Pölhötädit päiväntasaajalla

Se on kuulkaas taas tarjolla laadukkaita youtube-videoita. Viimeksi oli tarjolla modernin joulutanssin merkkiteos. Nyt menee vielä paremmaksi. Tarjolla on fysiikan ihme: lavuaarista virtaavaa vettä :) Jotta et heti alkaisi väheksyä materiaaliani, kerrottakoon että retkikuntamme matkusti maapallon toiselle puolelle kuvaamaan tätä jännittävää spektaakkelia.

Noh, miten päädyin lavuaarikuvauksiin?

Unelmareissun viimeinen kohteemme oli Ecuadorin pääkaupunki Quito. Tässä vaiheessa oli jo elämysähkyä ja matkaväsymystä. Lennolla Galapagokselta Manner-Ecuadoriin mietimme, että olisimme voineet samalla istumisella jatkaa kotiin saakka. Edessä oli kuitenkin reilu vuorokausi Quitoa.

Quitoon olimme ostaneet puolen päivän kulttuurikierroksen, onhan kyseessä kaunis siirtomaa-ajan kaupunki monine upeine kirkkoineen. Lennolla aloimme miettimään, että haluaisimme vaihtaa retkemme johonkin kevyeen hömppään. Niinpä tiedustelimme heti lentokentällä oppaaltamme, että voisimmeko vaihtaa retken käyntiin päiväntasaajalla. Oppaasta paistoi pieni järkytys, kulttuurikierroksen vaihtaminen lavuaarin katseluun. Turisteille annetaan, mitä turistit haluavat ja retken vaihto onnistui.

Päiväntasaajalla - kirjaimellisesti

Päiväntasaajan nähtävyytenä on maan pyörimisliikkeestä johtuvan coriolisvoiman vaikutukset. Tästähän on vähän ristiriitaista tietoa, että mikä on eniten vaikuttava tekijä siihen, että mihin suuntaan vesi poistuessaan lavuaarista pyörii. Mutta minä uskon corialisvoiman vaikutukseen. Eteläisellä pallonpuoliskolla samasta lavuaarista vesi pyöri myötäpäivään ja samasta lavuaarista pohjoisella vesi pyöri vastapäivään ja päiväntasaajalla se hulahti pyörimättä lävitse. Nyt on teidänkin aika uskoa coriolisvoimaan: ystäväni kuvasi todistusaineistoa.

Näin se vesi kiertää myötäpäivään. Tarkkaile lehtiä!

Ja nyt päivätasaajalla vesi tuleekin suoraan lävitse.

Lähestulkoon yhtä kiehtovaa on se, että coriolisvoimien ansiosta keitetty kananmuna on suhteellisen helppo asettaa naulan kannan päälle. Todella tarpeellinen taito! Meikäläinen oli se turistiryhmän toinen, joka otti heti tämän taidon haltuun ja sain siitä diplominkin. Olen nyt diplomimunanasettelija :)

Coriolisvoima vaikuttaa myös ihmiseen. Päiväntasaajalla ei ole helppo tehdä tasapainoa vaativia liikkeitä. Me ei olla mitään eilisen teeren tyttöjä näissä tasapainoiluhommissa. Siinä, missä tavallinen turisti yritti seistä yhdellä jalalla, meikät veti homman ihan eri sfääreihin. Kuka muu muka?

Varsinainen koitos oli kävellä silmät kiinni tuota viivaa pitkin niin, että jalka tulee aina toisen eteen. Sekin me suoritettiin tuosta vaan. Siitäkin olisi videomateriaalia :D

Oppaamme oli mennyt jonnekkin nurkkaan häpeämään meitä, mutta onnistuimme löytämään hänet paluumatkalle :D :D Että sellainen oli Quiton turistikierroksemme

***

Tässä vaiheessa minut hyvin tuntevat tietäisivät kysyä, että jätinkö todellakin koko vanhan kaupungin ja kaikki kirkot väliin? (Diplomimunanasettajan lisäksi olen myös kivikasabongauskuningatar). Ehdimme tekemään kävelykierroksen kevyessä vesisateessa ja toki ratsaamaan sen pääkirkon Iglesia de La Compania de Jesusin ja toisenkin kirkon. Paluumatkalla päiväntasaajalta kävimme vielä ihailemassa näköaloja. Joten ihan Quito ei jäänyt pelkiksi lavuaareiksi.

Vanha kaupunki:

Näköalapaikalta:

Iglesia de La Compania de Jesus:

Kuvaus sisällä oli kielletty, kuva lainattu https://en.wikipedia.org/ 

Kuva lainattu https://en.wikipedia.org/ 

Hetkessä: paratiisirantoja ja kalavarkaita

Matkakertomukset marraskuiselta Galapagoksen reissulta sen kuin jatkuvat... Reissu oli niin turboahdettu täyteen kokemuksia, että näistä jutuista ei meinaa tulla loppu lainkaan.

Risteilyn jälkeen majoituimme kahdeksi yöksi Santa Cruzin saarelle Puerto Ayoraan, joka Galapagoksen suurin kaupunki. Noh, kaupungiksi en sitä kutsuisi vaan enemmän kyläksi. Matka lentokentältä hotellille oli kauhea. Alkumatkasta nimittäin huomasin, että kuljettajamme pilkkii ajaessaan. Siinä sitten jututettiin kuskia olemattomalla espanjalla kolme varttia, jotta pääsisimme hengissä perille. Turvavöitäkään ei tietenkään ollut.

Hotellimme oli viehättävä ja heti uima-altaalla saattoi tehdä tuttavuutta Galapagoksen eläinten kanssa :) Penkillä altaan päässä makoili merileijona, altaan reunalla oli pieniä meri-iguaaneja ja rapuja ja ravintolan katolla päivysti pelikaani.

Penkillä makoilee merileijona

Pieniä meri-iguaaneja uima-altaan reunalla

Penkinvaltaaja

Ensimmäiseksi teimme retken Tortuga Baylle. Satamassa hyppäsimme taksiveneeseen ja hurautimme kävelyreitin alkupäähän. Edessä oli 45min kävely paikallista "kiinanmuuria" pitkin lävitse kuivan metsikön, jonka suurin kasviryhmä oli erilaiset kaktukset.

Paikallinen "kiinanmuuri", tässä kohtaa se kulkee aika matalalla. Oli lämmin patikointi :)

Patikoiminen kannatti! Perillä odotti paratiisiranta. Ihanaa vaaleaa korallihiekkaa, joka ei polta jalkapohjia vaan suorastaan hellii niitä. Ihmisiä oli vähäisesti, meri-iguaaneja sitäkin enemmän. Tortuga Baylla ne väistivät ihmistä toisinkuin asumattomilla saarilla. Ihan huikea ranta!

Meressä bongasimme parittelevat merikilpikonnat. Muuten snorklaus Tortuga Bayssa ei pärjännyt lainkaan risteilyn snorklausretkille. Näkyvyys oli vähän kehno eikä kalojakaan ollut yhtä paljon kuin risteilyn snorklausretkillä. Pienessä poukamassa oli paras näkyvyys. Snorklauksen uutta antia olivat isot merimakkarat ja kallion kolossa piilotellut hyvän kokoinen hummeri. Kävin tuijottamassa sitä monta kertaa miettien, että siinäpä olisi oiva illallinen ;)

Snorklauspoukama

Vedenalainen Tortuga Bay

Siellä se mun illallinen piilottelee ;)

Nousimme juuri sopivasti vedestä ennenkuin liskot ratsasivat ranskalaisten kamat

Tortuga Bayn lisäksi teimme toisenkin snorklausretken. Jälleen hyppäsimme vesitaksin kyytiin ja sitten kävelimme. Parissa kymmenessä minuutissa olimme paikassa nimeltä Las Griestas, mikä tarkoittaa suomeksi halkeamia. Las Griestas on murtovesinen kanjoni, jossa on huikaisevan kirkasta vettä. Kaloja oli vähäisesti, mutta veden kirkkaus itsessään oli kokemus. Pohjaan näki, vaikka välissä oli 14m vettä.

