13. syyskuuta 2022

Viime viikon parhaat

Arkipäivät kuluivat lähinnä töiden ja töistä palautumisen merkeissä. Jaksoin työviikon selvästi edellistä viikkoa paremmin, vaikka tunsin itseni edelleen väsyneeksi. Viime viikolla minulle palasi nälkä - ja nälkä vaivasikin sitten aivan koko ajan :)

Tässä kooste viikon parhaista jutuista

Pork bowl
Hra Kepponen vastasi yhdestä arkiviikon kohokohdista. Hän valmisti meille todella herkulliset pork bowlit. Niihin tulee porsaan kasleria, joka kypsänä laitetaan mausteiseen kastikkeeseen, nuudelia ja punakaali-appelsiininkuoriraastetta. Mistään pikaruuasta ei todellakaan ole kyse. Hra Kepponen keitti kasleria noin kaksi tuntia esivalmisteluna. Toki eihän siinä pitänyt kuin välillä käydä vilkaisessa kasleria. Maukas pork bowl ilahdutti minua suuresti. Hyvä aviomiespisteet olivat ihan maksimissa.

Tämä kuva on otettu, kun Hra Kepponen söi jämät lounaaksi maanantaina riisin kanssa. Pystyin luopumaan pork bowlista, koska sain sunnuntaina vaarilta mukaan hänen tekemäänsä kaalilaatikkoa.

Omenapiirakka
Alkuviikosta pellillinen mustikkapiirakkaa katosi hetkessä. Kuopusta vaivasi herkkuhimo ja hän halusi uuden piirakan. Käytimme siihen mökiltä tuodut happamat valkeat kuulaat ja lopusta tein sosetta. Maantaina katselimme naapurin happamia omenia sillä silmällä, että taidamme alkaa käyttämään niitäkin. Varkaisille emme ole menossa, naapuri veisi omenat kuitenkin biojätteeseen.

 
Kahvia ja omenapiirakka palaverin lomassa.

Elvis elokuva
Perjantai-iltana katsoimme Elvis-leffan, jonka keskiössä oli Elviksen ja hänen managerinsa suhde. Leffa oli aitoa Baz Luhrmannia, värikylläinen, täyteläinen, - more is more. Tykkäsin elokuvasta, vaikka sen vire oli melankolinen. Minusta Elviksen esittäjän Austin Butlerin roolisuoritus oli huikea. Hra Kepponen oli melkeipä enemmän vaikuttunut manageria esittäneestä Tom Hanksista. Leffa oli varmaan puolessa välissä ennenkuin tajusimme, että manageri oli Tom Hanks.

Uotinen goes Kekkonen ja Seurasaari
Launtaina meillä oli liput Tamminiemeen esitykseen Uotinen goes Kekkonen. Sepä oli aika yllättävä esitys. Kierros alkoi kahvilasta ja siellä kuulimme, että Tamminiemessä on nähty vaeltavan Kekkosta muistuttava hahmo. Paikalla oli meedio, Jorma Uotinen oli aikeissa osallistua Kekkosen hengen etsintään ja oli valmistautunut siihen saunomalla koko päivän Tamminiemen lauteilla ja me näytös vieraat olimme tulleet etsimään Kekkosen henkeä. Heti Tamminiemen pihalla näimme Kekkoshahmon töpöttävän lyhyillä askeleilla eteenpäin mustassa päällystakissa ja huopahatussa.

Kun pääsimme sisään Tamminiemeen meediomme vaipui transsiin saman tien ja paikalle ilmiintyi Kekkonen. Sitten modernin tanssin keinoin ja musiikilla saimme katsauksen Kekkoseen uraan. Välillä hengen häipyivät omille teilleen ja yleisö seurasi perässä.

Paikoittain esitys oli vallan mainio ja paikoittain outo. Olisin kaivannut esitykseen jonkin puheosion vaikka Kekkosen monologin. Kaikkinensa mukavasti erilainen kokemus.

Teoksesta on televisioversio YLE Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50646551


 
Tamminiemen pääty

 
Teoksen esiintyjät. Tokihan Jorma Uotinen on aina Jorma Uotinen, mutta minun lemppariksi nousi oikean laidan museo/meediokierroksen esittäjä.

Kinttupolut-blogin Marikan kanssa olemme käyneet tutustumassa kuusi vuotta sitten Tamminiemeen. Jos haluat kurkata sisään museoon, niin vilkaise tämä postaus. Brunssikuvien jälkeen tulee sisä- ja ulkokuvia Tamminiemestä.

