Vielä ehdit osallistua Kotivinkin arvontaan

Arvonta sulkeutuu tänään klo 22. Vielä ehdit mukaan. *Klikkaa tästä*

Aleshoppailua

Aivan ensimmäiseksi muistutus, että vielä on 2 vrk aikaa osallistua arvontaani, jossa voit voittaa Kotivinkin itsellesi 6 kuukaudeksi kotiin. Klikkaa *tästä*.

Tässä taannoin kirjoittelin siitä, että olen tietoisesti yrittänyt välttää shoppailua ja karsia kulutusta. Nyt on sitten aletteluhuuma ollut hetken aikaa korkealla. Eikä näitä juttuja voi ihan pakottavalla tarpeella perustella... mutta tarpeeseen kuitenkin.

Väri-epä-suora blogissa oli bongattu Brandosin jäännösparien -50% alennus. Yllättävän hyvin oli isoja naisten kokoja jäljellä, naputtelin itselleni pakkaskengiksi Sorelit (talvikenkieni lämpimyys hiukan kärsi siitä, että keskimmäinen täytti ne vedellä) ja yhdet toimistokengät lisää. Nähtäväksi jää, että miten koot tällä kertaa osuvat kohdalleen.

Seuraavaksi kilahti sähköpostiin BR-Lelujen kaikki lelut -25% tarjous kanta-asiakkaille sunnuntaihin saakka (kanta-asiakkaaksi voi liittyä ilmaiseksi kassalla). Kävin hakemassa marraskuun synttäripojille lahja-Legot. Mietin, että ostanko samalla kertaa joulupukinkonttiin legot ja jonkun Angry birds pelin. Joulun lähestyessä ei ole juuri lelutarjouksia ja legot ovat muutenkin huonosti tarjouksessa. Pojat ovat toivoneet Legon Monsteri-sarjaa, mutta perjantai-illan aivot eivät halunneet miettiä, että mitä valitsisin. Mietin, että jaksanko vielä pyörähtää leluostoksilla viikonloppuna. Sittenhän sekin olisi hoidettu :)

Viimeisenä vaivaa Elloksen -40% ale sähköposti (koodilla 265840 kalleimmasta tuotteesta -40% 30.9 saakka, voimassa myös merkkituotteille). Tarvitsisin uuden talvitakin, mutta millä todennäköisyydellä takki olisi sopiva ja mieluinen ilman sovitusta?

Nyt on aika jäähdytellä ostoshuumaa ja keskittyä suunnittelemaan, että miten tavaravirta kääntyisi kodistamme ulos päin. Aika masentavaa, että aikaa ja voimia kuluu siihen, kuinka hankkiutua eroon tavarasta ja taistella tavaravirtaa vastaan :(

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Enemmän kasviksia

Ruokailutapojemme muutosprojektin peruspilarina on enemmän kasviksia (ja vähemmän hiilareita). Perunaa syömme tällä hetkellä vain keitoissa. Lapset syövät pastaa, aikuiset eivät. Jos lapsilla on riisiä, saatamme itsekin syödä sitä. Minä joustan tarvittaessa työpaikkaruokailussa hiilareiden osalta, miehellä on niin monipuolinen työpaikkaruokala, että hänen ei tarvitse.

Kasvikset ovat tähän saakka olleet meillä pääasiallisesti "se terveellinen lisäke lautasen reunalla". Yleensä laitan ruuan aivan fiilispohjalta, pannulle tai kattilaan kolistellaan mitä käteen sattuu. Joskus inspiroidun resepteistä ja mukailen niiitä. Kasvisruuan kohdalla aivot lyövät tyhjää, ei ole näppituntumaa eikä ideoita. Pienten kokeilujen jälkeen suosikit ovat nousseet esille. Suosikeiksi ovat nousseet hyvin yksinkertaiset perusmaut.

1. Kesäkurpitsa
Listan ykköseksi kiilaa kesäkurpitsa, joka on meidän uusi peruna. Itse tykkään siitä eniten grillattuna ronskeina tikkuina. Ensin läträsimme kesäkurpitsaa grillikastikkeessa ja sen loputtua öljyssä, kunnes tulimme siihen tulokseen että kesäkurpitsa ei tarvitse grillaukseen mitään. Grillattujen kesäkurpitsojen päälle ripottelen suolaa ja välillä lorautan balsamicosalaattikastiketta. Paras kaveri kesäkurpitsalle on paistettu lohi. Minusta lohi on parasta pannulla paistettuna, niin että kala saa kunnon paistopinnan. Koska lohi on itsessään sen verran rasvainen ei pannuun tarvitse kuin pienen lorauksen öljyä.

Kuvassa lohta ja grillattua kesäkurpitsaa. Tämä on selvästi ollut sunnuntain herkku, koska lautasella on myös sipuli-kanttarellipaistosta. Kerta-annos nykyisin on keskikokoinen kesäkurpitsa (n. 400g) per nenä. Puoli kiloa kasviksia sääntö täyttyy helposti :)

2. Suippopaprika
Ennen tätä kesää en tiennyt edes suippopaprikan olemassaolosta. Erittäin maukas ja hiukan makeahko grillattava, ei lainkaan kitkerä tai puumainen. Täytteeksi sopii tonnikala, feta, purkkiherkkusienet tai jauheliha. Meillä suippopaprika on usein pihvin kaverina. Vähintään paprika per ruokailija, mieluiten kaksi.

3. Kukkakaali
Anopilta olen aikoinaan oppinut kukkakaalilaatikon teon. Se on ollut meillä sesonkiruokana syksyisin, nyt sitä on kulunut entistä enemmän.

Kukkakaalilaatikko:
1. Keitä kukkakaali suolavedessä kypsäksi.
2. Valmista valkokastike. Kastike saa olla paksua, koska kukkakaalista valuu uunissa nestettä. Anoppi maustaa oman valkokastikkeensa muskottipähkinällä, suolalla ja valkopippurilla. Muskottipähkinä sopii hyvin kukkakaalille.
3. Lado kukkakaalin palat uunivuokaan. Laita sekaan kinkunpaloja tai pekonia. Itse laitan muutaman pekoniviipaleen ja sitten ihan vaan kinkkuleikettä. Savupalvi sopii myös erinomaisesti.
4. Kaada valkokastike päälle, lisää juustoraaste
5. Paista uunissa 225, noin 25min.

Ruuan maku ei minusta kärsi mikrottamisesta lainkaan :)

Olemme myös kokeilleet kukkakaalipyrettä. Ihan ok. Ei se perunamuusille pärjää.

Kukkakaalipyreetä ja naudansuikalelihakastiketta

4. Paseerattu tomaatti

Maailman helpoin tomaattikeitto syntyy paseeratusta tomaatista. Lisukkeeksi laitan jauhelihasipulisekoitusta tai vuohenjuustoa. Välillä teen kirpakkaampaa keittoa ja maustan sen chilillä ja thai-basilikalla.

Hirvittävä herkkunälkä on vaivannut viimeisen viikon aikana. Sitä yritän taltuttaa herkkujugurtilla, jota syön välillä aamuisinkin. Marjaversioon tulee luonnonjugurttia, muutama lusikallinen kuningatar Pilttiä, pakastemarjoja ja pellavansiemeniä. Hedelmäversiossa on puolikas banaani ja mango Pilttiä. Makean ystävänä laitan päälle Canderell-makeutusjauhetta.

Ruuan mausta ei ole tarvinnut tinkiä lainkaan. Emmekä ole oikeastaan tinkineet annoskoostakaan. Tosi nälkäisenä joudun syömään puolikkaan ylimääräisen kesäkurpitsan  -se ei voi olla epäterveellistä.

Vaikka ruoka on terveellistä ja aiempaa vähäkalorisempaa, paino ei enää putoa. Voi olla, että nyt syksyn pimetessä voimat menevät karkkien kutsuhuudon vastustamiseen ja painon suhteen siirryn "ylläpitovaiheeseen". En tiedä riittääkö tahdonvoima annoskoon pienentämiseen. Täytyy tuumailla. Koska kun paino ei putoa, motivaatio meinaa ajoittain lipsua. Siksi kannattaisi pysytellä laskukäyrällä. Uudet ruokailutottumukset ovat vielä uusia ja vanhoihin huonoihin on niin helppo lipsahtaa.

PS. Oletko jo osallistunut arvontaani, josta voit voittaa Kotivinkin itsellesi 6 kk. Klikkaa *tästä*

Kokoontuminen

Hetkittäin on ollut ihanat syyssäät, kun aurinko on näyttäytynyt ja puut alkavat pikkuhiljaa vaihtamaan värejään syksyisiin. Lähirannallamme oli hauskan näköinen kokoontuminen. Valkoposkihanhia kymmenittäin.

Harmi ettei ollut kunnon kameraa mukana. Oli sentään kännykkä. Kun hiivin lähemmäs kuvaamaan, lauma ei reagoinut minuun muuten kuin vähän kaakattamalla.

