Pari inspiroivaa tarinaa

Olimme viime viikonloppuna häissä ja hääpärin tarina oli minusta niin ihana. Sulhanen on mieheni serkku, joka muutti Keski-Eurooppaan 5 vuotta sitten työn takia. Hänellä on aika erikoinen osittain käsityöläisammatti. Moni varmasti puisteli uravalinnalle lähipiirissäkin päätään, mutta sulhanen löysi oppisopimuspaikan itselleen ja sai sitä kautta ammattin. Ammattipiireissä hän tapasi muutaman kerran alan isomman keski-eurooppalaisen toimijan ja rohkaistui kysymään töitä. Työpaikka järjestyi välittömästi, hän päätti tarttua mahdollisuuteen ja aloittaa elämän uudessa kotimaassaan. Sulhanen on edennyt urallaan nopeasti ja nauttinut siitä, että pystyi tekemään rakkaasta harrastuksestaan itselleen työn.

Sulhasen työhön sisältyy paljon työmatkoja ja yksi niistä suuntautui Kiovaan. Kiovaa kohtaan ei kuulemma ollut mitään odotuksia, mutta se matka olikin käänteen tekevä. Kioavassa sulhanen tapasi yhteistyökumppanin kauniin juristin työtapaamisessa ja he salamarakastuivat. Siitä alkoi seurustelu välimatkasta huolimatta. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu aloitettiin aika nopeasti ja noin vuodessa suhde eteni avioliittoon. Rakkaus voi kolahtaa siis aivan missä vaan ja myös nelikymppisellekin poikamiehelle.

Saimme osallistua parin häävastaanottoon Helsingissä. Oli ihana katsoa umpirakastuneita ihmisiä. Ihastuimme välittömästi kielitaitoiseen, eläväiseen, huumorintajuiseen ja kuvankauniiseen morsiameen. Juhlat olivat intiimit ja hauskat. Morsian piti hauskan ja koskettavan puheen suomeksi, sulhasen veli vastasi musiikista, sulhasen isä puheen sijasta soitti hääparille ja Ekbergin ruuat olivat erinomaiset. Juhliin osallistui myös morsiamen vanhemmat ja veli. Toivomme paljon onnellisia vuosia heidän rakkaustarinaansa sekä voimia rakentaa yhteistä tulevaisuutta kummallekin vieraaseen ja aika sisäänpäin lämpiävään maahan.

Kaunotar

 Lohipastrami oli niin hyvää

Samoin brie-viikunasalaatti

Tämä ankkakin oli sikahyvää

Etualalla ukrainalainen pullakakku, joka jaetaan vieraille poislähtiessä

Toinen inpiroiva tarina on tuttavani uravaihdos. Paljon on hänenkin matkalleen sattunut: on ollut avioero ja taloudellisesti niukkoja vuosia ja elämä on ollut työ- ja perhepainotteista. Kolme vuotta sitten hänen oli mahdollista lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan. Hän alkoi opiskelemaan taidetta ja erityisesti grafiikkaa. Nyt ensimmäinen osa opintoja on valmis ja hänellä oli oma näyttely. Vaikka väliin on mahtunut taiteen tekimisen kannalta varsin paljon tyhjiä vuosia, taidot ovat palautuneet hyvin ja into on korkealla. Minusta tuttavani teokset ovat hienoja. Näyttävät aivan oikean taitelijan töiltä! Omasta mielestäni kauneimmat -tai ainakin helposti lähestyttävimmät- oli jo myyty. Jopa tauluista tehdyt postikortitkin oli myyty. Ihan älyttömän inspiroivaa, että vielä 4-kymppisenä pystyy palaamaan ja toteuttamaan nuoruuden haaveita.

Vielä kolmas inspiroiva tarina on sulhasen veljestä. Hän lopetti teinivuosinaan viulun soiton kokonaan ja palasi sitten aikuisena opintojensa jälkeen viulun pariin. Nyt hän on soitellut 7 vuotta erilaisissa kokoonpanoissa ja tehnyt vähän keikkojakin. Uusi asuinpaikka on mahdollistanut harrastuksen viemisen pidemmälle. Tällä hetkellä hän harjoittelee harrastelijasinfoniaorkesterissa. Ehkä minä voisin vielä oppia rämpyttämään kitaraa :)

Tänään lähden toteuttamaan omaa inspiraation lähdettäni eli matkailua. Sunnuntaina seikkailemme ystäväni kanssa Transsylvanissa. Huimaa! Palaan lukemaan blogeja pienen tauon jälkeen taas ensi viikolla. Mikäli wi-fiä löytyy, niin insta päivittyy matkaltakin. https://www.instagram.com/kepposet/

Ihanaa viikonloppua!

