyn :) Mielellämme lähettäisimme hippusen kuopuksen kyvystä jollekin nukahtamisvaikeuksista kärsivälle.

Mukavaa sunnuntaita!

Sitkeys vie läpi harmaankin kiven eikun läpi äidin tahdon

Olen jälleen päässyt nauttimaan yhdestä tähtihetkestä kasvattajana.

Makoilimme sängyllä poikani kanssa tv:tä katsellen ja päätimme soittaa vaarille. Ensin minä juttelin ja sitten oli lapseni vuoro. Poikani jutteli niitä näitä ja sitten kertoi vaarille, missä asioissa hän on hyvä. Kuulin vain lapsen osuuden keskustelusta. Se meni suurinpiirtein näin

"Olen muuten aika hyvä saamaan tahtoni lävitse."
-vaari vastaa jotain
"Ei se aina onnistu ja joskus se kestää ihan hirveän kauan."
-vaari vastailee taas jotain
"Mutta mä jaksan tapella tosi pitkään ja osaan olla todella ärsyttävä"
"Niin ja joskus on pakko itkeä"

Että sellaista *huoh*.
Kasvata nyt sitten näitä kieroja strategikkoja, jotka koko ajan etsivät mahdollisuuksia vedättää. Mutta eipähän tarvitse miettiä, että onko lapsella jotain hätänä, kun kiukkukohtaukset ovat olleet tavallista voimakkaampia. Ei ole hätää, on strategia ;)

Talvipäivä Kirkkonummella

Tarvitaan matkavinkkejä autolomalle Balttiaan

Minulla on kesälomamatkasuunnittelu täydessä vauhdissa. Kokeilemme meidän perheelleemme täysin uutta juttua eli matkailua omalla autolla. Tanskassa matkailimme muutama kesä sitten vuokra-autolla ja reissu sujui todella mukavasti. Nyt nostan vaatimuskerrointa (ja hermojen kiristymiskerrointa) sillä, että kohteeseen pitää suoriutua kotiovelta autolla eikä alla ole vuokrattua tila-autoa vaan viidelle ahdas oma perusfarkkumme.

Lomareissulla on kaksi pääkohdetta Liettuan Kuurinkynnäs ja Latvian pääkaupunki Riika. Liettuassa vietämme oletettavasti pari päivää ihan vain Kuurinkynnään hiekkadyyneihin tutustuessa. Riikassa vietämme enemmänkin aikaa ja ajalemme sen ohitse myös paluumatkallamme. Kaipailen kivoja vinkkejä ja kokemuksia Riikaan sekä vinkejä välille Riika-Kuurinkynnäs. Etenkin Etelä-Latvian majoitusvaihtoehdot kiinnostavat.

Ensimmäiseksi kiinnostaa kovasti, mihin ratkaisuun muut Balttian kävijät ovat päätyneet puutiaisaivokuumerokotuksen osalta. Oletteko ottaneet rokotukset? Balttiahan on Euroopan riskialuetta, mutta toisaalta suositus on, että lyhyillä matkoilla, joilla pysytään pääosin kaupunkialueilla ei rokotusta tarvita. Onko hiekkadyyni kasvustoineen riskialue tai linna puistoneen?

Tekemisen, nähtävyyksien ja hinnoittelun osalta Balttia on ainakin paperilla yllättänyt positiivisesti. Jopa niin positiivisesti, että olen alkanut miettimään, että onko osa paikoista mistään kotoisin.

Riika-listalla on seuraavaa:

• Tietysti vanha kaupunki historiallisine nähtävyyksineen

• Liivin vesipuisto Jurmalassa.
  Onko siisti? Kannattaako käydä? Pojat ovat vaatineet tämän vaihtarina vanhan kaupungin sietämisestä :) Joten paikan olisi syytä olla kiva tai joudun koko loppuloman kiskomaan narisevia lapsia mukanani. Meidän pojat ovat ihan myytyjä Vaasan Tropiclandialle ja Nokia Edenille, joten sellaiseen tasoon toivoisin paikan ylätävän. Kuvien perusteella liukumäkiä on paljon, mutta aina mietityttää, että onko niissä tarpeeksi virtausta ja kuinka puhdasta tai jäätävän kylmää vesi on...

