Kaunis ja herkullinen Krakova

Joulu hujahti ohitse hetkessä ja arki iski vastaan heti tiistaina. Onneksi töissä on ollut poikkeuksellisen rauhallista. Kotona olohuoneemme on muuttunut dronejen lennätyskeskukseksi. Housut kiristävät, olo on turpea joulusuklaiden jäljiltä ja mielessä käy uusi, terveellinen elämä. Onneksi ei kannata vielä aloittaa, koska ensi viikolla minulla alkaa loma ;)

Ennen vuoden vaihtumista on syytä saada ulos tämän vuoden viimeinen reissupostaus. Marraskuussa olin ystäväni kanssa reissussa Krakovassa. Me molemmat ihastuimme kovin Krakovaan ja päälimmäiseksi mietteeksi jäi, että haluamme vierailla siellä vielä uudestaan.

Vanha kaupunki on todella hurmaava. Talot ovat erinomaisesssa kunnossa ja väreiltään syötävän suloisia. Kaduilla kopsuttelee hevosia, jotka vetävät turisteja vaunuissa, jotka voisivat olla suoraan sadusta. Alla muutamia makupaloja UNESCON maailmanperintölistalle kuuluvan Rynek Glówny torin ympäristöstä.

Näkymä kohtia Marian kirkkoa

Toria hallitsee nurkasta käsin Marian kirkko. Komea punatiilinen goottilaiskirkko on 1400-luvulta. Kirkon tornit ovat mielenkiintoisesti eriparia. Kirkkoon pääsee pientä maksu vastaan sisään, suosittelen vierailua siellä.

Valitettavasti kännykkäkuvat eivät tee oikeutta kirkon kauneudelle

Asuimme Queen Boutique hotellissa, joka sijaitsee juutalaiskorttelien reunassa. Sijainti on kiva ja hotelli oli varsin viihtyisä. Kannattaa pyytää huonetta pihan puolelta, ne ovat hyvin hiljaisia ja kesällä näkymä on varmasti suloinen. Varasimme matkan noin puoli vuotta etukäteen ja mielestäni se oli todella edullinen.

Herkuttelu alkoi heti aamiaisella. Tarjolla oli leipää, leikkeleitä, piiraita, jugurttia, mysliä, croissantteja, pannacottaa, suklaakakkua, hedelmiä, smoothieta, kahveja, teetä ja kuoharia. Pöytään tarjoiltiin valinnan mukaisesti omeletteja tai lettuja.

Päivä alkaa hyvin, kun aamiaiseksi syö pannacottaa ja juo kuoharia ;)

Aamiaistarpeita

Herkuttelu jatkui pitkin päivää. Krakovan ravintolat olivat erittäin hyviä ja hinnaltaan huokeita. Saimme hotellista erinomaisia ravintolavinkkejä. Minusta parhain oli La Grande Mamma, joka tarjoilee italialaista ruokaa torin reunalla.

Alkupalasalaatti La Grande Mammassa

Suklaafondant La Grande Mammassa

La Grande Mamman upea valaisin

Kerrassaan upeat salaatit söimme ranskalaisessa Zazie-bistrossa juutalaiskorttelissa. Tämä oli ehkä reissun paras annos. 

Zazien salaatti

On helppo kuvitella, kuinka kadut kuhisevat kesäisin väkeä, kun ravintolat avaavat terassinsa. Osalla ravintoloista terassin päällä on teltta ja sisällä lämmittimet, joten glühweinin pystyi nauttimaan ulkona marraskuussakin.

Tässä paikassa ei ainakaan valikoiman laajuus aiheuta pettymystä. 

Kuvassa noin puolet juomavalikoimasta

marraskuinen terassi

Hyvän ruuan lisäksi Krakova tarjosi myös hyvää suklaata.

Rakastuin paikan mustaherukkasuklaaseen

Aiemmat postaukseni Krakovan matkalta:

Krakovan joulutorilla

Wieliczkan suolakaivos

Polvivammainen ja 750 rappusta = Wieliczkan suolakaivos

Jotkut asiat ovat pienen vähän isomman epämukavuuden arvoisia.

