Minusta otsikko on kutkuttava määritelmä paikalle: Pulmankijärvi on maan kohoamisen seuraksena Jäämeren vuonosta erilleen jäänyt järvi. Siis meilläkin on palanen vuonoa Suomessa ja vieläpä sisämaassa! Pulmankijärvi on myös Suomen pohjoisin järvi ja rajajärvi Norjan kanssa. Osa Pulmankijärvestä onkin Norjan puolella.
Pulmankijärven ympäristö muistuttaa ulkonäöllisesti vieläkin vuonoa rannoiltaan. Eikä pelkästään rannoiltaan, vaan myöskin kalakannaltaan. Tenojokea pitkin Pulmankijärveen vaeltaa Jäämerestä kampelaa, jotka ovat jääneet asustelemaan järveen. Myös jonkin verran lohta vaeltaa edelleen Pulmankijärveen. En ole kalastajatyyppi lainkaan, mutta olisihan se hienoa saada järvestä merikala.
Luonto Pulmankijärvellä on herkkää arktista tundraa. Karua, mutta kaunista. Pulmankijärven matkailu on kasvanut runsaasti, mikä uhkaa luontoa. Siksi siellä on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä ja viedä kaikki roskat pois.
Tie Pulmankijärvelle lähtee Nuorgamista ja reitti nousee ensimmäiseksi tunturiin. Olin hieman suunnitellut, että jos ei ole liian kuumaa ja jos polvi kestää, voisimme tehdä tunturilla kävelyretken. Parkkipaikalta tulisi Skaidijärven kodalle matkaa 1,7km suuntaansa.
Tuttavat ovat kyselleet, että miten pärjäsin reissussa jalka+selkävaivaisena. Tein taustatutkimusta ja etsin sellaisia kävelyreittejä, jolla kävelyä tulee maksimissaan n. 3km. Vaihtoehtoja löytyi mukavasti. Ainoa, mikä jäi kokematta ja jäi harmittelmaan, oli Luovtattin rullakiviranta. Sinne kävelyä tulee n. 2km suuntaansa. Reittiä kuvattiin osittain haastavaksi, parin jyrkän laskun vuoksi. Niiden takia emme lähteneet edes yrittämään sinne. Olisimme joutuneet muutenkin rukkaamaan matkasuunnitelmaa Luovtattin vuoksi. Huonommallakin kävelykunnolla pääsee siis näkemään monia hienoja paikkoja eikä Lapissa liikkuminen välttämättä tarkoita runsaita kilometrejä.
Tunturissa meidät yllätti äkillinen muutos säässä ja tuuli oli niin voimakas ja kylmä, että pidempi kävely jäi kotalaavulle jäi tekemättä. Maisemat olivat niin erikoiset, että ehdottomasti kannattaa pysähtyä niiden äärelle.
Tunturijärviä ihastellessamme Hra Kepponen totesi, että hänestä maisema muistuttaa savannia juuri sadekauden jälkeen. Minustakin siinä on samankaltaisuutta.
Pulmankijoen maisemat viehättivät meitä, mutta siellä oli huomattavasti enemmän hyttysiä ja mäkäräisiä kuin tuulisen Pulmankijärven rannalla. Olisin istuskellut mielelläni joen rannalla rauhassa, mutta mäkäräiset ajoivat minut aika nopeasti liikkeelle.
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti