Viikonlopun askarteluleiri

Vietimme Kätevien Emäntien kanssa 30 tunnin askartelumaratonin mökillämme. Viidestä jäsenestä pääsi paikalle kolme; Kata, Leena ja minä. Askarteluun kuuluu olennaisena osana maailmanparantaminen sekä höpöhöpöjutut ja tietenkin syöminen. Käytin selvästi enemmän aikaa menusta keskusteluun ja kaupassa käyntiin, kuin varsinaisten askartelujen suunnitteluun. Onneksi Prismasta löytyi kivoja uusia joulupapereita, joiden varaan rakentui korteistani 9 kpl.

Olimme hieman haaveilleet ulkoilusta, minä jopa pienestä sienireissusta. Harmaa ja sateinen sää kannusti pysymään sisätiloissa. Olimme myös ajatelleet kahvitella paikallisleipomossa, mutta sepäs oli sulkenut ovensa pyhäinpäivän vuoksi. Joten pysyimme tiukasti askartelujen äärellä. Niin tiukasti, että osa ruuistakin on syöty hyvin varovaisesti askartelujen keskellä.

30t askarteluleirin saldona oli 10 kpl joulukortteja

Tältä näyttää korttiaskartelijan lounas. Lautaselle on raivattu kolo kaiken askarteluromppeen keskelle.

Tein meille suppilovahverokeittoa myöhäiseksi lounaaksi. Se onnistui jälleen hyvin.

Katan mies oli tehnyt meille ihanan lohipiirakan iltaruuaksi.
Joulupallokortti-idean varastin Katalta.

Tässä kuvassa on askartelijan elämä aika kohdillaan. Olemme päässeet menussa Leenan tekemään taivaallisen tiramisuun saakka. Ja kaverina kuoharia.

Leena osaa arvioida hyvin jälkiruuan menekin. Aika hyvä annos kolmelle naiselle :)

Välillä piti hieman nukkua, jotta jaksoi taas askarrella ja syödä. Minä aiheutin pientä hämennystä yöllä. Luin hieman kirjaa padilta nukkumaan mennessä ja olin nukahtanut padi kourassa. Se on minulle hyvin harvinaista. Ihan hirveä kolaus kävi, kun padi sitten yöllä ilmeisesti suorastaan lensi kädestäni.

 

Aamu aloitettiin terveellisesti kaurapuurolla. Tokihan pöytään oli katettu kaikki edelliseltä päivältä ylijääneet suolaiset ja makeat herkut. Leenan kanssa pöytää kattaessa yksi ihana nyanssi on se, että valitaan oikein erikseen aina pöytäliina. Leenalla niitä riittää, mutta yllättävää kyllä myös apellani on erinomainen pöytäliinavalikoima mökillä. Tämänkertaisessa valinnassamme on hieman pinttyneitä pieniä tahroja, mutta värit ovat huikean dramaattiset. Mustaa ja punaista ja keltaiset astiat.

 

Mökillä on sellainen luksus puoli, että ruokatilan ison pöydän voi kuorruttaa askartelutavaroilla ja syödä keittiön pienemmän pöydän äärellä.

Puurolle! Kata oli bongannut erinomaisen mintulla ja sitruunalla maustetun omenamehun kaupasta.

Aamiaisen huipentumana jälleen tiramisua

Taas oli harmaa ja sateinen päivä

Jatkoimme vielä mökkibrunssin jälkeen hieman askartelujamme. Leenalla on iso makrametyö tekeillä ja hän pääsi siinä hyvään alkuun.

Tämä tekeillä oleva makrame tulee aiemman pariksi Leenan seinälle.

Aivan liian nopeasti meni viikonloppu. Askarteluleiri teki niin hyvää! Laitan nyt tähän muistiin itselleni, että harmaaseen ja tylsään marraskuuhun kannattaa suunnitella askartelua ystävien kanssa. Tästä voisi tehdä perinteen - marraskuun askartelucamp. Ennen kotiin lähtöä pummin Leenalta melkein kaiken lopun tiramisun. Olin menossa isäni luokse perinteisille sunnuntaikahveille ja tiesin, että kunnon Italia-fanina vaari osaa arvostaa tiramisua.

Tiramisua Leenalta vaarille. Kiitos Leena!

Vaari oli tehnyt uuniomenia ja en ollutkaan syönyt niitä pitkään aikaan. Nam! Kiitos vaari!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin keski-ikäisessä elämässäni iso voimavara ja ilonlähde ovat ystävät ja yhdessä tekeminen.

Syksyn satoa ja kesän askarteluja

En arvannutkaan, että rentouttavasta mökkireisustani seurasikin reippaasti "raatamista". Normaalissa terveydentilassa, en luokittelisi tätä raatamiseksi, mutta olen vieläkin selvästi toipilas. Sellaista se on, kun saa metsästä ja pihalta saalista ;)

Saimme Ilonan kanssa kerättyä vajaan ämpärin mustikoita. Siitä tuli molemmille piirakkamarjoja kotiin ja mökille laitoimme pakkaseen puuromarjat. Piirakan sain leivottua vasta eilen tiistaina.  Piirakka tuoksui ja maistui todella herkulliselta. Sain kiristettyä jälkikasvun antamaan minulle palkintohalit ja kehut :)

Peltipiirakan tein K-ruokakaupan ohjeella sillä muutoksella, että piimän sijasta käytin luonnonjugurttia ja mustikoita on enemmän kuin ohjeen 500g. Tykkään tästä ohjeesta todella paljon, melkein mikä marja tahansa sopii tähän piirakkaan. Resepti on todella helppo ja piirakkaa tulee tosiaan pellillinen.

Resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pellillinen-mustikkapiirakkaa

Pellillinen mustikkapiirakkaa

10 min myöhemmin

Sitten oli vielä se varsinainen aarre paisteltavaksi eli kantarellisaalis. Hra Kepponen autteli paistamisessa. Tänään meillä syödään illalla kantarellipastaa. Oi nam nam!

Kolmas urakka meinaa mennä jo heti alusta pieleen. Poimimme mökiltä happamat valkea kuulas omenat mukaan. Ilona otti onneksi isomman osan ja hän jo omenansa soseeksi urakoinut. Minulla se on pahasti kesken ja minä onneton pudotin omenakassista puolet maahan ja ne ovat nyt kolhuisia ja tummuvat nopeasti. Tänään urakoin käytettävistä osista vielä sosetta pakkaseen.

Tänä kesänä säilöminen ja pakastaminen on sujunut hieman kangerrellen. Olen saanut pakastettua vain 5kg mansikoita (loppunee viimeistään tammikuussa, ehkä jo joululta), pari pussia mustikoita, yhden piirakan verran raparperia ja nyt pari pussia kantarelleja. Meillä marjojen kulutus on suurta. Esikoinen tekee usein marjasmoothieta ja syö mansikoita pakasteesta sellaisenaan. Minä syön myöskin mansikoita sellaisenaan ja välillä syön marjoja puuron päällä. Tarkoituksenani on lisätä kiisselien tekemistä, se kun on aika helppo ja terveellisempi herkku. Meillä on keskiviikkoisin jälkiruokapäivä ja lauantaina karkkipäivä. Aika usein lauantain karkkipäivästäkin tulee jälkiruokapäivä. Tyypilliset jälkiruokaherkut ovat letut, marjapiirakat, köyhät ritarit ja mokkapalat. Letut ja köyhät ritarit tekee melkein aina Hra Kepponen. Jos ei jaksetakaan leipoa mitään, niin silloin jälkiruokana on jäätelöä.

*

Sitten paluu kesälomaan ja ihanaan kesäiseen askartelupäivään. Kuulun askarteluporukkaan nimeltään Kätevät Emännät. Olemme tutustuneet toisiimme korttiaskartelun myötä noin 12 vuotta sitten. Välillä olemme askarrelleet ahkerammin, välillä olemme tavanneet kerran vuoteen. Välillä on retkeilty ja syöty ja jätetty askartelematta. Nyt monella meistä olisi paloa taas askarrellakin. Heinäkuussa tapasimme Katan luona. Harmillisesti kaikki eivät päässeet paikalle, mutta meillä oli hyvin onnistunut askartelusessio Katan ja Mirkan kanssa kolmistaan.

Päätettiin aloittaa päivä ihan käänteisessä järjestyksessä kakkukahveilla ja shampanjalla. Minä siinä mietiskelin, että voin juoda vaan toisen ja olin päätymässä kahviin. Mirka tokaisi, että harkitsepas nyt vielä, Katalla on tarjolla Bollingeria :)

 

 Paneudun antaumuksella Bollingerista nautiskeluun :) Hyvä valinta!

 

Sitten vähän korttiaskarreltiin. Omalta kohdaltani askartelu lähti todella tuskaisesti käyntiin ja ensimmäisen kortin olen varmasti purkanut ainakin kolmesti. Sitten pidimme terassilla ruokatauon ja sen jälkeen korttiaskartelu jatkui. Katan kanssa jatkoimme puolille öin.

