Pikaiset paitatuunaukset

Esikoisella on todella hurja kasvukausi käynnissä. Se näkyy ruokapöydässä, siellä on yksi kestonälkäinen. Se näkyy vaatteissa, varmaan kolmas osa kaapin sisällöstä on taas pieniä. Piti saada lisää paitoja. Pitäisi (ja haluaisin) harventaa kangasvarastoa, mutta nyt en vaan ehdi enkä jaksa.

Onneksi voi pikatuunata -nämä valmistuivat hetkessä.  Pojat ovat sen verran nirppanokiksi totutettuja, että pelkkä perustrikoo ei oikein kelpaa.  KappAhlin raitapaitaan kiinnitin viimeisen omatekoisen legoukkelin. Legoukkelilla oli -kääks- pinkki yläosa, siitä piti ehdottomasti tehdä poikamaisempi. Siitä tuli Darth Vader fani. Saas nähdä, mitä ukkeli pitää jatkuvasta pesusta ja rumpukuivauksesta. H&M vihreään perustrikooseen painoin nopsaan vanhalla sabluunalla mustan lentokoneen.

Keskimmäisellä päällä esikoiselta peritty lähes 2 vuotta vanha

itse painettu paita. Hyvin on Folk Art Fabric pysynyt.

Nettiputiikit ovat pullollaan syysuutuksia, olisi aika ihanaa shoppailla vähän uutta. Viimeaikaisen käytöksen perusteella on turha ostaa mitään arvokkaampia vaatteita nykyiseen kehitysvaiheeseen. *HUOH* sitten koulun alun tapahtunutta: Esikoinen kieri uuden paitansa johonkin käsittämättömään mönjään ja siitä tuli roskiskamaa. Taas on yksi takki hukassa, toivottavasti löytyy koulusta. Keskimmäinen puri ison reiän leikin tiimellyksessä esikoisen toiseen uuteen paitaan. Samainen kaveri myös niisti tyynen rauhallisesti omaan paitaansa. Kuopus veti keskimmäistä paidasta niin, että sauma ratkesi. Tällaista jengiä viitsii vaatettaa lähinnä H&Mllä.

Tai sitten mukavilla löydöillä Piilo-kirppikseltä. Poikien himoitsemien Star Wars vaatteiden lisäksi sieltä löytyy aina ajoittain kivoja vaatteita jopa koossa 140cm. Tässä on ihanat sävyt:

PS. Yritämme edelleen kasvattaa lapsia. Meillä ei ole sallittua purra, repiä eikä edes niistää vaatteisiin ;)

Kortti pojalle

Tällaisen kortin tein p*skarteluhaasteen nro 105. Haasteessa oli määrätty värit: vaaleansininen ja valkoinen ja yksi tehosteväri. Tehosteväriksi valitsin vihreän.

Leimakuvana söpöinen lohikäärme (joltain emännältä leimattu), joka on kohotarroilla kiinnitetty. Pohjaympyrät ovat todella paksua kartonkia. Taustapaperina tulostettu onnea-paperi, jossa Distressiä ja ihan uusia metallivärejäni. Metalliväreillä käsittelin myös ympyröiden reunat (eipä näy kuvassa). Viirin leikkasin pahvista ja Glossyn avulla taivutin kuperaksi. Sitten vähän dropseja koristeeksi ja valmista tuli. Sisäpuolelle tuli pari ritaria.

Keskimmäinen varasi tämän kortin itselleen, joten on se ainakin lasten mieleen ;)

Leppoisaa sunnuntaita!

ihana + ihana + ihana = ???

Esikoiseni on ihana poika.
Kiinnostunut oppimaan, kova pohtimaan ja hyvä keskustelemaan.

Keskimmäiseni on ihana poika.
Aurinkoinen, energinen ja osoittaa kiintymystään avoimesta.

Kuopukseni on ihana poika.
Vekkuli, veikistelijä, rento heppu, sylipallero.

Mitä tulee, kun ihanat lapset laitetaan yhteen? Tulee ajoittain (lähinnä välillä 7-21) sietämätön keitos huutoa ja tappelua.

Meno on päätöntä koheltamista tilanteesta toiseen. Veljesten kesken pitää kisata siitä, kuka on ekana ovella, kuka räkäisee pisimmälle, kuka tekoröyhtäisee koviten. Jokaisesta napin painalluksesta ja istumapaikasta pitää kinastella. Paras lelu on se, joka on veljellä käytössä. Leikkimielisesti "kolistellaan sarvia" eli painitaan. Sitten kohta nipistellään, raavitaan ja purraan. Ja hävinnyt osoittaa tilansa alistumisen sijasta helvetillisellä ulinalla. Kyllähän äiti-ihminen ymmärtää, että tietty määrä sarvien kolistelua kuuluu asiaan nuorilla uroksilla, mutta joku roti pitäisi tilanteeseen saada. Muuten meillä on 10 vuoden päästä lauma teinejä "leikkisästi" kuristamassa toisiaan hävityn pleikkapelin päätteeksi (ei-toivottu skenaario).