Lopuksi kävimme ihastelemassa kalliolta näkymiä kanjoniin sekä rannalle. Kaunista!

Tästä kuvasta saa ehkä parhaiten käsityksen kanjonin veden kirkkaudesta.

Kuva on otettu 15m-20 korkuisen kallion päältä.

Tästä huomaa kuinka hyvin kalatkin näkyvät

Sitten se kehuttu maisema. 

Maisema toiseen suuntaa ja siellä näkyy hylky. Se varmaan olisi magee snorklauspaikka.

Kiertelimme Puerto Ayoran kylää ja kävimme tsekkaamassa kalamarkkinat. Sieltä olisi voinut ostaa hummerin ja pyytää paikalla ollutta katukeittiötä valmistamaan sen. Kalaostoksien sijasta katselin kalavarkautta. Paikalla oli myös merileijonat ja pelikaanit. Merileijonalla oli selvästi diili, se odotteli kiltisti perkaustiskin alla ja perkuujätteet sujahtivat merileijonan kitaan saman tien. Näppärä biojäteastia :) Pelikaaneille sen sijaan ei ollut tulossa mitään, mutta välillä kävi tuuri ja pelikaani onnistui nappaamaan itselleen peruujätteitä ja meinasi siinä mennä kokonainen fileekin.

Varovainen hivuttautuminen kohti kalaa

Ja perkuujätteiden voittaja!

Globalisaation huipentumana bongasimme kylän ainoan ison supermarketin luota taksin, joka oli koristeltu Finland-tarroilla sivuilta ja takaa. Menimme jututtamaan taksikuskia. Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta sen verran selvisi, että taksikuski on ollut pari vuotta Suomessa töissä. Närpiön kasvihuoneilla enimmäkseen, mutta Vaasa ja Tampere olivat myös tuttuja paikkoja. Aika uskomatonta!

Reissumme aikana Ecuador pelasi fudiksen MM-karsintalohkonsa pelejä menestykseekkäästi. Baarit olivat pelien aikana ihan täynnä ja meteli sen mukaista.

Karsintalohkon peli menossa

Santa Cruzin päänähtävyydet Kilpikonnareservaatin ja Charles Darwin Centerin olimme jo nähneet risteilyn aikana. Snorkalailuretkiä lukuunottamatta keskityimme rentoon oleiluun. Puerto Ayorassa on kivasti ruokapaikkoja, kahviloita, baareja ja turistikauppoja. Hintatasoltaan Galapagos on rutkasti kalliimpi kuin muu Ecuador, lähes kaikki on tuontitavaraa. Hintataso oli oikeastaan yleiseurooppalainen. Supermarketin Snickers maksoi hurjat 1,7 USD. Paluumatkalla lentokentälle ehdimme vielä bongaamaan hurjan kokoisen kraaterin.

Kraateri

Kraateri

Jopas on taas "naavaa" pukannut puiden oksille

Reissu jatkui Puerto Ayorasta Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon. Siellä aloimme jo tuntea vähän turnausväsymystä, mutta innostuimme vielä päiväntasaajalla vierailusta. Eli valitettavasti tämäkään ei ollut viimeinen reissupostaus :) Ja huomasin, että inkojen pyhä laaksokin jäi välistä. Ehkä säästän teidät siltä ;)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hetkessä: Floreanan rannat

Galapagoksen risteilyn kolmannen päivän kohteena oli asumaton Floreana-saari. Floreanan parasta antia oli Post Office Baylla merikilpikonnan perässä snorklaus ja vastaan uineet kaksi isohkoa rauskua. Vedenalaisen kauneuden lisäksi Floreana tarjosi myös upeita rantamaisemia Cormorant Pointilla.

