Citykanat

Loppuviikon kevennykseksi haluan esitellä teille vietnamilaista siipikarjan kasvatusta. Minulle meinasi käydä sellainen vahinko, että olin astua citytipun päälle. Havannointikykyni oli kuormitettu mopojen väistelystä ja jonkinlaisen kävelyreitin löytämisestä, joten meinasin joutua siipikarjaonnettomuuteen.

Ehdin jo miettiä, että mistä tiput olivat karanneet, kun huomasin täysikasvuisen siipikarjan. Yksi citykana hautoi lisää tipusia jalkakäytävän kolossa ja muut nokkivat jalkakäytävän koloa. Tiput olivat tuoreruualla ja nokkivat kasvisten jämiä läheisen katukeittiön tiskikasasta.

Helppoa on siipikarjankasvatus 😉

Citykanat vilkkaasti liikennöidyn tien varella

Edit: tapahtumapaikkana oli Vietnamin pääkaupunki Hanoi ja iso keskustaan halkova erittäin vilkkaasti liikennöity tie

Lomaterkut

Heti juhannuksen jälkeen aloin katselemaan edullisia lentoja joulutorille. Homma lähti hiukan laukalle ja lomaterkut tulevatkin Prahan sijasta Hong Kongista. HK oli kaupunki, johon minusta ei ollut mitään syytä palata. Kannatti ehdottomasti antaa kaupungille toinen mahdollisuus. Tosi kivaa on ollut👍Ensi viikolla siirrymme ystäväni Lauran kanssa Hanoihin.

Mukavaa sunnuntaita!

Ei pikkujouluja - eikä muitakaan huveja

Pikkujoulukausi alkaa kohta olla kiihkeimmillään ja ainakin minun korviini on kuulostanut siltä, että moni yritys on satsannut viime vuosia enemmän pikkujouluihin. Olen kuullut ihanista menuista, ohjelmasta ja teemajuhlistakin. Oma työnantajani ei jatkuvan säästökuurin vuoksi järjestä pikkujouluja lainkaan. Työnantajani ei järjestä mitään muutakaan juhlintaa tai tiimiytymistä tukevia aktiviteetteja -säästösyistä. Aivan ilman etuuksia emme ole, meillä on toimiva kuntosali ja jumppasali, jossa on pari ilmaista jumppaa joka päivä. Ja onhan meillä ilmaista kahviakin. Takavuosina olikin varsinainen kahviepisodi, kun kahvia ei saanut edes rahalla iltapäivisin ja firman tuottavuus varmaan romahti.

Joskus meillä oli muutaman kympin budjetti nokkaa kohden vuosittaista virkistäytymisrahaa, mutta sekin on säästösyistä leikattu pois. Jos työnantaja ei järjestä mitään, niin mitä sitten asialle voi tehdä? Noh, tietysti tee-se-itse-virkistyspäivä!

Työkaverini Ilonan kanssa ideoitiin tee-se-itse-virkityspäivää. Ajatuksena oli, että pois toimistolta työaikana, nolla valmistuatuminen ja halpaa. Päädyimme eväsretkeen Nuuksioon. Testasimme idean meidän pöytäryhmän miehillä ja he eivät kehdanneet kieltäytyä, joten ehdotin asiaa pomolle. Pomokaan ei kehdannut kieltää moista aktiivisuutta.

Pienellä sumplimisella suurin osa tiimistä suoriutui Nuuksioon retkeilemään aurinkoisena lokakuisena päivänä. Minulla oli muutama päivä buukattuna kalenterista ja aika tarkaan tuli seurattua Nuuksion sääennustetta tunnin tarkkuudella. Saimmekin todella kivan sään retkellemme.

 Nuuksiossa on paljon korkeuseroja, kunnon pudotus tässäkin

Pomo ei aivan ollut tilanteen tasalla. Hänen olisi pitänyt ymmärtää:
a) saapua lähtöpaikalle ajoissa, ei 25min myöhässä
b) tuoda eväsosuuteen alaisilleen edes pullapitko tai Fazun suklaarasia viereisestä S-marketista (sen sijaan päädyimme ruokkimaan omista eväistämme eväätöntä pomoa)
Pomo on muuten tolkun mies ja mukavakin, joten eiköhän me saada hänet vielä koulittua tiimitavoille ;) Hän väitti aamulla unohtaneensa koko tee-se-itse-virkityspäivän ja tulikin paikalle toimistokengissä ja nahkatakissa.

Minulla on ikuisuus siitä, kun olen viimeksi käynyt Nuuksiossa. Maaston korkeuserot tekivät minuun vaikutuksen jo ajomatkalla. Lenkillä tarvitsin huonojen polvieni takia muutaman kerran tukevaa kättä alaspäin mennessä. Heitimme siis 4km lenkin ja sen jälkeen virittelimme grillipaikalle tulet ja syötiin eväitä. Aktiivisen keräili vielä lenkin varrelta hieman sieniä. Työkaverini Ilona ne sienet aina ensimmäisenä bongasi. Olin epäillyt hänen retosteluaan, että hän löytää aina metsästä sieniä sieniaikaan katteettomaksi. Joudun nöyrtymään sen edessä, että toiset löytävät sieniä ja toiset eivät ikinä löydä sieniä. Miksi minun pitää kuulua jälkimmäiseen kategoriaan? Tykkään sienistä todella paljon.

