Hehkuttaja kertoo lähtöpäivästä
"Koska mies oli vielä toipilas, päätimme ottaa rennon lähdön: söimme rauhassa aamupalaa, lapset katselivat aamun suosikkitelevisio-ohjelmat ja pakkailimme tavarat. Oli oikeastaan pieni ihme, että vatsataudista huolimatta selvisimme tien päälle. Iltapäivän auringon paistaessa huumaavaan kirkkaasti ajoimme läpi idyllisen talvimaiseman Sappeen laskettelukeskukselle. Olipa matkalla kaunista!
Äkkiä sukset alle pojille ja pojat lastenrinteeseen. Keskimmäinen oppi heti käyttämään sompahissiä ja lastenrinne oli tosi mukava -ja mikä parasta kaikille maksuton! Vanhemmat saivat samalla ihailla punaista auringonlaskua ja pojilla oli mukavaa. Huoneistohotelli oli oikein kiva ja vastasi odotuksia. Sitten ruokaa, sauna ja nukkumaan."
Märehtijä kertoo lähtöpäivästä
"Tavaroiden pakkaaminen on hermostuttavaa, jopa karmeaa puuhaa, kun kolme yli-innokasta nassikkaa pyörii jaloissa koko ajan keskeyttäen työn. Minun pakkaamishitauteni ei ollut mitään miehen hitauteen suksitelineen asentamisen hitauteen verrattuna. Oli siinä kuulemma pitänyt lumitöitäkin välillä tehdä. Noh, siinä se meni yksi talven kauneimmista päivistä suksitelineen asennukseen, pakkaamiseen ja autossa istumiseen laskettelun sijasta.
Huoneistohotelli oli ihan mukava, mutta jos maksat majoituksesta viidelle, niin miksi yhdelle pitää itse pedata sänky? Varausjärjestelmäkin oli sen verran ahterista, että siinä ei pystynyt valitsemaan ikkunoiden suuntaa. Tottakai olisin halunnut ikkunat rinteeseen päin!
Ei ollut sinappia!"
Kuvia huoneistohotellista
Kaksion olohuone - jossa ikkunat siis väärään suuntaan
Makuuhuone
Alkovin kerrossänky
***
Märehtijä kertoo kokonaisesta laskettelupäivästä
"Aamulla aurinko paistoi, mutta tietenkin pakkasta piti olla -10. Kännykän laturikin oli jäänyt matkasta ja hoida siinä nyt sitten kahtia jakaantuneen perheen logistiikkaa ilman puhelinta.
Rinteet olivat ihan ok. Tosin eipä niitä nyt niin paljoa päässyt laskemaan, kun aikaa kului lähinnä lasten crossiradalla. Hyvä sää muuttui perhanan lumisateeksi. Luovutimme joksikin aikaa, mutta pitihän sitä maksettua päivälippua tulla illaksikin kuluttamaan lumisateeseen.
Keskimmäinen pääsi kanssani tyhjään perherinteeseen. Ihan hazardia hommaa! Pojalle pääsee vauhti kasvamaan liian kovaksi ja sitten ei aurakäännökset enää suju."
Hehkuttaja kertoo kokonaisesta laskettelupäivästä
"Aamulla oli ihana auringonpaiste ja lähdinkin heti esikoisen ja keskimmäisen kanssa lastenrinteeseen. Kuopukselle vuokrasin pulkan ja samalla sain kännykkälaturinkin lainaan -aina jotain unohtuu :)
Lapset tykkäsivät todella paljon kaikille ilmaisista lastenrinteistä ja etenkin crossiradasta. Oli kiva olla yhdessä rinteessä. Pojat pärjäsivät rinteessä niin hyvin, että kävin aina välillä laskemassa aikuisten mäkiä. Pulkkamäestä mies pystyi vahtimaan poikia rinteessä samalla kun pulkkaili kuopuksen kanssa.
Auringon paiste muuttui lumisateeksi ja menimme mökille lounastamaan ja pienille päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen palasimme keskimmäisen kanssa rinteeseen. Testasimme tyhjää perherinnettä. Keskimmäisen taidot eivät vielä aivan riitä aikuisten mäkeen, poikahan oli vasta kolmatta kertaa suksilla. Lisää treeniä ja ehkä opetusta paremmin aurakäännösten tekoon ja vauhdin sääntelyyn. Joka tapauksessa aikuisten mäki oli iso juttu!"
Päivän kuvasaldoa:
Aurinkoinen aamu, kuvassa majapaikka ulkoapäin
Olen aina tykännyt laskea näitä juuri lanattuja mäkiä :)
***
Hehkuttajan ja märehtijän kuvaus yöstä:
Oksennustauti iski. Klo 19-24 laatoitusta. Jäin henkiin.
***
Hehkuttajan kuvaus kotiinpaluu päivästä
"Sain yllättävän hyvin kuitenkin nukuttua ja aamulla pystyin vähän syömään leipää. Pojat kävivät aamusaunassa, mies pakkasi sillä välin suurimman osan tavaroista autoon. Sovimme, että mies lähtee poikien kanssa rinteeseen. Minä yritän saada loput tavarat autoon ja siistittyä huoneistoa. Ylitin itseni ja menimme vielä kuopuksen kanssa pulkkamäkeen ja sitten sille lupaamalleni munkille. Pojat ja mies saivat ihan kunnon laskettelupätkän."
Märehtijän kuvaus kotiinpaluu päivästä
"Rauhassa toipuminen ei ole äitejä varten. Jos leipä pysyy sisällä, on kunnossa siistimään vuokramökkiä, pakkaamaan tavaroita ja viihdyttämään yhtä lasta. Minkä jälkeen ei tietenkään enää voimat riitä lasketteluun. Toisaalta, mitä väliä, kun taas satoi lunta.
Päivän kuvasaldoa:
Esikoinen moikkaa hissistä
Minipujottelurata - keskimmäinen radalla
Pikkuherkuttelija
***
Neutraalin tyypin arvio Sappeesta
+Siistit, toimivat pikkukaksiot.
+Sesongin ulkopuolella kukkaroystävällinen hinnoittelu
+Vain 160km Helsingistä
+Hyvä ja ilmainen lastenrinne
+Reilusti rinnehenkilökuntaa, jolla on palveluasenne
+Rinteet hyvässä kunnossa
-Heikko ravintolatarjonta
-Ravintolat sulkeutuvat todella aikaisin (samaan aikaan rinteiden kanssa)
-Ei lisäpalveluita (ei kylpylää, hierontaa, koiravaljakkoa...)
-Pienehkö nyppylä ja rinteet sen mukaisia
Niin, että puolensa ja puolensa ja huhhuh! :)
VastaaPoistaOletko märehtijä vai hehkuttaja?
VastaaPoistazirk:
VastaaPoistaTulihan heitettyä tuollainen reissu. Vaikka hommat eivät kaikilta osin menneet putkeen, niin ei mikään katastrofi. Kaikilla oli hetkittäin hyvin mukavaa :)
Anonyymi:
Olen aika positiivinen tyyppi, että ehkä enemmän toi hehkutus on kuitenkin lähempänä mielipidettäni matkasta.
Jokainen pääsi mäkeen ihan riittävästi, säät eivät olleet parhaimmat mutta eivät estäneet mäessä oloa ja puitteet muutenkin ihan jees.
Vatsataudista on vaikea hehkuttaa mitään - tai no olihan se aika nopea malli :) Ja voisihan siitä todeta, että parempi mulla kuin sellaisella joka oksentaa sängyn täyteen.
Hahaa, tää oli aivan mainio postaus :-)
VastaaPoistat. märehtijä
Kiitti Hekku:)
VastaaPoistaOMG- repesin :D
VastaaPoistaJa kun usein blogit, fb-päivitykset jne ovat täynnä sitä hehkutusta, jää se toinen puoli aikalailla pimentoon niistäkin ulkoilupäivistä tms. Tai sitten vain märehditään. Mutta neutraaliversio ei kai koskaan ole niin hauska/ihailtava/koskettava/säälittävä/kaunis
t. yksi, joka käänsi lapsen ulkomaanmatkan sairaalareissun (samoissa merkeissä) ikimuistettavaksi kokemukseksi ;)
"pienehkö nyppylä" - Sappee o Päläkäneen ylypeys!! :D Tänä talvena olen surrut sitä, kun en laskettele, ja syytän tästä vanhempia, sekä 80-90-luvun kalliita laskettelureissuja; koska meitä oli siskon kanssa kaksi, niin emme koskaan päässeet sukulaisten mukaan niille kalliille reissuille, veikkaa kun oli vaan yksi, ja vieläpä aina sen 5v meitä vanhempi, niin se oli paljon halvempi/helpompi kutsua mukaan. Nyt kun olen vanhahko ja lihavahko, niin en kehtaa lähteä rinteeseen harjoittelemaan. Ja toisaalta, kun olen tälläkin tempperamentilla varustettu, niin en raaski maksaa päivän reissua, josko jo sitten ekan kerran jälkeen heitän kamppeet meneen.
VastaaPoistaIkuisena optimistina olen sitä mieltä, että mahtavaa ku lähitti ja pojat rinteisiin veitte, sisäinen pessimistini on taas sitä mieltä, että oksennustauti on saatanasta. Nih.
Voi elämä! :-D
VastaaPoistaEhkä näin lukijan kannalta tuo märehtijän versio oli kuitenkin kiinnostavampi! Mutta näinhän se on, että samat tapahtumat voidaan kuvailla hyvinkin eri tavalla. Hauska postaus ja hyvä, että hauskaakin oli kaikesta huolimatta!
Mielenkiintoiseksi asian tekee, että se riippuu ihan päivästä, millä laseilla tapahtumia katselee. Itse ainakin saa helpolla käännettyä asiat ihan ylösalaisin, jos vaan ylipäätään ketuttaa tai on väsynyt. Ja sitten jos mä lähden alusta asti ajattelemaan negatiivisesti, niin myös kaikki siitä eteen päin on joko negaa tai vielä hirveempää.
VastaaPoistaTuota oksennustautia en kyllä pystyisi kääntämään positiiviseksi kokemukseksi kovin helpolla. Paitsi että oltiinhan meilläkin yrjössä viime kesän kanarianreissulla. Tosin siinäkin onni onnettomuudessa jälkikäteen ajatellen.
Hauskaa, että kirjoitat näitä reissujuttuja! Jos vaikka itsekin innostuisimme vähän repäisemään (ensi kesän lomakohde on niinkin jännä kuin Tallinna...).
Anonyymi:
VastaaPoistaKyllähän se niin on, että neutraalit jutut eivät saa samalla lailla reaktiota kuin hehkutukset tai ruikutukset. Se varmaan selittää, että niin monella on esim. blogeissa ostoksia to die for ja kotiuttamispäivä on onnellisin pitkään aikaan. Tai hiihtolenkillä on täydellisen sään lisäksi, täydelliset monot ja voitelu ja täydellinen hiihtofiilis, suorastaan flow (mulle ei IKINÄ ole sattunut noita kaikki yhtäaikaa).
Facebookin ja muiden hehkutusten positiiviseksi puoleksi pitää ehdottomasti sanoa, että osaa ne suomalaiset tehdä muutakin kuin vähätellä ja ruikuttaa ;)
Lapsen sairaalareissu ulkomaanmatkalla on varmasti ikimuistioinen kokemus. Siitä voi olla vähän vaikea saada positiivista juttua, muuta kuin parantuminen. Josta jokainen vanhempi on varmasti onnellisin.
Haltiakummi:
Uskon, että Sappee on Pälkäneen ylpeys. Ja onhan se tuossa 200km Helsingistä ihan suurimmasta päästä nyppylä.
Huomasin matkalla viitan teille päin ja ehdin jo suunnitella, että soitan sulle ja kerron, että tullaan koko perheen voimalla kahville :) Mutta sitten tuli tuo oksu.
Laskettelu on minusta hinnakas harrastus. Tulen tuntemaan sen kukkarossani parin vuoden päästä, kun lippuja pitää ostaa 5 kpl. Toisaalta se on sellaista puuhaa, johon uskoisin teinienkin vielä lähtevän vanhempien kanssa. Suunnitelmana on myös se, että perheen yhteisillä hiihtolomilla poikien pitää myös hiihtää. Jos ei muuten meinaa motivaatio murtsikkaan riittää, niin laskettelulippu pitää ansaita hiihtämällä :)
Laskettelun voi hyvin aloittaa aikuisenakin. Suosittelen opettajaa. Siellä Sappeella on kaikille ilmainen lastenrinne - säästät hissilipun :D
Olen ihan tyytyväinen siitä, että teimme reissun. Todennäköisesti se on viimeinen laskettelulomamahdollisuus tänä talvena ellei sitten pukkaa takatalvea.
Minusta on kiva lukea tuota märehdintääkin ja itse olen ehdottomasti sitä sorttia. Monen blogin lukemisen olen lopettanut, koska en jaksa ainaista ihanuutta. Pidän kyllä yleensäkin sinun tyylistäsi. Et sorru turhaan murheiluun, mutta kerrot rehellisesti toisenlaisen version. :) -Kaisla
VastaaPoista-Jassu-
VastaaPoistaKiitti :)
Märehtijän tarina oli ehkä eläväisempi. Hehkutusjutut käyvät pidemmän päälle tylsiksi... kaikki menee kuten on suunniteltu ja on aina vaan ihanaa ja kivaa. Vaikka mä voisin kyllä viettää tuollaistakin elämää ihan kuukausikaupalla ;)
Mirka:
Niinhän se on, että se onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä on asennekysymys. Mä oon yleensä niitä puoliksi täynnä tyyppejä, harvoin on pahoja ketutuspäiviä. Sen sijaan tutumpi tunne on väsymys, ei vaan jaksaisi ja sitten ei oikeastaan edes jaksa kiinnostua mistään tai kenestäkään. Se on mulle usein ketutustakin pahempi.
Tallinna kuulostaa mukavalta koko perheen kesäkohteelta. Itselläni on ollut suunnitteilla sama auton kanssa ja jatkaen Pärnun kautta Latvian puolelle, mutta ei vielä ensi kesänä.
Kaisla:
Minä en itsekään viitsi lukea kovinkaan montaa lapsiperheen ainaista ihanuutta kuvaavaa blogia, koska ne käyvät minulle kovin nopeasti tylsäksi. "Tässä me ulkoilemme tänään sopuisasti siisteissä kauden uutuusvaatteissa, syömme täysin onnistunutta kotiruokaa muodikkaalla twistillä supersiistissä minimalistidesign kodissamme. Sitten vähän luetaan lastenkirjaa, piirretään ja taas ulkoillaan. Päivän pohdinta on sukkien väri ja laittaisko leivälle juustoa vai kinkkua"
Kun itse on kotihommissaan sinne päin sorttia ja elää kolmen pikkukepposen kanssa, jotka ovat kuin tornadoja, ei tuollaiseen elämänkuvaukseen enää osaa edes asennoitua :)
Hauska postaus :) Eivätkö lapset sairastuneet vai olivatko he jo kipeänä aikaisemmin?
VastaaPoistaAnonyymi:
VastaaPoistaKiitti.
Keskimmäisellä oli oksennustauti, mutta hän selvisi todella pienin oirein. Miehen sairastumista seuraavana päivänä hän valitti vatsakipuja ja jäi kotiin. Iltapäivällä kävi kerran oksentamassa ja se oli siinä. Esikoinen on ollut kaksi päivää kotona, koska hänellä oli yhtenä iltana kovat vatsakivut. Mitään muita oireita ei ole ollut. Kuopuksella ei ole ollut mitään vielä.
Eli 5 viikkoa sairastelua tuli täyteen :( Toivottavasti ei lähden käyntiin viikko nro 6.
Minä en käsitä minkä vuoksi pitä lähteä reissuun jos oksennustauti kiertää perheessä. Sitten ihmetellään lehtiä myöten miten paha vatsatautiepidemia taas Suomessa kiertää. Kuinkahan monta ihmistä tekin sillä reissulla onnistuitte tartuttamaan :(
VastaaPoistaAnonyymi:
VastaaPoistaEn tiedä, miten tilanne olisi juurikaan eronnut siitä, että olisimme siirtäneet loman ja jääneet kotiin. Maanantaina olisin mennyt töihin, olinhan täysin terve (ja edellisen perheenjäsenen sairastumisesta oli aikaa vuorokausia). Minulla ei ole mahdollista jäädä kotiin siltä varalta, että saatan sairastua. Joku ärhäkkä noro tai rota voisi olla poikkeus.
Olisin siis istunut avokonttorissa ja vaikkapa syönyt kauppakeskuksen ravintolassa, lautasta ottaessani koskettanut alla olevaa jne. Tiistain olisin pötköttänyt kotona edellisestä yöstä toipuen ja työterveyden mielestä olin jo keskiviikkona työkuntoinen. Vähemmän kontakteja minulla lomallani oli kuin tavallisena työpäivänä.
Joka tapauksessa lähdimme sillä oletuksella, että kukaan perheestä ei enää sairastu. Oman kokemuksen mukaan sellainen koko perheen niittaava vatsatauti leviää hyvin lyhyen ajan sisään. Koska miehen oireista oli 3,5 vrk, ajatelin muiden säästyneen. Itselläni on usein paras vastustuskyky. Nythän viidestä perheenjäsenestä sairastui kolme. Joten onneksi kyse ei ollut mistään erittäin herkästi tarttuvasta.
Piti ihan kommentoida kun huomasin tuolta jostain aikasemmasta että inhoat erityisesti oksennustautia. Niin minäkin ja suorastaan kammoan eli hei, teillä tämän vuoden oksennuskierros on ehkä ohi :)Ja selvisit vielä hengissäkin :) Itse en kyllä tiedä miten selviän jokavuotisesta taudista, joka iskee vaikka mitä tekisi. Ja "uskalsit" vielä lähteä reissuun vaikka tauti olikin, itse en siihen pystyisi...Vapisen jo ajatuksestakin...
VastaaPoista-Aada
Aada:
VastaaPoistaPoden jonkinasteista oksennusfobiaa, en oikein kestä nähdä enkä kuulla sitä. Nykyisin pahempaa on kun joku perheestä sairastaa kuin se, että itse sairastan. Sain aikamoisen siedätyshoidon keskimmäisen ja kuopuksen raskaudessa :(
Todella kurjaa, jos teillä on ollut vuosittain vatsatauti. Meillä ei tainnut olla viime talvena. Sitä edellisenä oli "helppo" versio, joka ei tullut aikuisille lainkaan. Sellainen vatsatauti, jossa pitää sappinesteetkin rutistaa ulos on aivan karmea. Toivottavasti vältytte tänä vuonna!
Hauska juttu! Parasta oli nimenomaan molempien "tyyppien" tarina samasta aiheesta. :) Oksutauti oli kyllä ihan plääh. Kamalin tauti mitä on! Onneksi selvisit vähällä ja reissu onnistui pääosin, eikös niin.
VastaaPoistaMeillä on ollut niin vähäinen vatsatautikokemus lasten kanssa (kuopus 5 v. ei ole vielä koskaan oksentanut, esikoisella 7 v. on ollut 2-3 oksutautia, jolloin on tullut noin yksi oksennus), joten odotan kauhulla, josko se noro ehtii tänä vuonna tänne.
Itse, jos saan oksennustaudin, olen aivan raato; tavaraa tulee molemmista päistä samaan aikaan ja yleensä aina pyörryn vessaan (kai matalan verenpaineen takia). Että välttelen tautia parhaani mukaan..
Leonida:
VastaaPoistaAika vähällä selvisimme taudista, paljon pahempiakin olemme kokeneet.
Olette olleet onnekkaita vatsatautien suhteen, toivottavasti onni jatkuu. Minäkin toivon, että välttyisimme norolta. Silloin kun meillä todennäköisesti oli noro, tauti oli sitä mallia, että ensin pelkäsin kuolevani siihen ja sitten toivoin, että kuoleman tulisi.