Post Office Bay
Kun tulimme kumiveneillä Post Office Baylle, rantavedessä oli useita reilun 50cm mittaisia riuttahaita. Ne kyllä lähtivät nopeasti meitä pakoon, mutta ensimmäisellä veneestä veteen laskeutujalla oli kyllä hiukan pelokas ilme naamallaan ;)  Rannalla ihmettelimme pelikaania. Yritimme kurkkia pidempään, että mitä ihmettä se keräsi rantavedestä nokkapussiinsa. Pelikaani ei meita arastellut vaan meidän piti huolehtia siitä turvavälistä. Näytti siltä, että nokkapussiin päätyi pikkukiviä. Kehittelimme teorian, että pelikaani tarvitsee niitä ruuansulatuksen avuksi, mutta oikeasti se mitä ja miksi nokkapussiin päätyi jäi hämärän peittoon. Unohdimme kysyä oppaaltamme Edwiniltä.

Kävimme toki katsomassa sen "postitoimistonkin". Rannalla on postilaatikko, johon voi jättää kortin toimitettavaksi ilman postimerkkiä. Aikaisemmin merimiehet kuljettivat kortteja mukaan kotimaahansa ja toimittivat edelleen saajalle. Nykyisin toiset matkailijat poimivat kortteja mukaansa maanmiehilleen toimitettavaksi. Australialaiset uudet ystävämme löysivät kotikaupunkiinsa osoitetut kortit, joissa oli myös puhelinnumero ja viesti, että saaja voi tarvittaessa noutaa kortin. Aussit ajattelivat, että onpa kiva vaihtaa kokemuksia myöhemmin kotikaupungissa toisien Galapagoksella käyneiden kanssa. Yhtään suomalaista korttia ei tullut vastaan, monia ruotsalaisia kylläkin.

Kun siirryimme rantasnorklauksen jälkeen seuraavalle snorklauspaikalle kumiveneellä, näimme lisää suulia. Nyt näimme vihdoin läheltä sinijalkasuulia.

Blue footed boobie eli sinijalkasuula

Cormorant Point
Cormorant Pointille saavuimme kumiveneillä kauniille rannalla ja teimme kävelyretken.

Rannalla pääsimme katsomaan lähempään miltä näyttää pencil urchin (merisiilin sukulainen). Kuten merisiililläkin tällä kaverilla on suu "mahapuolella" ja lisäksi ikävän näköiset naskalihampaat. Oppaamme kertoi lapsena piirrelleensä noilla piikeillä.

Piikit eivät ole edes terävät, eli aika harmittoman näköinen pallero

Mahapuolella on suuaukko ja viisi hammasta

Snorklauskuva noista kynämerisiileistä

Minulle oli yllätys Galapagoksen saarien karuus ja kuivuus. Rantakuvan rehevä puu antaa saaren kasvillisuudesta väärän kuvan. Pääasiallisesti saaria peitti matalahkot, kuivat käkkyräpensaat. Veden puutteen vuoksi monien saarien ottaminen pysyvään asumiskäyttöön epäonnistui aikoinaan. Hyvä niin. Muuten tuskin luonto olisi säilynyt.

Tyypillinen maisema, kuivia pöheikköjä. Osassa pensaita on vihreät latvukset.

Pensaiden latvukset

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli murtovesialtaalla, jossa asustaa flamingoja.

Harmi, että mukanani oli vaan pokkarikamera

Flamingojen luota matkamme jatkui seuraavaksi huikean kauniille rannalle. Ensin hiukan harmitti, että siellä oli uiminen kielletty.

Kaunista!

Siinä tuijotellessamme lumoutuneena rantaa huomasimme jotain. Aivan rannan tuntumassa kierteli suurikokoinen hai.

Kauniit ranta-aallot ja keskellä näkyy aavistus jostain - nimittäin evästä

Sieltä se evä pilkottaa

Varsinainen syy uimakieltoon selvisi, kun tuijottelimme tarkemmin rantaveteen. Ranta oli täynnä rauskuja. Helposti pystyimme erottamaan viisikin isoa rauskua kerralla. Rauskut eivät ole agressiivisia ja väistävät ihmistä, mutta riskinä on, että ihminen pääsee yllättämään rantahiekassa piileskelevän rauskun ja astuu vahingossa sen päälle. Tällöin rausku yleensä hyökkää ja pistää myrkyllisellä piikillään. Jäimme kiltisti rannalle, uimahimot katosivat :)

Rausku

Matkaseurani

Ei lisättävää ;)