suomi-teini-suomi sanakirja

Monella pojalla suullinen ulosanti suppenee huomattavasti teini-iässä. Samalla se muuttuu epäselvemmäksi. Siksi on hyvä alkaa kokoamaan suomi-teini-suomi sanakirjaa. Aloitetaan jostain helposta, kuten vaikka myöntymisen ja kieltäytymisen osoittamisesta.

Olen havainnoinut, että mikäli kyseessä on etäisesti teiniä miellyttävä asia, teinin on hyvin vaikea sanoa ei. Hän on kuin aasialainen, joka pelkää kasvojen menetystä kieltäytyessään. Valitettavasti kasvojen menetys ei koske velvollisuuksista kieltäytymistä. Vastauksia pyyntöön imuroida, viedä roskat tai tehdä läksyt, ei tyhminkään aikuinen voi tulkita väärin.

Mutta takaisin myöntymisen polveilevaan tulkintaan. Esimerkiksi jos pyydät teiniä kanssasi leffaan, saat todennäköisesti jonkun näistä vastaukseksi.

"Emmä tiiä" - kysymyksesi on niin epäkiinnostava, että teini ei jaksa edes muodostaa mielipidettä
"En mä välttis" - kohtelias muoto kieltäytymisestä
"Ehkä" -  kohtelias muoto kieltäytymisestä, joka jättää takaportin hiukan raolleen myöntymiseen
"Ehkä vois" - alustava kyllä
"No kai sitä vois" - aika varma kyllä, saattaa kuvastaa jopa suurta innostumista

Yleinen virhetulkinta liittyy siihen, kuinka teinin napakan kovaääninen "joojoo" pitää tulkita. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että teini on kuullut ärsyttävän viestisi ja hokee joojoota, kunnes tajuat lopettaa kommunikaation. Vastaus on siis ehdottomasti kieltävä.

"Voitko viedä roskat?"
"JOOJOO"

Tällä vastauksella teini siis ilmottaa, että hän ei aio viedä roskia lähitulevaisuudessa vaan ainoastaan pitkällisen viivytystaistelun tuloksena tai mikäli välitön etuuksien (kännykkä, tietokone, muu älylaite tai raha) jäädytys uhkaa iskea päälle.

Tämähän alkaa sujua keksi-äkäiseltäkin. Ensi kerralla voisimme paneutua lyhenteisiin.

Sitten täti-ikäisen kesäinen neuvo teineille: Vaik ootte kuinka swagii tyyppei ja kesäl niinku yolo, mut silti käty ei saa johtaa siihen että sulle tulee ramu.

Ystävyydestä ja Linnanmäestä

Lauantaiaamuna lähes kukonlaulun aikaan ponnistimme kohti Linnanmäkeä. En todellakaan hihkunut tyytyväisyydestä. Väsytti ja olen tullut niin vanhaksi, että en enää yhtään nauti kieputtamisesta, vatkaamisesta ja pää alaspäin roikuttamisesta. Ne laitteet joihin uskallan, olen käynyt jo niin moneen kertaan, että tylsältähän ne jo tuntuvat - ja ylihinnoitellulta. Ehkä minun ja Hra Kepposen nahkea suhtautuminen laitteisiin on aikaansaanut sen, että meidän poikamme eivät ole mitään hurjapää laitehirmuja.

Lintsille piti suunnata aikaisin siksi, että osallistuimme Helsingin seurakuntien järjestämille 10v synttäreille. 10v synttäreitä on järjestetty useampana keväänä. Juhla on tarkoitettu järjestysvuotena 10v täyttäneille/täyttäville helsinkiläisille lapsille ja heidän perheilleen. Nyt oli siis vuorossa vuosikerta 2008. Rannekkeita, jotka olivat voimassa klo 9-13 sai ostaa ennakkoon sopuhintaan 10€ per ranneke ja paikalla olikin lähemmäs 7000 vierasta. Ihan mahtavaa työtä Helsingin seurakunnilta lapsien hyväksi!