Terveydenhoitohenkilökunta on nivelrikostani johtuen suositellut minua välttämään portaiden alas päin kulkemista. Peruslaiskana käytän töissä hissiä sekä alas että ylös mennessä vedoten nivelrikkooni "terveydellisistä syistä minun on käytettävä hissiä". Mutta annas olla kun selvisi, että himoitsemaani retkikohteeseen Wieliczkan suolakaivokseen pääsee vain kävelemällä 750+ rappusta alas, niin nivelrikkovaivat hävisivät heti nähtävyyshimolle ;) Tein töissä pientä porrastestiä, joka vahvisti uskoani siihen, että pääsen alas saakka. Ylös kaivoksesta tullaan hissillä.

Kaivosrakennus

Porrastestistä huolimatta minua jännitti hiukan etukäteen retken sujuminen, pelkäsin sitä, että kuinka pysyn opastetun ryhmän vauhdissa portaissa, jos polveni alkavat vihoitella. Retki meni hyvin! Se aloitettiin laskeutumalla reippaasti 350+ porrasta alas. Ne olivat puiset ja askelväli varsin matala, eli minulle helpot portaat. Olihan siinä laskeuduttavaa. Kun kurkistelin välillä kaiteiden välistä, ei portaiden loppua näkynyt lainkaan. Silti portaiden laskeutuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Myöhemmin kierroksen aikana käveltiin silloin tällöin portaita eli ne loput 300+, pisin porraspätkä taisi olla noin sata rappusta. Osa kierroksen rappusista oli pitkällä askelvälillä ja siten hankalammat, puhumattakaan niistä muutamista kivisistä rappusista. Polveni kipeytyivät jonkun verran, mutta pohkeet ne vasta jumissa olivatkin. Pari päivää porrastreenin jälkeen jokainen liikkelle lähtö tuntui niin hankalalta, mutta Wieliczka oli sen arvoista.

Wieliczkaan pääsee kulkemaan Krakovasta helposti ja edullisesti junalla. Mukavuudenhaluisena ostin kuitenkin valmiin retken hotellista. Se osoittautuikin näppäräksi. Retki oli samanhintainen kuin keskustassa myytävät bussiretket, mutta minun retkeeni kuului yksityiskuljetus. Kuljettaja ajoi minut Wieliczkaan, odottimme autossa sateen ropistessa opastetun kierroksen alkua. Sitten harpoimme talolle, kuljettaja lätkäisi minulle tarran rintaan ja lipun kouraan ja tyrkkäsi minut isomman turistiryhmän jatkoksi, jolla oli varattu opastusaika.

Tässä urakoidaan niitä 350 rappusta alaspäin

Hiukan hämmentävää oli, että kuilussa ei ollut mitään varauloskäyntiä.

Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista kaivoksista ja se on tuotti suolaa 700 vuotta, 1300-luvulta vuoteen 1996. Kaivostoiminta päätettiin kannattamattomana 1996, mutta suolaa louhittiin vielä vuoteen 2007 saakka matkamuistoksi. Wieliczka kuuluu alkuperäiseen UNESCON maailmanperintökohdelistaan vuodelta 1978. 

Wieliczkassa kaikki on siis suolaa, seinät, katto, lattiat ja kaikki patsaat. Wieliczkan vuorisuola on väriltään harmaata, miltä kaivoksessa näyttäisikään jos Wieliczkan alueen vuorisuola olisi ollut vaikka heleän oranssia? Kaivosta on tuettu mäntypilarein. Ne imevät suolaa itseensä ja muuttuvat entistä kovemmiksi ja säilyvät hyvin. Vanhimmat turistikierroksella näytetyt mäntyrakenteet olivat n. 500 vuotta vanhat.

Alhaalla kaivoksessa oli minusta avaraa, mukava n. 16 asteen lämpötilä ja hyvä ilmastointi. Valaistus oli ajoittain hiukan heikko, koska suuri ryhmä loi paljon varjoja käytäville, jolloin piti katsoa mihin astuu. Kallioon louhittu käytävä ei ole aivan tasainen. Olosuhteet eivät ole kaivostoiminnan aikana olleet yhtä miellyttävät ja turvalliset. Ennen ilmanvaihdon rakentamista yksi vaarallisimmista töistä oli luoliin kertyvän metaanikaasun räjäyttäminen. Lisäksi onnettomuudet ahtaissa ja pimeissä tiloissa olivat yleisiä. Kaivosmiehien käyttämät portaat olivat hyvin alkeellisia verrattuna turistien portaisiin. Kaiteita ei tarvittu lainkaan, koska yksi käsi oli varattu kantamiseen ja toinen käsi lampun pitelemiseen.

