26. marraskuuta 2023

Polvi meni, kepit tuli

Olen kahdeksan vuotta tuskaillut vasemman polveni kanssa. Nivelrikko minulla todettiin jo 29-vuotiaana. Silloin mietittiin, että oliko syynä liikuntataustani. Nivelrikko on edennyt niin voimakkaasti, että spesialisten mielestä ainoa selittävä syy on geneettinen. Minulla on nyt samanlaiset polvet kuin polvivaivoista pahasti kärsivillä vanhuksilla. 

Perjantaina kävi rappusissa niin, että rappusten alapäässä parempi oikea polveni muljahti erittäin kipeästi ja jalkani ei pitänytkään. Kuin hidastetussa filmissä näin, että nyt tulen kaatumaan naama edellä rappusiin. Ajattelin, että nyt käy huonosti. Onneksi rappusissa ollut mies toimi salamannopeasti ja minut pidettyä pystyssä. Ei käynyt muuta polven lisäksi kuin pieni takareiden revähdys.

Aikoinaan vasen polvi palautui vastaavanlaisesta hajoamisesta muutamassa viikossa. Siihen jäi silloin sellainen vika, että polvi ei enää suoristunut täysin. Vuosien kuluessa kulma on kasvanut. Kovasti toivon, että oikea polvi parantuisi vastaavasti ja että siihen ei jäisi kulmaa.


Kun mietin tätä polvihommaa, niin melkein itkettää ja ottaa päähän. Yksi supervoimistani on se, että usein pystyn lokeroimaan asioita ja siksi en mieti mitään worst casea. Lähden siitä, että parin viikon päästä kävelen aika normaalisti ja siihen saakka könkkään kepeillä. Tavoitteeksi asetan sen, että koululaisten hiihtolomaviikolla aion lasketella ainakin kahtena päivänä pari tuntia.

Kepeillä olin liikkeellä jo heti seuraavana päivänä. Olin luvannut lähteä ystäväni Annan seuraksi, kun hän oli menossa lentämään Fööniin. Anna oli saanut 40v synttärilahjaksi lennon. Annalla oli 2min lento, joka tehdään minuutti kerrallaan. Anna löysi heti ensimmäisen minuutin aikana tosi hyvin lentoasennon ja lenteli ilman ohjaajan kiinni pitoa. Toisella minuutilla ohjaajan kanssa jokainen lentää korkealle. Anna innoistui lentämisen tunteesta niin, että kävi ostamassa kortin seuraavaan lentokertaan. 

Odotellaan, että Anna pääsee vaihtamaan lentopuvun ja kuulemaan turvaopastuksen

Anna keskimmäisenä, aika vakava ilme omaa vuoroa odotellessa

Born to fly

Lento putken yläpäähän

Tässä kuvassa minä olen ulkolentoputkessa Latvian Siguldassa. Olen tässä kohtaa oppinut laskemaan ja nostamaan lentokorkeuttani. Hra Kepponen ja keskimmäinen oppivat myös pyörimään. Keskimmäinen pääsi tekemään temppuja ohjaajan kanssa. Tämä lentohomma oli hyvin mieleenpainuva kokemus koko perheelle - paitsi kuopukselle joka pakeni ja piiloutui metsään :D

Annan kanssa kävimme syömässä raamenkeitot ja baosämpylät. Nam!
Sen verran pitää nillittää, että raamenkeitossa ei ollut oikeita raamennuudeleita.

Saas nähdä miten ensi viikolla työt sujuvat. Sen verran on takareisi vielä kipeä, että nopeasti sitä alkaa särkemään. Perjantaina yritin tehdä töitä pääosin kännykällä sängyssä. Kolmen tunnin workshopin viimeisen tunnin anti jäi osaltani vähäiseksi, kun paha pilkkimisvaihe iski päälle ;)

Lähdemme Hra Kepposen kanssa vaarille seuraavaksi. Juuri tässä tuumailen, että pitäisikö meidän viedä vaari rollaattorin kanssa ruokakaupan yläkerroksen parkkihalliin, jotta voisimme aivan oikeasti mitata, että kumpi meistä on nopeampi 50 metrillä. Vaari rollaattorilla vai minä kepeillä? Vaari uhoaa olevansa nopeampi. Ne on nuo vanhukset tuollaisia, että heillä on suuret puheet nopeudestaan :D



