Kuningasrapusafari ja ihana Pykeija

Kesäinen matkapostaussarjani pohjoisen reissusta on jäänyt kesken ja Norjan upea Pykeija esittelemättä.  Pykeija on pieni kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Reilun parinsadan asukkaan kylällä on suomalaiset juuret ja siksi sitä kutsutaan myös Pikku-Suomeksi. Suomalaisia siirtolaisia muutti Pykeijaan 1700-luvulla nälänhätää pakoon kalastamaan Jäämeren rannalle. Suurin muuttoaalto oli 1800-luvun puolivälissä. Iso osa Pykeijan eläkeikäisistä asukkaista osaa suomea tai meänkieltä, nuoremmat puhuvat vain norjaa. 

Pykeija on ollut pitkään aika eristynyt paikka, tie sinne rakennettiin vasta 1960-luvulla. Sitä ennen Pykeijaan pääsi veneellä Varanginvuonon toiselta puolelta Vesisaaresta. Tänä päivänä hyväkuntoista, joskin aika mutkaista tietä pitkin tulee matkaa lähimpään isompaan norjalaiseen paikkaan eli Kirkkoniemelle noin 100km. Suomen Nuorgam on vajaan 10km lähempänä.

Kauniit vuonomaisemat alkavat hyvin nopeasti matkalla Nuorgamista Pykeijaan. Ajopäivänämme liikenne oli hyvin rauhallista ja meidän oli helppo pysäyttää komeiden maisemien ääreen aina halutessamme. Säähän reissullamme oli upea - helteinen ja aurinkoinen. Tämä oli ensimmäinen reissu Hra Kepposelle pohjoiseen kesällä, joten tuli pysähdeltyä useasti.

Maisemakuva matkalla Pykeijaan

Matkalla Pykeijaan

Suloinen Pykeijan kylä

Pykeija on suomalaisten keskuudessa suosittu kohde ympäröivän upean luonnon ja maisemien vuoksi. Kohtuullisen ajomatkan päässä Pykeijasta löytyy lisää mielenkiintoisia retkeilykohteita. Suosituimpien kärjessä ovat iso rullakivien peittämä ranta Luovttat ja lintujen suojelusaari Hornoya. Meillä jäi molemmat kokematta. Lintusaarella voi bongata lunneja ja lunnien vuoksi olisin kiinnostunut vielä palaamaan Pykeijaan.

Meidän Pykeijan rento ohjelma sisälsi saunomista Jäämeren saunassa, jota pyörittää edelleenkin kahdeksankymppinen Elsa, sekä kuningasrapusafarin, jonka päätteeksi herkuteltiin ravuilla.

Hra Kepposta oli etukäteen hieman jännittänyt kuningasrapusafari. Hän oli kuvitellut itsensä tuijottamassa horisonttiin merisairaana isojen, jääkylmien aaltojen pyyhkiessä troolarin kannen yli. Todellisuus oli todellakin tarua ihmeellisempi. Jäämeri oli aivan tyyni, aurinko paistoi todella kirkkaasti ja taivas oli huikean sininen. Paksuissa kelluntapuvuissa oli myös mukavan lämmin istuskella kumiveneessä penkillä. Kippari ajeli niin hissukseen, että ei tarvinnut jännittää lainkaan, että pysyykö kyydissä. Kreikassa pari vuotta sitten istuimme kumiveneen pyöreän reunan päällä ja naiskippari päästeli sellaista kyytiä merellä, että alkoi jo vähän jännittämään, että pysynkö kyydissä. Hra Kepponen ei ole unohtanut sitä kyytiä.

Kelluntapuku ja sen päällä paukkuliivit. Liivien kiinnitys oppaan tekemänä.

Norjalainen kippari ja suomalainen avustaja 

Sään lisäksi meillä kävi hyvä tuuri myös retkiryhmän kanssa. Meidän lisäksemme kuningasrapusafarille osallistui kolme suomalaista naista. He kuuluivat Pykeijan Ystävät ry:hyn ja olivat vuosittaisella Pykeijan matkallaan. Kivaa seuraa ja meitä oli mukavan pieni porukka.

Hra Kepponen näyttää varsin tyytyväiseltä veneilyolosuhteisiin

Sähkövinssi nostaa rapumerran reilun parinkymmenen metrin syvyydestä

Saalista riittää

Jokainen retkeläinen kävi vuorollaan ottamassa yhden ravun merrasta. Ravut yrittivät harata vastaan.

Minun käteeni osui varsin kookas rapu

Saavillinen saalista. Yksi rapu tosin yrittää häipyä paikalta

Vasemmalla uros, oikealla naaras. Helppo tunnistaa, naaraalla on isompi "pylly" eli tuo keskiosa, josta jalat alkavat

Naarasravulla on isosti mätiä. Maistelimme mätiä suoraan ravusta. Ei ollut mikään kulinaristinen nautinto. Naarasravut palautetaan mereen, vain urokset päätyvät saaliiksi. 

Mätiä suuhun suoraan ravusta. Seuraavaksi rapu heivattiin takaisin mereen.

Tässä kohtaa rapu on jo otettu hengiltä

 Tottakai Hra Kepponen halusi poseerata Alienin facehugger tyyliin :D

Suurin tuolta paikalta saatu rapu onn ollut hieman päälle 20kg. Rapu, jonka minä nostin merrasta oli vajaa 6kg.

Hylkeitäkin bongattiin veneestä

Kuningasrapu on vieraslaji Norjan rannikolla. Venäläinen tutkija halusi kokeilla, että menestyisikö kuningasrapu Barentsinmerellä ja siirsi rapuja Murmanskin alueelle. Nykyinen runsas ja levinnyt kanta on saanut alkunsa vain muutamasta yksilöstä. Katsoin kerran dokumentin, jossa kuvattiin merenpohjan peittävää rapulauttaa ja sitä verrattiin pieneen ekologiseen katastrofiin. Kalakanta rapujen alueella on heikentynyt huomattavasti. Toisaalta ravuista on tullut tärkeä tulonlähde Pohjois-Norjan pikkukylille.

Lopuksi oli vielä rapujen syömistä. Ravusta syödään vain jalat ja niissä onkin kivasti syötävää. Norjalaisen keittiön tykötarpeet ravuille oli hieman liian vaatimattomat. Tarjolla oli kaupan purkista aiolia tai sweet chiliä. Minä olisin halunnut maistaa kunigasrapua ainakin skagen röränä ja sitruunaisen majoneesin kanssa. Tarjolla oli rapua niin paljon, ettemme jaksaneet syödä kaikkea.

Pykeijan toinen aktiviteettimme oli melkein yhtä upea kokemus kuin kuningasrapusafari. Olin varannut meille saunavuoron legendaarisesta Jäämeren saunasta. Sitä varatessani olin sen verran myöhään liikkeellä, että vuoroa ei päässyt juurikaan valitsemaan. Siinäkin oli onni myöden, koska saunavuoromme aikana alkuillasta aurinko paistoi vielä ihanan lämpöisesti. Minä tietenkin uin ja ihana auringonpaiste kannusti Hra Kepposenkin Jäämereen uimaan useamman kerran. Minä ajattelin, että vesi olisi ollut jopa viisitoista, mutta myöhemmin selvisi, että se oli vain 12 astetta. Erinomainen suoritus Hra Kepposelta. Kahden tunnin saunavuoro hurahti nopeasti.

Jäämeren Sauna on tuo vaalea räystäinen mökki veneen yläpuolella

Oli hyvät löylyt!

Koska vesi tuntui niin ihanalta ja hiekkapohja täydelliseltä, niin otin parit uimaselfiet

Hra Kepponen kahlaa uimaan

Pykeijan palvelut ovat muutama ravintola ja yksi pieni kauppa. Majoitusta on saatavilla rajoitetusti, joten se kannattaa varata ajoissa. Booking.com teki minulle sellaisen yllätyksen, että se tarjosi majoitusta Vadsössä eli Vesisaaressa ja näytti etäisyydeksi Pykeijaan n. 15km. Etäisyys on sen 15km meriteitse, mutta maata pitkin n. 90min ajomatka. Tämän huomasin vasta viime tingassa. Sain vaihdettua majoituksen Pykeijaan, mutta se tuli aika kalliiksi. Pykeijasta tulee matkaa lähimmälle bensa-asemalle useampi kymmenen kilometriä, joten paikalle kannattaa saapua täydellä tankilla. 

Poroja Pykeijassa

Pykeijasta matkamme jatkui Kirkenesiin eli Kirkkoniemeen. Välipysäyksen teimme ihastelemaan Neidenin kirkkoa ja vesiputousta ennen Kirkkoniemeä. Lueskellessani Kirkkoniemestä, sen valteiksi sanottiin hyvät ulkoilumahdollisuudet heti kaupungin ulkopuolella sekä runsaahko retkitarjonta. Retkitarjontaa ylläpitää se, että Kirkkoniemi on Norja rannikkoristeilyjen päätepiste ja se tuo turisteja kaupunkiin. Kirkkoniemessä on ympärivuotinen mahdollisuus nähdä ja kokea lunta lumihotellissa.

Neidenin eli Norjan Näätämön kaunis puukirkko

Ulkokuoressa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia

Kirkkoniemessä ajelimme kaupunkia ympäri ja kävimme kävelyllä. Lisäksi osallistuimme maksulliseen opastukseen Anders grottaan, joka on toisen maailmansodan aikana rakennettu väestösuoja. Saimme siellä keski-eurooppalaiselta (olisiko ollut hollantilainen) oppaalta mielenkiintoisen katsauksen Kirkkoniemen historiaan. Opas tuli sieltä lumihotellilta pitämään kierroksen.

Reissun ainoat viileät hetket olivat Anders grottassa :)

1900-luvun alussa Norjan valtio tarjosi erilaisia kannustimia Kirkkoniemeen muuttamiseen. Niistä huolimatta kaupunki kasvoi aika hitaasti. Ennen toista maailmansotaa Kirkkoniemi oli vilkastunut ja kasvanut. Siellä ei paljoa sotaa ajateltu. Ällistys oli aikamoinen, kun Natsi-Saksa saapui tuhansien sotilaiden joukolla valtaamaan Kirkkoniemen. Sodan aikana Kirkkoniemessä oli vähintään 10000 saksalaista sotilaista jatkuvasti. Kirkkoniemen kautta saksalaiset lähtivät Murmanskin valtaukseen, jolloin joukkojen määrä oli moninkertainen.

Kirkkoniemen pääkatu ennen sotaa

Anders grotta tuli Kirkkoniemen asukkaille tutuksi. Kaupunkia pommitettiin erittäin runsaasti. Kirkkoniemi oli yksi pommitetuimmista kaupungeista sodan aikana. Siviilejä ei kuoli erittäin vähän pommituksissa. Taloista jäi muistaakseni 3kpl pystyyn. Neuvostoliiton sotilaat valtasivat sodan loppuvaiheessa Kirkkoniemen. Monessakin vallatussa kohteessa neuvostojoukot syyllistyivät sotarikoksiin ja  julmuuksiin siviilejä kohtaan, mutta Kirkkoniemessä siviilejä kohdeltiin hyvin. Syynä on pidetty kirkkoniemeläisten läheisiä suhteita raja-alueiden asukkaisiin. Rajan ylitse on tehty kauppaa ja avioiduttu pitkään. 