Jatkuva koheltaminen ja meteli on aikuiselle kuluttavaa, ja huonohermoiselle (kuten minä) raastavaa. Tilanteeseen ei auta neuvoksi, että keskustele lastesi kanssa. Suu vaahdossa selostamme miehen kanssa, kuinka käyttäytyä. Puhetta tehostetaan milloin minkäkin gurun neuvojen mukaisesti tuijottamalla silmiin tai mörisemällä matalalla äänellä ja konttaamalla lapsen tasolla.

Jäähypenkille pitäisi välillä olla jonotusnumero. Suosikkeleluja on jäähyllä, on telkkarirajoitetta, on leikkirajoitetta, herkkukieltoa, kaverivierailukieltoa jne. Mutta huomattavaa muutosta ei näy. Kohta olisi kiusaus hankkia pojille sellaiset koirille tarkoitetut haukkupannat. Miksei jäähypaikkaa voi eristää sähköpaimenella?

Joo, mä tiedän, että mulla on ihan normaaleja, joskin vilkkaita, lapsia. He noudattavat ohjeita kai lähes keskimääräisen hyvin (ainakin pojiksi). Enkä tiedä siitä mitään, kun lapsella on oikeasti ongelmia. Ja 10 vuoden päästä muistelen näitä ongelmia kaiholla. Mutta just nyt tässä arjessa kypsyttää.

Keinovalikoima on siis lopussa. Kaikki lailliset vinkit sopii jakaa (ja puolilailliset). Eihän tässä välillä voi olla miettimättä, että miten näistä kavereista kasvaa aikuisia ihmisiä? Kunnollisia aikuisia.

Joudun nojaamaan kokeneempien neuvoihin.

Hoitotäti: Ajattele ominaisuuksia - energinen, iloinen ja avoin. Kaikki haluttuja ominaisuuksia aikuisessa, mutta miksei lapsessa? Siksi, että aikuiset kokevat ne raskaaksi. Älä tukahduta elämäniloa liiallisten sääntöjen alle. Pojilla on raamit, kyllä se meno siitä tasoittuu.

Mummi: Lapset ovat kuin perhosia. Pitkään he ovat toukkia, ja yrität kasvattaa ja kasvattaa niitä ja hermoilet. Sitten yhtenä päivänä työntulos pulpahtaa esiin ja niistä toukista tulikin upeita perhosia.

Elämäniloiset toukkani - joudun laittamaan paljon pelkän uskon varaan, että teistä joku päivä kuoriutuu tasapainoisia ja fiksuja aikuisia. Sitä ennen -pojat, oisko mitenkään mahdollista, olla joskus edes hetki ihan rauhallisesti? Tai muuten äiti syö teidän karkit ja takavarikoi legot.*kele!

 

Oi toukkaseni, kuinka toivonkaan, että teistä kuoriutuu

onnellisia ja tasapainoisia perhosia

Kuva lainattu http://www.geo-lehti.fi/

2 x housut

Harmillisesti minulla ei ole ollut yhtään aikaa käsitöille. Kankaita on kyllä kertynyt aikamoinen pino. Ennen kesälomia valmistui kuopukselle housut Metsolan joustofroteesta. Ihastuin heti kankaaseen livenä -autot ovat ihanan suuria! Minulla on samaa kangasta vihreänäkin, mutta kyllä tuo musta on ihanampi. Vihreä päätynee yläosiksi (sitten joskus).

Mukavan slimmit housut, koko noin 100cm

Omasta kaapistani löytyi käyttämättömät villasekoitehousut. Muistan ostaneeni ne yhden myymälän lopetusalesta aika pian jonkun lapseni syntymän jälkeen ja ihan vain siitä syystä, että nappi meni kiinni (ja ale oli tosi hyvä). Lahkeet piti lyhentää, mutta lopettavan liikkeen kautta en saanut korjauspalvelua. Niinpä housut jäivät kaappiin.

Henkarilta housut pääsivät seuraavan kerran sovitukseen lyhennystä varten. Samassa tuli todettua, että housut ovat liian löysät vyötäröltä ja taas kerran reisissä on liikaa väljyyttä. Tarvittavat kavennukset oli merkitty nuppineuloin ompelukurssilla. Opettajan ajatuksena oli, että puran vyötärökaistaleen irti, teen kavennukset ja ompelen kaistaleen takaisin kiinni. Ehdotus oli minulle liian työläs ja kaitaleen siististi kiinnitys vaikutti vaikealta, niinpä laitoin housut takaisin kaappiin marinoitumaan :)

Viime viikonloppuna päätin tehdä laiskan naisen korjaukset. Minua ei haittaa, vaikka vyötäkaisteeleen tulee taakse sauma. Sivuistakin päätin kaventaa sen verran, että taskuille ei tarvinnut tehdä mitään.

Alustavat kavennukset on tehty. Täytyy tehdä vielä housuille koekäyttö, jotta tiedän, että pitääkö vyötäröä vielä yrittää saada pienemmäksi. Sovituksen perusteella istuvuus ei ole täydellinen, mutta nyt olen taipuvainen julistamaan sen riittäväksi.

Aika pimeitä tulee jo näistä iltakuvista

Housuille yläosaksi sopisi hyvin viininpunainen. Sovitin jo kerran kivaa viininpunaista paitaa ja nyt kaivelee, etten ostanut sitä. Aikaa kaupassa käymiseen on ehkä joskus ensi viikolla. Tällaisen asukokonaisuuden koostin housuille: uusi vaalea neule on ihanan pehmeä (KappAhlilta), alla punainen t-paita (Stockkan Global).