Yksi käytävistä

Ihmisten lisäksi kaivoksissa työskenteli myös hevosia. Kun hevonen laskettiin kaivokseen, se vietti koko loppuelämänsä siellä.

Wieliczka on tunnettu runsaista suolapatsaistaan ja neljästä maanalaisesta kirkosta. Patsaat ovat pääosin kaivostyöläisten veistämiä ja uskonnollisten aiheiden ohella ne esittävät puolalaisia merkkihenkilöitä. 

Wieliczkan kaivoksen löytämiseen on liitetty prinsessa Kinga ja hänen kihlasormuksensa. Kinga viskasi sormuksensa ja suolapalan jonnekkin kaivoskuiluun, josta hän käski kaivosmiesten kaivaa kunnes vastaan tulee kivi. Löytyneestä suolakivestä löytyi Kingan sormus ja hänestä tuli kaivostyöläisten suojeluspyhimys. Tarina oli aivan yhtä epäselvä luolassa kuultuna kuin Wikipediasta luettunakin ;)

Prinsessa Kinga saaga patsaina. Kohta lentää kihlasormus :)

Kaivoksessa on työskennellyt myös ulkomaalaisia työntekijöitä. Itävaltalaisten kaivosmiesten patsaskontribuutio on Seitsemän kääpiötä. 

Kääpiöt duunissa

Tunnetuin Wieliczkan tiloista on Pyhän Kingan kappeli. Tila on aivan huikean korkea. Kaikki siellä on suolaa. Kristallikruunun on tehty läpikuultavista suolakiteistä. Kaikki patsaat ja seinäreliefit ovat tehty suolasta. Kappelissa on joka sunnuntai jumalanpalvelus, johon osallistuminen on maksutonta. Ehkä aikaisen aamuherätyksen korvaa myös se, että jumalanpalvelukseen osallistuvat kuljetetaan mennen-tullen hissillä :)

Viimeinen ehtoollinen kivireliefinä.

Kuva lainattu Wikipediasta

Toiseksi mieleenpainuvin saleista on Michalowicen sali. Vaaleat puiset tukirakenteetkin näyttävät huikeilta.

Reilun kahden kilometrin kävelykierros kulkee kahden maanalaisen järven ohitse. Ensimmäisessä pysähdytään kuuntelemaan pätkä puolalaisen Chopinin musiikkia. 

Toinen järvistä

Wieliczkassa on pieni kauppa ja kahvila ja sen lisäksi suurempi ruokapaikka, josta saa myös ruokaa. Molemmissa toimii Wi-Fi, joten sieltä voi lähetellä terkut tutuille, että tässäpä juon kahvia 120m maanpinnan alapuolella. Isomman ruokapaikan vieressä on juhlasali, jossa on järjestetty konsertteja, yksityisjuhlia ja jopa lentopalloturnauksia. Wieliczkassa voi siis viettää vaikka häät.

Se isompi ruokapaikka. Viihtyisän näköistä vai mitä?

Retki päättyy hissimatkaan takaisin ylös. Pieneen hissiin pitäisi mahtua 8 henkeä. Yhdellä yrityksellä ovia ei saadakaan enää takaisin kiinni, joten siihen kyytiin mahtuikin sitten vain 6. Aika ahdasta oli hississä, mutta matka ylös nopea. Museon kaupasta voi ostaa pienet tuliaiset tarjolla on suolaa monessa muodossa.

Mitä pidin?

Wieliczka on minusta hyvin mielenkiintoinen paikka ja Pyhän Kingan kappeli on näyttävä. Moni on vuosien varrella kehunut Wieliczkaa minulle nin vuolaasti, että odotukseni olivat kasvaneet ehkä kohtuuttomiksi. Wieliczka on hieno ja mielenkiintoinen paikka, mutta ei mikään järisyttävä kokemus ole. 

Joulutorifanin toivepäivä

Tästä vuodesta tulee minulle varsinainen joulutorivierailujen juhlavuosi. Takana on kolme vierailtua joulutoria ja kaksi on vielä tulossa. Lauantai 10.12 oli joulutorifanin toivepäivä, koska vierailin kaksilla joulumarkkinoilla. Ensin Tammisaaressa ja sitten Lohjalla.

Tammisaari näytti kauniina aamuna varsin suloiselta, jos olisi vielä ollut lunta, niin idylli olisi ollut täydellinen. Ympäristö vanhoine rakennuksineen on syötävän suloinen ja keltainen vanha kaupungintalo on varmasti yksi maan suloisimmista kaupungintaloista.

