Turun keskiaikaiset markkinat

Lauantaina otimme koko perhe aikahypyn vuoteen 1491 Turun markkinoille. Kyseessä on vuosittain Turussa järjestettävät neljän päivän mittaiset keskiaikaiset markkinat, jotka tänä vuonna vetivät yli 120000 vierailijaa ja yli sata myyjää. Markkinoille on vapaa pääsy ja suurin osa ohjelmasta on ilmaista. Lisäplussaa siitä, että pikkusyötävät olivat hinnoiteltu kohtuullisesti.

Markkinoilla esitetyt pienet näytelmät olivat pojille ja meille aikuisillekin elämys. Näimme Itämään Piispan ja Käskynhaltijan vieraineen, ilkikuriset pikkupojat, joita isosisko kävi ojentamassa, vanhoja leikkejä leikkivät tytöt, narrit sekä markkinarauhan rikkojan raipparangaistuksen häpeäpuussa.

Väki juoruaa torilla. Tulisiko kohta Itämaan piispa ja käskynhaltija?

"Markkinarauhaa hyvä rouva"

Itämaan piispa. Kuva lainattu kälyltäni. Treffasimme markkinoilla hänet ja poikien sedän.

Paikalla oli myös joukko naisia kehräämässä ja ompelemassa

Käsityöläisten markkinoita emme ehtineet kiertämään lainkaan, mutta markkinaherkkuja toki päätyi vatsaamme. Myyjiä oli tullut jopa Italiasta saakka tuoden mukanaan ehkä parasta ikinä maistamaani parmesania. Pääsin maistamaan myös espanjalaista villisikasalamia, joka oli hyvää. Harmillisesti monen ruokakojun edessä kiemurteli pitkä jono.

Tässä valmistuu sokerikuorrutettuja omenia

Sokerin lisäksi päälle sai valita pähkinöitä, kanelisokeria tai kookosta

Taivaallista parmesania

Pojat viihtyivät myös lasten puhdepihalla. Näimme siellä narrit, lampaita ja olisi sitä keskiajallakin huivipuistolaitteita :)

Käsikäyttöinen karuselli

Viihdehuipentumana meillä oli liput Rohan tallien esitykseen, jossa näimme jopa peitsitaistelun. Tarina kertoi keskiajan Espanjasta ja taistelusta kruunusta.

Taistelu kruunusta on alkanut. Kuka nappaa sen?

Uusi kruununhaltija 

Vastahyökkäys

Taistelu jatkuu

Peitsiottelu

Kohta lentää peitsen sälät

Tanskalainen ritari ja portugalilainen ratsu

Kunnon ruokaa ei syöty koko päivänä. Aika paljon olimme jaloillamme ja ainoa retken romahdus tuli siitä, kun äiti ei suostunut ostamaan matkamuistoksi keskiaikaista sotatorvea. Parempi yhden illan kitinä kuin päivien sotatorven toitotus korvissani ;)

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut retki, joka tarjosi elämyksiä sekä lapsille että aikuisille.

Kepposet suosittelevat!

Jemmavaraston helmi

Kun kävin läpi jemmavarastoa löytääkseni keskimmäiselle sopivia vaatteita, löysin myös laukun itselleni. Olen saanut sen lahjaksi mieheltä Kaliforniasta. Minulla on joskus ikuisuus sitten ollut Coachin laukku ja se oli erittäin vahvaa tekoa. Tämänkin laukun nahka vaikuttaa paksulta ja jämäkältä, sellaiselta joka kestää rajumpaakin menoa. Vaatehuoneen jouluisessa mylläyksessä laukku oli jäänyt muutaman muun tavaran alle, eikä se näytä siitä kärsineen lainkaan.

Laukkuun mahtuu jopa läppäri ja taskujakin on runsaasti. Hihna on ihanan jykevä painavammankin sisällön kantamiseen. En uskonut olevani lainkaan tupsuihminen. Alunperin olinkin ajatellut ottaa tupsut pois. Varastoinnin aikana on mieli muuttunut ja tupsut näyttävätkin kivoilta.

