Olen pitkään haaveillut matkasta Lissaboniin. Jälkikäteen olen naureskellut pakkopäivälle Lissabonissa. Pitää olla varovainen, mitä toivoo, koska toive voi vaikka toteutua. Olen sanonut useasti ääneen, että minulle riittäisi lyhyempikin vierailu Lissabonissa, koska Lissabonin matkalle ei ikinä tunnu löytyvän sopivaa aikaa (tai jos löytyisi aika, niin ei löydy sopivaa hintaa). En kuitenkaan tarkoittanut 24 tunnin melkein ilmaista vierailua.
Lensimme ystäväni Jonnan kanssa heinäkuun lopulla Azoreille TAP Air Portugalilla Lissabonin kautta. Lento Helsingistä Lissaboniin lähti myöhässä, samoin lento Lissabonista Azoreille, paluulento Azoreilta Lissaboniin lähti myöskin myöhässä. Tietenkin lento Lissabonista Helsinkiin lähti ajoissa. Juoksimme terminaalista toiseen ehtiäksemme koneeseen, mutta jäimme täpärästi rannalle ruikuttamaan. Kone seisoi vielä tuubin vieressä, mutta ovi oli jo suljettu. Kyllä harmitti! Minulla oli kiire äitini hautajaisvalmisteluihin ja ystävälläni poikansa fudispeliin.
Lähdimme jonottelemaan TAP Air Portugalin tiskille, jossa meitä ennen oli kymmeniä Sao Paolon lennolta myöhästyneitä. Kun vihdoin pääsimme aamuyöstä tiskille, selvisi että joutuimme odottamaan vuorokauden seuraavaa TAPin lentoa. Saimme voucherit hotelliin, lounaaseen ja taksimatkoihin hotelliin. Matkatavaroita emme saaneet ulos ja meillä ei siis ollut mitään tavaroita. Aamuyöstä pääsimme vihdoin huoneeseemme nukkumaan. Hotelliin sisäänkirjautumiseen oli aikamoinen jono, vaikutti siltä, että hotellin pääasiallinen bisnes oli TAPin lennolta jääneiden matkustajien majoittaminen. Tapasimme miehen, joka oli ollut jo pari vuorokautta motissa Lissabonissa ja puhkui vihaa.
Aamulla investoimme hammasharjoihin ja -tahnaan sekä deodoranttiin. Minä pyykkäsin alusvaatteni yöllä ja aamulla kuivailin ne loppuun hiustenkuivaajalla. Mietimme päivän strategiaa. Hotelli potkaisisi meidät ulos klo 12 ja lento lähtisi vasta klo 23 jälkeen. Päätimme siis lähteä päiväksi kaupungille pyörimään.
Teimme aamiaisella ahkeraa googletusta siitä, mitä haluaisimme nähdä Lissabonissa. Ensimmäinen kohteemme oli Hieronymoksen luostari (Mosteiro dos Jeronimos), joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Luostariin pitää ostaa sisäänpääsylippu, luostarin yhteydessä olevaan kirkkoon pääsee tutustumaan maksutta. Rakennus on myöhäisgoottilaista tyyliä ja runsaasti koristeltu. Edellisen illan ja yön huonot fiilikset alkoivat haihtumaan ihaillessani upeaa luostaria. Käsityön mestarinäyte!
Kirkon komea sisäänkäynti
Kirkon upea holvikaarikatto
Luostarilta lähdimme kävelemään pienen matkan päässä sijaitsevalle Belemin tornille. Se edustaa Hieronymoksen luostarin kanssa samaa tyylisuuntaa. Ulkona oli todella kirkas auringonpaiste ja läkähdyttävän kuuma. 50m kävelyn jälkeen minun piti antaa periksi ja ryhtyä hieromaan katukauppiaan kanssa kauppoja joko lippiksestä tai sitten silmälasien päälle tulevista läpistä. Kirkas valo otti silmiini. Päädyin hurjan tyylikkäisiin läppiin. Jonna nauroi kippurassa 80-luvun tyylilleni, mutta kääntyikin hetken päästä takaisin ja kävi ostamassa samanlaiset. Kasari-tyylimme olisi ollut täydellinen, jos olisimme saaneet hankittua tennissukat sandaaleihin.
Ihanaa kasaria: nostettavat aurinkoläpät. Nämä ovat uusi tiimiasusteemme :D
Matkalla Belemin tornille kävimme katsomassa Merenkävijöiden muistomerkkiä Padrao dos Descobrimentosia. 1400-1500 luvuilla Portugali oli yksi maailman mahtavimmista siirtomaa- ja kauppavalloista ja keräsi rikkauksia etenkin maustekaupalla. Belemin satamasta on lähtenyt Vasco da Gama etsimään meritietä Intiaan. Löytöretket edustavat minulle maailman suurimpia seikkailuja ja tunsin suorastaan pientä kutkuttavaa tunnetta seisomisesta samassa paikassa, josta moni tärkeä löytyretki on saanut alkunsa.
Muistomerkkiin pääsee hissillä ylös ihailemaan maisemia. Me tyydyimme katselemaan Tejo-jokea ja sen ylittävää siltaa maantasalta. Silta muuten muistuttaa paljon San Franciscon Golden Gatea ja vastarannalla näkyvä Kristus-patsas tuo mieleen Rio de Janeiron.
Muistomerkiltä kävelimme Tejo-joen rantaa Belemin tornille. Torni on aikoinaan sijainnut keskellä jokea, mutta joen kaventuessa torni on ajautunut toiseen reunaan. Belemin tornin sisällä toimii museo. Hieronymoksen luostarista voi ostaa yhdistelmälipun jolla pääsee sekä luostariin että Belemin torniin.
Belemin torni
Belemin tornilta hujautimme taksilla Praca do Comercion valtavalla 35 000 neliömetrin aukiolle. Ihastelimme katutaitelijoita ja aloimme katselemaan, että mistä pääsisimme raitiovaunun 28 kyytiin kohti Alfaman vanhaa kaupunkia.
Praco do Comercio
Riemukaari johtaa Rua Augusta kadulle
Kuuluisa raitiovaunureitti 28
Päädyimme sitten ajamaan pienen lenkin Alfaman kautta taksilla. Kaupunki näkymät olivat todella suloiset. Alfamaan ainakin haluaisin vielä palata, mutta vähemmän kuumaan aikaan.
Yhden päivän perusteella Lissabon oli värikäs ja mielenkiintoinen kaupunki eikä vielä edes järkyttävän ruuhkainen Euroopan lomasesongin aikana. Yksi päivä oli tietenkin liian vähän Lissaboniin tutustumiseen, mutta kuitenkin niin paljon, että suurin hinku matkustaa Lissaboniin haihtui.
Vielä viimeinen epäonnen sattuma iski Helsinki-Lissabon välille. Lentoyhtiö TAP Portugalista jäi kaikkea muuta kuin positiivinen kuva. Ennen koneeseen menoa portilla sekä minun että Jonnan lentoliput hälyttivät, että meillä on maksamattomat matkatavaramaksut. Siis matkatavaroille, jotka olimme maksaneet Azoreilta Suomeen ja joita emme koskaan edes saaneet Lissabonissa ulos. Asian korjaaminen tuntui olevan todella monimutkaista sekä hidasta. Minun laukkuni päätyi kanssani Suomeen, Jonnan laukku kiersi maailmaan vielä kolme päivää. Meillä molemmilla oli matkalaukussa märät uimapuvut. Yök!
Tästä episodista voisin ottaa sen verran opikseni, että käsimatkatavarassa olisi hyvä olla myös paluumatkalla vaihtovaatteet ja vähän kempparikamaa. Ja ehkäpä märkää uimapukuakin olisi hyvä kuljettaa käsimatkatavaroissa.
Matkailu avartaa. Siinä voi päästä näkemään kohteita, joissa ei edes ollut tarkoitus pysähtyä 😉😂😂
Ompa ollut mutkikas reissu, mutta tulipa teillä Lissabonikin nähtyä :)
VastaaPoistaMä olen myös oppinut, että pitää varoa mitä toivoo - se todellakin voi toteutua!
Tuli käytyä Lissabonissa, vaikka ei ollut ihan sellainen matka kuin haaveissani ajattelin :D
PoistaSe on vähän niin, että pitää tosiaan varoa, että mitä toivoo :D Hupaisin esimerkki sellaisesta on, että olen vuosikausia unelmoinut asuvani Kallahdenniemellä asunnossa, josta on merinäköala (taitavat olla niin kalliita, että pitäisi voittaa Eurojackpotissa, Lotto ei riittäisi). Meillä kävi 6 vuotta sitten vesivahinko ja evakkoasumisen lopuksia asuimme huoneistohotellissa juurikin himoitsemallani paikalla. Ihan hirveä pakkanen ja asunto pysyi viileänä, ihan hirveä logistiikka yhdellä autolla kuljettaa lapsia kahteen paikkaan ja kaksi aikuista töihin. Ei olisi pitänyt mennä sitäkään toivomaan ;)
Kivaa viikkoa!
Olipahan mukava ja monipuolinen "joutopäivä"!
VastaaPoistaMinä olen käynyt Lissabonissa kerran, kauan sitten, mutta Lissabon jäi mieleen sellaisena paikkana, että voisin lähteä sinne koska tahansa uudestaan.
Mulla on aina käsimatkatavaroissa vaihtovaatteet ja kempparikamaa siltä varalta, että joudun yöpymään jossakin. Aiemmin kuljettelin käsimatkatavaroissa suoristusrautaakin, mutta se on nyt sentään jäänyt. :-D Viimeksi kun tulin Kolumbiaan, oli vain puolentoista tunnin vaihdot sekä Frankfurtissa ja Panamassa, ja olin varma, että jään koneesta jommassakummassa paikassa, mutta en sitten jääänytkään. Ei vara kuitenkaan venettä kaada. :-)
Minustakin Lissabon vaikutti oikein mukavalta kaupungilta ja joskus olisi kiva viettää siellä muutama päivä rauhassa kierrellen ja käydä myös Sintrassa.
PoistaMinulla on myös varavaatetta, uimapuku, hammasharja käsimatkatavaroissa menomatkalla. Usein laitan kaikki nuo matkalaukkuun paluumatkalle. Mutta tässä tuli sellainen oppi, että kannattaa pitää varusteita käsimatkatavarassa myös paluumatkalla.
Mitä teille kuuluu Kolumbiaan? Toivottavasti hyvää <3
Mahtavan elämänmakuinen postaus. Hei kyllä mä sanon, että sulle aina sattuu ja tapahtuu, mutta toki kun enemmän reissaa, niin kaikkea mahtuu. Huippujuttu, että tällä tavoin tuli Lissabonia nähtyä vaikka kuvioita pukkasi. Mahtavat nuo kasariaurinkolasit, ties vaikka tulisi taas muotiin.
VastaaPoistaKääks hyvä vinkki märästä uikkarista ja muutenkin, mutta silti ei tule ikinä pakattua käsimatkatavaroihin selviytymispakkausta, varmaan pitää oppia ensin eli kärsiä matkalaukun viipymisestä ja sitten oppii.
Kivaa viikon jatkoa. :)
Kolme viimeistä matkaa ovat olleet aika tapahtumarikkaat :D Tämä viimeinen oli tosi onnistunut matka, mutta vähempikin määrä yllätyksiä ja tien päällä säädettävää olisi riittänyt. Onhan se toki niin, että kun paljon on tien päällä, niin kaikenlaista pääsee tapahtumaan.
PoistaSe noista kasariläpistä pitää sanoa, että on ne todella kätevät. Kun astut kirkkaasta päivänvalosta sisään, niin läpät ylös vaan :D En tiedä tottuuko silmä niihin ikinä. Kaverin kanssa aiotaan ottaa ne seuraavallekin yhteiselle matkalle mukaan. Ehkä ostetaan tennissukatkin ja laitetaan ne sandaaleihin ;)
Kivaa viikonloppua Tiia!