Jouluna pizzaa, hampurilaisia ja pitaleipiä

Johan oli joulu! Perinteiset joulu-unelmat jäivät täysin taka-alle ja 10kg kinkku syömättä - maistamaan sentään ehdimme.

Jouluaattona aamulla 10:20 soi puhelin. Isäni oli liukastunut pihalla ja satuttanut jalkansa pahasti. Onneksi naapuri oli pihalla ja soitti isälle ambulanssin. Siitä alkoi tapahtumat rullaamaan. 10:30 pojat avasivat joululahjansa. Minä ja esikoinen pakkasimme tavaroita mukaan ja valmistauduin lähtemään äitini luokse huolehtimaan hänestä. Isäni on äitini omaishoitaja ja äitini tarvitsee lähes jatkuvaa valvontaa.

Iltapäivällä selvisi, että isäni murtumat olivat niin pahat, että jalka vaatii leikkauksen. Laitoin äidilleni jouluaterian, esikoisen vahtiessa äitiäni ajelin kotiin laittamaan seuraavan jouluaterian omalle perheelle. Kovasti olin aikeissa syödä graavilohileipiä, mutta lohi mokoma oli aina eri paikassa kuin minä.

Leikkausta odotellessa jouluaattona

Hra Kepponen lupasi lähteä äitini yövahdiksi ja taas pakkasimme vähän tavaroita mukaan. Esikoinen esitti kainon toiveen, että olisiko mahdollista tuoda hänelle mummon luokse pizza. Koska esikoinen oli ollut varsin avulias, vahtinut ja palvellut mummua ja etsinyt avoimen pizzeriankin, niin kävimme hakemassa sekä esikoiselle että Hra Kepposelle pizzat. Tämä oli ensimmäinen jouluaattona pizzeriassa käynti. Harkitsimme, että olisiko saman tien pitänyt käydä pubissakin yksillä ;)

Hra Kepponen menossa pizzeriaan jouluaattona

Pizzeriasta tullessamme bongasimme eksyneen joulupukin. Muori oli ratissa ja he lukivat perinteista paperikarttaa. Kävin tiedustelemassa, että voisinko kenties olla pukille avuksi, mutta osoite löytykin juuri silloin. Puuttuvien porojen lisäksi ihmettelin sitä, että takapenkillä oli lasten turvaistuin. Pukilla taitaa sittenkin olla jälkikasvua ;)

Eksynyt joulupukki ja hänen muorinsa

Joulupäivänä puhelin soi jälleen aamukymmenen maissa. Isäni ilmoitti, että häntä aletaan valmistella aivan kohta jalan leikkaukseen. Laittelin lapsille aamupalan ja lähdin äitini luokse ja taas lämmittelin jouluruokia. Olin jo aiemmin saanut järjestettyä äidille kriisipaikan vanhainkotiin ja päätimme, että siirto on kaikille mukavampi, kun teemme sen mieheni kanssa yhdessä iltapäiväkahvien jälkeen. Sitten taas pakkailtiin, tällä kertaa äidilleni tavaroita. Meno vanhainkotiin kävi todella sujuvasti ja äiti jäi rauhallisena syömään joulupuuroa. 

Isäni sairaalan osastolta ei kukaan vastannut puhelimeen useista yrityksistä huolimatta, niinpä menin sitten paikan päälle illalla katsomaan tilannetta. Leikkaus oli onnistunut, mutta pitkähköstä nukutuksesta johtuen vaari oli hyvin väsynyt ja sekavakin. Kello oli illalla lähemmäs 20, kun kurvasimme Hra Kepposen kanssa Mäkkärin autokaistalle hankkimaan perheelle ruokaa. Joulupäivän ateriamme oli siis hamppareita.

Tapaninpäivänä aamulla soi taas puhelin kymmeneltä. Isäni oli palannut takaisin tolkkuihinsa ja ilmoitteli hoidettavista asioista :) Tapaninpäivänä olikin sitten vuorossa vierailu Hra Kepposen äidin luona sairaalassa 170km päässä. Anoppikin oli aika kehnossa kunnossa, mutta selvästi ilahtui vierailustamme. Appi oli saanut sairaalasta lainaan tilan ja järjestänyt sinne tarjoilut. Siellä olimme koko lähiperhe - jopa anopin koirakin. Koira olisi tosi mielellään karannut neukkarista seurustelemaan päivähuoneen potilaiden kanssa. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että viekkaat vanhukset yrittivät houkutella koiran luokseen ;) Vaikka paluumatka, jolla satoi kaikkea mahdollista ja kura roiskui, oli raskas, meillä kaikilla oli hyvä mieli siitä, että kävimme mummin luona.

Hra Kepposen isä yllätti meidät kaikki ensimmäisellä leivonnaisellaan

Kotiintullessa kurvasimme lähimpään ostoskeskukseen. Aikuisille pitaleipää Fafasista ja lapsille eväät Pizza Hutista. 

Että sellainen oli joulumenuu. Oli pizzaa, mäkkiruokaa ja pitaleipää. Jos jostakin tuntuu, että ei saanut jouluna tarpeeksi kinkkua, niin meillä olisi yksi syömätön. Tämän jouluohjelman jälkeen töihin paluu ei tunnu karulta. Kiva päästä hiljaiselle toimistolle lepäämään!