Kuvan perusteella taas jää eteen tuollaista ärsyttävää vekkiä

Tässä alkaa jo vähän poltella viikonlopun Intohimona Askartelu -tapahtuma. Heti lauantaina sinne! Toivottavasti mukavassa seurassa.

Se on taas maanantai

Osa lukijoista hämmentyi kovin aikaisesta toppavaateinventaariosta. Ehkäpä vielä hämmentävämpi ostotiedoite:

HALUAN OSTAA PARIT SHORTSIT 

JA T-PAIDAT POJALLE KOOSSA 134!

(tänä syksynä siis)

Toivottavasti jollain on esillä kesäkamoja ja haluaa päästä pienestä määrästä eroon. Tässä tilanteessa ei ronklata värillä tai merkillä (ei kuitenkaan farkkua), siisti kunto riittää :)

Meillä on sellainen tilanne, että lomamatka talveksi on varattu. Esikoinen on koko kesän käyttänyt pieniä shortseja ja niiden päälle saaminen vaatii jo lantion yli kitkuttelua, nitkuttelua ja hypähtelyä.

Syyksi shortsien pienuuteen olemme naureskelleet esikoisen mahaa -eli siis mahan kohdalla ei ole enää kuoppaa sisäänpäin vaan selvästi erottuva pienen pieni kumpare ulos päin. Pojan valittaessa shortseista, julma äiti vain totesi, että pitää syödä vähemmän jäätelöä, että shortsit mahtuu :) Pitänee tunnustaa, että 130cm poika on käyttänyt koko kesän 122cm shortseja. Puolen vuoden päästä tuo ei enää onnistu mitenkään. Eli nyt toivon, että joku ihana myisi meille shortseja ja t-paitoja. Yhteydenotot pikkukepponen (at) live.com tai viestiä kommenttiboxiin.

Pienet fashionistat lähtivät tänä aamuna päiväkotiin ja kouluun. Herra Turhantarkalle ei kelvannut pussilahjefarkut ja eikä yllättäen Salama paitakaan. Kiukku laantui, kun lupasin, että 2v saa valita itse vaatteet. Päivän väri oli harmaa - äidin painama lentokonepaita ja harmaat collegehousut. Ja iloinen ilme.

Suurin fashionista lähti kouluun paita väärinpäin, takakappale edessä. Koska hän haluaa katsella kilpikonnan kuvaa ja paita on ihan hyvä niinkin päin (onneksi lipsahti isohko kaulua-aukko). Minä saan onneksi istua etätöissä t-paidassa ja verkkareissa ja tukka takussa - ja nautin joka hetkestä!

Keskikokoista ei kiinnostanut vaateasia lainkaan, koska hän oli eilen nähnyt hirvikärpäsiä. Omin sanoin hirvikärpäksiä (taipuu hirvikärpäkset) :D

Esikoinen kulkee kouluun koulutaksilla. Hetken ajattelimme miehen kanssa, että tämän viikon koulutaksin aikataulu on joku pila, mutta ilmeisesti ei. Meille sopisi että poika haettaisiin vaikka sitten ensimmäisenä niin ei tarvitsisi puljata näiden aikojen kanssa. Kouluhan alkaa 4 päivänä samaan aikaan ja taksi lähtee joka päivä eri aikaan ja ajat ovat helppoja muistaa kuten 7:18. Toisaalta ei ronklata tästäkään, on luksusta, että taksi hakee pojan portilta ja ekan viikon perusteella ajallaan ja hienolla pikkubussilla.

The schedule - ja niin helppo muistaa

Hyvää alkavaa viikkoa!

ARGH, toppaa!

Meidän perheessä valmistaudutaan vielä välikauteen, esikoinen tarvitsee taas välikausihousut. Koska niin monessa blogissa on esitelty ja tilailtu jo talvivaatetta, päätin minäkin tehdä inventaarion varastooni. Oletuksenanihan on se, että vain esikoinen tarvitsee uutta toppaa. Joten no hurry.

Aloitin keskimmäisen pinosta. Poika oli toukokuun alkupuolella 109cm. Pinossa on Ticket-haalari iso 104cm, Ticket-haalari 110cm, Reimatec-haalari 110cm, Reimatec-housut 110cm, Reimatec-takki 110cm ja H&M takki 122cm (pakko olla väärä kokolappu). Kaikki menneiden sesonkien muotia ;)  Ja Reimatecit isoveljeltä kierrätettyjä.

 Luulisi tästä pinkasta löytyvän talveksi sopivaa. Niinpä. 

Viime talvisen coboltin sinisen Ticketin kanssa ajatukseni oli käyttää sitä keskimmäisellä fleecellä tai ilman säistä riippuen loka-joulukuussa. Punteista loppuu ihan kohta pituus, ei mene joulukuulle ei ehkä edes lokakuullekaan. Sen jälkeen haalarin piti mennä kuopukselle. Noh, kuopus hukkuu siihen :(

Jestas mikä kokoero! Vihreä 110, sininen iso 104

Niin hukkuu keskimmäinenkin tuohon uuteen ruohonvihreään Tickettiin, jonka oli tarkoitus olla talven ykköshaalari. Lahkeet voisivat vielä mennä talvikenkien päällä, mutta hihat ovat todella pitkät. Pahoin pelkään ettei haalari pääse koko talvena käyttöön. Miten sitä voisi venyttää lapsen käsivarsia?