Löytyisipä jemmavarastosta vielä kesähousut, niin olisin valmiiksi varusteltu kesään (jos se kesä vielä joskus tulee).

 

Konnatappelu

Nyt menee kilpikonnien kasvatus valitettavasti samaa rataa kuin lastenkasvatus :(  Meillä on ollut tappelu, nimittäin konnatappelu.

Tiistai-iltana mies huomasi, että vauvakonnan tassussa on verinaarmu. Se oli tullut sinä aikana, kun ihmisperhe oli muutaman tunnin poissa. Mitään muuta selitystä asialle ei ole kuin, että Noppa on purrut pientä. Vaikka konnilla ei ole hampaita, leuoissa on kyllä voimaa. Pieni näyttää onneksi voivan ihan hyvin. Toivottavasti haava ei tulehdu. Se olisi kurjuuksien kurjuus, jos pienokainen tästä sairastuisi.

Konnathan olivat aluksi varsin sopuisasti terraariossa ja nukkuivat kilpi kilpeä vasten. Nyt sitten pääsi käymään näin :(

Vika on suureksi osaksi meidän. Nopalla on alkavaa pyramidikasvua kilvessä ja sen syyksi on epäilty liian suurta pehmeän tuoreruuan määrää. Noppahan tunnetusti ahmii salaattia isoja määriä ja rakastaa romainea. Konnamokoma on myös ronkeli ja mielummin paastoaa, kunnes kuppiin tulee kunnon salaatit, kuin syö heikompaa evästä. Kuppia on täytetty vähemmän houkuttelevalla ruualla ja sitä on myös ollut vähemmän saatavilla. Ilmeisesti ruokakupilla Noppa on antanut isomman ja ahneemman oikeudella pienelle raukalle rökityksen. Sääliksi käy vauvakonnaa, koska sehän syö niin vähän muutenkin, että se ei Nopan ruokamäärään verrattuna tunnu missään. Tuhma Noppa!

Tein pienen kokeen terraariossa. Nopalla oli kupissa ruokaa ja pieni oli toisessa päässä terraariota. Kun Noppa huomasi, että annoin pienelle voikukan lehden, ahne konna kolisteli äkkiä terraarion toiseen päähän ja nappasi lehden itselleen. Voisin vannoa, että elikko mulkoili minua pahansuovasti. Väitteeni on myös, että Noppa yrittää työntää pientä pois ruokakupilta. Ja kun sille heristää sormea ja sanoo "Noppa EI", niin pieni saa olla rauhassa.

Silloin kun kupissa on ollut vähintään puolikas romaine, ei riitaa ole ilmennyt. Noppa siis arvioi, että jos ruokamäärä näyttää häntä isommalta, voi siitä liietä lehti kaverillekin :) Näköjään nälkäinen Noppa on vihainen.

Nopan dietti on jälleen hakusessa. Nyt sille yritetään ruokaa, jossa olisi reilusti puruvastusta. Syötävää olisi reilusti saatavilla, mutta sen järsimiseen menee aikaa. Pienokainen saa toistaiseksi ruokailla matkaterraariossa omassa rauhassaan.

Toivottavasti sopu löytyy taas ruokakupilla!

Vauvakin haukkailee kesäkurpitsaa

Kun jemmavaatevarastointi pettää

Kun jemmavarastointi pettää, käy niin, että yhdelle lapselle on ensi talveksi kolme liian pientä toppatakkia :( Varsin harmillista, että edessä on taas toppaostokset.

Jemmavaatevarastoa olisi hyvä jatkuvasti perata lävitse tai valokuvata se koottain. Minun varsin kattava lastenvaatteiden jemmavarastoni on ollut aivan vailla huolenpitoa. Koska kierrätän poikien välillä kaikki kivat ja ehjät kamat, on tietenkin jemmavaatevarasto jatkuvassa käymistilassa eikä sen ylläpitoa helpota yhtään se, että se on hajautettu useaan kaappiin ja pariin laatikkoon. Kamaakin on ihan kiitettävästi jemmattavana.

Toisaalta välillä jemmavarasto tuottaa mielettömän iloisia yllätyksiä.

Keskimmäisen kasvukäyrä alkoi lähestyä 90 astetta ja aivan kaikki vaatteet ovat pieniä. Kesävaatteet, kouluvaatteet, ulkovaatteet ja kengät olivat kaikki pieniä. Alistuneena olin aikeissa tehdä riemukkaan äiti-poika shoppailuretken. Ehdin jo hiukan manailla rahanmenoakin. Jos haluaa ostaa koossa 134cm värikästä vaatetta, valikoima on suppeampaa ja koostuu pääosin kalliimmista "merkki"vaatteista eikä enää esim. Lindexistä.

Raivokkaasti selasin jemmavarastoa ja osuin varsinaiseen hyvin piiloutuneeseen jemmakultasuoneen.

Kuvan paidat ovat hyvän aikaa sitten hankittu Piilo-kirpparilta koululaisviikolta. Esikoinen on käyttänyt tuota Me&I paitaa paljonkin, mutta sen laatu on aivan erinomainen. Paita on kuin uusi vieläkin. Marimekon tasaraitakin kestää vielä ainakin yhden pojan. Keskellä Huuto.netistä esikoiselle uutena löytämäni Molon housut. Olivatkin liian pienet aikoinaan esikoiselle.



Samaiselta kirpparireisulta myöskin Me&I velourit. Näköjään jemmavaatevarastoon on mennyt jotain likaisena :( Yök! Housujen kaveriksi omatekoinen paita, jota esikoinen on käyttänyt muutaman kerran. Paidan hihat vaativat lyhentämisen. Turkoosi resori voisi olla kiva hihoihin, toivottavasti kangasjemmavarastosta löytyy sitä vielä :)

Esikoiselta pieneksi jäänyt Metsolan autopaita sekä omatekoinen paita ovat myöskin sopivat keskimmäiselle. Metsolan paitaa katsellessani muistui mieleeni, että minulla on tuota trikoota ompelujemmavarastossa ainakin metri ellei kaksi. Pitäisiköhän ottaa kesän projektiksi kaivaa koneet esille ja muutta kangas paidaksi?

Käyttämätön Nova Starin huppari. Mistä lie alesta esikoiselle hankittu.

Mini Rodinin karttapaita pääsikin jo käyttöön. Koska se lipsahti päälle väärinpäin, niin otettiin sitten takaapäin kuva :) Laiska nuorimies totesi, että hän viettääkin tänään väärinpäinpäivää ja vetäisi housutkin sitten väärinpäin.

Samasta jemmasta löytyi vielä verkkarihousut liikuntatunnille (verkkatakki kateissa), kauluspaita, välikausihousut ja sen verran t-paitoja että tämän kesä pärjää niillä. Uuden karheat lenkkaritkin löytyi. Keskimmäisen omasta kaapista löytyi vielä kolme paitaa ja parit housut. Eihän tässä nyt enää tarvitse ostaa kuin pehmoiset farkut, college, välikausitakki, hanskoja ja yhdet kengät lisää. Hurraa!

Kierrätys kunniaan!

Sitten varsinainen jemmavarastoinnin jalokivi. Siellä on myös mieheltäni lahjaksi saamani vaalea nahkalaukku odottamassa käyttöönottoa. Se jäi viime kesänä kokonaan ottamatta käyttöön, koska pinkki laukku sai kaiken huomioni. Voisihan tästä olo noloissaan, mutta päätän olla onnellinen: uusi hieno kesälaukku :)

Kaupunkijuhannus kuvina

Aika hyvin on paikallissääennusteet pitäneet paikkansa ja olemme onnistuneet osuttamaan ulkoilut sateiden väliin. Hetken aikaa lauantaina jopa paistoi lämpimästi.

Juhannusaattona olimme yhdessä lähistön suosikkipaikassani eli Uutelassa, siellä kiertää erittäin mukava luontopolku. Tosin retkiseurani on enemmän omia polkuja kulkevaa mallia, joten kuljeskelimme suurimmaksi osaksi rantaviivaa pitkin.