Pariin ensimmäiseen laitteeseen onnistuimme pääsemään olemattomalla jonotuksella. Keskimmäisen lemppari on Hurjakuru ja voi sitä riemua, kun pojat housut olivat läpimärät kyydin jälkeen.

Selfie Hurjakurussa.

Kyllä, puhelin on edelleen hallussani ja se on kuiva. 

Jonojen räjähdettyä kiertelimme Lintsiä ja mietiskelimme, että mihin laitteeseen viitsisimme jonottaa, kun yhdestä jonosta huudeltiin minua. Ystäväni Hanna jonotteli tyttöjensä kanssa Hypyttimeen. Emme ole nähneet puolteentoista vuoteen ja silloinkin tapasimme aika pikaisesti.

Joidenkin ystävien kanssa ystävyys jatkuu siitä, mihin se jäi, hyvin luontevasti ❤. Hanna on juuri sellainen tyyppi. Päädyimme siinä sitten jonottelemaan pienemmille lapsille suunnattuun Hypyttimeen, koska puhe pulppusi koko ajan ja jonotuskin tuntui lyhyeltä hetkeltä. Ihan mahtavaa oli nähdä Hannaa pitkästä aikaa! Vielä mahtavampaa oli se, että lapsillakin ystävyys jatkui ihan yhtä luontevasti kuin aikuisillakin. Siinä Hypyttimen jonossa aloimme sitten pohtimaan päivän laitesuunnitelmia ja lopulta kypsyi kuningasidea, että seuraavaksi mennään Kingiin.

"Kai tämä treeni riittää Kingiin?" miettii Hanna

Ennen Kingiä piti ottaa vielä muutama harjoituslaite, makkaraperunat ja muutama harjoituslaite. Lopulta Kingiin päätyivät minä, Hra Kepponen ja keskimmäinen. En sitten enää kehdannut hannata hommasta, etenkin kun oli keskimmäiselle väittänyt uskaltavani Kingiin kevyesti ja tarjoutunut maksamaan keskimmäiselle rohkeusrahaa Kingissä käymisestä 3€ 😂😂😂.

Minähän tykkäsin Kingistä! Samoin Hra Kepponen ja keskimmäinenkin. Eihän tässä voi muuta todeta kuin, että jos minun pitää vielä mennä Lintsille vatkattavaksi ja hyrskytettäväksi, niin ainoa tapa saada jotain reissusta irti, on mennä johonkin aivan kamalaan laitteeseen. Saman oli ehkä todennut eläkeläismummo, joka paineli lapsenlapsensa kanssa reippaasti Kingiin. Ehkä sitten ensi kesänä menemme Kirnuun. 

Hanna ja tyttöporukka olivat aikeissa jäädä Lintsille koko päiväksi ja ostaa "jatkorannekkeet". Meidän kuopus seuramiehenä halusi jäädä tyttöjen ja Hannan kanssa Lintsille. Hänellä oli aivan huippupäivä! Kuopuskin sai hurjemman laitekokemuksen. Tytöt olivat pitkän harkinnan jälkeen menneet Kieputtimeen. Kuopus oli jäänyt katsomaan. Kuopus kertoi, että siinä tyttöjä katsellessa hän oli miettinyt, että jos tytöt uskaltavat tuohon laitteeseen, niin eihän hän voi millään olla porukan arkajalka (huomaa alustava miehekäs uho 😉😉😉). Niinpä poika meni sitten yksin Kieputtimeen. Kun Kieputinputki aukesi, niin siinä oli käyty viidesti. Kuopuksella oli muutenkin aivan mieletön turnauskestävyys: poika oli tasan 12 tuntia Lintsillä.

Minusta kuopus on aivan ihana, kun hän tykkää niin monenlaisesta seurasta ❤. Tytöt olivat aivan yhtä ihania, kun ottivat niin avoimesti yhden pojan kolmikkoonsa mukaan. Lapset suunnittelivat jo lomatreffejä.

Huikea Lintsipäivä! On lämmitelty vanhoja ystävyyksiä. Ja kävin Kingissä. 