Iso lauma valkoposkihanhia, ilmeisesti muuttosuunnitelmiaan tekemässä, on hauska näky. Kun ne lähtevät, näky ei ole miellyttävä. Koko ranta on nimittäin miinoitettu vihreillä pötkylöillä :( Tuolla ei voi hetkeen kävellä sotkematta kenkiään. Yök :(

Talvi auringossa ja lämpimässä kelpaisi meikäläisellekin...

Voiko karkkiaddiktiosta päästä eroon?

Olen syönyt muutamaa taukoa lukuun ottamatta loppuvuodesta 2004 alkaen lähes joka päivä karkkia. Kun lapset ovat vihdoin nukkumassa, on ollut äidin oma hetki, jonka on kruunannut suklaa tai karkit. Kerran olin kaksi viikkoa karkkilakossa, se oli tuskaisa kokemus. Sen jälkeen olin varma, että yhtään pidempää aikaa en kestä ilman karkkia.

Kesäloman ateriankorvikekuurin aikana tuli luonnollisesti karkkilakko. Jo etukäteen olimme miehen kanssa päättäneet, että yritämme rutistaa karkinsyönnin kuurin jälkeen minimiin: joihinkin satunnaisiin herkkuhetkiin, ei edes viikottaiseen karkkipäivään. En siis ole päättänyt, että en söisi lainkaan karkkia. Olen päättänyt syödä sitä vähän ja harvoin.

Yli pari kuukautta on mennyt lähes karkitta. Muutaman suklaapalan olen syönyt. En enää riudu karkkituskassa ja pystyn ohittamaan kaupan karkkihyllyn ilman taistelua :)

Taistelu on ajoittain siirtynyt pullatiskin kohdalle, mutta tässä kohtaa usein käyttämäni Prisma palvelee addiktiasiakastaan loistavasti. Tiskissä on päivästä toiseen vain ne samat Dallaspullat ja Texaspullat, joita tulee jo korvista. Stockkalla joudun kiertämään kauppaa väärään suuntaan halutessani varmasti välttää lankeemuksen :)

Olen hämmästynyt, että pystyin katkaisemaan karkkikierteen suhteellisen helposti. En olisi etukäteen uskonut, että pystyn olemaan näin kauan ilman karkkia. Olo on tosin kuin toipuvalla alkoholistilla. En ole varma, että pystynkö enää ikinä ostamaan suklaalevyä kaupasta ilman, että siitä seuraa totaalinen ratkeaminen tai peräti useamman päivän putki.

Joulusuklaasesonki pelottaa jo näin syyskuussa :(

Sopiva kerta-annos addiktiosta toipuvalle?

(kuva lainattu http://www.madeinhollywood.ie/portfolio/marketing/)

Tarinaniskijä

Kun kasvaa joukkion kuopuksena, isommat ovat yleensä ehtineet kokea enemmän juttuja. Kuopus haluaa mielellään muistella ja kertoa, mitä hänelle on aikaisemmin tapahtunut. Mutta tarinan pitäisi olla cool, sellainen, mitä veljet eivät ole kokeneet.

Maanantaini alkoi aurinkoisena -suorastaan pulppuavan iloisena. Kuopus nimittäin alkoi muistelemaan erästä elämänsä kohokohtaa, sitä kun Teneriffalla marakatti pissasi hänen päällensä :D

Siinä riittikin muistelemista ja nauramista. Kuopus osaa jo kertoa tarinan kuten kunnon tarinaniskijän kuuluu. Onhan sen hauska tarina kerrottavaksi ja kuopuksen onneksi marakatti pissasi vain ja ainoastaan hänen päällensä :) (kuten aikoinaan totesin, onneksi oli pieni marakatti ja pissa ja huono sihti).

Aamutoimien ajan meitä nauratti tarina ja ennen kaikkea hyvin eläytyvä tarinaniskijä. Tarinan iskentä jatkui vielä päiväkodin pihalla, olihan siellä runsaasti tuoretta yleisöä. Minua hymyilytti koko aamupäivän, kun aurinkoiset kasvot olivat mielessäni kokoajan. Kolmevuotiaat ovat ihania!

Alla tarinaniskijän oma kuva

Kenkien suurkuluttaja

(Kotivinkin arvonta käynnissä, kokeile onneasi: klikkaa mukaan)

Tieni Imelda Marcokseksi tai edes tilanteeseen, jossa minulla on riittävästi hyväkuntoisia kenkiä on kuoppainen. Olen kenkien suurkuluttaja. Usein olen kenkäkaupassakin ihmetellyt, että miksi -oi MIKSI- minun kenkäni kuluvat aina hetkessä? Yksikään spekulaatioista ei ole ollut lähellekkään vakuuttava.

Siis, kenkäni tulevat hyvin nopeasti kuluneen ja kulahtaneen näköiseksi. Rönttäisiksi. En ymmärrä miksi.

Minulla on useampi pari kauden kenkiä käytössä (tähän kauteen: työkäyttöön 3 loaferit, 2 avokkaat, kotikäyttöön 2 kengät, lisäksi korkokenkiä joita käytän harvakseltaan). Kenkäni ovat oikeaa kokoa, välillä tosin epäilen, että osassa kengistäni lestin leveys saattaa olla aavistuksen liian kapea. Tämä aiheuttanee sen, että käytössä kengän muoto muuttuu. Töissä pyrin pitämään vaihtokenkiä ja tilanteen salliessa potkaista kengät pöydän alle. Kenkäni siis saavat välillä levätä rauhassa vähintään päivän usein parikin päivää.

En ole kenkien himohuoltaja, mutta yleensä suojaan ne ainakin kerran kauteen nahan suoja-aineella ja joskus jopa käytän kenkälankkiakin. Säilytän kenkiä hyllyssä, tosin osaa tilanpuutteesta johtuen päälekkäin.

En kastele enkä mutaa kenkiäni ja teen pääosin istumatyötä. Pyrin käyttämään kävelykengissäni ohuita nahkapohjallisia, jotta ne eivät kostuisi. Vesikelillä käytän kumisaappaita. Minulla on lievä pronaatiovirhe, mutta kengät kuluvat kuitenkin tasaisesti.

Aika harva kenkäpari kestää käytössäni yhtä kautta pidempään. Joskus jollain onnenkantamoisella kengät voivat kestää kaksikin kautta. Siis jos ostan kävelykengät keväällä, ne ovat minun mittapuulla roskiskamaa viimeistään syksyn päätteeksi (siis vaikka käytössä olisi useampikin pari). Joskus samat talvikengät menevät kaksikin talvea. Kaikki kenkäni ovat nahkaa. Vakiomerkkini ovat Ecco, Clarks ja Geox. Viimeisimmän hankintani Aran kengät ovat osoittautuneet yllättävän kestäviksi ja Tamariksen alekengätkin ovat ihan ok.

Missä siis vika? Miksi minun kenkäni rähjääntyvät? Onko muilla naisilla sama ongelma? Miksi mieheni pärjää paljon pienemmällä kenkämäärällä ja ne säilyvät pidempään siisteinä? Olen jo alkanut silmäilemään herrainkenkätyylisiä kävelykenkiä suoraan miesten osastolta...

Meikäläisen "lifestylellä" kauppojen kiertämiseen ei ole aikaa ja shoppailusta pidän ainoastaan lomalla ollessani. Minulla on vakikenkäkauppa, jonka tsekkaan aina ensimmäiseksi. Minulla on vakimyyjäkin siellä, ainoa joka pystyy kengittämään tehokkaasti puoleen tuntiin minut ja kolme lasta. Vakimyyjä tietää kulumisongelmani, mutta ei pysty ratkaisemaan sitä.

Mistä löytäisin KESTÄVIÄ kenkiä? (ihan tavallisen näköisiä, rautavahvisteiset työjalkineet eivät sovi toimistoympäristöön enkä käytä Birkenstockkejakaan).

Kulkeeko hinta ja kestävyys käsikädessä? Jos maksaisin kengistäni vaikka tuplasti, kestäisivätkö ne tuplasti? Vai onko minulta jäänyt löytämättä joku edullinen ja suhteellisen kestävä nahkakenkämerkki, jota sitten ostaisin vaan riittävän monta?

Viimeisin täyttöni tuli Spartoolta. Tarjous oli hyvä, toimitus luvattua hitaampi. Parasta oli se, että jokainen kenkä oli sopiva ja El Naturalistan kenkiin ihastuin heti. Saas nähdä kaunko ne kestävät hyvinä.

Spartoo oli aivan ensimmäinen itselleni tehty nettikenkäkauppatilaus. Kokemus oli niin hyvä, että saatan tilata uudestaankin. Mitenkäs Spartoon kilpailijat, onko joku niistä noussut suosikiksesi?

Alla Spartoon tilaukseni. Ylärivissä El Naturalistat ja alla Clarksit

Lämmön loppu

Voimme lasten kanssa tarkkailla luonnon kiertokulkua omalla pihallamme. Selkeiden merkkien, kuten kaakattavien hanhiparvien muuttolennon ohella, voimme vuodesta toiseen todistaa hieman epätavallisempia ilmiöitä.