Mihin nämä päivät oikein katoavat?

Arki on imaissut minut sisäänsä ja kelluttanut tavanomaisessa tapahtumavirrassaan sellaista kyytiä, että blogille ei meinaa riittää kuin pienen pieniä ajan murusia. Arjen pyörityksen keskellä päässä ei liiku mitään ajatuksia ja tapahtumatkin ovat aika tavanomaisia. Sää sen sijaan on ollut poikkeuksellisen ihana ja aurinkoinen, joten pienet breikit arjen puurtamiseen ovat tulleet ulkoilun muodossa.

Viime sunnuntaina oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Sain houkuteltua koko perheen Pokemon-jahtiin Seurasaareen. Minulla ei ollut Seurasaaressa edes kenttää puhelimessani, joten pokesaalis jäi hyvin kehnoksi. Elisan liittymillä muu perhe sai sentään nettiyhteyden, mutta eivät hekään saaneet saalista. Poikien paha mieli unohtui, kun istuimme pullakahveilla ulkopöydissä auringon paistaessa.

Viikon toinen ulkoiluretki suuntautui Herttoniemenrantaan pokehunttaamaan ja pizzeriaan. Herttoniemenranta hyvä paikka nauttia auringonlaskusta. Tälläkin kertaa bongasimme komean taivaan sekä myös erittäin harvinaisen pokemonin.

Meno sen kuin kiihtyy vaan. Töissä suurin sesonki on vuoden viimeinen neljännes ihan jouluun saakka. Seuraava vapaa viikonloppukin on vasta marraskuussa. Marraskuu on meillä hulinakuu, koska silloin on sekä kuopuksen että esikoisen syntymäpäivät. Mutta kaikenlaista kivaa on edessä, kuten häät tänään, pikku reissu viikon päästä ja kohtahan pitää alkaa miettimään, että miten jaksamme/haluamme tänä vuonna viettää vuoden toiseksi parasta juhlaa eli Halloweeniä.

Sushia tuli syötyä viikon sisään kahdesti samassa buffetissa, mutta toisen kerran take awayna. Näköjään tuo take away olisi minun juttu, pysyin take away lounaan jälkeen pilkkimättä hereillä ;)

Mukavaa viikonloppua!

Brunssia, Kekkosta ja 70-lukua

Sain Turusta vieraaksi Marikan. Aloitimme Helsinki-päivämme tuhdilla brunssitankkauksella Cafe Köketissä. Brunssi oli hyvä, muttei kuitenkaan kaupungin kärkipään kastia. Paikka puolestaan on hyvin viehättävä ja viihtyisä.

Tila on avara, valoisa ja viihtyisä.

Karjalanpiirakat olivat varsin hyviä.

Kakkuvadilla niin houkuttelevan näköistä vegaanista suklaakakkua.

Maku oli varsinainen pettymys

salaatteja

Vatsa täynnä ruokaa oli hyvä lähteä lyllertämään seuraavaan kohteeseen, joka näkyy kuvassa takanani. Kuka tunnistaa?

Tamminiemihän se siellä

Osuimme Tamminiemeen hyvin, koska siellä oli alkamassa opastettu kierros. Opas oli hyvin omistautunut aiheelleen ja tiesi kaiken Tamminiemestä rakennuksena ja se sisustuksesta. Mieleemme varmasti jää, kuinka hellästi opas siveli tuolia: "Tässä presidenttti istui". Ehkä omituisinta ikinä oli, että oppaan puhetyyli muistutti selvästi Kekkosta. 

Tamminiemi Seurasaaresta kuvattuna

Tamminiemi on rakennettu 1900-luvun alussa. Vuonna 1940 silloinen omistaja Amos Andersson lahjoitti talon Kyösti Kallion aloitteesta Suomen presidenttien käyttöön

Opastus pysyi tiukasti talon historian ympärillä ja kaikki makoisat jutut Urkista ja etenkin Tamminiemen lauteista jäivät kuulematta. Sen sijaan saimme katsauksen 70-luvun sisustukseen ja Tamminiemen tapoihin. Mieleeni jäi ehdottomasti se, että oli ateria mikä tahansa sen valmisti keittiöhenkilökunta ja yleensä tarjoili hovimestari. 

Todella muodin mukainen brändisisustustus. Sohvaryhmä on Kukkapuron. 

Lisäherkkuna Aarnion pallotuoli. Kelpaisi vaativaan nykyiseenkin makuun.

Lisää Kukkapuroa: Karuselli-tuoli. Hyllyn päällä Reidar Särestöniemen teos.

Innosta hihkuen ottaisen sekä taulun että Karusellin

Hieno Ilves-taulu. Tykkään!

Baari

Kekkosen makuuhuoneen työpöytä. Nyt onkin vuorossa Artek.

Urkin tavaramerkki oli nuo isot pokat. Kuinka paljon historiaa voikaan sisältyä silmälaseihin!

Tamminiemen mielenkiintoisimmat tilat ovat mielestäni ulkosauna ja Kekkosen työhuone. Työhuoneessa Kekkonen piti paljon pieniä palavereja poliitikkojen ja virkamiesten kanssa.

Kekkosen työhuone

Suureksi pettymykseksemme tuossa isossa mustassa puhelimessa ei ollut pikavalintaa Kremliin. Puhelintouhu vaikutti kyllä epäilyttävältä, koska linja oli kytketty HPYn tavalliseen paikallisverkkoon. Mistään salauksista ei opas tiennyt kertoa, joten joko tärkeitä asioita ei puhelimitse hoidettu tai vaihtoehtoisesti KGBn työ Helsingissä oli hyvin helppoa.

Sitten olikin aika kurkistaa Tamminiemen saunaan. Itse olen jo unohtanut kaikki legendaariset jutut siitä, mistä kaikesta on Tamminiemen lauteilla sovittu. 

Tamminiemen legendaariset lauteet

Uima-allaskin löytyy

Tamminiemen tiloja voi myös vuokrata. Kokoushuoneen saa kuulemma noin 500€ päiväksi ja sen voi vuokrata myös vaikka vain tunniksi. Miten olisi tehopalaveri Tamminiemessä? Melkein jo näin itseni Tamminiemen lauteilla, kun kuulin sen kuuluvan vuokrattaviin tiloihin. Hinta on kuulemma 3500€. Tamminiemen löylyt jäänevät ikuiseksi haaveeksi.

Vierailu Tamminiemessä herätti monenlaisia ajatuksia. Se sai minut ja Marikan molemmat muistelemaan lapsuutta 70-luvulla, minä olen aloittanut silloin jo peruskoulunkin. 70-luvusta mieleeni jääneitä asioita oli öljykriisi, ydinsodan pelote, ruskea vakosametti, mustavalkotelevisio ja kaksi kanavaa, kaupat meni lauantaina kiinni klo 14, vappuna oli rauhanmarssi, juuri kenenkään kaverin vanhemmat eivät olleet kotoisin Helsingistä ja vanha kotipaikka oli jonkinlaisen viha/rakkauden kohde jonne ajettiin jokaiselle lomalle, onnekkaimmat taittoivat matkan mummolaan Saab 96, käytiin taloyhtiön lenkkisaunassa, oli viikottain oma saunavuoro ja hyvällä tuurilla sai ruuaksi foliopussissa kiukaalla kypsennettyä lenkkimakkaraa... Minulla ei ole yhtään ikävä 70-lukua.

Toki Tamminiemi sai minut miettimään myös Kekkosta. Kekkonen oli virassa erikoislain ansiosta 25 vuotta. Se on pitkä aika. Sinä aikana Kekkonen hajotti kolme hallitusta ja johti itse hallitusneuvotteluja valitsemiensa puoluiden kanssa. Kekkosta ei juuri kritisoitu. Kekkonen oli kova johtaja, kova urheilija ja kalamies. Naiset ja viinakin liitettiin yleisesti Kekkoseen. Kuka tämän päivän poliitikko tulee tästä mieleen? Minulle tulee mieleen Putin. Valitettavasti. Suomi oli tuon 25 vuotta vahvasti yhden miehen ja hänen lähipiirinsä johtaja, Kekkosslovakia. Kekkosslovakiasta ja henkilökultista ajatukseni kääntyy siihen, että olisiko aika lopettaa henkilöpalvonta? Pitääkö Kekkosta vieläkin kunnioittaa ja palvoa omalla museolla? Vai oliko se Kekkosen politikointitaito joka piti Suomen itsenäisenä ja vientikaupan vetämässä läpi kylmän sodan vuosien? 

Kävimme vielä taidenäyttelyssä, mutta se oli vielä raskaampaa kuin nämä Kekkoshöpinäni, joten palaan ehkä siihen toisella kertaa.

Syksyn ankeus

Nyt se sitten iski - syksyyn kypsähtäminen. Iski siitäkin huolimatta, että säät ovat mitä parhaimmat.

Sairastuin viime viikolla pieneen flunssaan ja olin jopa poissa töistä. Olin tyytyväinen, kun flunssa meni nopeasti ohitse. Riemuni oli ennenaikaista, tällä viikolla iski jälkitauti. Iski todella järkyttävä yskä. Kaksinkerroin yskiessäni on pari kertaa käynyt mielessä, että nytkö pitää lähteä ostamaan se ensimmäinen Tena-paketti. Lisäksi minulta meni ääni kokonaan. Olen joutunut perumaan liudan palavereja tältä viikolta ja olen viettänyt ison osan viikkoa sairauslomalla.

Viime viikonloppukin meni hiukan alavireisesti, olisi pitänyt arvata, että väsymykseen on syy ja keskittyä lepäämiseen. Sairastaessa töitä kertyy joka päivä lisää rästipinoon, jossa on jo ennestään kaikenlaista, mitä en ole ehtinyt hoitamaan :( Kasvavan pinon lisäksi harmittaa se, etten pääse hyödyntämään hyvää säätä. Olisin halunnut viedä esikoisen tutustumaan Altaaseen ja tehdä ehkä vielä yhden poketusretken Suomenlinnaan. Plääh. Mikä tahansa aurinkoinen päivä voi olla tämän vuoden viimeinen ja ajatus viimeisen kauniin päivän viettämisestä sisällä on raastava.

Sitten katsaus kehnohkon reilun viikon aikaisiin dokumentoinnin arvoisiin tapahtumiin:

• Maanantaina vielä jaksoin seistä pururadalla varmistamassa, että kuopus pärjäilee pyöränsä kanssa. Meillä lapset ovat heränneet aika vanhoina siihen, että pyörä on kätevä kulkuväline, jolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Siksi vielä alkuviikosta halusin pitää silmällä pyöräilykärpäsen pureman saanutta kuopusta. Hyvin sujuu!

Pyöräilyvahtina

• Viikko sitten perjaintaina valmistelin koulun myyjäisiä. Tänä syksynä vain kahden lapsen luokalla oli myyntipöydät. Perinteisten mokkapalojen sijasta uskaltauduin kahden vuoden tauon jälkeen kokeilemaan pop cornia. Pari vuotta sitten onnistuin käräyttämään poppareita urakalla sekä kattilassa että mikrossa (saavutus se on tämäkin). Tällä kertaa meni putkeen, eikä tarvinnut yöllä ajella ABC:lle ostamaan lisää poltettavaa :)

Pop corn pyramidi

Ihan hetkessä ei käynyt 12 mikropopparipussin mikrottaminen

• Sunnuntaina kävimme pikaisesti Vanhan kirkon puistossa pokehunttaamassa. Sää oli mitä parhain. Ruttopuistosta saa hyvin pokemoneja, mutta lähinnä vain peruspokemoneja. Reissun kohokohta oli luokkaretkerahastoa kartuttavien aktiiviäitien pöytä, jossa myytiin teeman mukaisia herkkuja. Oli suklaakuppikakkuja, joissa oli koristeena pokemon-pallo ja pokemonilla koristeltuja dominokeksejä. Ihan huikean hienoja ja hyviä!

• Kaksi työkaveria meni kesän aikana naimisiin. Ei toistensa kanssa, vaikka onnittelumaljakuvista olisi sellaisenkin tulkinnan voinut tehdä ;) Supertehokas kolleegani päätti järjestää heille pienen onnitteluhetken. Hän hankki lahjat ja minä tein kortit. Tässä vaiheessa pomo lupasi järjestää kuoharit. Onnittelumaljojen kilistely pysyi yllätyksenä loppuun saakka ja molemmat olivat kovin otettuja ja jopa suorastaan liikuttuneita muistamisesta.

Tälläiset kortit tein

Onnittelumaljat

Lahjaksi legoja :D :D Hyvä oivallus tuo, että hiusten värin voi valita morsiusparille :)

• Ekoisella ei meinaa millään irrota maitohampaat. Sitkeästi nitkuttelusta huolimatta ne jäävät kiinni ja kääntyvät 90 asteen kulmaan ja rautahammas nousee sen takia vinoon. Oikomishoitokin olisi alkamassa ja muotit pitäisi saada tehtyä. Hammaslääkäri oli sitä mieltä, että selvästi heiluvien lisäksi vetäistään kaikki muottien tiellä olevat pois. Hetken aikaa siinä nikottelin, että onko hyvä idea poistaa kerralla viisi hammasta. Helpostihan se sujui. Ikenet olivat poistettujen hampaiden kohdalta hiukan arat karkealle ruualle seuraavana päivänä, mutta arkuus katosi nopeasti. Minä tsemppasin mielestäni hyvin, minullahan on pieni hammaslääkärifobia ja istuin ihan coolisti koko operaation ajan :)

Mukavaa viikonloppua!

Arkiviikko pokemon-hunttaajan kännykän lävitse

Yhtenä iltana kävimme heti töiden jälkeen tsekkaamassa Aurinkolahden pokestopit. Saalis oli kehno. Yhtään ei harmittanut, oikeastaan päinvastoin, koska vähäisten pokemonien takia minulle jäi hyvin aikaa varsin massiivisen pilvipeitteen ihmettelyyn.

Huh, mikä pilvilautta!

Toisena iltana olin pururadalla kaverina, kun pojat pyöräilivät ja treenasivat ylä/alamäkipyöräilyä. Minä olin kävellen, niin pystyin pokehunttaamaan - luonnollisesti jälleen kahdella puhelimella :D Onneksi saalista tuli harvakseltaan, koska jälleen taivas vei suurimman huomioni.

Taivaan lisäksi ehdin ihailla auringonkukkiakin

Kolmantena iltana kävimme koestamassa Herttoniemenrannan pokestopit. Siltä reissulta kuvat otin juuri ennen kotiin lähtöä. Peruspokemonia tuli niin reilusti, että huomio keskittyi siihen.

Kaunis auringonlasku venesatamassa saapuessamme

Kuunsirppi ja auringonlaskun viimeinen hohto juuri ennen kotimatkaa

Viikon parhain pokemetsästysreissu oli ehdottomasti Suomenlinna. Sää oli aivan upea ja pokemoneja tuli paljon. Suomenlinnan ihastelu sai huomattavasti normaalia vähemmän huomiota, mikä sinänsä oli harmillista. Onneksi emme kulkeneet täysin kännykkään uponneina, muuten olisi pieni rantakäärmeen poikanen jäänyt huomaamatta. En muista, että olisin ikinä nähnyt noin pientä käärmettä luonnossa. Pituutta sillä oli ehkä 20cm ja pieni luikero se oli kaikin puolin.

Kävimme Suomenlinnan venesatamassa syömässä hyväksi havaitussa Valimossa. Kokki taisi kuulla keskustelumme kiljuvasta nälästä. Pasta carbonarat olivat niin isot, että suorastaan vyöryimme kohti HSL:n lauttaa. Lauttarannassa meitä odotti aivan huikea auringonlasku. Suurkirkko ja muut keskustan rakennuksen piirtyivät mustina oranssia taivasta vasten.

Venesatama

Ihana näkymä

On tullut ulkoiltua ja ihan hurjasti käveltyäkin koko perheen. Toivon kovasti, että sää suosisi harrastusta ensi viikollakin.

Mukavaa viikonloppua!