Erinomainen ravintola Teller sekä kotikeittiön vitello tonnatto

Kun katselimme kalentereita Hra Kepposen kanssa selvisi, että olemme yhtenä viikonloppuna kahdestaan kotona. Antiikkisella nuorisoslangilla meillä oli siis KÄTY (=kämppä tyhjä). Pojilla käty houkuttelee kutsumaan kavereita pienempään tai suurempaan illanviettoon mahdollisesti virvokkeiden kera. Olisimme voineet tehdä saman, mutta meille suurempi houkutus on mennä kahdestaan syömään johonkin kivaan ravintolaan. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että saimme pöytävarauksen Telleriin.

Valitsimme molemmat Tellerin menun, Hra Kepponen pippuripihvillä ja minä kuhalla. Hra Kepponen otti viinipaketinkin.

Ensimmäisenä alkupala oli endiiviä, taatelia, hasselpähkinää ja fromage blanc-juustoa. Minä sain hasselpähkinän sijasta pinjansiemeniä. Olen tehnyt tee-se-itse siedätyshoitoa pähkinöillä, mutta saksanpähkinät ja hasselpähkinät saattavat vielä aiheuttaa oireita, etenkin allergiakautena. Tämä oli niin herkullinen annos! Ainakin pinjansiemen versiona.

Sieltä pilkistää jotain lisuketta endiiveille

Googlailin tätä annosta, että löytyiskö reseptiä sen tekemiseen kotikeittiössä. Löysin reseptin, joka menee varmaan aika lähelle alkuperäistä. Olen kopioinut sen tämän postauksen loppuun.

Seuraavana annoksena oli karhunlaukkarisottoa, vihrää parsaa & suolasitruunaa. Annoksen kirkkaan vihreä väri, joka tulee siis karhunlaukasta, oli huikea. Makukin oli erinomainen.

Minulla oli pääruuaksi kuhaa. Kastikkeessa oli mausteisuutta. Näin kertakokeiluna se toimi ihan mukavasti, mutta en ehkä toista kertaa innoistuisi tästä annoksesta, vaikka se oli toimiva kokonaisuus. Hra Kepposen pippuripihvi oli parempi annos.

Grillattua kuhaa, kuhabrandade, rapubisque & togarashiöljyä

Tellerin pippuripihvi, suippokaalia & pancettaa

Jälkiruokana oli erinomainen passionilla ja vaniljalla maustettu Crème Caramel

Hinnaltaan Teller on kallis. Hinnan vuoksi tämä saattaa jäädä ainoaksi käynniksi. Hra Kepposen mielestä ruoka oli parempaa kuin Basbasissa, jossa söimme koko perhe joulukuussa. Minä ehkä kuitenkin kallistun siihen, että Basbas oli parempi ruualtaan ja etenkin tunnelmaltaan.

***

Italialaisissa ravintoloissa tsekkaan aina, että onko listalla vitello tonnattoa. Se on yksi lempialkupaloistani. Suomessa sen toteutus ei aina osu nappiin, mutta Italiassa en ole ikinä saanut edes keskinkertaista vitello tonnattoa. Esikoisemme jakaa kiinnostukseni vitello tonnatto kohtaan ja päätti kokeilla, miten sen tekeminen onnistuu kotikeittiössä.

Reseptiksi esikoinen valitsi https://viinimaa.fi/reseptit/vitello-tonnato

Resepti poikkeaa monesta muusta reseptistä netissä siinä, että tähän versioon ei tule majoneesia. Useimmat reseptit, jotka ovat tarkoitettu noin 400-500g naudanpaistia, sisältävät 1-2dl majoneesia kastikkeessa. Minusta majoneesi kuuluu vitello tonnaton kastikkeeseen. Se pehmentää kastikkeen makuja sopivasti ja kyllähän kunnon majoneesi on herkullista melkein missä vaan. 

Majoneesittoman kastikkeen valintaa puolsi se, että Italiassa on kuulemma koulukunta, jonka mielestä se ei kuulu "aitoon ja oikeaan reseptiin".

Meillä ei taito ja välineistö riittänyt sellaisiin ihan ohuisiin naudanpaistiviipaleisiin, joten oli tyydyttävä vähän paksumpiin. Ensimmäiset vitello tonnatto annokset eivät yltäneet lähelle ravintolatasoa, mutta olivat maukkaat. Näitäkin on siis mahdollista valmistaa kotikeittiössä, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Oletko maistanut vitello tonnattoa? Tykkäätkö?

Sitten vielä lopuksi se mainitsemani Tellerin alkupalaresepti. Tämän löysin netistä ja se menee meillä ehdottomasti kokeiluun.

Lähteestä Bella Table - Podcast kopioitu resepti

Tein copy-catin Tellerin klassikkoannoksesta (hatarien makumuistikuvien perusteella). Endiiviä, vatkattua pehmeää vuohenjuustoa ja mascarponea, pannulla kevyesti lämmitettyä paahdettua hasselpähkinää ja taatelia ja appelsiini-ruohosipuli vinegretti. Hapokasta, kermaista, paahteista ja makeaa. Nam!

6:lle

4 isoa endiiviä

200g pehmeää vuohenjuustoa

100g mascarponea

1 dl paahdettuja kuorittuja hasselpähkinöitä

6 (medjool)taatelia

Vinegretti

1 luomuappelsiinin kuori + 1/2 mehu

1,5 rkl hienonnettua ruohosipulia

1 rkl hunajaa

2 rkl omenaviinietikkaa

0,5 dl extraneitsytoliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Valmista vinegrette. Lisää pannulle hasselpähkinät ja silputut taatelit ja lämmitä. Lisää muutama ruokalusikallinen vinegretteä.

Pese ja kuivaa endiivit. Vatkaa vuohenjuusto ja mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lusikoi lautaselle nokare, asettele endiivin lehdet sivuun, lusikoi hasselpähkinöitä ja taateleitä kreemin päälle ja vinegrettiä endiivin lehdille.

***

Arki on ollut aika kiireistä ja kuormittavaakin. Se johtuu töistä, mutta myös siitä että ensi lauantaina meillä juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Tässä on siivoiltu kotia sekä myös pihaa juhlakuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Säkenöivien Keksiäkäisten brunssitapaaminen

Viime viikonloppuna meillä oli ihanien naisten kanssa brunssitapaaminen. Olemme alunperin tutustuneet toisiimme blogiemme välityksellä. Harmillisesti kävi niin, että viidestä naisestä pääsi vain kolme paikalle. Yhtä sitoi työ, toisen kaatoi flunssa. Säkenöintiä riitti siltikin.

Malja meille!

Marika ja minä. Puuroa ja kuoharia - koska me voidaan tehdä niin ;)

Kata

Brunssipaikaksemme valikoitus Hietalahden Kauppahallissa toimiva Ravintola Piilo. Kauppahalli on viehättävä paikka ja Piilon ruoka oli erinomaista. Brunssin valikoima oli todella laaja ja se oli myös keskusta-alueen edullisimmasta päästä. Sanoisin, että suorastaan brunssilöytö.

Asiakaspaikkoja ravintolassa on sekä alhaalla että ylhäällä. Kuvasaldoni ravintolasta jäi vähäiseksi ja heikoksi, mutta alla pari räpsyä.

Minun suolaiset brunssilautaset koostuivat pääosin salaateista. Lisäksi söin karjalanpiirakoita, yhden fajitaksen ja chiavanukkaan

Jälkiruokavalikoima oli niin iso, että en pystynyt maistamaan kuin osan. Brunssiin kuului nimittäin myös Piilon jäätelöä. Minulla on kupissa passionhedelmäjugurttijäätelöä ja appelsiinijäätelöä. Molemmat olivat niin hyviä. Piilon pannarit olivat ehkä parhaimpia ikinä maistamiani.

Taivaalliset jälkkärit

Edellisestä tapaamisesta oli niin kauan aikaa, että jouduin kahdesti lisäämään parkkiaikaa kahdesti, kun meillä juttua riitti niin pitkään. Ihana oli nähdä ja oli hyvä brunssi.

Minulla oli sellainen herkkuviikonloppu, että sokeritasapainon palautumiseen meni pari vuorokautta. Sunnuntaina oli niin mukavan aurinkoinen päivä, että onnistuin houkuttelemaan Vaarin kahvilaretkelle ja samalla kävelimme pienen pienen lenkin.