Alkukesästä joka vuosi koemme lentomuurahaisten invaasion. Parin päivän ajan taloyhtiön piha on mustanaan ISOJA lentomuurahaisia. Joka kesä pelkään, että nyt ne tekevät pesän kotimme rakenteisiin. Toistaiseksi ne ovat onneksi olleet vain läpikulkumatkalla. Olemme ilmeisesti lentoreitillä.

Loppukesän viimeisinä päivinä - niissä viimeisissä auringon lämmön lämpäreissä tulevat sudenkorennot pihallemme. Ne paistattelevat raukeina päivää. Niiden siivet hohtavat auringossa. Niiden lento on surumielistä katsottavaa.

Sudenkorennot nimittäin tulevat pihallemme vain kesän lopuksi - yhtenä tai kahtena kauniina päivänä jolloin huokaisten totean, että ihanaa, vielä on yksi päivä kesää. Silloin sudenkorennot lentelevät pihallemme ja muistuttavat, että tämä päivä on todennäköisesti viimeinen kesältä tuntuva. Tämä on lämmön loppu.

Sellainen päivä oli maanantai. Luulin jo aikaisemmin heittäneeni hyvästit kesälle. Sain bonuspäivän.

Tästä eteenpäin on luvassa lisääntyvässä määrin sadetta ja pimeyttä. Hartiat painuvat pelkästä päälle hyökkäävän syksyn ajatuksesta lysyyn ja mieli sumentuu.

Voih, tulkaa vielä edes kerran sudenkorennot!

Arvonta: Voita Kotivinkki 6kk

Ne, jotka ovat lukeneet juttujani pidempään, ehkä muistavat pähkäilyni sen suhteen, että minkä lehden tilaisin itselleni. Haaveilin lehdestä jossa olisi ainakin tuunausta, ruokajuttuja, käsillä tekemistä, kodin laittoa, asiaa perheelliselle ja sopivasti naisellisia juttuja. Tällainen lehti voisi olla Kotivinkki.

Sinulla on mahdollisuus selvittää asia :)
Osallistumalla tähän kilpailuun voit voittaa itsellesi Kotivinkin kuudeksi kuukaudeksi.

Osallistuminen alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 30.9.2012 klo 22:00.

Kilpailuun voit osallistua valitsemalla oman suosikkisi Kotivinkin resepteistä ja kirjoittamalla suosikkisi nimen tai kopioimalla sen linkin kommenttiisi. Yksi arpa per osallistuja.

Kilpailuun voit osallistua, vaikka et olisikaan blogini lukijapaneelissa. Suosikkireseptin lisäksi kommentissasi pitää olla Blogger-tunnus tai sähköpostiosoite, jotta pystyn ottamaan yhteyttä voittajaan. Palkinto toimitetaan vain Suomeen.

Onnea arvontaan!

Ps. Kotivinkin helpoista resepteistä saat myös kivoja vinkkejä arkiruokiin


Palkinto on sponsoroitu.

Ihana ilta autotallissa

Vietimme tänään kuusi tuntia autotallissa kaikkien naapureidemme kanssa - olipas ihanaa!

Taloyhtiömme täytti tänä kesänä 10 vuotta. Tarkoituksena oli pitää pihajuhlat. Vesisateen takia jouduimme toteuttamaan varasuunnitelman ja siirtämään juhlat toiseen taloyhtiön autotalleista. Olipas ne oivalliset juhlatilat: pitkä pöytä mahtui hyvin ja lapsille oli omat pöydät ja sohvat  ja vielä tilaa leikkiäkin :)  Illan aikana ehdimme monta kertaa vitsailla, että eiköhän oteta autotalli ihan muuhun käyttöön (mutta on se vaan niin mukavaa talviaamuna, kun auto on lämmin eikä tarvitse skrapata ikkunoita). Ehkä ensi uudenvuoden aattona taloyhtiön juhlat ovatkin autotallissa eikä pihalla.

Autotallissa oli tunnelmaa pitkän pöydän ääressä. Pöydällä oli kynttilöitä ja kukkia, katossa pienet lyhdyt - ja huumaava grilliruuan tuoksu levisi varmasti muutaman korttelin päähän. Samoin kuin iloinen puheensorina ja lasten riemukkaat äänet.

Alkumaljat

Lohet savustettiin tallin edustalla

Pöytä notkui herkuista. Naudan ulkofileet ja entrecotit grillattiin paikkalla. Lisäkkeenä oli kolmea erilaista salaattia, patonkia ja suppilovahverokastikketta. Niin ja itsetehtyä leipää ja lapsille oli lisäksi hodareita.