Käsivarsien venytys tulisi tarpeeseen, koska "kakkosluokan" releissä on myös hihaongelmaa. Kauhtuneen Reimatecin haalarin hihat ovat myös pitkät, ne nyt sentään ovat lähes siedettävät.  Haalari on yhden talven jäljiltä niin heikossa kunnossa, ettei millään kestä rymyeetulla koko talvea (tämä malli on ainoa meille sattunut huonolaatuinen Reimatec). Reimatecin savunsinisessä takissa hihan pituus korostuu vielä enemmän, koska hihat ovat haalarin hihoja leveämmät. H&M takin hihat ovat kaikkein pisimmät, mutta slimmin mallin ja lumilukon takia istuvat parhaiten.

Tämä hihaongelma on meille aivan uusi! Ensimmäiset merkit paljastuivat jo keväällä välikausihaalarin yhteydessä. Ärsyttävää!

Kyllähän tilanne vaikuttaa siltä, että keskimmäiselle tarvitsee hankkia yksi haalari lisää. Aleisiin saakka voisi selvitä hyvinkin, mutta tangossa roikkunee nuo samat merkit Ticketit ja Reimatecit. Nyt tarvitaan haalaria pitkäjalkaiselle ja lyhytkätiselle ja alle 100€. Onko vinkkejä?

En enää jaksanut katsastaa esikoisen ja kuopuksen toppatilannetta. Kuopuskin tarvitsee toisen haalarin, kun Ticket oli liian suuri. Jotain uutta, sopivaa ja edullista on sentään välikauteen. Jesper Juniorin alesta nappasin keskimmäiselle takin 9€ ja housut 10€, vesipilari 3000mm. Kyllähän takista huomaa kakkoslaadun selvästi, valitsin sellaisen kappaleen jossa tuulilistan raitavirhe on mahdollisimman suuri. Väri on joka tapauksessa minusta sekä pojasta ihana.

Päässä Helmiltä esikoiselle hankittu pipo

P*skarteluhaastetta ja pukeutumista

Tämän viikon p*skiksessa nro 104 pitää käyttää aaltopahvia. Savon lomareissulta jäi mukaan pala aaltopahvia ja se onkin poltellut siitä saakka. Alkuperäinen visio ei toiminut lainkaan, niinpä siirryin uusille urille ja käytin aaltopahvia ainoastaan koristeena kortin alareunassa.

 Voimakkaat varjot kuvassa, johtuvat siitä että se on ilman

salamaa otettu. Glossy kiilteli niin pahasti.

Skräppipaperi löytyi varastostani ja se iski kuin tuhat volttia. Mielestäni kertakaikkiaan upea paperi, aiheensa puolesta käy pojalle ja värien puolesta tytöllekin.  En raaskinut paperia pahemmin peitellä. Aaltopahvin lisäksi koristeena kolme pientä haaraniittiä ja volkkari, joka on kohotarroilla kiinnitetty ja runsaalla Glossyllä sivelty.

Sitten ihan muihin juttuihin... siihen vaateongelmaan.
Pukeutumisrintamalla menee mukavasti -olen shoppaillut itseni uuvuksiin. Sopivilla "aluspaidoilla" sain täydennettyä yhden vanhan asun siistiksi ja yhden kesälomalla ostamani paidan yhdistettyä vanhoihin housuihin. Ostin 2 uutta tunikaa ja 2 paitapuseroa, suorat housut ja neuleen. Niin sitä sorruin taas tavanomaiseen :(

Kaapista lötyi vielä yhdet käyttämättömät lyhentämistä odottaneet housut (pitäisi suosiolla viedä housut ompelijalle). Vielä tarvitsisin yhden alaosan lisää ja ehkä yläosan tai pari, mutta ne voivat odottaa. Haaveilen värikkäistä kengistä, vaikka viininpunaisista. Musta laukku on hankintalistalla. Yritän edelleen vältellä jakkupuvun ostamista.

Kaksi ostosta olivat aikamoiset onnenkantamoiset. Ostin ne nimittäin huutonetistä uusina noin 1/4 ovh-hinnasta. Tunika on tuttua ja turvallista Gerry Weberiä. Malli muuten suht ok, mutta ylipitkät hihat häiritsivät ja ne piti pätkäistä. Valkoisen paitapuseron ostokimmokkeena oli minulle hyvien mittojen lisäksi edessä olevat leikkaukset. Arvelin niiden tuovan mukavasti tilaa rinnan kohdalle. Merkkinä oli yllättäen Ulla Popken. Popkenin laadusta en vielä tiedä, mutta loistavat leikkaukset.

Tavalliseen toimistopäivään tunika,

kapeat strech-housut (vanhat) ja

mustat avokkaat

 Paitapusero ei ehkä tässä asennossa ole parhaimmillaan :)

Paidassa on erikoiset tuplamansetit ja kaulukset.