Minua jaksaa aina hymyilyttää rantakivien koloissa kasvava villiruohosipuli

Mietiskelyä merituulessa :)

Pari kertaa aurinko pilkisti ja merellä horisontissa taivas oli vaaleansininen, mutta mantereelta puski aikamoinen pilvirintama. Ehdimme juuri takaisin autolle ennen sadetta.

Saderintama pyykäisi ylitse nopeasti ja kotona pilkahteli jo vaaleaa taivasta.

Juhannuspäivänä lähdimme koko perhe Kaivopuistoon. Hetken aikaa Kaivarin rantaan jopa paistoi ja merelle päin sää näytti suorastaan loistavalta. Mattolaiturin ulkokahvila/baarissakin oli kiitettävästi asiakkaita.

Totuus ei ollut aivan yhtä aurinkoinen. Jälleen mantereelta puski synkkäpilvilautta. Se ei edennyt kovin nopeasti, joten jatkoimme kävelyä.

Yhtään en lämpene valkoposkihanhille. Minun puolestani kantaa voisi harventaa rankalla kädellä. Mutta söpöjä ovat niiden poikaset.

Kierrettiin pikaisesti leikkipuiston kautta, josta bongasin tämän ihanan pensaan.

Kuvasta päätelle Cafe Ursulan omistaja on hyvissä väleissä sääherran kanssa, kun oikein sädekehä on kahvilan päälle osunut. Ihmeen vähän tuli sadetta, vaikka taivas olikin noin uhkaavan näköinen. Auringon katoaminen sai kyllä ilman tuntumaan niin viileältä, että kesän ensimmäiset pallojäätelöt jäivät odottamaan lämpimämpiä kelejä.

Juhannusta ja nuorta lempeä

Päiväkoti on vielä viikon auki, mutta iso osa lapsista jää lomalle juhannukselta. Torstaina ilmassa oli hyvästien heittämistä. Viime minuuteilla rohkeat tytöt ryhtyivät ilmaisemaan tunteitaan.

Pihalla yksi nuori neito kävi pussaamassa 5v. kuopusta poskelle. Olipas pojalla velmu ja voitonriemuinen ilme ;) Tätä on kuulemma sattunut aikaisemminkin - ja useasti! Kuopus kertoi, että tyttö on vähän rakastunut häneen. Yhdelle pitkäaikaiselle kaveritytöllekin on käynyt niin, että hänkin vähän rakastui kuopukseen. Kuopus suhtautuu coolisti maailmanmiehen elkein tilanteeseen.

Keskimmäinen on tullut siihen ikään, että nuori lempi ei kiinnosta lainkaan. Keinuilta lähetettiin kaveri tuomaan sanaa, että yksi nuori neiti on rakastunut keskimmäiseemme ja haluaisi hänen kanssaan naimisiin. Viestin välittäjä vilkutteli keinulta toiveikkaana, mikä sai lähetin toistelemaan viestiä. Keskimmäiseltä meinasi mennä hermot koko hommaan. Mielenosoituksellisesti hän huusi pihalla, että: "Uskokaa nyt! Mä en halua kenenkään kanssa naimisiin. En kenenkään!" Ihastuneelle tytölle keskimmäinen jakoi neuvon "Sinun pitää hankkia itsellesi uusi sulhanen." Saas nähdä harmittaako keskimmäistä myöhemmin asennevammansa.

Onneksi minulla oli kannossa teinimutanttikilpikonnakeräilykorttikansio (pakko olla yhdyssana :) ), sen taakse pystyin piilottamaan pahasti virneeseen nykivät suupieleni.

Jos nuori lempi on lämpöistä ja suloista, samaa ei todellakaan voi sanoa juhannussäästä. Siitä voisi jopa masentua. Tiedustelujoukkomme kävi maalaismummolassa alkuviikosta. Vaari oli yrittänyt niittää, mutta homma piti lopettaa, kun lapasia ei löytynyt. Kylmien vesien sankariuimarimme esikoinen joutui toteamaan, muistaakseni ensimmäistä kertaa, että vesi on aivan liian kylmää uimiseen juhannusviikolla. Olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että jäämme viettämään juhannusta kotiin.