Kuva lainattu http://www.latvia.travel/fi/nahtavyys/liivin-vesipuisto

• Turaidan museoalue
  Minua kiinnostaisi kovasti, mutta tarjoaakohan paikka riittävästi virikettä lapsille? Onko siellä mitään lastenkierrosta tehtävineen? Pitäisikö tuonne varustautua omine tehtävineen ja infopaketteineen? Onko tuolla ravintolapalveluita?

Turaida, kuva lainattu http://www.latvia.travel/fi/nahtavyys/turaidan-museoreservaatti

• Rundalen linna
  Kannattaako sen takia heittää isompi lenkki?

http://www.latvia.travel/fi/artikkeli/top-10

Mitä puuttuu listaltamme? Mitä suosittelisit meille?

Riikasta matkamme jatkuu kohti Klaipedaa. Vaihtoehtoisi ajoreittejä Google tarjoaa pari ja tarvittaessa voimme yöpyä paluumatkalla jossakin Klaipedan ja Riikan välillä ja ehkä heittää jonkun pienen syrjälenkin. Mahdollisten ajoreittiemme lähettyville en ole löytänyt mitään kivaa vierailukohdetta. Siauliain ristikukkulan ajattelin käydä bongaamassa, mutta muuten vierailulista on täysin tyhjä. Kai nyt melkein neljän tunnin automatkalle on pakko osua kiva kohde? Onko vinkkejä?

Ajoreittivaihtoehdot Riikasta Klaipedaan

Harkinnassa on myös lisäpäivät Virossa. Pärnu on toistaiseksi listan ykkösenä, mutta jos sinulla on kokemusta länsirannikon muista kivoista kohteista, kuulisin niistä erittäin mielelläni. Minä himoitsen koukkausta Saaremaalle, mutta muu perhe ei ole lämmennyt sille. Ei kuulemma jaksaa kiinnostaa heinäkattoiset talot :D

Meistä kukaan ei ole käynyt Latviassa eikä Liettuassa aikaisemmin, joten kokemuspohjaa ei ole lainkaan. Siksi odottelenkin kovasti vinkkejä :)

Joko teillä muilla on kesälomasuunnitelmat pitkällä?

Romanttisesti kohti virtuaalitodellisuutta

Sain erikoisen ja todennäköisesti mieleen painuvan ystävänpäivälahjan mieheltäni. Ei tullut koruja, ei suklaata tai illallista, ei parfyymia tai alushepeneitä. Sain virtuaalilasit. Ja olen innoissani.

Lainaan tähän pätkän kortin runosta:

Täytyy hetkeksi istahtaa

ja ajatella jotain hauskempaa.

Laita päähän lasit ruusunpunaiset

tai tässä tapauksessa - virtuaaliset

ja matkusta hetkeksi muualle

hiekkarantojen ja viidakon äärelle.

Samsung Gear VR

Sain vielä kukankin :)

Nyt voin paeta vaikka päivittäin hetkeksi perhe-elämän raskautta snorklailemaan, palmurannalle tai vaikka istua artistin sohvalla katselemassa ja kuuntelemassa, kun hän soittaa. Tuskin maltan odottaa, että millaista 360 astetta videomateriaalia löydän. Voi kuinka toivon, että Taj Mahal, Iguassun putokset tai joku safarikohde olisi videoituina. Voisi olla tämän rouvan pipo usein vähemmän kireällä, kun voisin kotiin tultuani piipahtaa vaikka safarilla tai sukellusretkellä ennenkuin alan kärttämään jauhelihakastiketta ;) Nyt vaan toivon löytäväni hyvää sisältöä. Kaltaiselleni nähtävyys- ja taideinnokkaalle kuvittelisin sitä löytyvän ja toivottavasti myös kohtuulliseen hintaan.