Katan piha on todella kaunis, ihanan paljon erilaisia kukkivia kukkia

Kiva päivä kolmistaan, vaikka kaivattiinkin poisjääneitä naisia

Karvainen askartelutukihenkilö. En tosin uskalla lainkaan rapsutella tuota söpöläistä, kun vuosi sitten rapsuttelin ja selvisi, että olen erittäin allerginen kaneille.

Mirkan upeat kortit

Murheenkryyni korttini, jota purin ja kasasin monesti. Olisi pitänyt purkaa vielä kerta, koska tuollahan on keskellä se millin erottuva vinous ja sepäs vasta ärsyttää. Ilman vinoutta kortista olisi tullut lopulta ihan kiva.

Kaikkiaan sain tehtyä kolme korttia. Määr on kovin pieni verrattuna käytettyyn aikaan, mutta oli kivaa!

Elokuun juhlat

Elokuuni oli aivan käsittämätön. Joka viikonloppu oli juhlat tai joku kiva meno, parhaimmillaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Putki jatkoi tähän syyskuun alkuun saakka. Aivan mahtavaa, mutta juuri tuossa Hra Kepposen kanssa sovimme, että yritämme viettää seuraavat pari kuukautta hiljaiseloa.

Elokuussa osallistuimme Hra Kepposen serkun lapsen nimiäisjuhlaan. Yhteys serkkuun katkesi siinä vaiheessa, kun hän muutti työn perässä Keski-Eurooppaan. Pari vuotta sitten saimme yllätyshääkutsun. Jo heti häissä ihastuin morsiameen ja tuntui, että meillä kemiat ikäerosta ja kulttuurierosta huolimatta sopivat hyvin yhteen. Uusi sukuyhteys alkoikin rakentua naisten kautta Facebookin välityksellä. Elena on aivan mahtava tyyppi! Elokuussa saimme siis osallistua parin ensimmäisen lapsen nimeämisjuhlaan Suomessa pienokaisen isovanhempien kotona.

Pienokaisen ensimmäiset juhlat

Minä, kuopukseni ja tuore äiti. Takana pilkistää myös tuore mummi.

Elokuussa tapasimme Kätevien Emäntien kanssa paperiaskartelujen merkeissä. Niiden ansiosta löysimme toisemme 8 vuotta sitten blogien välityksellä. Monena kesänä kesätreffit ovat toteutuneet kesäretken muodossa, mutta tänä kesänä siis askartelimme.

Hyvin keskittynyttä puuhaa

 

Katan tekemä ihana kortti

Leena ressaa kortin reunoja

Tietysti ruoka kuuluu olennaisena osana askarteluun

Jossain vaiheessa askartelu imaisee niin mukaansa, että syöminen pitää hoitaa samalla

 Illalla nautittiin pimenevästä, mutta lämpöisestä elokuusta terassilla

Vietimme koko päivän askarrellen ja herkutellen. Anna ja Leena jäivät kanssani yöksi maalaismummolaan. Seuraavana päivänä ajelimme Espooseen ravintola Mezzaan brunssille. Brunssi oli erinomainen, tosin lounas ei juuri jää jälkeen brunssista ja se on puolet halvempi. Tosin brunssikin on ihan keskihintainen.

Mezzassa tulee syötyä ihanan paljon kasviksia. Ateria olisi saattanut olla jopa terveellinen, ellemme olisi retkahtaneet jälkiruokapöydän houkutuksiin. Kun ajelimme takaisin päin brunssilta, ihmettelin että mihin olin oikein polttanut kieleni, kun sitä kirveli. Leena siinä sitten totesi, että jestas oli hyvää ruokaa, mutta ärsyttävästi hän olikin allerginen jollekkin mausteella ja hänelle nousi posken sisäpuolelle rakkuloita. Katsoinpa sitten auton peilistä kieltäni ja siinähän oli oikein kunnon vesikello. Saattaa olla, että olen aikaisemmin saanut vastaavanlaisen allergisen reaktion, mutta olen vaan ajatellut, että olen polttanut kieleni.

Brunssi jälkeen palasimme vielä askartelujen pariin. Hiukan oli Hra Kepponen hämmentynyt, kun kerroin hänelle, että viikonlopun aikana sain valmiiksi kolme joulukorttia. Mutta pääasia olikin viettää aikaa yhdessä, herkutella ja hypistellä askartelutarvikkeita :)

 

Mukavaa uutta viikkoa!

