Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

27. elokuuta 2025

Kaikkien aikojen kantarellisaalis

Reilu viikko sitten olin ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemässä Tammelan seudulla, jossa Ilona on mökkeillyt koko elämänsä ja hän tietää hyvät sienipaikat sielä. Sienisaalisodotukset olivat siis korkealla! Odotuksena oli, että vähintäänkin mökillä syödään sieniruokia ja jotain pientä saisi kotiin pakastimeen.

Tähän saakka "the kantarellisaalis" sain alakouluikäisenä. Olimme isäni kanssa sienestämässä sukumökillämme Kuhmoisissa ja menimme metsään sukulaisten talon luota Hietamäestä. Saimme kunnon saaliin, ainakin pari litraa. Isä teki siitä kastikkeen ja söimme sen kertaheitolla. Tätä olemme muistelleet vaarin kanssa viimeiset 40 vuotta. Ystäväni Sirpa sanoi, että useimmille ei-niin-hyvillä-paikoilla-sienestämille minun kokemukseni on sukupolvikokemus. Kantarelleja yleensä löytyy vähän ja pari litraa on suuri saalis. 

Tuo muisto toki säilyy mielessäni, mutta kantarelliennätyssaalis on nyt kasvatettu aivan uusiin lukemiin! 

Polvivaivani ovat aiheuttaneet ikävän selkävaivan, joka vaikeuttaa kävelemistä. Metsä onneksi tarjoaa kiviä ja kantoja, joille istua lepäämään. Koska minä olen hidas ja Ilona nopea, niin välillä teimme niin, että Ilona etsi ensimmäisen sienipaikan ja minä jäin putsaamaan sitä ja ilona jatkoi kauemmaksi ja minä könkkäsin perästä. Usein kantarelleja löytyi isompi esiintymä pienellä hakemisella. Kantarellien löytämisen jännityksen ja ilon voimalla jaksoin liikkua metsässä. Paluumatkaa varten taskussani oli pieni herkku :)

Kantarelliyhdyskunta löydetty

Itse löysin :)

Lisää todistusaineistoa - vielä taivun poimimaan sieniä

Metsän ihailua kannonnokasta käsin

Lauantain saalis odottaa putsaamista

Tämän vuosituhannen ensimmäinen löytämäni syömäkelpoinen tatti. Tällä oli painoa yli 300g. Monenlaisia uusia kokemuksia osui tälle reissulle.

Kantarellikastikkeen lisäksi herkuttelimme tattirisotolla

Tässä taitaa olla saalistilanne maanantaina

Tiistaina minulla oli tosi tiukka työpäivä, enkä päässyt metsään lainkaan. Ilona lähti. Sitten metsästä alkoi tulla viestejä "Aivan mahdottoman hyvä paikka löydetty". Saalis täydentyi vielä ainakin kolmella pussilla.

Siinä on meidän saalis. Ilona poimi siitä ainakin kaksi kolmasosaa.

Virallinen saaliin punnitsija


Arvuuttelimme kotiväeltä sekä Instassa sienisaaliin painoa kiloina. Instassa moni arveli, että noin viitisen kiloa. Ilonan isä arvasi oikein, samoin meidän keskimmäinen. Lähimmäksi Instassa veikkasi Marjo Marjon Matkassa blogista. Marjo veikkasi 8kg.

Sienisaaliin paino oli 10,277kg

Ilonan isä ja meidän keskimmäinen siis arvasivat 10kg. En ole edes ikinä osannut haaveilla tälläisesta kantarellisaaliista. Sen putsaaminen ja säilöminen on ottanut suorastaan koville :) 

Jaoimme saaliin puoliksi, taisin saada ehkä jopa vähän enemmän. Elämäni sienisaalis! Tätä muistelen vielä pitkään! 

Muut mökkihuvit olivat perinteiset: saunomista ja uimista. 18-asteinen järvivesi tuntui yllättävän kylmältä. Viimeksi olin uinut omalla mökillämme ja silloin vesi oli huikeat +28.



