15. syyskuuta 2020

Kilpisjärvi

Elokuinen pohjoisen roadtrip kulki siis Kilpisjärven kautta. Meidän oli alkuperäisenä tarkoituksena edetä reippaasti Leviltä Kilpisjärvelle ja lähteä kapuaamaan Saanan huipulle. Kuten reissupostauksen ensimmäisessä osassa kirjoitin, lähtömme Leviltä myöhästyi ja pysähdyimme matkalla liian monta kertaa. 

Majoitumme sympaattiseen Kilpisjärven retkeilymajaan. Terassilla teimme suunnittelua loppupäivän suhteen. Meidän vaeltaminen Saanan huipulle olisi sen verran hidasta, että arvioimme että olisimme takaisin retkeilymajalla ehkä klo 23 paikkeilla. Valoa olisi toki riittänyt, mutta päätimme kuitenkin kävellä 1,5t ja kääntyä sitten takaisin

Kohti Saanaa

Retkeilymajan sivurakennus ja taustalla Saana

Huone oli viehättävä ja toimiva

Lähdimme kapuamaan polkua retkeilymajan takaa. Maasto oli ajoittain hieman hankalaa. Pujottelimme kivien välistä ja kuljimme pitkospuista pitkin, kunnes päädyimme tielle. Saanalle on tehty uusi helpompikulkuinen hiekkatie. Jos olisimme tuon tienneet olisimme tulleet sitä pitkin. Käyttämämme reitti oli kyllä varmasti kauniimpi, koska koivikko oli huumaan vehreä.

Vanhat puuportaat, niitä taisi olla 700 askelmaa on korvattu uusilla kivisillä ja niitä on kuulemma vain noin 200.
 
Lapissa kasvaa vaivaiskoivuja paljon, mutta Saana on tunturikoivujen vyöhykettä

Aurinko paistoi illallakin niin lämpimästi, että tarkenin capreissa ja t-paidassa ja silti on hiki otsalla

Tälläinen kävelytie tuli vastaan, sen päässä on kuulemma parkkipaikkakin

Tie vienee huipulle saakka

Sää oli erinomainen, vielä illalla oli +18. Luonto näytti upealta auringonvalossa. Viimein pääsin näkemään kaipaamiani tupasvilloja enemmän kuin muutaman korren sekä ihastuttavan vanamomättään.

Saanaretkemme kruunasi tunturilla liikkuva isohko porotokka. Ensimmäistä kertaa kuulin, miten porot ääntelevät. Porotokka toi tosin mukanaan aikamoisen hyttysparven ja jouduimme lopulta pakenemaan vastakkaiseen suuntaan. Hiljaisella sivupolulla meidät ohitti aivan vierestä vaadin vasansa kanssa.



Tästä 5 sekunnin klipistä kuulee porojen ääntelyä

 

Tämä päivä oli niin hieno, että Lapin hulluushan taisi iskeä. Edellisellä kerralla Saanalla 90-luvulla ei iskenyt Lapin hulluus ja syynä oli varmasti se, että suurimman osan reissusta satoi. Sama kohde voi olla säästä riippuen minulle aivan mahtava tai sitten sellainen johon ei tee heti mieli palata.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle

8 kommenttia:

  1. Voi luoja, miten Suomi voi olla kaunis. Lappiin on päästävä pian kesä/syysaikaan, itse olen käynyt siellä vain laskettelusesongeilla. Iloa viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapin luonto ja maisemat ovat lumoavat kauniit ja meillä kävi tuuri sään kanssa. Minä haaveilen uudesta kesäreissusta Lappiin sekä ruskareissusta.

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  2. Lapinhulluus tarttuu kuvien välityksellä, pakko päästä kesällä Lappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin olisi vähän pakko päästä kesällä uudestaan Lappiin :) Toki haaveilen myös ruskareissusta, mutta tälle sesongille en enää ehdi.

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Huikeita maisemia. On tullut ikääntyessä hirveä palo tälläisiin maisemiin ja vuorten äärelle. Nuorena kun city tai rantalomat oli se juttu. <3 Varmasti ollut hieno reissu teillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapissa on todella kaunista. Ensi kesäksi haaveilen jo uudesta pohjoisen reissusta. Kai se on ikääntymistä se, että rauha ja kauneus ympärillä tuntuu niin hyvältä. Toki jos marras-tammikuussa pääsisin turvallisesti rantalomalle, niin kyllä himottaisi lähteä.

      Poista
  4. Ihania maisemia taas! Saanalle olen minäkin aikoinaan perhelomilla kivunnut ja niitä vanhoja portaita. Porot ovat suloisia vaikka ne tuovatkin mukanaan hyttysiä. Lapissa parasta on hiljaisuus ja sellainen maaginen ilmapiiri, jota on vaikea selittää ihmiselle, joka ei Lapissa tai tuntureilla ole käynyt. Vaikka me veljeni kanssa lapsen aina nahistelimme niin tunturissa olimme aina sopuisia. Ehkä se ilmapiiri ja kauneus sai unohtamaan sen normaalin "eipäs-juupas" -kinastelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen niitä vanhoja puuportaita kiivennyt, mutta taisi käydä niin, että jouduimme melkein saman tien kääntymään takaisin, koska alkoi satamaan. Eli ihan Saanan huippu on edelleenkin valloittamatta. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.

      Tunturilla vallitsee ihana rauha ja aukeat maisemat. Siinä on jotain taikaa!

      Kivaa uutta viikkoa Marjo!

      Poista