Grillimakkara ulkokatoksella maistui taas yllättävän hyvältä :) Makkaroiden valmistumista odotellessamme paikalle tuli bussilastillinen aasialaisia turisteja. Rohkeimmat tulivat grillikatokselle tutkailemaan eväitämme.

Tee-se-itse-virkityspäivä toimi kivasti ja nyt mietimmekin, että mitäköhän keksisimme seuraavaksi. Onhan tässä sellainen hyvä puoli, että saa ainakin sellaisen virkityspäivän, josta itse tykkää.

 Muutama aasialainen turisti

Kaikenlaista löytyi työkavereiden repusta makkaran lisäksi. Jopa taskumatti ;)

Ihanan näköistä

Meillä on kyllä mukavan innokkaita järjestelijöitä ympäri firmaa. Monena vuotena meillä on ollut tee-se-itse-pikkujoulut. Tietty baari on ollut varattuna alkuillasta vain firman työntekijöiden käyttöön ja tuona aikana on esiintynyt aina vähintään yksi bändi, jossa soittaa firman työntekijöitä. Juomat ovat omakustanteisia. Kivaa on ollut noissa tee-se-itse-pikkujouluissakin. Tiimiytymistä ne eivät kyllä tue lainkaan, koska meidän yksiköstä niissä on käynyt vain pari tyyppiä. Toisaalta ihan kiva törmätä vanhoihin kolleegoihin vuosienkin takaa.

Onko sinulla työpaikalla pikkujoulut? Tee-se-itse-pikkujoulut vaiko työnantajan kustantamat?

Marraskuu on yhä edelleen juhlakuu

Juuri kun olemme toipuneet Halloweenista, niin aloitimme synttärijuhlaputken. Nykyisin marraskuun juhlaputki on paljon kevyempi ja lyhyempi kuin aikaisemmin. Esikoinen täytti viime viikolla 14 vuotta, eikä todellakaan enää vietä kaverisynttäreitä. Kuopus täytti viime viikolla 10v ja hänelle on tulossa ulkoistetut kaverisynttärit myöhemmin. Saattaa olla niin, että vuosi 2017 jäi viimeiseksi kaverisynttärijuhlavuodeksi kotonamme. Iskeeköhän tässä parin vuoden päästä lastenjuhlahaikeus? Nythän tilanne tuntuu suorastaan vapauttavalta.

Synttärijuhlaputken avasimme oman perheen ja lähipiirin kesken. Kuopus toivoi synttärilahjaksi reissua Superparkkiin isin kanssa ja koko perheen ravintolareissua synttäri-illalle. Jos aiemmin pojilla oli aivan liikaa lahjatoiveita, niin nykyisin painimme sen ongelman kanssa, että pojilla ei ole mitään lahjatoiveita. Esikoinen sai lahjaksi ainoastaan rahaa, kuopus vielä nauttii innokkaasti noista huvittelupaikoista kuten Megazone ja Superpark.

Kuopus 10v synttäri-illallisella. Vakkariravintola eli Il Faro ja vakioannos eli savulammaspasta

Lauantaina vietimme poikien sukulaissynttäreitä. Vieraina oli appivanhemmat, isotäti, minun isäni ja Hra Kepposen veli poikansa kanssa. Mummin kunto oli niin hyvä, että hän jaksoi istua automatkat Tampere-Helsinki-Tampere osallistuakseen synttäreille. Aivan mahtavaa!

Juhlat alkoivat lounastarjoilulla. Yritin päästä sen suhteen mahdollisimman helpolla ja valitsin ruuaksi kaupan valmista lämminsavulohta, perunoita ja kermaviilikastiketta sekä lisukkeeksi salaattia. Lisukkeeksi oli tarkoitus tehdä myös uunijuureksia kaupan pakastealtaan juureslohkoista, mutta juhlavalmistetutohinoissa unohdin juurekset täysin. Unohtuneet uunijuurekset eivät jääneet juhlavalmistelujen ainoaksi hutiloinniksi. Unohdin nimittäin tilata vakiokakkumme eli Kakkugallerian mustaherukka-suklaamoussekakun. Heti kun juhlaputki helpottutui, niin alkoi hutilointikin ;) Kukaan ei kyllä huomannut muuttunutta menua, koska leipomosta saimme hyvän mansikka-punaherukkatartalettin ja suklaaleivoksia.

