Sivut

9. lokakuuta 2022

Viikon parhaat

Hohhoijakkaa, minkälainen työviikko osuikaan kohdalle. Tapahtumaa ja työtä oli paljon, oikeastaan aivan liikaa. Meillä töissä vuoden viimeinen neljännes on yleensä aina se vilkkain. Vastaavasti tammikuu on hiljaisin kuukausi, jollei ole juuri sattunut jotain isoa organisaationuudistusta, joka astuu voimaan vuoden alusta.

Viikolla meillä oli kahden päivän workshop, jonka olimme yhdessä assistenttin kanssa valmistelleet. Kaikki meni hyvin, mutta kyllä nuo pitkät päivät ja lukuisat järjestelyt vaativat aina veronsa. Yritimme saada tukea mm. työterveydestä, jotta olisimme saaneet taukojumpan tai vaikka uniluennon ja sitten yritimme löytää jonkun uuden ja kiinnostavan kevyen ohjelmanumeron alkuun. Mitään apuja ei tullut mistään. Kehitin kevyemmäksi ohjelmaksi eurooppalaisen maitosuklaan sokkomaistelun (ydinosaamistani) ja assari pienen pyöräilylenkin. Oma apu paras apu :)

Suklaan sokkomaistelussa oli jokaisen osallistujan kotimaasta yksi suklaa eli oli saksalaista, italialaista ja suomalaista suklaata. Sitten oli vielä hämäyksenä seassa sveitsiläistä, venäläistä ja ruotsalaista. Ainoat suklaat, joista tunnistettiin merkkikin oli Marabou ja Fazer. Maraboun tunnistus oli vahvempi ja nopeampi kuin Fazerin. Kuriositeettinä pitää kertoa, että italialainen kolleega ei syö maitosuklaata lainkaan, koska se on aivan liian makeaa hänen makuunsa. Yllättäen hän löysi itselleen sopivan maitosuklaan suoraan Venäjältä ja lahjoitimme hänelle koko loppulevyn :D Venäläisen suklaan laatu on kohentunut huimasti sitten 70- ja 80-lukujen. Mutta joku rakenteessa sokerin vähyyden lisäksi vaivasi. Kotiin jättämäni tumma venäläinen pähkinäsuklaa oli suorastaan hyvää.

Pyörälenkillä pääsimme nauttimaan auringonpaisteesta ja ruskasta


Meillä oli saunavarauskin ja minun oli tarkoituksena rohkaista saksalainen esimieheni mereen uimaan. Harmillisesti olin sen verran yskäinen, että oli parasta jättää saunominen ja uiminen kokonaan väliin. Pomo oli asiasta helpottunut. 


Ruoka firman kurssikeskuksessa on aina hyvää ja tällä reissulla myös illastimmekin siellä. Maisema oli kuin taulu!

Savustettua vasikan briskettiä, tummaa sipulikastiketta ja kermakasvisperunoita

Passionjuustokakkua jälkkäriksi

Mikä maisema ja auringonlasku. Pahus, kun en lasin läpi kuvatessa huomannut, että jonkun hiha heijastui ikkunasta kuvaan :D


Kansallinen korvapuustipäivä meinasi jäädä täysin juhlistamatta. Sehän olisi ollut aikamoinen menetys. Keskimmäisemme meni isoskoulutuksesta hengailemaan tyttöjen kanssa yhden tytön kotin ja olivat porukalla leiponeet korvapuusteja. Poika tuli tuomisten kanssa kotiin ja minä ilahduin suuresti.
 
Ehdin haukata jo yhdestä pullasta ennen kuvausta :)
 
Vuosikausia sitten blogeissa oli muotia laittaa yleensä surkeahko peiliselfie, jossa näkyi päivän asu ootd outfit of the day. Päätinpä räpsäistä sellaisen. Olen mahdollisuuksien mukaan kulkenut capreissa töissä, koska olen siinä iässä, jossa naisella on lähes koko ajan kuuma. Kun laitoin caprien kanssa ohuen takkimekkoni, nuorison edustaja parkaisi, että näytän aivan yläasteen opettajalta. Vaihdoin pikkukengät ikivanhoihin converseihin ja kysyin pojalta, että vieläkö olen kuin opettajasi. En saanut selkeää vastausta, koska nuoriso ei päässyt enää ylitse siitä, että minun 40,5 conssit näyttävät pikkulasten kengiltä nuorison sirojen 44-45 conssien rinnalla. Seuraavana päivänä taas kuului, että kenen noi pikku-pikku-conssit ovat?
 
