17. joulukuuta 2017

Joulutunnelmaa Turussa

Viime viikonloppuna lähdin jouluistamaan itseäni Turkuun. Olen viime aikoina ihastunut kovin Turun museotarjontaan ja Aurajoen fiiliksiin. Laitoin Kinttupolkujen Marikalle audienssitoivetta ja sainkin hänen seurakalenteristaan useamman tunnin varauksen.

Aurajoen rantaa

Turun museot esittelevät joulun aikaan menneiden aikojen joulunviettotapoja. En ole mistään muusta kaupungista löytänyt näin ihanaa joulumuseointia. Turun linnassa on joulupöytiä aina Juhana Herttuan ajalta 1500-luvulta 1800-luvulle saakka, Qwenselin talossa näytetään, kuinka kaupungin varakas porvaristo valmistautui jouluun 200 vuotta sitten ja Luostarinmäellä on tavallisen kansan joulupöytiä sadan vuoden ajalta. Kävin viime vuonna sekä Luostarinmäellä että Qwenselin talossa ja pidin molemmista tosi paljon.

Meidän vierailukohteeksemme valikoitui ett Hem. Se on museo, josta en ole ikinä aikaisemmin kuullutkaan. Kuvausten perusteella ett Hemillä on varsin selvä yhdennäköisyys Marikan perheen kadottamaan Itäsiipeen flyygeleineen päivineen. Liekö vaan niin, että Marika yritti olla vaatimaton, eikä kehdannut itä-helsinkiläiselle leveillä Itäsiivellään ja valmiiksi tehdyillä joulusiivouksella ja -koristeluilla ja väitti Itäsiipeään museoksi ;)

Ett hem vaiko Marikan perheen kadonnut Itäsiipi?

Ett hem on "kotimuseo" konsuli Jacobsenin säätyläiskodista 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Hra Jacobsen oli vaurastunut mm. puukaupalla ja perheen asema ja varakkuus näkyi kotiin hankitussa taiteessa ja puuseppien upeissa huonekaluissa.

Varakkaassa säätyläisperheessä herkuteltiin joulun aikaan marsipaanimakeisilla ja karamelleillä sekä tuontihedelmillä kuten appelsiineilla.

Herkut oli katettuna salonkiin Biedermeier sohvapöydälle


Olihan niitä marsipaaniherkkuja muuallakin kuin vain yhdessä huoneessa

Saliin oli tuotu jo joulukuusi. Jacobsenien kuusi koristeltiin pääosin omenilla, piparkakuilla ja karkeilla. Joulupäivänä lapset saivat ryövätä kuusesta herkut. Aivan ihastuttava perinne!


Olipas muutenkin hieno sali! Oli turkulaisen Bomanin tekemiä kalusteita ja kultakauden kotimaista taidetta. On siinä kelvannut konsulin viettää joulua.

Seinällä Edelfeldt

Kadonnut flyygeli

Meissenin posliinikello

Rakastuin rouvan oman salin maalaukseen. Mikä kesäinen vehreys! Ja menneen maailman tuntu, kun pari lehmää on kuvattu lehtimetsän läpi vievällä polulla.


Taulun voisi lahjoittaa minulle, lupaisin rakastaa sitä tulisesti

Ruokasalin pöytä oli katettu komeksi, kalusteina oli ajalle tyypillinen hyvin jyhkeä barokkikalustus. Aikamoinen kontrasti etenkin salin keveisiin kustavilaisiin kalusteisiin. Jouluateriaan on selvästikin kuulunut runsaat virvokkeet, koska kattaukseen kuului alkoholijuomille viisi erilaista lasia. Sellaisenkin seikan huomasimme, että isännälle ei ollut katettu snapsilasia lainkaan, mutta emännälle kyllä. Liekö konsulilla ollut huono viinapää?


Lasit viidelle eri juomalle :)

Itäsiiven museon lattiat ovat hurjasti notkollaan. Yhdessä salongeista tuli jo sellainen tunne, että huoneen reunalle sijoitettu lipasto kaatuu päälle. Henkilökunta kyllä väitti, että talolle ei tarvitse sen kummempia toimenpiteitä tehdä, että pystyssä se pysyy, vaikka lattiat on kuin keittolautaset. 

Pienen joulumarkkinakierroksen jälkeen menimme syömään Pinellaan. Annoskateutta välttääksemme valitsimme samat annokset :D Erinomaista ruokaa!

Herkkutattirisottoa ja prässättyä häränhäntää. Todella hyvää!

Creme brülee, vadelmasoberttia ja paahdettua valkosuklaata. Ei voi mennä vikaan!

Ehdimme vielä kierrellä joulutoria ja kävimmepä istumassa joulupukin polvellakin. Sen verran säälimme pukkia, että emme menneet yhtäaikaa pukin syliin ;)


Ihanasta Turusta jatkoin vielä tapaamaan vaaria kakkutuliaisten kanssa. 

Päivä summeerattuna:
Tapasin 2 ystävää, vaarin ja joulupukin
Puhuin 11 tuntia, toki annoin suunvuoron seurallekin
Söin 3 jälkiruokaa (kahvitauko ajomatkalla mennen tullen)
Koin uuden museon
Tein ostoksia: sateenvarjo ja ensi vuoden joulukorttitarvikkeet
Jouluistuin rutkasti


Kiitos Marikalle seurasta ja Sirpalle kyydistä!

19 kommenttia:

  1. Varsin tehokkaasti vietetty päivä ja ihana museo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tehokas päivä, kun ehdin syömään kolme jälkiruokaakin :D :D

      Poista
  2. Komiaa on. Ihme, että kuitenkin oli laitettu viljelty joulukuusi eikä sellasta ajan tyyliin sopivaa metsäkuusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla niin, että metsäkuusen hankkiminen on nykyisin vaikeaa. Pitäisi olla metsä ja metsänomistajan lupa sellaisen saamiseen. Jos joutuu ostamaan kuusen, niin eipä taida olla juuri muita saatavilla kuin noita viljeltyjä kuusia.

      Poista
  3. Jos noita tauluja olisi kaksi niin ottaisin myös itselleni ! Turku joulukuussa on omalla bucket listallani - tämä lista on paisumassa siihen tyyliin, että sen toteuttaminen täytynee aloittaa pikapuolin. Hyvä kikka tuon saman annoksen valitseminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitaisiin sitten molemmat tuijotella taulun vehreyttä ja varmaan oltaisiin hetkellä tosi zen ;) Kunpa voittaisin Eurojackpotin, niin voisin hankkia Suomen kultakauden taidetta ja niille sopivan asunnon.

      Nuo Turun museoiden näyttelyt ovat minua aivan ihania!

      Poista
  4. Hyvä taktiikka välttää annoskateus. :-) Meillä ukkelilla on valitettavasti sellainen ääneen lausumaton sääntö, että emme voi ottaa samanlaisia annoksia. Syynä on kai se, että ukkeli haluaa aina nähdä ja testata erilaisia annoksia. Siinä käy sitten usein niin, että ukkelin annos on parempi, ja minä olen ihan hirveän kateellinen. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kärsin aika usein Hra Kepposen kanssa annoskateudesta. Mies ottaa sen jonkun perusliharuuan, jonka tekemisestä keskivertokokki selviää loistavasti. Minun tulee taas usein sorruttua johonkin, mitä en osaisi lainkaan itse valmistaa ja välillä sitten joudun toteamaan, että se ravintolankaan kokki osannut sitä ruokaa valmistaa :( ja sitten kadehdin Hra Kepposen lihaisaa annosta ;)

      Poista
  5. minuun iski kuvakateus; miksi miksi miksi en osaa ottaa kauniita kuvia? (en keskity, tiedän sen)

    Minua eivät niinkään polttele nuo taulut (no ehkä ihan vähän), mutta olisin niin halunnut hypistellä joululehtiä ja lasit viidelle juomalle kelpaisivat kyllä joulupöytääni.

    Yritän kuitata käsityöläismuseon joulupöydät vielä ennen joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen otettu, että olet kateellinen näistä kännykkäräpsyistäni :) Minulla on sinulle vinkki kuviin: itse tsekkaan aina rajaukset ja usein muutan niitä ja joskus jos oikein alan hieromaan, niin saatan lisätä vähän valoa kuviin. Teen kaiken kännykällä ja siihen menee ehkä minuutti.

      Mene käsityöläismuseoon ajoissa, minulla iski viimeksi hämärä päälle ja siellä sisätilat ovat pimeitä ja se hiukan haittasi loppukierrostani.

      Poista
  6. Ihanan näköistä ja kivan kuuloinen päivä itäsiivessä (ja muualla).

    Tuli muuten tuosta edellisen postauksen Nerfistä mieleen, että meillä joskus nimeltä mainitsematon naisihminenkin intoutuu vaanimaan nerfin kanssa viattomia poikasia. Mikään ei ole niin hihityttävää kuin posauttaa sängyllä makoilevaa ja kännykkäänsä uppoutunutta lasta takalistoon :D Suosittelen kokeilemaan vaikka joulunpyhien iloksi ;)

    Mukavaa jouluviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minua naurattaa ajatus, että vaaniskelet poikiasi Nerfin kanssa :D Minä en uskalla ampua heitä Nerfillä, koska aseita on monia ja joudun varmasti kostoiskun kohteeksi ;) Tai ehkä pitää tehdä niin, että Hra Kepponen vahtiin Nerfin kanssa "asekaappia" ja minä ammuskelen viattomia lapsukaisia ;I

      Kiitos samoin - mukavaa viikkoa!

      Poista
  7. Mä en kestä tätä mun teinimieltä. Museo. Kotimuseo. Te kävitte kotimuseossa. Mä olen niin viallinen moukka , kun luulen että olisin nukahtanut museon ovelle. Mu,tta jos tuo olisi ollut marikan koti niin toki en olisi nukahtanut. Mä itseasiassa olen aina ajatellut että marikan perheen koti olisi jotain tuollaista. Oikeasti.

    Ihania kuvia tosiaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele: jonkun varakkaan ja arvostetun perheen kotimuseo. Vähän kuin olisit päässyt kurkkimaan vaikka presidentin tai pääministerin himaan. Toki edesmenneen sellaisen. Näet minkälaisia huonekaluja he ovat hankkineet, mitä ovat saaneet lahjaksi, millä ovat halunneet tehdä vaikutuksen, mitä ovat tarjonneet vierailleen. Todella mielenkiintoista :) Museoon kannattaa aina, jos on vaan mahdollista, niin ottaa opastus. Se avaa paikkaa aivan erilailla.

      Sitten on paljon kotimuseoita, joihin liittyy mehukkaita tarinoita. Aholan isäntä Juhani Aho sai kaksi lasta vaimonsa kanssa ja yhden vaimonsa siskon kanssa. Hvitträskin Saarinen ja Lindgren puolestaan vaihtoivat vaimot. Voit vaan kuvitella sitä kaikkea draamaa, josta seinät voisivat kertoa.

      Poista
  8. Mä en kestä tätä mun teinimieltä. Museo. Kotimuseo. Te kävitte kotimuseossa. Mä olen niin viallinen moukka , kun luulen että olisin nukahtanut museon ovelle. Mu,tta jos tuo olisi ollut marikan koti niin toki en olisi nukahtanut. Mä itseasiassa olen aina ajatellut että marikan perheen koti olisi jotain tuollaista. Oikeasti.

    Ihania kuvia tosiaan

    VastaaPoista
  9. Oi mikä paikka ja aivan upeita kuvia! Tuolla kyllä aikaa vierähtäisi niin paljon nähtävää! Hauskoja tuollaiset päivät...ja herkullisia:) Leppoisaa alkanutta jouluviikkoa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo oli minustakin todella viehättävä ja päivä huippukiva!
      Kiitos samoin - leppoisaa jouluviikkoa!
      Minä kyllä puurran vähän verenmaku suussa, sain juuri "joululahjaksi" uuden projektin töissä edellisen päälle.

      Poista
  10. Olipas kiva päästä näkemään kuvien kautta noita erilaisia joulunvietto tapoja, herkkujen ryöstö kuusesta kuulostaa hauskalta perinteeltä, näinköhän sitä voisi herättää henkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo herkkujen ryöstäminen olisi ihan perinne. Meidän pojat kyllä varmaan innostuisivat siitä :)
      Mukavaa joulun odotuta!

      Poista