Esityksen jälkeen kävimme kävelyllä Seurasaaressa. Seurasaari on minulle mieluinen paikka. Nuorena tyttöjä olen käynyt siellä piirtelemässä vanhoja taloja ja sitten poikien kanssa olemme retkeilleet siellä paljon. Viisimmästä koko perheen Seurasaari-retkestä on kulunut aivan liian kauan aikaa. Viimeksi yritimme pokemonittaa siellä.

Vuonna 2013

Vuonna 2015

Tällä kertaa Seurasaaressa näin jotain aivan ennen näkemätöntä. Merenpinta on aivan älyttömän alhaalla ja sillan alkupäästä alkaa vesi loppumaan.

Vesi on hyvin matalalla



I just called to say I love you...


Ravintolabrunssi by Dylan Tiksi
Sunnuntaina tapasin reissukaveriani Jonnaa brunssilla. Olemme aloitelleet reissusuunnittelua. Meillä on niin paha matkakuume, että valinta tuottaa vaikeuksia. Jatkaisimmeko ensin kommunismikierrosta vai lähtisimmekö ensin snorklausreissulle. Olemme kallistuneet snorklausreissun puolelle. Viime vuonna piipahdimme Alsacessa ja Kainuussa karhubongauksessa. 2020 emme käyneet yhdessä missään. 
 
Dylanin brunssit ovat perushyviä. Tarjolla on hyvä valikoima salaatteja, munakasta, makkaroita, pekonia, juureksia, karjalanpiirakoita, leipiä ja laaja jälkkärivalikoima. Hinta on 25,90€ jota pidän varsin kohtuullisena. Dylanilla on useita ravintoloita pääkaupunkiseudulla https://www.dylan.fi/. Ensimmäisen kerran kävimme Dylanissa brunssissa koko perhe vuonna 2013. Paikka sopii myös lapsille ja tälläkin kertaa paikalla oli muutamia lapsiperheitä.

Brunssin jälkeen kävin moikkaamassa vaaria




Ulkoilua Vuosaaren Huipulla
Vuosaaren Huipun löysimme kolmisen vuotta sitten ja siitä tuli nopeasti yksi suosikkipaikoistamme. Tänä vuonna merenrannat ovat kutsuneet enemmän, joten vuoden ensimmäisen retken Huipulle teimme vasta sunnuntaina. Vuosaaren Huippu on malliesimerkki siitä, miten kaupunki- ja viheraluesuunnitelulla voidaan innovoida uudenlaisia virkistyspaikkoja kaupunkilaisille. Kyllä iso hatunnosto Vuosaaren Huipusta! Kerrassaan mahtava paikka! Vuosaaren Huippu on siis kaupungin rakennusprojektien alta siirrettyjen maiden varastointipaikka. Alueelle on myös siirretty asutuksen alle jäänyt lehto, rakennettu kuru, osittain alue on maisemoitu kuin Lapiksi ja kivimuurit ja niiden takana aukeavat niityt muistuttavat eniten ehkäpä Skotlantia. Alueella voin bongata erilaisia lintuja ja paljon muitakin eläimiä. En tiedä, että onko totta, mutta väitetään, että Vuosaaren Huipulla on liikkunut myös ilves.

Lisää Vuosaaren Huipusta tässä postauksessani.





Viikonloppu oli ihana ja arkiviikkokin ihan ok. Arkiviikkoihin pitäisi saada jotenkin edes vähän liikuntaa. Muutama viikko sitten polveen pistetty kortisoonipiikki alkaa menettää tehoaan, joten kävely ei voi olla pääasiallinen liikuntamuotoni. Sain säädettyä kuntopyörän sillä lailla, että pystyin tekemään ensimmäisen lyhyen kuntopyöräilyn. Ennen kortisoonipiikkiä fysioterapeuttini kielsi pyöräilynkin. Hieman jännittää, että miten polvi reagoi koepyöräilyyn. Jos polvi tuleekin kipeäksi, niin ensiapuna on tällä viiikolla kylmähoitoa. Lupasin lähteä saunomaan ja uimaan mereen ja nyt taas hieman arveluttaa, että kuinka sujuu uiminen, kun merivesi alkaa olla melkein joka paikassa alle 14 astetta. Miksi olin jälleen yllytyshullu? Todennäköisesti suoriudun ainakin kastautumaan ja sen jälkeen olo on ihana.
 
Kivaa alkanutta viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Jopas olet kerennyt paljon kaikenlaista! Vointisi on selkeästi kohentunut. :-)

    Seurasaari on ihana, mutta siellä ei ole tullut käytyä moneen vuoteen. Puhelinkoppikuva oli hauska. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vointi kohenee koko ajan, mikä on todella tervetullutta. Kohtahan tässä on niskassa vuoden raskain aika, kun on vaan pimeää ja märkää. Sitä ennen pitäisi päästä jonkinlaisiin voimiin. Kun vielä saisin jonkin liikuntarutiinin aikaiseksi. Olen nyt lähtenyt tavoittelemaan suureellisesti 20min muutamana päivänä viikossa. Kuulostaa niin surkealta, että tuollaista joku tavoittelee. Mutta jostain se on aloitettava.

      Seurasaari on tosi kiva paikka. Useita vuosia on meilläkin kulunut edellisestä vierailusta. Pitäisi käydä säännöllisemmin.

      Poista
  2. Pork bowl resepti kiinnostaa kovasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy haastatella Hra Kepposta reseptistä. Se on ilmeisesti jonkinlainen yhdistelmä kahdesta Ruokaboksin reseptistä. Palaan asiaan.

      Poista
  3. Oih, olipa täällä tuttuja kuvia (Tamminiemi-Seurasaari) ihan muutaman viikon takaa Cityfillaroinnistamme Hesassa.... vedenpinta on kyllä todella-todella matalalla. Vuosaari on vielä fillaroimatta (eli jotain ensi kesäänkin!)
    Vuoden 2013 kuva kolmikostanne Seurasaaressa on kyllä ihan huippu!!!
    Teillä on kyllä niin-niin ihana ja yhteen hiileen puhaltava perhe...
    Toivon hyvää reagointia polveltasi pyöräilyyn.... säännöllinen vartin kuminauhajumppa ihan istuen vahvistaisi reisilihaksia ja antaisi tukea "heikolle kohdalle" polvelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosaarella ja Itä-Helsingillä on paljon tarjottavaa fillaroijalle. Täällä on todella kauniita rantoja, venesatamia kahviloineen, Vuosaaren Huippu, pyöräteitä jotka vievät Mustavuorelle ja sieltä Sipoon korpeen, vanhoja juoksuhautoja ja bunkkereita, Kulosaaressa voi ihailla miljoonakoteja. Siis täällähän on kaikkea. Me muutimme Itä-Helsinkiin 20 vuotta sitten. Piti katsoa alue ja osoite puhelinluettelon kartasta. Muutimme rivariin, ulkoiluretti on kadun toisella puolella, uimarannalle kävelee alle 10min ja metrolle vajaan vartin (tosin pojat kävelee sinnekin 10 minuutissa). Ruokakauppaan pitää mennä autolla, jollei tyydy pienen Alepan valikoimiin. Pääkaupunkiseudulta emme olisi saaneet mistään muualta samanlaista vastinetta rahoillemme. Kaikki on ollut tosi ruusuista tuohon yläasteeseen saakka. Ei sekään ole mikään kauhupaikka, mutta ala-asteen lintukodosta se on kuitenkin aika karu pudotus.

      Minulla on ilmeisesti ikävä geneettinen yllätys polvissa, molemmissa on raju nivelrikko. Se on diagnoistu kun oli 29v. Molempiin polviin tulen tarvitsemaan polviproteesit. Tässä kuitenkin yritetään lykätä polviproteesileikkausta mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, jotta pärjäisin yksillä proteeseilla. Munpa täytyy vähän googlailla tuollaista istuen tehtävää kuminauhajumppaa ja kysyä fysioterapeutiltakin. Tuollaisiin nopeisiin helposti toteutettaviin hommiin mulla voisi riittää motivaatio ja aika. Polvi ei tykännyt lainkaan huonoa tuosta koepyöräilystä.

      Poista
    2. Sipoonkorpi on tuttu - parikin kertaa etsitty erikoista siirtolohkaretta = LÖYTÄMÄTTÄ paikallistenkaan avulla. Kerran fillareilla yli 30kilsaa ristiin rastiin ja toisen kerran lastenlasten kanssa "vaelsimme" lohkare etsinnöissä.... taitanee osata piiloon! Mutta Vuosaari ja muutenkin Itäpuoli Hesaa otetaan ehdottomasti polkaisuun vaikkapa ensikesänä...
      Ystäväni sai uudet polviproteesit molempiin polviin samaan aikaan ja on ollut enemmän kuin tyytyväinen - tosin oli kyllä jo lähempänä sitä kuutta ja nollaa... joten ymmärrän sinun ja ortopedien viivyttelyn. Mulla on vaan keraamista lasia polvissa - joiden myötä kasvaa kyllä synoviaalia, jota joutuvat poistamaan muutaman vuoden välein. Mutta tässä munkin kontteja operoidessa nyt 14-vuoden ajan on lääketiede kehittynyt ihan hurjasti ja mihin se kehittyykään parissakymmenessä vuodessa - eli se uusinta (7-kymppisenä) vois olla jo "tosi helppo" - joten siinämielessä kärsiminen nyt, kun sulla on energiaa ja mielihaluja tehdä vaikka mitä... (ettei ne vaan odottaessa katoa), niin ehkä olisi kuitenkin parempi jo nyt.... Isoja ja vaikeita päätöksiä...