21. marraskuuta 2023

Hyvän ruuan viikko ja poikien synttärit

Jokaiseen marraskuiseen viikkoon yritän mahduttaa jonkun kiva jutun ja hyvää ruokaa. Viime viikolla hyvää ruoka toteutui monesti. Arkiviikon kohokohta oli yhteinen lounas nykyisten ja entisen työkavereiden kanssa. Paikaksi joku tietäväinen oli ehdottanut Yummy-ravintolaa Sellossa. Kassalla piti tehdä päätös, että ottaako euron lisämaksulla teppanyaki vai ei. Kun ruuasta on kysymys, niin minulle maistuu kaikki lisävaihtoehdot :)

Minä keskityin suurimmaksi osaksi Yummyssä syömään teppanyakia. Kahdesta teppanyaki-pöydästä valitaan lihat, kalat, kasvikset ja muut lisukkeet kuten nuudelit. Lautanen viedään keittiön luukulle ja vaihtarina saa hälyttimen. Kokki paistaa keittiössä ainekset. Teppanyaki pöydästä löytyy muutama kastikevaihtoehto. Tykkäsin todella paljon!

Buffetissa oli myös omien raamen/nuudelikeittojen tekopiste sekä sushia että erilaisia aasialaisia valmiita ruokia. Teppanyakin lisäksi söin pangasiusfilettä, joka oli oikein maukasta.

Koska teen valtaosaksi etätöitä, olen ollut vähän laiska lähtemään yhteisille lounaille, koska matkoihin menee tunti. Kiva oli nähdä enemmän porukkaa yhdellä kertaa ja ruoka oli niin hyvää, että seuraavalle Yummy-ravintola lounaalle aion mennä ehdottomasti.

Valitsemani ainekset kypsennettynä. Paistoaste kasviksille oli täydellinen. Annoksen kastikkeisuus on aivan oma valintani :)

Yhdellä teppanyaki pöydällä oli kasvikset ja toisella lihat. Tarjolla oli ainakin kanaa, nautaa, possua, kalafileitä ja jonkinlainen äyriäissekoitus 


Sitten ravintolaruuasta kotiruokaan. Esikoinen on löytänyt uuden herkullisen reseptin, jota hän kokannut itselleen. Onnistuin velvoittamaan hänet laittamaan teriyaki-kanaa koko perheelle. Pojalta meinasi mennä hermo, kun piti paistaa kanapihvit, sienet ja parsakaalit, tehdä kastiketta ja keittää riisiä. Meinasi loppua tila liedeltä aivan täysin. Ei ole ainoa ruokalaji, joka on hankala tehdä normikeittiössä isommalle perheelle. Ruoka oli erinomaista, pannulla paahdettua parsakaalia, kanapihvi, kaupan teriyakikastikkeesta tehty kastike jossa herkkusieniä. Nam!

Teriyakikanaa, parsakaalia ja herkkusieniä

Hra Kepponen teki pitkästä aikaa meille pork bowlia, joka on yksi suosikeistani. Siinä keitetty kasler paistetaan mausteiden kanssa pannulla ja se saa ihanan rapean kuoren. Riisin lisäksi annokseen kuuluu olennaisesti punakaali-appelsiinisalaatti.

Pork bowl

Isänpäivänä minun oli tarkoitus tehdä provencen pataa, mutta sen teko jäikin maanantaille. Varsinainen herkkuruokaputki arkiviikolla :)

Blogista löytyi vanha kuva Provencen padasta porisemassa liedellä. On siellä kastikkeessa lihaakin :)

Marraskuun tavoitteena on nautiskella päivittäin keltainen herkkulautanen. Tässä yksi esimerkki. Lautasella on luonnonjugurttia, puolikas banaani, puolikas passionhedelmä, mangopilttiä ja granolaa koristeena. Annos oli herkullinen sekä kaunis.

Keltainen herkkulautanen

Hyvän ruuan viikko huipentui esikoisen ja kuopuksen sukulaissynttäreihin viikonloppuna. Pojat ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Ilman tätä yhteensattumaa, esikoisen synttärien vietto olisi todennäköisesti typistynyt herkkukahveihin oman perheen kesken. Kiva oli saada lähisukulaiset saman pöydän ääreen. Synttäreiden vietossa olemme saavuttaneet sellaisen etapin, että nuorinkin on nykyisin rikosoikeudellisessa vastuussa. Pojat täyttivät siis 15v ja 19v.

Pöytä on katettuna vieraita varten. Tulihan taas siivottua vähän paremmin vieraita varten.

Ekaluokkalaiset serkukset kippistävät kahvilla. Tämä oli pienemmän pojan ensimmäinen kahvi ja oli kuulemma hirvittävän pahaa :D

Synttärisankarit jäivät ikuistamatta. Esikoinen sentään on muutamissa kuvissa. Kuopuksella oli vielä flunssan jämät ja hän istui maski päällä kanssamme ja kävi raasu syömässä omassa huoneessaan. Ehkä sitten paremmalla ajalla kuvaan synttärisankarit.


