Hiljaisen viikon sisäinen blondius ja pokemonit

Viikon neljä työpäivää tuntuvat näin jälkikäteen menneen kuin yhdessä hujauksessa ja tämäkin päivä on jo puolessa välissä. Päiviä läpi taaplatessa ne ovat kyllä välillä tuntuneet todella pitkiltä. Koko viikon minua on vaivannut omituinen hartia-olkapääsärky. Se alkoi vasemmasta olkapäästä, siirtyi sitten oikeaan ja sieltä valahti oikeaan kyynärpäähän. Oikean hartian olisin voinut vielä ymmärtää, mutta että vasen ja kyynärpääkin. Päivittäin olen syönyt särkylääkkeitä ja yöksi lihasrelaksanttia ja venytellyt, kevyesti liikutellut ja miehellä hierottanut, mutta kipu ei meinaa hellittää millään.

Syksy ja talvi kohtaavat

Keski-ikäisen nivelrikkoisen pitää toimintakunnossa erinomainen fysioterapeutti. Minullahan oli tarkoituksena aloittaa kypsässä 40+ iässä käyttämään vihdoinkin kosmetologin palveluita, käymään erilaisissa kevyissä hieronnoissa, vahauttamaan karvoja jne. Jouduinkin sitten polvieni kanssa tilanteeseen, jossa rahat kannattaa ehdottomasti kantaa fysioterapeutille. Sujuva kävely on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin vähemmän ryppyinen ja näppyinen naama ja karvaiset kintut.

Olisin laajentanut palveluiden ostamisen hartiaseutuun, mutta fysioterapeuttini on Aasiassa kongressissa. Lohdutuksena olen saanut kuvamateriaalia paikallisten Pokemon Go stoppien väkimäärästä. Laiha lohtu ;) Olen aivan varma, että tunnin fysioterapian jälkeen poistuisin taas kivuttomana paikalta kuin mitään vaivaa ei olisi ollutkaan. Mutta kerrottakoon, että fyssari oli bongannut Singaporessa aikuisia pokehunttaajia pokestopin läheisyydestä niin paljon, että ongelmaksi muodostunee se, että pääsee riittävän lähelle stoppia kerätäkseen sieltä tarvikkeet.

Tämä lauma ihmisiä seisoo pokestopilla napsimassa pokemoneja kiinni

Peltikolarin jäljiltä automme seisoo pajalla edelleen. Vaihdettavan oven lisäksi ovat jo kahdesti soitelleet aivan muista osista, jotka kaipaisivat vaihtamista. Lasku on kohta enemmän kuin viime kesäinen ulkomaanmatkamme. Olemme ajalleet uudella sijaisautolla, mikä on aiheuttanut pahaa autokuumetta. Minä niin haluaisin uuden auton! Tai ainakin uudehkon auton. Ajan tuossa järkyttävässä Kehä I ruuhkassa manuaalivaihteilla ja todellakin tarvitsisin automaattivaihteet ja mieluiten sellaisen adaptiivisen vakionopeuden säätimen.

Meinasin vetäistä herneen nenään aika pahasti, kun tajusin, että sijaisautossa oli kesärenkaat alla. Keskiviikkona oli aivan pakko jäädä kotiin lumisade-ennusteen takia ja hyvä oli, että jäimme. Samoin torstaista tuli etätyöpäivä, kun piti viedä auto renkaidenvaihtoon.

Kenties viikon kohokohta? Taivaallinen tiramisu

Vein auton renkaiden vaihtoon ja jätin avaimet ystävälliselle kassanaiselle. Hän lupasi soittaa, kun renkaat on vaihdettu. Soitto tuli ja kävelin huoltamolle. Rouva puuttui kassalta ja jouduin asioimaan jonkun herran kanssa. Herra saattoi hetken kuvitella joutuneena piilokameraan.

minä: Tulin hakemaan sitä sijaisautoani renkaiden vaihdosta. Sain soiton, että se on valmis.
herra: Saanko rekisterinumeron?
minä: Nyt täytyy tunnustaa, että ei ole aavistustakaan. En muistanut ottaa sitä ylös.
herra: *huokaisee* Minkäslainen auto se on ja kenelle jätit auton avaimet?
minä: Jätin autonavaimet mustatukkaiselle rouvalle, jonka hiukset oli poninhännällä ja jolla oli musta fleecetakki ja farkut, hyvin hoikka nainen. (Olisihan hänellä ollut ihan se nimilappukin, mutta mitenkäs se olennainen asia ei jäänyt mieleen). Auto oli sellainen harmaa.

Pääsi sisäinen blondius yllättämään :D Aika hämmentynyt olin tiskillä, kun tajusin, että minulla ei ollut mitään olennaisia faktoja asiasta, mutta kyllähän se auto sieltä takaisin löytyi.

Tänä iltana yritän laittaa hihat heilumaan ja aloittaa valmistelut viikonlopun Halloween-bileitä varten.

Mukavaa perjantaita!