Lasit toimivat yhdessä Samsungin kännykän (Note5, S6, S6 edge, S6 edes+) kanssa. Kännykkä toimii näyttönä virtuaalilasien linsseille. Sitten vain kännykkään sopivia 360-videoita ja ei muuta kuin katselemaan. Vielä en ole ehtinyt selvittämään, minkälaista materiaalia on saatavilla. Olen katsonut vain Cirque du Soleilin promopätkän, GroPron snorklailuvideon ja jonkun musavideon. Tykkäsin! Onhan se makeeta pyörittää päätään ja katsella, mitä kaikkea sivulla tapahtuu :D

Miinusta tulee kuvanlaadusta. Minusta siinä erottuu liian selvästi pikselirakenne. Hra Kepponen väitti olevansa niin huononäköinen, että hän ei erota pikseleitä. Kunhan vielä resoluutio paranee, niin tässä on minun ja Hra Kepposen vanhuudenpäiviemme puuha. Eläkkeellä istumme virtuaalilasit naamalla ja juomme halpaa viiniä jostain pillimukeista. Pillimukeista siksi, että motoriikka ei toimi virtuaalilasit päässä normaalisti ja viinilasi ei osuisi huulille kuitenkaan.

Hauska lelu!
Oletko kokeillut? Kiinnostaako?

PS. Lasit ovat varmaan yhtä paljon Hra Kepposelle itselleenkin ;) Hänhän rakastaa teknisiä härpäkkeitä.

Kannattaako alakoululaisen opiskella kolmea kieltä?

Kielivalinnat mietityttävät perheessämme jälleen.

Edellisestä kielivalintaepisodista emme ole vieläkään toipuneet ;) Esikoiselle kävi niin, että alakoulussamme alkoi A2-kielenä ainoastaan ruotsi. Poika oli valinnut saksan. Pienellä painostuksella saimme kielellisesti lahjakkaan pojan valitsemaan ruotsin. Olisihan se nyt ollut harmi, jos A2-kieli olisi jäänyt kokonaan pois. Valitettavasti tuosta pakko-ruotsista on saanut kuulla vanhempien lisäksi myös ruotsin opettaja...

Tämän jälkeen peruskoulun oppimäärä ruotsin osalta sekä alakoulumme kielitarjonta ovat muuttuneet. Syksyn 2016 kolmasluokkalaisista eteenpäin koululaiset aloittavat ruotsin opiskelun viimeistään kuudennelta luokalta B1-kielenä, jos eivät ole sen opiskelua aloittaneet jo aikaisemmin A-kielenä. Tämä on minusta hyvin hämmentävää. Ruotsin opiskelun keventämisestä tai muuttamisesta kokonaan vapaaehtoiseksi on puhuttu todella paljon. Käytännössä ruotsin opetusta on lisätty. Minun peruskouluvuosina ruotsin opetus alkoi seitsemänneltä ja nyt se alkaakin jo kuudennelta. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?

A1-kieli alkaa kolmannelta luokalta. Lähikoulumme tarjoaa A1-kieleksi käytännössä englannin. Toisen vaihtoehdon eli ruotsin toteutuminen on varsin epävarmaa, ensi lukuvuodelle ryhmä ei toteutunut. Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa neljänneltä luokalta. Koulumme tarjoaa A1-ruotsin lukijoille valinnaisena A2-kielenä englannin. Lähiyläasteelle ei pääse jos, ei ole A1/A2-kielenä englantia. Muille A2-kielen vaihtoehtoina on saksa ja espanja, olettaen että ryhmät muodostuvat.

