Sardinian matkan kohokohta = La Maddalena

Poikien kanssa olemme jutelleet siitä, että mikä oli matkamme kohokohta. Ykköspaikasta oli kova kisa kulkukissojen ruokkimisen ja La Maddalenan saaristossa tekemämme veneretken välillä :D Jälkimmäinen nousi ykköseksi pojilla ja minulle se oli ihan selvästi loman kohokohta.

Pitkällisen webbisurffailun jälkeen löysin meille yksityisen veneretken, joka lähti Palaun satamasta kiertelemään La Maddalenan saaristoa. Ensisijainen haaveemme oli Lavezzin saaristo Korsikan puolella, mutta päädyimme helpompaan vaihtoehtoon eli La Maddalenaan. Retki oli todella kiva ja kuljettajamme Rodolfo ihan huippu. Retken ostin täältä: http://www.natoursardinia.com/en/ ja minusta hintakaan ei ollut paha.

Sardiniassa saa lyhyeenkin ajomatkaan matkaan kulumaan runsaasti aikaa. Menomatkalla ajoimme pidemmän reitin (sininen kuvassa) ja takaisin tullessa tulimme kaikkein nopeinta ja vuoristoisinta reittiä. Menomatkan reitiltä eksymisestä saan varmasti kuulla vielä vuosienkin päästä, mutta löysimme aivan upean rannan ja sympaattisen pikkukylän. Aloimme heti haaveilemaan, että vietämme siellä vanhuuden päiviämme.

La Maddalenan saaristo on luonnonsuojelualuetta. Nykyisin monelle rannalle veneellä rantautuminen on kokonaan kielletty, uimalla saa mennä rannoille. Rantautumiskieltoon havahduttiin Sardiniassa liian myöhään. Esimerkiksi vaaleanpunaisella rannalla kävi 3000 matkailijaa päivässä ja he veivät vaaleanpunaisen hiekan mukanaan rannalta.

Vesi saariston laguuneissa on huikean turkoosia ja hiekka valkoista. Koska sesonki ei ole vielä edes kunnolla alkanut saimme nauttia rannoista ja poukamista lähestulkoon omalla porukalla. Kipparimme Rodolfo kertoi, että sesonkina laguunit täyttyvät veneistä ja hyvä kun enää mahtuu sekaan uimaan.

Vähän vilkkaampi uimaranta

Tämä ranta oli aikoinaan pinkki

Keskimmäinen veneen kyydissä

Aina väitän etten tee sillä selfiekepillä mitään, mutta olisihan se kätevä...

Rantakalliot ovat suurimmaksi osaksi harmaata jykevää graniittia, joita meri on vuosisatojen kuluessa muokannut mielenkiintoisen näköiseksi. Näimme noitakallio, krokotiilin, mopsin ja Italian kartan kalliona. Osalle saarista voi tehdä myös kävelyretkiä. Me jätimme saarikävelyt poikien kanssa väliin turvallisuussyistä.

Noitakallio. Meistä se on enemmänkin kotkakallio

Merivesi oli vielä aika viileää, ehkä noin 20-asteista. Kipparimme valitsemme meille snorklaukseen suojaisan ja matalan poukaman, jotta vesi olisi mahdollisimman lämmintä ja että pojilla ylettyisi tarvittaessa jalat pohjaan. Pojilla ja ystävälläni oli märkäpuvut ja niiden avulla he tarkenivat snorklata. Minä tarkenin ilmankin (ihonalainen rasvakerros toimii ;) ). Pojat heittivät todella reippaasti elämänsä ensimmäisen snorklausreissun Välimeressä. Kipparillamme olisi ollut maskeja ja putkia lainattavaksi, mutta me käytimme pääosin omia välineitämme. Keskimmäinen testasi kipparin valikoimasta koko naaman peittävää maskia ja se vaikutti todella hyvältä esimerkiksi ensimmäistä kertaa snorklaavalle lapselle.

pikkukaloja

Kivenkolossa oli merisiili

Meriheinän seasta bongasimme älyttömän suuria simpukoita. Niiden kuoren läpimitta oli ainakin 30cm. Ensimmäistä kertaa näin noin suuria simpukoita.

Kipparimme Rodolfo toi pojilla nähtäväksi merisiilin ja sen kuoren ja lisäksi hän näytti vedessä meritähteä. Näiden lisäksi pojat näkivät useita merimakkaroita.

Elävä merisiili ja vieressä merisiilin luuranko

Retken menestys oli taattu, kun kipparimme päästi pojat vuorollaan ajamaan moottorivenettä.

Yksinkertainen, mutta mauskas, piknik syötiin ihanassa ilta-auringossa. Loput sardinialaiset rapeat leivät heiteltiin kaloille. Vielä olisi ehtinyt pulahtamaan kerran kalojen sekaan, mutta meidät valtasi hetkellinen raukeus.

Kalat syövät leivänmuruja

Meiltä La Maddalena ja Rodolfon firma saavat suuret suosittelut. Retki oli unohtumaton!

Matkasähläystä

Ihana Sardinian reissu on nyt takana päin.

Lomakokemuksista kirjoittelen vielä erikseen, mutta ensimmäiseksi pieni realitykatsaus vilkkaiden lasten kanssa reissaamiseen. Meidän keskimmäinen on helposti innostuvaa sorttia ja silloin kun hän innostuu, vauhtia ei meinaa pysäyttää mikään. Hänellä on myös luontainen taipumus saada nostatettua seuralaisten kierrokset korkealle. Sekä veljen, kaverin, että äidin. Äidin toki hiukan eri tavalla ;)

Saavuimme ensimmäisenä matkapäivänä hotellille jo ennen klo 11 ja iloksemme saimme huoneistomme todella nopeasti ja pääsimme saman tien altaalle. Keskimmäinen toki ehti juosta hotellialueen muutamaan kertaan ympäri innostuksissaan. Altaalle mennessä ajauduin tiukkaan vääntöön pojan kanssa uv-paidan käytöstä ja minä tyydyin rasvaukseen.

Hotellin päärakennuksen uima-allas. Vesi oli viileää, mutta kyllä siellä aikuinenkin tarkeni uida

Itsehän olen valkoinen kuin lakana, enkä juuri rusketu. Pojat ovat aika samanlaisia. Niinhän siinä sitten kävi, että suojakerroin 50 valeltu poika kärväytti kuitenkin hartiansa. Jatkuvan uimisen välissä lisäsinkin pojalle rasvaa. Olisi pitänyt jaksaa se tappelu uv-paidasta. Vielä valkoisempi kuopus ei kärvähtänyt mistään, kiitos uv-paidan.

Ensimmäisen päivän vammat eivät suinkaan rajoittuneet olkapäihin. Päästimme illalla, pienten lasten mentyä jo sisälle, koululaiset hotellin leikkipaikalle. Siellä oli pikkulasten karuselli. Pojat olivat saaneet karuselliin sellaisen vauhdin aikaiseksi, että meidän keskimmäinen lensi karusellin kyydistä. Onneksi selvisimme kuitenkin vain kevyehköllä asfaltti-ihottumalla. Sillä välin kun puhdistin ja laastaroin keskimmäisen polvea, kävi kuopus oksentamassa. Maha ei kestänytkään pyörimistä. Haavahommien jälkeen olikin vuorossa vessanpöntön puhdistus.

Joku sentään suostui tappeluitta uv-paidan käyttöön

Koska uima-allas oli lähes tyhjä, pojat saivat käyttää sekä räpylöitä että snorkkeleita

Toisen matkapäivänä altaalta palasi surullinen poika. Aurinko tuntui kurjalta hartioissa uv-paidankin lävitse ja allasvesi kirveli polvea laastarinkin lävitse. Onneksi meillä oli hyvä varasuunnitelma: vierailu tippukiviluolaan. Retkipäivän aikana olkapäät ja polvi rauhoittuivat mukavasti ja samalla rauhoittui suurin matkasähläys. Kuopus hankki lopullisen karusellikiellon. Hänen piti pyöriä karusellissa toistamiseen oksennukseen saakka.

Parin rauhallisemman päivän jälkeen kuopus tuli kantelemaan, että isoveli ja ystäväni poika olivat maistelleet kissanruokaa. Kuopus itse ei ollut maistellut, koska kaveri ei ollut antanut hänelle :D Ystäväni oli ostanut poikansa toiveesta kulkukissoille ruokaa ja pojat olivat sitten tehneet laaduntarkastuksen :D :D Viimeisen illan episodina oli uusi asfaltti-ihottuma keskimmäisen polveen. Siihen toiseen polveen.

Kulkukissajengin ruokinta

Poikien riemu oli aikamoinen, kun Algherosta löytyi fidget spinnereitä. Riemu jäi lyhyeksi. Vastoin käskyjäni pojat ottivat spinnerit mukaan rannalle ja hups nehän kävivät hiekassa useammankin kerran ja pyörintäominaisuudet "hiukan" kärsivät. Piti tehdä uusi torireissu.

Espoosta tiedusteltiin, että olisiko Algherossa fidget spinnereita vielä myynnissä :) Ostin muutaman ylimääräisen

Yhteenveto: kaksi hajotettua fidget spinneriä, kaksi ruvella olevaa polvea, kaksi auringonpolttamaa olkapäätä sekä kaksi oksennusta. Helppo reissu siis :)

Äidit ja pojat reissu lähtökuopissa

Ystävänpäivän tietämillä repsahdin Tuin matkatarjouksiin ja ostin sieltä edullisen pakettimatkan viidelle Sardiniaan. Reissuun lähtee ystäväni poikansa kanssa ja minä keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Huomenna aamulennolla meidän ryhmä rämä lentää kohti Sardiniaa. Vapise Alghero, Kepposet lisävahvistuksineen tulevat!

Ihan hirvittävä lähtöhässäkkä. Jälleen kerran. Töissä piti tietenkin kehitellä viime hetken yllätys. Pakkaaminen hoitunee jälleen kerran yön pimeinä tunteina. Kamaa on aivan järkyttävästi. Tavoitteena on tehdä veneretki snorklaamaan (tietenkin vielä varaamatta) ja sitä varten on omat räpylät ja snorkkelit ja pojilla märkäpuvut. Illat vaikuttavat viileiltä, joten mukaan pitää ottaa pitkähihaista ja -lahkeistakin.

Reissufiilis on hyvä, mutta hiukan jännittynyt. Minkälainen mahtaa olla halpismatkan majoitus? Suosiiko säät? Tarkeneeko uida? Miten kolmikon kemiat pelaavat yhteen? Miten autoilu sujuu? Noh, kohta siitä otetaan selvää.

Blogi varmasti huilailee loman ajan, mutta päivän rantakuvan yritän päivittää Instaan www.instagram.com/kepposet/

Onneksi tänne koti-Suomeen on luvattu reilusti lämpenevää keliä! Mukavaa viikon jatkoa!

Yksi matkalaukku räpylöille ja poikien märkäpuvuille. Minähän luotan rasvakerrokseni lämmöneristykseen ;)

Äitiydestä ja äitienpäivästä

Äitiyteni lähestyy jälleen murroskohtaa. Tänä vuonna olen vielä kolmen alakoululaisen äiti, mutta vuoden päästä meillä on jo "virallisesti" murrosikäinen. Siitä pari vuotta eteenpäin ja olen kahden murrosikäisen äiti. Miten nämä vuodet menevät niin nopeasti?

Välillä kaipaan niitä pikkupallerovuosia. Pikkulapsivuosien rankkuus alkaa unohtua ja muistot ovat vuosi vuodelta kultaisempia. Voi ihanuus niitä muistojen sulopalleroita. Oikeasti olen kuitenkin helpottunut huoltotaakan pienestä kevenemisestä. Tosin samaan aikaan hämmästelen, että milloin se huoltotaakka oikeasti vähenee kunnolla. Ärsyynnyn siitä, että tietyissä asioissa ei riitä edes tuhannet toistot. Jankutan ja patistan samoista jutuista joka päivä, osaa olen jo jankuttanut jo yli 10 vuotta. Huomaan, että välillä jankutustilanteessa aivoissani risteilee ihan uusia kapina-ajatuksia, kuten "jos ei äidin opit auta, niin opettakoon sitten elämä ja maailma".  Silti vielä jankutan ja patistan hammaspesut, vaatteiden vaihdot, riittävän lämpimät vaatteet, hiusten pesut ja aamiaiset. Mutta kapina-ajatus itää: "Menkään kouluun likaisina, haisevina, nälkäisinä ja palelkaa  - eiköhän se elämä opeta!" Läksyjen patistelua joutunen suorittamaan täysi-ikäisyyteen saakka ;)

Hra Kepponen valmisti toiveestani minulle amerikkalaisia pannukakkuja.

Taivaallisen hyvää!

Samalla kun aivoissani risteilee kapina-ajatuksia siellä välähtee erilaisia pelkoja. Mitä minun pitäisi opettaa lapsilleni tulevaisuutta varten? Mitä taitoja he tarvitsevat? Miten pystyn suojeleman heitä maailman vaaroilta? Minkä verran on hyvä kannustaa ja patistaa ilman, että menee painostuksen puolelle? Miten pystyn opettamaan heitä olemaan reiluja ja avoimia, mutta kuitenkin suojaamaan sen verran sisintään, että palasia ei tarvitsisi olla jatkuvasti keräämässä? Pienten lasten kasvattaminen oli oikeastaan helppoa verratuna siihen, mitä taitoja pitäisi kannustaa esimerkiksi murrosikäinen oppimaan. Välillä mietin, että onko edes mahdollista neuvoa näin monimutkaisia asioita tyypille, jolle hampaiden pesukin on niin vaikeaa muistaa?

Kuopuksen tekemä kortti ja esikoisen tekemä kukka

Meillä on tällä hetkellä lasten kasvamisen suhteen jonkinlainen suvantovaihe menossa ja se tekee niin hyvää minulle. Meidän lapset kasvavat ja kehittyvät jotenkin konfliktihakuisesti. Sillä lailla rajoihin poukkoilevasti ja välillä romahtaen. Välillä kadehdin niitä, joiden lapset kasvavat sopuisasti.  En ole itsekään varsinaisesti konflikteja kaihtava ihminen, mutta olen käynyt jo niin vanhaksi ja väsyneeksi, että sieluni haluaa rauhaa. Onneksi nyt on ollut kasvun suhteen rauhallisempaa. Harmi vaan, rähinän määrä tuntuu olevan vakio. Meidän "paita ja peppu"-kaksikkomme ovat ryhtyneet riitelemään keskenään urakalla. Jatkuva rähinä ja erotuomarina toiminen on kuluttavaa. Olen päättänyt, että vaikka en jaksaisi mitään myllerrystä, niin siirrän kuitenkin keskimmäisen esikoisen huoneeseen ja esikoinen saa jakaa huonetta kuopuksen kanssa. Toivottavasti riitelyn määrä vähenee.

Sain Hra Kepposelta pienen ruusukorin. Kortin olen tehnyt aikaisemmin ja lähti anopille

Kuopus ja etenkin keskimmäinen haluaisivat tehdä kanssanamme koko ajan jotain. Isompien lasten vanhemmat kehottavat nauttimaan täysillä tästä ajasta, kohta tulevaisuudessa seuramme ei kuulemma juuri kiinnosta.  Esikoisesta on jo tuo havaittavissa. Hän ei ole enää jatkuvasti kärttämässä "tee mun kanssa jotain" vaan häntä joutuu välillä patistelemaan mukaan perhejuttuihin. Tunnen ajoittain surua siitä, että en jaksa aina tarttua tilaisuuteen puuhailla lasteni kanssa. Työ haukkaa vähintään 9 tuntia päivästäni. Sitten päälle ne kotityöt. En ole yhtään kotityöihminen. Koska kotitöitä riittää ihan joka väliin, niin sekin kuormittaa minua. Kun päivän pakolliset kuviot on hoidettu, haluaisin olla rauhassa ja tehdä itselleni mieluisia hommia enkä jaksaisi motivoitua esim. lautapelin pelaamiseen. Ajankäyttö on varsinainen paradoksi: samaan aikaan suren sitä, että en ehdi antamaan lapsilleni tarpeeksi aikaa ja samalla himoitsen omaa aikaani niin paljon, että olen valmis nipistämään sitä lasten "aikakiintiöstä".

Kuopuksen tekemä taulu

Äitienpäivänä pitää heittää huolet ja työt hetkeksi nurkkaan ja keskittyä nauttimaan päivästä. Minun päiväni kohokohdat ovat tämän jutun kuvituksena. Sain esikoiselta lahjaksi hänen askartelemansa paperikukan ja keskimmäiseltä kortin, jossa on valokuva hänestä. Kuopuksen lahjoja tiesin jo odottaakin, koska hän kävi urakoimassa niitä koulussa valmiiksi kolme ylimääräistä tuntia. Hän oli tehnyt sekä taulun sekä kortin. Tänä vuonna äitienpäivälahjojen suhteen koin murrosvaiheen. Sain kaikki lahjat vasta äitienpäivänä!! Aikaisempina vuosinahan poikia lahjat ovat poltelleet poikia niin paljon, että lahjat on aina avattu ennen varsinaista juhlapäivää :)

Meillä on vietetty äitienpäivää tavoillemme uskollisesti herkkuaamiaisen äärellä. Lasten korttien ja lahjojen lisäksi yleensä saan Hra Kepposelta kukkia. Lahjojen ostaminen ei ole toistaiseksi kuulunut tapoihimme. Ehkä sitten kun lapset eivät enää valmista minulle koulussa lahjoja, alan kärttämään kaupan paketteja.

Elämän tahti tuntuu nykyisin niin kiireiseltä, että äitienpäiväkin täyttyy arkisista askareista. Pyykkikone odottaa tyhjennystä, yksi koululainen kokeeseen kuulustelua ja syödäkin pitäisi. Mutta on tämä silti ollut minun päiväni - nukuin nimittäin päikkäritkin.

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Keskimmäisen kortti. Se meinasi jäädä saamatta, koska tekijä suhtaui työhönsä hyvin kriittisesti.

Lisää vaaleanpunaista

Muutaman vuosi sitten sain yhtäkkiä herätyksen, että yksi upeimmista väreistä on pinkki. Lapsena en elänyt vaalenpunaista prinsessavaihetta lainkaan ja ensimmäisen pinkkikauteni koinkin yli nelikymppisenä. Sen jälkeen pinkkiä ja vaaleanpunaista on tullut vaatekaappiini tasaiseen tahtiin.

Tämän kesän vaaleanpunaiset uutuuteni ovat kengät. Kuka voisi oikeasti vastustaa vaaleanpunaisia kenkiä? En minä ainakaan ;)

Kengät muistuttavat espadrillosia, mutta materiaalina on mikrokuitukangasta. 

Kun olin pinkin makuun päässyt, niin silmäni iskeytyivät alla oleviin kaunokaisiin. Violettia, pinkkiä, vihreää ja vähän ruskeaa. Koristeina kukkia. Eikä vaan yksi kukka vaan kolme kukkaa per kenkä. Joskus enemmän on parempi :) Pitihän niitä ihan puhtaasta uteliaisuudesta sovittaa. Kengät olivat jalassa aivan ihanat ja puukenkämaisesta ulkonäöstään huolimatta todella kevyet. Olin jo alehyllystä löytänyt edulliset perussandaalit, mutta kävinkin viemässä ne takaisin. Halusin ehdottomasti kesääni kukkakengät.

Ei tarvitse täksi kesäksi yrittää löytää pinkkejä t-paitoja, kun tänä kesänä jalat kulkevat lempivärissä :)

Väriä jalkoihin!

Karvainen kunniavieras

Viime viikon paras juttu oli ehdottomasti karvainen kunniavieraamme. Appivanhempien kohta 13-vuotias karkeakarvainen mäyräkoira oli meillä viikon hoidossa. Koirarouva on hyvin ihmisrakas ja kova kerjäämään rapsutuksia. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia koiran ja poikien kanssa.

Kuopus odotti kovasti koiran tuloa meille. Koska yläkerrassa on kaikenlaista tavaraa lattialla, joka ei saisi päätyä koiran suuhun, rajasimme koiran oleskelun alakertaan. Järjestelyyn pettynyt kuopus päättikin sitten siirtyä patjalle olohuoneen lattialle. Tasapuolisuuden nimissä myös keskimmäinen kävi nukkumassa olkkarin lattialla. Koira nukkui söpösti lapsen jalkopäässä.

Kaverukset

En pidä ajatuksesta, että koira ja ihminen nukkuvat samassa sängyssä. Mutta enhän hennonnut tuota iloa lapselta kieltää. Etenkään sen jälkeen, kun kuopus silmät sädehtien sanoi "Koiran kanssa nukkuminen on niin ihanaa! Se on paljon parempaa kuin ihmisen kanssa nukkuminen." Voi toista murulaista ❤️.

En onnistunut siinäkään, että pidetään koira pois tyynyltä ja peitolta ;)

Koirarouvan ulkoilutuskin sujui hyvin, esikoinen hoiti oman osuutensa hienosti. Säät eivät todellakaan suosineet koiran ulkoilutusta, viikon yleisin lenkkisää oli räntäsade.

Lenkillä 29.4. Ulkona on valoisaa klo 21:30, linnut laulaa ja maata peittää lumi

Kun koirarouva haettiin pois vappuaattona, oli meillä suorastaan haikea olo. Hetken aikaa tuntui niin oudolta liikkua kotona, kun jaloissa ei pyöri rapsutusten kerjääjää. Eikä kukaan istunut jalkaterieni päällä etätöitä tehdessäni. 

Vappua vietimme tänä vuonna laiskotellen. Aattona herkuttelimme kotitekoisilla kananugeteilla ja vapunpäivänä oli vuorossa vohvelikestit. Kävimme moikkaamassa vaaria ja teimme vähän pihatöitä koko perheen voimin.