Kilpisjärvi

Elokuinen pohjoisen roadtrip kulki siis Kilpisjärven kautta. Meidän oli alkuperäisenä tarkoituksena edetä reippaasti Leviltä Kilpisjärvelle ja lähteä kapuaamaan Saanan huipulle. Kuten reissupostauksen ensimmäisessä osassa kirjoitin, lähtömme Leviltä myöhästyi ja pysähdyimme matkalla liian monta kertaa. 

Majoitumme sympaattiseen Kilpisjärven retkeilymajaan. Terassilla teimme suunnittelua loppupäivän suhteen. Meidän vaeltaminen Saanan huipulle olisi sen verran hidasta, että arvioimme että olisimme takaisin retkeilymajalla ehkä klo 23 paikkeilla. Valoa olisi toki riittänyt, mutta päätimme kuitenkin kävellä 1,5t ja kääntyä sitten takaisin

Kohti Saanaa

Retkeilymajan sivurakennus ja taustalla Saana

Huone oli viehättävä ja toimiva

Lähdimme kapuamaan polkua retkeilymajan takaa. Maasto oli ajoittain hieman hankalaa. Pujottelimme kivien välistä ja kuljimme pitkospuista pitkin, kunnes päädyimme tielle. Saanalle on tehty uusi helpompikulkuinen hiekkatie. Jos olisimme tuon tienneet olisimme tulleet sitä pitkin. Käyttämämme reitti oli kyllä varmasti kauniimpi, koska koivikko oli huumaan vehreä.

Vanhat puuportaat, niitä taisi olla 700 askelmaa on korvattu uusilla kivisillä ja niitä on kuulemma vain noin 200.

 

Lapissa kasvaa vaivaiskoivuja paljon, mutta Saana on tunturikoivujen vyöhykettä

Aurinko paistoi illallakin niin lämpimästi, että tarkenin capreissa ja t-paidassa ja silti on hiki otsalla

Tälläinen kävelytie tuli vastaan, sen päässä on kuulemma parkkipaikkakin

Tie vienee huipulle saakka

Sää oli erinomainen, vielä illalla oli +18. Luonto näytti upealta auringonvalossa. Viimein pääsin näkemään kaipaamiani tupasvilloja enemmän kuin muutaman korren sekä ihastuttavan vanamomättään.

Saanaretkemme kruunasi tunturilla liikkuva isohko porotokka. Ensimmäistä kertaa kuulin, miten porot ääntelevät. Porotokka toi tosin mukanaan aikamoisen hyttysparven ja jouduimme lopulta pakenemaan vastakkaiseen suuntaan. Hiljaisella sivupolulla meidät ohitti aivan vierestä vaadin vasansa kanssa.

Tästä 5 sekunnin klipistä kuulee porojen ääntelyä

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet on Aug 31, 2020 at 1:03pm PDT

 

Tämä päivä oli niin hieno, että Lapin hulluushan taisi iskeä. Edellisellä kerralla Saanalla 90-luvulla ei iskenyt Lapin hulluus ja syynä oli varmasti se, että suurimman osan reissusta satoi. Sama kohde voi olla säästä riippuen minulle aivan mahtava tai sitten sellainen johon ei tee heti mieli palata.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle