Olipas kiireinen viikko. Töissä oli tiimipäivät, joihin sisältyi hirvittävä määrä erilaisia koulutuksia.
Olen yrittänyt
a) pitää silmät auki loputtomilta tuntuvissa esityksissä
b) sisäistää edes osan käsitellyistä asioista
c) olla komentoimatta, kun osa tiimipäivien osallistujista iloitsi Trumpin voitosta.
Maanantai-iltana kävimme porukalla yhteisellä omakustanteisella illallisella. Paikaksi oli valittu hypetystä ja huippuarvioita niittänyt Finnjävel. Aika rohkea valinta, koska Finnjävel on enemmän fine dining kuin rento seurustelupaikka ja se näkyy myös hinnoissa. Finnjävel tarjoilee perinteisiä suomalaisia ruokia uudella tavalla.
Meitä oli isompi seurue pääosin ulkomaalaisia kolleegoita ja otimme kaikki maanantain kokeellisen menun, jossa oli seitsemän ruokalajia. Finnjävel on sisustettu suomalaisella designilla. Pöydät ovat vaaleaa koivua, aterimet hyyyyvin pitkävartisia ja useampia annoksia tarjoiltiin puulautasilta. Sisustus on skandinaavinen ja minimalistinen, kyseessä ei siis ole mikään kelohonkaravintola.
Illallinen alkoi keittiön tervehdyksellä. Siinä oli kivien päällä vähän silliä, riisikakkua ja niiden päällä jotain majoneesikastikkeita ja joku pieni lehdykäinen. Pöydän kesken jaettavaksi tarkoitettu annos oli aika hämärässä kohdassa pöytää ja niinpä ulkomaalaisen kolleegan lautaselle meinasi päätyä sillin sijasta kivi. Ei ehkä kuitenkaan niin hyvä idea tuo kivipeti ;)
Ei mikään erityinen keittiöntervehdys - etenkin jos valitsee lautaselta kiven
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli kermainen savuahvenkeitto. Se tarjoiltiin trendikkäästi niin, että liemi tuli erikseen. Koko annos jäi harmillisesti haaleaksi, minusta keiton pitää olla kunnolla kuumaa. Lientä olisi minusta saanut olla enemmän. Maku oli kyllä erinomainen.
Ensin pöytään tuli kiinteät ainekset ja liemi kaadettiin päälle erikseen
Valmis keitto. Kuvassa näkyy, että aterimet olivat hyvin pitkävartisia
Toisena alkupalana oli tartar. Se oli maultaan varsin hyvä, mutta ehkä noin kolmen pienen haarukallisen kokoinen. Minusta annoksen pitäisi olla isompi.
Seuraavan ruokalajin nimi oli mukuloita maakuopasta. Se oli palanen hyvin pitkään haudutettua juuriselleria, jossa oli runsaasti jotain maustetta päällä ja mustaherukkaa alla. Juurisellerin suutuntuma oli erikoinen, en olisi sen uskonut olevan juuresta lainkaan. Mausta en tykännyt yhtään, annos oli minusta todella paha.
Hyh, miten pahaa
Ymmärtääkseni karjalanpiirakka on yksi ravintolan nimikkoannoksista. Se on laitettu täysin uuteen uskoon. Karjalanpiirakka on hajotettu komponenteiksi. Idea on minusta loistava. Makukin oli hyvä, mutta annosta olisi helppo parantaa. Olisin tosin toivonut, että palleron kuori olisi maistunut selvemmin rukiille ja että riisi ei olisi palleron sisällä ollut kuin liisteriä, jossa jyvät ovat menettäneet rakenteensa.
Karjalanpiirakka a la Finnjävel
Upea ulkonäkö
Sitten olikin vuorossa pääruoka eli hevosen filettä ja lanttulaatikkoa. Liha oli todella mureaa, suorastaan suussa sulavaa, mutta aika vähäsuolaista. Suola tuli lisukkeista, pääosin liemestä ja sienistä, joita minusta oli liian vähän lihan määrään nähden. Etenkin lanttulaatikon määrä oli aivan olematon.