Niin sanoinko jo, että kävin Kingissä 👍

Mikä on sinun suhteesi huvipuistoihin? Nautitko hyrskyttämisestä, vatkaamisesta ja pää alaspäin roikkumisesta? Vai vetäydytkö kahvilaan ja annat lasten hoitaa huvittelun?

Noin viikon parhaat

Minä poden edelleen koivuallergiaa ja elelen neljän seinän sisällä. Huonontunut vointini on omaa syytäni. Koska en arvannut tämän kevään olevan näin karmea, lupasin että hoidamme appivanhempien koiraa. Koira on selkeästi heikentänyt vointiani. Vointiani on todennäköisesti haitannut myös se, että vanhingossa söin useamman päivän allergialääkettä, jonka parasta ennen päivä meni jo kaksi vuotta sitten. Olen niin loman tarpeessa!!

Kuopus muuti alakertaan nukkumaan varapatjalle koiran kaveriksi. Vaan kuinkas kävikään? Koira metsästää öisin parempaa tyynypaikkaa ja jos kuopus kierähtää riittävästi sivuun, koira on heti pää tyynyllä. Kuopus antoi periksi ja siirtyi takaisin omaan sänkyynsä ja koiruus köllöttelee päivin öin pää tyynyllä hyvin tyytyväisenä.

Ennen patjanvaltausta koiruus kävi omin luvin oleilemassa uudella valkoisella nahkasohvallamme. Kun minä tulin alakertaan, niin koira poistui heti sohvalta. Jos pojat tulivat alakertaan, niin koira jatkoi tyytyväisenä sohvalla köllimistään. On nuo koirat aika epeleitä :)

Ihan itse valtasin

Noin viikon aikana näin ja kuvasin aivan upean auringonlaskun. Kotoamme ei näy auringonlaskut, joten niitä pitää aina ajaa ihailemaan jonnekkin. Minulla on nykyisin vakiopaikka, johon hurautan autolla muutamassa minuutissa. Toivottavasti Helsingissä osataan suojella tätä ainutlaatuista luontoa, joka levittäytyy moneen kaupungin kolkkaan.

Auringonlasku Kulosaaressa

Työpaikan pullapiiriin yksi miesjäsenemme oli leiponut itse saksalaisen juustokakun, joka valmistetaan maitorahkasta. Oli todella hyvää, parempaa kuin tuorejuustosta tehty uunissa paistettu amerikkalainen juustokakku. Saksalainen versio syödään ilman mitään kastikkeita, mutta minä voisin hyvin yhdistää Amerikan ja Saksan ja tarjoilla saksalaisen juustokakun vadelmakastikkeella. Pullapiiriin kuuluu myös pari muutakin leipovaa miestä. Arvostan!

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa merellisissä maisemissa Vuosaaren Villa Ullas kahvilassa, joka toimii Helsingin kaupungin työnohjauspisteenä nuorille. Ajatelkaas, kuinka hieno konsepti: pulla/kakkukahveilla voit tukea nuorten työkokeilua ja auttaa heitä tulevaisuutensa rakentamisessa!

Vaarin kanssa kahvilaretkellä

Sokerina pohjalla viikon parhaat listalla on kauden ensimmäinen uinti ja rantasauna maalaismummolassa. Vesi oli viileää, mutta se ei poikia haitannut ja jopa minäkin tarkenin uidan ihan kunnon lenkin. Toivottavasti kesäkelit eivät nyt sitten tänä vuonna rajoitu kevääseen! 

Rakastan tuota vaaleanvihreää sävyä

Talviturkin heitto suoritettu

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kirsikankukkien lumoa

Vierailu Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistoon on vuosien ajan kuulunut kevääseemme. Olemme pistäytyneet iltaisin ihailemassa kukkaloistoa ja olemme osallistuneet monena vuotena siellä järjestettävään hanamiin (hanami=kirsikankukkajuhla). Toisesta järjestämiskerrasta lähtien olemme olleet useinmiten mukana. Kukkien lisäksi meitä vetää sinne tietysti japanilainen ruoka ja pukukilpailu.

Tänä vuonna taitaa käydä niin, että Roihuvuoren hanamina (19.5) on kukkaloisto aivan ohitse. Tässä helteessä kukat lakastuvat nopeasti. Hanami on kuitenkin kiva juhla ilman kukkiakin ja kukat kannattaa käydä katsomassa heti.

Minä olen ollut päiväkausia sisällä. Koivuallergiani on ollut niin paha, että olen suosiolla jättänyt ulkoilun väliin. Kirsikankukkia en voinut jättää väliin, ne oli nähtävä! Kukat olivat ulkoilua seuranneiden silmäoireiden arvoisia ehdottomasti!

Suosittelen käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Ihana paikka vaikka piknikille tai iltakävelylle.

Nauttikaa te kynnelle kykenevät tästä huumaavasta kukkaloistosta ja lämmöstä! Minä vietän vähäisen vapaa-aika säälittävästi Netflixin parissa ;)

Äitienpäivähaikeus

Enpä olisi vielä viime vuonna uskonut, kuinka äitienpäivät muuttuvat radikaalisti.

Omani noudattavat aika lailla samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina. Pojat askartelevat koulussa kortin - paitsi esikoinen. Välillä tulee mukaan myös lahjakin. Kuopus ei millään meinaa edelleenkään malttaa odottaa sunnuntaihin, tänäkin vuonna lahjukset iskettiin syliin jo lauantaina.

Äitienpäiväaamuna sain herkkuaamisen kuten aikaisempinakin vuosina. Tosin teini sai ponnistelua munakkaan lautaselle 10:58. Onneksi minäkin olen hyvä nukkumaan. Aamuvirkkuhan olisi pyörtynyt nälästä tuota munakasta odotellessa. Sain myös erikoisleivän - se oli voideltu kolesteroolia alentavan margariinin sijasta taivaalliselta maistuvalla Oivariinilla. Suolaisen jälkeen herkuttelimme Hra Kepposen paistamilla amerikkalaisilla pannukakuilla. Aamu tai siis keskipäivä oli täynnä iloista tohinaa ja haleja.

Amerikkalaisia pannukakkuja, mustikkasurvosta ja vaahterasiirappia

Meillä ei ole harrastettu lahjoja äitienpäivänä eikä isänpäivänäkään. Kortit, lasten tekemät jutut ja juhlava ruokailu ovat tehneet meillä juhlan. Tosin jos tässä kohta lasten lahjahanat umpeutuvat, niin saatan alkaa vaatimaan kaupan lahjoja. Koulukaverini oli postannut Faceen saamansa äitienpäivälahjan tytärten saatesanoilla: "Isoissa lapsissa on sellainen hyvä puoli, että heiltä saa paljon paremmat lahjat". Hän sai lahjaksi kukkia ja lempikuohariaan :) Voisin kopioida ;)

Esikoiselle ilmoitin, että äitienpäivänä on oltava vaikka netistä tulostettu kortti ja siinä pitää lukea jotain kauniita sanoja, jotka kuvaavat hänen tunteitaan minua kohtaan. Alla olevan kortin sain teiniltäni. Teini on kuin kopio isästään, mutta on se jotain perinyt minultakin - samankaltaisen huumorin.

Mikä sitten tekee äitienpäivästä haikean?

Anopin luokse ei enää noin vain pistäydytä kakun kanssa kahville. Anoppi asuu hoivakodissa 170km päässä. Hänen kanssaan tosin joimme äitienpäiväkahvit valmiiksi jo viikko sitten, kun anoppi oli ensimmäisellä kotilomalla hoivakotiin muuton jälkeen. Meidän supertäti Eeva oli tämänkin mahdollistajana, koska appi ei yksin pysty hoitamaan anoppia.

Anoppia katsoessa sydämestä vihlaisee pettymys hänen eläkepäiviensä suhteen. Anoppi painoi pitkän uran oikeuslaitoksen tuomarina tehden 6-päiväistä työviikkoa, jotta selviytyisi työmäärästään. Uran lopussa katse oli naulittuna maaliin, kun vielä vähän jaksaa, niin koittaa eläkevuodet. Hiukan reilu vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen anoppi sairastui vakavasti. Matkustelu, pihatyöt, aamu-uinnit ja huonekalujen entisöinti vaihtuivat loppuivat ennenkuin ehtivät alkaakaan. Kuinka meillä onkaan ikävä sitä superkokki-superhöpsöttelijä-mummia, joka on varmasti maailman kiltein ihminen.

Anoppi ja Hra Kepposen pikkuveli

Oma äitini asuu myöskin hoivakodissa. Olimme suunnitelleet hänelle ihat äitienpäiväkahvit hoivakodin pihalle. Isälläni oli kahvia ja kakkua mukana, minulla pullaa ja kattaustarvikkeet. Äitini ei sitten suostunutkaan lähtemään ulos eikä ikkunaakaan saanut avata, joten nautimme sitten hyvin hikiset kahvit hänen huoneessaan. Mutta yhdessä kuitenkin.

Oikeastaan sain äidin kanssa äitienpäivähetkeni jo helatorstaina. Äidilläni sattui olemaan todella hyvä ja pirteä hetki, kun menin moikkaamaan häntä. Hoitokodin ihana hoitaja toi meille molemmille äidin huoneeseen kahvit ja pullasiivut ja kahvihetki oli niin onnistunut. Muussattin molemmat kaksi palaa sokeriakin kahviin ja ihmeteltiin kuinka hitaasti ne liukenevat ja mietittiin, että milloin meidän teini oppii kahvin juontiin. En muista milloin viimeksi äitini olisi ollut niin rauhallinen ja hyvällä mielellä! Hetkihän meni niin tunteisiin, että istuin sitten parkkipaikalla autossani ja itkin kuin niagara. Koska oli tosi kuuma, oli pakko pitää auton ikkuna auki. Auton oveen kävi koputtamassa kaksi hämmentyneen oloista somalimiestä, jotka tiedustelivat, että tarvitsenko apua.

Jälkikäteen minua kyllä nauratti tilanteen koomisuus. Tsemppia ja sympatiaa tulee aina välillä hyvin yllättäviltä tahoilta. Tätä ennen sitä ovat heruttaneet keskikaljakuppilan kantakirjaeläimet ja jopa työnantajan atk-tuki. Lisättäköön listaan nyt pari maahanmuuttajaa.

Äitienpäivä tosin päättyi ihanissa tunnelmissa, olen ostanut syksyksi kaukolennot. Jippii! Nyt vaan pitää keskittyä toivomaan, että kaikki pysyvät luut ehjinä ja muutenkin tämän hetkisissä voimissa.

Ne itkettävän ihanat päiväkahvit äitini kanssa

Lasinpuhallus oli Hämeenlinnan ykkönen

Viikko sitten olin ystävien Annan ja Leenan kanssa retkeilemässä Hämeenlinnassa. Hämeenlinna oli muuten aikamoinen yllättäjä: sopivasti nähtävää, tekemistä ja todella hyvää ruokaa.

Aloitimme päivän tutustumalla Hämeen linnaan yleisellä opastuskierroksella. Minä tykkään noista opastetuista kierroksista, paikasta saa aina ihan eri lailla irti kuin itsekseen kuljeskellessa. Hämeen linna on keskiaikainen linna, joka rakennettu puolustukseen. Sen harmaakivikerros on peräisin 1200-luvulta. Hämeen linna on ollut Ruotsin kaukaisin linnake Novgorodia vastaan. Hämeen linnan menneistyys puolustuslinnakkeena ei ole ollut kovin kummoinen, koska se on aina antautunut taisteluitta. Hämeen linnalla on ollut moninaisia vaihteita, se on toiminut varastona ja vankilana. Onneksi sen arvo ymmärettiin ja se restaurointiin!

Edellisen postauksen haarniskakuvat ovat muuten Hämeen linnasta. Siellä saa kokeilla sellaisia kevennettyjä haarniskamalleja. Hämeen linna oli kiva vierailukohde!