Kevän ensimmäiset ulkokahvit

Kahvittelupaikkanamme oli viehättävä Kahvitupa Laurentinus Helsingin Pitäjän kirkon kupeessa

Kirkon virallinen nimi taitaa olla Vantaan Pyhän Laurin kirkko

Herkuttelukohteena brasserie Rue Madame

Viikko sitten treffasimme Marjon kanssa (Marjon matkassa) Esplanadilla Rue Madame ravintolassa. Ravintola on aika uusi tulokas Espalla, se aloitti toimintansa viime elokuussa. Ravintolan keulakuvana on Noora Hautakangas, joka on tunnettu myös Relovesta, jossa yhdistyy kahvila-lounasravintola second hand kauppaan. Rue Madamen takana on neljän yrittäjän kimppa, Nooran lisäksi hänen puolisonsa Eero Ukkonen sekä yrittäjäpariskunta Erkki Norros ja Kaisa Männistö. Norros toimii keittiöpäällikkönä.

Ravintola on sisustettu ranskalaiseen tyyliin tyylihuonekaluilla tai niiden kopioilla. Tilaan on haettu perinteistä enemmän väriä, mutta kuitenkin aika hillityllä paletilla, sekä näyttävyyttä esimerkiksi erikoisilla valaisimilla. Sisustustavaraa ravintolasalissa on minusta reilusti.

Kirkas talvipäivä on ehkä huonoin ajankohta tutkailla sisustusta. Ravintolasalissa ei ole täyttä valaistusta ja silmiä häikäisevä auringonpaiste tekee salille sen mitä se usein tekee kotonakin. Kaikki näyttää jotenkin vähän nuhjuisemmalta. Luulen, että se johtuu valon ja varjon rajusta kontrastista.

Pääasia on tietysti ruoka. Ravintola on auki aikaisesta aamusta jopa puolille öin ja se on auki myös sunnuntaisin. Listalta löytyy ruokaa aamupalasta illalliseen. Marjo valitsi tryffelirisoton, joka oli toinen miettimistäni annoksista. Päädyin tarjoilijan suosituksesta sinisimpukoihin, jotka tarjoillaa pastis-fenkoli-kermaliemessä.

Sinisimpukat tarjoillaan ranskalaisten kanssa, annoksen hinta 26€

Sinisimpukat olivat perushyvät. Liemi oli hyvää, mutta fenkolia en erottunut liemestä, vaikka fenkoli on voimakkaan makuista. Lisukkeena tarjoillut ranskalaiset olivat rapeat, kuumat ja kiva dippi, ranskalaisannos oli niin iso, että sain syötyä vain osan siitä . Jäin kyllä kaipaamaan paahdettua leipäviipaletta, jolla voisi kaapia lientä. En ole syönyt pariin vuoteen lainkaan sinisimpukoita ja siitä, kun olen viimeksi syönyt niitä Helsingissä on aikaa. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta sanoisin, että Belgen sinisimpukka-annos on parempi. Mutta kuten totesin, ei tässä ollut moitittavaa.

Perushyvän pääruaan jälkeen tilasimme vielä jälkkärit. Valintani oli veriappelsiinipiirakkaa, marenkia ja veriappelsiinisorbettia. Jälkkäri oli ihan tolkuttoman hyvä! Makean ja hieman kirpeän täydellinen liitto.

Tämä oli erinomaista

Ravintolasali, kuva lainattu https://www.ruemadame.fi/fi

Valon ja varjon raju kontrasti sai ravintolasalin minusta näyttämään pimeältä ja tunkkaiselta. Odotin raikkaampaa. Ikkunapöytä oli ihana Espan menon tarkkailuun

Ravintolasali, kuva lainattu https://www.ruemadame.fi/fi
Sisustus on ollut ehdolla vuoden sistuspalkinnon saajaksi ja näyttää tässä kuvassa kutsuvalta

Pylväät ja baaritiski ovat minusta hienointa sisustuksessa

Naisten vessa on yltiöromanttinen ja suorastaan vierailukohde. Tapetti kiinnittää huomiota ensimmäiseksi ja heti perään se, että lavuaarit on asennettu isoon koristeelliseen lipastoon. Ja mitkä lavuaarit, ne ovat iso kristallimaljat. Kristalli toistuu katon kruunuissa. Minusta ihanan överi!

Miten ihana överilavuaari!

Toinen ravintolan erikoisuus on se, että siellä on myynnissä second hand merkkilaukkuja Vuittonista Chaneliin.