Isotädistä ei kyllä uskoisi, että hän on 70. Hän on paitsi hyvin säilynyt myös mielettömän energinen ja aikaansaava

Kuin suloisena muistutuksena poikien pikkulapsivuosista synttäreillä toimi poikien kohta 3v serkku. Voi sitä innostusta, nopeutta ja olohuoneen ympärijuoksuinnostusta sekä sydän lämmittävää kikatusta. Kikatuksen lisäksi serkkupoika esitteli meille ääninäyttelijän taitojaan, erityismaininnan arvoiset ovat possu- ja dinoääntelyt. Kyllähän siinä serkkupoikaa seuratessa iski hetkellinen kaihomieli menneitä ah-niin-ihania-eikä-yhtään-raskaita pikkulapsiavuosia kohtaan ;)

Marjakakusta säästimme palasen ja vein sunnuntaina äidilleni hoitokotiin. Mummulle maistui kakkupala erinomaisesti ja samalla tuli tarjoiltua synttäreiden annos nro 12. Täytyy laittaa ostoslistalle lisää lautasia. Kun oman perheen koko on 5 ei tarvita kovin montaa ruokavierasta, kun tusina lautasia onkin liian vähän.

Miten teillä juhlitaan koululaislasten synttäreitä?

6*4 asiaa minusta

Monissa blogeissa on jo aikaa sitten vastattu 6*4 haasteeseen. Minä jäin empimään, koska ajatus vaikka työhistorian paljastamisesta tuntui liian uskaliaalta. Edelleen bloggaan osittain tuntemattomana. Asiakastyön vuoksi en alunperin halunnut nimeäni blogini yhteyteen. Vaikka nyt teenkin backoffice hommia, niin minusta on edelleen hyvä asia, että nimellä ei löydä blogiin. Vastaavasti en ole ikinä ollut halukas liittämään työntanjani nimeä mitenkään blogiini. Olen tykännyt lukea muiden postauksia, joten päätin sitten tarttua aiheeseen itsekin.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Helsinki
Olen pääkaupunkiseudun kiertolainen: olen asunut Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla. Pisimmän aikaa olen asunut Helsingissä, tässä nykyisessäkin kodissa olemme asuneet Hra Kepposen kanssa jo 16 vuotta. Itä-Helsinkiläisiä meistä tuli aivan sattumalta. Tulimme potkimaan jalkalistoja uuden asunnon näyttöön ja päädyimmekin ostamaan sen. Espoolaisista työkavereista reviiritietoisimmat ovat haastaneet asuinpaikkavalintaani tiedustelemalla, että olenko sotkenut raha-asiani niin pahasti, että joudun asumaan Itä-Helsingissä. Tämä on ihan vapaaehtoinen valinta ja Itä-Helsingissä on paljon hyviä puolia. Tien toisella puolella kulkevat ulkoilureitit, uimarannalle kävelee alle 10 minuutissa, ala-aste on ollut kiva koulu ja kaikki tarpeelliset palvelut löytyvät isosta kauppakeskukseta vajaan 2km päästä. Toki kodin sijainti työpaikkaan nähden on aivan täysin väärä.

2. Tokio
Asuimme töiden vuoksi Hra Kepposen kanssa Tokiossa. Olen varmasti kehunut useasti Hra Kepposen joustavuutta. Hän oli niin joustava, että luopui omasta työpaikastaan muuttaakseen kanssani Tokioon ja hankki itselleen työn Tokiosta. Tokion aika oli minulle hyvin merkitsevä. Muutin sinne ensin yksikseni ja huomasin pärjääväni naisena aivan vieraassa patriarkkaalisessa kulttuurissa sekä töissä että siviilissä. Välillä lukutaidottomuuden kanssa selviäminen tosin vaati kekseliäisyyttä. Rakastuin Japaniin tuona aikana. Ajasta jäi myös välimatkan kestänyt ystävyyssuhde.

3. Vantaa
Ehdin aloitella peruskoulua Espoossa, mutta suurimman osan siitä kävin Vantaalla. Lukionkin kävin Vantaalla. Pidin pitkään Vantaata kotikaupunkina. Vanhempani ovat edelleen vantaalaisia. Yllättävän moni koulukavereistakin on palannut vantaalaisiksi.

4. Kalifornia
Opiskeluaikoinani olen asunut Kaliforniassa. Tuolloin kaikki eläminen tapahtui minibudjetilla, mutta aika oli elämyksellinen. Tuli reissattua autolla ympäri Kaliforniaa ja naapuriosavaltioita ja tuli telttailtua todella paljon. Kiersin monet kansallispuistot teltan kanssa. Luontoelämysten lisäksi sain varsinainen korkeakulttuurikylvyn. Syntymäpäiväjuhlissani paikallisessa baarissa tutustuin menestyvään kapellimestariin, joka juhli myöskin syntymäpäiväänsä, mutta aivan yksin. Minua 35 vuotta vanhempi herra liittyi sitten meidän synttäriseurueeseemme. Myöhemmin sain häneltä lahjaksi hänen koko konserttisarjaansa liput. Kävin myös muutamilla konserttiseurueen illallisilla. Erittäin mieleenpainuvia kokemuksia nuorelle vantaalaistytölle. Näin jälkikäteen aivan uskomaton tuttavuus. Vanhemmalla kapellimestariherralla saattoi olla agendalla yrittää iskeä minut, mutta sopivasti hänen "nuori" (hänkin olisi voinut olla äitini) vaimonsa oli onneksi aina esteenä ;)

 Tokiolainen puisto

Näkymä toimiston ikkunasta 2014

Neljä paikkaa, jossa olen työskennellyt


Olen ollut nykyisessä työpaikassani pikkasen päälle 20 vuotta, joten muistelot sitä edeltävistä työpaikoista ovat luokkaa "muinaishistoriaa". Minulle on jäänyt nuoruuden työpaikoista hyviä muistoja. Ensimmäinen kesätyöni oli Vantaalla, kaupungin toimistohommia ja pääsin samaan paikkaan kaikkiaan neljänä kesänä. Muista vieläkin yli 30 vuoden jälkeen nimeltä ihmisiä ekasta duunipaikasta, vaikka muuten nimimuistini on rapautunut.