Juhlafiilistelykollaasi

Viime viikolla kävi vielä sellainen harvinainen tapahtuma, että aurinko paistoi niin kirkkaasti, että jouduin kaivamaan autoa ajaessa aurinkolasit päähäni. Tämä häikäistyminen tapahtui, kun ajelimme vaarin kanssa kuulokojeen käyttöopastukseen. Onneksi vaari on näppärä käyttämään kännykkää. Kuulolaitteen volyymia on helpoin säätää kännykkä appsilla. Nyt vaari vaan tarvitsee kiireesti uuden kännykän.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikko marraskuun viikoksi! Ja hurjaa, että tänään on 21.11. Enää reilu kuukausi jouluun!

Tämän viikon piristys on vielä keksimättä. Töissä on kiire ja tällä viikolla on vielä tuntikaupalla workshoppia. Mitäköhän kivaa sitä keksisin?

Mukavaa alkanutta viikkoa!



17. marraskuuta 2023

Haastepostaus

Kukkapilli-blogin Satu kehitteli 20 kysymyksen haasteen ja vihdoin vastaukseni ovat valmiit. Sadun postaukseen pääset tästä: https://kukkapilli.blogspot.com/2023/10/haastetta-pukkaa.html

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?

Tämähän on oikeastaan helppo kysymys minulle, se olisi tietenkin Amazing Race. Omasta mielestäni olisin kuin tehty myöskin Master Chefin tuomariksi. En nyt välttämättä ymmärrä kaikkia keittiössä tapahtuvia hienouksia, mutta hyvän ruuan tunnistan aina ja saatan spontaanisti antaa siitä kaunopuheisia suorastaan lyyrisiä arvioita. Lisäksi edukseni voitaisiin lukea sen, että söisin aina kaiken, enkä vain sotkisi haarukalla lautasta kuten eräs tuomari. 

Nythän näitä potentiaalisia ehdokkaita alkaa tulla lisää mieheen. Ota rahat ja juokse. Pari jaksoa olen katsonut ja uskon jopa pärjääväni. Minulla olisi melkein käytännön kokemustakin asiasta. Tein aikoinaan töissä "bid defence" sessioita, joissa asiakas grillasi tiukoilla kysymyksillään ja lisätarkennuspyynnöillään jättämäämme tarjousta. Helppo sessio oli 2-3t, mutta isolle tarjoukselle olen ollut mukana 2*7t sessiossa. 

Jos minulla olisi rahaa, niin haaveiden täyttymys olisi se, että Huvila ja huussi tulisi tekemään mökille pihan, terassin, keittiön ja vähän muutenkin uudistamaan sisätiloja. Kaverini aina yllyttää, että hae mukaan sinne. Meillähän on 60 vuoden ajan metsittynyt rinnetontti, jossa varmaan olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Aika vähän näkee tavisten mökkejä kyseisessä ohjelmassa. Jos nyt osuisikin sellainen prosentin kymmenysosan tuuri, että tuotanto kiinnostuisi juurikin meidän mökistämme, niin meidän pieni budjetti saisi heidät kääntymään kannoillaan. 

Nyt kun tätä mietin, niin ei tosi-tv osallistuminen olisi edes vastenmielistä minulle. Se voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Tulkaa tekemään mökillemme ihmeitä minibudjetilla

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Näen aika paljon unia ja herätessäni muistan niistä jonkun pätkän, mutta hyvin nopeasti se pätkä katoaa pois mielestäni. Nyt en yhtään muista, että millaisia unia olen viime aikoina nähnyt. Usein uneni ovat seikkailullisia, olen jossain muualla kuin Suomessa ja unessa tapahtuu paljon outoja tapahtumia. 

3. Kuka tuntee sinut parhaiten?

Parhaiten minut tuntee mieheni. Yksi ystävistäni tuntee minut myös monelta kantilta. Olen tehnyt hänen kanssaan töitä, myös todella ikäviäkin projekteja ja olemme matkustelleet yhdessä. Siinä oppii toisesta aika paljon. Tokihan isänikin tuntee minut hyvin.

4. Mikä on vahvin aistisi? 

Hmmm. Minulla on vahvat silmälasit, joten näkö ei ole parhaasta päästä. Teinit väittävät, että kuuloni on heikkenemään päin, kun kysyn niin usein mitä (sehän johtuu siitä, että pojat puhuvat epäselvästi ja välillä ilman mitään johdantoa kontekstin vaihtoon). Haju-, maku- ja tuntoaistini toimivat vielä erinomaisesti. Poikien hurjimpina keppostelu/toilailuvuosina kehitin "silmät selässä ja väärän äänen superaistin". Sillä on estetty tulipaloja, vesipyssyyn pissaaminen, useampi karkkivarkaus ja moni vastaava tapaus. Sanoisin, että tuo "silmät selässä" on vahvin aistini vieläkin ja hyvä kakkosena tulee makuaisti. Molemmat ovat saaneet treenausta :)

Kaikilla on vesipyssyissä erinomaista Päijänteen vettä ;)


5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto

Minulla on todella paljon ihania muistoja matkoilta. Muistoja on niin perhematkoilta kuin miehen ja kavereiden kanssa tehdyiltä matkoilta.

Alla oleva lettukuva on otettu Samoksen matkallamme 9-10 vuotta sitten. All inclusive matkalla pojat saivat viikon ajan syödä mitä lähes halusivat. Yksi pojista söi viikon aikana 100 pikkulettua.

Kuva on kylläkin minun lettulautasestani

Tässä ollaan koko perhe Venetsiassa kesällä 2022. Oli hikinen reissu. Gondoli on suunniteltu meidän perhekoolle, kyytiin mahtuu juurikin 5 henkilöä.

6. Pelkäätkö vanhenemista? 

En pelkää, mutta hieman murehdin. Olen saanut geeniarvonnassa kaikki suomalaisten kansantaudit ja pari bonusta vielä päälle. Olen jo nyt 5-kymppisenä pitkäaikaissairas. Toisaalta uskon lääketieteen ja apuvälineiden kehitykseen. Haluan uskoa, että kyllä meikäläinen vielä könkkää eteenpäin ja pystyy tekemään vanhoilla päivilläkin kivoja pikkujuttuja. Vanhenemisen ulkoisilla merkeillä ei ole minulle juurikaan väliä. 

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?

Minulla on muutama ranskalainen viiva asioita, jotka haluaisin tehdä, vielä kun terveyteni on edes kohtuullinen. Sitten minulla on muutama juttu listattuna, että jos polviproteesileikkaukseni jossain hamassa tulevaisuudessa onnistuu, niin mitä haluaisin tehdä. Tässäpä muutama esimerkki listaltani: 

*Haluaisin oppia laskemaan syvää lunta ja tehdä jonkun sellaisen hiihtokeikan jossa pääsee koskemattomalle lumelle
*Haluaisin Alpeille "vaeltamaan", että olisi sellainen kunto, että pystyisin tekemään edes pieniä lenkkejä upeissa maisemissa
*Afrikkaan safarille
*Mökille terassi, piha siistimmäksi ja rutkasti puiden kaatamista

Sarvikuonoja Pilanesbergissä. Ainoa safarikokemukseni oli päivän safari työmatkan yhteydessä 10 vuotta sitten.

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?

Neuvoja olen varmasti saanut, mutta enpä ole tainnut niitä kovin syvälle mieleeni painaa, kun nyt lyö aika lailla tyhjää. Yhden hyvän neuvon sain lopputyötäni ohjanneelta apulaisprofessorilta. Siinä puhuimme yleisesti opinnoista ja mitä tehdä tulevaisuudessa. Olin siis opintojen loppusuoralla ja koulutukseni sisälsi ohjelmointia, ohjelmistojen tuottamista, hajautettujen järjestelmien ymmärtämistä ja tietoliikennettä. Paljastin, että minua edelleenkin mietitytti se, että haluaisinko koodata lainkaan. Proffani siihen sanoi, että älä koodaa. Tulet löytämään aivan varmasti työtä projektipäällikkönä, asiakaspäällikkönä, tuotepäällikkönä jne. Se oli erinomainen neuvo, joka avasi silmiäni. 

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji? 

😆😍🤦‍♀️🙈🌸🙏

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi?

"Vireystaso vaihteleva, kärttyinen matalilla sokereilla"
Pitkäaikaissairauteni on vaikuttanut vireystasooni. Vähän huonosti nukuttu yö ja pientä kolotusta jossain aiheuttaa sen, että käyn normaalia hitaammilla kierroksilla ja en muista mitään. Sitten hyvänä päivänä paiskin hommia töissä ja kotona todella ripeästi ja pystyn siteeraamaan juttuja kuukausien takaa. Verensokerin laskut aiheuttavat kärttyisyyttä. Onneksi yleensä ensin ehtii tulla nälkä.