Kirkkoniemen keskusta sodan jälkeen

Muistopatsas kaatuneille neuvostoliittolaisille sotilaille on vielä paikallaan

Toiseksi Kirkkoniemen kohteeksi olin suunnitellut rajaseudusta kertovaa museota. Minuun iskikin laiskuus ja päätin, että jätetään museo väliin. Kirkkoniemi jäi vähän vaisuksi kokemukseksi, koska se kehuttu ympäröivä luonto jäi kokematta. Pykeijan kokemusten jälkeen oli myös vaikea tehdä vaikutusta.

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Pikku Kepponen: Maisemarakkauteni on upea Utsjoki
Pikku Kepponen: Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi

Vielä kerran Lofootit

Palataanpas Japanista ainakin yhden postauksen ajaksi kesään ja roadtrippiin Lappiin ja Lofooteille. Tämä on siis osa 5.

Kauniiden maisemien ohella Lofootit on tunnettu suloisista kalastajakylistä, joissa talot näyttävät nousevan suoraan vedestä tolppien varaan. Meidän oli tarkoitus kiertää useampi kalastajakylä yhden päivän aikana, mutta sade sotki suunnitelmamme. Ihanassa iltapäivän auringossa pääsimme onneksi tutustumaan sentään Nusfjordiin. Nusfjordin kalastajakylä on myös ulkoilmamuseo. Netin perusteella sinne pitää maksaa sisäänpääsymaksu. Liekö syynä myöhäisempi vierailuajankohta vaiko koronakesä sille, että maksua ei ollut kukaan keräämässä.

Tervetuloa Nusfjordiin, kylä kuin karamelli

Maisemien ja talon ihailun ohella Nusfjordissa voi tutustua kalanmaksaöljytehdasmuseoon sekä venevajoihin, joissa esitellään kalastusperinteitä. Nämä kohteet kiertää aika nopeasti, mutta minusta ne olivat hyvin kiinnostavia. Lisäksi Nusfjordissa on ainakin leipomo, vanha sekatavarakauppa, pari ravintolaa ja tietenkin satama ja rannassa rorbuer. 

Vasemmassa reunassa näkyvä keltainen talo on kalanmaksaöljytehdas

Norjalaiset ovat ottaneet pizzan kansallisruuakseen. Aivan jokaisesta kylästä löytyy vähintään yksi pizzeria. Jos niin onnettomasti olisi käynyt, että pizzeriaa ei olekaan, niin ruokakauppa myy aivan varmasti pizzapaloja. Moni matkailija varmaan kallistuu pizzaan, hienompien ravintoloiden hinnat ovat aika kalliita ja ruoka saattaa olla hyvinkin pliisua. Nusfjordissa ainoastaan pizzerialla oli terassi auki ruokailulle, valitsimme ateriaksi norjalaisten kansallisruuan nro 1. Myöhemmin söin norjalaisten kansallisruuan nro 2 eli hampurilaisen kalamurekepihvillä.

Takana näkyy vanha ja edelleenkin toimiva sekatavarakauppa

Suloinen Nusfjors iltapäivän auringossa

Lokkien kerrostalo

 

Lofoottien vilkkain kaupunki on Svolvaer. Siellä on hyvät kaupat ja netin perusteella myös yöelämää. Me kävimmekin muutaman kerran piipahtamassa Svolvaerissa. Sain ystävältäni vinkin, että mahtavimmat kalakuivauspaikat on nähtävillä Svolvaerin ulkopuolella. Ajelimme bongaamaan paikan. Ajattelin, että pyykkinarulla roikkuu vähän kaloja. En mitenkään osannut varautua siihen, että jokapuolella on massiivisia rakennelmia ja niissä roikkuu pelkästään kalanpäitä.

 

Mietimme Sirpan kanssa, että mihin ihmeeseen noita turskan päitä käytetään. Sirpa laitteli kuvia kotiin miehelleen, joka vastasi joskus katsoneensa dokumentin kuivakalabisneksestä ja sen mukaan kuivatut turskan päät kuljetetaan Afrikkaan ruuaksi. Niitä käytetään ilmeisesti jauhettuna tai murskeena. Vieläkin mietin, että noinkohan Sirpan mies vedätti meitä. Hyvin nopeasti haju alkoi häiritsemään ja pinkaisimme takaisin autoon sisään.

