Polvivammainen ja 750 rappusta = Wieliczkan suolakaivos

Jotkut asiat ovat pienen vähän isomman epämukavuuden arvoisia.

Terveydenhoitohenkilökunta on nivelrikostani johtuen suositellut minua välttämään portaiden alas päin kulkemista. Peruslaiskana käytän töissä hissiä sekä alas että ylös mennessä vedoten nivelrikkooni "terveydellisistä syistä minun on käytettävä hissiä". Mutta annas olla kun selvisi, että himoitsemaani retkikohteeseen Wieliczkan suolakaivokseen pääsee vain kävelemällä 750+ rappusta alas, niin nivelrikkovaivat hävisivät heti nähtävyyshimolle ;) Tein töissä pientä porrastestiä, joka vahvisti uskoani siihen, että pääsen alas saakka. Ylös kaivoksesta tullaan hissillä.

Kaivosrakennus

Porrastestistä huolimatta minua jännitti hiukan etukäteen retken sujuminen, pelkäsin sitä, että kuinka pysyn opastetun ryhmän vauhdissa portaissa, jos polveni alkavat vihoitella. Retki meni hyvin! Se aloitettiin laskeutumalla reippaasti 350+ porrasta alas. Ne olivat puiset ja askelväli varsin matala, eli minulle helpot portaat. Olihan siinä laskeuduttavaa. Kun kurkistelin välillä kaiteiden välistä, ei portaiden loppua näkynyt lainkaan. Silti portaiden laskeutuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Myöhemmin kierroksen aikana käveltiin silloin tällöin portaita eli ne loput 300+, pisin porraspätkä taisi olla noin sata rappusta. Osa kierroksen rappusista oli pitkällä askelvälillä ja siten hankalammat, puhumattakaan niistä muutamista kivisistä rappusista. Polveni kipeytyivät jonkun verran, mutta pohkeet ne vasta jumissa olivatkin. Pari päivää porrastreenin jälkeen jokainen liikkelle lähtö tuntui niin hankalalta, mutta Wieliczka oli sen arvoista.

Wieliczkaan pääsee kulkemaan Krakovasta helposti ja edullisesti junalla. Mukavuudenhaluisena ostin kuitenkin valmiin retken hotellista. Se osoittautuikin näppäräksi. Retki oli samanhintainen kuin keskustassa myytävät bussiretket, mutta minun retkeeni kuului yksityiskuljetus. Kuljettaja ajoi minut Wieliczkaan, odottimme autossa sateen ropistessa opastetun kierroksen alkua. Sitten harpoimme talolle, kuljettaja lätkäisi minulle tarran rintaan ja lipun kouraan ja tyrkkäsi minut isomman turistiryhmän jatkoksi, jolla oli varattu opastusaika.

Tässä urakoidaan niitä 350 rappusta alaspäin

Hiukan hämmentävää oli, että kuilussa ei ollut mitään varauloskäyntiä.

Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista kaivoksista ja se on tuotti suolaa 700 vuotta, 1300-luvulta vuoteen 1996. Kaivostoiminta päätettiin kannattamattomana 1996, mutta suolaa louhittiin vielä vuoteen 2007 saakka matkamuistoksi. Wieliczka kuuluu alkuperäiseen UNESCON maailmanperintökohdelistaan vuodelta 1978. 

Wieliczkassa kaikki on siis suolaa, seinät, katto, lattiat ja kaikki patsaat. Wieliczkan vuorisuola on väriltään harmaata, miltä kaivoksessa näyttäisikään jos Wieliczkan alueen vuorisuola olisi ollut vaikka heleän oranssia? Kaivosta on tuettu mäntypilarein. Ne imevät suolaa itseensä ja muuttuvat entistä kovemmiksi ja säilyvät hyvin. Vanhimmat turistikierroksella näytetyt mäntyrakenteet olivat n. 500 vuotta vanhat.