11. Onko sinua koskaan kiusattu? 

Minulla on ollut koulutaipale todella helppo. Kukaan ei ole ikinä kiusannut minua. Jotakin on joskus ilkeilty, mutta ei ikinä järjestelmällisesti. Olen myös sellainen, että verbaalisesti olen pitänyt aina puoleni ja lapsena jopa kerran nyrkein. Minulla on aina ollut kavereita koulussa ja koulunkäynti oli minulle helppoa. Kouluajan kaverini olivat hyviä ystäviä ja fiksuja. Tai sanottakoon nyt, että ikäisekseen fiksuja kavereita. Kun läheisimmät tyttökaverini olivat molemmat vaihto-oppilaina sain uuden kaverin, joka ei ollut luotettava ja oli sellainen selkäänpuukottaja. Se oli sinänsä ihan hyödyllinen oppitunti eikä onneksi mikään traumatisoiva kokemus. Minulla oli ollut 8 vuotta putkeen kivoja kavereita, niin olihan tuollainen kokemus hämmentävä, mutta tosiaankin avartava.

Ainoa kerta kun tiedän itse toimineeni väärin, oli yläasteella. Pojat nimittelivät yhtä luokan pojista hänen hörökorvistaan. Me tytöt naureskelimme sille mukana. Päädyimme tytöt ja pojat erikseen rehtorin puhutteluun. 

Minulle on sattunut sopuisia ja rauhallisia työyhteisöjä.

Minulla on jotenkin vinksahtanut huumorintaju, joka sallii vitsin vääntämisen melkein kaikesta ei-rikollisesta. Sen kanssa pitää jarrutella, ettei tule loukattua muita.

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen? 

Kenellekkään ei välttämättä tulisi yhtään mitään mieleen. Olen elellyt varsin lainkuuliaisesti, en ole  saanut edes ylinopeussakkoja. Pari pysäköintivirhemaksua on osunut. Jos asioisin poliisin kanssa "syyllisenä/epäiltynä", niin kaikki varmasti veikkaisivat syyksi liikennettä. Mutta läheiseni  tietävät, että kohtuullisista ylinopeuksista tai virheellisestä pysäköinnistä ei joudu pidätetyksi. Pidätyksen syyksi läheiseni todennäköisesti ajattelisivat, että kyseessä on joku väärinymmärrys. 

Pahasti pelkään, että ylinopeussakko putkeni aukeaa lähitulevaisuudessa. Uusi sähköautoni kiihtyy aivan erilailla kuin mikään aikasempi autoni ja sillä tulee ihan vahingossa ajettua kovempaa kuin oli tarkoitus. En olekaan siis niin lainkuuliainen liikenteessä kuin olen ajatellut, vaan olen aina ajellut rupusemmilla pikkumoottirisilla autoilla, jotka eivät kiihdy ja joiden kojelauta tärisee 130km/h vauhdissa :D

Tässä olemme keskimmäisen kanssa tutustumassa poliisiautoon ja nuorella miehellä on ihan oikeat poliisin käsiraudat käsissään. Tätä aikoinaan muisteltiin pitkään. Etenkin kun veljet eivät olleet mukana.

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Minä vedän töissä suurimman osan muutoshankkeista omassa organisaatiossani. Olen oppinut, että muutos on väistämätöntä ja usein on turha harata vastaan. Ammatillisesti olen oppinut, että muutosten suurin haaste on lähes aina kommunikaatio ja muutokset vievät yleensä aina enemmän aikaa kuin alunperin niihin on varattu. Tapahtuvien muutosten tahti maailmassa sen kuin kiihtyy. Itseeni olen siinä mielessä vähän tyytymätön, että en osaa edes tällä hetkellä kuvitella, miten asiat kehittyvät. Eilen juuri spekuloitiin miehen kanssa, että miten ChatGTPn kaltaisen palvelun kehittyminen tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa työntekoon, mitä se helpottaa ja nopeuttaa ja poistaako se jotain nykyistä työtä. Yritän pitää mieleni avoimena eikä vain uhkakuvia miettivänä. Ehkä tulevaisuudessa nämäkin postaukseni tulee osttain tekoälyn tekeminä ja kirjoitusvirheettöminä - who knows :)

14. Kahvi vai tee?

Pääosin kahvi. Sitä on pakko saada heti aamusta. Joskus mökillä tulee juotua iltateetä. 