Lasinpuhallus oli Hämeenlinnan ykkönen

Viikko sitten olin ystävien Annan ja Leenan kanssa retkeilemässä Hämeenlinnassa. Hämeenlinna oli muuten aikamoinen yllättäjä: sopivasti nähtävää, tekemistä ja todella hyvää ruokaa.

Aloitimme päivän tutustumalla Hämeen linnaan yleisellä opastuskierroksella. Minä tykkään noista opastetuista kierroksista, paikasta saa aina ihan eri lailla irti kuin itsekseen kuljeskellessa. Hämeen linna on keskiaikainen linna, joka rakennettu puolustukseen. Sen harmaakivikerros on peräisin 1200-luvulta. Hämeen linna on ollut Ruotsin kaukaisin linnake Novgorodia vastaan. Hämeen linnan menneistyys puolustuslinnakkeena ei ole ollut kovin kummoinen, koska se on aina antautunut taisteluitta. Hämeen linnalla on ollut moninaisia vaihteita, se on toiminut varastona ja vankilana. Onneksi sen arvo ymmärettiin ja se restaurointiin!

Edellisen postauksen haarniskakuvat ovat muuten Hämeen linnasta. Siellä saa kokeilla sellaisia kevennettyjä haarniskamalleja. Hämeen linna oli kiva vierailukohde!

Ihana juhlasali. Joku voisi kutsua minut tänne juhlimaan

 Moikka paremman väen kerroksesta

 Tunnelmallinen kappeli

Linnavierailun jälkeen olikin vuorossa jännät paikat. Menimme Soda Shop Designiin puhaltamaan lasia. Soda Shop on kahden naisen, lasinpuhalluksen ammattilaisen yhteinen yritys, joka valmistaa käsin käyttö- ja taidelasia ja järjestää tiloissaa erilaisia lasinpuhalluselämyksiä.

 Soda shop

Olimme ostaneet lyhyen elämyksen, jossa puhallettiin lasipallo. Aloitimme värien valitsemisella ja sitten tutustuimme työvälineisiin. Soda Shopin Marjut esitteli meille uunin, jossa on sulaa lasimassaa. Lasimassan pääainesosa on kvartsihiekka. Asteita uunissa on 1200. Sitten tutustuimme toiseen uuniin, jossa työtä lämmitetään välillä ja siellä asteita on jo 1500. Aika lämmintä puuhaa siis.

Soda Shopin Marjut esittelee uunia, jossa on sulaa lasimassaa

Välilämmitysuuni

Marjut ei päästänyt meitä ronkkimaan sieltä 1200-asteisesta uunista lasimassaa

Marjut tosiaan laittoi meille alkumassan. Puhallusputken päässä olevaa lasimassaa piti jatkuvasti pyörittää. Tarvittava puhallus oli yllättävän kevyt. Mutta olihan siinä haastetta meikäläiselle, kun piti samaan aikaan pyörittää, pitää putkea sopivassa kulmassa ja vielä puhaltaa.

Näyttää aivan pallolta!

Leenä pyörittää omaa palloaan

Pallot jäivät vielä kolmanteen uuniin Soda Shopiin, joka tekee myös niiden viimeistelyn. Kovasti jännittyneenä odottelen, että miltä palloni mahtaa näyttää. Himoitsen jo uutta lasinpuhalluselämystä, haluaisin tehdä oman maljakon! Minusta tuollainen Soda Shopin elämys on erinomainen lahjaidea.

Soda Shop Designin tuotteita

Seuraavaksi piipahdimme museoimassa Palanderin talossa. Se oli sinänsä ihan sympaattinen museokoti, mutta moneen muuhun saman tyyliseen museoon verrattuna se on aika pieni ja irtaimisto suppeahko. Palanderin talon takia ei kannata Hämeenlinnaan mennä, mutta se on mukava lisäkohde.

Näiden puuhien jälkeen oli vihdoinkin vuorossa ruokaa. Kävimme syömässä ravintola Popinossa. Se oli aivan täynnä, enkä yhtään ihmettele. Listalta löytyy vaikka mitä, pizzoista ja hampurilaisista alkean mereneläviin saakka ja ruoka oli maukasta. 

Retken päätteeksi istuimme ihanassa ilta-auringossa vielä Vanajaveden rannalla katselemassa linnaa ja kuinka kuumailmapallo lähti lennolle. Kerrassaan ihastuttava retkipäivä! Kyllä Suomikin on täynnä kaikenlaista kivaa ja kaunista.

Alkuruuaksi parsaa ja prosciuttoa

Kampasimpukoita, portobello-sientä ja risottoa

pannacotta

Mukavaa viikonloppu!