1. Lasten ja aikuisten jumppaohjaaja
Nuoruuteni harrastus oli joukkuevoimistelu, jota harrastin päälle kaksikymppiseksi. Olin myös tuntitöissä omassa kotiseurassani kaikkiaan 10 vuotta. Tuona aikana olen ohjannut satujumppaa, tyttöjen voimistelua sekä naisten aerobicciä. Satujumpasta on jäänyt kaikkein lämpimimmät muistot. Näin jälkikäteen ihmettelen, että miten pärjäsin ilman mitään ongelmia yli 30 lapsen kanssa. Vuosikymmenen ajan maanantai oli aina jumppapäivä. Parhaimmillaan minulla oli silloin kaksi satujumppaa, 2 tyttöjen jumppaa ja naisten aerobic. Vedin nuo maanantait myös opintojen ja töidenkin ohella. Voimisteluseurani kurssitti aika ahkerasti seuran ohjaajia, joten aivan kylmiltään ei tarvinnut hommaan ryhtyä.

2. Yläasteen matemaattisten aineiden opettaja
Joudun äkillisessä suuremmassa rahapulassa hankkimaan täysipäiväisen työn opiskeluaikoina yhdelle lukukaudelle. Tämä taisi vielä olla pahaa lama-aikaa, joten olin todella tyytyväinen, kun satuin saamaan koko kevätlukukauden sijaisuuden omasta vanhasta yläasteestani. Yläkoulussa opettaminen li minusta raskasta. Ryhmät olivat isoja ja melkein joka luokassa oli joku oppilas, jolla oli paljon ongelmia. Ei ollut todellakaan kevyt homma.

Opettajana ollessa järkytyin osan tytöistä matemaattisista taidoista. Ne olivat todella heikot. Olen siitä saakka pyrkinyt edistämään ja kannustamaan tyttöjä matematiikan sekä tekniikan pariin. Yhä edelleen moni opiskelupaikka vaatii pärjäämistä matematiikassa eikä tyttöjen todellakaan kannata jättäytyä syrjään matematiikasta.

3. Kansanterveyslaitos
Opiskeluaikoinani olin tein tuntitöinä useampia työjaksoja Kansanterveyslaitokselle. Työskentelin erilaisille kyselytutkimusprojekteille, joille olen tehnyt datan optisen tallennuksen projekteja, perustilastoanalyyseja sekä koodannut tunnuslukulaskentaa. Tuohon aikaan minulla oli keskihajonnat, tilastolliset merkitsevyydet ja muut hallussa aivan viimeisen päälle. Minulle oli todellakin hyötyä tilastotieteen opinnoistani. Jännä juttu, että kaikki tuo tieto on haihtunut päästäni täysin.

4. Yksityisyrittäjä
Olin mukana alunperin 6 opiskelijan perustamassa ohjelmisto- ja sittemmin Internet-palveluita tarjoavassa yrityksessä. Alun jälkeen meitä jäi 3 yritykseen töihin. Yritys oli tunnettu yhdestä ensimmäisistä kotimaisista hakukoneista sekä Internet-liikenteen analysaattoreista. Yritys toimitti myös räätälöityjä ohjelmistoja. Tämä oli mielenkiintoinen näkymä start up toimintaan ja ensimmäinen myyntikoulutukseni sekä projektipäällikkökoulutukseni. Jos et myy ja toimita, et saa palkkaa.

 Voimisteluhommissa, ei ohjaamassa vaan esiintymässä. 80-luvulla pääsimme voimistelujoukkueen kanssa esiintymään Amerikkaan. Minä olen tuo taaemman rivin reunassa oleva turkoosityttö

Neljä ohjelmaa, joita seuraan televisiosta
Katson tosi vähän mitään telkkarista, olen siirtynyt Netflixiin. Tänä syksynä on tullut ohjelmia, jotka ovat houkutelleet minutkin telkkarin ääreen tai edes Katsomo.fin ääreen.

1. Ensitreffit alttarilla
Olen katsonut kaikki kaudet. En tiedä miksi, mutta ohjelma vaan vetoaa minuun. Tykkäsin Maaretista asiantuntija todella paljon, onneksi tuli tälle kaudelle Marianne.

2. Love Island Suomi
Ensitreffit ja satunnaiset bachelor jaksot ovat olleet ainoat seuraamani realityt. Olen katsonut ehkä 5min Big Brotheria. Nyt olen antanut pikkusormeni realitylle hurahtamalla Love Islandiin. Tämän voisi listata myös kategoriaan "nolot paljastukset". Tosin katson jaksot aina läppäriltä ja sormi on aika herkästi sillä +15s eteenpäin painikkeella. Minua on viihdyttänyt nuorten ihmisten suhteiden kaaren seuraaminen ja sellainen rento hupsuttelu. Tykkään siitä, että ohjelma on suht hyvällä maulla toteutettu eikä perustu siihen, että katsojat odottaisivat "peittojen heilutusta" tai edes känniörvellystä.