Minun santsilautaseni :)

Lettuja, hilloa ja kermavaahtoa

Jälkiruuaksi oli vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Aikuisille kahvia ja avecceja.

Mielettömän herkullisen aterian saimme porukalla kasaan. Suurin kunnia kuuluu naapurin miehelle, joka savusti kalat, grillasi lihat, leipoi leivätkin ja jaksoi paistaa vielä suurimman osan letuistakin. Hänellä olisi taitoa ja lahjoja ravintola-alalle. 

Lapsilla oli ihanaa. Juhlat autotallissa olivat jännittävät ja leikkiseuraa riitti. Yhdeksän asunnon taloyhtiössämme lapsia riittää, heitä on yhteensä 17. Lisänä oli vielä naapuritontilta kolme lasta. Ja tietenkin juhlissa lapset saivat pillimehuja, sipsejä ja keksejä.

Olipa kiva ilta.

Onni on ihanat naapurit.

Äiti, sä et rakasta mua!

Minulla oli poikani kanssa tässä yhtenä päivänä vääntöä ihan joka asiasta -etenkin erittäin huonosta käytöksestä. Kärsivällisyyteni oli todellakin koetuksella. Äänen sävyni kiristyi ja volyymi nousi. Heitin kaikki uhkaukset kehiin. Tilanne kuitenkin päätyi siihen, että rangaistus oli tulossa.

Mitä teki poika? Alkoi vollottamaan. Hetken päästä aidot kyyneleet valuivat vuolaina poskia pitkin.

Seuraavaksi alkoi ulina:
-Äiti sä et rakasta mua!
-Äiti sä et rakasta mua, koska olet niin ilkeä mulle!
-Äiti sä et ole ikinä rakastanut mua!

Aloin tietenkin lohduttamaan lasta ja kertomaan, että vaikka en pidä hänen käytöksestään, niin tietenkin rakastan lastani. Ihan hirveästi. Avaruuden laitaan ja takaisin.

Vastaukseksi sain:
-Mä tiedän äiti, että sä valehtelet!

Suurimman draaman päätyttyä tulin alakertaan. Pojan piti tulla hetken päästä perässä. Kysyin mieheltä, että kuuliko hän keskustelumme. Sanoi kuulleensa. Siinä puhelin, että kuinka tuollainen tuntui pahalta. Sitten sanoin miehelle, että en nyt taida raskia laittaa rangaistusta voimaan, kun toinen oli niin surkea ja hänestäkin tuntui niin pahalta.

Mitä mies totesi?
-Rangaistus pitää tietenkin. Ethän sä voi antaa itseäsi tuolla tavalla vedättää!

Siis, vedättää? Kuka ja ketä? Ai, että minuako?

Luulen, että mies on oikeassa. Jestas mua yritetään vedättää kaikin olemassa olevin näyttämötaiteen keinoin!

Montakohan kertaa olen jo mennyt halpaan?

Isossa päiväkodissa

Monet ovat kummastelleet päivähoitovalintaamme. Moni haluaa lapsensa pieneen ryhmikseen tai perhepäivähoitajalle. Me olemme valinneet 100 lapsen ison päiväkodin.

Valtaosaksi olemme olleet erittäin tyytyväisiä päivähoitoon. Keskimmäisellä ja kuopuksella hoito on sujunut aina erittäin hyvin. Iso yksikkö ei tietenkään takaa toimivaa työyhteisöä ja laadukasta hoitoa, mutta isossa yksikössä on tietyt hyvät puolet (ainakin meidän päiväkodissamme).

-Ammattitaitoinen johto

Päiväkodissamme on täysipäiväinen ja erittäin pätevä johtaja, joka suhtautuu henkilöstön ja päiväkodin kehittämiseen ammattitaitoisesti. Päiväkodissa on ollut erilaisia kehityshankkeita ja henkilöstö on päässyt osallistumaan koulutuksiin. Se pitää henkilöstön vireänä ja edesauttaa työssä viihtymistä. Viihtymistä lisää myös se, että hoitoryhmien suunnitteluun panostetaan ja hoitajien mahdollista halutessaan myös vaihtaa pienten puolelta isojen puolella ja päinvastoin.

Mahdollisissa ristiriitatilanteissa vanhempien on helppo halutessaan keskustella asiasta johtajan kanssa. Johtajan tehtävänä on yhdessä henkilöstön (ja vanhempien) kanssa laatia yleiset linjaukset. Vanhempien ajatuksia kuunnellaan päiväkodissamme. Eipä tarvitse vääntää kättä vaikkapa ruokailusta, kun sovittu päätös on, että lapsen tulee ainoastaan maistaa ruokaa, näkkärin ja jälkiruuan saa maistamisen jälkeen. 

Ihan sujuvasti johtajakin osaa tarvittaessa vetää kurahousuja jalkaan ja annostella puuroa :)

-Päiväkotiapulaiset

Päiväkodissa on useampi päiväkotiapulainen, jotka osallistuvat myös lasten hoitamiseen. Se tuo lisäjoustavuutta resurssointiin ja talossa on aina vain lapsille tuttuja aikuisia.

-Keittiö

Perhepäivähoitajan pitää pari kertaa päivässä revetä lasten hoidon ohella myös keittiöhommiin. Päiväkodissa on erikseen henkilökunta huolehtimassa siitä. Siihen aikaan, kun keittiöhenkilökunta ei vielä kuulunut Palmialle, he olivat varsin integroitu osa päiväkodin työyhteisöä ja toteuttivat lasten kanssa erilaisia projekteja, kuten joka syksyisen kasvistorin. Nykyisin ilmeisesti Palmian keittiöön ei ole pikkuapulaisella mitään asiaa ellei ole hygieniapassia hankittuna :(

-Vakituinen sijainen

Päiväkoti jakaa alueen toisen ison päiväkodin kanssa yhteisen täysipäiväisen työntekijän. On aika luksusta, jos sijaiseksi tulee tuttu hoitaja verrattuna siihen, että sijaisena on kielitaidoton vieras aikuinen (valitettavasti heitäkin on tavattu).

-Tilat

Isossa rakennuksessa on jumppasali ja lisäksi paljon tiloja ryhmien eriyttämiseen. Piha on myös iso.

-Työyhteisö

Arvostan korkealle niitä, jotka jaksavat vaativaa hoitotyötä yksikseen tai pienessä porukassa. Henkilökohtaisesti arvostan työyhteisöä ja haluan itsekin kuulua johonkin porukkaan, vaihtaa ajatuksia ja motivoitua toisten motivaatiosta. Lisäksi jotenkin tuntuu, että isompi porukka tasaa "kausivaihtelut", joskus jokaisella on niitä huonojakin päiviä.

-Henkilökemia

Rakastan lapsiani, mutta he ovat välillä rasittavia ja ärsyttäviä. Entä jos lapseni ja sen ainoan aikuisen välinen kemia toimii huonosti? Kun aikuisia on enemmän, todennäköisyys kemioiden natsaamiseen nousee.

-Suurempi lasten määrä helpottaa sopivan kaverin löytämistä ja leikkien sujumista

Mitäs jos pallohullu, hyperaktiivinen keskimmäiseni olisikin päätynyt perhepäivähoitajalle kolmen prinsessakauttaan elävän tytön kaveriksi. Kuka olisi pelannut fudista, beybladennut tai möyrinyt mudassa?

-Mahdollisuus retkiin

Pääkaupunki tarjoaa ihan ilmaista tekemistä ja nähtävää lapsille, mutta usein esteenä osallistumiseen on turvallisuus. Jos henkilöresurssit joustavat, retkeilykin on helpompaa kun lisäturvaksi voi lähteä vaikka päiväkotiapulainen. Päiväkodistamme on vuosittain tehty jonkun verran vanhempien kustantamia retkiä. Retket ovat lapsille ikimuistoisia, mutta varmasti tuovat mukavaa vaihtelua myös henkilöstölle.

Entäs ne huonot puolet

-Pienelle lapselle voi olla hankalaa sopeutua isoon ryhmään

Isossa ryhmässä on toki raskaampaa olla kuin pienessä, pelkästään äänitaso voi väsyttää ja jopa pelottaa lasta. Lapsen pitää sopeutua toimimaan heti useamman aikuisen kanssa. 

Näin jälkeenpäin on helppoa sanoa, että pienenä päivähoidossa aloittaneen esikoiseni olisi kannattanut aloittaa "hoitouransa" pienemmässä ryhmässä. Nämä kaksi nuorempaa ovat syntyneet lauman jatkoksi ja tottuneet siihen, että ympärillä on menoa ja meininkiä ja tottuneet pitämään puolensa. Ja he ovat tottuneet jatkuvaa meteliin.