      Poista
    3. Aika vaikea on tosiaan päättää, että milloin polvet kannattaisivat operoida. Ennen kortisoonipiikkiä olin ihan, että saman tien leikkausjonoon ja nyt sitten olen, että jos vielä vähän katselisin ja jos pistettäisiin vielä se kallis synvisc polveen.

      Poista
  4. Kaikkea kivaa, mutta tartun tuohon Elvikseen vaikka alkoi tekemään mieli omppupiirakkaa ja just paksulla vanhanajan vaniljakastikkeella. :)

    Olen samaa mieltä, että Austin Butler oli aivan käsittämätön. Olen aina miettinyt ettei kukaan pysty esittämään Marilyniä, Prinsessa Dianaa tai Elvistä, näitä elämää suurempia ikonisia hahmoja. Mutta Austin pystyi ja solahti Elviksen ihon sisään suorastaan ja oli aivan yhtä karismaattinen. Muuten leffa oli aavistuksen poukkoileva ja musikaalimainen puoleen väliin, odotin samaa tyyliä, kuin Johnny Cash Walk the Line leffassa, mutta eivät olleet nämä leffat sisaria toisilleen, enemmän tuli Moulin Rouge vibat. Mutta parani loppua kohden ja järkyttikin, en tiennyt kaikkea Elviksen elämästä entuudestaan.

    Kivoja syyspäiviä sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Austin teki kyllä hienon roolisuorituksen. Walk the line oli hieno leffa myöskin. Se oli kyllä hienompi kuin tämä Elvis leffa - tai ainakin niin muistelen.

      Minä olen katsonut aikoinani muutaman Elvis-leffan mummini kanssa :) Musahan on kuolematonta.

      Meillä tehdään juuri seuraavaa omenapiirakkaa. Kuopus kävi tänään poimimassa naapurin puusta omenia :D :D :D

      Kiitos samoin - kivoja syyspäivä!

      Poista
  5. Vaikuttaa varsin touhukkaalta menolta, taitaa sopia sinulle oikein hyvin 👍.

    Tekoniveloperaatiot ovat nykyään aika arkipäivää, helppoa ja melko riskitöntäkin. Toki kannattaa säästää niveliään, mutta seuraava vaihtoehtokaan ei ole mikään mummotuomio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään, kun jotain toimintaa ja menoa. Toisaalta osaan kyllä vastapainoksi ihan olla vaan ja vaikka lukea. Nyt kun on vielä kohtuullista säätä, niin yritän pysyä touhukkaana. Sitten kun on pimeää ja pelkkää sadetta, niin tulee jäätyä tuohon sohvalla suoratoistopalveluiden äärelle :)

      Hirvittävän arasti ortopedit suhtautuvat siihen, että proteesin käyttöikä alittaa potilaan elinikäennusteen. Se toinen leikkaus, kun on kuulemma paljon ensimmäistä haastavampi toipumisen suhteen ja toki sitten ikä lisää riskejä toipumiseen. Sen kun tietäisi, että kuinka pitkään polviproteesi kestää, niin helpottaisi kummasti päätöksen tekoa. Nyt vallalla on sellainen skenaario, että proteesi kestää 20 vuotta ja sitten se pitää vaihtaa. Olisin sitten about 70-vuotiaana menossa taas polvileikkaukseen. Jos olisin 60v, niin olisin leikkausjonossa saman tien.

      Poista
  6. Tamminiemeen pitäisi päästä vierailulle. Tuon Uotinen goes Kekkonen -esityksen olen katsonut YLE Areenasta mutta varmasti vielä vaikuttavampi ihan paikan päällä. Uotisen kävelytyyli ja ilmeet oli kuin Kekkosen aikoinaan.

    Vesi on todella matalalla koska Lauttasaaressa yhdelle luodolle, johon normaalisti pitää mennä veneellä pääsee nyt kävelemällä. Aika hurjaa miten vesi on paennut eikä sateitakaan juuri ole ollut.

    Vuosaaren huipulle en vielä ole ehtinyt vaikka noilla seuduilla on muuten ahkerasti käyty sekä aikoinaan MInnien että nyt Mimmin kanssa kävelemässä.

    Kivaa päivää Rva Kepponen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamminiemi on vierailun arvoinen kohde ehdottomasti.

      Kyllä nyt alkaneet sateet ovat luonnon kannalta hyvin tervetulleet, vaikka en nyt muuten niistä niin iloitse.

      Kannattaa käydä joskus Vuosaaren Huipullakin.

      Poista