20. toukokuuta 2012

Melkein kuin Japanissa

Teimme esikoisen ja kuopuksen kanssa retken Noroshimayaan katsomaan kirsikkapuiden kukintaa japanilaisessa puutarhassa. Kukinta on vielä lähes täydessä terässä. Vaikka onhan siinäkin vaiheessa oma viehätyksensä, kun terälehdet putoilevat maahan kuin lumi tai vaahtokarkin lastunen.




Tunnelma oli lähes autenttinen -paikalla oli piknik-seurueita ja moni oli tullut valokuvaamaan. Kirsikan kukkien väri on mielestäni valitettavasti selvästi japanilaista hailakampi. Matka Noroshimayaan on Tokiota huomattavasti kätevämpi - paikka sijaitsee Helsingin Roihuvuoressa (puut näkyvät Roihuvuorentielle). Roihuvuoressa on myös varsinainen kirsikkapuisto, jossa kasvaa ainakin 150 Suomessa asuvien japanilaisten sekä yritysten lahjoittamaa puuta. Esikoinen kuitenkin valitsi tämän japanilaisen puutarhan.

Paikka soveltuu hyvin perhepiknikillekin. Vaikka leikkipaikkaa ei ole puiston yhteydessä, uskon pienempienkin lapsien viihtyvän. (Ilmeisesti kävelymatkan päässä on myös leikkipuisto).





Vähän oli hitaamman puoleinen reissu. Noin 1km kotona kuopus sanoo, että häntä oksettaa. Pikapysäytys tien varteen, pussi esiin ja vähän kävelyä raikkaassa ilmassa. Jatkamme matkaa varsinaiseen kirsikkapuistoon, jossa esikoinen toteaa haluavansa japanilaiseen puistoon. No niinhän me sovimme. Ajamme takaisin päin. Kuopus nukahtaa. Puistoreissun aikana käymme kolmesti katsomassa, että kuopus on edelleenkin unessa. Yritämme matkalla herättää kuopuksen. Reissun on tarkoitus jatkua uimahallille. Kuopus ei herää. Ajamme kotiin. Kun isi nostaa kuopuksen autosta rattaisiin, hän herää ja tietenkin haluaa uimaan. Ajamme uimahallille, jossa totean ottaneeni väärän kassin. Ajamme kotiin hakemaan oikean kassin. Matkalla uimahallille kuopusta oksettaa (kärsii matkapahoinvoinnista) ja otamme yhden stopin. Pääsemme vihdoin hallille saakka. Mukava retki muutoin :)

9 kommenttia:

  1. Oi kun on kaunista! En tiennytkään että Suomessa on tällainen paikka.

    Tuo teidän autoajelu kuulosti ihan meidän perheen meiningiltä :D Meidän sukunimen vapaa suomennos on Kiljunen, ja Kiljusen perheeltä varmasti näytämme ja kuulostamme monesti!!

    VastaaPoista
  2. En tiennyt paikasta aiemmin. Seuraava pyörälenkkini kiertää sen kautta.

    VastaaPoista
  3. Voi kun ihana näköinen paikka!! Rakastan noita kirsikankukkia!!
    Aikamoinen reissu teillä ollut, kuulostaa kyllä aika tutunoloiselta säädöltä;)

    VastaaPoista
  4. Onpa viehko paikka!
    Hih, perussäätöä teilläkin siellä kuopuksen ja muun kanssa. :D

    VastaaPoista
  5. Elma Ilona: Suomesta löytyy, vaikka mitä kivoja paikkoja. Pitäisi aina olla valveutunut paikallisopas käytettävissä. Paino sanalla valveutunut, minä asun 5km päässä tuosta japanilaisesta puutarhasta ja kävin siellä ensimmäistä kertaa. Mulla on pieni lista niistä muistakin vierailun arvoisista paikoista lähes kotikulmilla, joissa en ole vieläkään käynyt. Pitäisi tehdä parit vaihtarit jonkun kaverin kanssa, että viekää meidät teidän lempparipaikkaan niin me viemme seuraavaksi teidät :)

    Anonyymi: Fillaroiden varmaan nauttii kesäisestä kaupungista ihan uudella tavalla. Vuosittain olen suunnitellut alkavani pyöräilemään, mutta edelleen se on suunnittelun asteella :(

    Riikka: Kukkivat kirsikkapuut ja omenapuut on aivan mahtavia. Jos minulla olisi kunnon piha, niin siellä kasvaisi molempia. On se välillä aikamoista säätöä lasten kanssa nämä yksinkertaisetkin siirtymät. Tuo matkapahoinvointi on kyllä ihan ahterista. Sen takia meidän ei tule juurikaan autoiltua pidempiä matkoja.

    Zirk: Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin, autoilu ei ole meidän perheen juttu. Matkapahoinvoinnin lisäksi pojat tappelevat autossa aivan järkyttävästi. Emme oikein uskalla heidän antaa katsoa DVD:tä tai pelata Nintendolla ja aika käy pitkäksi. Takapenkillä on tietenkin myös ahdasta. Kesälomalla ajattelin koetella hermojani ja ajeluttaa poikia 600-900km. Tai vaihtoehtoisesti käydä jossain Hämeenlinnan moottoritien huoltamolla kahvilla ja kääntämässä auton nokan takaisin päin :)

    VastaaPoista
  6. Heh: takapenkkitappelut nostavat mieleen muistoja kultaiselta 80-luvulta, kun meitä oli neljä lasta Ford escortin takapenkillä tappelemassa ja vuorotellen oksentamassa. Huhhuh.
    kahden keskimmäisen paikkaa vaihdettiin aina sen mukaan, ketkä olivat riidoissa. Järkyttävää touhua! Taisivat vanhempani jonkin verran huutaakin...

    VastaaPoista
  7. Zirk: Ihania lapsuusmuistoja :) Säälipisteet lähtevät täältä vanhemmillesi. Vaikka ei toi meidän takapenkki ole tuosta kovin kaukana. Ainoalla pidemmällä autoretkellämme hepulit saanut keskimmäinen yritti potkia Lempäälästä Helsinkiin etupenkkejä.

    VastaaPoista
  8. Oijoi, mikä paikka! Joskus pitää matkailla tonne, niin voisin sanoo, että oon melkein käyny ulkomailla :)

    VastaaPoista
  9. Oi miten ihana puisto <3 Kyllä tonne kelpaa tehdä retkiä =)

    VastaaPoista