Alhaalla kaivoksessa oli minusta avaraa, mukava n. 16 asteen lämpötilä ja hyvä ilmastointi. Valaistus oli ajoittain hiukan heikko, koska suuri ryhmä loi paljon varjoja käytäville, jolloin piti katsoa mihin astuu. Kallioon louhittu käytävä ei ole aivan tasainen. Olosuhteet eivät ole kaivostoiminnan aikana olleet yhtä miellyttävät ja turvalliset. Ennen ilmanvaihdon rakentamista yksi vaarallisimmista töistä oli luoliin kertyvän metaanikaasun räjäyttäminen. Lisäksi onnettomuudet ahtaissa ja pimeissä tiloissa olivat yleisiä. Kaivosmiehien käyttämät portaat olivat hyvin alkeellisia verrattuna turistien portaisiin. Kaiteita ei tarvittu lainkaan, koska yksi käsi oli varattu kantamiseen ja toinen käsi lampun pitelemiseen.

Yksi käytävistä

Ihmisten lisäksi kaivoksissa työskenteli myös hevosia. Kun hevonen laskettiin kaivokseen, se vietti koko loppuelämänsä siellä.

Wieliczka on tunnettu runsaista suolapatsaistaan ja neljästä maanalaisesta kirkosta. Patsaat ovat pääosin kaivostyöläisten veistämiä ja uskonnollisten aiheiden ohella ne esittävät puolalaisia merkkihenkilöitä. 

Wieliczkan kaivoksen löytämiseen on liitetty prinsessa Kinga ja hänen kihlasormuksensa. Kinga viskasi sormuksensa ja suolapalan jonnekkin kaivoskuiluun, josta hän käski kaivosmiesten kaivaa kunnes vastaan tulee kivi. Löytyneestä suolakivestä löytyi Kingan sormus ja hänestä tuli kaivostyöläisten suojeluspyhimys. Tarina oli aivan yhtä epäselvä luolassa kuultuna kuin Wikipediasta luettunakin ;)

Prinsessa Kinga saaga patsaina. Kohta lentää kihlasormus :)

Kaivoksessa on työskennellyt myös ulkomaalaisia työntekijöitä. Itävaltalaisten kaivosmiesten patsaskontribuutio on Seitsemän kääpiötä. 

Kääpiöt duunissa

Tunnetuin Wieliczkan tiloista on Pyhän Kingan kappeli. Tila on aivan huikean korkea. Kaikki siellä on suolaa. Kristallikruunun on tehty läpikuultavista suolakiteistä. Kaikki patsaat ja seinäreliefit ovat tehty suolasta. Kappelissa on joka sunnuntai jumalanpalvelus, johon osallistuminen on maksutonta. Ehkä aikaisen aamuherätyksen korvaa myös se, että jumalanpalvelukseen osallistuvat kuljetetaan mennen-tullen hissillä :)

Viimeinen ehtoollinen kivireliefinä.

Kuva lainattu Wikipediasta

Toiseksi mieleenpainuvin saleista on Michalowicen sali. Vaaleat puiset tukirakenteetkin näyttävät huikeilta.

Reilun kahden kilometrin kävelykierros kulkee kahden maanalaisen järven ohitse. Ensimmäisessä pysähdytään kuuntelemaan pätkä puolalaisen Chopinin musiikkia. 

Toinen järvistä

Wieliczkassa on pieni kauppa ja kahvila ja sen lisäksi suurempi ruokapaikka, josta saa myös ruokaa. Molemmissa toimii Wi-Fi, joten sieltä voi lähetellä terkut tutuille, että tässäpä juon kahvia 120m maanpinnan alapuolella. Isomman ruokapaikan vieressä on juhlasali, jossa on järjestetty konsertteja, yksityisjuhlia ja jopa lentopalloturnauksia. Wieliczkassa voi siis viettää vaikka häät.

Se isompi ruokapaikka. Viihtyisän näköistä vai mitä?

Retki päättyy hissimatkaan takaisin ylös. Pieneen hissiin pitäisi mahtua 8 henkeä. Yhdellä yrityksellä ovia ei saadakaan enää takaisin kiinni, joten siihen kyytiin mahtuikin sitten vain 6. Aika ahdasta oli hississä, mutta matka ylös nopea. Museon kaupasta voi ostaa pienet tuliaiset tarjolla on suolaa monessa muodossa.

Mitä pidin?

Wieliczka on minusta hyvin mielenkiintoinen paikka ja Pyhän Kingan kappeli on näyttävä. Moni on vuosien varrella kehunut Wieliczkaa minulle nin vuolaasti, että odotukseni olivat kasvaneet ehkä kohtuuttomiksi. Wieliczka on hieno ja mielenkiintoinen paikka, mutta ei mikään järisyttävä kokemus ole.