Viikon parhaat

Hohhoijakkaa, minkälainen työviikko osuikaan kohdalle. Tapahtumaa ja työtä oli paljon, oikeastaan aivan liikaa. Meillä töissä vuoden viimeinen neljännes on yleensä aina se vilkkain. Vastaavasti tammikuu on hiljaisin kuukausi, jollei ole juuri sattunut jotain isoa organisaationuudistusta, joka astuu voimaan vuoden alusta.

Viikolla meillä oli kahden päivän workshop, jonka olimme yhdessä assistenttin kanssa valmistelleet. Kaikki meni hyvin, mutta kyllä nuo pitkät päivät ja lukuisat järjestelyt vaativat aina veronsa. Yritimme saada tukea mm. työterveydestä, jotta olisimme saaneet taukojumpan tai vaikka uniluennon ja sitten yritimme löytää jonkun uuden ja kiinnostavan kevyen ohjelmanumeron alkuun. Mitään apuja ei tullut mistään. Kehitin kevyemmäksi ohjelmaksi eurooppalaisen maitosuklaan sokkomaistelun (ydinosaamistani) ja assari pienen pyöräilylenkin. Oma apu paras apu :)

Suklaan sokkomaistelussa oli jokaisen osallistujan kotimaasta yksi suklaa eli oli saksalaista, italialaista ja suomalaista suklaata. Sitten oli vielä hämäyksenä seassa sveitsiläistä, venäläistä ja ruotsalaista. Ainoat suklaat, joista tunnistettiin merkkikin oli Marabou ja Fazer. Maraboun tunnistus oli vahvempi ja nopeampi kuin Fazerin. Kuriositeettinä pitää kertoa, että italialainen kolleega ei syö maitosuklaata lainkaan, koska se on aivan liian makeaa hänen makuunsa. Yllättäen hän löysi itselleen sopivan maitosuklaan suoraan Venäjältä ja lahjoitimme hänelle koko loppulevyn :D Venäläisen suklaan laatu on kohentunut huimasti sitten 70- ja 80-lukujen. Mutta joku rakenteessa sokerin vähyyden lisäksi vaivasi. Kotiin jättämäni tumma venäläinen pähkinäsuklaa oli suorastaan hyvää.

Pyörälenkillä pääsimme nauttimaan auringonpaisteesta ja ruskasta

Meillä oli saunavarauskin ja minun oli tarkoituksena rohkaista saksalainen esimieheni mereen uimaan. Harmillisesti olin sen verran yskäinen, että oli parasta jättää saunominen ja uiminen kokonaan väliin. Pomo oli asiasta helpottunut. 

Ruoka firman kurssikeskuksessa on aina hyvää ja tällä reissulla myös illastimmekin siellä. Maisema oli kuin taulu!

Savustettua vasikan briskettiä, tummaa sipulikastiketta ja kermakasvisperunoita

Passionjuustokakkua jälkkäriksi

Mikä maisema ja auringonlasku. Pahus, kun en lasin läpi kuvatessa huomannut, että jonkun hiha heijastui ikkunasta kuvaan :D

Kansallinen korvapuustipäivä meinasi jäädä täysin juhlistamatta. Sehän olisi ollut aikamoinen menetys. Keskimmäisemme meni isoskoulutuksesta hengailemaan tyttöjen kanssa yhden tytön kotin ja olivat porukalla leiponeet korvapuusteja. Poika tuli tuomisten kanssa kotiin ja minä ilahduin suuresti.

 

Ehdin haukata jo yhdestä pullasta ennen kuvausta :)

 

Vuosikausia sitten blogeissa oli muotia laittaa yleensä surkeahko peiliselfie, jossa näkyi päivän asu ootd outfit of the day. Päätinpä räpsäistä sellaisen. Olen mahdollisuuksien mukaan kulkenut capreissa töissä, koska olen siinä iässä, jossa naisella on lähes koko ajan kuuma. Kun laitoin caprien kanssa ohuen takkimekkoni, nuorison edustaja parkaisi, että näytän aivan yläasteen opettajalta. Vaihdoin pikkukengät ikivanhoihin converseihin ja kysyin pojalta, että vieläkö olen kuin opettajasi. En saanut selkeää vastausta, koska nuoriso ei päässyt enää ylitse siitä, että minun 40,5 conssit näyttävät pikkulasten kengiltä nuorison sirojen 44-45 conssien rinnalla. Seuraavana päivänä taas kuului, että kenen noi pikku-pikku-conssit ovat?

 

Opettaja-uniformu? Olen niin tottunut etätyöhön, että ajatus jokapäiväisestä pukeutumisesta, siistiytymisestä ja kulkemisesta töihin tuntuu todella raskaalta. Minulla on hybridisopimus, jolla saa olla 3 päivää etänä, eikä tuota minun toimistolla oloa muutenkaan kukaan kovin tarkkaan seuraa.

 

Lauantaina oli väsymyksestä huolimatta pakko ponnistaa hoitamaan asioita. Kävimme aika lähellä Roihuvuoren kirsikkapuistoa, jolloin päätin kevyestä sateesta huolimatta käydä katsomassa, että millainen ruska kirsikkapuistossa on. Olemme käyneet siellä vuosikausia ihailemassa keväisin kirsikankukkia, mutta en ole tätä ennen ikinä käynyt siellä syksyllä. Lehdet hohtavat upean punaisina. Roihuvuoren kirsikkapuisto on vierailun arvoinen kohde myös ruska-aikaan!

Kännykän kamerasofta hieman liioittelee tuota punaista väriä, mutta hieno se on livenäkin.

Arkiviikkojen kohokohdiksi tuntuu muodostuneen ruska ja ruoka. Sitä vaan mietin, että kohta ruska on muisto vaan, niin onko ainoa elämän ilo sitten ruoka? On sentään läheisten ja ystävien tapaaminen. Viikon the best of the best on vielä kokematta. Kohta meille tulee vieraita ja käyn äkkiä hakemassa leipomosta lempitäytekakkuni.

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!