Itselläni on suunnitelma valmis:

Pino kirjoja, kuohari, grilliruokaa ja herkkuja. Jos vastoin odotuksia sää paranisi, niin ainahan sitä voi suunnata vaikka rantakahvilaan istuksimaan. Muuten juhannus kuluu kotona möllöttäessä. Oikeastaan hyvä suunnitelma! Napsaisin pihalta muutaman kukan tuomaan juhlatunnelmaa. Jasmiii tuoksuu ihanalta.

Olin oikein tyytyväinen möllötyssuunnitelmaan, kunnes kesken tämän kirjoituksen tajuntaani iski, että meillähän on juhannusaattona hääpäivä. Mitenkä saatoinkin unohtaa! Taas :( Lohduttelen itseäni sillä, että ehdin vielä juhannusaattona tekemään kortin ja lahjan suhteen voi todeta, että juurihan hemmottelin miestä toukokuussa viemällä hänet Lontooseen. Se oli sellainen kompensaatio menneistä ja tulevista juhlapäiväunohduksista.

Mukavaa juhannusta!

Superhyvä kotieläinpuisto

Sain sunnuntaiksi bloggareille suunnatun kutsun tulla tutustumaan Lomamäen lemmikkipuistoon. Itse tulin katsoneeksi vain paikan webbisivut ja niiden perusteella odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Koska pojat pitävät niin kovasti eläimistä, päätimme mennä paikan päälle, vaikka ajomatkaa kertyi noin 50min verran suuntaansa.

Olipas onni, että menimme! Meillä oli erittäin hauska päivä Lomamäellä. Ei pelkästään lapsilla vaan myös aikuisilla!

Lomamäen valttina on ehdottomasti kesyt ja hyvin persoonalliset eläimet sekä valikoima erikoisempia eläimiä. Eläimiin läheisesti tutustumisen mahdollistaa erittäin mukava henkilökunta, jonka avustuksella eläimiä voi syöttää, taputella ja jopa sylitellä turvallisesti. Lisäksi hoitajilta saa halutessaan hyvän tietopläjäyksen eläimestä. Jos muksuihin jää vielä virtaa, niin loput voi purkaa pomppulinnassa.

Kuvat puhukoot jälleen puolestaan.

Sisätiloissa oli keskimmäisen sydämen valloittanut undulaatti vapaana. Se saattoi lennähtää olkapäälle ja henkilökunnan avustuksella undulaatti kipusi myös pään päälle. Sisätiloissa oli useampiakin lintuhäkkejä asukkeineen.

Lintujen lisäksi sisällä oli punakorvakilpikonna, esikoisen suosikkeihin kuuluva kameleontti ja mitä suloisin afrikkalainen kääpiösiilipariskunta. Hoitaja otti hieman rohkemman siiliuroksen terraariosta vieraiden katseltavaksi. Uros oli selvästi naarasta suurempi ja ihan kunnon kokoinen herra. Hoitaja kuulemma usein kuljettaa siiliä päivän askareissa kaulassaan tuossa pehmeässä kangaspussissa.

Ihan pikkaisen siiliherra antointoi itseään silittää

Sisätiloissa oli erillinen huone varattuna pesukarhuille. Hoitaja yritti esitellä pesukarhuja, mutta niiden veijareiden ainoa tavoite olikin päästä huoneesta juoksentelemaan vieraiden keskelle :) joten esittely jäi lyhyeksi. Taisivat haistaa pullakahvit.

"Odottakaa vieraat, ylitän vaan tämän esteen ja olen ihan kohta kanssanne kahvipöydässä!"

Sisätiloissa on normaalisti myös käärmeet, mutta hoitajat olivat tuoneet ne ulos nauttimaan lämpimästä ilmasta. Itse olen kerran elämässäni kokeillut etusormella hurjan kokoista kuristajakäärmettä, enkä ole edes harkinnut sen läheisempää kanssakäymistä käärmeiden kanssa. Esikoista ja keskimmäistä käärmeet kiinnostivat. Ensin pojat saivat pidellä pientä viljakäärmeen poikasta.