Kaverina mustat suorat housut (vanhat) ja uusi koru.

Jalkaa voi sujauttaa loaferit tai avokkaat.

Kiinnostaako teitä nähdä lisää hankintojani?

Ready Steady Go

16.8.2011 alkaen meidänkin perheessä on koululainen.

Koululaisena on ainakin toistaiseksi kiva olla. Voi valita ihan itse oman repun. Ei tarvitse kuunnella äidin selostuksia yksivärisestä repusta, joka menisi pidempään. Star Wars reppu sen olla pitää! Reppuun pakataan Star Wars koulutarvikkeet Star Wars penaaliin. Koululainen pitää itse huolta tavaroistaan. Rehellisyyden nimessä koulutarvikkeet pitää nakata laukun pohjalle, koska penaali on jo hukassa ;)
Ja se on ihan varmaa, että koululainen ei sitä hukannut, vaan pikkuveli varasti!

Tyylitihentymä ;)

Äitiparturi pätkäisi kesätukan lyhyeksi. Voisi olla aika siirtyä käyttämään parturialan ammattilaisten palveluja (vaikka äidillä on niistä huonoja kokemuksia, kiroilee edelleen, että olisi Fiskarsseilla saanut itse saman aikaan). Vaatteet on valittuna.

 

Onnea koulutielle rakas!

Parasta koulun alkamisessa on se, että isi osti kännykän. Siitä on jo haaveiltu pitkään. Siihen pitäisi ladata soittoääni. Ja tallettaa kavereiden numeroita. Isi vaatii vielä harjoittelemaan kännykän käyttöä ja sittenkin numeroita talletetaan vain yksi kaveri kerrallaan.

Minulla on edelleen ajantaju kadoksissa. Miten voi olla, että päivät tuntuvat välillä todella PITKILTÄ (etenkin silloin kun talossa on kiukkuista ja nälkäistä väkeä), mutta vuodet menevät hujauksessa? Eihän siitä ole kuin hetki, kun toimme koululaisemme sairaalasta kotiin -hurjasti olet hetkessä venähtänyt.

Koululainen vuonna 2004 poistumassa sairaalasta

Onnistunutta ja turvallista koulun alkua!

Ei mitään päällepantavaa eikä edes ideaa :(

Kuulun siihen kategoriaan äitejä, jotka satsaavat lastensa vaatteisiin ja joskus jos ehtii/jaksaa/kykenee niin omiinsa. Vaatekaappi ammottaa jälleen tyhjyyttään (eli on siis täynnä vääränkokoisia ja -näköisiä vaatteita). Töihin pitäisi pukeutua siististi.

Kaappini on melkein yhtä tyhjä kuin yllä oleva lainakuva :)

Vaatekaapin tilanne ei olisi niin katastrofaalinen, jos löytäisin vaatteita itselleni helposti. Aikaa kauppojen kiertelyyn ei ole. Minullahan on raskaat luut ja aivan älyttömän paksu nahka, joten 44 ja 46 on kokoni. "Luut ja nahka" ovat keskittyneet vyötärölle ja siitä ylöspäin, joten vaatteiden löytämisessä on haastetta. Tähän mennessä ainoa löytämäni merkki, joka yleensä istuu päälle ilman korjauksia on Gerry Weber. Ostan sitä Stockmannilta, jossa valikoima on aika suppea (44 ja 46 usein loppu). Mistä muualta sitä saa pääkaupunkiseudulla? Olisiko muita hyviä merkkejä minulle?

Ja tässä se yleisin paitaongelmani

Edulliset vaatteet jäävät useinmiten mitoitoituksensa takia kauppaan. Joskus H&Mllä tärppää, mutta usein mitoitus vaatteissa on outo: vaikkapa niin, että käteni eivät mahdu edes 3 numeroa itselleni liian suuren paidan hihansuista läpi. Lisäksi haluan, että vaatteeni ovat luonnonmateriaaleja (elastaania tai lycraa voi olla seassa), polyesterisekotteita en käytä (joka rajaa aika tehokkaasti KappAhlin isot koot).

Ompelu olisi hyvä vaihtoehto. Aikaa vaan on niin kovin vähän ja naisten vaatteiden ompelu on vaikeaa ja hidasta (ainakin lasten paitoihin verrattuna). Lisäksi siinä minulla on ihan sama ongelma kuin valmisvaatteissa -kaavat eivät istu vartalooni. Ottobren kaavojen pituudet ovat minulle yleensä liian lyhyet. Koska olen ommellut vähän naistenvaatteita, silmä ei ole vielä harjaantunut siihen, että tietäisin mistä kohtaa muokata kaavaa. Monissa lehdissä koot loppuvat usein 42 tai 44 (joka voi olla pieni). Hyvät kaavavinkitkin olisivat tarpeen!

Onhan tuossa jo kerrakseen haastetta vaatehankintaan. Syksyn menoja pikaisesti laskiessani joudun lisäksi toteamaan, että vaatehankinnat pitäisi hoitaa kohtuullisella budjetilla. En voi siis marssia Stockkalle ja sanoa, että vaatettakaa mut vaikka sillä Weberillä. Tarvitsisin 3 alaosaa ja 5-6 yläosaa syksyyn.