Ihana juhlasali. Joku voisi kutsua minut tänne juhlimaan

 Moikka paremman väen kerroksesta

 Tunnelmallinen kappeli

Linnavierailun jälkeen olikin vuorossa jännät paikat. Menimme Soda Shop Designiin puhaltamaan lasia. Soda Shop on kahden naisen, lasinpuhalluksen ammattilaisen yhteinen yritys, joka valmistaa käsin käyttö- ja taidelasia ja järjestää tiloissaa erilaisia lasinpuhalluselämyksiä.

 Soda shop

Olimme ostaneet lyhyen elämyksen, jossa puhallettiin lasipallo. Aloitimme värien valitsemisella ja sitten tutustuimme työvälineisiin. Soda Shopin Marjut esitteli meille uunin, jossa on sulaa lasimassaa. Lasimassan pääainesosa on kvartsihiekka. Asteita uunissa on 1200. Sitten tutustuimme toiseen uuniin, jossa työtä lämmitetään välillä ja siellä asteita on jo 1500. Aika lämmintä puuhaa siis.

Soda Shopin Marjut esittelee uunia, jossa on sulaa lasimassaa

Välilämmitysuuni

Marjut ei päästänyt meitä ronkkimaan sieltä 1200-asteisesta uunista lasimassaa

Marjut tosiaan laittoi meille alkumassan. Puhallusputken päässä olevaa lasimassaa piti jatkuvasti pyörittää. Tarvittava puhallus oli yllättävän kevyt. Mutta olihan siinä haastetta meikäläiselle, kun piti samaan aikaan pyörittää, pitää putkea sopivassa kulmassa ja vielä puhaltaa.

Näyttää aivan pallolta!

Leenä pyörittää omaa palloaan

Pallot jäivät vielä kolmanteen uuniin Soda Shopiin, joka tekee myös niiden viimeistelyn. Kovasti jännittyneenä odottelen, että miltä palloni mahtaa näyttää. Himoitsen jo uutta lasinpuhalluselämystä, haluaisin tehdä oman maljakon! Minusta tuollainen Soda Shopin elämys on erinomainen lahjaidea.

Soda Shop Designin tuotteita

Seuraavaksi piipahdimme museoimassa Palanderin talossa. Se oli sinänsä ihan sympaattinen museokoti, mutta moneen muuhun saman tyyliseen museoon verrattuna se on aika pieni ja irtaimisto suppeahko. Palanderin talon takia ei kannata Hämeenlinnaan mennä, mutta se on mukava lisäkohde.

Näiden puuhien jälkeen oli vihdoinkin vuorossa ruokaa. Kävimme syömässä ravintola Popinossa. Se oli aivan täynnä, enkä yhtään ihmettele. Listalta löytyy vaikka mitä, pizzoista ja hampurilaisista alkean mereneläviin saakka ja ruoka oli maukasta. 

Retken päätteeksi istuimme ihanassa ilta-auringossa vielä Vanajaveden rannalla katselemassa linnaa ja kuinka kuumailmapallo lähti lennolle. Kerrassaan ihastuttava retkipäivä! Kyllä Suomikin on täynnä kaikenlaista kivaa ja kaunista.

Alkuruuaksi parsaa ja prosciuttoa

Kampasimpukoita, portobello-sientä ja risottoa

pannacotta

Mukavaa viikonloppu!

Päivän (=lauantain) asu

Lauantain asu ei ole omani, vaan se oli minulla lyhytaikaisessa lainassa.

Fashionista

+Päähine on aina tyylikäs ratkaisu -> no more bad hair days
+Hansikkaat viimeistelevät tyylin
+nahan ja metallin yhdistelmä on mukavasti rock
+helppohoitoinen

-vaatii avustajan riisuessa
-vie paljon tilaa vaatekaapissa
-materiaali hiukan jäykähköä
-hankala vessassa käydessä

Mistä tietää, että asu on todellinen hitti? No, tietenkin siitä, että kaveri kopioi sen heti.

copycat

Tyyliä ja iloa uuteen viikkoon!

Liian lyhyt Oulun reissu

Lapin reissuumme pääsiäisenä sisältyi myös vierailu Ouluun. Meidän tulee niin harvakseltaan ajeltua mihinkään kauemmas kotoa, että ajattelin sivistää lapsia vierailulla Oulussa. Matka Ouluun Leviltä on kuitenkin paljon lyhyempi Helsingistä. Minulle Oulu on jäänyt aika vieraaksi kaupungiksi. Tämä vierailu oli minulle kolmas, lapsille ensimmäinen. Oma ensimmäinen Oulun vierailuni oli mieleenpainuva. Se oli vuonna 2001 ja sellainen tyttöjen rilluttelureissu. Meitä emännöin ystäväni, joka asui jonkin aikaa Oulussa ja vierailu keskittyi 90% ravintolaelämään. Oi niitä aikoja.

Perheen Oulun reissulle varasin reilun vuorokauden. Ajattelin, että siinä ehtisimme nähdä tärkeimmät. Olin ajatellut, että Oulussa piipahdamme ainakin kauppahallissa, rannan makasiineissa ja käymme moikkaamassa toripoliisia, siis sitä patsasta. Varsinaisiksi vetonauloiksi pojille olin suunnitellut Tietomaata ja Edeniä.

Saavuimme Ouluun suunniteltua myöhemmin. Nallikarin leirintäalueelta vuokrattu mökki osoittautui yllättävän kivaksi. Poikia himotti laittaa tuli takkaan ja grillata loput vaahtokarkit. Pimenevässä illassa kukaan ei halunnut enää kaupungille edes syömään vaan söimme jämäparaatin eväistä. Alla kuvia Nallikarin mökistä. Mökki oli uudempiä mökkejä ja siinä oli kaksi makuuhuonetta, keittiö-olohuone, wc ja wc+suihku+sauna-yhdistelmä. Mökki oli positiivinen yllätys ja sesongin ulkopuolella kohtuuhintainenkin.

Tykkäsin erityisesti keittiöstä ja kamiinasta 

Valotuksessa oli jotain vikaa 

Kuopus vaahtokarkkien grillauspuuhissa

Heikon ilta-aktiivisuuden lisäksi aamutoimet Oulussa sujuivat jotenkin tahmeasti ja pääsimme matkaan suunniteltua myöhemmin. Niinpä menimme aivan ensimmäiseksi Tietomaahan. Tavallisena huhtikuisena arkipäivänä Tietomaa oli hyvin tyhjä. Sehän sopi meille loistavasti, koska kaikkia kokeiltavia pisteitä pääsi rauhassa käyttämään.

Niitä kokeiltavia pisteitä löytyi yllin kyllin. Meidän suosikkimme olivat "X vai Y"-testaukset sekä "kumivene saaristossa"-simulaattori. Pojat pääsivät niin Tietomaan imuun, että he eivät olisi lähteneet millään pois. Tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyi myös 13-vuotiaalle. Päivä hurahti melkein kokonaan Tietomaassa. Illansuussa kävimme keskustelun siitä, että menemmekö lainkaan Oulun Edeniin. Poikia kuitenkin himotti Eden sen verran, että yksi kerros Tietomaasta jätettiin katsomatta. Sen verran hitaasti lähtö Tietomaasta tapahtui, että emme ehtineet syömään. Kävimme pikaisesti hakemassa kaupasta eväät, jotka söimme autossa Edenin parkkipaikalla. Meiltä siis suuret suositukset Tietomaalle! Tosin en osaa yhtään sanoa, että toimiiko Tietomaa myös lomakautena tai viikonloppuisin vai ruuhkautuvatko pisteet liiaksi.

Joku ympäri pyörivä härveli. Tästäkin riitti riemua, kun kierroksia sai tehdä monta

Pienemmät pojat jaksoivat ottaa ilon irti dinosauruksistankin 

Saaristomerisimulaattorissa esikoinen

Pojilla oli todella kivaa Edenissä. Minä en paikalle oikein lämmennyt. Sisäänpääsy oli meidän perheelta karvan yli 60€, mikä minusta on aivan liikaa palveluihin nähden. Meidän perhe olisi uinut Raksilassa alle kahdella kympillä. Oulun Eden on hyvin samanlainen kuin Nokia Eden, mutta selvästi pienempi. Oulussa ei ole "Villiä Virtaa" eikä rengas iukumäkeä. Uimaan siellä ei oikein pysty, joten viihteeksi jää altaassa seisoskelu, porealtaat ja paria minuutti aaltokoneen aaltoja kerran tunnissa.