Kenenkäs käsissä se pieni käärme onkaan?

Kyllä minäkin uskallan! Ekaa kertaa käärme kädessä.

Itseasiassa tuo pieni käärme oli kuin silkkiä. Miellyttävän tuntuinen.

Hra Kepposen käsittelyssä käärme olisi halunnut koko ajan pujahtaa paidan hihasta sisään.

Seuraavaksi keskimmäinen, esikoinen ja minä teimme lähempää tuttavuutta aikuisen viljakäärmeen kanssa. Siis jopa minä uskalsin laittaa käärmeen kaulalleni!

Hra Kepponen puolestaan paljastui varsinaiseksi lintumieheksi. Ulkona olevassa isossa lintuhäkissä Hra Kepponen oli saanut pienen papukaijan istumaan sormelleen. Siinä se papukaija olisi istunut vaikka kuinka pitkään.

Jälleen sama kaava toistui. Pienestä isompaan. Seuraavaksi Hra Kepponen teki tuttavuutta isompien papukaijojen kanssa ruokkimalla niitä maapähkinöillä. Vaikka nokat olivat hurjat, niin siististi ne nappasivat pähkinän.

Papukaijat ovat kuulemmat hyvät kaverit, mutta mustasukkaisia toiselleen hoitajan huomiosta.

Yksi Lomamäen personallisimpia eläimiä oli puhuva ja rapsutuksia kerjäävä valkokakadu. Lintu huuteli suvasti hello, terve ja päivää. Se toi mahansa verkon eteen rapsutettavaksi ja haki itselleen optimaalisen rapsutuspaikan :) Kun yritimme lopettaa rapsutusta häkistä alkoi kuulua: "Päivää" :D Kun lopulta emme jaksaneet enää rapsutella kakadua saimme peräämme varsin anelevan metelin. Mikä tapaus!

Kuopus on vielä aika arka eläinten kanssa, joten hän useinmiten tyytyi katselemaan. Kaveri löytyi hänellekin. Nimittäin sievä kili jolla oli pohjaton nälkä. Kuopus nautti vuohen syöttämisestä. Niin kauan kuin kuopus jaksoi hakea lisää ruokaa, parivaljakko oli erottamaton :)

Jaahas - se ahmatti vei taas koko kupin :D

Minäkin söisin niin mielelläni!

imutesti

Minipossut

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin piikkisian. Vaikuttavan ja sympaattisen näköinen eläin. Tosin eihän tuo muistuta lainkaan sikaa.

Syötin piikkisikaakin. Hiukan varuillaan se tuli aidan luokse kohti kättäni. Piikit osoittivat tiukasti minua kohti ja niistä muutama kevyesti hipaisikin kättäni. Pidin käteni paikallaan ja kas piikit vaihtoivatkin nopeasti suuntaa ja piikkisika nappasi leipäpalan kädestäni. Ruokailutapana on kuulemma pitää ruokaa tiukasti etutassujen välissä.

Lähestyn täältä piikit sojossa kohti tuota vierasta kättä. Pitää tässä olla varuillaan. Ei noista Kepposista ikinä tiedä. 

Jaahas, piikit takakenoon. Herkkua tulossa!

Esikoisen ehdoton suosikki oli vapaana kulkeva jättiläiskilpikonna. Sopivaa kokoa halattavaksi!

Kuvaamieni eläinten lisäksi Lomamäessä on poneja, aasi, pupuja, kanoja tepastelemassa vapaana pihalla, kesy orava ja poro.

Paikka sijaitsee Inkoon Degerbyssä, vajaa 50km Helsingistä. Espoosta paikalle tullut äiti kertoi häneltä matkaan menneen tasan 30min. Paikassa toimii kioski ja siellä voi syödä omia eväitä. Meillä vierailuun meni aikaa noin kolme tuntia. 

Ihana Lomamäki!