Utsjoki

Utsjokeen tutustumisen aloitimme kirkkotuvista. Kirkkotuvat ovat saamelaisten rakennuksia 1800-luvun alusta, joita niitä on käytetty yöpymiseen ja asumiseen suurten kirkkopyhien yhteydessä. Minä olen hieman heikkona vanhoihin taloihin. Kauniilla paikalla olevat kirkkotuvat ja pihamaan kirkkaanvihreä heinikko niittykukkineen valtasivat sydämeni saman tien. Täydet 10 pistettä kirkkotuville tuli siinä vaiheessa, kun lapoin lähestystyönkahvilassa vohvelilleni kotitekoista raparperihilloa, tietenkin mansikkahillon kylkeen.

Tämä on ehkä se lempikuvani Kirkkotuvilta. Tuolla mökin katolla kasvaa heinääkin niin söpösti.

Kirkkotuvilta jatkoimme Utsjoen kirkonkylälle. Se oli niin pieni, että emme oikein ymmärtäneetkään saapuneemme sinne, Kävimme ostamassa saamalaistalosta ajoluvan Ailigastunturin huipulle. Ailigastuntureita on Utsjoen kunnan alueella kolme ja ne ovat saamelaisten pyhiä paikkoja. Pienin Ailigastuntereista kohoaa aivan Utsjoen kirkonkylän vieressä. 

Matalimmaltakin, vain 342m korkuiselta, Ailigastunturilta aukeaa upeat maisemat Norjan lumihuippuisille vuorille sekä Utsjoen kirkonkylään. Aligakselle mennessä vetäisin hyttysverkkotakin päälleni ja se tuli todellakin tarpeeseen.

Hieno näkymä Ailigakselta Norjaan

Suomen ja Norjan välinen rajasilta

Evästauko

Ennen hotellille menoa ehdimme käydä Nuorgamissa kahvilla ja Alkossa. Sen jälkeen ajelimme ihastuttavaan majapaikkaamme Village Valleen. Olimme varanneet sieltäkin saunan. Reissumme ainoa viileä ja vähän sateinen päivä osui Utsjoelle ja sateen ripsiessä lähdimme saunomaan ja uimaan Tenojokeen.

 

Village Vallen hotellihuonerakennus

 

Huoneestamme oli kiva näkymä Tenolle

Tynnyrisauna Tenon rannalla

Hyvät näkymät oli tästäkin saunasta. Pieni moite suihkun puutteesta.

Village Vallen yhteydessä toimii ravintola Deatnu. Deatnu tarkoittaa saameksi Tenoa. Deatnu on erikoistunut saamelaisiin perinneruokiin ja hyödyntää mahdollisimman paljon paikallisia tuotteita ja luonnosta saatavia raaka-aineita. Olimme olleet sen verran kevyellä syömisellä koko päivän, että päätimme syödä kolme ruokalajia. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää.

 

Ravintola Deatnu sisältä päin. Näköala Tenolle on upea!

Reissun paras alkuruoka: porosushi. Tempura T-maki poron laavusavupaistista

 

Grillattua rautua peruna-lehtikaalisaarella

Jälkiruokarepahdus: otin vaniljaisen mustikkaleivoksen lisäksi vielä pallon Deatnun kotitekoista hillajäätelöä sekä jälkiruokaviininkin. Hyvä oli leivos, mutta jäätelö vielä parempi. Ainoa Sametti oli erinomainen kotimainen marjapohjainen jälkiruokaviini.

Mahat pullollaan lyllersimme hotellihuoneeseemme ja ajatuksena oli käydä ajoissa nukkumaan. Mitä vielä, emme tienneet, että saamme vielä iltashown kaupan päälle. Porot kerääntyivät aivan hotellihuoneemme ikkunan alla makoilemaan, rapsuttelemaan itseään ja  märehtimään. En ollutkaan tiennyt, että poroillakin on useampi mahalaukku ja ne märehtivät.

Kutiava jalkainen poro

Märehdi nyt tässä sitten rauhassa, kun noi naiset töllöttävät koko ajan ikkunasta

Village Valle on kerrassaan upea kokonaisuus. Se kelpaa varmasti vaativampaankin makuun eikä hintakaan ole mikään kaamea. Minä lisäsin haavelistalle paluun Villa Valleen ihailemaan ruskaa. Henkilökunnalta kyselimme, että mikä olisi paras arvio ruskan ajankohdasta. Hotellin isäntä kuulemma sanoo, että ruska tulee 11.9. Aika hyvin kuulemma osuu kohdilleen. Ruska usein miten päättyy noin 10 päivässä. Toivottavasti tapaamme vielä Village Valle!

Lapissa löytyy korkealuokkaista majoitusta ja hyviä ravintoloita. Kyllä matkailijan kelpaa! Lapissa voisi mysö gourmetmatkailla aivan helposti. Ravintolapalvelut ovat Suomen puolella aivan eri tasolla kuin Norjassa. Sirpan kanssa naureskelimme sitä, että kesällä 2020 Norjan Lapissa ruokaileminen oli paljon Suomea edullisempaa. Lofooteilla tuli syötyä iso osa aterioista rörbuer-mökin hienolla terassilla ja ruokana oli lähinnä leipää. Päällisenä oli sentään Levimarketin erinomaista kylmäsavuporoa, norjalaisia katkarapuja ja norjalaista maksapasteijaa. Ruuat Norjassa eivät olleet kovin kummoisia, mutta kalliita ja lisäksi suosituimpiin ravintoloihin olisi aina pitänyt varata pöytä tai jonottaa ikuisuus.

Enpä olisi osannut arvata, että 50v juhlamatkani suuntautui Lappiin. Tarkoituksena oli olla koko perheen voimin Italiassa, mieluiten Gardajärvellä. Gardajärven sijasta polskin Inarinjärvellä. Eikä  yhtään harmittanut! Lisäksi Inarissa oli lämpimämpää kuin Gardalla. Uskomatonta, mutta totta :)

50v juhlamatkan postaukset:

1. Viiskymppiset pohjoisessa

2. Saariselkä  

3. Inari, osa 1

4. Inari, osa 2