3. Tanssii tähtien kanssa
Minusta vaan niin hyvin tehty ja tuotettu ohjelma. Tämä kausi on erityisen hyvä, koska mukana on monta nopeasti kehittyvää tanssioppilasta

4. Netflixistä menossa House of Cards
Pakko katsoa, koska aikaisemmat kaudet ovat olleet niin huikeat.

 Nolo tunnustus: Katson Love Island Suomea

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt
Matkailu on ollut rakas osa elämääni ja olen reissannut aika paljon sekä työn puolesta että lomilla. Minulla on melkein aina matkabudjetin säästäminen menossa tai tarjousten kyttääminen.

1. Uusi-Seelanti
Ystäväni Tiina tuli miehensä kanssa tapaamaan meitä Tokioon ja Tokiossa hengailun jälkeen lähdimme neljästään roadtripille Uuteen-Seelantiin. Luonto oli aivan huikea. Parhaiten mieleeni on jäänyt Waitomon kiiltomatoluola ja Roturuan tuliperäinen alue geysiireineen ja värikkäine mineraalilampineen. Mieleeni on syöpynyt myös vasemmalla ajamisen vaikeus. Ajamisen sain  hanskattua, mutta hallintalaitteet osoittautuivat mahdottomiksi. Muistan huutaneeni kirosanoja auton ratissa, kun paikalliset eivät antaneet minulle lainkaan tilaa vaihtaa kaistaa. Noh, pikkasen vaikeahan heidän oli ajatuksiani lukea, kun vilkun sijasta minulla olikin aina päällä tuulilasin pyyhkijät :D Olemme myös muistelleet sitä ravintolaa Aucklandissa, jossa sai tilata maistelulautasen talon jälkiruuista. Valitsimme siihen kaikki suklaajälkkärit. Tarjoilija yritti toppuutella ja niinhän siinä kävin että emme saaneet raskaita suklaajälkkäreitä aivan kokonaan tuhottua. Parhaamme teimme.

2. Lappi
Rakastan Lapin kevättalvea. Kun anoppini oli vielä kunnossa, kävimme yhdessä Lapissa monena vuotena. Välillä oltiin tosi isolla porukalla liikkeellä, kun mukana oli täti perheensä kanssa. Hohtavat hanget, sininen taivas ja ihana kevätaurinko, joka paistaa iltaan saakka, on mahtava yhdistelmä. Lasten syntymän jälkeen meni 14 vuotta ennenkuin pääsin jälleen Lappiin viime pääsiäisenä.

3. Galapagos
Huikeista huikein luontokokemus. Tämä oli lapsuuteni haave. Katselin nenä kiinni telkkarissa Galapagos-dokumenttisarjan ja siitä saakka haaveilin, että voisin joskus päästä käymään siellä. Aivan mahtavaa oli se, että sain jakaa kokemuksen ystäväni Jonnan kanssa.

4. Malediivit
Rakastan snorklaamista ja Malediivit on todellinen snorklaajan paratiisi. Jonkin aikaa Malediivien matkan jälkeen mietin, että pitäisikö lopettaa kaikki muut ulkomaan matkat ja käydä vain ja ainoastaan Malediiveillä. Matka on kuitenkin pitkä ja reissu sinne tulee kalliiksi, joten päädyin muihin kohteisiin. Toivon, että pääsisin vielä joskus uudestaan Malediiveille yhdessä Hra Kepposen kanssa.

Malediivit

Neljä ruokaa, joista pidän
Minä rakastan ruokaa, joten neljä on ihan liian vähän vaihtoehtoja.

1. Savulohi
Lisukkeeksi salaattia tai nälkäiselle keitetyt perunat ja kermaviilikastike.

2. Sienet, etenkin kanttarellit
Kastikkeena, keittona, risotossa ja mikä parasta jos kanttarellikastikkeen yhdistää suosikkeihini savuloheen tai pihviin.

3. Kunnon pihvi
Pihvin kaveriksi punaviinikastike ja uunijuurekset. Tai kanttarellikastike ja keitetyt perunat

4. Sushi

Näiden lisäksi herkkujenherkkulistaltani löytyy kotimaisia perinneruokia kuten kesäkeitto, lohikeitto ja kaalilaatikko. Eikä pidä unohtaa parsaa.

Neljä juomaa, joista pidän

1. Vesi
Oikuttelevan mahani takia yleisin juomavalintani on vesi. Mahani ei oikein tykkää mistään muusta juomasta, joten juon aamulla vettä ja usein juon juhlissakin vettä ja ruuan kanssa juon tietysti vettä.

2. Kahvi
Rakastan kahvia, mutta vatsani ei siedä sitä. Suodatinkahvia en juo juurikaan, joskus otan espresson tai latten.