Sinänsä A1-englanti ja A2-ruotsi, kuten esikoisellamme on, muodostavat hyvän paketin. Silloin koululaisella on läpi peruskoulun kaksi pitkää kieltä. Ruotsin eduksi voidaan laskea helpot "kielikylpy" mahdollisuudet vähintään lehtien ja television välityksellä. Pääkaupunkiseudulla monella on kaksikielisiä ystäviä.

Meidän keskimmäisellämme tätä pitkä englanti+ruotsi vaihtoehtoa ei ole. Hänelle alkaa pakosti englanti kolmannelta ja pakotsi ruotsi kutoselta. Kysymys kuuluukin, että kannattaako valita A2-kieli? Jaksaako alakoululainen lukea kolmea kieltä? Entä yläasteikäinen?

Kun A2-kielen kerran valitsee, siitä tulee pakollinen. Se seuraa peruskoulun loppuun saakka. Ala-asteella viikkontunteja on 2, yläasteella ilmeisesti yhtenä lukuvuotena 2 viikkotuntia ja kahtena lukuvuotena 3 tuntia. Yläasteen valinnaisaineiden määrän A2-kieli leikkaa puoleen, eli 3 tuntiin. A2-kielen arvosana tulee yläasteen todistukseen ja pahimmilaan kehnohko menestys siinä voi estää pääsyn mieluiseen kouluun yläasteen jälkeen. Ehkä kannattaisi jättää A2-kieli valitsematta.

Minä uskon  sloganit "Kielitaito on pääomaa" ja "Kielten opiskelu kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin". Omalta kohdaltani olen huomannut, että kielitaito on hankittava koulu/opiskeluvuosina, aikuisena siihen on harvalla aikaa. Eli tätä taustaa vasten A2-kieli kannattaisi valita. Siirryn spekulaatiossani A2-kielen puolelle.

A-kielten oppimäärien tavoitteet ovat jo ala-asteen päätteeksi minusta aika kunnianhimoisia. Keskeneräisestä OPSista johtuen tarkkaa määritelmää en löytänyt, mutta allaoleva vastasi yleistä linjausta 6. luokan taidoista

Oppilas oppii
• kertomaan perustietoja itsestään ja lähipiiristään sekä viestimään arkipäivän puhetilanteissa tarvittaessa puhekumppanin apuun tukeutuen
• ymmärtämään arkielämää ja rutiininomaisia tapahtumia käsittelevän tekstin tai puheen keskeisimmän sisällön tilanneyhteyden tukemana
• kirjoittamaan lyhyen viestin kaikkein tutuimmissa, helposti ennakoitavissa arkisiin tarpeisiin ja kokemuksiin liittyvissä tilanteissa.

Pelkonani tietenkin on, että kielten opetus tankkaa samoja latuja kuin omana kouluaikanani. Sanastoa tankataan, tunteja kuluu, mutta kielitaitoa ei kuitenkaan kehity siten, että puhetta pystyisi tuottamaan tai edes kunnolla ymmärtämään. Etenkin yläasteikäisellä harmittaa, että A2-tunnit ovat poissa valinnaisaineista. Mielestäni etenkin jokaisen pojan pitäisi valita kotitalous sekä kaikki taideaineet. Toisaalta jotain aivan mystistä on tapahtunut esikoisemme englannin opiskelussa. Vuodessa hän onoppinut ymmärtämään erittäin hyvin puhuttua kieltä. Englantia ei voi käyttää enää kotona salakielenä. Varsin usein poika pystyy tuottamaan englanniksi yksinkertaisia vastauksia. Itse osasin vuoden opiskelun jälkeen sanoa Spot is a dog. Ehkä nykypäivänä kieltenopetus johtaa oikeaan kielitaitoon.