Opettaja-uniformu? Olen niin tottunut etätyöhön, että ajatus jokapäiväisestä pukeutumisesta, siistiytymisestä ja kulkemisesta töihin tuntuu todella raskaalta. Minulla on hybridisopimus, jolla saa olla 3 päivää etänä, eikä tuota minun toimistolla oloa muutenkaan kukaan kovin tarkkaan seuraa.
 
Lauantaina oli väsymyksestä huolimatta pakko ponnistaa hoitamaan asioita. Kävimme aika lähellä Roihuvuoren kirsikkapuistoa, jolloin päätin kevyestä sateesta huolimatta käydä katsomassa, että millainen ruska kirsikkapuistossa on. Olemme käyneet siellä vuosikausia ihailemassa keväisin kirsikankukkia, mutta en ole tätä ennen ikinä käynyt siellä syksyllä. Lehdet hohtavat upean punaisina. Roihuvuoren kirsikkapuisto on vierailun arvoinen kohde myös ruska-aikaan!



Kännykän kamerasofta hieman liioittelee tuota punaista väriä, mutta hieno se on livenäkin.

Arkiviikkojen kohokohdiksi tuntuu muodostuneen ruska ja ruoka. Sitä vaan mietin, että kohta ruska on muisto vaan, niin onko ainoa elämän ilo sitten ruoka? On sentään läheisten ja ystävien tapaaminen. Viikon the best of the best on vielä kokematta. Kohta meille tulee vieraita ja käyn äkkiä hakemassa leipomosta lempitäytekakkuni.

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

10 kommenttia:

  1. Olipa sinulla taas kiva viikko! Minulta meni korvapuustipäivä ihan kokonaan ohi, mutta eipä tuo vissiin hirveästi haitannut.

    Jännä juttu, miten paljon erilaisia suklaamakujakin voi olla. Itsehän kuulun siihen koulukuntaan, että mitä makeampi, sitä parempi. Maraboun suklaa on siis ehdottomasti suosikkini! Siksi en voikaan ostaa sitä kotiin, vaan meillä on enimmäkseen vain tummaa suklaata, että pysyy syöminen jonkinmoisessa kontrollissa. :-D

    Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei yksikään juhlapäivä, mihin liittyy leivonnainen, mene huomaamatta ohitse :D Korvapuustipäivä oli lipsahtamassa läpi haavista ja suunnittelin jo että seuraavana päivänä paikataan vahinko. Sitten tuli poika tuoreitten itseleivottujen puustien kanssa kotiin. Voi ihanuutta!

      Minun makuun Marabou on hieman liian makea. Paitsi ne Maraboun minttu/appelsiinikrokantit on just hyviä. Mies ostaa yleensä Marabouta ja minä Fazeria. Ja yritetään olla ostamatta, koska suklaahan ei meillä kaapissa vanhene. Mies ostaa välillä Pandaa, koska se on liian makeaa minulle. Saa syödä kaiken itse :D

      Poista
  2. Mä mykistyneen ihailevasti kommentoin tapaasi käydä ostamassa täytekakku kotiin! Mä en tiedä miksi se kuulostaa jännältä ja hauskalta ja sellaiselta Downton Abbeyltä. Siis rikkaalta. Saattaa olla ettei ne kakut niin kalliita ole etten itse voisi joskus repäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän mahdollisuuksien mukaan leipoa itsekin, mutta ei aina jaksa/ehdi/kykene. Meillähän on sellainen juhlaperinne, että pöydässä pitää olla kakkua. Kun olin lapsi, niin juhlan merkki oli täytekakku. Anoppi oli ihan samanlainen, että juhlaan piti olla kakku. Parisuhteessa meni molempien juhlaperinteet hyvin yhteen :)

      Kakkuja on nykyisin moneen hintaluokkaan ja makuun. Supermarketeissakin on valikoimaa. Suosittelen välttelemään kaikkia pitkään säilyviä kakkuja, joissa on voikreemi. Tulee pettymys.