Menisinkö uudestaan?
A la carte lista on aika suppea ja siellä on tällä hetkellä vähän minua kiinnostavia annoksia, joten sen täytyisi uudistua, jotta menisin uudestaan. Rue Madame tarjoaa myös aamupalaa, jota tosin pidän aika kalliina, mutta puitteet sen nauttimiseen ovat niin hienot, että voisin mennä. Samoin kiinnostaa lounas. Kiitos Marjolle seurasta ja ideasta!

Meillä oli Marjon kanssa niin paljon juteltavaa, että kahden tunnin maksimiparkkiaikakin ehti umpeutumaan. Sain sitten lisättyä sitä ja kävelin kierroksen Kauppatorin kautta. Aurinkoinen päivä oli houkutellut ison määrän turisteja Suomenlinnaan ja lautalla kävi varsinainen kuhina. Moni halusi kuvata itsensä niin, että jäämassat näkyivät lautan ympärillä.

Kauppatorilla oli selvästi kevättä ilmassa!

Jäätä ja lunta oli meressä Kauppatorin edustalla runsaasti

Pompierin lounas ja kahvittelua

Yritän vähintään kerran kuussa ponnistaa jonnekin ulos lounaalle kivassa seurassa. Toimistolla käyn 1-2 krt viikossa ja yleensä syön siellä lounasta vain kerran viikossa. Yritän ajoittaa kulkemiseni niin, että ajan Suomen ruuhkaisimmat kilometrit vain ruuhka-aikojen ulkopuolella ja välillä se tarkoittaa sitä, että toimistolounas ei meinaa mitenkään istua päivän kalenteriin. Normilounaani on tähteitä (se on välillä ihan loistava valinta) tai sitten mikrokeitto. Lounas hyvässä ravintolassa on minulle sellainen arjen kohokohta.

Yli viikko sitten minulla oli ystäväni Ilonan kanssa lounastreffit kaupungilla. Paikaksi valikoitui yksi suosikeistani lounaalle eli Espan Pompier. Hinta-laatusuhde on oikein hyvä, lounas maksaa 14,5€ (salaattibuffet+keitto tai lautasannos). Lounasaika on hyvin kiireinen, usein joutuu jonottamaan pöytää. Suosittelen menemään paikalle heti ravintolan auetessa tai vasta reilusti 12 jälkeen. Espan Pompierissä on yksi kaupungin parhaimmista salaattibuffeteista. Olen aivan rakastunut siihen salaattiin, jossa on broccoliiniä. Tällä kertaa kuitenkin päädyin valitsemaan lautasannoksen, koska päivän annos oli pankojauhoissa rapeaksi paneerattua kampelaa. Lounastreffipäiväksi osui hienon aurinkoinen kevätpäivä.

Lautasannokseen kuuluu cesarsalaattia ja leipää

Tykkäsin kampelasta todella paljon. Ravitsemuksellisesti ehkä tuli liikaa rasvaa, mutta maku oli niin kohdillaan.

Ystäväni Ilona otti keiton ja salaattipöydän. Ulkoa paistoi aurinko niin kirkkaasti, ettei kuvaamisesta meinannut tulla mitään.

Jatkoimme matkaa Cafe Esplanadiin vielä kahville. Käyn niin harvoin keskustassa, että tämä oli minulla ensimmäinen kerta Esplanadin uusissa tiloissa. Tuolla viihtyisällä sisäpihalla ihmettelin sitä, että sen reunalla on monta uutta ravintolaa, joista en ollut edes kuullutkaan. Toivottavasti pysyvät bisneksessä, jotta minäkin ehtisin jonkun niistä koeastamaan. Cafe Esplanadin pullat ovat edelleen leipälautasen kokoisia ja taikina niissä kuohkeaa. Maistoin pullaa jossa oli kookosta, mutta kookos ei maistunut siitä yhtään. Hyvä pulla kuitenkin. Esikoiselle toin tuliaisena korvapuustin ja poika kysyi heti, että missä leivotaan näin ihanan kuohkeaa pullataikinaa. 