Paikalliset eläimet tykkäsivät minusta


Tämä kaveri ei sentään tullut iholle


16. elokuuta 2025

Jäämeren vuonosta tuli Pulmankijärvi

Minusta otsikko on kutkuttava määritelmä paikalle: Pulmankijärvi on maan kohoamisen seuraksena Jäämeren vuonosta erilleen jäänyt järvi. Siis meilläkin on palanen vuonoa Suomessa ja vieläpä sisämaassa! Pulmankijärvi on myös Suomen pohjoisin järvi ja rajajärvi Norjan kanssa. Osa Pulmankijärvestä onkin Norjan puolella.

Pulmankijärven ympäristö muistuttaa ulkonäöllisesti vieläkin vuonoa rannoiltaan. Eikä pelkästään rannoiltaan, vaan myöskin kalakannaltaan. Tenojokea pitkin Pulmankijärveen vaeltaa Jäämerestä kampelaa, jotka ovat jääneet asustelemaan järveen. Myös jonkin verran lohta vaeltaa edelleen Pulmankijärveen. En ole kalastajatyyppi lainkaan, mutta olisihan se hienoa saada järvestä merikala.

Pulmankijärvi - kyllähän tämän voisi vuonoksi kuvitella ihan helposti

Luonto Pulmankijärvellä on herkkää arktista tundraa. Karua, mutta kaunista. Pulmankijärven matkailu on kasvanut runsaasti, mikä uhkaa luontoa. Siksi siellä on tärkeää pysyä merkityillä reiteillä ja viedä kaikki roskat pois. 

Tie Pulmankijärvelle lähtee Nuorgamista ja reitti nousee ensimmäiseksi tunturiin. Olin hieman suunnitellut, että jos ei ole liian kuumaa ja jos polvi kestää, voisimme tehdä tunturilla kävelyretken. Parkkipaikalta tulisi Skaidijärven kodalle matkaa 1,7km suuntaansa. 

Tuttavat ovat kyselleet, että miten pärjäsin reissussa jalka+selkävaivaisena. Tein taustatutkimusta ja etsin sellaisia kävelyreittejä, jolla kävelyä tulee maksimissaan n. 3km. Vaihtoehtoja löytyi mukavasti. Ainoa, mikä jäi kokematta ja jäi harmittelmaan, oli Luovtattin rullakiviranta. Sinne kävelyä tulee n. 2km suuntaansa. Reittiä kuvattiin osittain haastavaksi, parin jyrkän laskun vuoksi. Niiden takia emme lähteneet edes yrittämään sinne. Olisimme joutuneet muutenkin rukkaamaan matkasuunnitelmaa Luovtattin vuoksi. Huonommallakin kävelykunnolla pääsee siis näkemään monia hienoja paikkoja eikä Lapissa liikkuminen välttämättä tarkoita runsaita kilometrejä.  

Tunturissa meidät yllätti äkillinen muutos säässä ja tuuli oli niin voimakas ja kylmä, että pidempi kävely jäi kotalaavulle jäi tekemättä. Maisemat olivat niin erikoiset, että ehdottomasti kannattaa pysähtyä niiden äärelle.

Tunturissa tuulee

Tunturijärviä ihastellessamme Hra Kepponen totesi, että hänestä maisema muistuttaa savannia juuri sadekauden jälkeen. Minustakin siinä on samankaltaisuutta. 

Vähän kuin oltaisiin vehreällä savannilla, mutta ollaankin tunturilla

Polku ja viitta Skaidijärven kotalaavulle. Olisi varmaan ollut hieno reitti ja hyvänä päivänä minäkin jaksaisin tuollaisen reilun 3km kävelyn.

Tunturin puustoa

Jatkoimme matkaa tietä pitkin kohti Pulmankijärveä. Jossain vaiheessa tie muuttui hiekkatieksi, joka vielä loppua kohden kapeni. Ajoittain näytti siltä, että päälle iskee myrsky tai vähintäänkin kunnon sade. Uhkaavista pilvistä huolimatta, vettä ei satanut lainkaan.

Meille kävi sillä lailla, että ajoimme näköalapaikan ohitse. Tien varressa on tilaa muutamalle autolle tien suuntaisesti ja emme huomanneet sitä lainkaan. Siinä vaiheessa, kun julkinen tie päättyi, aloimme ihmettelemään tilannetta. Päädyimme parkkipaikalle ja Googlen perusteella olimme lähellä Pulmankijoen rantaa ja sen komeita hiekkasärkkiä ja päätimme tehdä sinne kävelyreissun. Siitä kertyi kävelyä n. 1,5km. Hiekkasärkkäkävelyn jälkeen ajelimme takaisin takaisinpäin Googlea tarkasti tuijottaen ja löysimme Pulmankijärven näköalapaikalle. Laitan kuitenkin kuvat nyt siihen järjestykseen, että ensin Pulmankijärvi.

Minun oli tarkoituksena käydä uimassa Pulmankijärvessä, mutta kylmän tuulen takia jätinkin sen väliin. Hra Kepponen suorastaan yllättyi siitä :)

Hiekkatie kulkee osan matkasta niin lähellä rantaa, että järveä pääsee ihailemaan matkan aikanakin

Tämä kuva on otettu siltä maisemapaikalta

Kyllä tässä voi kuvitella olevansa vuonon rannalla. Tuulinen järvikin näyttää ihan mereltä minusta.


Niin kaunista maisemaa!

Tässä kukkii kanervalajike, joka kasvaa vain Pulmankijärven rannoilla

Pulmankijoen maisemat viehättivät meitä, mutta siellä oli huomattavasti enemmän hyttysiä ja mäkäräisiä kuin tuulisen Pulmankijärven rannalla. Olisin istuskellut mielelläni joen rannalla rauhassa, mutta mäkäräiset ajoivat minut aika nopeasti liikkeelle.  


Hieno riippusilta joen ylitse



Pulmankijärvi on hieno retkeilykohde. Todennäköisesti ajoimme yhden matkailupalveluita tarjoavan yrityksen ohitse, mutta emme pysähtyneet katsomaan, että olisi sieltä saanut vaikka ruokaa. Muita palveluita alueella ei ole. Meillä oli Nuorgamista ostetut eväät mukana. 

Pulmankijärvellä oli hyvin hiljaista. Muutaman auton näimme tiellä ja yksi pariskunta oli kanssamme samaan aikaan Pulmankijärven näköalapaikalla.

Paluumatkalla takaisin hotelli Valleen pysähdyimme saamelaiseen ulkomuseoon.

Ympäristö oli vehreää ja pientareet valtoimenaan kukkia





7. elokuuta 2025

Maisemarakkauteni on upea Utsjoki

Pohjoisen reissumme pääkohteet olivat Utsjoki ja Norjan Pykeija. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Utsjoella vuonna 2021 ja ihastuin Tenojoen maisemiin sekä hotelliin, jossa olimme yötä. Tänä kesänä onnistuin saamaan Booking.comin kautta tarjoushinnan hotelliin ja varasin kaksi yötä. Olisi tehnyt mieli varata kolmaskin yö, mutta mietin, että jos lomalle sattuu sadesää, niin voi käydä tylsäksi pidellä sadetta niin pitkään Utsjoella. Utsjoen nähtävyytenä on luonto. 

Sää oli meillä aivan käsittämättömän hieno ja Utsjoen värit hehkuivat, niin että ne ovat piirtyneet aivojeni lisäksi myös sydämeeni!

Ensimmäiseksi kävin ajeluttamassa Hra Kepposta tietä 970 Utsjoelta Karigasniemelle. Se on minusta yksi Suomen kauneimmista teistä. Muistin edelliseltä reissulta, että tiellä on monta hyvää levähdyspaikka kauniitten maisemien äärellä. Parhaat maisemat ovat minusta lähellä Utsjokea, joten ajoimme suorinta tietä Inarista Utsjoelle ja sitten jatkoimme tielle 970 bongailemaan näitä maisemia.

Utsjoki on todella pieni paikka, asukkaita on n. 1100 ja palveluita vähäisesti. Parissa hotellissa on ravintola, muuten nälkäiset joutuvat kääntymään Annukan grillin puoleen. Kunnon ruokakauppa sijaitsee Nuorgamissa.

Sitten niihin maisemiin:

Seututie 970 maisemia

Levähdyspaikalla oli kivat tuolit maisemista nautiskeluun

Upea silta Utsjoella, joka vie Norjan puolelle. Taivas on niin huikean sininen!

Nuorisoa uimassa Tenossa. Tenon rannat eivät ole helpoimpia uimiseen. Joki on paikoittain aika matala ja siinä on virtaus tuntuvasti ja rannat ovat kivisiäkin.

Rakastan pohjoisen värejä!



Majoituimme Utsjoella Hotel Vallessa. Vuonna 2021 hotellin nimi oli Village Valle. Hotelli on uudehko ja siisti ja jokaisesta huoneesta näkyy Teno-joki. Hotellin ravintolarakennus on aivan rannassa. Minä ihastuin ensimmäisellä vierailullamme Valleen kovasti. Paikka vaan on niin kaunis. Voisin istua aamupalalla Tenon rannalla syömässä vastapaistettuja sämpylöitä tuntikaupalla. Paikalla jolkuttelevat porot ihastuttavat myös. Ainoa miinus oli se, että hotellihuoneissa ja ravintolassa oli tuskaisen kuumaa. Huoneessa oli onneksi pöytätuuletin tuomassa helpostusta. Siltikin nukkuminen märän pyyhkeen alla oli ainoa keino, joka auttoi minua nukahtamaan.

Vallen ravintolarakennus vasemmassa reunassa. Onhan tämä niin huikea maisema hotellille!


Tässä maisemassa ja aamuauringossa hidas aamupala on iso nautinto


Poro pötköttelee ravintolan seinän vierustalla


Vierailimme Utsjoen kirkkotuvilla. Kirkkoon on tultu pitkistä matkoista ja jumalanpalvelukseen osallistuminen on vaatinut yöpymistä. Samalla reissulla sitten hoidettiin kauppa-asioita ja tavattiin sukulaisia ja ystäviä. Saamelaiset suvut ovat yöpymisiä varten rakentaneet itselleen pieniä tupia. Sukutupien lisäksi kokonaisuuteen kuuluu myös käräjätupa sekä voudin tupa.  Aikoinaan tupia on ollut parisenkymmentä. Nyt alueella on jäljellä 14 kunnostettua kirkkotupaa, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Tuvat ovat olleet käytössä toiseen maailman sotaan saakka. 1854 Utsjoella valmistui uusi komea graniitista tehty kirkko. Alue on historiallisesti arvokas ja kaunis. 

Kesällä 2023 vierailin Luulajan kirkkokylässä. Siellä tupia on ollut huomattavasti enemmän, tupien määrä on ollut suurimmillaan 485 ja tänä päivänäkin niitä on vielä jäljellä 405kpl. Jos kirkkotuvat kiinnostavat, niin klikkaa itsesi lukemaan postaustani Luulajasta Pikku Kepponen: Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä.

Kesäisin tuvat ovat auki ja alueella on myös opastusta. Seurakunnan lähetystyön kahvila paistaa yhdessä tuvassa vohveleita ja niiden päälle saa erinomaista raparperihilloa sekä mansikkahilloa. Kannattaa laittaa molempia. 






Me olimme paikalla sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen, jolloin jumalanpalvelukseen osallistunutta väkeä tuli kahville kirkkotuville. Saimme nähdä muutamia saamenpukuja. Olisin halunnut kuvata ne kaikki, mutta tilanteet eivät olleet asialle suotuisia. 


Ilmeisesti saamenpuku voi olla myös kuvioitua kangasta. Mekossa on saamenpuvun tunnusmerkit eli reunaripsu ja mansetit, sekä vyö, josta roikkuu tupsut. Naisten pukuun kuuluu yleensä vielä hartiahuivi. 

Kävimme tutustumassa kirkkoon. Tämäkin jäi puuttumaan kirkkohaasteen kirkkolistastani.

Minusta ihastutti nämä saamelaistyylisesti koristellut penkkien pehmusteet

Saamelaisuus näkyi myös alttarin ympärillä kauniisti



Päätin jakaa Utsjokipostaukseni kahtia. Pääsen vielä kertomaan teille, että Utsjoen alueelta löytyy vuono, joka on maan kohoamisen vuoksi jäänyt sisämaahan ja onkin sitten tänä päivänä Pulmankijärvi. Vallan mielenkiintoinen paikka, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kesälappi 2025 postaukset:
Pikku Kepponen: Ihana päivä Inarissa

Kesälappi 2021 Utsjoki-postaus
Pikku Kepponen: Utsjoki