Sen jälkeen, kun automme oli lastattu junaan, ehdimme vielä syömään. Pojat toivoivat pääsevänä pizzalle. Kyselin VRn kaverilta suositusta pizzapaikaksi ja hän neuvoi menemään läheiseen Finlandiaan. Minusta paikka oli varsin epäilyttävän näköinen, mutta hyvän sijainnin ja olemattoman paikallistietouden takia menimme sinne kuitenkin. Meidän pizzat oli varsin hyvät!

Kevyesti olisimme saaneet Oulussa toisenkin päivän kulumaan. Kesällä varmasti menisi hyvin useampikin päivä ja kesäiseen Ouluun minua vetää Hailuoto ja sen majakka.

Lauantaina minulla on vuorossa lisää kotimaanmatkailua. Tapaan ystäviäni Hämeenlinnassa. Varmasti kiva päivä tulossa ja ensimmäistä kertaa elämässäni vierailu Hämeen linnaan.

Mukavaa viikonloppua!

Hauskaa vappua!

Me juhlimme tänä vuonna vappua jo aattona. Olen nykyisin niin väsynyt, että aamuntorkkuna haluan hyödyntää kaikki mahdollisuudet nukkua pitkään. Minulle pitkään siis tarkoittaa lähemmäksi klo 11. Toki vapunpäiväksi on varattu vähän parempaa ruokaa, mutta muuten päivä mennee oleillessa, etenkin kun pelailimme Torakkapokeria puoli kahteen yöllä koko perhe.

Minun kaasupalloni

Vappuaaton juhlina meillä oli helpot nyyttärit. Vieraina oli ystäväni Tiina esikoispoikansa kanssa. Tarjoiluna oli perinteisesti nakkeja ja kotitekoista perunasalaattia. Minähän rakastan itse tehtyä perunasalaattia ja tekisin sitä muuten useamminkin, mutta olen perheemme ainoa perunasalaattifani. Lapsille oli nakkien kanssa ranskalaisia.

Ruuan jälkeen pelasimme ensimmäisen lautapelin, joka oli Tiinan tuoma Dixit. Oli muuten todella hyvä peli, etenkin kun voitin 👍 Pelin jälkeen aloitimme vapun makealla herkuttelun. Mansikkasesonki on nyt korkattu.

Suklaadipattuja mansikoita ja kuohuviiniä

Vappupöydän varsinaiseksi numeroksi olimme suunnitelleet kotitekoiset donitsit. Donitsien gloria hiukan laski, koska mansikoiden lisäksi toista kiloa irtokarkkeja kului donitseja odotellessa. Hitaat leipurit 😉 Donitsit syntyivät näppärästi donitsivuuassa eikä kuuman rasvan kanssa tarvinnut puljata lainkaan. Jostain syystä sokerointi ei meinannut pysyä lainkaan meidän donitsiemme päällä, joten päädyimme dippaamaan suurimman osan niistä suklaasulassa. Huomiselle on vielä donitseja jäljellä ja kuopus haluaa ehdottomasti pinkin sokerikuorrutuksen donitsiinsa.

Herkkujen lomassa siirryimme seuraavaan peliin, joka oli torakkapokeri. Siinä pitää keksiä, että puhuuko vastapeluri totta vai valehteleeko. Meidän teini paljastui jälleen ihan hirvittäväksi laskelmoijaksi ja vielä pahemmaksi valehtelijaksi 😂😂😂 Yksi kierros pelattiin vieraiden kanssa. Vieraiden lähdettyä peliä oli ihan pakko jatkaa pikkutunneille oman perheen kesken.

Meillä oli onnistunut vappuaatto ja vapunpäivänä nukutaan varmasti pitkään.

Torakkapokeri, kuva lainattu www.lautapeliopas.fi

Hauskaa vapunpäivää!

Toivottavasti vapunpäivän sää olisi luvattua parempi!