Pulla ei mahtunut kuvaan kuin puoliksi

Toimistolla kahvittelemme paremmin edelleen kerran viikossa Pullapiirin muodossa. Minä olen kuulunut pullapiiriin jo yli 10 vuotta. Minulla oli viime viikolla pullavuoro. Yleensä se tarkoittaa minun kohdallani reissua Kakkugalleriaan ostamaan täytepullapitkoja. Tällä kertaa olin lupaillut, että leivon itse. Tietenkin oli kaikenlaista yllättävää hässäkkää töissä. Palkkasin esikoisen leipasemaan minulle kakun. Tietenkin sen meidän suosikkikuivakakun eli kardemumma-valkosuklaakakun.

Työkaverit kahvipöydässä sanoivat, että miten ihmeessä sinun leivonnaisesi ovat aina erityisen kauniita. Hymyillen sanoin panostavani koristeluun. Menin kahvitilaan 5 min ennen tarjoiluaikaa ja olin ajoissa valmis. Sanoisin, että koristeluun meni 3 min. Että sellainen panostus.

Tässä on kakku suoraan uunista

Tässä on kakku hetki ennen tarjoilua. Siivilöin päälle hieman tomusokeria, yksiä pääsiäisnameja reunalle ja toisen pussin kumosin keskelle. Onhan tässä toki aikamoinen ero ulkonäössä.

Piti tietenkin ottaa kuivakakkuselfie 

Mukavaa sunnuntaita!

Joululoman tunnelmia ja #jouluövereitä

Joulu sujui rauhallisesti perheen parissa. Aaton vietimme molempien isoisien kanssa. Muuten vietimme vapaita syömällä hyvin (vain ripaus laatikoita jäi hukkaan), pelailimme seurapelejä, luin kirjan ja rentoilimme. Vapaapäiväputken lopuksi Hra Kepposen serkku Sveitsistä vieraili meillä perheensä kanssa. Maanantaina meillä molemmilla alkoi työt, lyhyet viikot ilahduttavat. Minulla on töissä paljon tavallista rauhallisempaa, joka on sekin ihanaa. Vilske alkaa varmaan vasta keskiviikkona.

Sitten muutama kuva joululta ja etenkin parista #jouluöverestä. Aikaisempina jouluina #jouluöverissä on päästy aivan eri levelille kuin tänä vuonna, mutta onhan sentään yritetty.

Ulkovalojen laittoon emme suorituneet lainkaan, mutta saimme aikaiseksi ulkokoristeöverit ihan vaan yhdellä koristeella. Instasta huomasin jenkkityylisen pukin ja sen, että se oli päätynyt alennukseen reilusti ennen joulua. Hra Kepponen kävi kotiuttamassa pukin ja laitoimme sen ulko-oven eteen. Ei jää tuo pukki huomaamatta. Pukki on harmillisestit pysynyt pystyssä vaihtelevasti vesisateesta ja tuulesta johtuen.

#jouluöverit

Somessa on tänä vuonna leivottu jouluherkkua piparkakkutaikinasta ja Dumlesta. Hyvin simppeli ohje kuului, että leikkaa piparkakkutaikinalevy kahtia, tee levyn keskelle "oja" Dumleja varten. Dumlet ojaan, Dumlen päälle voi ripotella hiekan sormisuolaa ja levyt uuniin. Leikkaa paistetty levy viipaleiksi ja herkuttele. Rekrytoin Hra Kepposen leipomaan. Hra Kepponen on hyvä kokkaamaan, mutta hän ei yleensä leivo. 

Hra Kepponen teki yhden levyn ohjeen mukaan ja sanoi, että eihän tälläinen Dumlemäärä riitä mihinkään ja hän laittoi toiseen levyyn leveän ojan Dumleille ja Dumlet vaakasuuntaan siihen. Kyllä Hra Kepponen tietää nämä hommat. Enemmän Dumlea on selkeästi parempi!

Etualalla Hra Kepposen näkemys reseptistä, taka-alalla Instassa nähty versio

Hra Kepposen versio. Herkullista, mutta joulutortut ovat paljon parempia

Hra Kepponen jatkoi tuotekehittelyä ja se huipentui #jouluöverileivonnaiseen piparidumlepiirakkaan. Dumlepiirakka toimi hyvin, yksi viipale kannatti leikata kahtia jolloin täytteen ja piparin yhdistelmä oli ehkäpä parhaimmassa suhteessa

#jouluöverinä Dumlepiirakka. More is more!

Uusi joululego rantautui talouteemme, yksi pojista sai sen joululahjaksi tyttöystävältään

Minä sain keskimmäiseltä ennakkolahjan jo ennen joulua ja paketista paljastui kaunis lasinen joulupallo. Minä keräilen valkoisia ja erilaisia läpinäkyviä lasipalloja. Saamani pallo on ihana.