Joulutorin helmi oli minusta aivan ehdottomasti toripoliisi aidossa 60-luvun puvussaan. Så gulligt!!

Tio poäng!

Myyjiä torilla oli 136 kappaletta. Mukaan mahtui torimyynnin ammattilaisia, yhdistyksiä, kouluja ja ykistyishenkilöitäkin. Ulkonäöllisesti joulutori oli kuin minä tahansa toripäivä, paikalla liuhui sekalaista markiisia ja pressua. Minua se ei haitannut lainkaan, tunnelma oli aivan ihana, vilkas pikkukaupungin toripäivän fiilis.

Hienot havupukit

Nokkosnäkkärisydämiä

Lapsille Tammisaaren joulutori tarjosi elämyksiä. Museon pihalla oli vasikoita, alpakoita, hevosia, koiria ja aaseja. Museossa sisällä oli mamsellien glögitarjoilu. Saimme istua saliin ihailemaan tilaa, kalusteita ja joulukuusta ja eteemme tarjoiltiin höyryävää glögiä. Tykkäsin todella paljon!

Mitä ostin: West Charkin hirvimakkaraa ja lumikinkkua ja Ruoveden herkun konjakkisinappia. Hirvimakkarat on syöty ja olivat erinomaisia. Sen verran voimakas oli hirvenlihan maku ja mausteitakin oli reippaasti, että emme edes vaivautuneet tarjoamaan niitä lapsille.

***

Päivän toiset joulumarkkinat olivat Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinat. Olen käynyt niillä aikaisemminkin, samoin kuin Lohjan Omenakarnevaaleilla. Lohjan joulumarkkinoilla ulkoasuun on panostettu. Myyntikojut ovat pääosin sieviä puukojuja, joita kiertää havut. Pressut, räikeät mainokset ja metrilakut eivät kuulu Menneen Ajan Joulumarkkinoille. Ilme on siten yhtenäinen, tunnelmallinen, tyylikäs ja jouluinen.

Myyjiä oli paikalla 230, eli tarjontaa riitti aivan laidasta laitaan. Minusta erityisesti käsityöt olivat hyvin edustettuna Lohjalla, oli lapasia, sukkia, koruja, keramiikkaa, takorautatöitä, joulukoristeita ja vaikka mitä.

Minusta Lohjan joulumarkkinoiden valtti on komea keskiaikainen harmaakivinen Pyhän Laurin Kirkko. Se luo hienot puitteet ympärille levittyville markkinoille. Kylmänä pakkaspäivänä kirkko tarjosi myös mukavan mahdollisuuden lämmittelyyn ja kirkon seinämaalauksien ihasteluun. Kannattaa erityisesti pysähtyä katsomaan sisääntulon (ilmeisesti asehuone) seinämaalaukset, ne ovat hyvin, hyvin perinteisistä kirkkomaalauksista poikkeavat.

Valkosipulin ystävä voi koristella kuusensa lempimausteellaan ;)

Markkinoiden kauneimmat sukat ja lapaset. Värjäämätöntä lankaa, sävyt peräisin siis vain lampaista.

Mitä ostin: Hämeen lihajalosteen palvattua villisikaa. Tästä tulee joulun ajan pöytään alkupalaherkkuja. Lisäksi savukalaa. Kerrankin kaduttaa ostamatta jättäminen: olisi pitänyt ostaa yhdet lapaset jemmalahjavarastoon.

Nopea ehtii vielä Lohjalle tänään sunnuntaina 11.12. Menneen Ajan Joulumarkkinat ovat auki klo 16 saakka. Ehdottomasti kannattaa merkitä ensi vuoden joulukuulle jommat kummat tai molemmat markkinat. Ainakin Lohjalle kulkee hyvin busseja Helsingistä, joten markkinoille pääsee autottakin.

Minä pääsin kulkemaan helposti joulumarkkinoille, koska osallistuin Länsi-Uudenmaan Lumo matkailun bloggareille järjestämään joulumarkkinaretkeen. Ehdin näkemään ja kokemaan muutakin ihanan retken aikana, mutta siitä lisää myöhemmin. Mikäli etsit kivoja retkikohteita lähellä pääkaupunkiseutua, kannatta kurkata Lumon kokoama tarjonta http://www.visitsouthcoastfinland.fi/

Mukavaa sunnuntaita!