Entäs sitten se hyötynäkökulma? A2-vaihtoehdot ovat saksa ja espanja. Saksa on toki Keski-Euroopan valtakieli ja maailman 11. puhutuin kieli. Lapseni ikäpolvessa kaikki saksalaiset, itävaltalaiset ja sveitsiläiset tulevat puhumaan hyvää englantia. Espanja on maailman toiseksi puhutuin kieli ja siitä on todellista hyötyä Etelä-Amerikassa ja toki myös USAn etelävaltioissa. Etelä-Amerikka on vaan hyvin kaukana meidän nykytodellisuudestamme ja Espanjassa saa tapaksensa tilattua ihan englanniksi. Eihän sitä ruotsiakaan voi erityisen hyödylliseksi kutsua, joten kannattaako lapsella opetuttaa vielä toinenkin hyödytön kieli? Vai pitäisikö sallia sekin aika käytettäväksi mieluisiin harrastuksiin tai pahimillaan pleikan takomiseen? 

Monen mielestä oikea vastaus on se, että antaa lapsen itse päättää. Kuulostellaan lapsen motivaatiota. Katsellaan miten A1-kielen opinnot lähtevät sujumaan. Varmasti on perheitä, joissa lapset ovat kypsiä miettimään tällaisia asioita jo 9-vuotiaana. Toki opettajalta saa jotain tukea päätöksen tekoon. Meidän lapsiamme kategorisesti ei ole innostanut tähän mennessä mikään, mistä voi tulla yksikään ylimääräinen läksy. Vaikka siihen menisi vain 2*15min viikossa, niin ei nappaa. Tästä syytä minusta päätös kuuluu minulle vähintään yhtä paljon kuin koululaiselle.

Meillä on siis monta hyvää syytä valita A2-kieli ja vähintään monta yhtä hyvää syytä olla valitsematta. Millaisia kokemuksia teillä muilla on A2-kielestä ja kolmen kielen opiskelusta? Tässä on vajaa vuosi miettiä asiaa. Miten tämä tuntuukin niin vaikealta päätökseltä.

A2-kielen aloittaminen olisi meille lähes itsestään selvä valinta, ellei olisi pakkoruotsia. Liityn niiden joukkoon, jotka väittävät, että pakkoruotsi heikentää suomalaisten kielitaitoa. Se vähentää muiden pitkien kielten valintaa selvästi. Valitettavasti pakkoruotsitettu kansamme ei kuitenkaan osaa puhua ruotsia.

Miten korjata alhaalta aukeava vetoketju

Sain tammikuussa vinkin, joka minun piti muistaa heti jakaa kanssanne. En ymmärrä, että miten en ollut kuullut sitä aikaisemmin. Ehkä joltakin muultakin on jäänyt kuulematta.

Olimme kuopuksen kanssa pakko-ostoksilla yhtenä tammikuisena perjantai-iltana. Juhlavaatteet piti saada ehdottomasti seuraavaksi päiväksi. Yhtäkkiä kuopus totesi hätääntyneenä, että nyt se toppatakin vetoketju hajosi pahasti. Se oli kuulemma oikutellut jo aikaisemminkin.

Vetskari oli ollut kiinni ja se oli auennut alhaalta siihen saakka, jossa vetoketjun vedin oli, eli melkein loppuun saakka. Vetskari ei liikahtanut mihinkään. Yritin nitkuttaa, hivuttaa sekä käyttää raakaa voimaa, mutta vetoketju oli jumissa. Takkia ei saanut pojan päältä pois, koska se ei mahtunut pään ylitse. Harkitsin jo takin leikkaamista pojan päältä pois. Hiki selkää valuen jatkoin takin rempomista ja lopulta onnistuin saamaan vetoketjun auki.

Tulin maininneeksi Jesper Juniorissa asiasta ja myyjä sanoi, että ennen uuden takin hakintaa, minun kannattaisi kokeilla pihtikikkaa. Pihditkin löytyivät lainaan. Pihtikonstilla voi onnistua korjaamaan alhaalta aukeavan vetoketjun.

Pihdeillä painetaan vetoketjun vedintä siten, että vetimen kielekkeiden väli pienenee. Mitä leveämmät pihdit, sitä helpompi homma ja parempi lopputulos.

