Voi tätä marraskuun pimeyttä

Jatkuva pimeys yhdistettynä sateeseen saa meikäläisen olon varsin voipuneeksi. Aamulla en meinaa millään päästä käyntiin ja iltapäivällä voimat lopahtavat normaalia nopeammin. Kaipaisin niin valoa! Lisätuskana on jatkuva inhottava vesisade. Minua harmittaa, että lumi suli pois. Lumi tekee kaikesta kauniimpaa ja valoisampaa ja lumisessa talvimaisemassa liikkuminen on ihanaa. Inhoan tätä märän ja pimeän yhdistelmää.

Valokuvatkin todistavat, että minkä eron lumi saa aikaiseksi. Kävin ulkoilemassa lumen aikana Helsingin Vanhankaupunginkoskella ystäväni kanssa. Päivä oli aika harmaa, mutta miljöö aivan valloittava. Tässä pari kuvaa putokselta.

Sitten sama kaksi viikkoa myöhemmin ilman lunta. Kuvausajassa on max tunti eroa. Vettä virtasi koskessa niin, että ilma oli extramärkä, mutta kyllä paikka on paljon kauniimpi lumisena ja kuvatkin ovat ihan eri tavalla valoisia.

Vettä piisaa, mutta valkea, hohtava kauneus on tiessään

Olen yrittänyt kehitellä kaamoksentorjunta-aktiviteettejä. Yksi parhaimmista olisi ehdottomasti ulkoilu, mutta sää ja pimeys :( Voi kuinka odotankaan lunta ja parempaa ulkoilusäätä! Hiihtämisestä ja laskettelusta puhumattakaan. Kaamosuupumisen torjumiseksi olen siis yrittänyt ulkoilla kelistä riippumatta. Poikien kanssa olemme sitkeästi keränneet Pokemoneja sateessa.

Olen harkinnut myös uutta kirkasvalolamppua hajonneen tilalle. En tiedä oliko edellisestäkään mitään apua, hankala sitä oli ainakin säilyttää, joten siksi en ole ostanut uutta sen hajottua. Kertokaapas mielipiteitänne, oletteko saaneet hyötyä kirkasvalolampusta? Pitäisikö hankkia sitten uusi lamppu? Sen olen huomannut, että uimahallissa on ihan älyttömän hyvät valot ja viikottaisen vesijuoksun jälkeen olo tuntuu pirteämmältä kuin minään muuna aamuna. Alkaisin muuten juoksemaan joka arkipäivä, mutta se hallille ponnistaminen on niin r-a-s-k-a-s-t-a.

Toisena kaamosankeustorujuntana on kiva tekeminen. Melkein jokaiseen viikonloppuun on varattuna joku piristävä juttu. Nyt joulun alla on paljon tapahtumia konserteista Luciaan, että valinnan varaa riittää. Joka viikonloppuinen huvittelu/mukavien juttujen puuhastelu, kyllä näkyy pyykkivuoressa, mutta eihän niistä puhtaista vaatteistakaan ole mitään iloa, jos ei pysy hereillä ;)

Viikonloppuna alan fiilistelemään joulua ensimmäisellä joulutorireissulla. Se piristää ainakin siinä hetkessä. Onhan joulutorireissun odottaminenkin tuonut iloa marraskuuhun. Runsaat jouluvalot saavat kadut näyttämään paljon kutsuvammilta. Glögi ja jouluherkut ovat parasta pitkässä syksyssä.

Yksi missä olen epäonnistunut on kevyt ja terveellinen ruokavalio. Kaamosaikana tuskin kannattaisi syödä raskaita ja väsyttäviä lounaita ja tehdä kotiin tultua voileipäpinoja. Järkevä tyyppi söisi kevyesti ja iltapäivisin hedelmiä ja vaikka rahkaa. Järkyttävää, mutta olen sortunut melkeinpä päivittäiseen herkutteluun. Ruokalistallani on niin jäätelöt kuin suklaapatukatkin ja kohta alkaa joululeivonnaisten kausi. Jotenkin pimeä iltapäivä ilman herkkupalaa tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Pahasti pelkään, että joulukilot ovat vähäiset verrattuna kaamoskiloihin ;(

Joulutorttukausi on jo aloitettu

Vaarin tekemää ihanaa omenapiirakkaa

Olen taas miettinyt, että kuinka ihanaa olisikaan katkaista kaamos etelän lomalla. Viikko auringossa tekisi ihmeitä. Toinen ihan yhtä hyvä vaihtoehto olisi kaksi viikkoa lomaa ja sen viettäminen talviunilla. Talviunet voisi tarkoittaa isoa pinoa kirjoja, pientä ulkoilua päivän valoisimpaan aikaan, Netflixiä, pataruokia, glögiä. Kumpi vaan kelpaisi! Aivan selvästi tarvitsisin jonkin breikin tähän syksyyn, mutta viiden viikon vuosiloma ei meinaa riittää mihinkään.

Väsyttääkö marraskuun pimeys? Millä sinä torjut kaamosankeutta?