Kahvin osalta joudun tunnustamaan, että se on nirsoilun kohteeni. Vatsani on todella herkkä ja se sietää parhaiten cappucinoa tai lattea. Sellaisille huoltoasemien tai lounasravintoloiden seisoville kahvipannuille käyn yleensä vain nyrpistämässä nenääni. Sama koskee työpaikkani käyttää Löfbergs Lilaa. Pienikin määrä sitä sotkee vatsani. 

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi? 

Tykkäsin todella monesta aineesta koulussa. Ehkä suosikkini oli kuvaamataito. Tykkäsin kyllä myös paljon matematiikasta, biologiasta, äidinkielestä ja liikunnastakin. Minulla ei ollut mitään varsinaista inhokkia, mutta ruotsi ja uskonto oli omasta mielestäni tylsänpuoleisia ja tarpeettomia. No nyt muistan, että meillä oli koulussa musiikintunneilla luokan edessä laulukokeet. Sitä inhosin! 

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Maallisen omaisuuden osalta omistukseni rajoittuu kotiini ja sen irtaimistoon. Eli arvokkainta on koti. Kotibileitä vinkuvalle nuorisolle olen useasti sanonut, että sitä varten vartion kotiani haukkana, että se on ainoa merkittävä omaisuuteni ja moni siellä oleva tavara on minulle arvokas muutenkin kuin rahalliselta arvoltaan.

Elämäni arvokkain asia on perheeni ja lähipiirini sekä terveyteni.

Koti valmiina rippijuhlavieraita varten

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Näitä deal brakereitä riittää. Minulle suhteen esteenä olisi mahdollisen kumppanin riippuvuudet. En alkaisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on esimerkiksi päihde/seksi/rahapeliriippuvuus. En alkaisi suhteeseen ammattirikollisen tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvan/kuuluneen henkilön kanssa. Nämä kaksi ovat sellaisia ehtoja, joista en jousta. Kolmas saattaisi olla tupakointi. Sitten on sellaisia esteitä, joihin löytyy jonkin verran joustoa. Esteeksi saattaisi kumppanin liian suuri lasten määrä, raja mennee siinä viiden kohdalla. Esteenä olisi myöskin se, että kumppanilla on lapsia liian monen aiemman kumppanin kanssa. Kolmen kanssa lapsia olisi jo kipurajalla. Nämä lapsia-asiat toki sillä oletuksella, että lapset eivät ole aikuisia. Potentiaalisella kumppanilla pitäisi olla talous kunnossa, pikavippien kanssa maksuvaikeuksissa painivaa kumppania en huolisi. Tätä listää voisi jatkaa aika pitkäänkin. 

Lopuksi heitän vielä yhden ajatuksen. En tiedä olisiko deal braker myöskin vahva aamuvirkkuus. Minulla on muutamia tuttavia, jotka heräävät ihan viimeistään kuudelta ja viikonloppuisin ollaan jo vaimon kanssa salilla klo 8 ja illalla ei jakseta valvoa kympin uutisiin saakka. Olen itse pahasti ilta- ja yöihminen ja varmaan hermo menisi tosi nopeasti, jos joku olisi herättämässä minua vapaapäivinä kuudelta :D

18. Uskotko jumalaan? 

Vieläkin mietin asiaa enkä ole tehnyt sen suhteen päätös. Aika usein mietin, että onko sittenkin olemassa jokin korkeampi voima. Sellaiseen perinteiseen kristinuskon jumalakäsitteeseen en usko.

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Monikin asia. Kaunis maisema, hyvä ruoka, hyvä kahvi ja pulla, auringonpaiste, ystävien seura, hali lapselta, Hra Kepposen valmistama aamupuuro, onnistuminen töissä, varattu matka, matkalla olo, hyvä laskettelusää, mielenkiintoinen keskustelu, kuivan kangasmetsän tuoksu, lämmin järvivesi, sienien löytäminen, se keväinen hetki kun lehdet ovat väriltään melkein neonvihreitä, hieno auringonlasku. Tätäkin listaa voisin jatkaa pitkään.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Odottamalla. Aina ovat ajastaan loppuneet :) 

13. marraskuuta 2023

Isänpäiväviikonloppu

Yritin lauantaina ulkoilla. Marraskuu näytti minulle keskisormea. 

Kävelyretken kirkkain ja sateettomin osuus kuvattuna Onpa kaunista. Vesilammikoista tuoksui nenään vieno mädäntyvien lehtien lemu. Selkääkin alkoi nopeasti särkemään.