      Ajattele, kuinka helposti syntyy juhlat. Suolapalaksi lätkäiset pöytään muutaman karjalanpiirakan, sitten kakku pöytään ja ehkäpä yksi keksipaketti keität kahvit ja siinä on juhlat :D Meillä on toki suvussa sellainen helppous, että ei ole keliaakikkoa ja nykyisinhän valtaosa osa kakuista on vähälaktoosisia tai laktoosittomia. Jopa superallergiselle kälylle sopivia kakkuja on meidän suosikkikakuissa.

      Olen nimeltä tunnettu asiakas siinä pienleipomossa. Tilasin 10h marjakermakakun (mieluiten mansikka, mutta sanoin että muukin käy, jos tekee jotain muuta). Sain samaan hintaan 15h kakun, kun sellaisia oli toimitettu useampia. Leipuri nääs tietää, että ollaan kovia syömään kakkua :D

      Sit ihan parasta on, että juhlien jälkeisenä päivänä saa syödä kakkua lounaaksi.

      Poista
  3. Työpajojen (workshop) kanssa vinkkaan tutustumaan Fasilitointiyhdistyksen (FAFA) tarjontaan ja toimintaan. Fb:ssä on Fafalla oma sivusto (https://www.facebook.com/groups/fasilitaattorit) ja sieltä voi kysellä neuvoja ja vinkkejä tapahtumien ja työpajojen kuljetteluun sekä lämmittelynumeroihin. Noiden aiheiden kanssa ei kannata huhkia yksin, sillä kimpassa miettien nousee aina esiin aivan mahdottoman upeita juttuja 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä!

      Fasilitointi ei varsinaisesti kuulu työnkuvaani, mutta kummasti löydän itse vetämästä milloinkin minkäkinlaisia kinkereitä ja suunnittelemassa, että miten pääsisimme hommassa alkuun. Ei varmaan tekisi pahaa hankki lisää tietoa ja osaamista, kun vaan joskus riittäisi sillekin aikaa ja energiaa.

      Poista
  4. Kuulostipa mukavalta workshopilta vaikka toki järkkäämisessä oli varmasti hommaa. Sussa on kyllä tapahtumajärkkääjän vikaa, ehkä siitä voisi tulla sulle sivubiisnees :D!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saimme vähän luotua piristystä päiviin, eikä ollut ihan pelkkää istumista ja saimme myös happea :)

      Tapahtumajärjestelijä tai sellainen räätälöivien matkojen järjestelijä olisi varmaan jonkin aikaa minusta ihanaa puuhaa. Sitten iskisi arki siihenkin ja onhan nuo vähän altiittaa hommia sellaisella, joka saattaa unohtaa asioita. Nykyisin töissä menee useimmat asiat maaliin saakka, kun saimme oman assarin reilu vuosi sitten. Hänellä pysyy langat käsissä paremmin kuin mulla ja mun pomolla yhteensä :D

      Poista
  5. Tapahtumanjärjestäjää/-ideoijaa tarvittaisiin tännekin apuihin...
    Kumpa olisi oikeasti saatu sinut mukaan Kapuajiin... ehkä polvet sittenkin kestäsi... vielä ennättää jälkihakuun, JOS..
    Jestas tuota kirsikkapuistoa... sehän on komeampi kuin hanamin aikaan...
    Hih - munsta sun "opettaja-look" on oikein viehättävä ja vaaleanpunaiset tennarit söpöt... iloa niin pukeutumiseen kuin muutenkin eloon!
    Olettekos viettänyt "Anna lapsesi pukea sinut päivää"?
    Huhtikuussa viimeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minulla olisi toimivat polvet ja jonkinlainen peruskunto, niin olisin varmasti haaveillut hakevani Kapuajiin. Sinähän voisit laittaa blogiisi ideariihen pystyyn ja voidaan porukalla miettiä varojenkeräystempauksia teille.

      Kirsikkapuisto on mahtava myös syksyisin. Hieman harmittaa, että en ole ikinä käynyt aikaisemmin ja nytkin sattui sitten pieni tihkusade. Mutta nyt se on kuitenkin bongattu.

      Kerran olen viettänyt anna lapsesi pukea sinut päivää. Pieninä pojilla saattoi olla näkemyksiä, että miten minun kannattaisi pukeutua, mutta myöhemmin kaikki kiinnostus äidin pukeutumiseen on kadonnut. Tokihan voi aina olla kriitikko asian suhteen :D

      Poista