3. Cocis
Rakastan cocista. Sitä oikeaa sokericocista. Nykyisin juon mitään hiilihapotettuja juomia todella vähän. Ennen tuli juotua light cocista, mutta vatsani takia olen lopettanut täysin niiden juomisen.

4. Viini
Olen valko-, puna- ja kuohuviini-ihminen. Tykkään niistä kaikista. Jos pitäisi vaan yksi valita, niin se ehkä olisi valkoviini. Vatsani takia viininjuontini on nykyisin tosi vähäistä. Joskus ravintolassa otan lasin viiniä ja riehakkaimpina/uhkarohkeimpina hetkinä kaksi lasia.

Tätä oli hauska kirjoittaa. Uppouduin pitkäksi aikaa menneiden muisteluun. Tosi harmi, että osa nuoruuskuvista on hukkateillä. Olisi ollut niin kiva löytää enemmän noita jumppakuvia.

Armenian luostarit ja reissun paras ateria

Teimme ystäväni Sirpan kanssa Tbilistä käsin kokopäiväretken Armeniaan katsomaan kolmea luostaria, joista kaksi kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Tilasin netistä etukäteen Envoy Toursilta yksityisretken kuljettajalla ja oppaalla. Retki onnistui yli odotusten ja Envoyn kundit olivat aivan mahtavat. Ihan kuin oltaisiin oltu joidenkin nuorten kavereiden kanssa liikkeellä.

Retken aluksi kävi hassu kömmähdys. Envoy Tours oli myöhässä ja opas ei ymmärtänyt meidän olevan hänen asiakkaansa. Hän vain tuijotti minua epäuskoisena. Sitten selvisi epäuskon syy: opas odotti intialaisia matkailijoita, mitä todennäköisesti intialaista pariskuntaa :D Minulla on täysin suomalainen nimi, mutta se on myös kelpo aasialainen nimi, joka viittaa vahvasti Intiaan. Jopa työpaikan ala-aulassa ovat vieraani väittäneet tulleensa tapamaan jotain aivan muuta naista kuin valkonaamaista, keski-ikäistä Rva Kepposta.

Envoyn pojat olivat päättäneet juoda vielä kahvit ennen retkeä ja tulla noutamaan meitä hiukan myöhässä, koska heidän kokemuksensa intialaiset asiakkaat eivät ole ikinä ajoissa. Pojat olivat noloina ja hyvin pahoillaan, mutta 10min sinne tai tänne. Kansalaisuuserehdykselle ehdittiin nauraa pitkän päivän aikana monta kertaa. Envoyn Beka on yksi parhaimmista oppaista, joita minulla on ollut. Erittäin sivistynyt nuori mies ja aivan loistava huumorintaju.

Ajelimme siis nelistään minibussilla Georgian ja Armenian rajalle. Kävimme lävitse sujuvat rajamuodollisuudet molemmissa maissa. Molemmin puolin oli myös taxfree-kaupat ja rahanvaihtopisteet. Sitten ajelimme ylöspäin vuoristoa kohti Sanahinin luostaria.

Armeniasta tuli kristitty maa ensimmäisenä maailmassa vuonna 301, jolloin kristinuskosta tuli Armenian valtion uskonto. Sanahin luostarikirkko on rakennuttu 900-luvulla. Minusta Sanahin oli lumoava, kuten kaksi muutakin luostaria. Jyhkeät harmaagraniittiluostarit sijaitsevat vehreiden vuorten syleilyssä upeissa maisemissa. Vuorilla oli ilmassa jo syksyn tuntua ja pieniä ruskan merkkejäkin.

Luostareita ei ole vielä tajuttu kaupallistaa. Niihin on vapaapääsy eikä niiden ympärillä ole juuri palveluita. Muutama nainen myy matkamuistoja ja yhden luostarin luona oli pieni kahvila.

Sanahinin luostarikirkko:

Sanahinin jälkeen otimme hiukan tuntumaa armenialaiseen syrjäkylään. Alueen suurin työllistäjä on Neuvostoliiton aikainen kaivos ja kuparisulatto. Kaukaa katsottuna tehdas näyttää hylätyltä, mutta siellä käy noin 300-400 henkeä töissä päivittäin. Alueella on hurja riski sairastua keuhkosyöpään, josta syytetään tehdasta. Moni harkitseekin muuttoa maan pääkaupunkiin Yerevaniin.

Komeat maisemat ja tehdas on jäänyt piiloon

 

Tehdas ja sen päästöt. Pistää vihaksi, että luontoa saa näin saastuttaa

Neukkuajalta taisi myös olla alueen bussit. Minusta katolla olevat kaasupullot ovat pelottavat.

Matkamme jatkui kohti seuraavaa luostaria, mutta ensin oli vuorossa lounas. Luostarit sijaitsevat syrjäseudulla, jossa ei juuri ole ravintolapalveluita. Envoy Tours on järjestänyt ruokailun yksityiskotiin. Oppaamme Beka alkoi heti alkumatkasta mainostamaan, että lounas on erinomainen.

Siinä vaiheessa, kun lompsimme tietä pitkin lounaalle, suhtauduin lounaan erinomaisuuteen pienellä varauksella ympäristön vuoksi. Allaoleva kuva antaa hyvän yleiskäsityksen alueesta.

Kadunpätkä lounaspaikkaan: mummo ottaa kylän vesijohdosta vettä, vesi ilmeisesti tulee noita ilmassa kulkevia putkia pitkin. Sitten on Lada sekä jättimäinen heinäkasa, jonka epäilen mätänevän pohjasta.

Ulkoterassille oli rakennettu katettu alue kestitsemistä varten. Sinne kuului avotulen iloinen ritinä ja pöytään ilmestyi tuotapikaa salaatteja, kasvisruokia, juustoja ja leipää. Possuvartaat ja perunaviipaleet menivät tulille saavuttuamme.

Kylmät ruuat katsettuna: erilaisia salaatteja, kaalipihvejä, kotijuustoa ja kastikkeita pääruualle

Nämä olivat kasviksista lempparini: kaali-juurespihvit ja grillatut munakoisoviipaleet ja tomaatit

possu oli hyvää ja perunat suorastaan taivaallisia

 Alkoi hymyilyttämään tämän ruokapöydän edessä

Oppaame Beka oli oikeassa. Ruoka oli todella herkullista! Reissun paras ateria. Tunnelma oli jotenkin surrealistinen: istuimme keskellä ei-mitään, armenialaisessa kyläpahasessa jonkun mamman terassilla syöden erinomaista ruokaa ja tuijotellen vihreitä vuoria. Jälkkäriksi söimme pihalta poimittuja makeita viinirypäleitä. Myöhemmin reissulla selvisi, että perheellä on rakennustyömaa Haghpatin luostarin lähellä ja rakennukseen tulee ensin ravintola ja sitten vielä bed and breakfast. Mamman kokkaustaidoilla uskoisin bisneksen menestyvät mukavasti!

Seuraavaksi oli vuorossa Haghpatin luostari. Maisemat siellä olivat reissun komeimmat. Taivas oli aivan älyttömän vaalean sininen ja vuoret hehkuivat syvää vihreää. Kummallinen paikka, kun tuntui siltä, että kuvasin mistä tahansa suunnasta, niin riesanani oli vastavalo. 

Haghpatin kellotorni. Haghpat on myös 900-luvulla rakennettu luostari.

Haghpat

Oppaamme Beka viihdytti meitä pienellä piiloleikillä :)

Seuraavaksi oli vuorossa viimeinen kohteemme Akhtalan luostari. Akhtala on ollut linnoitettu 

luostari ja se on ollut merkittävä alueen puolustukselle. Akhtalakin on peräisin 900-luvulta. Akhtalassa saimme eniten kosketusta paikallisväestöön. Seurue paikallisia odotti ilmeisesti jonkin kirkollisen seremonian alkamista ja pikkutytöt olisivat halunneet kovasti jutella kanssamme saksaksi. Harmillisesti kukaan seurueestamme ei osannut saksa eikä armeniaakaan.

Akhtalan jälkeen suuntasimme takaisin rajalle ja taxfree shoppiin. Kävimme ostamassa tietenkin Winston Churchillin suosikkikonjakkia Araratia. Stalin tarjosi Jaltalla vuonna 1945 Churchillille kyseistä konjakkia, johon Winston ihastui. Stalin lähetti lahjaksi Churchillille Araratia ja Neuvostoliiton suurlähetystö sen jälkeen huolehti Winstonille kuukausittaisen konjakkilähetyksen. Minä en juo konjakkia eikä Hra Kepponenkaan, joten pullo meni vaarille. Ehkäpä vaari antaa minulle pienen laatuarvion konjakista :)

Retki oli todella mielenkiintoinen ja tykkäsin siitä hurjan paljon. Meillä oli Bekan ja kuljettajan kanssa lisäksi vielä niin hauskaa!  Jos olisin ollut 20 vuotta nuorempi, niin olisin häpeilemättömästi flirtannut Bekalle ;) Niin mahtava poika! Kyllä tämä retki "ulkoilmamuseo"-kategoriassa menee aivan kärkipäähän Machu Picchun, Chizen Itzan, Pompeijin ja Meteoran kaveriksi.

Akhtala

Akhtalan frescot

Akhtalan puolustusmuurin raunio

Pakasteet lukkojen takana

Meillä on kaksi kertaa viikossa jälkkäripäivä. Silloin on yleensä tarjolla jotain leivonnaista, jäätelöä tai joskus karkkia tai suklaata. Kauppaorjani Hra Kepponen ostaa yleensä viikon herkut jo ennakkoon.

Olemme kauhistelleet sitä, että joku syö salaa jäätelöt. Kummallista, että ikinä ei roskiksessa näy yhden yhtään jätskipaperia tai -tikkua. Jäätelörohmua on yritettyä jäljittää. Jopa minua on syytetty siitä. Olen saattanut joskus sortua syömään hyvin raskaassa etäpalaverissa lohtujäätelöä, mutta en mitenkään sellaisia määriä, että jätskiloota kumisi tyhjyyttään.

Minut vapautettiin enemmistä syytöksistä siinä vaiheessa, kun jäätelörikosten todistusaineisto löytyi. Alakerran wc:ssä on painava irtolaatikko ja sen takaa löytyi aivan järkyttävä määrä todistusaineistoa. Varsinainen jätskitikku- ja paperivuori. Joko keskimmäinen tai kuopus on istunut lukitun oven takana vessassa nautiskelemassa salajäätelöä.

Kävimme asiasta keskustelun numero tuhat, että miksi jäätelö ei käy välipalaksi ja miksi herkkupäivien määrä on rajoitettu. Keskustelimme välipalan tarpeellisuudesta taas perusteellisesti ja mietimme sopivia vaihtoehtoja. Kuvittelimme, että tilanne rauhottuisi. Vähän ajan kuluttua jäätelöt kuitenkin jatkoivat katoamistaan - tosin harvempaan tahtiin. Lisäksi havaitsimme, että jäätelöiden salanautinta oli levinnyt saunaan. Mikäpäs onkaan sen kivempaa kuin loikoilla saunanlauteilla syömässä jätskiä ;)

Ei auttanut muu kuin estää jätskin syöminen!

Kaikki tikkujätskit ja tuutit on nyt pakattu kylmälaukkuun, joka on lukittu numerolukolla. Numerolukko tuntuu kestävän mainiosti pakastamista. Jäätelövaras on myös jäänyt kiinni, koska esikoinen yllätti hänet räpläämästä lukkoa. Litran jäätelöt saavat olla rauhassa pakasteessa, koska niiden salasyönti on selvästikin liian vaivalloista. Pitäisi odottaa sulamista, leikata ja laittaa kuppiin. Tikkujätski on sen sijaan ollut vaivattomampi ja herkullisempi vaihtoehto kuin voileivän tekeminen. Voihan ravitsemus sentään!

Tästä jätskiepisodista tuli mieleeni, kuinka 3v jätti vaarin ilman jäätelöä. Voihan jätskihirmut :D

Epä-Halloween-kahvikutsut

Koska teinin rajoitelista Halloween-juhlille oli hyvin pitkä, päädyimme siihen, että hurrrjien Halloween-bileiden sijasta meillä oli hiukan Halloween-henkiset kahvikutsut. En tiedä sitten, että vastasivatko ne teinin käsitystä sivistyneistä kahvikutsuista ;) Kahvivieraina meillä oli serkkuni perheineen.

Ihan kivasti kahvipöytään tuli pienillä jutuilla Halloween-fiilistä. Teemavärinä oli tietysti oranssi ja suolaiseksi tarjottavaksi valikoitui oransseja asioita: karjalanpiirakoita, cantaloupe-melonia ja Parman kinkkua sekä juustonaksuja. Karjalanpiirakoista tuli oransseja, kun värjäsin munavoin elintarvikevärillä.

 Luurangon ja pääkallot kaivoimme esille vanhojen hyvien juhlien muiston kunniaksi

Oransseja suolaisia herkkuja

Makeaksi ajattelin tehdä mustia mokkapaloja, mutta uskollinen kauppaorjani Hra Kepponen unohti ostaa mustaa elintarvikeväriä. Valmistelukiireissäni saatoin olla moisesta huolimattomuudesta hiukan kiihtynyt. Olisi kyllä kiva kokeilla, että kuinka mustia mokkapaloista saa ja miltä ne näyttävät mustina. Ehkä sitten ensi vuonna. Halloween-karkitkin olivat loppuneet kaupasta, ennenkuin kauppaorjani ehti asioille. Halloween-karkit eivät jääneet meiltä täysin väliin, koska saimme niitä tuomisena vierailtamme. Mukana oli meille uutuus Halloween-karkkipussi.

Mokkapaloja ja takana nopeat pikku-öttiäiset

Googlen filtterit antavat helpon mahdollisuuden kuvitella, kuinka komeita mustat mokkapalat olisivat olleet pöydässä

Kahvikutsujen viihteenä oli yleistä seurustelua ja tietysti pari kierrosta Torakkapokeria. Serkkuni osoittautui taitavaksi taktikoksi tai sitten vaan erinomaiseksi valehtelijaksi ;) Pojille tekee hyvää saada kunnon vastus! Teinin velvoitin osallistumaan säkenöivään keskusteluun, pienempiä poikia ei tarvitse velvoittaa keskusteluun vaan lähinnä vaatia puheenvuoroa myös muille. Teinin aihe keskusteluun oli se, että avaako mahdollisuus louhia mineraaleja asteroideista louhijalle satumaisen rikastumismahdollisuuden.  Aika yllättävä aihe, olin odottanut jotain muuta, ehkäpä jotain maanläheisempää ;)

On aina yhtä kiva istua sukulaisten ja ystävien kanssa yhteiseen pöytään, oli sitten syytä juhlaan tai ei. Mukavasti toimi tällaiset epä-Halloween-kahvikutsutkin! Mutta olisihan se ollut aivan toista, jos pöydässä olisi ollut noidan sormia, aivoja, rotan pissaa ja vaikka veristä matopataa ja vieraana olisi ollut kuuluisa P. Kallonen. 

P. Kallonen I miss you