Minulla ei ole mitään ideoita (paitsi se ikuinen tunika/paitapusero ja housut).
Mitä sitä ostaisi tai ompelisi? Ehdota minulle asua!
Väriäkin pitäisi saada mustan tilalle.

Yhden valmiin asun olen saanut kasatuksi. Alaosana NP merkkinen hame (alelöytö), joka on neuloksesta. Yläosana Lindexin trikoo. Tässä on kuva asun koekäytöstä. Koekäytön jälkeen totesin, että paita on aavistuksen liian pitkä hameelle ja hameen vyötärö liian löysä. Hanna onneksi keksi kuinka asu tuunataan kuntoon ja surautti korjaukset Piilon takahuoneessa. Kiitos jälleen kerran Hanna!

Liian pitkä paita korjaantui niin, että sivusaumaan alahelmaan Hanna ompeli pätkän kuminauhaa. Paitaan tuli mukavasti jujua sivuihin. Tämä tuunaus piti raportoida, kun se oli niin näppärä. Rypytyksen päihin voisi vielä lisätä jotkut pienet koristeet.

Tämä mytty nyt on paita ja tuossa keskellä on se sivusauma,

johon on ompelukoneella ommeltu kuminauhaa

Laittakaa ehdotuksia tulemaan!

Lupaan toteutettavissa olevat koesovittaa (tai kaavoittaa) ja ostokset raportoida :)

Kuinka tehdä reklamaatio?

Kuvittelin olevani suhteellisen valistunut (joskin kiltti) kuluttaja. Jos saamassani palvelussa tai tuotteessa on jotain vikaa, asiallisesti keskustelen toisen osapuolen kanssa siitä, kuinka tilanne voitaisiin korjata. Kyseiset tilanteet ovat minulle lievästi epämiellyttävän puolella, mutta yleensä olen klaarannut ne.

Tänään olin täysin neuvoton.

Minulle tuli yllättäen vapaa hetki päivään ja sain varattua kampaajan minulle aivan uudesta paikasta. Edellinen hiusmallini oli niskasta eteenpäin pitenevä polkkatukka. Kesän aikana se hurahti ylipitkäksi ja halusin vaihtelua myös malliin.  Poskilla ja melkein silmissä liehuvat hiukset häiritsevät minua päätetyöskentelyssä. Kerroin tämän kampaajalle.

Siinä vaiheessa, kun kampaajalla ei ollut kunnollista visiota, olisi pitänyt hälytyskellot soida. Hän halusi säästää polkkalinjaa, mutta kerrostaa sitä ja rikkoa voimakkaammin. Muistutin siitä, etten halua hiuksia poskilleni samassa määrin kuin nyt. Kampaaja oli jo valmis aloittamaan. Kun kampaaja pääsee föönausvaiheeseen, hän ei saa hiuksia asettumaan. Föönaus kestää ja kestää. Muotoilutuotteita kuluu.

Lopputulos: Minulla oli edelleen polkkatukka, jota oli nyherretty (siis kerrostettu) lyhyemmäksi päältä. Edestä kohti sivuja oli sellainen pata päähän pyöristetty malli. Kerroin kampaajalle, että oikein pidä kampauksesta, koska se on edelleen liikaa poskilla. Malli on vielä raskaampi kuin aikaisempi polkkani. Poskille pyöristetty linja (70-luvun tyyliin) ei sovi kasvoihini lainkaan.

Kampaaja miettii ratkaisua. Sitä ei meinaa löytyä. Sitten hän ehdottaa, että kerrostetaan lisää sivuilta ja ohennetaan. Suostun. En tajua tyhmä pitää silmälaseja päässäni. Nyhertämiseen menee liian kauan.

Loppulopputulos: Minulla on edelleen polkka joka on ohennettu ja nyrhitty sivuilta naurettavan ohueksi. Ohennetut haituvat olevat edelleen poskissa kiinni. Oli selvää, että kyseisellä kampaajalla olivat ideat ja ammattitaito loppu. Lopputulos ei miellytä, se on kaikin tavoin outo ja toiveitteni vastainen.

Mitäs tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä? Yrittää edelleen saada kampaaja pelastamaan tilanne? Pyytää toinen kampaaja? Pyytää esimies paikalle?

Poistuin paikalta. Harmittaa edelleen. Tämä on huonoin leikkaus varmaan 10 vuoteen (en siis ole tolkuttoman tarkka). Kaverin mielipide: "Ei juurikaan huomaa, että olet käynyt kampaajalla muuten kuin noista oudoista sivuista". Miehen mielipide: "Oudohkot sivut, muuten perustylsä".

Pitäisikö minun ottaa yhteyttä kampaamoon? En viitsisi. Pitäisikö vaan kärvistellä ja kasvatella hiuksia ja mennä todellakin johonkin muuhun paikkaan? Miten tällaisen tilanteen hoitaminen on näin hankalaa? Siis kertokaa minulle, kuinka reklamoida hiustenleikkauksesta?

Leikkaus maksoi 51€. Rahalla sain cocktail kahdesta alla olevasta mallista.

