Teinin toive Halloweeniin: "Äiti ole aikuinen!"

Teiniys on siitä tylsää aikaa, että pitää koko ajan miettiä, että mikä on noloa. Se alkaa rajoittamaan jo meidän vapautuneitten keski-ikäisten elämää ;) Kuten tämä Halloweenin juhlinta-asia, josta teinillä on muutamia reunaehtoja.

• Äiti ei saa käydä Hannan luona Halloween-meikissä. Ei edes mitään pientä juttua, koska sieltä tulee kuitenkin koko naaman meikki. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että Halloween-meikkaus on voinut lähteä lapasesta joskus. Muutama vuosi sitten yksi nuori mies tarjosi minulle rahaa siitä, että hyppäisin puskan takaa pelästyttämään hänen ystävänsä. En suostunut, koska en halunnut kenenkään saavan traumaa tai että saisi itse turpaan.
• Äiti ei saa pukeutua rooliasuun, korkeintaan sellainen kaupan vaatimattomin noidanhattu voi olla, jos on ihan pakko olla jotain.
• Pöytään katetaan oikeat astiat, eikä mitään ällötys-Halloween-kertakäyttöastioita.
• Äiti ei saa käyttää elintarvikevärejä tarjoilujen valmistamisessa.
• Kaikki tarjoilut pitää olla tunnistettavissa.
• Vain pienten lasten pöydässä saa olla ruuilla typeriä nimiä.
• Halloween voisi olla sellainen sivistynyt kahvitilaisuus, jossa kaikki olisi normaalisti. Etenkin äiti.

Vähän on vaikea järjestää Halloween-bileitä, kun perheeseen on kasvanut ilonpilaaja ;)

Näiden kauniiden lasitaidekurpitsojen ei pitäisi häiritä edes teinin esteettistä silmää. Ostin ne Soda Shopista, kun kävin siellä lasinpuhalluskurssilla. Kurpitsojen seuraksi kiillottelen häälahjaksi saadut hopeat lisäämään juhlan arvokkuutta ;)

Kuinka kauan pitää odottaa, että teini:
a) oppii jälleen nauramaan äidilleen?
b) oppii nauramaan itselleen?
c) vai onko äidin syytä yrittää muuttua normaaliksi? (toim. huom. se juna meni jo)

Jos teini on kieltänyt naamiaisvermeet, voiko äiti käyttää snorkkelivarusteita? Vanhoja Halloween-kuvia selatessa, tulin siihen tulokseen, että snorklausvermeet lyö laudalta monetkin Halloween-releet. Niissä on myös sellainen hyvä puoli, että snorkkeliputki suussa on paha mättää karkkia menemään.

Teini ei tajunnut kieltää äitiä käyttämästä Halloweeninä snorklauskamoja.

Vakavasti puhuen, tunnen suurta haikeutta siitä, että teinini on yhä vähemmän ja vähemmän kiinnostunut seurastani. Lapsuuden tähtihetkihommista yhä suurempi osa alkaa tuntua teinistä liian lapselliselta. Toivottavasti tulee uusia tähtihetkihommia tai vanhat sellaiset löytävät uuden, sopivamman muodon. Ehkä joudun joustamaan ja olemaan haluamaani useammin aikuinen ;)

Lasinpuhallustyöni

Syyskuun alussa vietin todella jännittävän päivän Soda Shop Designin koko päivän lasinpuhalluskurssilla. Voi, että se oli kuumottavaa ja kuumaa puuhaa :)

Työni jäivät kurssipäivän jälkeen hitaasti jäähtymään Soda Shopin uuniin ja saapuivat sitten kotiini postitse. Tosin jo aika päivää sitten. Olen yrittänyt ehtiä kuvaamaan ne päivänvalossa, jolloin töiden värit ja ilmakuplat pääsisivät parhaiten esiin. Salaa olen haaveillut, että hankin tarvittavat ledivalot, kukat ja ripustukset täydelliseen kuvaukseen. No, en vaan ole ehtinyt kuvaamaan -täydellisestä asettelusta puhumattakaan. Kun tänä viikonloppuna siirryttiin talviaikaan, tajusin, että en tule enää näkemään aurinkoa arkisin (#kele!). Enkä välttämättä viikonloppuisinkaan. Koska aurinkohan ei viikonloppuisin näyttäydy ellei minulla ole jotain pakollista menoa. Eipä tässä auta muu kuin esitellä kännykällä otettuja hämäräkuvia.

Minulla oli kurssitoiveena saada tehdä pieni yhdenkukan maljakko. Pääsin tekemään sen. Maljakon väriksi valitsin kirkkaan ja valkoisen sekoituksen sekä kuplia lasiin. Maljakko onnistui minusta ensikertalaiseksi hyvin. Nyt vaan odotan, että Hra Kepponen kantaisi siihen aina viikonloppukukan.

Yhden kukan maljakkoni muutamalla angervon oksalla

Yksi töistä oli lasipallo ripustuslenkillä. Sen voi laittaa vaikka ikkunaan koristeeksi ja katsella auringon järjestämää valoleikkiä. Tarkoituksenani oli valita ripustettavaan palloon samat värit kuin aiemmin tekemääni palloon, mutta muistinkin sävyt väärin. Se ei kyllä haittaa, koska pallot ovat sittenkin menossa eri huoneisiin.

Tämäkin onnistui kivasti

Aikaisemmin tein lasipallo, josta tulee pieni tunnelmavalaisin. Aion laittaa sen sisään ledivalot ja todennäköisin sijoituspaikka on joko olohuone tai minun ja Hra Kepposen makuuhuone. Ehkä makuuhuoneemme kaipaisi hieman hempeää pinkkiä ;)

Tänne tulee ledivalot sisään

Lisäksi tein kurssilla lasipisaran, epäonnistuneen joutsen ja lasipainon. Lasipaino onnistui hyvin, mutta joudun pitämään sen salaisuutena, koska tein sen lahjaksi isälleni. Paremmat kuvat tulevat sitten joskus, kun lasityöt ovat paikoillaan.

Vieläkö himo lasinpuhallukseen elää? No kyllä vain! Haluaisin päästä tekemään lisää lasipainoja sekä oikein ison lasipallon tunnelmavalaisimeksi. En ole ainoa, joka himoitsee lasinpuhallusta. Keskimmäiselle olen jo luvannut, että jos menen Soda Shopiin vielä puhaltamaan, niin hän pääsee tekemään oman lasipainon. Ystävääni Leenaa polttelee ihan yhtä pahasti lasinpuhallus. Me molemmat voimme suositella lämpimästi Soda Shopin lasielämyksiä vaikka joulu/synttärilahjaksi. (Tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan kehu itse maksamalleni upealle elämykselle)

Georgialainen ruoka

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, kiinnostukseni Georgiaan alkoi ruuasta. Odotukset ruuan suhteen olivat siis korkealla ja ne kyllä myös täyttyivät. Ruoka oli maukasta ja ärtyneen suoliston oireyhtymäni pysyi hyvin kurissa. Söin kasviksia, mutta en jäätelöä ja juomat join ilman jäitä.

Ajattelin että nytpä saan tehtyä postauksen, jossa on paljon ruokakuvia. Sitten aloin selaamaan kuviani. Mitenkä onkaan käynyt niin, että suurimmasta osasta ruokaa ei ole mitään kuvia. Tai sitten on niitä kuvia, että ateriasta on yksi vaivainen pala jäljellä ja sitä olen yrittänyt kuvata :D :D Hyvin maistui siis.

Tunnetuimmat georgialaiset ruuat lienevät khachapurileipä, khinkali-nyytit ja saslik-lihavartaat. Saslik vartaat ovat useinmiten porsasta tai lammasta. Toki nautaakin saa vartaana, mutta nauta on perinteisesti enemmän herkullisten lihapatojen raaka-aine. Saslikin seuraksi kannattaa tilata paria maustekastiketta ja vaikka salaattia lisukkeeksi.

Khachapureja valmistetaan useammalla eri tyylillä, mutta useinmiten saat eteesi kuuman, pyöreän leivän, jonka sisällä on juustoa. Muut tunnetut vaihtoehdot ovat sellaiset, joissa juusto on leivän päällä ja sitten sellainen veneen mallinen khachapuri, jonka päällä on runsaan juuston lisäksi kananmunaa. Khachapuri on ksinkertainen, mutta varsin maukas välipala tai aterian lisuke. Reissun parhaan khachapurin ostin 500 vuotta toimineesta kellarileipomosta, jonne piipahdimme opastetulla kävelykierroksella.

Yleisnäkymää leipomoon, valkeassa kupu on uuni, jossa paistetaan naanin näköisiä leipiä

Lähikuvaa unnista ja työtasolla leipiä 

Khachapurikuvan jouduin lainaamaan netistä, jotenkin khachapurit päätyivät mahaan niin nopeasti.

Leipomon valikoimaa

Khinkalit ovat nyyttejä, joiden sisällä on lihaa, sieniä tai juustoa sekä nestettä. Purastessa pitää olla valmis imaisemaan, ettei nesteet valu pitkin leukaa ja paitaa. Georgialaiset ovat kuulemma erinomaisia suutelemaan khinkalin syönnin takia, paras suutelija on se kenen khinkali lautasella ei ole yhtään nestettä :)

Etualalla sienitäytteiset khinkalit, taivaalliset juusto täytteiset munakoisorullat ja takana salaattia

Khinkalit syödään sormin ja päässä oleva kahva jätetään oikeaoppisesti syömättä

Georgialainen ruoka on maultaan hyvin täyteläistä ja mausteita käytetään paljon. Maut eivät ole suuta polttavia aasialaiseen tyyliin vaan selvästi miedompia ja jotenkin pyöreämpiä. Korianteri on hyvin yleinen mauste. Kasviksia Georgiassa käytetään hyvin monipuolisesti. Vaikka georgialainen keittiö on tunnettu liharuuistaan, on kasvissyöjän helppo ruokailla hyvin.

Salaatti ja takana georgialainen juustolautanen. Juustot ovat hyviä Georgiassa

Mausteinen naudanlihapata

Fine dining ravintolan sieni-pähkinäsalaatti

Parhaat ateriat georgialaiset ateriat söimme vanhan kaupungin tunnetulla ravintolakadulla. Se oli jotenkin hämmentävä kokemus, yleensä turistialueen ruuat eivät ole parhaita. Kävimme koestamassa Trip Advisorin suositteleman Barbarestan ravintolan, joka oli enemmän fine dining paikka. Hinta oli yli kaksinkertainen ravintolakatuun verrattuna ja ruoka reissun kehnointa. Alkuruoka + pääruoka + 2 lasia viiniä maksoi euroissa kolmisen kymppiä, joten ei yhtään harmittanut ei-niin-onnistunut fine dining kokemus.

Fine dinind ravintolassa istuskelu oli mukava kokemus, koska siellä oli elävää musiikkia. Nostan hattua tavalla esittää ravintolassa musiikkia. Yhdessä pöydässä istui mies ja kaksi naista. Miehellä oli kitara mukanaan ja kolmikko esitti välillä musiikkia sitten välillä he ruokailivat. Musa oli sellaista lyyristä ja kaunista, joten mikäs sitä oli kuunnellessa.

Fine dining ravintola

Georgialainen keittiö ei ole "jälkiruokakeittiö". Ilmeisesti suurten annoskokojen ja runsaan viinin jälkeen ei ole ollut tarvetta jälkkärille. Tai hedelmät ovat korvanneet jälkiruuan. Jälkiruokakulttuuri on toki rantautunut Georgiaankin ja ravintoloiden ruokalistoilta löytyy italialaisen ja ranskalaisen keittiön suurimmat suosikit kuten tiramisu ja creme brulee.

 Funicular-radan päässä kävin herkuttelemassa letuilla.

Reissun parhaan aterian söimme yllättäen Armenian puolella. Retkeemme kuului lounas yksityiskodissa. Talo oli rakennettu rinteeseen ja lounas tarjoiltiin katetulla terassilla. Siitä lisää tulevassa Armenia postauksessa.

Onko georgialainen keittiö sinulle tuttu?

Kiinnostaisiko kokeilla?

3-in-1 lomareissu Tampereelle

Meidän pojat viettivät syyslomaa kotona keskenään. Minä tein muutaman päivän etätöitä syyslomaviikolla ja ne sujuivat yllättävän rauhallisissa merkeissä. Viikonlopuksi olin järjestäny pojille Tampereen reissun. Se olikin hyvän reissusuunnittelun helmi, sillä yhdellä reissulla oli kolme tarkoitusta.

1) Pojille hupia: käynti Nokia Edenissä uimassa, pizzaa, karkin mässytystä hotellihuoneessa, torakkapokeria hotellihuoneessa ja kaivattu hotelliaamiainen.

 Holiday Inn hotellin aamiainen oli todella hyvä ja kattava.

Tämä lautanen ei suinkaan ole kenenkään lapsista vaan kröhöm minun

 Mamman palleroiset hotellihuoneessa

2) Piristystä appivanhempien, etenkin mummin, elämään.

Anoppinikin asuu hoivakodissa. Mies ja pojat kävivät katsomassa häntä kahdesti. Minä olin toisella kerralla mukana ja silloin menimme Vapriikkiin kahville. Mummi jaksoi kulkea rollaattorilla 300m matkan Vapriikkiin, paluumatkalla meinasi voimat ehtyä juuri ennen hoivakotia. Kävelykyvyn palautumisesta minun käsitykseni mukaan kunnia kuuluu säännölliselle ja hyvälle fysioterapialle. Toki ukki kävelyttää mummia nykyisin melkein päivittäin.

Mummin kohtalo on sellainen, joka harmittaa jatkuvasti. Mummi paiski pitkää päivää, tehden hyvin usein töitä kuutena päivänä viikossa käräjäoikeuden tuomarina ja oli hyvin stressaantunut varmaan pari vuosikymmentä alati kasvavan juttukuorman alla. Hammasta purren mummi sinnitteli eläkkeelle saakka ja vain vuosi eläköitymisensä jälkeen mummi sairastui ja muutamassa vuodessa sairaus eteni siihen tilaan, että mummi joutui muuttamaan ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaan hoivakotiin. Anoppi on varmasti yksi maailman kilteimmistä ihmisistä. Työkuormansa alla hän auttoi iäkkäitä yksineläviä sukulaisiaan ja hoiti aina yön tai kaksi vuodessa meidänkin poikia.

Kukin eli ukin elämään vaihtelua toi yhteinen illallinen Hra Kepposen ja poikien kanssa sekä se, että esikoinen yöpyi Kukilla.

3) Piristystä omaan elämääni.

Minä säntäsin suoraan kylpylästä huvittelemaan Tampereelle ystäväni Leenan kanssa. Ensin kävimme illallisella ravintola Franklyssa. Leenan sisko suositteli meille paikkaa ja minäkin tiedän, että hänkin arvostaa hyvää ruokaa, joten ravintolan valintaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Söimme teatterimenun. Kirkas kanttarellikeitto oli vallan mainio alkupala. Pääruuaksi tarjoiltu hirvi oli erinomaista, en muista milloin viimeksi olisin saanut yhtä hyvän hirviannoksen. Jälkiruuaksi menuun kuului joku puolukkajäädyke. Annos tuotiin liian jäisenä pöytään ja meidän molempien mielestä siitä puuttui makea komponentti. Iso nokare kermavaahtoa tai kinuskikastike olisi parantanut annosta. Noin muuten iso suositus Franklylle! Teatterimenu maksoi 39€ mikä minusta oli ruuan laatuun nähden sopuhinta. Helsingistä ei taida noin hyvää ja laadukasta menua irrota tuohon hintaan.

Kirkas kanttarellikeitto, joku smetanan tyylinen lisäke

Todella erinomainen hirviannos. Perunatkin olivat niin hyviä ja kastike taivaallista

Illallisen jälkeen menimme katsomaan Tampereen Työväenteatteriin Billy Elliot musikaalin. Toteutus oli hyvä ja vetosi katsojiin niin, että aplodeita annettiin seisoaltaan. Esityksen jälkeen en voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka hyvin lapsiesiintyjät selvisivät vaativasta urakastaan.

Kaveriselfie

Kivasti saimme viikonloppuun mahdutettua kaikenlaista huvittelua isovanhempien tapaamisen ohella. Varsinainen 3-in-1 reissu!

Syyslomahupia: Lintsin Valokarnevaalit

Meidän pojat ovat tänä vuonna viettäneet syyslomaa lähinnä kotosalla. Kundit eivät pistäneet yhtään pahakseen ohjelmattomia päiviä, jolloin kukaan ei rajoita nettiaikaa :D Pojilla on käynyt kavereita kylässä ja ovatpa nuo välillä käyneet ulkoilemassa ihan oma-aloitteisesti.

Varsinainen lomaohjelmanumero on lauantain eli huomisen reissu Tampereelle, mutta halusin ilahduttaa lapsia jollakin kivalla ja helpolla ohjelmalla jo arki-iltana. Esikoinen skannasi leffavalikoimat lävitse, mutta ei löytänyt mieluistaan (siis sellaista jonka väkivaltamäärän minä olisin voinut hyväksyä). Syyslomahuviksi valikoitui sitten Linnanmäen Valokarnevaalit.

Hattaralla herkuttelua, kuvassa keskimmäinen ja kuopus

Hattaratikuksi sai lisämaksusta välkkyvän valotikun

Me yleensä käymme vain kerran vuodessa huvipuistossa, koska hinnat ovat niin järkyttävät. Rannekkeet koko perheelle maksaa 200€ ja siihen päälle sitten kallista ja kehnoa hampparia, limsaa, jäätelöä ja parit hattarat. Toki tällä perhekoolla jopa leffassa käyminen tulee kalliiksi.

Meidän Valokarnevaalireissu meinasi tyssätä parkkiongelmaan. Linnanmäen viereinen mäen päällä oleva parkkipaikka oli suljettu kokonaan! Siellä oli jonkun laitteen kehikot purettuna osiin. Kun alueen suurin parkkipaikka otetaan pois käytöstä, parkkikatastrofi on valmis. Päädyimme ajamaan kaikki alueen pikkukadut lävitse ja yhdeltä sitten löytyi vapaa paikka. Jos olet menossa viikonloppuna Linnanmäelle, niin torstain perusteella suosittelen julkista liikennettä.

Valokarnevaali on siitä kiva tapahtuma, että jo pelkästään Linnanmäellä kävely ja valojen katselu on elämys. Elämyksellisyyttä toi lisää kiva live-musiikki ja näimme myös kivan valotanssiesityksen. Paikalla oli paljon iäkkäämpiä ihmisiä kameroiden ja jalustojen kanssa ikuistamassa valojen kauneutta.

Ostimme pojille kuuden kertalipun paketin ja se riitti heille hyvin. Jonotilanne oli yllättävä. Esimerkiksi Linnunrataan, johon viime kesänä oli aivan hirvittävä jono, pääsi hyvinkin nopeasti. Puolestaan Rinkeliin eli maailmapyörään, johon yleensä ei tarvitse jonottaa, oli lähes yhtä pitkä jono kuin vuoristorataan.

Meillä oli kiva ilta Lintsillä. Reilu pari tuntia hurahti hetkessä, emmekä ehtineet edes syömään perinteisiä Lintsivohveleita.

Onko teillä syyslomailtu? Miten on loma mennyt?

Kivaa viikonloppua!

Georgia

Kiinnostukseni Georgiaa kohtaan alkoi niinkin arkisesta asiasta kuin leivästä. Jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, niin Kepposkan tie maailmalle vie vatsan kautta :)

Reilu pari vuotta sitten Kiovassa ystäväni bongasi georgialaisen hatchapuriravintolan ja vaati ehdottomasti päästä sinne. Itse en nähnyt mitään kovin kiinnostavaa ajatuksessa syödä ravintolassa, jossa tarjotaa pizzan näköisiä lätysköjä ilman täytteitä. Koska hatchapurit olivat edullisia, niin päätin ihan puhtaasta uteliaisuudesta tilata yhden jotta lounaani ei koostuisi pelkistä virvokkeista. Jouduin toteamaan, että hatchapurissa on leipä varsin jalossa muodossa ja kiinnostukseni Georgiaa kohtaan oli syttynyt. Sanottakoon, että edelleen parhaan hatchapurin olen syönyt Kiovassa.

Ensin piti tietenkin googlata, että onko Georgia sama kuin Neuvostoliiton aikana ollut Gruusia. Kyllä on! Neuvostoliiton romahdettua Georgia romahti rajusti. Se oli ollut neukkujen maatalousaitta vailla merkittävää teollisuutta sekä vailla merkittäviä luonnonvaroja ja vailla strategista sijaintia öljy/kaasuputken päällä. Alun itsenäisyyden vuodet olivat sekasortoisia ja maa muuttui turvattomaksi. Sitten joku presidenteistä päätti, että hyödynnetään sitä mitä Georgialla on tarjottavana: upea vuoristo, maailman vanhin viinintuotanto, Mustanmeren kaunis rannikko ja valtavan pitkä historia kristittynä maana muinaisine rakennuksineen. Presidentti päätti, että Georgiasta tulee matkailumaa. Katurikollisuus siivottiin pois, poliisikunta uusittiin ja kehitettiin matkailjoiden tarvitsemia palveluita. Homma yllättäen onnistui hyvin. Georgia on turvallinen maa matkailijalle, palvelut pelaavat ja ruoka on hyvää. Matkailijalle pahimmat riskit ovat hurja liikenne, ylensyönti ja liiallinen viinin juonti.

Matkamme oli onnistunut. Kohokohdaksi muodostui retki Armenian puolelle tutustumaan Unescon maailmanperintölistalla oleviin ortodoksiluostareihin. Tbilisissä tutustuimme vanhaan kaupunkiin. herkuttelimme georgialaisella ruualla ja maistelimme viinejä. Tbilisissä on sulfaattikylpylöitä ja vierailu sellaisessa kuului suunnitelmiimme. Tbilisin kaksipäiväinen kaupunkijuhla kuitenkin sotki suunnitelmiamme, niin että emme päässeet kylpemään. Se oli valitettava takaisku. Täysin vaille kylpyä emme jääneet, onnistuimme hellepäivän päätteeksi käymään Holiday Innin ulkoaltaalla uimassa ja heitimme melkoiset löylyt Harvian sähkökiukaalla. Löylyn heittoa ei hotellin puolesta mitenkään edesautettu, saunatiloissa ei ollut kauhaa eikä vesiämpäriä. Hyvät löylyt saimme aikaiseksi käyttämällä kauhana hiushoitoainepullon korkkia. Onneksi vesihana oli lähellä.

Tbilisin lisäksi tutustuimme Kakhetin alueeseen, joka on tunnettu viineistään. Sekin retki oli oikein onnistunut ja vierailu perinteisillä valmistustavoilla viiniä tuottavalla tilalla erittäin mielenkiintoinen. Georgia on toistaiseksi hyvin edullinen matkakohde.

Tbilisin ravintoloissa pärjäsi hyvin englannilla. Taksit osasivat auttavasti englantia. Taksikuskeista tuli yllättävän puheliaita, kun ystäväni jututti heitä hyvällä venäjällään. Viinitiloilla saimme opastukset varsin hyvällä englannilla.

 Georgian rajanaapurit: pohjoisessa Venäjä, Etelässä lännestä itään päin Turkki, Armenia, Azerbaidjan

Tbilisin katukuva on hyvin vaihteleva. Kadut ovat roskattomia, jalkakäytävät kohtuullisessa kunnossa ja iso osa kaduista on valaistuja. Valtion omistamat rakennukset ovat pääosin siistejä. Yksityisomisteisten kiinteistöjen kunto on hyvin vaihteleva. Georgian suhteellisen suuri juutalaisväestö muutti sekasorron vuosina Israeliin ja heidän omistuksistaan iso osa on seissyt tyhjillään parikymmentä vuotta. Turismi keskittyy valtaosin Tbilisin vanhaan kaupunkiin. Siellä mekin vietimme paljon aikaa.

Tbilisissä ei ole paljoa vanhaa jäljellä. Kaupunki on tuhottu vähintään 40 kertaa. Persialaiset (nykyisen Iranin alue) olivat jatkuvasti sotajalalla ja kahinoita on käyty "naapuriasukkaiden" kanssa Turkista Mongoliaan saakka. Valtauskontona on ortodoksisuus, mutta Tbilisistä löytyy kirkkoja lähes joka uskontokunnalle. Tbilisiläiset kehuskelevat uskonnollisella rauhanomaisuudellaan ja kuulemma Tbilisissä samassa moskeijassa ainoana maailmassa rukoilevat sekä shiiat että sunnit. Neuvostoaikana uskonnolliset rakennukset otettiin uusiokäyttöön ellei jyrätty matalaksi. Katolisessa kirkossa oli lentopallokenttä ja juutalaisten synogoogassa vieläkin elokuvateatteri ja toisessa teatteri. Vanhalle kaupungille on ominaista kauniit koristeelliset parvekkeet. Ja tietysti rempallaan olevat takapihat.

Sitten onkin aika lähteä virtuaalikierrokselle kohti vanhaan Tbilisiä. Olen kuvannut sieltä täältä kaikenlaista, enkä pelkästään niin kauneimpia kohtia.

Liberty Square, tuolta puun takaa alkaa katu joka vie läpi vanhan kaupungin.

Keskiajalla Silkkitien aikaan tietä kutsuttiin Shuabazaariksi eli keskimmäiseksi basaariksi.

Vanhan kaupungin puistokulmaus

Tässä kuvassa näkyy Silkkitien ajan basaarirakennusksen jäänteitä vasemmalla

Sitten yksi ränsistynyt takapiha

 Random alley snap

Suloinen puistokioski

1800-luvulla tbilisissä kulki raitiovaunut. Nyt yksi niistä on jäätelökioskina

Vanhankaupungin muureja ja suloisesti soliseva puro

Sitten niitä kauniita parvekkeita ja rakkauslukkoja

Lisää parvekkeita ja vanhankaupungin katuja

Samainen presidentti, joka päätti tehdä Georgiasta matkailumaan, satsasi myös paljon rakentamiseen. Hän rakennutti mm. Freedom bridgen, joka ylittää Kura-joen - ihan sopiva nimi likavesijoelle ;) Yksi presidentin moderneista rakennuksista Kura-joen toisella puolella on jäänyt kesken. Se on seissyt tyhjillään jo vuosikausia, rahoituksesta ja käyttötarkoituksesta ei ole päästy yksimielisyyteen. 

Freedom bridge

Pimeällä Freedom bridge on hienosti valaistu ja valot kulkevat aaltoina

Keskellä mahtipontinen presidentin linna ja oikealla tyhjillään seisova moderni rakennus

 Menimme funicularilla ylös kukkulalle ihailemaan näkymiä Tbilisiin. Paikka on paikkalisten lapsiperheiden suosiossa, koska kukkalalla sijaitsee huvipuisto.

Kukkulalta lähti useampia kivoja ulkoilureittejä

Tämä on turistien suosikkikylpylän sisäänkäynti

Palaan vielä erikseen georgialaiseen ruokaan ja viiniin omassa postauksessaan ja Armenian luostarit ansaitsevat ehdottomasti oman postauksensa.

Maailman kilteintä koiraa ei enää ole

Olen blogiini kirjoittanut, että appivanhempien koira Xantippa eli Tippa eli Tipsu on ollut viimeisen vuoden aikana hyvin paljon meillä, johtuen appivanhempieni heikentyneestä terveydestä ja anopin muutosta hoivakotiin.

Tippa on ollut olennainen osa poikiemme elämää. Muistan, kuinka koira tuli anopilleni, kun minä olin hyvin tuhdisti raskaana. Koiranpentu makoili pullean vauvamahani päällä ja esikoinen potkutteli mahan sisäpuolella. Pojat ovat kaivanneet Tippaa ja halunneet hänet omaksi koirakseen. Tänä vuonna voisi sanoa haaveen toteutuneen.

Tippa oli maailman ihmisyställisin koira. Hän heittäytyi toiveikkaana kenen tahansa tuntemattomankin jalkoihin kerjäämään rapsutuksia. Pienempänä Tipalta saattoi tulla ilopisut, kun saavuimme maalaismummolaan. Pienenkin poissaolon jälkeen Tippa oli kohtaamisesta niin riemuissaan. Tippa on ollut hyvin pitkämielinen ja kärsivällinen poikien kanssa ja jos hän sai liian kovakouraista kohtelua, Tippa pakeni sohvan alle piiloon. Tippa on ollut uskollinen tekemään etätöitä kotona kanssani. Hän on kannustanut minua makaamalla jalkaterieni päällä. Tippa haluaa olla perheyhteydessä ja on osoittanut sitä nukkumalla sänkymme alla.

Tippa täytti kesällä 14 vuotta. Kaikenlaista sairautta ehti jo tuohon ikään kertyä, mutta Tippa on ollut pitkään todella reipas.  Tällä viikolla Tipan kunto alkoi huonontua ja veimme Tipan eläinlääkäriin. Vasta siellä tajusimme, että eläinlääkärillekin häntää heiluttavan ystävämme tilanne oli muuttunut pahaksi. Valitettavasti hoitoyritykset eivät tuottaneet toivottua tulosta ja Tipan oli aika lähteä.

Tervehdysasento - sekä omalle väelle että vieraille

Ilman lupaa valkoisella sohvalla

Tipsu oli myös autoilunaisia

Tipsu suhtautui vesiturvallisuuteen hyvin vakavasti. Aina oli valvoja paikalla.

Myöskään vieraita ei jätetty valvomatta, kuvassa työkaverini Sirpa meloo maalaismummolassa.

Lapset tykkäsivät välillä nukkua Tipan kanssa alakerrassa. Tällä kertaa Tippa valtasi koko patjan.

Hyvästi uskollinen ystävämme.

Keskimmäinen totesi, että hänen lapsuutensa taisi päättyä nyt. Ei ole enää Tippaa ja appi on ilmeisesti löytänyt ostajan Virtojen kesämökille, joten kohta ei ole sitäkään. Lapsuuden kesien parhaat jutut ovat nyt päättyneet. Tulee uusia muistoja, uusi kivoja paikkoja, mutta kyllä molemmat säilyvät sydämissämme. Etenkin Tipsu.