Svolvaerin reunamilla oli kivaa kalastajakyläfiilistä

Meri ja vuoret ovat läsnä melkein joka paikassa

 

Suloisten kylien lisäksi Lofooteilla on myös huumaavan kauniita rantoja. Hyvällä tuurilla siellä voisi ottaa aurinkoa, mutta vesi on hyytävän kylmää. Meidän tarkoituksemme oli ajaa kauniille Haukland beachille. Sinne vei vain ainoastaan yksi ainoa tie, joten eksymisen piti olla mahdotonta. Alueella ei ollut kännykkäverkkoa, mutta puhelimen GPS näytti meidän saapuneen Hauklandiin. Ranta oli kaunis ja nautimme siellä kävelemisestä. Sitä tosin mietin, että miten muut saivat kuvattua rannan kokonaisuudessaa ilman, että tien vieruksen asuntovaunut näkyvät kuvissa.

Instassa selvisi, että olimme pysähtyneet paikkaan nimeltä Vik beach ja päästäksemme Hauklandiin meidän olisi pitänyt ajaa vielä muutama kilometri eteenpäin. No, me käytiin Vikissä ja tykättiin :)

 

Kuvassa näkyvä mies pystyi vain kastautumaan pikaisesti

Kävimme tutustumassa Lofotr museoon. Ystäväni kävi siellä aiemmin kesällä todella huonossa säässä ja sanoi, ettei missään tapauksessa kannata mennä moiseen museoon, jossa lasivitriineissä muutama esine ja sen lisäksi viikinkiaiheinen elokuva. Päätimme uhmata neuvoa ja mennä kuitenkin. Hirvittävän huonosti kassalla opastettiin meitäkin. Kaikki nähtävä oli itseasiassa päärakennuksen ulkopuolella. Meinasi käydä meillekin niin, että emme olisi nähneet lainkaan viikinkipäällikön kylätaloa, joka on rakennettu paikalta löydettyjen raunioiden perusteella. 

Viikinkipäällikön talo

Komeat maisemat viikinkipäällikön talolta

Sisäkuvaa talosta

Työnäytös menossa

Jotain tälläistä odotin, kun lähdin etsimään kalankuivauspaikkaa Svolvaerista

Tässä vielä viimeisiä kuvia Lofooteilta. Roadtrippimme jatkui Skibotniin leirintäalueen mökkiin ja sieltä takaisin Suomeen. Muutamia kuvia olisi vielä Skibotnista, mutta saas nähdä, että teenko vielä yhden postauksen lisää.

Lapin kesä ja Norjan monimuotoinen luonto teki sellaisen vaikutuksen, että haaveena olisi mennä ensi kesänä uudestaan pohjoiseen sekä Norjaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Välimeri aukeaisi :) Pohjoisen reissut ovat toki hirveän sääaltiitta ja viikko kesäsadetta vetää kenen tahansa mielen matalaksi. Tuosta riskistä huolimatta suosittelen Lappia ja Pohjois-Norjaa. Norjan hurja kalleus ei minusta pitänyt paikkaansa, toki osa voi johtua siitä, että viime kesänä edullistakin majoitusta löytyi vielä kesän alussa. Majoituskulut vastasivat minusta aika lailla Suomen tasoa, paitsi osa rorbuereista oli tyyriitä. Ravintolaruoka, etenkin illallisruoka, oli kalliimpaa kuin Suomessa ja selvästi heikompaakin kuin Suomessa. Kahvilahinnat, pizzat ja lounaat olivat lähellä Suomen hintoja. Me söimme todella paljon eväitä ja ruoka kaupoissa oli aika samoissa kuin Suomessa.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle
2. Kilpisjärvi
3. Vuonon rannalla Norjassa
4.Lofootit - Henningsvaer

Kivaa loppuviikkoa!