Ei ilahduttanut merenrantakaan

Klo 16 syttyneet katovalot pururadalla sentään ilahduttivat hieman

Tein itselleni keltaisen terveysherkun, sen voimalla sain ajatuksia suunnattua positiivisempiin uomiin. Ihana herkku, jossa on puolikas banaani, muutama lusikallinen mangopilttiä, puolikas passionhedelmä ja vähän koristeena ja rapeuttta tuomaan mysliä. Hyvä ruoka, parempi mieli - toimii meillä aina! Päätin lähteä uimaan.

Valitsin uimapaikakseni Vuosaaren uimahallin, koska siellä oli luvassa kuutamouinti

Lauantaifiiliksen yllättävä pelastaja oli uimahalli. Uimahallin vanha osa oli koristeltu kymmenillä lyhdyillä ja altaan poikki menevä lippunauha oli saanut valot. Pylväitä oli koristettu sinisillä valoilla. Tilassa soi tunnelmamusiikki, josta huolehti uimavalvoja-dj. Olin hallilla aika myöhään ja siellä oli mukavan väljää. Kerrassaan mahtava uimahallireissu. Näköjään pitäisi olla se joku pieni piristyjuttu jokaiseen marraskuiseen viikkoon.

Kuva ei tee oikeutta kuutamouinnin tunnelmalle. Altaan reunalla oli isoja lyhtyjä, joissa paloit oikeat kynttilät. Niiden lisäksi oli pienempiä led-lyhtyjä.

Ikkunan alla istuu kaksi miestä, joista toinen huolehti musiikista


Minulla oli jo lauantaina oikea kyynärpää aika pahasti kipeänä. Sunnuntaina se oli vielä pahemmin kipeä. Pojat olivat reippaalla tuulella ja sain heidät isänpäiväaamiaisen valmisteluun mutkattomasti. Tosin Hra Kepponen nousi meidän kanssa samaan aikaan ja hieman osallistui aamiaisen valmisteluun.

Pöytä on katettu ja isänpäivälahja odottaa pöydän päässä


Ihmettelin yhden pojan leipää, jossa oli pekonia, kananmunaa ja kinkkusiivu. Kinkkusiivu oli päällimmäisenä, koska kananmuna oli rasvainen. Sormet pysyvät siistinä :)


Sitten kun olimme juhlineet Hra Kepposta, lähdimme vaarille kahvittelemaan. Hra Kepposen isä oli Tampereella, joten hänelle vain soitimme. Olen niin onnellinen siitä, että sain viettää jälleen yhden isänpäivän juhlan oman isäni kanssa. 

Kiitos isä kaikesta <3
Kiitos Hra Kepponen <3


Minulla ei ole tällä tietokoneella eikä pilvessäkään yhtään kuvaa itsestäni pikkulapsena isäni kanssa. Se pitää korjata heti ensi tilassa. Laitetaan tähän nyt muutama kiva kuvamuisto.




Isistä ja vaareista on moneksi - myös kampauspääksi ;)

Eihän näitä vanhoja kuvia pysty katsomaan vakavalla naamalla :D

10. marraskuuta 2023

Melkein kävin tulivuoren kraaterin reunalla

Vielä kerran palaan postaamaan Santorinin matkasta. Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi kolmesta retkestämme. Ostimme laivaretken katsomaan Santorinin tulivuoren purkauksen yhteydessä sortuneen kraaterin reunaa sekä uimaan kuumille lähteille.

Retki ei mennyt aivan nappiin. Laivaretki lähti Firan satamasta, jonne pääsee ainoastaan gondolihissillä tai kävelemällä 7000 askelta alas vuorenrinnettä. Meillä oli iltapäivän lähtö. Menimme hyvissä ajoin gondolihissille ihan vaan kaiken varalta. Hissille oli aikamoinen jono. Satamassa oli parin pienemmän laivan lisäksi myös Norwegianin risteilyalus. Osa risteilymatkustajista olikin jo palaamassa lounasaikaan takaisin laivalle. Jono tuntui etenevän hitaasti ja päädyimme hätäratkaisuun kävellä rinne alas. Minun polvilleni alaspäin meneminen on ihan myrkkyä. 

Hetken aikaa harkitsin aasikyytiä, mutta en sitten halunnut riskeerata aasiparan selkää ratsastamalla sillä. Olosuhteet aaseille eivät ole hyvät. Rinteeseen porotti aurinko, aasit kulkivat portaita ylös ja alas, osa kantoi aika painaviakin turisteja ja vettä oli saatavilla vain alhaalla satamassa. Kävelijöiden kannalta aasit eivät olleet miellyttäviä, portaat oli aika tehokkaasti miinoitettu aasien jätöksillä. Kävelijät joutuivat väistelemään aaseja, parikin aasia tuuppi minua turvallaan matkalla. Yhdelle aasille, joka yritti kävellä lävitseni, ehdin uhota, että äläpäs töni minua tai joudut kantamaan minut alas ;)

Kuva lainattu: https://www.santorinidonkey.com/ Minulta jäi aasit ja koko alaspäin meno kuvaamatta

Pääsimme ajoissa alas satamaan, onneksi oli vettä ja evästä mukana. Eikä tarvinnut uhrata yhdenkään aasin hyvinvointia meikäläisen siirtämiseen.