Krakovan joulutorilla

Vietin pitkän viikonlopun ystäväni kanssa Krakovassa. Yksi matkan pääjutuista oli joulutoreilu. Krakovan vanhan kaupungin joulutori aukesi viime viikonloppuna. Joulutori oli samaan aikaan mukavan kompakti, mutta sisälsi reilusti nähtävää, sekä tuttuja keski-eurooppalaisia että meille uusia puolalaisia joulujuttuja. Joulutori sijaitsi kauniissa vanhassa kaupungissa upeiden talojen ympäröimällä torilla - varsin tunnelmallinen paikka virittäytyä jouluun. Sääkin oli jouluinen. Ensimmäisinä päivinä kylmä ja viimeisenä päivänä taivaalta leijaili suuria räntähiutaleita.

Ehdimme kiertämään joulutorin sekä päivän valossa että tunnelmallisesti pimeässä illassa.

Kurkistetaanpas ensin myytäviin tuotteisiin... Myynnissä oli paksuja, koristeltuja piparkakkuja aivan jokaiseen makuun monella eri myyjällä. Piparkakkujen lisäksi myynnissä oli suklaata paikan päällä nautittavaksi sekä joulupakettiin käärittäväksi. Koju, josta ostin piparit myivät ensimmäisenä päivänä melkein koko varastonsa, mutta seuraavana päivänä korit notkuivat jälleen pipareita.

Sain kuljetettua kuvan piparit ehjinä kotiin.

Poikien tiukasta vaatimuksesta johtuen piparit koemaistetaan tänä iltana. 

Veikkaan että ulkonäkö on makua parempi.

Keski-eurooppalaiset lasiset joulukuusen koristeet eivät kuuluneet samalla lailla valikoimaan kuin Saksassa. Puolalaiset kauniit keraamisen joulupallot olivatkin huomattavasti kauniimpia kuin lasipallot, mutta keraamiset pallot ovat aivan liian raskaita joulukuuseen.

Joulutorin kauneimmat lasipallot

Erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä kransseja oli useammallakin myyjällä. Osa niistä oli todella kauniita. Voi kuinka olisin halunnut tuoda niistä jonkun kotiin.

Oi, että miten ihania!

Mikä huumaava appelsiinin ja kanelin tuoksu

Joulutorin suurin vetonaula oli ehdottomasti ruoka. Glühwein-kojujen edessä oli aina jonoa. Samoin jono kiemurteli yleensä belgialaisen vohvelikojun ulkopuolella. Tarjolla oli kuuman höyryäviä keittoja. 

hehkuviinikoju

Meille uusi tuttavuus oli jättiläisvoileivät, epäilemme näitä puolalaiseksi herkuksi. Isosta vaaleasta leivästä leikattiin paksuja viipaleita, jotka paahdettiin. Päälle kasattiin lihaa, sipulia, suolakurkkuja ja muita tykötarpeita tilauksen mukaisesti. Voi kuinka herkulliselta leivät tuoksuivatkaan.

Jättiläisleipiä. Olisin voinut poseerata joulukoristeiden edessä, mutta ruoka tuntui luontevammalta valinnalta :D

Leipä valmistuu

Myynnissä oli myös paikallista hyvin suolaista juustoa, jota grillailtiin hyvällä hiilloksella. Juuston saattoi syödä sellaisenaan, mutta suosituin tapa oli syödä se karpahillon kanssa.

Upea juustogrilli

juustoannos

Puolalainen ruoka on maineeltaan raskasta ja lihaisaa, se näkyi joulutorillakin. Lihakojuja oli useita.

Tunnelma joulutorilla oli mukavan leppoisa, eikä ollut liikaa tungosta.

Joulutori iltapäivällä

Joulutori illalla myöhään

Upeimmat näkymät olivat torin reunalta, jossa on iso joulukuusi. Sen vierestä lähtevät liikkeelle turisteja kuljettavat hevoskärryt, jotka ovat kuin Tuhkimon vaunut. 

Harmillisesti Samsung Galaxy S6 kameran vahvuuksiin ei kuulu hämärässä kuvaaminen.

Eikö olekin söpöt vaunut?

Kaikkiaan reissu oli onnistunut. Krakova oli suloinen ja siellä oli paljon hyviä ja yllättävän edullisia ravintoloita. Joulutori oli söpö, lähistöllä on maailmanluokan nähtävyyksiäkin. Joten palaan vielä Krakovan reissuun tulevissa postauksissa.

Ihanaa joulukuun alkua!