Viikon parhaat palat

Maanataina olimme vielä Portugalissa, mutta jätetään se nyt näistä parhaista paloista pois ja keskitytään arkisen elämän parhaimpiin paloihin.

Tiistaina oli kerrassaan upea sää ja lähdimme Hra Kepposen kanssa katselemaan ruskaa. Sattumalta löysin paikan, jossa mustikanvarvut hohtivat auringossa punaisena. Se oli niin kaunis näky! Olen pitkään himoinnut pääseväni Lappiin ihailemaan, kun siellä varvut hohtavat punaisena. Se haave odottaa edelleen toteutumistaan. Onneksi pääsin sentään ihailemaan Helsingin komeaa maaruskaa.

Tiistaina, kun tulimme reissusta kotiin, huomasimme heti ensimmäiseksi, että kotona oli ihanan siistiä. Esikoisemme oli huolehtinut siitä, että tiskejä ei ollut päässyt kertymään. Mahtavaa!

Kuopuksen piirakoiden leipomisinto jatkuu edelleen. Nam! Tällä kertaa teimme yhdessä mustikkapiirakan. Tämä taitaa olla piirakka nro neljä.

Mustikkapiirakka odottaa muroseosta ja paistamista

Lauantaina tapasimme ukkia eli appeani ja teimme yhdessä mökillä raivausurakkaa. Raivausurakat ovat minulle aikamoista pakkopullaa, mutta kyllä urakan jälkeen on aina hyvä fiilis! Peräkärry täyttyi oletettua nopeammin ja meille jäi mukavasti aikaa seurusteluun ja hienosta syyspäivästä nauttimiseen.

Sitä vaan mietin, että jos kerran vuodessa ajaa peräkärryllisen tavaraa jäteasemalle, niin loppuuko peräkärrykeikat joskus?

 

Meillä oli nuoriso mukana mökillä, koska tarkoituksena oli nostaa laituri talviteloille. Sepäs ei aivan onnistunutkaan. Vesi on niin alhaalla, että uimaportaat ottivat pohjaan kiinni. En muista tälläistä tapahtuneen ikinä aikaisemmin.

 

Sunnuntai oli varsinainen sukulaispäivä. Hra Kepposen serkku tuli Sveitsistä perheensä kanssa Suomeen ja tapasimme heitä. Heidän perheensä kasvoi kesällä suloisella pikkuprinsessalla. Minä olin jo aiemmin ehtinyt käydä Elenan kanssa lounaalla. Elenan kanssa meillä juttua riittää 15 vuoden ikäerosta ja erilaisesta kulttuuritaustasta huolimatta. Hänen sukunsa on niin sukurakas, että Elenan lääkäriveli on auttanut minua terveysongelmissani. Meidän ystävyytemme on lähentänyt meidän molempien perheitä sekä myös meidän suhdettamme nuorempaan serkkuun eli Elenan puolison pikkuveljeen. Meidän ystävyytemme sai alkunsa Elenan ja hänen puolisonsa häistä, joista voit lukea täältä https://pikkukepponen.blogspot.com/2016/09/pari-inspiroivaa-tarinaa.html. Keväällä 2019 vietin Elenan perheen luona Sveitsissä mahtavan viikon.

Treffit sovimme Angry Birds puistoon, jotta perheen leikki-ikäisellä olisi kivaa puuhaa

 

Minä pakkasin mukaan retkieväät

Leikkipuistosta jatkoimme matkaa vaarille eli minun isälleni kyläilemään. Toivon kovasti, että vältymme kulkutaudeilta ja uskallan käydä tapaamassa vaaria. Kovasti toivoin, että olisimme saaneet vaarin meille viikonlopun kotibilekarkottimeksi, kun olimme reissussa. Esikoinen oli lähtöviikolla flunssassa ja pienessä kuumeessa, enkä todellakaan uskaltanut pyytää vaaria meille. Reissu meni hyvin ja kotimme ei ollut paikallinen bilekeskus. Alustavasti puhuimme Hra Kepposen kanssa, että kaikki meni kotona niin hienosti, että ensi vuonna voisimme tehdä jonkun pikkureissun taas kahdestaan.

Viikon parhaat summeeraan: läheiset, auringonpaiste ja komea ruska.

 

Minulla energiatasot laskevat selvästi syksyn edetessä. Tiedostan, että pitää alkaa laskemaan kierroksia ja tekemisen määrää ja valmistautumaan jonkinlaiseen "kaamosköllöttelyyn" kotona. Kaamosköllöttelyssä suoriudutaan töistä ja välttämättömistä asioista ja lepuutellaan mahdollisimman paljon. Toivon kovasti hienoa lokakuuta, että edessä olisi vielä monta aurinkoista ja värikästä syyspäivää.

Kivaa alkanutta viikkoa!