-Kodinomaisuus on aika kaukana isosta päiväkodista

-Aina on joku tauti kierrossa

Kuten jo kirjoitin, omat kokemukseni päivähoidosta ovat valtaosin positiivisia. Henkilöstö on koulutettua, työnsä hyvin hoitavaa sekä suurelta osin varsin pysyvää,. On jumppaa, musiikkia, askartelua, satuja, tehtäviä ja retkiä. Päiväkoti hyödyntää loistavasti lähellä olevaa luontoa. Lapseni ovat olleet hyvin kiintyneitä omahoitajiinsa ja ovat saaneet hyviä ystäviä. 

Valitettavasti olen omakohtaisesti myös nähnyt sen, että henkilöstöresurssointi on vedetty niin tiukalle, että se ei meinaa kestää mitään ylimääräistä. Kun lapset ovat keskivertoja kehitykseltään ja käytökseltään, nenä pysyy pinnan päällä, mutta koko pakka menee aivan sekaisin, jos ryhmässä on yksi lapsi, joka ei sopeudu ja oireilee voimakkaasti. 

Esikoiseni kärsi pitkään siitä, että hänen ryhmässään oli lapsi, joka käyttäytyi väkivaltaisesti ja kiusasi. Henkilöstö tuntui olevan aika voimaton tilanteen edessä, koska lapsi olisi tarvinnut oman aikuisen. Lapselle tuntui kehittyvän taito tönäistä, potkaista tai lyödä, kun aikuisen katse oli jossain muualla. Tilannetta ei muuttanut mitenkään se, että lapsen vanhemmat olivat yhteistyökykyisiä ja yrittivät ainakin tukea käytösmallin muuttamista.

Mutta tällä hetkellä päivähoitomme on erinomaisella malilla. Molemmat pojat menevät hoitoon mielellään ja viihtyvät siellä. Itselläni on turvallinen ja hyvä mieli hoidosta. Samaa toivon kaikille muillekin päivähoitolaisille hoitomuodosta riippumatta.

Asuja ja kuutamo

Pitkästä aikaa yksi aivan uusi toimistoklassikko. Olen ihastunut punaiseen ja ostin tämän paidan Tuurissa olevasta vaatekaupasta. Se on jakanut mielipiteitä: toisten mielestä se on keski-ikäisten vaate ja toiset taas ovat spontaanisti todenneet sen olevan kaunis. Itse pidän paidasta. Sitä on helppo yhdistellä sekä housuihin että hameeseen. Olen pitänyt paitaa tummansinisen, mustan ja beigen kanssa. Ohut ja keveä materiaali on mieluinen, koska minä en kuulu vilukissojen joukkoon lainkaan.

Punaista ja mustaa

Trumpettihelmainen hame on todella mieluinen (mahtuu pitkästä aikaa päälle). Sitä tuskin tyyliblogissa esiteltäisiin, sillä hameella on ikää samanverran kuin keskiverto tyylibloggarilla eli noin 23 vuotta. Äitini on aikoinaan ostanut jakkupuvun itselleen paremmaksi vaatteeksi (jakku on jo varmaan maatunut). Minulla hame on ollut 10 vuotta :) Kangas on edelleen aivan priimaa.

Roikkuvat housut

Sama paita mustien housujen kanssa. Varsin mielenkiintoisesti painonpudotuksen vaikutuksen iskivät viime viikolla rytinällä. Kaikki housut roikkuvat päällä. Meinasin tehdä unohtumattoman éntreen, kun roikkuvien housujen lahje pääsi lipsahtamaan kengänkoron alle ja hetken aikaa näytti siltä, että liikerata päätyy kirjaimellisesti perseelleen tai bisnesvieraan päälle. Pystyssä pysyin kuitenkin. Mutta kipaisin hankkimaan vyön (keskivartalolihavalle vyö on ollut aivan tarpeeton vempele).

Olen penkonut lastenvaatelaatikoita ja kaivanut esille vanhoja suosikkeja. Tässä kuopuksen ja keskimmäisen asut.

Keskimmäistä harmittaa

Johonkin kuoseihin en vaan kyllästy millään. Yksi niistä on ehdottomasti tuo Po.Pin paita, se on minusta edelleenkin ihana. Kaverina Katvigin uudehkot velourit. Tuossa 4v paikkeilla kaikki poikamme ovat rakastaneet Ubangin leikkisiä paitoja. Kuopuksella Ubangin työkonepaita ja shokkivärikkäät tähtivelourit. 

Viime viikolla oli aivan mieletön kuutamo. Amatöörikuvistani pimeässä ilman jalustaa tuli valitettavasti tärähtäneitä, mutta haluan jakaa ne siitä huolimatta. Amatööri saattaisi tarvita jalustan.

Mukavaa lauantaita!