Hevosen filee lisukkeineen
Sitten olikin kahden jälkiruuan vuoro, joista ensimmäisenä tarjoiltiin Marjaana. Siinä oli maitosuklaahyytelöä ja päällä jonkinlaista minttusorbettia. Kuulostaa taivaalliselta, mutta oli aika vaisu esitys.
Marjaana
Viimeisenä tarjoiltiin uuniomenaa ja valkosuklaata. Se oli minusta aivan taivaallisen hyvää. Jos olin suurimman osan annoksista kohdalla miettinyt, että koko on liian pieni, niin tässä annoskoko oli juurikin hyvä.
Superkaunis ja herkullinen annos
7 ruokalajin jälkeen tein kotona itselleni voileivän. Olen käynyt kokeilemassa muutamia fine dining paikkoja sekä Suomessa että ulkomailla, mutta se ei vaan ole minun juttuni. Pidän vähän ronskimmasta ruuasta ja reilummasta annoskoosta. Olen varmaan sellaisen maalaisranskalaisen ruuan tai bistroruuan ystävä.
Palvelu Finnjävelissä oli ystävällistä eikä mitenkään jäykistelevää. Miinuksena ehdottomasti se, että ateria kesti aivan kohtuuttoman kauan. Ehkä se johtui seurueen koosta, mutta ruokailu kesti kaikkiaan neljä tuntia. Tilassa kaikui pahasti, mikä hankaloitti keskustelua.
Ehdottomasti plussaa siitä, että Finnjävelissa saa menun myös kasvisruokana. En kehdannut maistella entuudestaan tuntemattoman kolleegan lautaselta mitään, mutta hän piti kasviruuastaan paljon lukuunottamatta pääruokaa, joka oli karamellisoitu sipuli.
Tiimin kesken Finnjävel jakoi mielipiteet. Se oli toki mielenkiintoinen kokemus ja ulkomaalaisista kollegoista moni ei ollut syönyt suomalaista fine diningia aikaisemmin. Osan mielestä Finnjävel oli liian kallis, osa oli pettynyt, että eivät päässeet maistamaan poroa, kanttarelleja ja lakkoja. Minustakin kokemus oli kiva, mutta luulen, että tämä jää ainoaksi vierailukseni Finnjävelissä hinnasta johtuen.
Keskiviikkona suuntasimme toimiston ulkopuolelle, jossa pääsimme nauttimaan ulkoilmasta ja kevyestä liikunnasta. Minä säntäsin heti lounastauolla ulös ihailemaan lumista maisemaa.
Niin kaunista!
Liikunnaksi oli valittu jalkapalloa ulkona jumppapallolta. Kävin oikein erikseen tiedustelemassa ohjaajalta, että onko hän nyt miettinyt tämän asian ihan loppuun saakka. Lumi tallaantuu liukkaaksi nopeasti, paikalla on ihmisiä jotka eivät ole ikinä tehneet lumessa mitään ja varusteet ovat sen mukaisia, kuten nahkapohjaiset buutsit :D
Liikunnanohjaaja piti kiinni suunnitelmasta. Kovasti hauskaa tuntui porukalla olevan, mutta jestas meno oli välillä todella vaarallisen näköistä. Selvisimme vähäisillä vaurioilla: yksi kunnon mustelma poskipäässä ja yksi venähtänyt selkä. Minähän vetäydyin saman tien takavasemmalle tästä harjoituksesta, koska polveni eivät kestä liukastelua lainkaan.
Tässä on esimerkki pelitilanteesta. Liukkaudesta johtuen yleinen pelikuvio oli se, että yksi potkaisi palloa ja toinen palloa potkaissutta.
Palloilun lisäksi tansimme myös kuntosalsaa hangessa. Siinä sitä on taas ulkomaan elävillä kotona kerrottavaa :D