Tuon Norwegianin aluksen takana näkyvän siksakin tulimme alas kävellen. 

Satama on aika pieni

Tästä näkee, että oli kuuma alastulo. Naaman punotus ei tainnut ehtiä laskea ennenkuin vasta paluumatkan pysähdyksellä uimaan kuumille lähteille. Merituuli sentään kuivasi hiukset :D

Pikkulaiva vei meidät Nea Kamenin geologiseen kansallispuistoon. Nea Kamenin saari on muodostunut kokonaan laavasta. Saarella on osa tulivuoren kraaterin reunaa. Loput ovat meressä. Alla oleva kuvasarja näyttää kuinka laavaa on tullut purkauksissa viimeisen parintuhannen vuoden ajan. Sininen on laavaa merenpinalla alla ja vihertävä saarta merenpinnan yläpuolella.


Kun olimme päässeet saarelle puhelimeni soi ja yllätyksekseni puhelimessa oli omalääkärini. Olin Maisasta varmistanut puhelinaikapäivän, että en buukkaa sille päivälle mitään retkeä ja lääkäri soitti aivan oikeasti päivän aikaisemmin. Asia oli aika pitkä ja jäimme heti kättelyssä muusta porukasta jälkeen. Puhelun päätyttyä lähdimme taivaltamaan tietä ylöspäin. Tien laatu heikkeni ylöspäin mennessä. Polveni olivat saaneet niin paljon kuormitusta jo, että en uskaltanut jatkaa ylöspäin nousua, kun aloin epäilemään, että pääsenkö enää alas. Niinpä meiltä jäi kraaterin reuna näkemättä. Saaren laava- ja merimaisemat ja näkymä kohti Firaa olivat niin hienot, että minua ei jäänyt harmittamaan tilanne. Jos olisin voinut valita niin mieluummin olisin kävellyt kraaterin reunalle kuin ne aasinjätösportaat alas satamaan. Sanottakoon nyt niin, että kohtalo valitsi tälle turistille kraaterinreunan sijasta polvikidutuksen aasinkakan keskellä :D

Sitten vihdoin niihin maisemiin.

Kraaterisaaren Nea Kamenin satama ja näkymä meren ylitse kohti Firaa.

Nea Kamanin laavakiveä ja takana Fira 


Retkiveneitä parkissa

Osa kävelytiestä saarella oli näin hyvää




Tälläistä nousua olisi jatkunut pitkään


Näillä kohdin luovutimme

Seuraava kohde retkellä oli veden alaiset kuumat lähteet pienellä saarella Nea Kamenin takana. Kuumille lähteille mentiin laivalta uiden. Uimamatka oli 50-100m väliin. Kovin kuumalta ei vesi kuumien lähteiden luona tuntunut. Eron huomasin vasta uidessa takaisin laivalle, kun vesi alkoi tuntua niin kovin kylmältä. Kuumien lähteiden vedessä on rautaa ja rikkiä. Rauta oli värjännyt kiviä oranssiksi. Kuumissa lähteissä oli mukava kelluskella. Oikein mukava ja rentouttava kokemus.

Meikäläinen lähteillä


Tässä uimme jo takaisin kohti laivaa

Laivan tikkaille muodostui jonoa

Tämä oli ensimmäinen kokemus vedenalaisista kuumista lähteistä Hra Kepposelle. Minä olen käynyt Azoreilla kahdessa paikassa, jossa on vedenalaisia kuumia lähteitä. Niistä toinen oli kuin olisi istunut paljussa. Kaikenlaisia paikkoja sitä maailmasta löytyykin. Jos kiinnostaa Azoreitten tuliperäisyys, niitä siitä voit lukea lisää täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/09/huikeita-kokemuksia-azoreiden.html

Palju azorilaiseen tyyliin
 
Noin muuten viikko on mennyt ihan vaan töitä tehdessä ja arkisissa puuhissa. Lauantaille jäi harmillisesti rästitöitä. Sunnuntaina sitten syödään hyvin ja juhlistetaan isänpäivää.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset postaukset Santorinilta: