Se on ehkä keski-ikäistymisen merkki, että niin moni asia yhteiskunnassa ärsyttää. Vai olenko kenties paalamassa takaisin nuoruuteen?
Aloitetan kevyemmästä päästä. Olen korviani myöten täynnä fitness-buumia. Minut voi toki leimata kateelliseksi röllykkämahaiseksi keski-ikäiseksi. Vaikka olisinkin sitä, en silti ymmärrä, kuinka tärkeää vartalosta tai sen osista on ihmisille tullut. En pysty ymmärtämään sitä, että yhä useamman ihmisen ajatukset täyttyvät siitä, että kuinka saa pakaransa mahdollisimman pyöreäksi. Arvostan terveydestä huolehtimista korkealle ja siihen kuuluu tärkeänä osana liikunta, mutta en arvosta nykyistä ulkonäkökeskeistä tyyliä.
Kehuskellaan kuinka erilaiset "fitnessit" ovat juuri se paras elämäntapa ja kuinka se täyttää koko elämän. Herrajumala eikö nuorilla ihmisillä ole mitään muuta ajateltavaa kuin oma kroppansa? Tai että tuliko syötyä tarpeeksi proteiinia? Miksi ne perinteiset tulevaisuuden suunnitelmat eivät kiinnosta? Alkaen siitä, että pitäisi opiskella jotain ja hankkia ammatti sen täydellisen perseen sijasta? On ihan ok olla erottamatta miljoonaa miljardista, tietämättä yhtään hallituksen jäsentä tai BKT:tä, olla lukematta yhtään kirjaklassikkoa, jos vaan kroppa näyttää hyvältä.
Olen kuullut, että useat nuoret miehet fanittavat Bull Mentulaa. Seriously? Mies näyttää kaikkea muuta kuin terveeltä. Kun Bull esiintyy televisiossa tuijotan häntä kauhunsekaisesti, että kai tuolla kaverilla juuri nyt otsasuoni poksahda ja kuolo korjaa pois. Siis ainoastaan katson Bullia, olen jo oppinut, että suusta ei tule juuri mitään kuuntelemisen arvoista sellaiselle henkilölle, jota ei kiinnosta, että mistä kohtaa lihas ei erotu tarpeeksi hyvin. Naistenlehden syväluotaushaastattelusta mieleeni syöpyi, että Bullin kanssa on vaikea esim. matkailla. Kävely ei onnistu, koska reidet hankaavat toisiinsa niin pahasti, että Bull tulee kipeäksi. Mitä tuollaisessa on tavoittelemisen arvoista?
Minä varmaan elän väärällä vuosisadalla. Olisin sopinut paremmin sinne Leinon ja Edelfeltin aikaan jolloin arvostettiin sivistystä enemmän kuin ahteria. Tai edes 60-70-luvulle koulujärjestelmän uudistamisen aikaan. Minä en näe siinä mitään kiinnostavaa saatikka kunnioitettavaa, että joku onnistuu muokkaamaan itselleen hyvän pyllyn.
No miksi tämä sitten ärsyttää? Kai jokainen saa käyttää aikansa ja energiansa mihin haluaa ja huonompiakin kohteita on kuin fitness. Siksi, että mietin millaisen kuvan annamme nuorille tytöille (tai pojillekin) elämästä ja tavoitteista? Mikä on elämässä tärkeää? Haluammeko kasvattaa heistä sivistyneitä, pohdiskelevia, omia arvojaan rakentavia, itseään ja toisiaan kunnioittavia vai maanisesti hiilareita laskevia salihirmuja? Onko elämässä tärkeää, että lihakset näkyvät vai olisiko kuitenkin monta muuta taitoa tai ominaisuutta, johon kannattaisi panostaa ensin? Haluatko nuorellesi hyvin kurinalaista, normaalielämää sotkevaa harrastusta, jonka pääasiallinen tavoite on hankkia ihailua vartaloa kohtaan? Opetatko hakemaan ihailua ulkoisilla avuilla?
Se, että fitness-personaat saavat jatkuvasti lisää media-aikaa ja -tilaa, vaikuttaa varmasti nuorten ja erityisesti tyttöjen omakuvaan ja käsityksiin tavoiteltavista asioista. Valitettavasti kuva näistä fitness-persoonista on jäänyt varsin yksiulotteiseksi. Se voi toki olla median vika, mutta karrikoiden sanottuna julkisuuskuva on kropan treenausta ja jonkun puolisona/tyttöystävänä olemista. Nainen määrittelee itsensä jonkun miehen kautta tai pakaroidensa pyöreyden kautta. Minä olen kasvanut aivan erilaisiin arvoihin.
Varmasti fitness-buumi on tuonut paljonkin hyvää mukanaan, moni on saanut kipinän fyysisesta kunnostaan huolehtimiseen. Minusta tällä hetkellä parasta, mitä voisi buumille tapahtua olisi uudenlaiset keulakuvanaiset. Sellaiset joilla olisi koulutusta, ammatti ja muitakin kiinnostuksenkohteita kuin treenaus. Sellaiset naiset, jotka liikkuvat pitääkseen itsestään huolta, jaksaakseen enemmän ja voidakseen hyvin, eikä pakaran täydellisyydellä olisi mitään väliä.
Alalle tekisi myös hyvää, jos personal trainereiden koulutus yhtenäistettäisiin ja alalle tulisi jonkun riippumattoman osapuolen antamaa koulutusta ja tutkintoja. Nythän minkä tahansa kaupallisen toimijan muutaman viikon koulutuksella voi julistautua alan ammattilaiseksi. Minä voisin perustaa KuntoKepposen ja alkaa kouluttamaan personal trainereita. Haluan todeta, että minusta alalla on toimijia, joiden malli on lähes identtinen verkostomarkkinoinnin kanssa. Myydään koulutusta, jotta seuraava taso voi myydä koulutusta ja palvelua. Jää hiukan epäselväksi, että minkälaista palvelua se ketjun viimeinen lenkki oikeasti saa ja miten sen laatua mitataan. Varmasti monella on hyvä osaaminen ja työmoraali, mutta itse erilaisia kuntoutusmuotoja polveni kanssa kiertäneenä olen kuullut liian monta tarinaa jopa leikkaushoitoon johtaneista treeniohjelmista.
Mitä mieltä olet fitnessbuumista? Hyvä vai huono vai molempia?
Ärsytyslistani kärjessä ovat hallituksen esityksen naurettavat nippeliviilaukset työllisyyden lisäämiseksi sekä yleiseurooppalainen kädettömyys tunnustaa, että islamitaustaisten maahanmuuttajien integroinnista nykyiset toimenpiteet eivät ole riittävät ja ainakaan tavallisen kansalaisen näkökulmasta tietojärjestelmiä ei käytetä riittävän tehokkaasti potentiaalisesti radikaalisoituneen väestön liikkumisen tarkkailuun tai jopa liikkumisen rajoittamiseen. Ehkäpä avaan sanaisen arkkuni näistäkin aiheista..
Paasauksesta huolimatta erinomaista viikonloppua!