Eli tuo kuvassa näkyvä kielekkeiden väli painetaan hiukan pienemmäksi.
Kuvan pihdit ovat turhan rimpulat hommaan.

Pihtikikka toimi. Takki on ollut sen jälkeen kuukauden ajan käytössä koulussa, jossa vetoketjua avataan ja suljetaan monta kertaa päivässä. Hyvin toimii eikä enää reistaile. Hiukan kirvelee se kautta aikan kaunein Popin takki, jonka laitoin lumppukeräykseen samaisen vetoketjuongelman takia :(

Oliko tämä tuttu niksi sinulle? Jos pihtikonsti ei ollut ennestään tuttu, kannattaa muistaa se, kun vetoketju seuraavan kerran aukeaa alhaalta.

PS. Kiitokset Itäkeskuksen Jesper Juniorille!

Laskettelua ja laskiaispullakohtuuttomuutta = laskiainen

Minä rakastan laskiaispullia. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että rakkauslistallani on monia muitakin leivonnaisia, mutta laskiaispullat ovat listan kärkipäässä.

Torstaina työpaikan pullapiirissä oli laskiaispullia. Laskiaispullat olivat työpaikkaruokalasta tilattuja ja parhaimpia pullia pitkään aikaan. Perjantaina ruokalassa oli uusi satsi niitä samoja laskiaispullia myynnissä, harmillisesti näin pullat matkalla palaveriin. Minun oli todella vaikea keskittyä palaverissa, koska ajatukseni täyttivät laskiaispullat. Tarkemmin ottaen mietin sitä, että voisinko ostaa itselleni kaksi laskiaispullaa ja muulle perheelle yhden per nenä. Ole siinä sitten täpäkkä asiantuntija, kun verkkokalvoilla näkyy haavekuvat kuohkeasta pullasta, täyteläisestä mantelimassasta ja kauniisti pursotetusta kermavaahdosta ;)

Sooo goooddd!!!!

Koska olin jo syönyt 2 kpl nutellalaskiaispullia, yhden Fazerin laskiaispullan ja yhden työpaikkaruokalan laskiaispullan, tulin siihen tulokseen, että joudun tyytymään yhteen laskiaispullaan.

Universumi oli sitä mieltä, että minun kuuluu saada kaksi laskiaispullaa :) Siis miten voi olla tällainen tarjous: ota 6 pullaa, maksa 5. Kuin tehty minulle! Ja sitten vielä tämä: hillopullia oli jäljellä enää 5kpl, mutta mantelimassapullia vaikka kuinka. Kukaan muu meidän perheestämme ei syö mantelimassapullia. Ihan pakko oli siis ottaa itselleni se ilmainen mantelimassapulla. No, sainko tarpeeksi laskiaispullia? En tietenkään, maanantaiaamuni käynnistyi sillä, että haaveilin laskiaispullista...

Paikallisnyppylämme Talma Glacier, altitude 5500cm :)

Laskiaislauantaina pääsimme vihdoin aloittamaan laskettelukauden. Pahasti näyttää siltä, että kauden aloitus ja päättäminen tuli hoidettua kerralla Etelän-Suomen osalta :( Minua risoo sää todella pahasti! Tykkään talvilajeista ja lapsetkin harrastavat niitä mielellään. Ainoa mikä puuttuu on talvisää. Lumet sulaa silmissä ja ladulle olemme ehtineet kerran. Lauantaina Talman rinteet olivat vielä ihan lasketeltavassa kunnossa, mutta eivät hyvät. Nyt sääennusteet lupailevat sellaista lämpöä, että Etelä-Suomesta katoaa lumi hetkessä. En tykkää!

Olen varannut meille perhereissun Vuokattiin maaliskuulle ja laskiaispullista haaveilun ohella seuraan neuroottisena Vuokatin lumitilannetta. Luonnon lunta ei ole jäljellä enää kuin 20cm ja sää on plussan puolella. Kohta ei ole latuja ja seuraavaksi alan pelkäämään rinteinen puolesta. Apua!

Keskimmäinen

Laskettelukauden avaus Talmassa oli varsin onnistunut reissu. Olimme liikkeellä kolmistaan: minä, keskimmäinen ja kuopus. Pojista on kehkeytynyt varsin omatoimisia, suksensa ja vauhdin hallitsevia laskettelijoita. Todella näppärästi hoitelevat kamansa ja itsensä ja selviävät yllättävistäkin tilanteista. Kuopukselle kävi niin, että hän aivan yllättäen kaatui hississä. Kuopus oli siirtynyt nopeasti pois nousuladulta ja oli ottanut sukset pois jalasta ja kantanyt ne rinteeseen. Poika oli jo sukset jalassa rinteessä ennenkuin minä ehdin paikalle :) Reipas poika.

Kuopus

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tämän viikon mantrani: Älä tule lämpöaalto, tule pikkupakkanen. Älä tule lämpöaalto, tule pikkupakkanen. Älä tule lämpöaalto, tule pikkupakkanen. Älä tule lämpöaalto, tule pikkupakkanen.

Tee elämässäsi asioita, joista tykkäät!!

Tammikuuni oli jotenkin alavireinen. Ehdin jo miettiä, että tarvitsen elämääni jotain piristystä. Ajattelin, että tarvitsen vähintään viikonloppureissun, ulkomaanmatkan tai jonkun ylihinnoitellun brändituotteen.

Piristys tuli perjantaina kolmessa tunnissa. Olin jo aikaa sitten ostanut itselleni askartelukurssin Askartelu-Amaliasta. Kun kurssi lähestyi aloin miettimään tekosyitä, miksi voisin jättää sen väliin. Ajankohta oli oikeasti kehno eli perjantai-ilta 18-21, ja ajomatkaa 35min suuntaansa ja väsytti. Onnistuin kuitenkin kampeamaan itseni paikalle.

Valmis työni

Kun kurssi alkoi, huomasin ensimmäisen 20min jälkeen olevani täynnä energiaa. Sellaista pulppuavaa ja rönsyilevää energiaa. Nautin aivan täysillä siitä, että osa askarteluprosessista oli sattumanvaraista. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka vesisuihke saa värihiukkaset värjäämään paperia. Välillä värit liukuu, välillä tulee rakeista, välillä värit sekoittuvat. Joskus tulee kaunista ja joskus suttupaperia. Miten, oi miten, olinkin unohtanut kuinka paljon nautin käsillä tekemisestä?! Kannattaa ehdottomasti tehdä asioita, joista pitää! Muistakaa tekin se. Miten ajattelin, että saisin virtaa itselleni turhasta kuluttamisesta, kun oikeasti kaipasin jotain aivan muuta.

Kannattaa myös muistaa se, että rakkaista asioista nauttii vielä enemmän, kun niiden tekemisessä oppii jotain uutta. Siksi kannattaa välillä hakea inspiraatiota yhdessä tekemisestä, kursseista tai erilaisista tutoriaaleista.

Kaikki kurssin työni

Minulle käy helposti  niin, että kotona itsekseen askarrellessa inspiraatio on täysin kateissa enkä saa mitään aikaiseksi. Sitten vaan harmittaa. Siksi välilä on ihanaa käydä opettajan johdolla opettelemassa vaikka joku uusi tekniikka.

Perjantain kurssilla oli todella mielenkiintoiset ja sinänsä helpot tekniikat. Opettajana oli hyvin inspiroiva hollantilainen Liesbeth Fidder. Juurikaan en ehtinyt kuvaamaan kurssilla, mutta pikainen otos jäi sentään muistoksi.

Liesbeth Fidder ja kurssilaiset. Kuva lainattu Askartelu-Amalialta

Riikinkukon tausta on tehty bisterillä. 