Välikausivaatetta: Molo kuoritakki

Halusin esikoiselle jo keväällä ohuen ja kevyen takin, jota hän voi kuljettaa repussa ja sieltä kiskaista päälle tuulen tai sateen sattuessa. Löysin käytettynä Molon kuoritakin ihanana vaaleana turkoosina. Moni on kysellyt käyttökokemuksia takista.

Kevään 2010 mallia

Takki on vedenpitävä (ainakin kevyessä kevätsateessa) ja täysin vuoreton. Takki tuntuu erilaiselta, mutta ihan mukavalta t-paidankin kanssa. Hengittävä materiaali. Huppu peittää hyvin pään ja pieni lippamainen osa suojaa kasvoja. Kaulus on vuorattu fleecellä. Edessä kaksi kunnon taskua. Hyvät vetoketjut. Vastaa kokoaan.

Takki sisäpuolelta -hiukan kumimaista, mutta liukasta

Takki on erittäin kevyt ja taiteltuna vastaa kooltaan noin kahta pokkaria (leveydeltä tai korkeudelta).

Koska ostin takin käytettynä en tietenkään tiedä, kuinka rajussa käytössä se on ollut. Yhdessä keväässä ja syksyssä toisen hihan tähtiheijastin on kulunut pahasti. Tämän hintaluokan takissa tuollaista ei pitäisi tapahtua.

Kiva ja toimiva takki siis! Mielestäni todella kaunis väri. Ostanko tulevaisuudessa? Tuskin. Hinta 128 euroa (Linkki Keltaiseen Ketun vastaavaan).  Minustahan tämä on lähinnä tyylikäs ja hiostamaton sadetakin korvike, joten en vaan ymmärrä takin hinnoittelua. Samalla rahalla kun ostaa kunnon välikausitakin ja sadetakinkin. Jos näitä jossain tulisi -50% alella vastaan, niin mieleni voisi muuttuakin.

Ja pojasta takissa parasta on tämä:

Vetoketjussa roikkuva kompassi. Osaa poika reissuiltaan kotiin :) Tässä on sellainen loistava puoli, että kompassi siirtyy sujuvasti siihen seuraavaankin takkiin.

Niin täynnä elämää

Kolmessa vilkkaassa ja ehtiväisessä pojassa on pitelemistä. Sattuu ja tapahtuu. Äidin hermo kiristyy (ja katkeaa). Poikien vilkkaudessa on ihanakin puoli: he ovat niin täynnä elämää ja kokemisen riemua. Innostuksen suorastaan näkee pulppuavan heistä. Silmät loistavat. Puhekin meinaa puuroutua, kun suu ei muodostakaan sanoja riittävän nopeasti. Matka taittuu juosten tai hyppien. Kädet heiluvat. Ja välillä innostus vain pursuaa ulos juoksuna.

Kesällä missä tahansa voi odottaa seikkailu. Polun varresta voi löytää ison toukan tai sirittävän heinäsirkan. Tai kepit miekkailuun. Voi valloittaa melkein vuoren kokoisen kiven tai piiloutua taikametsään.

Kesällä pieni pala autuutta löytyy mehujäästä kahluualtaassa tai nyrkissä tahmautuneista hedelmäkarkeista.

Leikit tempaavat mukaansa. Pihalla palloa potkivat Suomen joukkueen parhaat pelaajat, maaleja tulee ainakin sata. Vesisota jatkuu, vaikka kaikki vaatteet olisivat märät ja aurinko laskenut.

Mitä toivonkaan itselleni - hetken rauhaa?
Ei sittenkään toivon kykyä jakaa innostus, kärsivällisyyttä kestää tohotus ja järkeä pysähtyä nauttimaan tästä showsta. Minulle ovat monet kertoneet, että se päättyy kuitenkin nopeammin kuin halusinkaan.

Me heitämme lisää vettä kiukaalle ja menemme huomenna hyvälle ystävälleni yökylään. Poikia yhteensä 5 (2v, 4v, 4v, 6v, 7v).

Mukavaa viikonloppua!

Paluu arkeen ja tunnustus

Syksyllä iltapäivälehdet  pullistevat ohjeita, miten palata arkeen. Meillä tarvitaan hevimpää ohjeistusta. Ottaa nimittäin aika koville arkeen paluu. Onko teillä muilla yhtä hankalaa?

Päivä 1
klo 6:45 Herätys. Elimistöni huutaa unta, sitä on vaikea havaita, koska kolme lasta karjuu haluavansa nukkua. Mitäs ne Peltorin kuulosuojaimet maksoikaan?
klo 9 Syy tietokoneen tahmaamiseen selviää: lähemmäs 500 lukematonta sähköpostia
klo 10:30 Väsymys särkee silmiä, pilkkimiskohtaus työpöydän ääressä iskee.
klo 14 Aamun pilkkimisepisodin välttämikseksi kiskon päivän 6 espresson. Mahaan sattuu.
klo 15 Olo on kuin turpaan saaneella! Ei tämä kevyt toimistotyö voinut tälläista olla.
klo 15:30 Päivän pahin probleema: uskallanko ottaa riskin 7 espressosta ja siitä, että maha menee todella sekaisin vaiko riskin siitä, että pilkin liikenteessä? Uhraan mahani.
klo 16 Noudan lapset. Vastassa on iloista ja reipasta porukkaa "Me halutaan uimahalliin". "Äiti ei jaksa!" "Mutta me jaksetaan, sä voit vaan istua altaan reunalla". Pirteyden syy selviää myöhemmin: pitkät päiväunet (ja niistä saimme nauttia lomalla kerran tai kahdesti). Äitiä ei hymyilytä.