Kaikkien aikojen #jouluöverit ovat nämä jouluastiat. Tänä vuonna oli tarkoituksena hankkia niitä muutama lisää, mutta jäi hankkimatta. Toistaiseksi jouluastiat ilahduttavat aina, kun kaivan ne esille.

Jouluaaton menu oli perinteinen. Kalapöytä alkuun, sitten laatikoita ja kinkkua ja lopuksi apen St. Honereen konditoriasta tuoma kakku. Vaari oli niin väsynyt, että jaksoi osallistuva vain kinkulle.

Kalapöydän antimia, näiden lisäksi oli myös savulohta ja perunoita

Kinkkua ja laatikoita

Joulun perhekuvia

Joululook

Cheers!

Joululahjoja ostamme todella vähän. Toki kun pojat olivat pieniä, niin leluja - etenkin legoja - tuli valtavat määrät. Nuoriso on yrittänyt reklamoida vähäisestä lahjamäärästä, mutta vuosien saarna siitä, että ei osteta mitään turhaa vain ostamisen ja paketin avaamisen vuoksi on tehnyt tehtävänsä. Nuorison järkeviä tarpeita täytetään kykyjen mukaan ja usein aika nopeastikin. On aivan turha odottaa lahjavuorta jouluna, kun läpi vuoden saa kaikkea. Tänä syksynä keskimmäisellä oli harras joululahjatoive. Hän halusi Dysonin imurin ja on luvannut imuroida sillä. Imuri kuulemma muuttaa sitten hänen mukanaan. Keskimmäinen aloitti hyvissä ajoin ennen Black Fridayta asiasta puhumisen ja niinpä joulukuusen alle tuli imuri. Muissa perheen paketeissa oli partakoneita, kirja, suklaata ja minulle ja Hra Kepposelle uusi hampaiden huoltohärveli. Isoisille oli konjakkia.  

On sitä aikoihin eletty, kun oma lapsi toivoo hartaasti lahjaksi pölynimuria :)

Tämän sain Hra Kepposelta lahjaksi

Sitten muutama kuvamuisto serkun perheen vierailusta.

Koko jengi kuvassa lukuunottamatta Hra Kepposta. Outo valoilmiö häikäisee ja pilaa takariviä

Tässä istumme Elenan kanssa ja meillä molemmilla on meidän kuopukset sylissä ja heidän nimensä alkavat E-kirjaimella. Tämä on siis mothers with E-babies :) Minun vauvani on kyllä aika iso

Hra Kepponen paistoi meille vohveleita. Me emme olleet syöneet niitä pitkään aikaan ja menekki olikin melkoinen mm. 6dl kermavaahtoa.

Uutena vuotena nuoriso oli omissa menoissaan. Meidän oli tarkoitus Hra Kepposen kanssa mennä katsomaan keskustaan Erikaa ja KAJta. Pakkanen kiristyi sellaisiin lukemiin, että mukavuudenhalu voitti. Siihen toki vaikutti se, että vatsamme olivat pullollaan pizzaa. Meidän on pitänyt monta vuotta käydä Helsinki Ouletissa sijaitsevassa Villa Severinossa syömässä ja vihdoin saimme sen aikaiseksi. Pizzat olivat oikein hyvät. Kesällä Espoon Kauklahden Edvin pizzaravintolassa syömäni valkoinen funghi pizza voitti nämä kaksi pizzaa ihan mennen tullen. Jos haluat nähdä toistaiseksi parhaan Suomessa syömäni pizzan (siis tuo funghi) se löytyy tämän postauksen lopusta Pikku Kepponen: Älä tee mitään viikko.

Tässä on Villa Severinon luksus pannupizza Fuoco Reale: Paahdettua Piennolo-tomaattikastiketta, karamellisoitua peuransalamia, tulista calabrialaista spianataa, tuoretta ricottaa, fiordilatte-juustoa, raastettua appelsiininkuorta, rapeaa paahdettua pizzamurua, punaisen amarantin itujaja calabrialaista chili-perlagea öljyssä.

Edessä Diavola. Jaoimme Hra Kepposen kanssa Diavolan ja tuo erikoispizzan

Mukavaa viikonloppua!