Ensin paperille ripotellaan bister-jauhetta vaikkapa grillitikulla. 

Sitten suihkepullolla varovasti vähän vettä jauheen päälle ja katsotaan miten käy.

Lopuksi kuivaus kuumailmapuhaltimella.

Kuivan pohjan päälle leimataan suoraan.

Leiman kohdalta voi poistaa väriä kloritilla, jotta kuva nousee paremmin esille.

Hyvä fiilis on jatkunut koko lauantain! Olokin on energinen. Sormet syyhyävät ja into kokeilla uudestaan on todella korkealla. 

Uusia paitamerkkejä esiteinin kaappiin

Meidän 11v. esikoinen kasvaa edelleen kuin rikkaruoho. Suurin osa vaatekaapin 152cm paidoista mahtuu vielä, mutta osa on jo liian lyhyitä joko hihoista ja niska-helma mitaltaan. Valmistajasta riippuen seuraava koko on usein tuplakoko 158/164 tai suoraan 164.

Tunnen aika hyvin esikoisen paitamaun, mutta yleensä nettiostokset kannattaa näyttää hänelle ensin. Poika tykkää perusväreistä ja valokuvaprinteistä. Yhtään vaatemerkkiä hän ei tunne nimeltä, joten merkillä ei ole mitään merkitystä. Selailin useammankin webbikaupan ja manailin jälleen valikoiman suppeutta. Sitä mukaa, kun pojat kasvavat, niin valikoimat pienenevät. Suursuosikeitamme eli Molon printtipaitoja  ei löytynyt mistään webbikaupasta koossa 164. Joitain malleja on valmistettu kyseisessä koossa.

Zalandon alesta löytyi pari uutta merkkiä kokeiluun. Vinginolta meillä on ollut farkkuja ja nyt tuli ensimmäinen paita. Printti on kiva, sopii teinillekin. New York printti olisi ollut vielä coolimpi, mutta siitä olikin jo useampi koko myyty loppuun.

Vinginon printtipaita ja Lindexin farkut

Malliltaan Vinginon paita osoittautui yllättävän slim fitiksi. Normaalipainoiselle pojalleni paita on juuri sopiva, mutta ei saisi olla yhtään slimmimpi. Varmasti erinomainen hoikalle pojalle, mutta ei sovi rotevalle, harteikkaalle tai tukevalle. 

Enemmän väriä löytyy esikoisen synttärilahjapaidasta. Desigualin mallistoon kuuluu vähän isompienkin lasten iloksi Star Wars paitoja. Esikoinen ihastui paitaan välittömästi. 

Desigualin mitoitus on selvästi Vinginoa leveämpää. Se voisi olla vähän kapeampaakin.

Aikamoinen ero leveydessä. Alla Desigual ja päällä Vingino.

Ennen näitä kahta paitaa valitsimme keskimmäisen kanssa mielestämme Lindexin kivoimman näköisen paidan esikoiselle. Kaupassa paita näytti mielestämme kivalta, mutta vertailussa näihin uutukaisiin ei Lindex enää pärjännyt. Lindexin paljastui jopa Desigualia leveämmäksi.

Yllättävän vähäistä on esiteinin vaatekulutus. Isoa pinoa vaatteita ei tarvita, koska pyykkiä ei tule samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Välillä pitää muistutella, että vaikka vaatteet ovat vielä tahrattomat ja muutenkin siistin oloiset eikä tunkkaiset, vaihtaminen on ok ja jopa suotavaa :) Käytössä lähinnä kuluu farkkuja ja lenkkareita. Paidat pysyvät siisteinä ja ehjinä, samoin ulkovaatteet. Meidän tokaluokkalainen keskimmäisemme sen sijaan elää jotain uutta termiittivaihetta ja ilmeisesti konttaa jälleen. Housut kulahtavat nopeasti ja paitojen hihansuuaukoista pitää painaa peukalo lävitse :(

Vasemmalla Lindex