Päivä 2
klo 7 Lomalla kuivaksi oppinut kuopus saa raivarit, koska emme anna vaippaa (päiväkodissa oli saanut). Raahaamme kiljuvan ja potkivan ipanan autoon. Meteli sattuu korviin.
klo 10 Väsyttää ihan tolkuttomasti töissä. Alan kittaamaan taas espressoa.
klo 11 Selviää että pomo haluaa hommia tyyliin järjestä maailmanrauhan tai poista nälkäongelma elokuun aikana. Nyt pitäisi olla todella tehokas! Iskee paniikki! Juon lisää espressoa.
klo 14 Osallistun tietokoneen välityksellä koulutukseen. Jestas, että väsyttää. Havahdun siihen, että olen nukahtanut muutamaksi minuutiksi ja pääni retkahtaa niin, että niskaan sattuu pahasti. Kipeästä niskasta ei varmaan kehtaa valittaa työterveyshuollossa? Pakko juoda lisää espressoa.
klo 16:30 Lapset ovat väsyneitä ja aloittavat välittömän tappelun ja ulinan. Haluaisin itsekin käpertyä auton takapenkille marisemaan.
klo 21 Pakko mennä nukkumaan. Summa 6 espressoa.

Päivä 3
klo 7 Kuopus vetäisee uusinnan edellisen päivän vaipparaivareista.
klo 9 Alkaa hermostuttamaan. Ohjeet "maailmanrauhan järjestämiseen" ovat hieman pintapuoliset.
klo 14 Selviää, että työkaveri "maailmanrauhan järjestämisessä" on valinnut strategiaksi odottaa paluutani lomalta. Nyt on pakko saada lohtukarkkia. Ja kahvia.
klo 16 Työpäivä ei ole ihan surkea. Onnistun edistämään "maailmanrauhaa".
klo 21 Sammun lapsia nukuttaessa. Mies käy tiedustelemassa aionko peseytyä. En kykene.
Summa 5 espressoa, pysyn hereillä työpäivän ja lähes toimintakuntoisena

Päivä 4
klo 7 Kuopus saa vaipparaivarin. Silmiä kirvelee normaalia enemmän. Vilkaisu peiliin (josta tuijottaa pesukarhu takaisin) selventää asian -olisi kannattanut peseytyä illalla. Mulla on edessä etätyöpäivä -kiireinen sellainen. Vetäisen epätoivoisen ruhon aamuannoksen: latte + kofeiinitabletti

Kai tämä nyt ensi viikkoon mennessä tasaantuu? Mutta onneksi on tällainen kiva tunnustus. Sain tämän Koolta. Kiitos! Koo ompelee monipuolisesti (naiselle, lapselle, kodintekstiilejä) ja hyvin.

Ja sitten vastauksiin:

1. Lempiväri
Yhtä ehdottomasti yli muiden ei ole. Eniten pidän sinisen ja vihreän sävyistä ja niiden sekoituksista. Etenkin turkoosista ja petroolista. Ja lilasta. Sisustuksessa pidän tumman puun ja vaalean yhdistelmästä.

2. Lempiruoka
Minähän rakastan ruokaa. Eikä minulla taaskaan ole jotain ehdotonta lempparia. Nyt kun sesonki alkaa olla ovella, niin tokaisen tähän, että kanttarellikastike. Kaveriksi käy pelkät perunat, tai lohta tai pihvi.

3. Paikka
Meren (puhtaan, levättömän) rannalla, hyvässä säässä, kauniit maisemat. Yhtään en pistä pahitteeksi hienoa hiekkaa tai palmujakaan.

Sitten tunnustusta eteenpäin:
Kiala - blogiin Onni.
Tiitu - blogiin 40 on uusi 27
Talvikki - blogiin Kikkaillaan ja tikkaillaan
Annika - blogiin RetroSydän

Diorama vai diodraamaa?

Viimeistelimme esikoisen kanssa hänen dioramansa. Aiheena luonnollisesti Star Wars. Paikkana nuoren Luken koti aavikkoplaneetalla (otimme taiteellisen vapauden ja lisäsimme sinne lähteen ja puun).

Luken kotiplaneetta ja koti.

Vuorokausi on alkanut rauhallisesti. R2D2 huvittelee

liukumalla hiekkadyynillä.

Obi Wan Kenobi on juuri korjannut superaseen.

 Puun taakse katveeseen on laskeutunut hiljaa kloonisotilaiden

kone. Sieltä tulikin mustapukuinen henkilö, joka lähestyy Obia.

Se onkin rosvo! Rosvo heittäytyy kohti Obi Wan Kenobin superasetta.

Samalla kun Luke säntää juoksuun Obi Wan Kenobi huomaa tilanteen.

KUKA ON NOPEIN?

Askartelumateriaalina pahvilaatikko ja vessapaperiihylsyjä. Komeasti Distresseillä ja kultamusteella väritettynä. Lisäksi pala resoria ja jäätelötikku.